Ukrainan sodan vaikutus omaan elämään

Käyttäjätunnus:

Käyttäjätunnus:

Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
288
Ajattelin aloittaa tämmöisen ketjun, jossa voi keskustella Ukrainan sodan vaikutuksista omaan ja läheisten elämään.
Henkiset vaikutukset, taloudelliset vaikutukset, näköpiirissä olevat uhat, ym.

Henkilökohtaisesti suurin vaikutus on tähän mennessä ollut henkistä tasoa. Naapurimaan terrori toista Eurooppalaista valtiota vastaan ja erityisesti sen siviiliväestöä kohtaan on mennyt todella pahasti ihon alle. Kaikki se tahallinen hävitys, tuho ja erityisesti yksinkertaisesti siviilien kiduttaminen käytännössä kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin tavoilla on saanut muutaman kerran aikaiseksi ihan fyysisesti todella pahan olon. Psyykkisellä puolella myös. Fiilikset vaihtelevat apinanraivosta aina jonkinlaiseen "hyväksymiseen", joka ei sitä kuitenkaan ole. Hyväksyntä vaihtuu pois viimeistään uusien uutisten saavuttua tajuntaan. Etenkin kaikki lapsiin kohdistuva aiheuttaa verisuonen katkeamisen päässä käytännössä välittömästi.

Taloudellisella puolella polttoaineiden hinnat näkyvät yrittäjän tuloksessa suoraan. Jokainen lisäeuro on suoraan omista pois. Venäjään kohdistuvat sanktiot vaikuttavat välillisesti omaan yritykseenikin. Sen kyllä hyväksyn mutta ei se kyllä elämää helpota.

Muutakin on paljon asian tiimoilta mutta lienee turha tähän avaukseen kaikkea laittaa. Todennäköisesti tämä kuitenkin poistetaan turhana tai vaaditaan jatkamaan mielenterveys- tai kerro vitsi-ketjussa.
 
Lähinnä tähän saakka sota on aiheuttanut omakohtaisesti minullekin kuvailemasi kaltaisen joukon henkisiä oloja vitutuksesta valkoiseen raivoon. Eikä edes pelkästään mitä tehdään vaan millä asenteella se tehdään. :mad: Eihän se sinänsä lopputulokseen vaikuta mutta on omiaan heikentämään toivoa perseilyn loppumisesta.

Taloudellisia vaikutuksia on tietysti jo myös nähtävissä, mutta useimmat niistä liittyvät oikeastaan siihen energia- ja materiaalikriisiin joka alkoi vaikuttaa jo hyvinkin syksyllä. Ehkä se on osa tätä sotaa, sillä jossain määrinhän se oli sodan petaamista ja tavallaan saman sodan voi laskea kestäneen yhtäjaksoisesti vuodesta 2014.

Käyttäjätunnus: sanoi:
Muutakin on paljon asian tiimoilta mutta lienee turha tähän avaukseen kaikkea laittaa. Todennäköisesti tämä kuitenkin poistetaan turhana tai vaaditaan jatkamaan mielenterveys- tai kerro vitsi-ketjussa.
Napsauta laajentaaksesi...
Jos ajattelee jotain jatkumoa koronapandemialle, jota käsitteleviä ketjuja oli useita, niin kyllähän tästä vielä tärkeämmästä aiheesta voisi kuvitella muodostuvan myös enemmän kuin yksi.

Johan siellä ainoassa joku tuli rääpimään päätään kun kommentoin(enkä ihan ensimmäisenä) sodan energiapoliittisia vaikutuksia ja taloussodan keinoja, "argumenttinaan" se, että siellä kuolee hei lapsia. Jos rinnastetaan ajatusta siihen, että koronaviruksen sairastamiselle ja kasvomaskeille oli erilliset ketjut, niin voisihan sodastakin erottaa tällaiset vaikutukset omaan elämään tai Suomen talouteen jne.
 
Vitutusta aiheuttaa suurimmaks osaks. Taloudellista vaikutusta ennemmin parempaan suuntaan, koska rakennusmateriaalien kohonneiden hintojen johdosta kesän taloremontit on siirretty. Vitutusta tulee lieventämään mahdollisuus pitää lomaa.
 
Omaan elämiseen ei juuri mitenkään. Kerran on tullut uniin. Venäjän kaupan loppuminen vaikutti jonkun verran firman liikevaihtoon.
 
Viimeksi muokattu:
Tiimikaverin vanhemmat ovat paossa kotoaan itäukrainasta jossain turvallisemmassa paikassa ja vanhempien kotikylän kohtalo on kysymysmerkki - toistaiseksi ukrainan hallussa olevilla alueilla, mutta kai sielläkin on voinut tulla pommia keittiön katosta läpi.

Keski-Euroopassa asuvana kerrostalomme patterikierto + lämmin vesi lämpenee peruslämpöihin lämpöpumpuilla, mutta ainakin lämmin käyttövesi viimeistellään kaasulla 60C:hen -> jos kaasuhana katkeaa, niin voi vähän suihkuvesi olla haaleaa talvella. Saa nähdä.
 
Tuli ihan helvetillinen kiire töihin, kun itään sidoksissa olevat toimittajat katoaa tai katosi käytöstä.
 
Onhan tässä tullut mietittyä, että onneksi olen aika "rajoittuneesti" empaattinen ihminen. "Asiat joihin ei voi vaikuttaa mitenkään" on elämän suurinta paskaa, ja vaikka kukin ihminen voi konkreettisesti vaikuttaa sodan seurauksiin (esim. ukrainalaisiin ihmisiin) niin Venäjän hallintoon ja Venäjän ihmismassoihin ei kyllä voi vaikuttaa niin yhtään mitenkään. Sen hyväksyminen ja jonkinlainen "hallittu kyynisyys" tuntuu olevan tietynlainen edellytys sille että pystyy omassa elämässään tekemään merkityksellisiä asioita. Itse ihan tietoisesti suodatan sitä, että miten paljon ja minkätyyppistä uutisointia luen. Jos kokee jotain vihaa ja lueskelee päivästä toiseen venäläisten sotarikoksista ja siviiliteurastuksista, niin kannattaa ihan oikeasti lopettaa se. Se lukeminen ei auta mitään eikä ketään.

Välillä tekee suorastaan mieli lopettaa lähes koko aihe omassa päänsisäisessä kuplassaan, eli skipata esim. täältä kaikki Ukraina/Nato/jne. - ketjut, käytännössä se edellyttäisi ettei kävisi missään normaaleilla uutissivuillakaan. Ei taida onnistua, mutta sen voi esim. tehdä että rauhoittaa lomat ja viikonloput.
2020- luku rikkoo varmaan aika monelta mielen. Samaan putkeen kaksi asiaa joihin ei voi vaikuttaa mitenkään, eli koronapsykoosit ja venäläisten massapsykoosit. Lisää tulee ja kannattaa tiedostaa että miten tekee sellaisia valintoja joilla on rauhan ja hyvyyden puolella ilman että hajottaa itseään.
 
Hyökkäyspäivä oli itselle shokki. Töiden teko meni aika lailla puolella teholla, kun ajatukset koko ajan harhautui sotaan - jos ei ollut esimerkiksi palaveria mikä piti focuksen täysin sen hetkisessä hommassa.

Seuraava päivä oli jo helpompi. Aiemmin olin varovaisesti NATO-myönteinen, nyt jos olisi valta kuin mieli liityttäisiin välittömästi Natoon. Huomaan myös kunnioitukseni ja luottamukseni nousseen huomattavasti nykyistä hallitusta kohtaan. Marin ja kumppanit ovat mielestäni toimineet tähän asti loistavasti sen jälkeen kun sota alkoi, toivottavasti sama trendi jatkuu.

Jonkun asteista ahdistusta olen myös kokenut aika ajoin kun sota on ollut käynnissä. En niinkään tämän hetkisen sodan takia (vaikka ajatukset ukranalaisiin säännöllisesti menevätkin), vaan sodan eskaloitumisen pelosta ja mitä se voisi tarkoittaa itselle, perheelle sekä muille läheisille. Yhteen väliin harkitsin vakavasti hakeutumista maakuntajoukkoihin, mutta ehkä tässä kohtaa on fiksuinta vaan pitää omasta kunnosta huolta.

Muut seikat: inflaation kiihtyminen on ketuttanut myös, etenkin polttoaineen hinnannousun osalta, joten sähköautoon siirtyminen vakaassa harkinnassa ns. "etuajassa". Ruokakoriin menee herkemmin tarjouksia/pirkkaa/-30% tuotteita kuin aiemmin, ja ruoan hintaan yleisestikin kiinnittää enemmän huomiota. Toki kesän jälkeen siihen on odotettavissa enemmän nousupainetta, mutta ei se halpaa ole nytkään: esimerkiksi kilo tomaattia maksaa 6.5€, MY GOD sanois Tamminen.

Tästä johtuen suunnitteilla olisi tehdä pieniä vihannesistutuksia pihalle: salaatti, porkkana, peruna ja mitä muuta nyt suht helposti Suomessa kasvaa. Lisäksi voisi kaivella virvelin esille ja alkaa monen vuoden asumisen jälkeen tutustua paikalliseen kalatarjontaan.
 
En mieti sodan vaikutusta omaan elämääni. Mietin niitä ukrainalaisia miten pärjäävät siellä. Tulipa mitä tuli niin kestettävä että saadaan venäjä kuoppaan.
 
Käyttäjätunnus: sanoi:
Todennäköisesti tämä kuitenkin poistetaan turhana tai vaaditaan jatkamaan mielenterveys- tai kerro vitsi-ketjussa.
Napsauta laajentaaksesi...
Ei varmasti poisteta. Tällaisen ketjun tarpeesta on ollut puhetta sodan alkumetreiltä lähtien ja hyvä vaan että joku laittoi sen tulille. :thumbsup:

Ei siitä pääse mihinkään, että kyllähän tämä tilanne on stressannut ja stressaa edelleen. Taloudellisia vaikutuksia en ole vielä nähnyt millään tasolla polttoaineen hinnan lisäksi, mutta se nyt on pikkujuttu. Inflaatio varmasti kiihtyy kuitenkin vielä joka puolella.

Tilanne alkuvaiheen säikähdyksestä on hieman rauhoittunut alkuvaiheesta, kun on selvinnyt kuinka heikko suorituskyky Venäjän sotakoneistolla on ollut, mutta vastaavasti Venäjän joukkojen toiminta on ollut hyvin barbaarista WW2-tason natsi-kamaa. Lisäksi tässä on vielä niin paljon kysymysmerkkejä ABC-aseiden käyttämisen ja sodan laajemman eskaloitumisen ja kokonaisvaikutusten suhteen, ettei passaa vielä nuolaista. Ikävää on myös joutua selittelemään lapsille näiden koulussa näkemiään/kuulemiaan uutisia ja pelotteluita. Venäjän persereiät menivät ja paskoivat turvallisen Euroopan taas kerran ja nyt sitten elellään ties kuinka pitkään tällaisessa kylmän sodan limbossa, kun on ensin kaksi vuotta kärvistelty poikkeuksellisen korona-pandemian kanssa. Korona oli sentään vielä jossakin määrin hallittavissa, mutta sota ei todellakaan ole ja se aiheuttaa epävarmuutta.

Suomen Nato-juna on sentään menossa hissukseen positiiviseen suuntaan ja se tuo jossakin vaiheessa hieman turvaa ja vakautta, mutta matka jäsenyyteen on pitkä, eikä se silti poista alkuperäistä ongelmaa.
 
Kolmen lapsen isänä joista vanhin on "sopivasti" lähellä kutsuntaikää (16v) ja nuorin 4v aiheutti alkuun aikamoista stressiä ja jopa yöunet kärsi. Kun jätti kaikki iltapaskalehtien lukemiset ja täällä olevan sotaketjun seuraamisen pois niin rupesi hieman helpottamaan. Kunhan vaan NATO-ovesta mentäsiin nopeasti niin jonkin verran vielä helpottaisi vaikkei poistaisi ongelmaa.
 
En ole sinänsä antanut vaikuttaa. Helvetin kusinen tilanne Ukrainan (siviilien) ja maailman muutenkin hankalan tilanteen kannalta, mutta yksittäisen ihmisen kädet on aika sidotut tällaisen koneiston edessä. Joten turha ajaa itseään hermoromahduksen ja sydänkohtauksen partaalle stressaamalla asioista joille ei mitään oikein voi. En lue uutisia kuin pintapuolisesti, sen verran että tiedän suunnilleen onko hyökkäykset vielä käynnissä tai onko ne tulossa iholle, ja kuinka pahasti hallitus onnistuu mokaamaan Natoon liittymisen tai liittymättä jättämisen öyhöttämällä jotain turhaa silloin kun pitäs vaan olla hiljaa ja edetä siinä asiassa mikä on tärkeää. Somessa en ole koskaan ollutkaan ja Koronan aikaan lopetin kaikenmaailman clickbaittien availun, jotain politiikka- ja sotaketjuja nyt voi toisinaan selata esim. täällä.

Tulevaisuuden vaikutuksina varmaan lisääntynyt mahdollisuus kertausharjoituksille jotka katkaisee työrutiinin ja haittaa muutenkin elämää jos sellaisiin kutsu tulee. Pyssyleikeistä kun en ole kiinnostunut niin en tulisi olemaan sen hyödyllisempi tai hyödyttömämpi sodassa, kerrattuna tai ilman. Peruskoulutus on saatu ja RK:n osaan kasata ja sillä ampua, ehkä joku arvomerkki on päässyt välistä unohtumaan. Eiköhän ne todelliset sodanajan tehtävät sitten tositilanteessa oppisi aika hyvin laakista ilman pakollisia kertausharjoituksiakin, kuten tähänkin asti kaiken taidon elämässä.

Tietty edes teoreettinen sodanuhka luo alitajuntaista stressiä vaikkei sitä ajattelisikaan, ja pelkkiä huonoja uutisia kun kuulee niin kasvattaa yleistä negatiivisuutta vähän kaikkea kohtaan vaikka koittaisikin ajatella positiivisen kautta. Sekä ison maailman ongelmat että lähelle ihoa tulevat asiat kuten autoilun demonisointi ja muut käytännön jokapäiväiseen elämään vaikuttavat "pikkujutut".
 
Kyllä se vaikutti. Kun sota alkoi heräsin siihen aamuyöstä. Taisi olla äänekäs tykistö, no ei, sama tapahtui itselle kun Estonia upposi. Ehkä omaan jonkun yliluonnollisen herkkyyden tai sitten on ollut sattumaa, varmaan jälkimmäinen.

Niin ja erosin armeijasta sodan takia. Ei ole mun juttu tappaa (köyhiä) nuoria miehiä jotka tänne pakotetaan hyökkäämään. Eivät hekään haluaisi tänne tulla.
 
kuoris sanoi:
Kyllä se vaikutti. Kun sota alkoi heräsin siihen aamuyöstä. Taisi olla äänekäs tykistö, no ei, sama tapahtui itselle kun Estonia upposi. Ehkä omaan jonkun yliluonnollisen herkkyyden tai sitten on ollut sattumaa, varmaan jälkimmäinen.

Niin ja erosin armeijasta sodan takia. Ei ole mun juttu tappaa (köyhiä) nuoria miehiä jotka tänne pakotetaan hyökkäämään. Eivät hekään haluaisi tänne tulla.
Napsauta laajentaaksesi...
Kenen tehtävä se sitten on? Olet valmis ottamaan köyhän nuoren venäläisen miehen ampuman napin otsaan?
 
Valitettavasti stressaa ja asia pyörii melkein koko ajan mielessä. Erityisesti tämä aspekti, että pitäisikö perheen kanssa muuttaa toiseen maahan. Vaikka Nato-jäsenyys auttaisi "akuuttiin" ongelmaan, niin miettii millaista lasten elämä tulee olemaan noin arvaamattoman valtion naapurissa seuraavat sata vuotta. Puolustusliitotkaan eivät ole ikuisia ja mitä jos Suomi jää taas yksin vaikka 40 vuoden päästä ja lapsilla perheineen sota edessä. Koska Suomi ei mahda maantieteelle mitään, niin ainoa ratkaisu olisi muuttaa nyt perheineen muualle.
 
Themadesuja sanoi:
Helvetin kusinen tilanne Ukrainan (siviilien) ja maailman muutenkin hankalan tilanteen kannalta,
Napsauta laajentaaksesi...

Ihan yhtä paskaa se on myös Ukrainan armeijassa olevien kannalta. Ammattisotilaat hieman eri asia, mutta ne siellä taistelevat ovat hyvin pitkälti ihmisiä jotka haluaisivat tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin ottaa vastaan Putlerin sotarikosdivisioonia.
 
kuoris sanoi:
Niin ja erosin armeijasta sodan takia. Ei ole mun juttu tappaa (köyhiä) nuoria miehiä jotka tänne pakotetaan hyökkäämään. Eivät hekään haluaisi tänne tulla.
Napsauta laajentaaksesi...

Näiden siviileihin kohdistuneiden julmuuksien ja ryöstelyjen jälkeen itsekin pyörin unettomana öisin surkutellen nimenomaan hyökkäävän osapuolen köyhien sotilasparkojen kohtaloa :smoke:
 
Monesti näkee näitä "turha ajaa itseään hermoromahduksen ja sydänkohtauksen partaalle stressaamalla asioista joihin ei voi vaikuttaa" -perusteluita, joita en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ehkä se on jonkin sortin suojamekanismi itsessään, kun kuvitellaan etten kuitenkaan voi vaikuttaa, niin on helpompi laittaa silmät ja korvat kiinni ja vähän syyllistää samalla muita, jotka eivät tee samalla tavalla.

Se on tietenkin totta, ettei kannata agitoida itseään sairaaksi liialla huolehtimisella, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikka en suoranaisesti voikaan vaikuttaa Putinin tai ylipäätään venäläiseen sekopääkulttuuriin, on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla pysytellä kärryillä tapahtumista ja varautua oman elämän ja tulevaisuuden suhteen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta selviää mahdollisessa poikkeustilanteessa taas seuraavaan vaiheeseen. Tarkoittaa siis tässä vaiheessa käytännössä vähintään sellaisen kotivaran ylläpitämistä, että ainakin muutaman päivän pärjää läheisten kanssa omillaan.

Lisäksi tilanteen seuraaminen helpottaa oman poliittisen kannan muodostamisessa, jota tarvitaan yleisten keskusteluiden (jotka nekin vaikuttavat kokonaisuudessa) lisäksi äänestystilanteessa jne. Mm. Nato-keskustelu tuntuu olevan sellainen, josta moni muutenkin maailmaa seuraamaton on "en osaa sanoa, eikä edes kiinnosta" -kannalla, vaikka se jos mikä on sellainen mikä vaikuttaa jokaiseen suomalaiseen.
 
Henkisesti ei ole ollut juurikaan vaikutusta. Lähinnä Venäjän toimet nyt paljastivat yleisesti kaikille sen mitä olen aina epäillytkin, että kyseessä on epäluotettava rosvo-/terroristivaltio jonka kanssa ei kannattaisi olla minkäänlaisissa tekemisissä. Ukrainalaisia käy sääliksi, mutta uskon ja toivon että siellä käy kuten Suomen sodissakin ja ryssä saadaan ajettua pois vaikka ehkä jotain pientä joutuisikin luovuttamaan.

Taloudellisesti tällä hetkellä ei tunnu muuten kuin että tankatessa menee aina vähän ylimääräistä. Ei enää saa pelkällä lähimaksupiippauksella tankkia täyteen vaan pitää tehdä 60 euron katevaraus.
 
Olen aina suhtautunut Venäjään skeptisesti, en esim. ikinä menisi työskentelemään sinne tai etenkään yrittäisi harjoittaa mitään bisnestä. Mutta lomailua olin harkinnut useasti. Nyt en harkitse edes sitä. Suurin ehkä konkreettinen muutos oli kuinka Suomessa puolet elämästään asuneet venäläistaustaiset tutut paljastui putinisteiksi eivätkä ne edes yritä peitellä sitä. Eikä niille auta edes yrittää takoa järkeä päähän.
 
Pettymykseni ihmiskuntaan on syventynyt. Olin siinä uskossa että sodat Euroopassa olisivat loppuneet Balkanin sotiin. Olin siinä uskossa, että Venäjä haluaisi normalisoida välejään Eurooppaan.
NATOon liittyminen olisi toki positiivinen asia, mutta se että sen pitää tapahtua kymmenien tuhansien Ukrainalaisten hengen kustannuksella, pistää vituttamaan.
 
Kautium sanoi:
Monesti näkee näitä "turha ajaa itseään hermoromahduksen ja sydänkohtauksen partaalle stressaamalla asioista joihin ei voi vaikuttaa" -perusteluita, joita en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ehkä se on jonkin sortin suojamekanismi itsessään, kun kuvitellaan etten kuitenkaan voi vaikuttaa, niin on helpompi laittaa silmät ja korvat kiinni ja vähän syyllistää samalla muita, jotka eivät tee samalla tavalla.

Se on tietenkin totta, ettei kannata agitoida itseään sairaaksi liialla huolehtimisella, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikka en suoranaisesti voikaan vaikuttaa Putinin tai ylipäätään venäläiseen sekopääkulttuuriin, on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla pysytellä kärryillä tapahtumista ja varautua oman elämän ja tulevaisuuden suhteen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta selviää mahdollisessa poikkeustilanteessa taas seuraavaan vaiheeseen. Tarkoittaa siis tässä vaiheessa käytännössä vähintään sellaisen kotivaran ylläpitämistä, että ainakin muutaman päivän pärjää läheisten kanssa omillaan.

Lisäksi tilanteen seuraaminen helpottaa oman poliittisen kannan muodostamisessa, jota tarvitaan yleisten keskusteluiden (jotka nekin vaikuttavat kokonaisuudessa) lisäksi äänestystilanteessa jne. Mm. Nato-keskustelu tuntuu olevan sellainen, josta moni muutenkin maailmaa seuraamaton on "en osaa sanoa, eikä edes kiinnosta" -kannalla, vaikka se jos mikä on sellainen mikä vaikuttaa jokaiseen suomalaiseen.
Napsauta laajentaaksesi...

Kaikki nuo varautumiset ja seuraamiset voi tehdä stressaamatta lainkaan. Kenties se, ettet ymmärrä noita kommentteja johtuu (ainakin osittain) siitä, että tulkitset niiden tarkoittavan eriä/enemmän kuin ne tarkoittavat. Varmasti toki on niitäkin, jotka eivät ajattele tai toimi stressaamattakaan edes sitä mitä voisivat.

Itsellä sota ei ole vaikuttanut henkisesti mitenkään. Itse vien tosin tuon ”turha stressata jos ei voi vaikuttaa” askelta pidemmälle ja olen sitä mieltä että turha stressata vaikka voisikin vaikuttaa. Se vaikutus omaan elämääni tällä sodalla on ollut, että mielenkiintoisuutensa vuoksi on tullut istuttua naama kiinni ruudussa luvattoman paljon.
 
On ollut vaikutuksia. Henkisiä ja taloudellisia. Kyllähän se jo pahaa enteili silloin kun Biden alkoi ikään kuin laskea päiviä alas hyökkäykseen ja sitä silloin mietti, että kyllähän tästä joku sellaus vähintään saadaan aikaiseksi, mutta kyllä se silti 24.2. pisti kovin mietteliääksi, että mitähän tästä seuraa. Ensimmäiset pari viikkoa näin perheellisenä stressasi aika paljonkin ja ikävät ajatukset tulivat uniin saakka. Kärsin jonkin verran silloin myös unettomuudesta, kun sängyssä näitä asioita pyöritteli. Sittemmin olen päässyt tuon stressivaiheen yli. Isoksi osaksi sen takia, että ukrainalaiset ovat niin urhoollisesti taistelleet ja eivät todellakaan antaneet Venäjälle periksi ja nyt venäläiset ottavat joka tapauksessa raskaasti turpaan. Lisäksi Venäjän ainoita valttikortteja ainakin mielikuvissa oli sotaan asti se, että se on valtava sotilasmahti, joka on nyt ainakin kokenut kovan kolauksen. Tilanteen vaikeus Ukrainassa on myös saanut itselleni jonkinlaisen ajatuksen siitä, että suomalaiset eivät ole minkään välittömän aseellisen (ainakaan laajan sellaisen) konfliktin keskiössä ihan lähitulevaisuudessa jo ihan siitä syystä, että venäläisten resurssit on niin tiukasti sidottuja Ukrainaan ja vahvuuden palauttamiseksi sotaa edeltävälle tasolle vie joka tapauksessa aikaa, jonka toivon samalla ostavan suomalaisille lisää aikaa varautua pahan päivän varalle, vaikkakin uskoen silti positiivisesti tulevaan.

Taloudellisessa mielessä perheemme on elänyt tähän asti muutenkin hyvin säästeliäästi ja meillä ei ole ollut merkittäviä kustannuseriä ja molempien työt ovat sellaista sorttia, että mikään välitön irtisanomisuhkakaan ei ole todennäköinen, niin kustannusten noususta huolimatta olemme pärjänneet ihan arjessa hyvin. Myöskään polttoaineiden tai ruokakustannusten nousu ei harmitusta lukuun ottamatta ole merkittävissä määrin vaikuttanut toimeentuloomme. Mutta toki lisäeurot pakollisissa menoissa ovat joka tapauksessa pois jostain muualta, joten kansantaloudellisesti ajateltuna tässä toki aina jossain häviämme. Sen sijaan iso asia ja perheemme unelmana on ollut rakentaa omakotitalo (tonttikin on jo ja suunnitelmat pitkälti valmiina ihan piirustuksia myöten), mutta ensiksi koronan tekemä 50t€ lisäys loppuhintaan oli jo ikävä kolaus sinänsä ja nyt huhtikuussa tuli toiset 40t€ lisää Ukrainan myötä, niin kyllähän se tuskastuttavaa on ja pistää miettimään miten asiaa lähestyisi, koska vaikka saisimme tuon erotuksen tavalla tai toisella katettua, sitä miettii, onko järkeä maksaa 300t€ talosta 400t€ ja saada silti vain se 300t€ talo ja jos tilanne tästä yhtään normalisoituu ja rakennuskustannukset tulevat yhtään alaspäin, niin sitä vähemmän järkeä tuossa on. Toki koska kyseessä ei ole pelkkä "järkiratkaisu", niin joitakin uhrauksia on valmis tekemään, mutta kyllä se raja tekemisen kanssa jossain menee.
 
Ekat viikot kieltämättä meni kyllä aika stressaantuneena peläten kolmatta maailmansotaa ja punniten kaikkia mahdollisia skenaarioita mitä voisi käydä ja kuinka niissä kannattaisi toimia. Itselläni on luonne aina ollut vähän sellainen, että käyn asiat ja tilanteet ennakkoon päässäni läpi, jotta osaisin toimia oikein itse tilanteen alkaessa.

Varmaankin kyse on jostain henkisestä valmistautumsiesta. Kun korona rupesi Kiinassa leviämään, valmistauduin kirjaimellisesti ruttoa vastaavaan pandemiaan. Kun pandemia saavutti meidät, se ei enää sit tuntunut miltään kun siihen oli jo valmis henkisesti. Rajotuksista jne. kitinä tuntui tässä vaiheessa jotenkin täysin turhalta, kun itse nämä skenaarioit oli käynyt jo päässään läpi.

Nyt suhtaudun sodan uhkaan ihmeen passiivisesti. Tulkoon jos on tullakseen, kunhan ei anneta Venäjälle mitään päätäntävaltaa meidän asoihin. Mielummin sota kuin ryssääntyminen pikkuhiljalleen. Tietenkin pelkään mahdollista kuolemaa ja lähesteni kärsimystä jos tämä sota syttyisi, mutta se kaikki kärsimys olisi mielestäni sen arvoista. Meillä on aivan upea maa meidän uniikilla ja hauskalla kulttuurilla, jota ei yksikään suurvalta saisi uhata.

Itse koen ihmisen kärsimyksen yhtä ikävänä, tapahtui se sitten Syyriassa tai Ukrainassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että Venäjä on tällaisiin tekoihin täysin kykenevä maa, niin tämäkään ei juurikaan tullut yllätyksenä. Kohtuu herkkänä ihmisenä olen täysin turtunut maailman pahuuden edessä, enkä oikein tunne mitään kun tällaista paskaa tapahtuu. Ihminen on aina ihminen, eli liian usein täysi paska. Tiedän ajattelumaailmani olevan hyvin kulmikasta, mutta en oikein jaksa olla kyynistymättäkään tällaisten asioiden edessä. Ihmiset ovat liian usein täyttä kurapaskaa, mitä tämä Venäjä nyt tässä suurilta osin taas on vahvistamassa.

Pidän omasta vahvistusharhastani, jonka avulla voin kyynisyyden kautta tehdä itselleni suojakuoren tällaisia asioita kohtaan. Jos oikeasti päästäisin tällaiset asiat täysin tuon kuoren läpi, uskon romahtavani aika pahasti. Helpompi olla olematta empaattinen, niin pystyy elää omaa elämäänsä paremmin. Pohjimmiltani olen turhankin empaattinen, niin joskus on asioita kyettävä vaan sivuuttamaan olkia kohauttamalla jotta tässä maailmassa jaksaa jatkaa.

Jessus mikä avautuminen :D
 
Urmas sanoi:
Itse koen ihmisen kärsimyksen yhtä ikävänä, tapahtui se sitten Syyriassa tai Ukrainassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että Venäjä on tällaisiin tekoihin täysin kykenevä maa, niin tämäkään ei juurikaan tullut yllätyksenä. Kohtuu herkkänä ihmisenä olen täysin turtunut maailman pahuuden edessä, enkä oikein tunne mitään kun tällaista paskaa tapahtuu. Ihminen on aina ihminen, eli liian usein täysi paska. Tiedän ajattelumaailmani olevan hyvin kulmikasta, mutta en oikein jaksa olla kyynistymättäkään tällaisten asioiden edessä. Ihmiset ovat liian usein täyttä kurapaskaa, mitä tämä Venäjä nyt tässä suurilta osin taas on vahvistamassa.
Napsauta laajentaaksesi...

Tässäkin niitä kulmia voi hioa siten että onko se loppupeleissä "ihminen" joka on pohjimmiltaan paska ja pahuuden ilmentymä. Jottei liikaa kyynisty, niin voi ainakin lokeroida sitä pahuutta. Lokero on huomattavasti isompi kuin "Putin" ja huomattavasti pienempi kuin "Venäjän kansa". Mutta jos vaan tämän takia kuittaa "ihmiset" pahoiksi niin suunta on väärä.
 
Cereal killah sanoi:
Tässäkin niitä kulmia voi hioa siten että onko se loppupeleissä "ihminen" joka on pohjimmiltaan paska ja pahuuden ilmentymä. Jottei liikaa kyynisty, niin voi ainakin lokeroida sitä pahuutta. Lokero on huomattavasti isompi kuin "Putin" ja huomattavasti pienempi kuin "Venäjän kansa". Mutta jos vaan tämän takia kuittaa "ihmiset" pahoiksi niin suunta on väärä.
Napsauta laajentaaksesi...

Tämä oli vähän huonosti osaltani kirjoitettu, annoin vain tajunnan virrata. Ei ollut tarkoitus suoranaisesti tuomita jokaista ihmistä paskaksi. Uskon enneminkin, että jos tietylle joukolle annetaan otolliset olosuhteet, niin se kaikista paskin ja vittumaisin jätkä lopulta rupeaa jollain tapaa hallitsemaan ja terrorisoimaan kyseistä porukkaa. Tässä maailmassa kovuus ja pyyteetömyys voittaa empatian ja kiltteyden. Tätä hyödyntäen ihmisistä aina tulee nousemaan näitä paskamasia hallitsijoita kuten putin ja kaikki häntä edeltäneet kusipäät. Kaikenkaikkiaan nämä kusipäät ovat kuitenkin oman maailmansa tuotoksia ja tietyissä määrin edustavat niitä piirteitä, mitä koko ihmiskunta kumartaa. Jos ihmistä ns. seurattaisiin ulkopuolelta, nähtäisiinkö sielä normaalin kansalaisen hyvyys, vai kokonaisten maiden tietynlainen pahuus? Uskon, että oman lajin tappaminen ja sotaisuus olisi ensimmäinen huomio joka ihmisestä rotuna tehtäisiin.
 
ttm sanoi:
Kaikki nuo varautumiset ja seuraamiset voi tehdä stressaamatta lainkaan. Kenties se, ettet ymmärrä noita kommentteja johtuu (ainakin osittain) siitä, että tulkitset niiden tarkoittavan eriä/enemmän kuin ne tarkoittavat. Varmasti toki on niitäkin, jotka eivät ajattele tai toimi stressaamattakaan edes sitä mitä voisivat.
Napsauta laajentaaksesi...
Korjaan sen verran, ettei oikeastaan voi sanoa ettenkö ymmärtäisi niitä kommentteja. Kyllä minä ymmärrän, mutta ehkä niiden sanoja kuitenkin tulkitsee ja ymmärtää asian tosiaan hieman eri tavalla.

Stressata ei tarvitse, mutta kun ei se stressaaminen/huolehtiminen ole sellainen asia jonka voi naksauttaa aivoissa päälle tai pois halutessaan. Toiset ovat synnynnäisesti herkempiä sille kuin toiset. Stressiä voi oppia ajan ja ohjauksen avulla sietämään/hallitsemaan ja jopa käyttämään hyväksi ja sehän se on koko toiminnon alkuperäinen fysiologinen tarkoituskin, mutta se ei onnistu hetkessä ja pitkittyneenä se on tunnettu terveysriski. Stressi myös vaikuttaa hyvin eri tavoin eri ihmisiin.

Tällaisessa tilanteessa, jossa kyse on hyvinkin eksistentiaalisesta ja todeksi muuttuneesta uhkatekijästä, jollaista ei ole koettu Suomessa noin 80 vuoteen, eikä globaalin, mahdollisesti ydinaseilla käytävän sodan suhteen tällä tasolla koko maailmassa koskaan, niin olisi naiivia kuvitella etteikö sillä olisi laajoja henkisiä vaikutuksia kansalaisiin tilanteen pitkittyessä. Suomi on Venäjän rajanaapuri, eikä eroon päästä mitenkään, joten tämä tilanne tulee meille kirjaimellisesti iholle ihan eri tavalla kuin joku lähi-idän hetkellinen kriisi. Tilanne korostuu entisestään, kun on tosiaan ensin kärsitty pitkälti yli 2 vuotta koronan aiheuttamasta poikkeustilasta.

Mutta joo, jos jollakulla tuntuu huoli kasvavan sietämättömäksi, niin kannattaa tosiaan pyrkiä tietoisesti vähentämään mediassa ja somessa näiden asioiden seuraamista. Ikävät asiat korostuvat näissä kanavissa ja niiden liiallinen ahmiminen ruokkii kierrettä korvien välissä.
 
Sikäli kun aiheeseen liittyy lisääntyvä pettymys ihmiskuntaan ja ihmisten pahuuteen, niin suosittelen lukuvinkkinä Bregman "Hyvän historia". Kuulostaa tylsältä keski-ikäisille kirjoitetulta kirjalta, mutta oikeasti aika kiinnostava opus. Monia ihmisen luontaista pahuutta osoittavia psykologisia kokeita kumottu arkistojen avauduttua ja myös sodista kiinnostavia väitteitä, kun aineistoja käyty läpi (esim. jossain sodissa vain 20% sotilaista yritti oikeasti tappaa vihollisia). Yleisesti ottaen kriisitilanteissa ihmiset toimii hyvin auttavaisesti, eikä itsekkäästi kuin elokuvissa.
 
Alkuun oli aika samoja fiiliksiä kuin käyttäjällä @Themadesuja. Jossain vaiheessa kuitenkin pyörittämääni organisaatioon tuli avunpyyntö pakoon lähteneeltä äidiltä ja lapseltaan, jota lähdettiin käsittelemään. He saivat lopulta apua lähempää kotoaan, mutta kyllä se pyyntö silti herätti siten, että pääsi näkemään läheltä kuinka pyyteettömästi ihmiset reagoivat. Saatiin kaikki järjestettyä jo samana iltana majoituspaikkaa myöten kuntoon.

Toinen tapa jolla sota on vaikuttanut minuun, on enemmän henkilökohtainen. Kun olen jatkuvasti painottanut diplomatian ja keskustelun tärkeyttä, olen saanut toistuvasti kuulla epämielyttävää nimittelyä ja kokea omituista laatikointia. Minä en halua edesauttaa minkään ihmisryhmien, valtioiden tai aatteiden välistä kahtiajakoa, sillä kanjonin kasvaessa liian suureksi, alkaa väkivalta. Toki väliin mahtuu paljon muitakin vaiheita, kuten kiusaamista, eristämistä, kiristämistä ja yleistä mielipidemuokkausta. Itse en kannata mitään näistä keinoista vaikka aate olisi kuinka jalo.
 
Kautium sanoi:
Stressiä voi oppia ajan ja ohjauksen avulla sietämään/hallitsemaan --, mutta se ei onnistu hetkessä ja pitkittyneenä se on tunnettu terveysriski.
Napsauta laajentaaksesi...

Joo, luulen, että suurin osa heistä (meistä?), jotka sanovat, että turha stressata kun siitä ei ole hyötyä, ei ajattelekaan, että se muutos hetkessä tapahtuisi (ei ainakaan itsellä tapahtunut, joten en kuvittele, että useimmilla muillakaan tapahtuisi). Sen sijaan silti se on merkittävässä osassa, että ymmärtämisen lisäksi oikeasti sisäistää sen, että hetkinen, tämä (stressi)reaktio ei ole rakentava tapa reagoida tähän (tai mihinkään) tilanteeseen, joten helposti se siihen sanottaessa tiivistyy.

Kautium sanoi:
olisi naiivia kuvitella etteikö sillä olisi laajoja henkisiä vaikutuksia kansalaisiin tilanteen pitkittyessä.
Napsauta laajentaaksesi...

Niin, tähän pätenee sama kuin yllä. Vaikka toki mitä kauemmin itse on reagoimatta asioihin omaa henkistä tilaa vahingoittavalla tavalla, sitä helpommin sitä unohtaa, että ai niin, asioista voi stressata ja useimmat taitavat niin tehdäkin. Ja tämä näkökulmasta, jossa on nähty vuosien tietoinen vaivannäkö mielenmaiseman muuttamiseksi. Vaikka kuvittelisinkin, että harvassa ovat ne, jotka eivät koskaan ole stressiä mistään asiasta kokeneet, voin kuvitella, että sellaisessa tilanteessa sitä stressaamista yleisesti ottaen voi olla hyvin vaikea ymmärtää. Vaikka helposti sitä ihmisellä taitaa olla vaikeuksia ymmärtää ylipäätään omista reaktioista ja näkemyksistä poikkeavia, vaikka mekanismit olisivat samoja mutta aiheet eriä.
 
Olen ajatellut välttää sotimista pakenemalla maasta jos sellainen tilanne tulee eteen. Huomaan kuitenkin yllättäen, että venäläisiin kohdistuva viha on vahvempi motivaattori. En ole valmis puolustamaan tätä maata, mutta olen valmis aiheuttamaan venäläisille maksimaalisesti vahinkoa.

Tällä hetkellä oletan vihaavani venäläisiä loppuikäni. En voi mitenkään hyväksyä lasten raiskaamista sodankäyntimenetelmänä vain sen vuoksi, että halutaan estää suvereenin valtion itsenäinen toiminta. Venäläiset osoittivat, että kansa ei kuulu sivistysvaltioiden joukkoon ja saavat puolestani kärsiä asiasta jatkossa aina.
 
David ":DA" Imodium sanoi:
Kun olen jatkuvasti painottanut diplomatian ja keskustelun tärkeyttä, olen saanut toistuvasti kuulla epämielyttävää nimittelyä ja kokea omituista laatikointia. Minä en halua edesauttaa minkään ihmisryhmien, valtioiden tai aatteiden välistä kahtiajakoa, sillä kanjonin kasvaessa liian suureksi, alkaa väkivalta
Napsauta laajentaaksesi...

Venäläiset itse ajavat sitä kahtiajakoa. Heillä on täysin kuviteltu ulkopuolinen vihollinen jota he yrittävät demonisoida, eli länsimaat, sateenkaari-ihmiset ja Nato. Valitettavan suuri osa venäläisistä ihan vakavissaan kannattaa homotusmädättäjien tuhoamista, eli ihan natsimeiningit siellä. Ei tällaisen porukan kanssa pysty neuvottelemaan tai keskustelemaan. Turvallisin vaihtoehto on laskea rautaesirippu tuohon väliin ja rakentaa meidän puolelle sellaiset puolustukset ettei sieltä idästä pääse kukaan väkivalloin meitä kiusaamaan.
 
Suoranainen vaikutus on ollu venäläisessä pankissa olevan puoli-unohtuneen pankkitilin katoaminen, mut rahallinen tappio ei ollu suurensuuri, parin baari-illan verran. Kahdessa mun kämpässä asuu ukrainalaisia pakolaisia nyt, ilmaseks kun aattelin niillä olevan tarpeeksi ongelmia muutenkin ja tokihan pisteiden keruu on aina hyväks. :smile:
 
Ryssään en ole koskaan luottanut ja nuoruudessa olisi ollut Neuvostoliitossa hyväpalkkaista turvamiestyötä dollaripalkalla (ei ruplia edes tarjottu;)), jossa olisi rikkaita päässyt turvaamaan. Palkka oli hyvä, mutta ryssämenolla hengenlähtö myös hyvä menettämään.
Neuvostoliiton kaaduttua, turvamiehiä palkattiin olikarkkien suojaksi vielä isommalla rahalla, mutta siinä kaaoksessa oma henki oli myös vielä herkemmässä ja muutama vanha sotilastuttu tarttui isoon rahaan ja vain yksi tuli työsopimuksen jälkeen takaisin kotiin.

Sotaa kokeneena, ei tunnu missään, kun se kuoleman määrä turruttaa. Silti suren Ukrainan siviilien kohtaloa ryssän sikailun takia. Sotaa käydään sotilaiden kesken, ei siviilejä tappaen, kiduttaen, raiskaten jne.

Putleria varten on yksi patruuna odottamassa, jos tulee Suomen puolelle. Tässä iässä ei ole enää niin väliä ja tiedän, ettei se välttämättä ryssien perseilyä lopeta. Olisi yksi paska vähemmän maailmassa.
 
Vitutusta ja stressiä. Liian monesti löydän itseni doomscrollaamsta redditin syövereitä uusien sotapäivitysten perässä yöunien kustannuksella.
 
Eipä ole kyllä omaan elämään vielä vaikuttanut kuin tankilla käydessä. Sekään vielä niin kovin, kun kuitenkin alta vitosella saa litran polttoainetta. Enemmän on ottanut kupoliin päivän lööppejä lukiessa, koronasta huutaminen näköjään vaihtui Venäjä vs Ukraina lööppeihin. Mikäpä siinä, moisia lööppejä kai kansa klikkailee, eli siis haluaa lukea ja sitä se kansa saa. Uutisointi kyllä on vähän niin ja näin, tyyliin Ukraina kertoo faktaa ja Venäjä väittää, eli valehtelee. Itse yrittänyt vähän objektiivisemmin tarkastella tapahtumia, mutta kovin vaikeaa sen on koska sotapropaganda.

Sekin ollut mielenkiintoista huomata esim. somessa ja eri foorumeilla kuinka joistakin niin ennen oikein sellaisista ns. himosuvakeista on kuoriutunut viimeisen päälle rasisteja. Tarkoitan siis suhtautumista Venäläisiin tavan kansalaisiin.
 
Voitteko muuten uskoa, miten kuumottaa asua 20km rajavyöhykkeeltä Etelä-Karjalassa?
Kun kartalta katsoo sijaintia, on oma sijainti juuri siinä, mistä neukut tulisivat todennäköisimmin yli ja juuri siinä tapahtuisi ensimmäiset torjuntataistelut. Tarkoittaa sitä, että alta olisi päästävä etukäteen ja hyvissä ajoin. Ettei jää hyökkääjän jalkoihin tai puolustuksen tykistökeskityksen alle. Tällä matkalla hävittäjäkoneet tulisivat Mach1 -nopeudella minuutissa ja Mach2 -nopeudella 30 sekunnissa rajalta kohdalle eli käytännössä heti.

Pistää ihan pikkaisen miettimään asioita. Etukäteen olen jo suunnitellut useamman pakoreitin sisäsuomeen, jos tilanne uhkaa. Onneksi omaa perhettä ei ole mutta muita perheenjäseniä on lähistöllä. Meillä on 30min lentävän lähdön suunnitelma koko ajan päällä. Eli soitto milloin tahansa ja viimeistään 30min kuluttua on autot pakattu ja matkaan. Tämä on tuttua jo edesmenneelle isälleni, joka joutui lähtemään aikoinaan evakkoon kannaksan suurhyökkäyksen alettua. Silloin ajokkina oli hevonen ja kärryt ja lähtöhän tuli kohti sisämaata.

Voi olla jonkun mielestä liioittelua ja hätäilyä mutta varautuneella on pahimmassa tapauksessa helpompaa. Kadehdin niitä, jotka asuvat länsirannikolla. Siellä ei tule niin kiire.

Ja ei, en ole rintamakarkuri mutta on vähän heikkoa juuri tällä sijainnilla jäädä "pistämään hanttiin" omatoimisesti. Tarvittaessa olen takaisin taistelemassa, kun reservistä nosto tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa pääsee taistelemaan omalle pihamaalle. Täällä rajaseudulla ollaan jo nyt etulinjassa, vaikka mitään ei tapahtuisikaan.
 
Kyl itellä löi ahistuksen päälle, ja yhtään ei doomscrollaus auttanut oloa, nyt kun tilanne "tasaantunut" siellä, ja itsellä myös turtuminen ja scrollaus vähentynyt, niin ei oo enää niin paska olo, mut kyl silti tulee (liian usein) katteltua mitä siellä tapahtuu.
 
Kyllähän tämä stressaa, mutta ei niinkään itseni puolesta vaan läheisten puolesta. Olen asunut jo yli 5 vuotta Italiassa ja täällä Venäjä-uhka on luonnollisesti huomattavasti pienempi kuin Suomessa, joten omat asiat ei juurikaan huoleta. Pahinta on lukea just jotain Buchan tapahtumiin liittyviä juttuja, kun väkisinkin tulee mietittyä omaa kotikylää Suomessa ja mitä sielläkin voisi tapahtua…

Toki täälläkin käytetään venäläistä kaasua, mutta jos suihkuvesi on vähän viileää talvella se ei paljoa hetkauta.
 
aina olen suhtautunut venäjään ja venäläisiin skeptisesti, historian, armeijan oppien ja heidän yleisen mentaliteetin vuoksi. Nyt tämä tilanne on osoittanut sen, että mahdollisesti meidän sukupolvi ja ehkä seuraavakin jatkaa tätä rataa. Siellä tulee jo äidinmaidossa putinismit joten valitettavasti koskaan en tule luottamaan venäläisiin tai koe mitään halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Ei bisnestä eikä mitään. Nyt saa unohtaa ne vaimo venäjältä haaveetkin, jos tähän jotain keventävää voi lisätä.. En voi käsittää, että joku vielä kehtaa tebiksellä tankata ja miksi ei siitä tule jo turpaan?
 
Kun on asunut ulkomailla eri maissa, ymmärtää miten vaikeaa lopulta on sopeutua toiseen maahan lapsien kanssa, siis suunnitellustikin. Yksin tietenkin helpompaa. Ei Euroopassa oikein missään päin oteta avosylin vastaan pakolaisia. Tuskin edes suomalaisia. Olen todennut että helpompi vaihtoehto on vain laittaa kampoihin jos joku yrittää horjuttaa arkea. Nato olisi kiva lisä siihen että ehkä varustusta ja tukea tulisi enemmän.
 
Maatalousalalla lannoitteet hinnat tuplaantunut vuoden takaisesta. Viljojen hinnat 130-200% nousut vuoden takaiseen. Havaittavissa jonnin sortin short squeeze, lack of supply, excess of demand. Hintojen nousu karkaamassa täysin käsistä. Mitään helpotusta ei näköpiirissä.
Henkilökohtaisesti Karjalan evakko on kasvattanut minua, joten tarinat kaiken jättämisestä iäksi vihollisen linjojen taakse helposti samaistuttavia. Velvollisuuden tunne täten auttaa ukrainalaisia kova, mutten tiedä miten..
Kotimaan hinnat
Kotimaan hinnat
Kotimaan hinnat
Ahdinko hämäläistiloilla syvenee kun lannoitteiden hinnat karkaavat käsistä
 
Viimeksi muokattu:
Ompas aika kova moderointi tähän ketjuun. Useampia viestejä häipyy.
Mitähän porukkaa nämä tämän saitin omistavat kundit oikein ovat ?
 
Viimeksi muokattu:
Vitutusta.

Työpaikan tilauksista 25% oli Venäjälle, mutta vetäytyminen ei juurikaan vaikuta omaan työhöni, tai ansioihini. Eritoten vituttaa myös työpaikkani johtajat, joiden ulostuloista on jäänyt täysin sellainen kuva, että Venäjältä lähdettiin ainoastaan EU:n sanktioiden takia, koska raha on elämässä tärkeintä. Yrityksen ulostuloissa harmiteltu tilannetta ja toivottu sen olevan väliaikainen ja pian ohimenevä. Jos tässä tosiaan käy niin, että pian palataan työpaikallani tilanteeseen kuin mitään ei olisi edes tapahtunut, niin ilmoittaudun kortistoon, koska moraalini ei anna periksi rahoittaa työpanoksellani tuota perseilyä. Ennemmin luovun tästä hyvin vähäisestä työn suomasta elintasostani ja putoan tyhjän päälle, jos nukun yöni puhtaalla omatunnolla.
 
Ei ole kyllä vaikuttanut millään tavalla. Ei kiinnosta vaikka mattopommittaisivat koko maan. Ehkä vähän enempi tullut katsottua uutisia. Ja kai joku ruoan inflaatio on tonkin takia nousussa.
 
Ei ole mun elämääni vaikuttanut käytännössä juuri mitenkään, lompakkoa lukuun ottamatta.
 
Yleisenä vitutuksena monien länsimaiden käytökseen,hyvänä esimerkkinä saksa.Toki harmittaa bensan hinta mutta on oma valinta lähteekö ajamaan 98 10L satasella polttavalla harraste AlfaRomeolla vai 95 7L satasella käyvällä Kialla.Työtilanteeseen on kyllä vaikutusta rakennusalalla kun kaikki kustannukset on nousseet älyttömästi.Toki välillä tulee uniin r....n lasten ja naisten raiskaaminen ja murhaaminen.Muuten ei hintojen nousu haittaa,jättää saksan tuotteet ja kiina romut ja muut turhat tavarat ostamatta.
 
Itse käytännössä tämän sodan myötä lopetin toistaiseksi auton käytön, ettei Putin tienaa yhtään rahaa bensoistani ja muualta kuin Venäjältä tulevaa öljyä riittää paremmin niille, jotka oikeasti tarvitsevan autoa elämässään (itse selviän arjesta ilman autonkäyttöä, lähinnä harrastustoiminta ja sosiaalinen elämä vaan kärsii kun sitä ei käytä)
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
278 118
Viestejä
4 789 275
Jäsenet
77 708
Uusin jäsen
hmh

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom