Asioita joita et ole huomannut

[Vepasto]

Olisko vaan että musiikki kehittyy ?
Peetlesiäkö tässä olisi pitänyt vetää 50 vuotta

Ennen kaikki oli paremmin
Vanhuuden merkki ?

 

[rjr]

Taitaa olla some, joka luo "nykymuusikot" eli asialla ei enää ole mitään tekemistä musiikin kanssa, vaan se on sellaista poseeraamista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Taitaa olla some, joka luo "nykymuusikot" eli asialla ei enää ole mitään tekemistä musiikin kanssa, vaan se on sellaista poseeraamista.

Niin no, ainahan artistit on joku "luonut". Se oli ihan tietoista tuotteistamista Suomessakin jo ammoisina aikoina. Siis ihan siitä lähtien, että on nimeä vaihdettu paremmankuuloiseksi. Danny, Irwin Goodman jne. jo vuodesta kivi ja keppi.

 

[Tenebrae Aeternae]

Niin no, ainahan artistit on joku "luonut". Se oli ihan tietoista tuotteistamista Suomessakin jo ammoisina aikoina. Siis ihan siitä lähtien, että on nimeä vaihdettu paremmankuuloiseksi. Danny, Irwin Goodman jne. jo vuodesta kivi ja keppi.

On siinä eroa. Ennen oli ensin musiikki, siihen sitten tehtiin tuote. Nyt on ensin tuote, ja siihen tehdään musiikki. Eli kyllä oikeasti ennen oli paremmin.

 

[Erkki_erikeepperi]

On siinä eroa. Ennen oli ensin musiikki, siihen sitten tehtiin tuote. Nyt on ensin tuote, ja siihen tehdään musiikki.

Kyllä se ennenkin oli joskus noin. Esim. Danny & Armi duo tuli ekana mieleen. Tai mites Kikka...

Tai jo 50-luvun missi Pirkko Mannola?

 

[Sallys]

On siinä eroa. Ennen oli ensin musiikki, siihen sitten tehtiin tuote. Nyt on ensin tuote, ja siihen tehdään musiikki. Eli kyllä oikeasti ennen oli paremmin.

Murto osa musiikin tekijöistä aloittaa tuotteistamisella ja sitten vasta musiikki. Kyllä se on aivan toisinpäin. Suurin osa musiikin tekijöistä ei edes ikinä pääse radioon. Internetti täynnä hyvää musiikkia.

 

[Mikkos]

Minkähänlaisesta aikajänteestä tässä suuressa musiikkidebatissa oikein puhutaan? Koska oli "ennen" ja koska "nykyään"?

 

[Erkki_erikeepperi]

Minkähänlaisesta aikajänteestä tässä suuressa musiikkidebatissa oikein puhutaan? Koska oli "ennen" ja koska "nykyään"?

Ehkä ajanjaksot voi jakaa karkeasti aikaan ennen Spotifyitä ja aikaan sen jälkeen...

Siis fyysisen median aika ja sen jälkeinen aika.

Tai aikaan, jolloin musiikkityylit kehittyivät nopeasti ja aikaan sen jälkeen.

 

[Tenebrae Aeternae]

Kyllä se ennenkin oli joskus noin. Esim. Danny & Armi duo tuli ekana mieleen. Tai mites Kikka...

Tai jo 50-luvun missi Pirkko Mannola?

Danny oli hyvin menestynyt artisti jo tuossa kohtaa, ja otti Armin mukaan. Kikka oli ihan silkka alusta loppuun mietitty tuote. Kikka on 90-luvun tuote, milloin tämä koko "tuote alusta loppuun" homma alkoi toden teolla mm. poikabändien kanssa. Nykyään hämmentävän iso prosentti suosituimmasta musiikista tippuu tuohon "tuote" kategoriaan. Tottahan sitä ihan oikeitakin artisteja on vielä nykyäänkin paljon, mutta aika harvasta kasvaa mitään isoa, saatikka megabändiä/artistia. Nuo jätit tuntuvat olevan pirun isolta osin sielutonta tuotemusaa. Balanssi ikävästi kallellaan vallan "väärään" suuntaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Danny oli hyvin menestynyt artisti jo tuossa kohtaa, ja otti Armin mukaan.

Niin otti, mutta ei Armin taiteellisten ansioiden vuoksi. Vaan koska Armi oli missi eli "tuote". (Jos toi kuulosti jotenkin tylyltä, niin tottahan se on, ja vaikea sitä nyt mitenkään nätimmin sanoa...)

 

[Tenebrae Aeternae]

Niin otti, mutta ei Armin taiteellisten ansioiden vuoksi. Vaan koska Armi oli missi eli "tuote". (Jos toi kuulosti jotenkin tylyltä, niin tottahan se on, ja vaikea sitä nyt mitenkään nätimmin sanoa...)

Pukille se halusi päästä, ja tehdä daamille mielin. Jos haluaa lukea rivien välistä, niin Wikmanin "myynnissä" biisi kertonee paljon miehen puuhista..

EDIT:Nyt vasta huomasin mikä ketju tämä on, kohta tulee piiskaa pahoilta moderaattorisediltä kun on päästetty näin offtopiciksi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pukille se halusi päästä, ja tehdä daamille mielin.

Niin mutta oli se bisnesmielessäkin hyvä peliliike. Sitä paitsi Danny olisi muuten saattanut itse olla hiipuva tähti ilman tuota buustia.

 

[Tenebrae Aeternae]

Niin mutta oli se bisnesmielessäkin hyvä peliliike. Sitä paitsi Danny olisi muuten saattanut itse olla hiipuva tähti ilman tuota buustia.

Älä höpsi, mies oli suosionsa huipulla. Vuotta aiemmin tehty levy myi timanttilevyn verran, eli aivan helvetisti. Tuplasti enemmän kuin tuo Dannyn ja Armin viritelmä. Siinähän kävi silloin aikanaan niin, että Armin mukaantulo aiheutti paljon närää vanhoissa faneissa ja siitä oli lähinnä haittaa miehen uralle.

 

[napsa]

Aika kauas taas menty alkuperäisestä asiasta mitä ei ole huomattu. Eli siitä että enää levyillä ei soiteta kappaleita, vaan tehdään tietokoneella äänet. Mutta edelleen monetsoittajat soittavat ne samat kappaleet keikoilla kuitenkin livenä, bändit ja sooloartistien taustabändit. Levylle vain helpompi tehdä.

Eikä tämä varsinaisesti liity musiikin "laatuun". Toiset tykkää vanhasta ja toiset uudesta, molemmille on kysyntänsä nykyään.

 

[rjr]

Jos joku ei huomannut, niin oikeastaan musiikki ja muusikot loppuivat jo 1970-luvun lopussa, kun punk tuli ja sitten rap lopulta tappoi loputkin.

 

[Clayman]

Jos joku ei huomannut, niin oikeastaan musiikki ja muusikot loppuivat jo 1970-luvun lopussa, kun punk tuli ja sitten rap lopulta tappoi loputkin.

Todennäköisesti olet ainoa joka on tämän ”huomannut”. Metallimusiikkihan rupesi kunnolla nousemaan vasta 80-luvulla.

 

[rjr]

"Metallimusiikki"

No, ei olla ihan niin mustavalkoisia. On sitä musiikkia tehty tuonkin jälkeen ja varmaan myös oikeita muusikoita on olemassa vielä nykyäänkin, mutta pääsääntöisesti näin.

 

[Paskisti]

"Metallimusiikki"

Oletko huomannut että metallimusiikki on monipuolista ja voi vaatia paljonkin taitoa sekä sävellykseen panostettu. Tai sitten ei. Mielipideasioita.

 

[rjr]

Oletko huomannut että metallimusiikki on monipuolista ja voi vaatia paljonkin taitoa sekä sävellykseen panostettu. Tai sitten ei. Mielipideasioita.

Joo, olen huomannut. Olin vähän liian jyrkkä ja lievästi lievensin totuutta.

 

[Vepasto]

Oletko huomannut että metallimusiikki on monipuolista ja voi vaatia paljonkin taitoa sekä sävellykseen panostettu. Tai sitten ei. Mielipideasioita.

Sävellyspuolella eräs Holopainen on aika paljon kansainväistä mainetta niittänyt tuolla saralla. Metalli Mozartiksikin häntä on tituleerattu.

 

[ExtraEvil6666]

En tiedä mikä tälle olisi oikea ketju, mutta ainakaan itse en tiennyt tätä. Suomalaisten aikuisväestön taidot ovat OECD-maiden parhaat, kun testataan lukutaitoa, matemaattista päättelyä sekä ongelmanratkaisutaitoja.

 

[taski]

En tiedä mikä tälle olisi oikea ketju, mutta ainakaan itse en tiennyt tätä. Suomalaisten aikuisväestön taidot ovat OECD-maiden parhaat, kun testataan lukutaitoa, matemaattista päättelyä sekä ongelmanratkaisutaitoja.

Ei siis mikään ihme että nuo lähi idän ja Afrikan helmien päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot välillä herättää melkoista ihmetystä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei siis mikään ihme että nuo lähi idän ja Afrikan helmien päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot välillä herättää melkoista ihmetystä.

PIAAC -pisteet korreloi erittäin vahvasti älykkyysosamäärän kanssa. Sitä voisi siis pitää jopa eräänlaisena älykkyyden mittarina.

Mutta sitä se ilmasto teettää, koska siitähän on pohjimmiltaan kysymys eli älynystyröiden kehittymisestä vuosisatojen ja -tuhansien saatossa pohjolan karuissa oloissa. Toki hieman tuuriakin on varmaan tarvittu, että kulttuuri on sitten kehittynyt sopivaan suuntaan ja mahdollistanut entistä paremmat älynystyrät. Esim. pohjois-korealaisilla ei tätä tuuria ole oikein ollut. Tosin Etelä-Koreakin sijoittuu tuossa vertailussa keskiverron alapuolelle, vaikka toki OECD-maiden keskiarvokin on varmasti maailman keskiarvon yläpuolella.

 

[munse]

Kielikuva "balls to the wall" (täysillä) ei olekaan moderni ja rivo vaan vanha ja asiallinen. Viittaa höyrykoneen tehonhallintaan keskipakosäätimellä ("flyball governor").

Edit: Tästä tulikin mieleen tekniikan alan käännöskukkanen. En ole säätötekniikan asiantuntija, mutta englanniksi alahan on "control engineering". Mutta sana "control" on suomeksi hallita eikä säätää. Kun puhutaan "x-säätimestä" jossa x pyritään pitämään vakiona, niin eikö sen pitäisi olla pikemminkin "x-hallitsin"? Siis vaikka "jännitteensäädin". Mielestäni vakiona pidettävää asiaa hallitaan eikä säädetä, ja hallinta tapahtuu jotain toista suuretta varioimalla eli säätämällä. Eli jännitteensäädin ei oikeasti säädäkään jännitettä vaan nimenomaan pyrkii pitämään sen vakiona.

"You control (hallita) something by adjusting (säätää) something else."

 

[gralt]

Kielikuva "balls to the wall" (täysillä) ei olekaan moderni ja rivo vaan vanha ja asiallinen. Viittaa höyrykoneen tehonhallintaan keskipakosäätimellä ("flyball governor").

Edit: Tästä tulikin mieleen tekniikan alan käännöskukkanen. En ole säätötekniikan asiantuntija, mutta englanniksi alahan on "control engineering". Mutta sana "control" on suomeksi hallita eikä säätää. Kun puhutaan "x-säätimestä" jossa x pyritään pitämään vakiona, niin eikö sen pitäisi olla pikemminkin "x-hallitsin"? Siis vaikka "jännitteensäädin". Mielestäni vakiona pidettävää asiaa hallitaan eikä säädetä, ja hallinta tapahtuu jotain toista suuretta varioimalla eli säätämällä. Eli jännitteensäädin ei oikeasti säädäkään jännitettä vaan nimenomaan pyrkii pitämään sen vakiona.

"You control (hallita) something by adjusting (säätää) something else."

Näkökulmasta kiinni. Prosessin näkökulmasta säädetään suuretta halutun (käyrän) mukaiseksi, vaikka virtaa virtasäätimellä. Säädin sitten säätää prosessin kannalta sekundääristä asiaa saadakseen halutun asian tapahtumaan. Vakionapito on vain erikoistapaus.

 

[PornReindeer]

Näkökulmasta kiinni. Prosessin näkökulmasta säädetään suuretta halutun (käyrän) mukaiseksi, vaikka virtaa virtasäätimellä. Säädin sitten säätää prosessin kannalta sekundääristä asiaa saadakseen halutun asian tapahtumaan. Vakionapito on vain erikoistapaus.

Ja lisänä voi laittaa vaikka hallintalaitteet jne. soppaan

Ohjaus, hallinta ja säätö -sanoista saisi jonkinlaisen Venn-diagrammin

 

[71 dB]

En ollut huomannut ennen tätä päivää, että tuloillaan on peräti kuudes INSIDIOUS elokuva.
Youtubessa tuli tänään trailer tuosta vastaan.

 

[71 dB]

Popmusiikkihan on nykyään aivan järkyttävää paskaa.

En minäkään siitä juuri yhtään perusta (paitsi että joskus 2011-2012 popmusa oli aivan älyttömän hyvää minusta ja lisäksi uudempikin Keshan musiikki nappaa kovasti).

Musiikillinen ilmaisu perustuu musiikillisten ulottuvuuksien kuten melodia, harmonia, rytmiikka, soitinnus jne. painotukseen tietyissä suhteissa. Eri musiikkilajit ovat seuraus erilaisista painotuksista. Me musiikin kuuntelijat opimme "pitämään" tietyistä painossuhteista: Metallin ystävät pitävät painotuksista, joita metallimusiikki käyttää jne. Kun joku sanoo, että jokin musiikkigenre on "nykyään aivan järkyttävää paskaa", niin osa tuosta mielipiteestä johtuu siitä, että mielipiteen ilmaisija ei ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/kehdannut/jne. kouluttaa korviensa välissä olevaa neuroverkkoa arvostamaan kyseisen musiikkigenren parasta antia heikommasta puhumattakaan. Toisaalta on toki mahdollista, että jokin genre on tiettyinä aikoina vähän alamaissa luovuuden ja taiteellisen tason suhteen. Musiikkigenreillä(kin) tahtoo olla kukoistushetkensä. Kun yksi genre on alamaissa, toinen genre voi kukoistaa.

Mistään musiikista ei ole pakko väkisin pitää eikä pidäkään pitää. Maailmassa on niin paljon musiikkia, että vaikka pitäisi vain 1 % kaikesta, niin silti olisi enemmän kuin tarpeeksi kuunneltavaa yhteen ihmiselämään. Älyllisesti rehellistä on kuitenkin myöntää itselleen, että joskus se ongelma on itsessä eikä siinä musiikissa. Ei kaikki aluksi huonolta kuulostava musiikki ole huonoa, vaan ainoastaan omille korville outoa, koska aivot eivät ole oppineet arvostamaan kyseisen musiikin hienouksia. Ehkä melodiaa on liikaa suhteessa harmoniaan tai ehkä käytetyt instrumentit ovat vähän outoja? Tällaiset ongelmat pienenevät sillä, että perehtyy kyseiseen musiikkiin ajan kanssa, mutta tämä vaatii tietysti jotain motivaatiota. Mitä enemmän erilaisia musiikkityylejä on oppinut ymmärtämään, sitä helpompi on oppia ymmärtämään lisää. Jotkut jämähtävät elämässään yhteen tai kahteen genreen (esim. isäni kuunteli oikeastaan vain jazzia) kun taas toiset löytävät koko ajan lisää mielenkiintoista musiikkia (olen itse enemmän tätä tyyppiä).

Musiikkimaailmaa on jo pitkään ohjannut ennenkaikkea kaupallisuus, mutta kuluvan vuosikymmenen aikana päänsä jo valmiiksi TikTok-paskalla pehmentänyt nuoriso kuuntelee "musiikkiaan" suurimmaksi osaksi algoritmien ohjaamana.

Tässä on varmasti perää, mutta toisaalta nuoriso kuuntelee itselleen vanhaa musiikkia aivan toiseen tyyliin kuin edelliset sukupolvet, koska lähes kaikki musiikki on klikkauksen päässä streemipalveluissa ja kulttuurin sirpaloituminen on tehnyt oman sukupolven juttujen ulkopuolisten juttujen tutkimisen normaalimpaa. Toista oli esim. meikäläisen nuoruudessa 80-luvulla, jolloin kuultiin lähinnä päivän kasarihittejä radiosta tai ehkä MTV:ltä, jos sattui asumaan kaapelitaloudessa. Ei siinä paljon esim. 60- tai 70-luvun musiikkia kuultu, ellei sitten omien vanhempien soittamana (minun tapauksessani kuulin lähinnä jotain 50-luvun free-jazzia). Ihan itse olen sitten tuon ajan musiikkia löytänyt omaan makuun: Carly Simon, Tangerine Dream, King Crimson, Maureen McGovern, The Carpenters, "Mama" Cass Elliot, Herbie Hancock, Miles Davis (sähköinen Funk-kausi, jota isäni inhoaa ja jota en siksi koskaan kuullut), Rose Royce,...

 

[munse]

paitsi että joskus 2011-2012 popmusa oli aivan älyttömän hyvää

"Moves Like Jagger" (Maroon 5)

"Don't You Worry Child" (Swedish House Mafia)

"Locked Out Of Heaven" (Bruno Mars)

"All Of Me" (John Legend, no tämä oli kyllä 2013)

"Somebody That I Used to Know" (Gotye)

"Royals" (Lorde, no tämäkin 2013)

Adelella useampi iso hitti

 

[Mikkos]

Musa on vähän ku muoti: molemmat oli aina kaikkein parasta omassa nuoruudessa ja nykyaikana molemmat on silkkaa paskaa.
Ja sama kaava toistuu sukupolvesta toiseen.

 

[Josef]

Musa on vähän ku muoti: molemmat oli aina kaikkein parasta omassa nuoruudessa ja nykyaikana molemmat on silkkaa paskaa.
Ja sama kaava toistuu sukupolvesta toiseen.

Ja kaikki muut kuuntelee pelkkäää paskaa.. Eikä ne urheilustakaan tiedä mitään.

 

[munse]

Musa on vähän ku muoti: molemmat oli aina kaikkein parasta omassa nuoruudessa ja nykyaikana molemmat on silkkaa paskaa.
Ja sama kaava toistuu sukupolvesta toiseen.

Tässä on perää, mutta väitän, että nykyään on käynnissä aivan erityinen kausi, jolloin hitit harvoin kumartavat vanhoille hyville ajoille tyylillään. Sen sijaan esimerkiksi Adelen viime vuosikymmenen hitti "Rolling in the Deep" olisi ihan hyvin voinut ilmestyä jo 1960-luvulla. 2000-luvulla esim. Foo Fighters oli pinnalla, joka oli tyyliltään "vanhaa" perusrokkia.

 

[Paskisti]

Musiikillinen ilmaisu perustuu musiikillisten ulottuvuuksien kuten melodia, harmonia, rytmiikka, soitinnus jne. painotukseen tietyissä suhteissa. Eri musiikkilajit ovat seuraus erilaisista painotuksista. Me musiikin kuuntelijat opimme "pitämään" tietyistä painossuhteista: Metallin ystävät pitävät painotuksista, joita metallimusiikki käyttää jne. Kun joku sanoo, että jokin musiikkigenre on "nykyään aivan järkyttävää paskaa", niin osa tuosta mielipiteestä johtuu siitä, että mielipiteen ilmaisija ei ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/kehdannut/jne. kouluttaa korviensa välissä olevaa neuroverkkoa arvostamaan kyseisen musiikkigenren parasta antia heikommasta puhumattakaan. Toisaalta on toki mahdollista, että jokin genre on tiettyinä aikoina vähän alamaissa luovuuden ja taiteellisen tason suhteen. Musiikkigenreillä(kin) tahtoo olla kukoistushetkensä. Kun yksi genre on alamaissa, toinen genre voi kukoistaa.

En ole täysin samaa mieltä tuosta henkilökohtaisten neuroverkkojen koulutuksesta (no sanoitkin osa joten ehkä ollaankin samaa mieltä). Jos tykkää rytmistä eikä melodiat tai kokonaisuudet niin kiinnosta niin esim. klassisesta on vaikea tykätä. Ihmisellä on myös luontaista taipumusta johonkin suuntaan joten kaikki ei ole vain opettamisesta kiinni. Sama juttu makujen kanssa jossa tiettyyn pisteeseen asti voi opetella tykkäämään mauista ja ruuista, mutta kaikesta ei tykkää vaikka tekisi mitä (suutuntuma, hajut, maut, ulkoasu jne.).

Toisaalta se että haukkuu jotain huonoksi koska itse ei tykkää genrestä, on tietyllä tavalla moukkamaista ja näkäalattomuutta koska subjektiivisiahan nämä on.

 

[71 dB]

En ole täysin samaa mieltä tuosta henkilökohtaisten neuroverkkojen koulutuksesta (no sanoitkin osa joten ehkä ollaankin samaa mieltä).

Ole rohkeasti vaan samaa mieltä!

Jos tykkää rytmistä eikä melodiat tai kokonaisuudet niin kiinnosta niin esim. klassisesta on vaikea tykätä.

Jos tykkää rytmistä, niin silloin todennäköisesti tykkää myös harmoniasta, jonka prosessointi tapahtuu samalla aivopuoliskolla. Klassinen musiikki on harmonisessa mielessä yksi kehittyneimmistä musiikin lajeista, tosin tämä riippuu aika paljon aikakaudesta: Renessanssi (1400-1600) ja Barokki (1600-1750) ajan musiikki on harmonisesti vielä jokseenkin yksinkertaista fokuksen on enemmän kontrapunktissa. Klassillinen tyyli (1750-1830) on sekin vielä harmonisesti aika simppeliä, mutta romantiikan aikakaudella (1830-1910) harmoniaa alettiin tosissaan kehittämään dissonanssia suosivampaan suuntaan erityisesti Richard Wagnerin (1813-1883) toimesta. 1900-luvun alussa romantiikan kauden loputtua ensimmäiseen maailmansotaan harmonian kokeilut vietiin huippuun 12-säveljärjestelmän ja sarjallisuuden muodossa, mutta tästä musiikista lopulta aika harva pitää. Uudempi "nykymusiikki" onkin omaksunut 1900-luvun puolivälistä alkaen perinteisemmän helpommin lähestyttävän harmonian käsittelyn.

Klassinen musiikki ei ole suinkaan rytmitöntä, vaikka perkussiosoittimia käytetään vain ajoittain. Rytmi on vain kirjoitettu muille instrumenteille. Rytmi ei siten ilmaannu rummun iskuina vaan nuottien pulssina.

Suosittelen kuuntelemaan 10 minuutin alkusoiton (ei laulua, jos sitä pelkää) Wagnerin oopperasta Die Meistersinger von Nürnberg.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Ihmisellä on myös luontaista taipumusta johonkin suuntaan joten kaikki ei ole vain opettamisesta kiinni. Sama juttu makujen kanssa jossa tiettyyn pisteeseen asti voi opetella tykkäämään mauista ja ruuista, mutta kaikesta ei tykkää vaikka tekisi mitä (suutuntuma, hajut, maut, ulkoasu jne.).

Olen samaa mieltä. Minullakin on musiikkigenrejä, joista pitäminen tuntuu kovin vaikealta, vaikka pyrin olemaan mieleltäni avoin kaikkea musiikkia kohtaan. Näitä itselleni hankalia genrejä ovat esim. metallimusiikki, rap/hip hop/trap ja blues. Minusta on epärealistista pitää kaikesta, mutta toisaalta vain yhdestä tai kahdesta genrestä pitäminen on aika rajoittunutta. Kultainen keskitie on jossain näiden välissä minun mielestäni.

Toisaalta se että haukkuu jotain huonoksi koska itse ei tykkää genrestä, on tietyllä tavalla moukkamaista ja näkäalattomuutta koska subjektiivisiahan nämä on.

Huonoa musiikkia on olemassa ja sitä pitää voida sormella osoittaa. On kuitenkin niin, että kritiikissä pitää olla kriittinen omia mielipiteitäänkin kohtaan. Ymmärränkö tietyn musiikin päälle tarpeeksi paljon, jotta voin oikeasti väittää sitä huonoksi? Kannattaa pitäytyä itselleen tutun musiikin arvostelussa. Jos esim. kuuntelee todella paljon metallimusiikkia, niin sitä on varmaan asiantuntemusta ja ymmärrystä sanoa, että bändin X albumi Y on huono, mutta saman bändin albumi Z on hyvä. Jos taas ei oikeasti itse jostain pidä, mutta oma asiantuntemus genren suhteen on kyseenalaista, kannattaa ehkä vain sanoa, ettei kyseinen musiikki tunnu omalta jutulta.

 

[Sallys]

Epäilen vahvasti, että ihmisillä olisi mitään geneettistä taipumusta tykätä jostain tietystä musiikista. Se on opittua ja varmaan mahassa oleva lapsikin jo saa vaikutteita kuulemastaan.

 

[71 dB]

Epäilen vahvasti, että ihmisillä olisi mitään geneettistä taipumusta tykätä jostain tietystä musiikista. Se on opittua ja varmaan mahassa oleva lapsikin jo saa vaikutteita kuulemastaan.

Totta on, että erittäin suuri osa musiikkimausta on opittua. Itse olen oppinut pitämään monesta sellaisesta musiikkityylistä, josta pitäminen tuntui aikaisemmin epätodennäköiseltä ellei mahdottomalta.

Geeneillä on kuitenkin jonkinlainen rooli myös. Esim. aivojen kehitys on osittain geeneistä kiinni ja vaikuttaa siihen, mitkä aivoalueet ovat aktiivisimpia. Tämä taas rakentaa mm. persoonallisuuden ja sen miten aivot prosessoivat informaatiota. On olemassa musikaalisesti lahjakkaampia ihmisiä ja vastaavasti ihmisiä, joille musiikki ei tarkoita oikein mitään muuta kuin ääniä. Tottakai musiikillisia kykyjä pystyy harjaannuttamaan, paljonkin, mutta aivojen perustavanlaatuinen rakenne määrää pitkälti sen, kuinka paljon harjoitus vie kykyjä eteenpäin. Camille Saint-Saëns (1835-1921), luultavasti historian musiikillisesti lahjakkain ihmelapsi (jopa yli Mozartin) järjesteli 2-vuotiaana erikokoiset halot puupinossa siten, että niitä lyödessä syntyy pianon koskettimia vastaava nuottisarja. Kaksi ja puolivuotiaana hän aloitti pianonsoiton harjoittelun ja vuotta myöhemmin hän oli säveltänyt ensimmäisen pienokappaleensa! Hänen älykkyysosamääränsä oli aikuisena luultavasti luokkaa 200 ja pikkutaaperona n. 300 eli hän on ollut lapsena älyllisesti itseään ehkä n. 3 kertaa vanhempien lapsien tasoa. Tämäkin huomioiden musiikillinen lahjakkuus on ollut huomattavaa (kuinka moni lapsi säveltää ensimmäisen kappaleensa 10-vuotiaana?)

 

[71 dB]

2000-luvulla esim. Foo Fighters oli pinnalla, joka oli tyyliltään "vanhaa" perusrokkia.

Rock-musiikin kausi valtavirtamusiikkina tuli tiensä päähän joskus vuoden 2005 tienoilla ja tämä näkyy rock-musiikin "katoamisena" hittilistoilta. Kun ottaa huomioon, että rock-musiikista tuli valtavirtaa 50-luvulla, tämä valtakausi kesti n. puoli vuosisataa, mikä on varsin kunnioitettava saavutus. Ajat kuitenkin muuttuvat ja rock-musiikin on korvannut tanssipop ja hip-hop valtavirrassa. Rock ei ole kuitenkaan kuollut tai hävinnyt mihinkään. Se on yksinkertaisesti marginaalimusiikkia nykyään, eikä siinä ole mitään hävettävää. Päinvastoin, kun joku genre ei ole valtavirtaa, voidaan kaupallisuuden sijaan panostaa taiteellisiin ansioihin. Suurin osa diggaamastani musiikista on marginaalimusiikkia, joskin myös valtavirtamusiikissa tulee ajoittan vastaan tavaraa, josta pidän.

 

[King Im Jo]

Mä sävelsin monet kappaleet ala-asteella. Se vitun edelweiss nokkahuilulla ei kuullostanut kertaakaan samalta.
Mutta taitaa toi aivojen musiikin käsittely olla totta. Vähän voisin lisätä siihen että erilaisille musiikkityyleille itsensä altistaminen vaikuttaa siihen miten jatkossa yleensäkään ajattelee musiikista. Oppii kuuntelemaan melodiaa, sanoja, jopa tarinaa tai miten se musiikki kertoo sen siellä omassa päässä.

 

[Paskisti]

Mä sävelsin monet kappaleet ala-asteella. Se vitun edelweiss nokkahuilulla ei kuullostanut kertaakaan samalta.
Mutta taitaa toi aivojen musiikin käsittely olla totta. Vähän voisin lisätä siihen että erilaisille musiikkityyleille itsensä altistaminen vaikuttaa siihen miten jatkossa yleensäkään ajattelee musiikista. Oppii kuuntelemaan melodiaa, sanoja, jopa tarinaa tai miten se musiikki kertoo sen siellä omassa päässä.

Toiset oppii paremmin, toiset huonommin.

Totta on, että erittäin suuri osa musiikkimausta on opittua. Itse olen oppinut pitämään monesta sellaisesta musiikkityylistä, josta pitäminen tuntui aikaisemmin epätodennäköiseltä ellei mahdottomalta.

Geeneillä on kuitenkin jonkinlainen rooli myös. Esim. aivojen kehitys on osittain geeneistä kiinni ja vaikuttaa siihen, mitkä aivoalueet ovat aktiivisimpia. Tämä taas rakentaa mm. persoonallisuuden ja sen miten aivot prosessoivat informaatiota. On olemassa musikaalisesti lahjakkaampia ihmisiä ja vastaavasti ihmisiä, joille musiikki ei tarkoita oikein mitään muuta kuin ääniä. Tottakai musiikillisia kykyjä pystyy harjaannuttamaan, paljonkin, mutta aivojen perustavanlaatuinen rakenne määrää pitkälti sen, kuinka paljon harjoitus vie kykyjä eteenpäin. Camille Saint-Saëns (1835-1921), luultavasti historian musiikillisesti lahjakkain ihmelapsi (jopa yli Mozartin) järjesteli 2-vuotiaana erikokoiset halot puupinossa siten, että niitä lyödessä syntyy pianon koskettimia vastaava nuottisarja. Kaksi ja puolivuotiaana hän aloitti pianonsoiton harjoittelun ja vuotta myöhemmin hän oli säveltänyt ensimmäisen pienokappaleensa! Hänen älykkyysosamääränsä oli aikuisena luultavasti luokkaa 200 ja pikkutaaperona n. 300 eli hän on ollut lapsena älyllisesti itseään ehkä n. 3 kertaa vanhempien lapsien tasoa. Tämäkin huomioiden musiikillinen lahjakkuus on ollut huomattavaa (kuinka moni lapsi säveltää ensimmäisen kappaleensa 10-vuotiaana?)

Niitä pystyy harjaannuttamaan jonkin verran, mutta toiset eivät silti kuule musiikissa juurikaan nyansseja ja menee suunnilleen kivalla laulumelodialla ja hassuilla sanoilla, eikä muuta juuri musiikista löydä. Ihminen joka ymmärtää musiiksita paljon, ei välttämättä käsitä miten vähän joku voi siitä ymmärtää.

Ole rohkeasti vaan samaa mieltä!


Jos tykkää rytmistä, niin silloin todennäköisesti tykkää myös harmoniasta, jonka prosessointi tapahtuu samalla aivopuoliskolla. Klassinen musiikki on harmonisessa mielessä yksi kehittyneimmistä musiikin lajeista, tosin tämä riippuu aika paljon aikakaudesta: Renessanssi (1400-1600) ja Barokki (1600-1750) ajan musiikki on harmonisesti vielä jokseenkin yksinkertaista fokuksen on enemmän kontrapunktissa. Klassillinen tyyli (1750-1830) on sekin vielä harmonisesti aika simppeliä, mutta romantiikan aikakaudella (1830-1910) harmoniaa alettiin tosissaan kehittämään dissonanssia suosivampaan suuntaan erityisesti Richard Wagnerin (1813-1883) toimesta. 1900-luvun alussa romantiikan kauden loputtua ensimmäiseen maailmansotaan harmonian kokeilut vietiin huippuun 12-säveljärjestelmän ja sarjallisuuden muodossa, mutta tästä musiikista lopulta aika harva pitää. Uudempi "nykymusiikki" onkin omaksunut 1900-luvun puolivälistä alkaen perinteisemmän helpommin lähestyttävän harmonian käsittelyn.

Klassinen musiikki ei ole suinkaan rytmitöntä, vaikka perkussiosoittimia käytetään vain ajoittain. Rytmi on vain kirjoitettu muille instrumenteille. Rytmi ei siten ilmaannu rummun iskuina vaan nuottien pulssina.

Ollaan rohkeasti samaa mieltä niiltä osin josta aiemmin puhuttiin. Nyt on pakko olla myös eri mieltä rohkeasti tästä viimeisimmästä lainauksesta, sillä klassisen musiikin rytmi on hyvin erilaista kuin lyämäsoittimien ollessa pääosassa. Klassisesta musiikista puuttuu hyvin usein voimakas beat-tyyppinen rytmi lisättynä bassolla. Sen sijaan sitä löytyy monista modernimman musiikin genreistä metallimusan ollessa yksi niistä. Jos tietyn tyyppinen rytmikkyys ruokkii omaa intohimoa, on sitä mahdoton löytää tietyistä musiikinlajeista. Toisinpäin myös on että jos monimuotoiset melodiat, soittimien harmonia jne. ovat oma mieltymys, ei rapissa sitä kovin paljon tarjoilla kuin ehkä yksittäispoikkeuksina.