Itse en ollut tehnyt etätöitä ennen koronaa, oikeastaan ollenkaan. Siihen nähden 100% etätyö ei ollut mikään shokki vaan jopa aika mukavaa. Toimistolla tuli käytyä pari kertaa kuukaudessa, yleensä kun oli jotain häppeningiä. Sitten tuli mielenkiintoinen työtarjous nykyisestä paikasta, ei varsinainen IT-firma mutta edusti sitä alaa missä olen aina halunnut olla mukana. Tartuin mahdollisuuteen senkin uhalla, että työmatka on tunti suuntaansa ja 100% läsnäolo. No pian selvisi ettei etätyölle mitään (teknistä) estettä ole ja firma olettaa että 60% työstä tapahtuu läsnä. Asiantuntijatyössä on sovittu, että työajanseuranta pidetään kunnossa (ja HR tyytyväisenä), muuten oman harkinnan mukaan. Toki yritän käydä toimistolla säännöllisesti, näyttäytymässä.
Puoliso vaihtoi firmaa (IT->IT) koronan aikana, 100% etätyö myöskin ja kustannuspaikalle on kahden tunnin matka suuntaansa (kolme julkisilla). Heti koronan mentyä "ohi" alkoi laulu että nääs-nääs, pitää palata työpaikalla sosialisoitumaan. Toista joka viikkopalaverissa, tutkaillaan paikallaolotilastoja ja muuta sekavaa. Nyt puhutaan jo kahden päivän "pakollisesta" läsnäolosta per viikko. Hauskinta tuossa on se, että tiimi on hajallaan pitkin Suomea, toimistolla ei ole työpisteitä saati parkkipaikkoja kaikille eikä siellä välttämättä ole edes niitä tiimiläisiä. Tästä kai uskaltaa sanoa, että valtion virasto on kyseessä. Positiivista tuossa on määräaikainen työsuhde vuoden loppuun, jotain muutoksia on pakko tehdä.