Henkilökohtainen talous

[PornReindeer]

Niin ja yks hyvä pohdinta on, että on edes sijoittamisella sen verran pätäkkää että pääsee sinne palvelutaloon. Tuskin sekään vuosikymmenien päästä enää täysin valtion kustantamana tarjotaan.

No siinä vaiheessa tämä koko yhteiskunta on romahtanut; ei vanhuksia vain kadulle heitetä kuolemaan. Se on sitten eri asia minkä tasoista hoito on, mutta se vaihtelee jo nyt reilusti ja ottavat kyllä rahat pois

 

[Taneli-]

No siinä vaiheessa tämä koko yhteiskunta on romahtanut; ei vanhuksia vain kadulle heitetä kuolemaan. Se on sitten eri asia minkä tasoista hoito on, mutta se vaihtelee jo nyt reilusti ja ottavat kyllä rahat pois

No nyt kun ollaan samalla luokalla kuin esim. Bulgaria, Romania, Latvia, Kreikka ja Liettua voidaan varmaankin odottaa myös samaa tasoa olevia palveluita tulevaisuudessa...

Velkaantuva Suomi joutui EU:n tarkkailuun, mutta kaikessa hiljaisuudessa meidät pantiin myös toiselle tarkkailuluokalle

Suomi on EU:n tarkkailussa velkaantumisen vuoksi, mutta myös etenkin työttömyyden takia. Lue jutusta viisi asiaa, joista EU on huolissaan.

yle.fi

 

[Paapaa]

samalla luokalla kuin esim. Bulgaria, Romania, Latvia, Kreikka ja Liettua

Tarkoitushakuisesti jätit mainitsematta nämä:

Espanja, Italia, Luxemburg

Jatkot tästä aiheesta varmaan kotimaan politiikkaan. Tämä ei liity enää henkilökohtaiseen talouteen.

 

[profeetta]

Lueskelen tätä ketjua aina silloin tällöin, ja olisi kyllä mielenkiintoista tietää kirjoittelijoiden perhetaustat, että kuinka paljon kotoa saadut opit ovat vaikuttaneet omaan rahankäyttöön ja mahdolliseen omaisuuden vaurastuttamiseen.

Spoileri

En sanoisi että olen köyhästä perheestä, mutta varmaan johonkin alempaan keskiluokkaan korkeintaan kuuluttiin. Ei varsinaisesti jääty mistään oleellisesta paitsi, mutta vuokralla asuttiin ja vanhemmillani ei taida vielä nyt eläkkeelläkään olla kummoisia säästöjä. Mistäpä niitä kertyisi viiden lapsen perheessä, kun toinen vanhemmista oli pienipalkkainen ja toinen keskipalkkainen jolla kului rahaa alkoholiin turhan paljon.

Oikeastaan ainoat talousopit mitä kotoa sain oli että "kannattaa säästää." Sinänsä hyvä neuvo, mutta ikinä ei kerrottu mitä varten kannattaa säästää saatika miten rahaa kannattaa käyttää. Vajaa kolmekymppisenä kun vihdoin pääsin vakituiseen työhön kiinni aloinkin sitten ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti miettimään mihin niitä (siihen asti suht vaatimattomia) säästöjä fiksusti käyttäisi. Suunnilleen samaan aikaan aloin kirjaamaan exceliin kaikki menot ja tulot ylös ja totesin että miullahan on jopa varaa muuhunkin kuin elää kituuttamiseen. Ekana ostin reilu 20k hintaisen auton, halvempikin olisi sinänsä piisannut, mutta aiemmat kaarat oli sellaisia joita sai jatkuvasti korjata niin halusin vähäkuluisen ja varmatoimisen yksilön. Kk-säästöt nordnettiin aloitin puolisen vuotta myöhemmin. Tästä noin vuosi myöhemmin ostin asunnon jonka sittemmin myin tappiolla pois kun alkoi maariski nousta omassa mielessä liian suureksi.

Silti nyt vajaa 10v tuon auton oston jälkeen sijoitussalkku on 170k arvoinen, kun noista isoista hankinnoista huolimatta on säästäväinen asenne jäänyt muuten päälle. Aika paljon auttaa hahmottamaan omaa taloudenpitoa kun excelöi kaikki tulot ja menot, ja saan jonkunlaista tyydytystä kun katselen n 10v ajalta kk-menoja ja huomaan että keskimäärin säästöön jäävä summa/kk on vain kasvanut. Nykyään yli puolet nettopalkasta menee säästöön/sijoituksiin. Tässä toki auttoi että palkkakehityskin oli tämän ajanjakson ekat 5-6v aika hyvää. Varmaan olisi 200k rikki jos en olisi ostanut ja myynyt asuntoa koskaan, tai jos työntäisi enemmän sijoituksiin ja vähemmän säästötilille. En kadu kuitenkaan, hyvinhän tässä menee vaikkei aivan optimaalista rahankäyttö ole ollutkaan.

Sisaruksistani kaksi on työttömiä/pätkätöissä ja kaksi muuta pienipalkkaisessa osa-aikatyössä. Mie olen ainut joka jollain tuurilla on onnistunut vakituisen työn saamaan ja nykyään palkka jonkun verran yli mediaanin. Raha-asioista ei koskaan olla perheen kesken puhuttu ja koitan vältellä aihetta silloin kun joku yrittää ottaa puheeksi. Saisivat varmaan slaagin jos tietäisivät paljon on massia kertynyt. Silti miulla usein iskee ahdistus kun tekis mieli hypätä oravanpyörästä irti ja nauttia rahoista kerrankin, ikinä kun ei tiedä milloin viimeinen henkeys vedetään. Lapsia ei ole, eikä huvittaisi jättää tuollaisia summia perikunnalle ennen kuin on itsekin vähän elänyt.

 

[Paapaa]

Lueskelen tätä ketjua aina silloin tällöin, ja olisi kyllä mielenkiintoista tietää kirjoittelijoiden perhetaustat, että kuinka paljon kotoa saadut opit ovat vaikuttaneet omaan rahankäyttöön ja mahdolliseen omaisuuden vaurastuttamiseen.

Omat vanhempani ovat olleet aina aika tarkkoja rahankäyttäjiä. Toisaalta hyvätuloisia, mutta toisaalta aika vähän kuluttavia. Eli vahvana on mielessä se, että ei kannata ostaa mitään heti, kannattaa vertailla, eikä kannata ostaa turhaa. Vaatteita sun muuta kierrätettiin kun jäivät yhdelle pieneksi ja uusia ostettiin vasta kun piti. Talousasioista on myös puhuttu kotona aika avoimesti kun olen ollut lapsi. Asunto- tai remonttilainoja on ihmetelty yhdessä ja isompia hankintoja. Tätä erityisesti arvostan jälkeenpäin. Tuli moni omaan talouteen liittyvä asia kuten Heliborit ja annuiteettilainat tutuksi jo nuorena.

Aku Ankkaa on luettu ja Roopen säästäväisyys on ollut aina hyve. (Tosin myöhemmin toki tajusin että ihan idioottimaista pitää noi isoa käteispossaa kuin Roopella...). Rahaa kerättiin säästöpossuun (säästömaapalloon) ja vietiin pankkiin. Vaikka jotain osakkeita olen saanut jo ihan lapsena, kiinnostuin niistä kunnolla vasta kun vähän puolivahingossa luin Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Se oli jotenkin järisyttävä ahaa-elämys. Vaikka Sepon kirjassa on paljon kuraa, antoi se hyvin tärkeän puraisun oman varallisuuden kasvattamiseen pörssin avulla, ja sillä tiellä yhä ollaan.