Feminismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

[maiya]

Valtaosa taitaa kuitenkin olla molempien hoivassa. Osa vauvoista on vaativampia kuin toiset ja siinä vaiheessa jos esim. yöunet kärsivät kovin pahasti niin saattaa ärsytyskynnys ylittyä.

Silti väitän kyllä, että jos vauva huutaa, niin se löytyy äidin sylistä, koska siinä se luonnollisesti rauhoittuu. En tiedä näistä kokonaan pulloruokinnallista perheistä sitten.

 

[Sikatiiker]

Silti väitän kyllä, että jos vauva huutaa, niin se löytyy äidin sylistä, koska siinä se luonnollisesti rauhoittuu. En tiedä näistä kokonaan pulloruokinnallista perheistä sitten.

Olen samaa mieltä, läsnäoleva ja välittävä äiti on ykkösprioriteetti pikkulapselle. Isän tehtävä on auttaa ja tukea sitä äitiä niin että jaksaminen riittää siihen tehtävään. Tämä tulee toivottavasti sisäänrakennettuna biologisena juttuna äidin ja isän selkärangasta. Valitettavan moni ihminen luulee lisääntymällä ratkaisevansa ongelmia joihin se ei liity mitenkään ja suoraan sanottuna en soisi esim. nisteille ja alkkiksille lapsia jos se olisi minun vaikutusvallassani.

Pikkulapsia tai yhtään sen isompiakin tappavat ihmiset ovat mieleltään sairaita kaikki tavalla tai toisella. Ihmiselle on evoluutio muodostanut henkiinjäämiseen ja suvunjatkamiseen tähtäävän motiivin. Sitä vastaan rikkoo lasten tappaminen ja se vaatii jonkinlaista poikkeuksellista psyykettä aina. Kukaan psyykkisesti terve ihminen ei tapa lapsia sen takia että oli vähän rankka viikko töissä tai lapsi kiukuttelee. Tietysti yhtä sisäänrakennettua on se, että henkiinjäämisvietti koskee viime kädessä ensisijaisesti omaa henkeä ennen muiden henkeä mutta se vietti ei kata toisen ihmisen tappamista jos oma selviytyminen ei ole edes uhattuna.

Kaiken maailman silitysrautakiduttajat ja vauvan hukuttajat yms sietäisivät päätyä 100% pilkkopimeään selliin näännytettäväksi puoliksi pilaantuneella ruualla hitaasti mutta varmasti muutaman vuoden aikajänteellä. En pysty ymmärtämään miten sellainen ratkaisu tulisi terveelle ihmiselle mieleen ennemmin kuin antaa lapsi jonkun muun kasvatettavaksi.

 

[maiya]

Kaiken maailman silitysrautakiduttajat ja vauvan hukuttajat yms sietäisivät päätyä 100% pilkkopimeään selliin näännytettäväksi puoliksi pilaantuneella ruualla hitaasti mutta varmasti muutaman vuoden aikajänteellä. En pysty ymmärtämään miten sellainen ratkaisu tulisi terveelle ihmiselle mieleen ennemmin kuin antaa lapsi jonkun muun kasvatettavaksi.

Voi olla turhan ankara rangaistus jos kysymys on äidin lapsivuodepsyykoosista, koska se voi mennä ohi nopeasti.

Synnytyksen jälkeisessä psykoottisessa tilassa äiti saattaa menettää todellisuudentajunsa ja esimerkiksi ajatella pelastavansa lapsensa pahalta maailmalta, Jüriloo sanoo.
– Jos hän sen takia tekee rikoksen, niin myöhemmin se on kauhea tilanne, kun hän ymmärtää mitä on tullut tehtyä.
Tämä voi tapahtua hyvin pian.

Noin muuten näihin 2000-luvun vauvasurmiin on vaikea löytää mitään sympatiaa tai järkeä.
Luin vanhoja (1800-1900)vauvasurma tapauksia ja niissä korostui sosiaalinen paine, häpeä, ja taloudelliset syyt. Aviottoman lapsen saaminen oli siis häpeällistä. Siltikin tuli vähän sellainen olo, ettei nämäkään vauvansurmaaja naiset ihan täysillä valoilla käyneet.

Oma mummoni hylkäsi ensimmäisen lapsensa, koska ilmeisesti ei sopinut uskontoon. Mummi oli helluntailainen, joten aviotonta lasta ei katsottu hyvällä. Lapsi jäi mummin äidille hoitoon ja mummi meni naimisiin toisen miehen kanssa.
(Toki ehkä vähän hämärältä kuulostaa, että mitäs vikaa siinä hylätyn lapsen isässä oli ettei haluttu olla edes tekemisissä, vaikka helluntailaissäännöt niin edellyttää.)

Hieman aiheeseen liittyen on viime aikoina muisteltu 1800-luvun ongelmia, että "susi kävi hakemassa lapsen eteisestä." Mutta näissäkin punahilkkasaduissa on usein saattanut olla todellisuus, että vanhemmilla ei ollut resursseja lapsen kasvattamiseen ja siitä on haluttu päästä eroon. Naapureille ja muille sitten selitelty jotain "sudesta".

Aikanaan 1800-luvun lopulla ja vielä 1900-luvun alussa kirkon kirjoihin merkittiin toisinaan pikkulapsen kuolinsyyksi "susi vei". Merkintä tarkoitti sairaita, vammaisia ja vaikeasti hoidettavia lapsia, joita uupuneet vanhemmat jättivät heitteille metsään.

"Susi vei" tarkoitti kuolemaan jätettyä lasta

Aikanaan 1800-luvun lopulla ja vielä 1900-luvun alussa kirkon kirjoihin merkittiin toisinaan pikkulapsen kuolinsyyksi "susi vei". Merkintä tarkoitti sairaita, vammaisia ja vaikeasti hoidettavia lapsia, joita uupuneet vanhemmat jättivät heitteille metsään.

www.kaleva.fi