Kysymykseni pointti olikin, että mitäs sitten vaikka huomaakin. Miksi ei voi vaan keskittyä siihen omaan treeniinsä sen sijaan että keskittyy siihen mitä muut katselevat.
Tämä on juurikin se lopputulema mitä mietin, vaan ennemmin en mieti sitä kysymyksen muodossa, vaan ihan vain että "siinähän tuijottaa"
Minua on saman asiakaskäynnin aikana eläkeiän lähellä oleva naishenkilö sanonut söpöksi pojaksi, joista toisella sanomiskerralla lisäsi myös että on varmasti vientiä kaupungilla. Siinähän sanoi, ei tullut tuomituksi ahdistavana.
Minua on kahden vuoden sisään lähestyneet kahden eri naapuritalouden naiset kertomaan minun talouden henkilöiden toimien häiritsevän, joihin on annettu myös.korjsusehdotuksia ja kerrottu esimerkkejä miten muut esimerkilliset toimivat.
Kieltäydyin kohteliaasti vinkeistä, ja kerroin samalla että en tiedä muiden esimerkillisten toimista, kun en seuraa ihmisten elämää tässä merkityksessä.
Koin tilanteen oikeaksi samalla kertoakseni heille valituksensa hetkellä, että sääntöpohjaisen maailman pykälien mukaan toimeni ja tapani elää eivät ole tuomittavia, sekä lisäsin myös että valittajien koirat ovat ovat toistamiseen vapaana, ja olen siitä joustanut ja muutenkin pidän että naapurustossa on elämää.
Viesti meni valittajalle perille, kun koira ei ole päässyt vahingossakaan vuosiin vapaaksi.
Näissä naapurien tapauksissa näin yhdistävänä tekijänä, että kun naiset elävät yksinään, niin herkistyvät kyttäilemään toisten toimia, joista kokevat ärsyyntymisensä olevan niin korkean prioriteetin asioita, että ympäröivien ihmisten tulisi mukautua kuplaantuneen säännöstöön.
En ole ollut naisvoittoisella alalla töissä, mutta olen sellaisissa kiinteistöissä käynyt töissä ja olen naisilta ja miehiltä kuunnellut tarinoita, niin on itselleni selkeää, että naiset osaavat myös olla kyttääjiä ja sen tulokset kohteelle kertovia.