Ankea 90-luku

[Antw]

Mä en edes tuntenut ketään jolla olisi ollut pleikkari.

Tästä otannasta huolimatta PS myllersi nopeasti markkinoita heti julkaisunsa (94/95) jälkeen. Edullinen 3D-grafiikka, CD-levyjä käyttävät pelit, ja selkeästi aikuisempaan makuun suunnitellut pelit (toki lapsille suunnattuja unohtamatta) olivat niitä avainjuttuja joilla Sony löi nopeasti itsensä läpi. Pleikkari oli paljon edullisempi ja helppokäyttöisempi kuin tuon ajan peli-PC, eikä vaatinut jatkuvaa laitteiden päivitystä, kun uusia pelejä julkaistiin. Sama homma on jatkunut toki myös myöhemminkin julkaistuilla Pleikkariversioilla, pelaaminen vaan toimii niillä todella helposti ja hyvin. PC-pelaamisella on totta kai omat etunsa, mutta ne molemmat vetivät (ja vetävät) erilaisia pelaajaryhmiä puoleensa. Joka tapauksessa en vähättelisi konsolipelaamisen merkitystä ja näiden laitteiden kykyjä. Nimenomaan PS1 oli se laite, joka nosti konsolipelaamisen (pysyvästi) uudelle tasolle PC-pelaamisen rinnalle, ja jopa edellekin.

 

[Antw]

Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin.

Tämä on kyllä ihan omaa tarinointiasi. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, PS:aa markkinointiin nimenomaan nyt aikuisten peleille, ja laite myi (täysin ymmärrettävistä syistä) hurjiä määriä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tästä otannasta huolimatta PS myllersi nopeasti markkinoita heti julkaisunsa (94/95) jälkeen. Edullinen 3D-grafiikka, CD-levyjä käyttävät pelit, ja selkeästi aikuisempaan makuun suunnitellut pelit (toki lapsille suunnattuja unohtamatta) olivat niitä avainjuttuja joilla Sony löi nopeasti itsensä läpi. Pleikkari oli paljon edullisempi ja helppokäyttöisempi kuin tuon ajan peli-PC, eikä vaatinut jatkuvaa laitteiden päivitystä, kun uusia pelejä julkaistiin. Sama homma on jatkunut toki myös myöhemminkin julkaistuilla Pleikkariversioilla, pelaaminen vaan toimii niillä todella helposti ja hyvin. PC-pelaamisella on totta kai omat etunsa, mutta ne molemmat vetivät (ja vetävät) erilaisia pelaajaryhmiä puoleensa. Joka tapauksessa en vähättelisi konsolipelaamisen merkitystä ja näiden laitteiden kykyjä. Nimenomaan PS1 oli se laite, joka nosti konsolipelaamisen (pysyvästi) uudelle tasolle PC-pelaamisen rinnalle, ja jopa edellekin.

Tämä on kyllä ihan omaa tarinointiasi. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, PS:aa markkinointiin nimenomaan nyt aikuisten peleille, ja laite myi (täysin ymmärrettävistä syistä) hurjiä määriä.

Toi nyt on ihan uskomatonta paskaa, että pleikkarin pelit olisi ollut jotenkin enemmän aikuiseen makuun kuin PC-pelit! Millä planeetalla? Ei ainakaan tällä...

Joku tarjosi täällä aiemmin esimerkkinä tällaisesta pelistä esim. Mortal Combattia... Ei voi olla tottakaan mitä mun semi-vanhat korvani kuulevatkaan..

Kyllä ne konsolipelit on aina vedonneet erityisesti perheen pienimpiin tai ATK-lukutaidottomiin juntteihin. "Aikuisemmissa" peleissä tarvittiin ja tarvitaan yhä edelleen hiirtä ja/tai näppäimistöä. Myöskin kunnon analoginen joystick oli eduksi esim. lentosimuissa.

Tottakai pleikkarin pelit oli kypsempiä ja kehittyneempiä kuin aiempien sukupolvien konsolipelit. Se on ihan eri juttu sitten. Siihen asti konsolipelit oli olleet jotain tasohyppelyitä yms, joten tottakai pleikkari vei kehitystä "aikuisempaan" suuntaan siihen verrattuna. PC-maailmassa puolestaan 2D-toimintapelit eivät oikeastaan koskaan olleet mikään juttu, joten PC-pelit oli jo heti lähtökohtaisesti "aikuisempia" ihan 1980-luvulta lähtien, aluksi painottuen esimerkiksi graafisiin seikkailupeleihin ja lentosimulaattoreihin.

 

[Antw]

Toi nyt on ihan uskomatonta paskaa, että pleikkarin pelit olisi ollut jotenkin enemmän aikuiseen makuun kuin PC-pelit! Millä planeetalla?

Tarkoitin tietenkin verrattuna aiempiin konsoleihin, jotka olivat edelleen suurilta osin lapsille suunnattuja. Onkin mainiytu, että PS1 oli laite joka toi pelaamisen lastenhuoneesta olkkariin.

Kyllä ne konsolipelit on aina vedonneet erityisesti perheen pienimpiin tai ATK-lukutaidottomiin juntteihin. "Aikuisemmissa" peleissä tarvittiin ja tarvitaan yhä edelleen hiirtä ja/tai näppäimistöä. Myöskin kunnon analoginen joystick oli eduksi esim. lentosimuissa.

Jotenkin tympeää koittaa saada aikaan järkevää keskustelua, kun asenne on näin konsolivastainen ja faktojen ohi heitetään lähinnä omaa subjektiivista mielipidettä. Huomaa myös ettei sinulla ole juurikaan tietämystä tai kokemusta pleikkaripelaamisesta. Tiesitkö, että niihin saa erilaisia ohjaimia jos näin haluaa? Ja myös hiiren ja näppiksen? Toki ne vakio-ohjaimet itseasn ovat jo hemmetin hyvät ja toimivat oikeastaan peliin kuin peliin.

 

[hkultala]

i486 oli vuonna 1989 lähinnä tulevaisuuden tekniikkaa, eikä se kai tullut myyntiin kuin 1990 ja laajaan käyttöön paljon myöhemmin. Keskivertokuluttajan käytössä oli ehkä noin 1995.

486SX-25- ja 486SX-33-prossut sekä cyrixin cx486(joka meni 386-emolle) olivat yleisesti saatavilla inhimillisen hintaisissa kuluttajakoneissa syksyllä 1993/talvella 1994, useampi kaveri osti tuolloin (vanhempiensa sponssaamana) uuden 486-koneen.

(Itse taas pienemmällä vanhempien sponsoroinnilla ostin tuolloin käytetyn 386n)

Ja loppuvuodesta 1994 alkoi jo jonkun 486DX-2nkin hinta olemaan inhimillisellä tasolla. (jolloin minäkin sain ihan omilla rahoillani päivitettynä 386ni 486-aikaan ja hypättyä kaverien koneiden tehoista ohi)

S3 ViRGE oli täysi vitsi 3D-grafiikassa. Mulla oli sellainen. Muutama peli sillä kyllä pyöri ihan hyvin. Sirun paskuus oli vain toinen puoli ongelmasta, ja toinen puoli oli huono softatuki. Mutta halpahan se oli!

Voodoo,

Ainoa näistä joka oikeasti räjäytti pankin

Matrox

Millenniumissa ei ollut edes tekstuurimäppäystä mikä teki sen 3d:stä täysin kelvottoman pelikäyttöön, eikä sitä koskaan pelikäyttöön markkinoitukaan

Mystiquessäkään ei ollut edes bilineaarista suodatusta tai alpha blendausta minkä takia grafiikaa ei sillä näyttänyt yhtään softarendattua paremmalta ja läpinäkyvyysefektejä ei voinut tehdä. Sitä tuettiin ehkä n. kolmessa pelissä. Koululla oli pari konetta joissa tuo eikä löydetty mitään pelejä missä sen 3d-ominaisuuksista olisi ollut mitään iloa.

G200 tuli sitten 1998 ja oli jo käyttökelpoinen mutta ei todellakaan voi sanoa sen "räjäyttäneen pankkia".

ja Riva TNT yms. räjäyttivät pankin sitten noin 1996-1998.

Ja riva 128 julkaistiin loppuvuodesta 1997, oli käytännössä markkinoilla merkittävissä määrin vasta 1998.

Mutta oli ensimmäinen voodoo1stä nopeampi kilpaileva piiri, tosin ajurituki oli huonompi.

Ja tosiaan Riva TNT julkaistiin vasta kesällä 1998, markkinoilla oli vasta syksyllä 1998. Tuli siis 3-3.5 vuotta pleikkarin jälkeen

PlayStation ei joka tapauksessa ollut suosittu Suomessa tuota aiemmin, eikä se tullut edes myyntiinkään Euroopassa kuin syyskuussa 1995!

... eli käytännössä 2.5 vuotta aiemmin kuin mikään muu kunnollinen PC-3d-kiihdytin kuin 3dfx voodoo.

Joten siinä vaiheessa KUN PlayStation alkoi myydä Suomessa jollain volyymilla, joutui se jo kilpailemaan käytännössä parempaa PC-rautaa vastaan.

Höpöhöpö. PC:lle ei ollut "parempaa" rautaa tuolloin markkinoilla mitään muuta kuin 3dfx voodoo, ja sen kanssa puhuttiin aivan eri hintaluokasta, ja paljon huonommasta softatuesta.

Joka ikinen pleikkaripeli koodattiin hyödyntämään kunnolla sen 3d-näyttistä, sen sijaan PC:llä meni vuosia ennen kuin graffa-APIt standardoitiin että sillä voodoollakaan pelasi oikeasti kaikkia uusia pelejä eikä vain quakea ja paria muuta peliä.

Ja vaikkei ihan joka pojalla sellaista PC-rautaa vielä olisi ollutkaan, niin ostoslistalla ja joulupukin lahjalistalla varmasti oli... Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin.

Nyt menee hyvin epärehelliseksi argumentoinniksi (apples-to-oranges-vertailu), jos PC-puolelta kelpuutat hyvin kalliin, hitaasti myyvän ja huonosti softien tukeman raudan käytännössä juuri sen julkaisuhetkellä, mutta konsolipuolella kelpuutat vasta pari vuotta myöhemmin "kun alkoi myydä suurissa määrin".

Fakta on, että PC-puolella kelvolliset 3d-kortit sekä julkaisiin että alkoivat myydä suurissa määrin vasta 2-3 vuotta pleikkarin jälkeen, kun verrataan samaa asiaa (kumpaa tahansa) molemmista.

 

[Antw]

Ja mitä lapsiin/nuoriin tulee, niin hehän olivat (ja ovat) todella merkittävä, ellei jopa merkittävin, kohderyhmä kun puhutaan pelaamisesta. Ei mikään ihme että Sony halusi heidät syleilyynsä. Ei todellakaan puhuta mistään "nichestä". Ja voisin väittää että tätä ryhmää kiinnostaa juuri se konsoleiden tarjoama helppous. PC-maailma on aina vaatinut (ja ysärillä vielä erityisesti) pelaajilta enemmän tai vähemmän tirttyä propellihattuisuutta, kynnys korkeampi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jotenkin tympeää koittaa saada aikaan järkevää keskustelua, kun asenne on näin konsolivastainen ja faktojen ohi heitetään lähinnä omaa subjektiivista mielipidettä. Huomaa myös ettei sinulla ole juurikaan tietämystä tai kokemusta pleikkaripelaamisesta. Tiesitkö, että niihin saa erilaisia ohjaimia jos näin haluaa? Ja myös hiiren ja näppiksen? Toki ne vakio-ohjaimet itseasn ovat jo hemmetin hyvät ja toimivat oikeastaan peliin kuin peliin.

Tottakai konsoleihin on saanut erilaisia lisälaitteita, mutta mikä oli tilanne 1990-luvun loppupuolella ja miten laajasti pelit näitä tuki ja ihmiset osti, voi olla taas eri asia.

Softakehittäjien kannalta yleensä mennään pienimmän yhteisen nimittäjän ehdoilla, eli pyritään optimoimaan peli sille perusalustalle, koska useimmilla käyttäjillä ei kuitenkaan niitä erikseen ostettavia hilavitkuttimia ole.

Fakta on, että PC-puolella kelvolliset 3d-kortit sekä julkaisiin että alkoivat myydä suurissa määrin vasta 2-3 vuotta pleikkarin jälkeen.

Ja pleikkariko myi suuresti (Suomessa) ennen tuota? Enpä usko.

Tarkkaa myyntidataa tuntuu olevan vaikea löytää mistään, mutta NNIRVI:n vuoden 2006 jutun mukaan Suomessa oli 250.000 PlayStation-konsolia vuonna 2006 (sisältäen PS2:n). Joten mikä se luku on sitten ollut 10 vuotta aiemmin, tuskin kovin ihmeellinen!

PlayStationin tarina

Se alkuperäinen sosiaalinen media jo vuodesta 1993.

www.pelit.fi

Ja mitä lapsiin/nuoriin tulee, niin hehän olivat (ja ovat) todella merkittävä, ellei jopa merkittävin, kohderyhmä kun puhutaan pelaamisesta. Ei mikään ihme että Sony halusi heidät syleilyynsä. Ei todellakaan puhuta mistään "nichestä". Ja voisin väittää että tätä ryhmää kiinnostaa juuri se konsoleiden tarjoama helppous. PC-maailma on aina vaatinut (ja ysärillä vielä erityisesti) pelaajilta enemmän tai vähemmän tirttyä propellihattuisuutta, kynnys korkeampi.

Niin, mutta siitä huolimatta PC oli ylivoimaisesti suosituin pelialusta 1990-luvulla ja sille tuli parhaat pelit. Tämä on kyllä pitänyt paikkaansa pitkälti myöhemminkin.

Konsolit tarjosi vaihtoehdon niille, jotka kaipasi helppoutta niin raudalta kuin softaltakin ja oli varaa sijoittaa rahaa sellaiseen helppouteen. PC:tä tarvittiin kodeissa joka tapauksessa, mikäli teki mieli esim. Internetiin.

 

[Antw]

Konsolit tarjosi vaihtoehdon niille, jotka kaipasi helppoutta niin raudalta kuin softaltakin ja oli varaa sijoittaa rahaa sellaiseen helppouteen.

Juuri niin. Näiden kohdeyleisöt ovat aika erilaisia vaikka yhdistävä tekijä onkin pelaaminen. Nykyään sitten on mobiilipelaaminen, joka syö osuuksia molemmilta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Juuri niin. Näiden kohdeyleisöt ovat aika erilaisia vaikka yhdistävä tekijä onkin pelaaminen. Nykyään sitten on mobiilipelaaminen, joka syö osuuksia molemmilta.

Nykyajan kuviot on täysi sillisalaatti pilvipelaamisine kaikkineen, mutta kaikkein "vakavin" pelaaminen kuten kilpapelaaminenkin tapahtuu pääasiassa edelleen PC:llä. Tai no ehkä jossain Tetriksessä otellaan edelleen NES:llä?

Anyhow. Itse olen pelaillut tietokoneella kohta 40 vuotta, eikä ole missään vaiheessa käynyt pienessä mielessäkään, että pitäisi jotain pelikonsolia käydä ostamaan...

 

[Tonnin Seteli]

PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin tai juntteihin, joilla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tietokoneista.

Kuvailit juuri pelimarkkinat. Ei se tee PS:n vahvaa asemaa vähäisemmäksi, että sinä, minä ja muutama muu arvostivat PC-pelaamista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kuvailit juuri pelimarkkinat. Ei se tee PS:n vahvaa asemaa vähäisemmäksi, että sinä, minä ja muutama muu arvostivat PC-pelaamista.

"Muutama muu".

Kyllä mä edelleen pysyn kannassani, että pleikkarin merkitys 1990-luvun Suomessa oli aika vähäinen, kunnes parempaa dataa nenän eteen isketään. Ja joka tapauksessa konsolit vs. PC oli aika apples vs. oranges vertaus eli pelivalikoima oli hyvin erilainen. Ja PC:llä paljon laajempi ja monipuolisempi, mutta aikuisempaan suuntaan painottuvampi.

Toki 2000-luvulla pleikkarin ja Xboxin merkitys on kasvanut. Ja onhan Nintendollakin ollut Wii ja mitä lie. Kuka näistä kirjoilla pysyy. Itse en ole näistä edes pelannut ikinä mitään paitsi Xboxilla kerran.

 

[taski]

Kyllä se Pleikkari ainakin näin "tavis" kaverin näkökulmasta oli kuningas tuohon aikaan. Käytännössä kaikki yläasteella sen hommasi jo ihan pelkän GranTurismo -pelisarjan takia, vaikka olisi se PC ollutkin (kuten itselläkin). Pleikkaria ei ollut "oudoilla" tai sitten köyhemmillä kavereilla. PC Ukkoja toki oli ja niillä touhuttiin sitten niitä eri asioita, mutta Pleikan idea oli nimenomaan siinä että niiden vähemmän tietotekniikasta kiinnostuneiden, ei tarvinnut tietää mistään mitään ja silti pääsi pelaamaan hienoja pelejä.

Muistan kun itseäni siunattiin pleikalla, niin kesälomalla eräänä aamuna heräsin siihen että kaverit tuli pelaamaan vaikka itse olin vielä nukkumassa. Siinä sängyssä sitten munasillaan katselin kun jätkät tahkos jotain GT1:tä tms.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä se Pleikkari ainakin näin "tavis" kaverin näkökulmasta oli kuningas tuohon aikaan. Käytännössä kaikki yläasteella sen hommasi jo ihan pelkän GranTurismo -pelisarjan takia, vaikka olisi se PC ollutkin (kuten itselläkin). Pleikkaria ei ollut "oudoilla" tai sitten köyhemmillä kavereilla. PC Ukkoja toki oli ja niillä touhuttiin sitten niitä eri asioita, mutta Pleikan idea oli nimenomaan siinä että niiden vähemmän tietotekniikasta kiinnostuneiden, ei tarvinnut tietää mistään mitään ja silti pääsi pelaamaan hienoja pelejä.

Muistan kun itseäni siunattiin pleikalla, niin kesälomalla eräänä aamuna heräsin siihen että kaverit tuli pelaamaan vaikka itse olin vielä nukkumassa. Siinä sängyssä sitten munasillaan katselin kun jätkät tahkos jotain GT1:tä tms.

Gran Turismo ei oikeastaan ollut mikään "pelisarja" vielä 1990-luvulla. Kakkososa julkaistiin joulukuussa 1999. Ykkösosakin vasta joulukuussa 1997.

Joten kannattaa olla tarkkana, ettei muistot tee tepposia liittyen vuosilukuihin. Tämä ketju liittyy 1990-lukuun, ja kyllä konsolit oli silloin pelialustoina altavastaajan asemassa ihan kiistatta. Jos PlayStationia jonkin verran pelattiinkin jossain nuorten poikain "kaveripiireissä" ihan 1990-luvun lopussa, niin meitä Half Lifea, Rainbow Six:ä ja muita legendaarisia PC-pelejä tahkonneita "ukkoja" oli sitten moninkertaisesti kuitenkin. Sinäkin varmaan pelasit PC:llä vaikka sulla pleikkari olikin..

Sitä paitsi PC:llä alkoi moninpelaaminen Internetin yli olla juttu. Konsoleilla ei kai niinkään...

 

[Drinkkeri]

Gran Turismo ei oikeastaan ollut mikään "pelisarja" vielä 1990-luvulla. Kakkososa julkaistiin joulukuussa 1999. Ykkösosakin vasta joulukuussa 1997.

Joten kannattaa olla tarkkana, ettei muistot tee tepposia liittyen vuosilukuihin. Tämä ketju liittyy 1990-lukuun, ja kyllä konsolit oli silloin pelialustoina altavastaajan asemassa ihan kiistatta. Jos PlayStationia jonkin verran pelattiinkin jossain nuorten poikain "kaveripiireissä" ihan 1990-luvun lopussa, niin meitä Half Lifea, Rainbow Six:ä ja muita legendaarisia PC-pelejä tahkonneita "ukkoja" oli sitten moninkertaisesti kuitenkin. Sinäkin varmaan pelasit PC:llä vaikka sulla pleikkari olikin..

Sitä paitsi PC:llä alkoi moninpelaaminen Internetin yli olla juttu. Konsoleilla ei kai niinkään...

Half life julkaistiin 1998 ja R6 1999

 

[Erkki_erikeepperi]

Half life julkaistiin 1998 ja R6 1999

Aivan. Ja Doom 1993. Wing Commander 1990. Dune 2 1992. Pointti oli, että PC:lle tuli kovaa kamaa pitkin 1990-luvun ja niitä myös pelattiin. Kaikille konsoleille ei yhteensäkään tullut kuin murto-osa tästä kovan kaman määrästä ja teknisesti jäivät pääasiassa jälkeen.

Voi toki olla, että Ridge Racer oli 1990-luvun paras autopeli, en osaa sanoa. Itse en tuohon aikaan tainnut hirveästi autopelejä pelata. PC:lle oli esim. Need for Speed -sarja ja miljoona muuta autopeliä.

Screamer 1 & 2 oli kyllä tosi hyviä autopelejä 1990-luvun puolivälissä, ja nopea grafiikka ilman 3D-kiihdytintä.

 

[Antw]

Aivan. Ja Doom 1993. Wing Commander 1990. Dune 2 1992. Pointti oli, että PC:lle tuli kovaa kamaa pitkin 1990-luvun ja niitä myös pelattiin. Kaikille konsoleille ei yhteensäkään tullut kuin murto-osa tästä kovan kaman määrästä ja teknisesti jäivät pääasiassa jälkeen.

Voi toki olla, että Ridge Racer oli 1990-luvun paras autopeli, en osaa sanoa. Itse en tuohon aikaan tainnut hirveästi autopelejä pelata. PC:lle oli esim. Need for Speed -sarja ja miljoona muuta autopeliä.

Screamer 1 & 2 oli kyllä tosi hyviä autopelejä 1990-luvun puolivälissä, ja nopea grafiikka ilman 3D-kiihdytintä.

Koska konsolipeleillä oli tarkka lisenssijärjestelmä, julkaistut pelit olivat usein suurempia tuotantoja ja tunnettuja nimiä. Näin ollen pelien kokonaismäärä saattoi jäädä pienemmäksi, mutta ne tavoittivat laajemman yleisön.
Esimerkiksi PlayStationilla ja N64:llä ilmestyi tuhansia pelejä, mutta näistä suuri osa oli merkittäviä kaupallisia julkaisuja.

PC:llä julkaistujen pelien määrä oli huomattavasti suurempi, mutta suuri osa niistä oli pieniä tai niche-julkaisuja. Lisäksi osa peleistä oli paikallisia tai itsenäisten kehittäjien tuotoksia, joita ei koskaan myyty laajasti.

Mitä viihdyttävyyteen tulee, konsolipelaaminen tuntuu usein viihdyttävämmältä ja sosiaalisemmalta, koska sitä on helppo pelata porukassa samassa huoneessa. Sohvalla istutaan kaverien kanssa ja pelataan vaikka FIFAa tai Mario Kartia, mikä tekee siitä tosi yhteisöllistä. Konsolit on myös helppokäyttöisiä – levy sisään tai peli päälle, ja homma toimii ilman säätöä. Ja koska ne on yleensä olohuoneessa, pelaaminen on osa rentoa ajanviettoa.

PC:llä pelaaminen taas on usein enemmän yksin puurtamista, koska se tapahtuu työpöydän ääressä ja monesti verkon yli. Vaikka nettipelaaminen PC:llä onkin tosi suosittua ja yhteisöllistä, se ei tuo samaa fiilistä kuin kaverin kanssa samalla sohvalla pelaaminen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Koska konsolipeleillä oli tarkka lisenssijärjestelmä, julkaistut pelit olivat usein suurempia tuotantoja ja tunnettuja nimiä. Näin ollen pelien kokonaismäärä saattoi jäädä pienemmäksi, mutta ne tavoittivat laajemman yleisön.
Esimerkiksi PlayStationilla ja N64:llä ilmestyi tuhansia pelejä, mutta näistä suuri osa oli merkittäviä kaupallisia julkaisuja.

PC:llä julkaistujen pelien määrä oli huomattavasti suurempi, mutta suuri osa niistä oli pieniä tai niche-julkaisuja. Lisäksi osa peleistä oli paikallisia tai itsenäisten kehittäjien tuotoksia, joita ei koskaan myyty laajasti.

Mitä viihdyttävyyteen tulee, konsolipelaaminen tuntuu usein viihdyttävämmältä ja sosiaalisemmalta, koska sitä on helppo pelata porukassa samassa huoneessa. Sohvalla istutaan kaverien kanssa ja pelataan vaikka FIFAa tai Mario Kartia, mikä tekee siitä tosi yhteisöllistä. Konsolit on myös helppokäyttöisiä – levy sisään tai peli päälle, ja homma toimii ilman säätöä. Ja koska ne on yleensä olohuoneessa, pelaaminen on osa rentoa ajanviettoa.

PC:llä pelaaminen taas on usein enemmän yksin puurtamista, koska se tapahtuu työpöydän ääressä ja monesti verkon yli. Vaikka nettipelaaminen PC:llä onkin tosi suosittua ja yhteisöllistä, se ei tuo samaa fiilistä kuin kaverin kanssa samalla sohvalla pelaaminen.

Et ole välttämättä väärässä, tai makuasia (todellakin), mutta kun nyt 1990-luvusta puhutaan, niin ei PS1 kovin huimia myyntimääriä mun käsittääkseni Suomessa vielä saavuttanut.

Ja kuten historia on osoittanut, niin ei se sohvalla kaverien kanssa pelaaminen ehkä sitten kuitenkaan ole niin keskeinen seikka pelaamisessa, vaan pääasiassa pelataan yksin (tai online-kaverien kanssa).

Jo 1980-luvulla (tai 1970-luvullakin?) tietokoneita ja pelikoneita markkinoitiin sosiaalisina koko perheen ajanvietelaitteina, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eiköhän enimmän osan ajasta kuitenkin nörtit puuhastelleet näiden kanssa yksin.

 

[Miksuu]

Syndicate oli ainakin mulle kova sana 90luvun puoltaväliä ennen.. kuin myös toi wing commader joka mainittu yllä

 

[Iceman016]

Täällähän on kunnon konsolit vs. PC vääntö käynnissä, melkein popparit otettava esiin.
Oman käsitykseni mukaan pleikkari toi pelaamisen massoille ja PC-pelaaminen oli vähemmistössä 90-luvulla.
Itse toki ysärillä vankkumaton PC-pelaamisen kannattaja eritoten siitä syystä, että strategiapelit olivat tuolloin kiistattomia suosikkejani(civilization, conolization, command&conquer, total annihilation ym.)
Mutta olihan nuo PC:t tuolloin pleikkarin julkaisun aikaan järkyttävän hintaisia. Kotia hommattiin tuolloin musta mikromikko Indiana(Pentium 100Mhz) Canonin väritulostimella höystettynä ja hintalappu vaatimattomat 14900mk. Nykyrahassa yli 4000€, huhhuh. Maksoin koneesta tuolloin osan itse kesätyörahoista, joten hinta jäänyt hyvin mieleen.

 

[OskuK]

En tiedä mihin otsikko pyrkii, väittämään 1990-lukua ankeammaksi kuin 2020-lukua? Kiinnostava ajatus sinänsä.

 

[Bigfoot007]

En tiedä mihin otsikko pyrkii, väittämään 1990-lukua ankeammaksi kuin 2020-lukua? Kiinnostava ajatus sinänsä.

Yhdistäviä tekijöitä mm. lama, päihdeongelmat. umpipaskat päättäjät, ja epävakaa itänaapuri.
Edit: ja tietenkin maksimaalinen syrjääntyminen ja monille ikuinen velkavankeus (pankkiriisin uhrit tai pikavippikierteet)

 

[Erkki_erikeepperi]

Täällähän on kunnon konsolit vs. PC vääntö käynnissä, melkein popparit otettava esiin.
Oman käsitykseni mukaan pleikkari toi pelaamisen massoille ja PC-pelaaminen oli vähemmistössä 90-luvulla.

Hah, höpö höpö. Pleikkaria ei ollut olemassakaan Suomen markkinoilla vuosina 1990-1995, ja aika värittyneet lasit saa olla jos luulee, että yht' äkkiä vuonna 1996 noita meni kaupaksi tolkuttomat määrät.

Sitä paitsi mun kirjoissani "pelaaminen tuotiin massoille" jo 1980-luvulla Commodore 64:n toimesta... Kyseistä laitetta myytiin yhteensä 150.000 kappaletta Suomessa, kun taas pleikkari ykköstä ja kakkosta yhteensä 250k vuoteen 2006 mennessä, Nnirvin aiemmin mainitun artikkelin mukaan. Kyllä 90-luvulla myynti on varmasti ollut kohtuullisen vaatimatonta vielä Suomessa.

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Ei kyllä PC-pelaaminen enää niin kalliilta tunnukaan kun tuohon hintaan peilaa... Etenkin kun PC oli monissa kotitalouksissa muussakin käytössä joka tapauksessa. Ja pelit oli ilmaisia, jos niin halusi.

Mä USKON, että PS1:n suosio lähti kasvuun siinä vaiheessa kun hinnassa alkoi olla joku tolkku, ehkä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Mitään eksaktia dataa ei tunnu olevan saatavilla.

 

[jake styles]

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

 

[Bigfoot007]

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

Gamehouse pelifirman mainoksessa myytiin 1997 kesällä Playstation value packia (2 ohjainta ja muistikortti) hintaan 1299 markkaa. Joten tuskin oli mitään lähes 5000 markan hintoja koskaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

2500 markkaakin olisi nykyrahassa 690 euroa. Jos pelit on maksaneet luokkaa 400-500 markkaa kappale, niin ei toi nyt ihan köyhäin harrastus ole ollut...

Siis kallis harrastushan toi olisi vaikka itse laite olisi ilmainen! Vähän kuin mustesuihkutulostimet...

 

[Bigfoot007]

2500 markkaakin olisi nykyrahassa 690 euroa. Jos pelit on maksaneet luokkaa 400-500 markkaa kappale, niin ei toi nyt ihan köyhäin harrastus ole ollut...

Siis kallis harrastushan toi olisi vaikka itse laite olisi ilmainen! Vähän kuin mustesuihkutulostimet...

Playstation käytti CD-rommeja, joiden valmistuskustannus oli murto-osa aikaisempien pelikonsolien (ja Nintendo 64:n) pelikaseteista. Uusien pelien hinta oli 300 markkaa ja risat, jenkki ja japsi importit kävivät lähellä 400 markan hintoja, mutta eivät menneet koskaan ylitse. Vuoden vanhoja pelejä sai alelaarista 149 - 199 markan hintaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Playstation käytti CD-rommeja, joiden valmistuskustannus oli murto-osa aikaisempien pelikonsolien (ja Nintendo 64:n) pelikaseteista. Uusien pelien hinta oli 300 markkaa ja risat, jenkki ja japsi importit kävivät lähellä 400 markan hintoja, mutta eivät menneet koskaan ylitse. Vuoden vanhoja pelejä sai alelaarista 149 - 199 markan hintaan.

Alelaarit tuskin on varsinaisesti olleet juttu kuitenkaan ihan siinä konsolin ilmestyttyä...

Oli miten oli, niin mä maksoin PC-peleistä koko 1990-luvun aikana yhteensä ehkä 1000-1500 markkaa tai jotain. Muutaman pelin ostin kaupasta etenkin vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla, jälkimmäisellä en tyyliin ainuttakaan? Ei nyt ainakaan mieleen tule. Kavereilta sai varmuuskopioita ilmaiseksi.

Ne ostetut pelit on muuten vieläkin mulla, saattaa olla että saan vaikka puolet rahasta takaisin jos myyn ne... Ovat kai ihan kuitenkin arvossaan. No ainakin kympin-pari voinee saada per peli. Muutenkin 1990-luvun retro-PC:eily alkaa olla hinnoissaan pikku hiljaa. Koneet tai emolevytkin maksaa ihan oikeaa rahaa.

 

[jake styles]

Niin ja paljos siitä PC-koneesta maksoit? Nää on kyllä omituisia vertailuita…

 

[Erkki_erikeepperi]

Niin ja paljos siitä PC-koneesta maksoit? Nää on kyllä omituisia vertailuita…

Ostin viimeisimmän kokonaisen PC-koneen vuonna 1991... Joten on sikäli lähes mahdotonta sanoa, että paljonko kone on "maksanut" milläkin ajan hetkellä.

Se 1991 konekaan ei ollut kallis sinänsä. 6000 markan 286 VGA -paketti. Sillä pyöri sen ajan pelit ihan nätisti, ongelmia alkoi tulla sitten 1993 kun pelit alkoi vaatia 386:tta, joten sitten piti päivittää emolevyä.

 

[Iceman016]

Hah, höpö höpö. Pleikkaria ei ollut olemassakaan Suomen markkinoilla vuosina 1990-1995, ja aika värittyneet lasit saa olla jos luulee, että yht' äkkiä vuonna 1996 noita meni kaupaksi tolkuttomat määrät.

Sitä paitsi mun kirjoissani "pelaaminen tuotiin massoille" jo 1980-luvulla Commodore 64:n toimesta... Kyseistä laitetta myytiin yhteensä 150.000 kappaletta Suomessa, kun taas pleikkari ykköstä ja kakkosta yhteensä 250k vuoteen 2006 mennessä, Nnirvin aiemmin mainitun artikkelin mukaan. Kyllä 90-luvulla myynti on varmasti ollut kohtuullisen vaatimatonta vielä Suomessa.

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Sinun kirjoissasi se voi toki olla eri, mutta Ps1 on kuitenkin jäänyt historiankirjoihin laitteena, joka mullisti pelimarkkinat ja toi pelaamisen pois lastenhuoneista nuorten aikuisten harrastukseksi. Myynti oli yli 100 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, joten aika harva sitä kutsuu elitistiseksi.
Ps1:n myynnit oli kohtuukovia jo ensimmäisinä vuosina: euroopassa 10 miljoonaa myytyä konsolia ensimmäiseen kolmeen vuoteen.
Ja ps1+ps2 on myyty Suomessa enemmän kuin tuo 250k. Pelkästään ps2:sta oli vuoteen 2005 mennessä myyty 310k.
Menee kyllä vähän sivu-urille tämä ketju ja minun puolesta voi lopettaa tämän jankkauksen ja offtopicin. Nyt virittelen joulunpyhiksi vanhan kunnon elitisti-pleikkarin tulille, laitan kilinkolin McRae rallyn koneeseen ja lyön tallan tiskiin suoraan ysärin tunnelmiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Sinun kirjoissasi se voi toki olla eri, mutta Ps1 on kuitenkin jäänyt historiankirjoihin laitteena, joka mullisti pelimarkkinat ja toi pelaamisen pois lastenhuoneista nuorten aikuisten harrastukseksi. Myynti oli yli 100 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, joten aika harva sitä kutsuu elitistiseksi.
Ps1:n myynnit oli kohtuukovia jo ensimmäisinä vuosina: euroopassa 10 miljoonaa myytyä konsolia ensimmäiseen kolmeen vuoteen.
Ja ps1+ps2 on myyty Suomessa enemmän kuin tuo 250k. Pelkästään ps2:sta oli vuoteen 2005 mennessä myyty 310k.
Menee kyllä vähän sivu-urille tämä ketju ja minun puolesta voi lopettaa tämän jankkauksen ja offtopicin. Nyt virittelen joulunpyhiksi vanhan kunnon elitisti-pleikkarin tulille, laitan kilinkolin McRae rallyn koneeseen ja lyön tallan tiskiin suoraan ysärin tunnelmiin.

Edelleenkin tässä ketjussa puhutaan vain 1990-luvusta, ja PS1:n myyntilukujen lisäksi pitäisi tietää, paljonko on PC-rautaa myyty 1990-luvulla (=paljon), jotta vertauksessa olisi jotain järkeä.

Ja maailmanlaajuisuudet on vielä eri asia kuin Suomi, sillä Suomi oli ylipäätään profiloitunut PC-pelaamisen mallimaana jo 1990-luvun alusta lähtien, ja sieltähän sitten juontaa nämä kuuluisat demo-ryhmät kuten Future Crew ja pelitalot kuten Remedy Entertainment.

Suomi oli myös Internet-käytössä maailman kärkeä 1990-luvun lopussa, eikä sitä nettiä millään pleikkarilla käytetty...

Joten PC-koneita on ollut Suomessa paljon.

No sitten kun tilanne on tämä ja ilmestyy joku uuteen ekosysteemiin pohjaava uusi pelikonsoli, niin ei se nyt ihan noin vain valloita maata eikä valloittanutkaan, vaan pikku hiljaa sai jonkinlaista suosiota osakseen.

Ja joka tapauksessa siis vertaus on apples vs. oranges, koska pelivalikoimat oli aika erityyppiset.

 

[juhaa]

Näissä muisteloissa pitäisi varmaan myös ikäluokkaa hieman huomioida. ”Eki” on saattanut olla jo ikämies PC koneineen ja joku toinen hieman tuoreempaa vuosikertaa pleikkarillaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Näissä muisteloissa pitäisi varmaan myös ikäluokkaa hieman huomioida. ”Eki” on saattanut olla jo ikämies PC koneineen ja joku toinen hieman tuoreempaa vuosikertaa pleikkarillaan.

No sehän on selvä. Siinä vaiheessa kun minä olen jotain Wing Commanderia pelannut 1990-luvun alussa, on osa tulevista pleikkarin pelaajista ollut varmaan päiväkodissa.

Luonnollisestikaan mun ikäpolven ihmisiä ei mitkään lasten action-pelit hirveästi sitten kiinnostelleet 1990-luvun lopussa eli ei käynyt edes pienessä mielessä että pitäisi edes KOKEILLA pleikkaria jossain. Sen tyylisiä pelejä pelasin ihan riittävästi 80-luvulla, kyllästymiseen asti.

Etenkin FPS-pelit ja simulaatiot on olleet juttu jo siitä lähtien kun ne alkoi olla juttu. Myös strategiapelit kiinnosti 1990-luvulla.

 

[Antw]

Konsoleiden ja PC-koneiden tai pelien myyntimäärien vertailu on hankalaa ja melko hedelmätöntä. Kyseessä on kaksi aivan erilaista filosofiaa.

Konsoleita totta vieköön oli ennen pleikkariakin ysärillä, mutta pelien myyntimäärät olivat toki pienempi kuin pc-pelien, sillä konsolipelit olivat kalliita, kun taas pc-pelit täysihintaisinakin näitä selvästi edullisenpia, puhumattakaan alepeleistä ja pelien kopioimisesta.

Lisäksi PC on melko pitkään taaksepäin yhteensopiva, eli niitä pelejä "oli jo entuudestaan" sitä uutta pc:tä varten, kun taas pleikkarilla jouduttiin luomaan kaikki tyhjistä.

Kalliita konsolipelejä myös pelattiin tyypillisesti ihan eri intensiteetillä, vaikka peli olisi ollut kökkökin niin sitähän pelattiin, koska se oli ostettu. Ja lisäksi tietysti moninpelaaminen lisäsi selkeästi uudelleenpeliarvoa ja pelien käyttöikää.

Vaikka monilla mittareilla absoluuttisilla määrissä mitattuna varmasti PC voitti konsolit, olivat konsolit iso ja merkittävä markkina ja "juttu" läpi 90-luvun. Sitä ei käy kiistäminen, ja monista Erkin kommenteista huokuu läpi se, ettei konsolipelaaminen ole itselle tuttua, ja siksi asiaa täytyy koittaa saada vähäteltyä/käänneltyä asioita sopimaan omaan näkemykseen.

Itselläkään ei ollut NESin lisäksi ysärillä muita konsoleita, ja pelaaminen on tapahtunut pääosin PC:llä (vasta 2005 hommattiin PS2, jolla pelaaminen oli lähinnä tuohon aikaan suosittua Bilepelaamista) Luen siis itseni ehdottomasti tässä suhteessa "PC-miehelsi", mutta en missään tapauksessa vähättele konsoleiden merkitystä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vaikka monilla mittareilla absoluuttisilla määrissä mitattuna varmasti PC voitti konsolit, olivat konsolit iso ja merkittävä markkina ja "juttu" läpi 90-luvun. Sitä ei käy kiistäminen, ja monista Erkin kommenteista huokuu läpi se, ettei konsolipelaaminen ole itselle tuttua, ja siksi asiaa täytyy koittaa saada vähäteltyä/käänneltyä asioita sopimaan omaan näkemykseen.

"Ainahan" konsoleilla on ollut oma merkityksensä ja kohderyhmänsä, ja konsolistahan kaikki lähti aikoinaan käyntiinkin eli käytännössä Atari 2600:sta (ellei pong-tyyppisiä TV-pelejä tms. vähäpätöisempiä konsoleita lasketa). Joskin esim. Apple II julkaistiin samoihin aikoihin vuonna 1977, joten heti kättelyssä oli konsolit ja tietokoneet vastakkain tappelemassa osittain samoista markkinoista. Mutta kyllä Atari 2600 oli tuohon aikaan se suvereeni pelikone. (En ole koskaan kokeillut, en mäkään niin vanha ole, eikä se Suomessa edes tainnut oikein juttu ollakaan.. =)

Mutta pointti on, että 1990-luvulla kokonaisuutena suvereeni pelikone oli PC. Suvereenimpi kuin sen jälkeen tai nykyään. Konsolit oli haastajan asemassa ja ottivat mitä murusia pystyivät. Sen jälkeen niillä on mennyt paremmin.

Macintoshiin muuten pätee vähän sama, sekin oli aika huonossa hapessa 1990-luvulla mutta nousi siitä sitten.

 

[kilroy1]

Itse olen sitten ikäloppu kun aloitin Atari 2600:lla, samaan aikaan kilpaileva oli Sinclair Spectrum jota myös tuli käytettyä. Olihan se ihmeellistä kun kotona sai pelata ilmaiseksi samoja pelejä mitä muualla pelattiin kolikkopeleinä.

Kasarilla,se pelikone oli C64, ysärin alussa pitkään suosituin oli Amiga500. PC oli niin kallis vuosikymmen puoliväliin asti ettei sitä paljon kukaan pelkästään pelikoneeksi ostanut. Kymppitonnin investointi lama-suomessa (nykyrahassa n. 3000€) oli turhan iso raha leluun. Eriasia perheillä joilla oli pc:llä muutakin käyttöä. Silloin aika harvalla oli..

Pleikkari oli todella suosittu lapsiperheissä ja nuorilla aikuisilla joilla ei ollut mitään kiinnostusta tietokoneisiin. Kaveri on elänyt kaikki PS versiot ja pelannut jokaista tuhansia tunteja. En menisi vähättelemään tälläisen (nyt jo isoisä) peliharrastusta vaikka kaikki simulaattorit tai strategiapelit eivät olekkaan pelattavissa.

Itse kokeilin ysärin alussa jotain "hienoa" lentosimua pc:llä ja totesin että v.. mitä paskaa. Kaveri joka oli innokas pienkoneharrastaja ei ymmärtänyt mielipidettäni simulaattoreista. Ei vaan ollut minun juttuni.

Eikä kannata vähätellä muutenkaan konsolipelaajia.. legendaarisessa rillit huurussa sarjassa nörteille oli konsolit nimenomaan hupipelaamista varten.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse olen sitten ikäloppu kun aloitin Atari 2600:lla, samaan aikaan kilpaileva oli Sinclair Spectrum jota myös tuli käytettyä. Olihan se ihmeellistä kun kotona sai pelata ilmaiseksi samoja pelejä mitä muualla pelattiin kolikkopeleinä.

Kasarilla,se pelikone oli C64, ysärin alussa pitkään suosituin oli Amiga500. PC oli niin kallis vuosikymmen puoliväliin asti ettei sitä paljon kukaan pelkästään pelikoneeksi ostanut. Kymppitonnin investointi lama-suomessa (nykyrahassa n. 3000€) oli turhan iso raha leluun. Eriasia perheillä joilla oli pc:llä muutakin käyttöä. Silloin aika harvalla oli..

Pleikkari oli todella suosittu lapsiperheissä ja nuorilla aikuisilla joilla ei ollut mitään kiinnostusta tietokoneisiin. Kaveri on elänyt kaikki PS versiot ja pelannut jokaista tuhansia tunteja. En menisi vähättelemään tälläisen (nyt jo isoisä) peliharrastusta vaikka kaikki simulaattorit tai strategiapelit eivät olekkaan pelattavissa.

Itse kokeilin ysärin alussa jotain "hienoa" lentosimua pc:llä ja totesin että v.. mitä paskaa. Kaveri joka oli innokas pienkoneharrastaja ei ymmärtänyt mielipidettäni simulaattoreista. Ei vaan ollut minun juttuni.

Eikä kannata vähätellä muutenkaan konsolipelaajia.. legendaarisessa rillit huurussa sarjassa nörteille oli konsolit nimenomaan hupipelaamista varten.

Saatat sekoittaa Sinclair Spectrumin ja ZX-80/81:n?

Spectrum kilpaili Commodore 64:n kanssa samoihin aikoihin.

Ja kyllä Suomessa monella oli PC 90-luvun alussa. Suomi oli tässä asiassa poikkeuksellisen "amerikkalainen maa" ja sieltä tosiaan juontaa tunnetut demoryhmät kuten Future Crew ja pelitalot kuten Remedy Entertainment.

PC:n suosiolle varmaan loi pohjaa se, että koulujen ATK-luokissa oli yleensä PC:t. Sieltä minäkin kipinää sain.

Kaikilla ei tietenkään ollut varaa PC:hen, mutta monilla oli varaa, ja joka tapauksessa PC oli yhä kiihtyvään tahtiin toivelistalla. Harva haaveili jostain Amiga 1200:sta tms., vaan kyllä PC oli ihmisten hankintalistalla heti kun rahat saivat kasaan.

Mun kaveripiirissä kaikilla oli PC.. Ei heti 1990, mutta parin vuoden sisään.

 

[Hyrava]

Saatat sekoittaa Sinclair Spectrumin ja ZX-80/81:n?

Spectrum kilpaili Commodore 64:n kanssa samoihin aikoihin.

Ja kyllä Suomessa monella oli PC 90-luvun alussa. Suomi oli tässä asiassa poikkeuksellisen "amerikkalainen maa" ja sieltä tosiaan juontaa tunnetut demoryhmät kuten Future Crew ja pelitalot kuten Remedy Entertainment.

PC:n suosiolle varmaan loi pohjaa se, että koulujen ATK-luokissa oli yleensä PC:t. Sieltä minäkin kipinää sain.

Kaikilla ei tietenkään ollut varaa PC:hen, mutta monilla oli varaa, ja joka tapauksessa PC oli yhä kiihtyvään tahtiin toivelistalla. Harva haaveili jostain Amiga 1200:sta tms., vaan kyllä PC oli ihmisten hankintalistalla heti kun rahat saivat kasaan.

Itse tässä rupelin muistelemaan omaa nuoruutta ja ainakin omassa kaveripiirissä aika harvalla oli PC kotona 90-luvun alkupuoliskolla. PC:t alkoivat yleistymään siinä joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä, sitä ennen tuntui olevan kyllä suunnilleen joka kaverilla joku C64, Amiga, NES tai joku muu kotitietokone tai pelikonsoli, joillakin jopa useampiakin.

Konsolipelien vuokraaminen oli muistaakseni aika iso juttu, muistelisin että paikallisessa Filmtownissa tms oli iso kasa vuokrattavia pelejä ja taisivat vuokrailla ihan pelikonsoleitakin. Itselläni ei koskaan pelikonsolia ollut mutta muistan kun kaveri noita vuokraili ja välillä koitti jostain kirppiksiltä tai vastaavista saada jotain vähän halvempia pelejä itselleen kun uusiin peleihin ei oikein ollut varaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse tässä rupelin muistelemaan omaa nuoruutta ja ainakin omassa kaveripiirissä aika harvalla oli PC kotona 90-luvun alkupuoliskolla. PC:t alkoivat yleistymään siinä joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä, sitä ennen tuntui olevan kyllä suunnilleen joka kaverilla joku C64, Amiga, NES tai joku muu kotitietokone tai pelikonsoli, joillakin jopa useampiakin.

Konsolipelien vuokraaminen oli muistaakseni aika iso juttu, muistelisin että paikallisessa Filmtownissa tms oli iso kasa vuokrattavia pelejä ja taisivat vuokrailla ihan pelikonsoleitakin. Itselläni ei koskaan pelikonsolia ollut mutta muistan kun kaveri noita vuokraili ja välillä koitti jostain kirppiksiltä tai vastaavista saada jotain vähän halvempia pelejä itselleen kun uusiin peleihin ei oikein ollut varaa.

Kaveripiirejä on erilaisia, mutta mun piireissä oli kaikilla PC suurin piirtein 1992 tai 1993 lähtien.

Ja pitää ottaa huomioon, että eihän ensimmäisen koneen tarvinnut olla viimeisen päälle hieno ja kallis. Itsekin aloitin parin tonnin 8086-koneella 1990.

Kuusnelostakin kyllä käytin 1991 asti.

Vanhoja Mikrobittejä jos muuten katselee, niin kyllä siellä on ollut PC hyvin vahvasti edustettuna 90-luvun alussa ja yhä kiihtyvään tahtiin (lisäksi PC:tä varten oli ainakin kaksi omaakin lehteä eli Tietokone ja Mikro-PC). Ja jotain kertoo sekin että C-lehti lopetettiin 1992, siis samana vuonna kuin "uusi ja hieno" Amiga 1200 julkaistiin, joka ei siis ketään kiinnostanut... Tuossa vaiheessa kirjoitus oli jo seinällä ja oli vain kysymys siitä, että onko kenelläkin varaa ostaa PC:tä tänään vai vasta huomenna.

Ja se mikä kiinnosti oli esimerkiksi CD-ROM, joka alkoi olla iso juttu noin 1993 lähtien ja tarjosi kaikenlaista viihdettä ja hyötyä pelien lisäksi. Kuten aikuisviihdettä... =)

 

[kilroy1]

Mun kaveripiirissä kaikilla oli PC.. Ei heti 1990, mutta parin vuoden sisään.

Kaveripiirejä on erilaisia.

Omissa kaveripiireissä parilla oli ysärin alussa pc, heilläkin vanhempien työn tai harrastuksen takia. Muilla ei ollut, eikä niitä oikein kukaan edes hankkinut kuin vuosituhannen vaihteessa. Ysärillä pelattiin c64 -> a500 (mikä muuten kuoli puhtaasti täällä hehkutetun piratismin takia) -> pleikka.

Oma ensimmäinen pc tuli ostettua ysärin alussa mikromikko 386dx + mv näyttö, se tuli myytyä laman aikaan rahapulassa ja seuraava sitten 1997.

 

[jak_pdgm]

Toi nyt on ihan uskomatonta paskaa, että pleikkarin pelit olisi ollut jotenkin enemmän aikuiseen makuun kuin PC-pelit! Millä planeetalla? Ei ainakaan tällä...

Itse pelasin silloin lastenpelejä kuten nykyäänkin, psx:n ilmestymisen aikoihin pc:llä mm. doomia ja mortal kombattia, pleikkarilla resident eviliä ja tekkeniä. Nykyään pelaan edelleen doomia mutta pleikkarilla.

PC:t ja psx:t oli tuttavapiirissä suunnilleen yhtä yleisiä, mutta pc:t oli usein vanhempien koneita ja parilla hassulla tietsikkanörtillä ihan omia.

 

[Simo Sisu]

Ysärillä pelattiin c64 -> a500 (mikä muuten kuoli puhtaasti täällä hehkutetun piratismin takia) -> pleikka.

Itse arvelen, että suurin syy Amigan ennen aikaiseen häviämiseen oli Commodoren kyvytön johto. Erityisesti kotikäyttöön suunnattuja Amiga-malleja ei juuri kehitetty vaan sama vuoden 1987 julkaistu A500 jatkoi aikalailla muuttumattomana koko ajan 90-luvun alkupuolelle ja alkoi olla tuolloin vanhentunut etenkin kun PC:t tulivat rinnalle ja menivät ohi prossutehossa, äänissä ja grafiikassa lisäksi niissä oli kiintolevyt. A600:n julkaisu ei tuonut juurikaan hyötyä vanhoille amigisteille sekä A1200 oli lopulta liian myöhään (loppuvuodesta 1992) ja liian vähän ominaisuuksia. Voi olla, että vaihtoehtohistoriassa Commodoren tehdessä kaiken oikein, niin lopulta Amiga olisi hävinnyt markkinoilta vain hieman myöhemmin PC-koneiden tieltä pois.

 

[Tonnin Seteli]

Itse arvelen, että suurin syy Amigan ennen aikaiseen häviämiseen oli Commodoren kyvytön johto. Erityisesti kotikäyttöön suunnattuja Amiga-malleja ei juuri kehitetty vaan sama vuoden 1987 julkaistu A500 jatkoi aikalailla muuttumattomana koko ajan 90-luvun alkupuolelle ja alkoi olla tuolloin vanhentunut etenkin kun PC:t tulivat rinnalle ja menivät ohi prossutehossa, äänissä ja grafiikassa lisäksi niissä oli kiintolevyt. A600:n julkaisu ei tuonut juurikaan hyötyä vanhoille amigisteille sekä A1200 oli lopulta liian myöhään (loppuvuodesta 1992) ja liian vähän ominaisuuksia. Voi olla, että vaihtoehtohistoriassa Commodoren tehdessä kaiken oikein, niin lopulta Amiga olisi hävinnyt markkinoilta vain hieman myöhemmin PC-koneiden tieltä pois.

Toisaalta Amiga oli toteutuneessa historiassa sellainen zombi. Siis karkkikuorrutettu kuusnelonen, jollaisen käyttöä osa ihmisistä jatkoi 90-luvulle kuin oudon loitsun vaikutuksen alaisina. Tämä siksi, että se oletusvaihtoehto ja laitekanta tosiaan oli A500-koneita.

 

[kajakkivajakki]

Vieläköhän 31 vuoden jälkeen on takuu voimassa?

Seuraavana keväänä ostin tuohon vielä 4 megaa lisää muistia ja Soundblaster äänikortin, ne maksoi jotain ~3000 markkaa lisää. Ihanan kallista ollut tuolloinkin.

Myös viivästyskorko on ollut suht rapsakka

 

[Erkki_erikeepperi]

Ysärillä pelattiin c64 -> a500 (mikä muuten kuoli puhtaasti täällä hehkutetun piratismin takia) -> pleikka.

Amiga sekä C64 kuolivat pois teknisen jälkeenjääneisyyden ja sulkeutuneisuuden takia, tuskin piratismin. Amiga oli vuoden 1985 (tai vaikka 1987) tekniikkaa, C64 vuoden 1982. Ja Amigahan oli käytännössä sama asia kuin Amiga 500.

Ihan yhtä lailla piratismi kosketti PC-maailmaakin. Piratismi on piristysruiske, as far as I'm concerned. Sillä saa markkinaosuuksia. Siksi Microsoftkin pitkään katsoi hommaa läpi sormien. Yhä vieläkin vähän katsoo. Ei Windowsia varten tarvitse ihan välttämättä olla aitoa kallista kaupan lisenssiä.. Puoli-laillinen OEM-lisenssi toimii hyvin ja täysi piraattiversiokin toimii, jos sellaista haluaa ja uskaltaa käyttää. Windowsia voi myös käyttää "kokeiluversiona" varmaan puoli vuotta täysin laillisesti, kun välissä vähän pistää laskuriin lisä-aikaa.

Mutta siis 90-luvulla pystyi käyttämään piraatti-Windowsia ja piraatti-Officea suoraan ilman mitään esteitä. Ja se oli Microsoftille siis lähinnä HYVÄ ASIA. Ei päässyt mitkään Linuxit tai OS/2:t saamaan markkina-osuuksia... Tai Lotus 1-2-3 tai mitä näitä Officen kilpailijoita olikaan.

PC:n suosio perustuu siihen, että se on avoin modulaarinen standardi. Se kehittyy joka päivä ihan itsestään ja jokainen voi päivittää konettaan silloin kun siltä tuntuu, ja yhteensopivuus on taattu taaksepäin että usein myös pitkälle eteenpäin.

Voi olla, että vaihtoehtohistoriassa Commodoren tehdessä kaiken oikein, niin lopulta Amiga olisi hävinnyt markkinoilta vain hieman myöhemmin PC-koneiden tieltä pois.

Jossain täysin optimaalisessa historiassa Amigasta olisi voinut tulla Macintoshin kaltainen kultti-niche juttu, mutta PC olisi silti dominoinut yleistä kenttää. PC:n dominanssin palikat rakentui jo varhain 1980-luvulla, ja mahdotonta sille oli enää kenenkään mitään tehdä 1990-luvulla.

Jännityksen aihe oli 1990-luvun alussa se, että tuleeko seuraava yleinen käyttöjärjestelmä olemaan OS/2. No ei tullut.

 

[jak_pdgm]

Toisaalta Amiga oli toteutuneessa historiassa sellainen zombi. Siis karkkikuorrutettu kuusnelonen, jollaisen käyttöä osa ihmisistä jatkoi 90-luvulle kuin oudon loitsun vaikutuksen alaisina. Tämä siksi, että se oletusvaihtoehto ja laitekanta tosiaan oli A500-koneita.

Tai aloitti amigan käytön amigan kulta-aikana 90-luvun alussa.

 

[Miksuu]

Tai aloitti amigan käytön amigan kulta-aikana 90-luvun alussa.

Kaveri kans vannoi amigan nimeen ko itelläni oli jo 286.. ei se kauvaa hehkuttanu sitä ja vaihtoi kans... Pärjäs sen ajan ko mäolin viel c64 mies ja hällä amiga..

 

[juhaa]

Kaveri kans vannoi amigan nimeen ko itelläni oli jo 286.. ei se kauvaa hehkuttanu sitä ja vaihtoi kans... Pärjäs sen ajan ko mäolin viel c64 mies ja hällä amiga..

Saisiko pienen suomennoksen?
Sulla oll 286 ja kaverilla Amiga?

Ei hehkuttanut Amigaa, kun sulla olikin jo C64?

 

[Erkki_erikeepperi]

Kaveri kans vannoi amigan nimeen ko itelläni oli jo 286.. ei se kauvaa hehkuttanu sitä ja vaihtoi kans... Pärjäs sen ajan ko mäolin viel c64 mies ja hällä amiga..

Mä lähtisin siitä, että Wing Commanderin ja Wolfenstein 3D:n kaltaiset PC-pelit (Doomista nyt puhumattakaan) alkoi olla sellaisia nauloja Amigan arkkuun, että sitä oli vannoutuneimpienkin amigistien enää vaikea selitellä parhain päin. Amiga oli ihan näppärä kone vanhanaikaisissa 2D-peleissä, mutta kun siirryttiin kolmanteen ulottuvuuteen, loppui nuhapumpusta tehot auttamatta kesken (suhteessa koko ajan yhä nopeutuvaan PC-rautaan).

Amiga ei 3D:ssä pärjännyt edes 286-koneelle, ja heti 90-luvun alussa oli jo 486:kin myynnissä (vaikka olikin liian kallis koteihin siinä vaiheessa). Joten kyllähän siinä jokainen älyllisesti rehellinen tajuaa, että millaista konetta kannattaa nyt droolata unissaan.

Mulla oli vuonna 1990 8086 8 Mhz -kone, ja jopa siinäkin oli hieman enemmän raakaa CPU-tehoa kuin Amigassa... Tai siinä ja siinä. Mutta kuitenkin. Aika samoissa. Lentosimulaattorit oli aika hyviä "benchmarkkeja" tässä suhteessa ja mielestäni päivitysnopeus mun hitaassa PC:ssä oli ihan kilpailukykyinen Amigan kanssa. Atari ST:kin oli hieman Amigaa tehokkaampi koska kävi aavistuksen korkeammalla kellotaajuudella. Ei ollut yhtä hyviä oheispiirejä, mutta sillä ei hirveästi ole merkitystä lentosimuissa tms. 3D-peleissä.

 

[antti-x]

Jos omaa ysäriä muistelee (olen 82 syntynyt) niin alkupuolisiko meni isän työkäyttöön hankitulla 386:lla, ja vuosikymmenen loppupuolella eka pentium mutta en kyllä muista mikä ekana. Toki itse olin ysärin alkupuolella ala-asteella, mutta vaikka kotona pelattiin PC:llä niin oli ysärin alkupuoliskon NES:kin käyttökelpoinen laite kun pelivalikoima alkoi kaikilla olla suurempi. Sitten kun Snessillä alkoi olla sisältöä kunnolla, oli jo PC:n tarjonta kehittynyt pidemmälle kuten myös PS:n kanssa. Softan hinta/saatavuus + kiinnostus lähinnä yksinpeleihin johti siihen että en ole konsolia omistanut ennen PS3:a, isommat telkkarit ja omat muksut johti siihen että local multiplayer oli isompi juttu vasta viime vuosikymmenellä. Myönnettäköön että aika joustava suhtautuminen tekijänoikeuskysymyksiin oli PC:n puoleen vetävä tekijä jonnekin vuoteen 2005 asti. Oli monta ostettuakin peliä mutta kuitenkin.