Ensimmäisen maailman ongelmat

IHS

Liittynyt
16.01.2023
Viestejä
343
Keskustelua ensimmäisen maailman ongelmista. Onko akku puhelimesta loppu? Hidasteleeko netti? Tähän keskusteluun voit tulla avautumaan ensimmäisen maailman vähäpätöisistä ongelmista.

Itse aloitan kaupan pakkauksilla ja tämä koskee yleensä lihapakkauksia. Niissä on sellainen repäisykulma yleensä, joka ei melkein ikinä toimi. Jos repäiset siitä niin koko kulma irtoaa ja se jää sinun käteen, jonka jälkeen on ihan mahdotonta sen avulla avata pakettia. Toinen vaihtoehto on repäisykulman olevan vain niin pieni ja toivoton, ettei siitä saa kunnon otetta ja minuutin-parin jälkeen vain myönnät tappiosi ja avaat sen veitsellä, tai vain lastalla isket sitä hermostuneena rikkoen muovikääreen.
 
Suomessa myytävistä Pringles purkeista puuttuu nostoapulaite.

Screenshot_2025-08-25-19-12-16-61_b72a20be883aec8a014bd2b7c7038e87.jpg
 
Tuli kuitu taloon ja siihen reititin. Reitittimen kantama sen verran heikko ettei riitä asunnon toiselle pihan puolelle ja en saa roboleikkuria verkkoon :( pitää joko mennä painamaan nappia tai 10m päästä bluetoothilla. Pitäisi ostaa toinen laite kantamaan mut ollut sen verran first world problem ettei ole vielä viitsinyt.
 
Suomessa myytävistä Pringles purkeista puuttuu nostoapulaite.

Screenshot_2025-08-25-19-12-16-61_b72a20be883aec8a014bd2b7c7038e87.jpg
Alkoipas oikein vituttaa tuollainen muoviroska. Onneksi ei Suomessa. En tosin muutenkaan syö Pringlesiä koska oikeat lastut ovat parempia. Enkä tällä erää syö niitäkään obesiteetin vuoksi.

Ensimmäisen maailman ongelma: olen läski.
 
Sopii mielestäni tällä hetkellä tähän ketjuun: Äiti puolustaa 9-luokkalaisen lapsensa tarvetta saada olla päivittäin yhteydessä äitiinsä kesken koulupäivän.

Minusta tässä on taas uusavuttomuus huipussaan. En halua vähätellä tällä lausunnolla 9-luokkalaisen kohtaamia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta kyllä kai 15-vuotiaalle täytyy löytyä ratkaisukeskeisesti koulun kanssa keskustelemalla jokin muukin tapa hoitaa ahdistuskohtauksia kuin vessaan lukittautuminen ja äidin kanssa viestittely.

Peruskoululaisilta on siis kielletty mobiililaitteiden käyttö koulupäivän aikana. Tämä taustatiedoksi jos joku lukee eikä tiedä tätä ennestään.

Kouluissa on kuraattorit, psykologit ja vähemmän asiasta ymmärtävät aikuiset eli opettajat ja rehtorit siksi että he antavat päivän aikana nuorille näiden tarvitseman avun. Eikö näitä voida hyödyntää tässä tapauksessa? Kumma juttu miten ennen kännykkäaikaa selvittiin kouluissa.
 
Sopii mielestäni tällä hetkellä tähän ketjuun: Äiti puolustaa 9-luokkalaisen lapsensa tarvetta saada olla päivittäin yhteydessä äitiinsä kesken koulupäivän.

Minusta tässä on taas uusavuttomuus huipussaan. En halua vähätellä tällä lausunnolla 9-luokkalaisen kohtaamia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta kyllä kai 15-vuotiaalle täytyy löytyä ratkaisukeskeisesti koulun kanssa keskustelemalla jokin muukin tapa hoitaa ahdistuskohtauksia kuin vessaan lukittautuminen ja äidin kanssa viestittely.

Peruskoululaisilta on siis kielletty mobiililaitteiden käyttö koulupäivän aikana. Tämä taustatiedoksi jos joku lukee eikä tiedä tätä ennestään.

Kouluissa on kuraattorit, psykologit ja vähemmän asiasta ymmärtävät aikuiset eli opettajat ja rehtorit siksi että he antavat päivän aikana nuorille näiden tarvitseman avun. Eikö näitä voida hyödyntää tässä tapauksessa? Kumma juttu miten ennen kännykkäaikaa selvittiin kouluissa.
No, kun kännykkä / tabletti / vastaava laite annetaan tenavalle heti kun hän pystyy sitä omin käsin pitelemään niin tulos on tämä. Niin hirveä kännykkäriippuvuus että jos vartiksi joutuu luopumaan älylaitteesta niin ruvetaan tärisemään ja panikoimaan. Näitä näkee nykyään jo työelämässäkin, ei voida edes töitä tehdä ellei kännykkä ole toisessa kädessä.

Kaveri juuri kertoi (kun yllättäen tästä tapauksesta keskusteltiin) että hän oli menossa jonkun vähän nuoremman kollegan kanssa sellaiseen paikkaan jossa ei saanut olla mitään omia laitteita joissa on jonkinlainen radio ja kun kännykät jätettiin tilan ulkopuolelle niin kyseinen nuorempi asentaja muuttui kuulemma heti jotenkin hermostuneen oloiseksi.

Sinänsä nykyään nuorilla on kyllä kaikenlaisia mielenterveysongelmia mutta mielestäni kännykkä on väärä tapa hoitaa niitä. Ei sitä omina kouluaikoina edes ollut kännyköitä ja silti selvittiin hengissä peruskoulun läpi.
 
Aika pitkälti varmaan kyse siitä kun tämän sukupolven lapset ovat tottuneita elämään jonkinlaisen ruudun edessä ja se on olennainen osa elämää, vieroitusoireet tulee esille kun tämä ruutu otetaan pois. Tässä on taustalla myös somen paskoma maailma, jossa kaikesta nostetaan häly ja kaikesta pienestäkin pitää voida loukkaantua tai yksilöidä lapsi johonkin lokeroon, tässä lokerossa tämä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi eikä oikein osaa kasvaa muun virran mukana
 
Viimeksi muokattu:
Sopii mielestäni tällä hetkellä tähän ketjuun: Äiti puolustaa 9-luokkalaisen lapsensa tarvetta saada olla päivittäin yhteydessä äitiinsä kesken koulupäivän.

Minusta tässä on taas uusavuttomuus huipussaan. En halua vähätellä tällä lausunnolla 9-luokkalaisen kohtaamia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta kyllä kai 15-vuotiaalle täytyy löytyä ratkaisukeskeisesti koulun kanssa keskustelemalla jokin muukin tapa hoitaa ahdistuskohtauksia kuin vessaan lukittautuminen ja äidin kanssa viestittely.

Peruskoululaisilta on siis kielletty mobiililaitteiden käyttö koulupäivän aikana. Tämä taustatiedoksi jos joku lukee eikä tiedä tätä ennestään.

Kouluissa on kuraattorit, psykologit ja vähemmän asiasta ymmärtävät aikuiset eli opettajat ja rehtorit siksi että he antavat päivän aikana nuorille näiden tarvitseman avun. Eikö näitä voida hyödyntää tässä tapauksessa? Kumma juttu miten ennen kännykkäaikaa selvittiin kouluissa.
Noista tilanteista pitää oppia selviytymään yksin, nyt hoidetaan oiretta eikä tautia.
 
No, kun kännykkä / tabletti / vastaava laite annetaan tenavalle heti kun hän pystyy sitä omin käsin pitelemään niin tulos on tämä. Niin hirveä kännykkäriippuvuus että jos vartiksi joutuu luopumaan älylaitteesta niin ruvetaan tärisemään ja panikoimaan. Näitä näkee nykyään jo työelämässäkin, ei voida edes töitä tehdä ellei kännykkä ole toisessa kädessä.

Kaveri juuri kertoi (kun yllättäen tästä tapauksesta keskusteltiin) että hän oli menossa jonkun vähän nuoremman kollegan kanssa sellaiseen paikkaan jossa ei saanut olla mitään omia laitteita joissa on jonkinlainen radio ja kun kännykät jätettiin tilan ulkopuolelle niin kyseinen nuorempi asentaja muuttui kuulemma heti jotenkin hermostuneen oloiseksi.

Sinänsä nykyään nuorilla on kyllä kaikenlaisia mielenterveysongelmia mutta mielestäni kännykkä on väärä tapa hoitaa niitä. Ei sitä omina kouluaikoina edes ollut kännyköitä ja silti selvittiin hengissä peruskoulun läpi.
Kyllä, tämä vaikuttaa olevan tilanne. Uskon sataprosenttisesti että tämä koulujen kännykkäkielto tekee näille ainoastaan hyvää, nyt on hyvä aika vieroittaa ja opetella siellä koulussakin tekemään jotain muuta kavereiden kanssa kuin kattomaan videoita ja pelaamaan pelejä.

Meidän 7-luokkalainen marisi että heti otetaan puhelin loppupäiväksi pois jos sen ottaa esille. Näissä tilanteissa lapselle on ihan tervettä sanoa että tekee erittäin hyvää niin lapsetkin oppivat ettei se ole mikään perusihmisoikeus alaikäisillä se oman puhelimen koskemattomuus eikä oma valinta käyttääkö puhelinta joka paikassa vai ei.
Aika pitkälti varmaan kyse siitä kun tämän sukupolven lapset ovat tottuneita elämään jonkinlaisen ruudun edessä ja se on olennainen osa elämää, vieroitusoireet tulee esille kun tämä ruutu otetaan pois. Tässä on taustalla myös somen paskoma maailma, jossa kaikesta nostetaan häly ja kaikesta pienestäkin pitää voida loukkaantua tai yksilöidä lapsi johonkin lokeroon, tässä lokerossa tämä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi eikä oikein osaa kasvaa muun virran mukana
Joo, tietysti tämäkin oli vain ajan kysymys koska ensimmäinen aikuislapsi säntää tätä uutta määräystä vastaan panikoimaan ja puolustamaan niitä lapsia jotka eivät ilman puhelinta pärjää.
Noista tilanteista pitää oppia selviytymään yksin, nyt hoidetaan oiretta eikä tautia.
Nimenomaan. Millainen ihminen tarvii joka paikassa puhelinta? Miten ihminen selviää mistään jos puhelin tarvii olla aina mukana? Hyvä aika opetella siihen, että sekä sisällä että ulkona voi olla ilman puhelinta. Onhan itelläkin jonkinasteinen riippuvuus, koska viestit tulee vilkaistua alle tunnin välein kun puhelin on taskussa ja uutiset luettua useamman kerran päivässä. Silti, jos on muuta hommaa, osaan puhelimen jättää pois taskusta ja tarkistaa sitten myöhemmin onko kukaan kaipaillut.

Tuo artikkelissa kuvailtu lapsi tarvii totta kai apua noista tilanteista selviämiseen (että oppii niistä itse selviämään), mutta ei se kyllä sillä tule että äiti on aina tavoitettavissa kun ikää on 15 vuotta. Kyllä ne keinot täytyy tarjota ja sitten tuupata selästä että kokeilehan seuraavaksi itse.
 
Sopii mielestäni tällä hetkellä tähän ketjuun: Äiti puolustaa 9-luokkalaisen lapsensa tarvetta saada olla päivittäin yhteydessä äitiinsä kesken koulupäivän.

Minusta tässä on taas uusavuttomuus huipussaan. En halua vähätellä tällä lausunnolla 9-luokkalaisen kohtaamia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta kyllä kai 15-vuotiaalle täytyy löytyä ratkaisukeskeisesti koulun kanssa keskustelemalla jokin muukin tapa hoitaa ahdistuskohtauksia kuin vessaan lukittautuminen ja äidin kanssa viestittely.

Peruskoululaisilta on siis kielletty mobiililaitteiden käyttö koulupäivän aikana. Tämä taustatiedoksi jos joku lukee eikä tiedä tätä ennestään.

Kouluissa on kuraattorit, psykologit ja vähemmän asiasta ymmärtävät aikuiset eli opettajat ja rehtorit siksi että he antavat päivän aikana nuorille näiden tarvitseman avun. Eikö näitä voida hyödyntää tässä tapauksessa? Kumma juttu miten ennen kännykkäaikaa selvittiin kouluissa.
Ymmärrän pointtisi, koulujen ammattilaiset ovat juuri sitä varten, että nuori saa tukea paikan päällä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että 15-vuotias ei välttämättä aina uskalla tai osaa hakeutua heti kuraattorin tai opettajan luo, se voi myös tuntua nololta. Ahdistuskohtauskin voi tulla niin yllättäen, että helpoin ja turvallisimmalta tuntuva tapa on laittaa viesti äidille.
Ehkä paras ratkaisu olisi, että koulussa puhuttaisiin näistä asioista avoimesti ja mietitään yhdessä mitä tehdä kun ahdistus iskee, kehen ottaa yhteyttä ja miten. Silloin kännykkä ei olisi ainoa “turvaverkko”.
 
Ehkä paras ratkaisu olisi, että koulussa puhuttaisiin näistä asioista avoimesti ja mietitään yhdessä mitä tehdä kun ahdistus iskee, kehen ottaa yhteyttä ja miten. Silloin kännykkä ei olisi ainoa “turvaverkko”.
Minusta ehdottomasti juuri näin. Vanhemmalla on tiedossa tämä ahdistus kohtaus ja se, mitkä keinot siihen auttavat joten vanhempana itse tuossa tilanteessa pyytäisin pikana aiheesta palaverin johon osallistuisivat kuraattori/psykologi ja rehtori vähintään.

Muoks: ai niin, meidän lapselle taidettiin joskus eskarissa fiksusti sanoittaa kun tätä asiaa siten, että jos päivän aikana tulee asiaa kotiin henkilökunta saa sinne yhteyden joten omia puhelimia ei siihen tarvita.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
285 224
Viestejä
4 895 680
Jäsenet
78 956
Uusin jäsen
tpes1

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom