Detroit: Become Human

Voisi muuttaa otsikon, koska tämä on PC:lle saatavilla. Ostin toissapäivänä ja n. 15h pelattu. Paras elokuvapeli mitä ikinä pelannut. Juoni on hyvä ja dialogi täysin toiselta planeetalta. Uskomaton kokemus ollut tähän mennessä.

Epic Games Storesta saatavilla 30e hintaan vielä tarjousten aikaan. Suosittelen. Laitetaas spoileriin kohta, joka nosti oman ihon täysin kananlihalle. Ei ole juonispoileri, mutta jos joku ei halua nähdä mitään niin varmuuden vuoksi. Tälläistä tykitystä mielellään kokee!

Hnb7hfD.png
 
Viimeksi muokattu:
@Jean_Sipulius muuta kuvalinkissä https --> https että kuva näkyy kikkailematta.

Ahaa, sinulla oli tuo suhde noin hyvällä tolalla? Itselläni meni siinä hiukan paremmin. Tosin ... tosin .. niin. Eipäs spoilata omaa jatkoa.
 
Kovasti vaikuttaa bugiselta. Mä en pääse edes tutoriaalia läpi ilman pelin kaatumista. Detroit: Become Human | Support | Quantic Dream
5 - MY GAME CRASHES AND I GET AN ERROR MESSAGE
14fec706e43cfa1d2726bf9505f45388.png


If this error message is displayed, it means that the game has encountered an unexpected error, resulting in a crash. After pressing OK, and having quit the game, you should be able to launch the game again without issues. If it is not the case, please contact us.
Napsauta laajentaaksesi...
Paskat peli mitään pysy käynnissä uudelleenkäynnistettäessä.

Kaikesta reddit-kommentoinnista päätellen, ongelma on yleinen esiintyy erityisesti Nvidian näyttiksillä. Itselläni 2080ti ja Geforce uusin ajuri 441.66

Ei sitten pelata tätä, saatana.
 
2070 super itsellä kaatui yhden kerran koko läpipeluun aikana. En muista mihin. Kannattaa tarkistaa että on uusimmat ajurit myös äänipiirille tai -kortille ja uusimmat DirectX -runtimet.
 
No, näyttäisi korjaus löytyneen onneksi nopeasti. Vanha kunnon DDU + ajureiden uudelleenasennus vaikuttaisi pelastaneen päivän.
 
Tämä tuli napattua hiljattain alesta PS4:lle. Onpas kyllä hieno peli! Heti ensimmäinen tehtävä on hyvin intensiivinen ja imaisee tiukasti mukaansa. Pelin aihepiiri on äärimmäisen kiinnostava ja onnistuu pitämään pelaajan otteessaan siihen liittyvillä moraalikysymyksillä.

Pelimekaniikka on jotain mitä en ole ennen nähnyt. En yleensä välitä QTE:stä, mutta tässä pelissä ne toimivat täydellisesti. Pelaaja on koko ajan varpaillaan, koska nopeasti oppii, että näennäisen rauhallinen tilanne voi nopeasti muuttua selviytymistaisteluksi.

Tarina kantaa loppuun asti, näyttely on tarpeeksi laadukasta (pidin jopa parjatusta Markuksesta), ja grafiikat antavat "vau"-fiiliksiä. Jotkut pienet epäloogisuudet eivät pilaa kokonaisuutta. Epäonnistuminen QTE:ssä tuo juuri sopivaa harmistumista, mikä antaa pontta jatkolle, tyyliin "nyt ei saa epäonnistua!". Oikeastaan yksi kohta oli sellainen mikä
olisin halunnut pelata pasifistina, mutta tehtävä jossa tämä valinta tapahtuu, jäi 52% väkivaltaikseksi, kun ei voinut tietää mitkä toimet nostavat väkivaltaa - typerää

Jos jotain kritiikkiä, niin onhan peli aika lyhyt jos täydellä hintaa sen olisi ostanut, ja tuskin tulee enää pelattua uudestaan. Ja pidemmän päälle hienosti tehty pelimekaniikka alkaa toistaa itseään - mutta tämä on pieni juttu, sillä tarina on sopivan mittainen tässäkin mielessä.

Peli tarjosi hienoja vau-fiiliksiä, yllätyksiä, joiden jälkeen jäi vain suu auki tuijottamaan seinää (koska projektori),
esim kun Hank yhtäkkiä ampui Connoria otsaa
kuin mitä Game Of Thrones sarja tarjoili. Erittäin hieno kokonaisuus ja mukavan raikas tuulahdus!

edit: unohtui mainita, että yksi
oli kun markus löysi itsensä kaatopaikalta, äänimaailma oli todella hyvin tehty, tilanne oli hyvin ahdistava, ja aivan kuin suoraan terminaattorista :sunglasses:

mikä hemmetti se rA9 nyt sitten oikein oli? Ja toisekseen, mistä johtui että androidien keskuudessa lähti leviämään "ohjelmistopoikkeavuus"? Hommahan lähti siitä että jotkut androidit rupesivat hyvin väkivaltaiseksi kun ymmärsivät olevan uhattuina. Miksi näin kävi, mistä se lähti, eli mistä oikeastaan oli koko hommassa kyse? Olisiko näihin saanut vastauksia erillaisella tarinapolulla, vai jäikö homma vaan ilmaan?
 
Viimeksi muokattu:
Olen tällainen fiilispelaaja, jolle tunnelma, toteutus ja tarina ovat paljon tärkeämpiä kuin action, joten kyllä vain osui ja upposi tämä peli. En tiennyt etukäteen pelin tarinastä yhtään mitään, enkä halunnut spoilata itseäni lainkaan, joten valinnat meni ihan täysin fiilispohjalta, ja ehkä peilaten omia tuntemuksiani ja maailmankuvaani.

Ennen kuin menen noihin oman juonipolkuni ratkaisuihin, niin hattua nostan pelin todella harkituille ja viimeistellyille yksityiskohdille. Näitä on ihan loputtomasti, mutta edes pari esimerkkiä. Kuten nyt vaikkapa tuon alkuvalikon respa-androidi Chloe. Minulla oli alkuun koneeni kanssa teknisiä hankaluuksia ja peli siis kräshäsi useamman kertaa, ennen kuin sain koneeni kuosiin. No, yhden uudelleenlatauksen yhteydessä Chloe kertoi englanniksi että "pilvitallennuksen kanssa oli ongelmia ja tallennus on korruptoitunut!" No niinpä tietysti. :sad:"Just kidding!" :rofl2:
Toinen aika yllättävänkin vaikuttava huomio oli noita bonusvideoita katsellessa, että Markuksen näyttelijä oli aivan kerta kaikkiaan hämmentävän paljon hahmonsa näköinen.

Sitten niihin juonenkäänteisiin. Loppuratkaisun osalta vain 2% muista pelaajista päätyi samaan loppuun.

Yritin päätyä jotakuinkin ruusuiseen loppuratkaisuun ja myös pitää hahmojen suhteen yhtenäisen linjan loppuun saakka valintojen osalta, meni siten syteen tai saveen. Ilmeisen onnistuneesti, sillä:
- Connorista tuli androidien sympatiseeraaja, eli petti sen mustan naisen. Connor 2 vain meinasi lopussa ampua Markuksen, mutta pisti aseen takaisin taskuunsa. Hank kylläkin kuoli Cyberlife-rakennuksessa Connor 2:n aseesta ja siis "lähti tapaamaan poikaansa".
- Markus meni tarinansa läpi lähes kokonaan pasifistina ja sai androideille vapauden laulamalla lopussa ja oli hyvää pataa kapinaveljiensä kanssa ja rakastunut Northiin.
- Kara pakeni Alicen kanssa kumiveneellä rajan yli Kanadaan vain lievästi haavoittuneena, kiitos Lutherin uhrautumisen. Tuota kyseistä loppukohtausta ei taida saada pelattua niin että kaikki kolme pelastuisi? Ja Luther näyttää kuolevan tuossa kohtauksessa valinnasta riippumatta.
- Androidien vankileiriä en nähnyt lainkaan, koska valitsin siis tuon Cyberlife-rakennuksen juonipolun

Sen verran tunteellinen peli oli etten edes välttämättä halua pelata peliä uudestaan surullisine loppuvaihtoehtoineen...:shy: Pala kurkussa jo muutenkin parissa kohtaa.

Aivan loistava elämys ja erinomaisesti käytetyt ~30€. Bravo!
 
Yeenoghu sanoi:
Olen tällainen fiilispelaaja, jolle tunnelma, toteutus ja tarina ovat paljon tärkeämpiä kuin action, joten kyllä vain osui ja upposi tämä peli. En tiennyt etukäteen pelin tarinastä yhtään mitään, enkä halunnut spoilata itseäni lainkaan, joten valinnat meni ihan täysin fiilispohjalta, ja ehkä peilaten omia tuntemuksiani ja maailmankuvaani.

Ennen kuin menen noihin oman juonipolkuni ratkaisuihin, niin hattua nostan pelin todella harkituille ja viimeistellyille yksityiskohdille. Näitä on ihan loputtomasti, mutta edes pari esimerkkiä. Kuten nyt vaikkapa tuon alkuvalikon respa-androidi Chloe. Minulla oli alkuun koneeni kanssa teknisiä hankaluuksia ja peli siis kräshäsi useamman kertaa, ennen kuin sain koneeni kuosiin. No, yhden uudelleenlatauksen yhteydessä Chloe kertoi englanniksi että "pilvitallennuksen kanssa oli ongelmia ja tallennus on korruptoitunut!" No niinpä tietysti. :sad:"Just kidding!" :rofl2:
Toinen aika yllättävänkin vaikuttava huomio oli noita bonusvideoita katsellessa, että Markuksen näyttelijä oli aivan kerta kaikkiaan hämmentävän paljon hahmonsa näköinen.

Sitten niihin juonenkäänteisiin. Loppuratkaisun osalta vain 2% muista pelaajista päätyi samaan loppuun.

Yritin päätyä jotakuinkin ruusuiseen loppuratkaisuun ja myös pitää hahmojen suhteen yhtenäisen linjan loppuun saakka valintojen osalta, meni siten syteen tai saveen. Ilmeisen onnistuneesti, sillä:
- Connorista tuli androidien sympatiseeraaja, eli petti sen mustan naisen. Connor 2 vain meinasi lopussa ampua Markuksen, mutta pisti aseen takaisin taskuunsa. Hank kylläkin kuoli Cyberlife-rakennuksessa Connor 2:n aseesta ja siis "lähti tapaamaan poikaansa".
- Markus meni tarinansa läpi lähes kokonaan pasifistina ja sai androideille vapauden laulamalla lopussa ja oli hyvää pataa kapinaveljiensä kanssa ja rakastunut Northiin.
- Kara pakeni Alicen kanssa kumiveneellä rajan yli Kanadaan vain lievästi haavoittuneena, kiitos Lutherin uhrautumisen. Tuota kyseistä loppukohtausta ei taida saada pelattua niin että kaikki kolme pelastuisi? Ja Luther näyttää kuolevan tuossa kohtauksessa valinnasta riippumatta.
- Androidien vankileiriä en nähnyt lainkaan, koska valitsin siis tuon Cyberlife-rakennuksen juonipolun

Sen verran tunteellinen peli oli etten edes välttämättä halua pelata peliä uudestaan surullisine loppuvaihtoehtoineen...:shy: Pala kurkussa jo muutenkin parissa kohtaa.

Aivan loistava elämys ja erinomaisesti käytetyt ~30€. Bravo!
Napsauta laajentaaksesi...
Spoileriin omia lopputuloksia pelistä. Yllätyin, että tuossa on tuommoisiakin loppuja joista en ole kuullutkaan. Älä lue jos haluat kokea uudestaan eri vaihtoehdoilla ihan itse.

- Connor liittyi Markuksen remmiin ja petti samalla tavalla sen mustan naisen. Hank ja Connor ystävystyivät ja tapasivat muistaakseni lopputekstien jälkeen pienessä videossa siinä samalla grillillä missä pelissä kävivät.
- Markus oli kanssa pasifisti minun pelikerrallani ja rakastui Northiin, yhden tiimin jäsenen taisin menettää ja suutelemalla, he saivat hyökkäyksen loppumaan ja kansan puolelleen.
- Kara, Alice ja Luther pakenivat Kanadan rajalle ja jäivät kiinni tarkastuksessa. Mutta virkailija heltyi päästämään heidät läpi, kun kansa alkoi olla androidien puolella, eikä vastaan.

Kaiken kaikkiaan loistava peli ja olen itse pariin kertaan pelannut sen läpi. Kerran itse ja toisen kavereiden kanssa, että jokainen saa ohjastaa yhtä hahmoa. Oikein toimiva peli niinkin. :tup:

edit. Ai niin, pelissä on mahtavat musiikit ja niistä tämä on suosikkini

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Sain kans pelailtua tämän pelin emännän kanssa, ja oli taas aika taattua Quantic Dreamia.

Näissä peleissä, missä dialogi oikeasti ratkaisee jotenkin, on elämän ja kuoleman kysymys, että peli onnistuu viestimään, mitä mikin valinta tarkoittaa. Nykyinen trendi kuvata yhdellä sanalla useamman lauseen vastausta aiheuttaa todella herkästi sen, että pelaajan flow katkeaa ja ruudulle saa huutaa pää punaisena, että en minä mitään tuonne päinkään halunnut sanoa. Lisäksi ainakin kerran pari 'kiireessä' hahmo touhusi jotain ihan puuta heinää, kun ymmärsin tekstin ja kontekstin väärin. Ja taas flow katkeaa, kun pelin heti perään iskevä ainakin pinnallisesti ankara raippa kiittää huonosta kirjoituksestaan/ulosannistaan.

Samoin kontrollit ovat edelleen haaste; Hienoon animaatioon ja tarinaan on paikoin vaikea keskittyä, kun painelet QTE:tä, etkä tee mitään luonnollista selkärangasta tulevaa. QTE on kaikkineen vähän turha mekaniikka, kun sitä on noilla ajoitusvaatimuksilla aika vaikea feilata, pl. tatin heilautukset monimutkaisissa kuviossa ja äkilliset logiikan muutokset, kuten yht'äkkinen napin takominen tasaisen painelun sijaan. Omaan makuun ensijärkytyksen jälkeen ohjaimen heilutus oli yllättävänkin toimiva QTE -elementti. Peli olisi varmaan palkitsevampi ja parempi, jos QTE:iden ajoitus olisi vaativampi eli nopeampi, ja visuaalinen ohje olisi selkeämpi. Visuaalisesti napin /tekstin lisäksi käyttöön olisi hyvä tuoda, eritoten logiikasta kertomaan, taustan tärinä, viivat, värit, mitä kaikkea tässä nyt mieleen tuleekaan ja jopa ääniäkin olisi voinut käyttää vinkkaamaan, mitä pitää tehdä.

Itse juonesta:
Periaatteessa tarina oli oikein mukava. Suuressa kuvassa pelaajan ohjaus valitsemaan moraalinsa, humanismin käsittely ja tekoälyn / Androidien oikeuksien pohdinta oli mielestäni hyvä pohja pelille. Peli loi myös tunnelman, että erilaisia polkuja olisi useita, mikä riittää allekirjoittaneelle. En aio pelata peliä toista kertaa, vaan maksimissaan spoilaan mielenkiintoisimmat skenaariot Youtubesta. Quanticille poikkeuksellisesti suuri kuvio pysyi aikalailla kasassa ihan viimeiseen Connorin ja Hankin kohtaukseen nakkiokioskilla, tästä propsit.

Olen varsin juoni- ja tunnelmavetoinen pelaaja, joten olisin toki arvostanut, jos toimintaa olisi ollut vähemmän ja dialogia enemmän. Sellaista AAA -peliä saaneekin odotella, koska suuri massa taitaa olla mieltymyksiltään päinvastainen.

Tarinan taustoituksen ja maailmankuvan kohdalla pelissä oli jälleen vähän tekijöidensä perinteitä kunnioittaen valtavia aukkoja. En nyt yksityiskohtia muista pelattuani peliä useampana viikkona, mutta kuvaavaa oli, että varsin alussa totesin vaimolleni, että "peli päättyy Connorin ja Hankin kohtaamiseen päävihollisen eeppisissä toimitiloissa." Jossain vaiheessa naureskelin, että 'pian' Connor laskeutuu Mission Impossible -tyyliin katosta ilman mitään selityksiä Hankin avuksi. Ei mennyt ihan niin; Loppukohtauksessa Hank ilmestyy yhteen maailman vartioiduimmista kohteista täysin ilman selityksiä. Kohtauksen hilpeys oli kyllä aivan omaa luokkaansa.

Lopulta peli eli hahmoistaan, ja onneksi myös sen osin tajusi.
Eritoten tykkäsin Karan ja Alicen tarinasta, vaikka the Quantic Dream moment of Alice being an android oli pikkiriikkisen liian David Cage. Ainakin se tuntui loogisimmalta vaihtoehdolta ja asiaa spekuloimme varsin aikaisin. Peli onnistui joka tapauksessa mielestäni luomaan tunnesidettä molempiin hahmoihin ja välitin aidosti, mitä heille tapahtui. Suhde myös vahvisti valintaani pelaajana tukea androidien tunnustamisesta ihmisten kaltaisiksi, mikä lienee tekijöiden tavoitekkin. Kara sai pelissäni tasan yhden kerran osumaa luodista, ja jo se aiheutti epätoivoa. Lopun pakeneminen veneellä rajan yli eritoten oli raastavaa, ja lopussa Alicen menetystä himmensi vain se, että en ollut auton kaartaessa rannalle ihan varma, että voisiko Alicen vielä korjata vai oliko hahmo kuollut.

North oli todella kaksijakoinen hahmo. Mielipiteet olivat varsin päinvastaisia pelaamani Markuksen mielipiteisiin nähden. Tietyllä tavalla rosoinen rakkaus kuuluikin kuvioon, ja tällä kertaa Quantic saa puhtaat paperit myös rakkauden syttymisestä, koska Android. Taitaakin olla eka kerta, kun Quantic voi perustella loogisesti hahmojen romanttiset tunteet. Tai ehkä aiemmissakin peleissä kaikki hahmot olivat Androideja? Joka tapauksessa Northin kuolema ei aiheuttanut mitään tunnetta allekirjoittaneessa; Poistuihan 'rakastajan' lisäksi suuri riskitekijä ja väkivallan aiheuttaja.

Josh oli sinällään positiivinen hahmo, mutta jotenkin yksiulotteinen. Kuolema kyllä sinällään harmitti, mutta ei kyllä herättänyt tunteita. Simonin kuolema oli aivan yksi lysti.

Loppuni oli siis Hank ja Connor elossa ystävinä, Kara elossa Kanadassa ja pasifistinen Markus johtamassa Androideja ihmiskunnan käännyttyä lopulta Androidien oikeuksien puoleen.

Aiempien ajatusten pohjalta annan pelille arvosanaksi ilman pelimekaniikkoja 9-. Koska pelimekaniikat ( = nyt useimmiten QTE ) ovat merkittävimpiä osia peliä, peli oli kokonaisuudessaan 7 arvoinen.

Jos huonot mekaniikat sattuvat kostautumaan pelin lopputuloksessa, peli voi tuntua kyllä helposti 6 suoritukseltakin. Suosittelen varauksella; Kaikkien kannattaa kokeilla. Jos kontrollit ja QTE:t kestää, kannattaa hieno tarina kahlata läpi.
 
Wasabrod sanoi:
olisin halunnut pelata pasifistina, mutta tehtävä jossa tämä valinta tapahtuu, jäi 52% väkivaltaikseksi, kun ei voinut tietää mitkä toimet nostavat väkivaltaa - typerää
Napsauta laajentaaksesi...
Jännä huomio, ja ilman muuta validia. Samasta valitankin tuossa ylemmässä viestissä; Aina peli ei viestinyt, mitä hahmo aikoo tehdä. Käytännössähän tuo mainitsemasi kohtaus on Trivial Pursuit, eli yleistietoustesti. Joka ikinen valitsemani asia oli omalla pelikerrallani pasifistinen ja mielestäni päätökset olivat näyttöjen sammutusta luukunottamatta mukavan loogisia; Riitti, kun valitsi rauhan symbolin, kuuluisia lainauksia yhteisiä oikeuksia tai vapautta puolustaneilta jne. Mekaniikka on sikäli epäreilu, että jos juuri noita tietoja ei satu tietämään, ei kaikissa kohdissa ollut suoria viittauksia pasifismiin tai väkivaltaan. Lisäksi se näyttöjen hakkerointi / sammutus oli ihan arpa; Kumpi toiminta vain saattoi olla kumpi vain lopputulos.
 
BOT, montako kertaa oot pelannu pelin läpi? Ite kolmesti ja jokaisella kerralla oon saanu kyllä ihan eri peli kokemuksen, lopputulos eri ja vieläkin jäi paljon hämärän peittoon, että tulee kyllä pelattua neljännenkin kerran läpi jossain vaiheessa.
Tämän pelin suola onkin tuo uudelleen pelattavuus ja epäselviksi jääneiden asioiden selvitys.
 
Neljäs pelikerta ja olihan taas melkoista menoa. Tässä on sellaisia pelipolkuja, että eipä edes arvannut niiden olemassaoloa. Kaikki kulminoitui siihen laivatehtävään. Sitä ennen juoni oli kohtalaisen hyvin kasassa, mutta sitten:
-Connor oli saanut tietoonsa Jerichon sijainnin. Markus yritti käännyttää Connoria, mutta epäonnistui. Connor oli matkalla ruumaan Markuksen perässä, kunnes poliisit pysäyttivät hänet. Ajattelin juosta hahmolla karkuun, poliisi ampui selkään. Tämä oli jo kolmas Connor, koska aikaisempi oli suojellut Hankia tv-tornin tutkintakohtauksessa ja sitä aiempi oli menehtynyt, koska Hank ampui sitä päähän. No Connoria ammuttiin, lopulta Connor vieraili Hankin luona joka ampui itsensä ja sen jälkeen tapasi Amandan, joka kertoi että Connor korvataan uudella versiolla ja vanha versio hävitetään.
-Markus taasen räjäytti Jericho aluksen, mutta pelastaessaan Northia onnistuikin mokaamaan koko homman ja menehtyi kun FBI-agentti Perkins ampui hänet. No North jatkoi Markuksen tehtävää, mutta sai peräänsä Connorin. Lopulta North epäonnistui leirille hyökkäyksessä ja Connor ampui hänet. Sitä ennen Connor yritti ampua Northia rakennuksen katolta, mutta epäonnistui. Tappelussa kuoli muutama poliisikin ja ase rikkoontui.
-Kara ja Alice pakenivat uppoavasta laivasta, mutta poliisi onnistui ampumaan heidät hengiltä. Luther oli jo kuollut aikaisemmin, kun piiloutuminen asunnossa meni pieleen poliisin löytäessä heidät.

Lopputulos oli, että kaikki androidit tuhottiin ja vallankumousta ei syntynyt.
Varmaan melkein yksi huonoimmista mahdollisista lopuista minkä voi saada aikaiseksi. Hieno peli ja näyttää tosi komealta HDR kuvan kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Pitkään silmäillyt tätä peliä, kun vaikutti mielenkiintoiselta ja nyt ostin Steamin Halloweenin alennusmyynneistä tämän paketissa parin muun saman firman pelin kanssa.

Muutaman tunnin pelannut ja vaikuttaa kyllä tosi hyvältä. Synkkä, sateinen ja pimeä Detroitin tunnelma iskee ja kovaa, mikä ei ole uusi asia itselle. Aina tykännyt peleissä tuollaisesta. Tarina, tehtävät ja hahmot myös mielenkiintoisia. Voi olla, että vedän heti perään toisen kierroksen ja teen asiat eri tavalla, kun nyt tullut tehtäville loppuja, mitä en ihan odottanut. Toki voisi myös perseillä yhden kierroksen.

60 FPS lukitus ei näin hidastempoisessa pelissä koneella haittaa ja on nätin näköinen, kun vielä skaalasi resoluutiota ylöspäin kaikki ultralla. Ilmeisesti tuon FPS-lukituksen saa kikkailemalla vielä pois, mutta en koe tarpeelliseksi. Sen sijaan depth of field on aivan liian raju tässä ja sitä ei taida saada pois millään.
 
Sääli ettei tästä ole mitään jatko-osaa ilmeisesti tulossa. Teema on poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Yleensä en syty näille robotti / android -dystopioille, mutta tässä androideista oli tehty hyvin ihmismäisiä ja helpommin samaistuttavia. Myös tuo ''voit vaikuttaa asioihin'' ei kerrankin ollut vain mainospuhetta, vaan omat valinnat oikeasti vaikutti pelin kulkuun.

Melkoista tunnepornoahan tällaiset on. Saa aika kivisydän olla, jos ei joku väkivaltainen luuseri lapsenhakkaaja herätä mitään tunteita. Ja suunnilleen noinhan tuo menisi, eli jos ihminen joskus onnistuu tuomaan tekoälyä, robotteja jne. konkreettisesti osaksi yhteiskuntaa, niin erittäin monet tulisi heitä vihaamaan. Siinä tämä dystopia ei ollut millään tavalla realistinen, että androideilla oli tunteet, tai siis ainakin niillä poikkeavilla. Mutta toisaalta tuo tekee noista vaan mielenkiintoisempia, kun eivät ole vain 100% ihmisten palvelijoita ja kylmiä robotteja.
 
BOT sanoi:
Kerran ja ei ole aikomusta toiste. Ei vain lähde tuo teema ylipäätään jostain androidien vallankumouksesta mikä on mielestäni huono asia ja minkä estämiseen ilman ihmishenkiä peli ei tarjoa vaihtoehtoa. Päättelin pelatessa jo suunnilleen mitä tapahtuu eri valinnoilla, sillä tässä pelissä juoni ei muutu oikeastaan miksikään kuten @itarumaa tuossa kirjoitti, ainoastaan kohtaukset hieman erilaisia. Connor voi olla kuolematta tai ei, aina uusi Connor tulee tilalle, eli jatketaan samalla tavalla. Millään ei sinänsä ole juuri väliä, eli pelillä ei varsinaista uudelleenpeluuarvoa ole. Ymmärrän kyllä uudelleen pelaamisen jos tyypillisesti tykkää leffan katsomisen jälkeen ohjaajan leikkauksen katsoa pian tai muuten tarkastella lähemmin eri kohtauksia.
Napsauta laajentaaksesi...
Tulipahan taas pelattua tätä tästä innostuneena. Pelissähän löytyy nämä vaihtoehdot pääjuonelle:
1. Androidit tuhotaan viimeistä yksilöä myöten
2a. Androidit "voittaa" mutta siitä alkaa sota ihmisten ja androidien välillä
2b. Androidit "voittaa" ja ovat osa yhteiskuntaa
Ehkä se minkä nyt huomasin että QTE:t voi myös epäonnistua. Jos menee napit sekaisin niin se ei ole loppu, vaan se muuttaa tarinaa. Kannattaa kokeilla jos ei ole kokeillut. Ehkä hämmentävin seuraus oli että...
...tarinan sankariksi rakennettu Markus päätyi itsemurhaan. Ja Kara&Alice päätyi keskitysleirityyliin kierrätyskeskukseen purettavaksi. Hank teki myös henkilökohtaisen ratkaisun mutta siihen päätyy helposti muutenkin.
Pääjuonen lisäksi on lukuisia eri vaihtoehtoja mitä päähenkilöille tapahtuu, esim. vaikka Kara&Alice:
1. Kuolee jo tarinan alkumetreillä tai myöhemmin
2. Joutuu kiinniotetuksi ja "keskitysleirille" eli tuhoamiskeskukseen josta joko a) selviää hengissä tai b) ei selviä (näissä eri tilanne riippuen onko vihamielinen kapina vai ei, molemmissa molemmat mahdollisia mutta eri tavalla)
3. Loikkaavat Kanadaan joko a) bussilla tai b) joen yli. Mahdollista että a) molemmat selviävät, b) Alice ei selviä jolloin mahdollista että b1) Kara jatkaa yksin tai b2) Kara päättää elämänsä oman käden kautta. Bussin tapauksessa voi myös käydä niin että Alice selviää mutta Kara teloitetaan.

Vaihtoehdossa 3 voi olla myös Luther mukana, ja Luther joko selviää kaksikon mukana Kanadaan tai sitten ei.
Pitää myös huomata että vaikeustason valinta vaikuttaa mahdollisuuksiin. "Experienced" tasolla hahmoja voi tapattaa helpommin, "Casual" tasolla ei välttämättä ollenkaan, ainakaan kaikissa kohdissa. Tarina lyhenee pahimmillaan/parhaimmillaan jotain 4-5 tuntia jos huonosti/hyvin käy.

Ehkä "paras" vaihtoehtoinen loppu oli kun...
Kara&Alice, Hank, Markus, jne kaikki olivat jo kuolleet ja North johti yksin viimeistä kapinaa. Ihmiset pääsivät niskan päälle ja North ainoana selviytyjänä pakeni läheiseen Cyberlife liikkeeseen. Connor (mark 8 jo tai jotain) juoksi sinne perässä, osoitti Northia pistoolilla, ja vaihtoehdot oli joko a) ammu North tai b) älä ammu. Tässä vaiheessa älä tee mitään, anna ajan kulua loppuun. Täydellistä.

Paljon jäi vieläkin vaihtoehtoisia tarinan kulkuja näkemättä, eli vaihtoehtoja voi olla vielä enemmänkin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli pelattua toiseen kertaan tämä läpi ja iski kovempaa kuin ekalla kerralla. Ylipäätään mielenkiintoista nähdä erilaisia seurauksia ja polkuja aiempaan nähden ja miten eri tavalla tarina muuttuu. Melkein tuli kylmiä väreitä siitä, miten hienoja osa kohtauksista oli.

Ensimmäisellä pelikerralla kaikki meni perseelleen. Hankin kanssa oli surkeat välit ja Connor kuoli, androidit epäonnistuivat vapauden saamisessa ja ainoastaan Kara ja Alice selvisivät leiriltä. Nyt tuli parhaat mahdolliset loput kaikissa kohdissa. Kara ja Alice pääsivät Kanadaan, androidit saivat rauhan aikaan ja Hank ja Connor muut tärkeät henkilöt mukaan luettuna selvisivät nekin. Vähän olisi houkutellut palata vielä kohtaan, jossa valitaan vallankumous ja katsoa, miten Connor saa bottiarmeijallaan tuhoa aikaan. Mutta toisaalta mukava jättää peli näin hyvään loppuun :D
 
Tästä taisi tulla Menestynein QD peli loppujen lopuksi:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
store.steampowered.com

Steam Search

store.steampowered.com store.steampowered.com

Nytten on muutkin QD pelit allenuksesssa yhdessä Detroitin kanssa jos ei ole pelanut näitä.
Toki jos kävely simulaattori tai ei niin pelaavat pelit sytyty niin ei sitten varmaan voi suositella mutta Heavy Rainista, Detroitista löytyy Demo sitten Steamin puolella.

Jos minulta kysyttäisin mikä olisi paras QD peli mä en välttämättä edes osaisi vastata.
Fahrenheit oli eka QD peli ekalla boxilla mitä koin ja olihan se alkuu todella jännittävä ja mukavasti mystiikkaa tarinassa, siinäkin pelattiin kolmen hahmon näkökulmasta tarinaa mutta se loppu meni vähän överiksi.

Heavy Rain taas sitten piti otteessaan koko tarinan ajan ja kun taas BTS palloilli sen aika hyppyjen kanssa nuoruudesta aikuisuuteen ja takaisin mutta se oli loppujen lopulta järkevästi esitetty tarina.

Detroit sitten kiehto näin "scifi nörttinä" ja siinä palattaan taas enemmän Fahrenheitin ja Heavy Rainin suuntaan että usemapi pelattava hahmo ja heidän tarinoihin voi vaikuttaa.

Se on varmasti päivän fiilis pohjalta kumpi olisi parempi Heavy Rain vaiko Detroit mutta molemmat kuitenkin rankkaan yli Fahrenheitin ja BTS:n.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
296 383
Viestejä
5 058 057
Jäsenet
81 130
Uusin jäsen
TTGO

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom