Kivasti kirjoitettu, mutta on siinä silti yhteiskunnallisesti merkittävä ero, jos osa kansasta päättää tehdä tyhmiä ratkaisuja parempien sijaan.
Niin onkin. Niitä tyhmiä ratkaisuja tehneet ruokitaan ja vaatetetaan vankiloissa ja hoidetaan kriittisessä tilassa teho-osastolla joka päivä. Humalassa ajaneet, rattiin nukahtaneet, turvavälineistä huolimatta tai ilman niitä katolta tippuneet yms yms yms pelastetaan ja hoidetaan Suomessa siinä missä merihätään joutuneetkin.
Rajanveto milloin on vähemmän tärkeää pelastaa on haastavaa koska jos annettaisiin jonkun päättää kuka pelastetaan niin ennen pitkää tyyppi varmaan eväisi jäällä liukastuneen mummon pään tikkauksenkin sillä perustelulla että mummo oli tyhmä kun lähti liukkaalla ulos.
Kivat kaikkien henkilökohtaisille seikkailuille, mutta äärimmäistä vastuullisuutta osoittaa se, että kantaa toimiensa vaikutukset. Vähäsen on ehkä meidänkin yhteiskunta valunut siihen suuntaan, että joku muu hoitaa hommat. Se ei ole kestävä tapa.
Onhan meidän yhteiskunta valunut siihen suuntaan ehdottomasti. Kuitenkin kun kaikenlaista tyhmää on laillista tehdä kuten tupakoida keuhkonsa pilalle, ryypätä maksansa pilalle, narkata aivonsa sekaisin jne niin se yhteiskunta jonka laki meitä turvaa, vaatii verotuksen muodossa meitä yhteiskunnan toimintaan myös osallistumaan.
Sekin on tietysti saavutettu etu että ambulanssit ja medihelit liikkuu sillä Thaimaassa ihmisen yliajanut auto ajaa pois ja kuolleen ihmisen hakee avolavalla joku pois sitten kun jaksaa. Jos yliajettu jää henkiin, saattaa tulla toisenkin auton yliajamaksi ja se on satunnaisten ohikulkijoiden omatunnosta kiinni viekö kukaan sairaalaan.
Mun on hirveän vaikea nähdä eroa tämän ja jonkun radiomastoon kiipeävän finninaaman välillä. Seikkailunhalu, itsensä likoon pistäminen, sisukkuus, rohkeus jne. Jos siis jaksaa ajatuksissaan hajottaa tämän tapauksen atomeiksi ja keskittyä ihan vain olennaisimpaan. Unohtaen mielessään hetkeksi kaikki kulkupelit, merilait ja sponsorit ja muut seikat. Jäljellä vain tavoite ja tekijä ja uskallus näiden välissä. Jollekin jää kuva sankarista, mulle ei.
Joo, olinkin sanomassa että radiomastoon kiipeäminen samoin toteutettuna olisi turvavaljain tehty ja sponsorin rahoittama (Saariollakin oli pelastuslautta ja navigointilaitteet). Niin tai näin, radiomastosta pudonnut teini olisi putouksesta selvittyään viety ambulanssilla teholle ja kuka tahansa läheisen roolissa olisi toivonut että hänen selviämisekseen tekee viranomaiset ja hoitohenkilökunta kaikkensa.
En mä tätä Saariota varsinaisesti suurena sankarina pidä, mutta arvostan samalla tavoin kuin ketä tahansa kovakuntoista urheilijaa. Moni soutaa sisävesistössä ja moni soutulaitteella, mutta ainahan pitää olla joku hullu jolla on joku oma juttunsa.
Onhan kaikilla kansainvälisesti huomioiduilla ja tunnustetuilla urheilumeriiteillä aina tietynlainen symbolinen merkitys ja esikuvavaikutus, mulle henkilökohtaisesti juuri tämä laji ei vain aiheuta kunnon viboja siinä mielessä, tiedostan silti sen ilmiön enkä halua siitä ottaa mitään keneltäkään pois.
Ei tietysti yllätä, että joku kyllä tulkitsee tämän(kin) näkökulman säälittäväksi ulinaksi, kateudeksi, lähimmäisistä piittaamattomaksi jne. Salaa silti harmittaa, että eriäviä mielipiteitä ei edes yritetä ymmärtää. Nostan varmaan itseni muiden yläpuolelle jossain määrin, jos väitän että ymmärrän ilman yrittämistäkin sen, miksi
Aarnio Saario on jonkun mielestä sankari
Eriävät mielipiteet on vaikeampaa hyväksyä ja ymmärtää asioissa jotka menee itsellä tunteisiin. Jotenkin tässä keississä olen yhtä kirkkaasti nähnyt eri mielipiteet ja ymmärtänyt niitä eli oma mielipide tietyllä tapaa 50/50. Se on ollut itseltäni ihan tietoinen valinta pyrkiä näkemään tämä keissi myös Saarion kannalta.
Ei ihan turha soutu. Tästä on kuitenkin revitty viihdettä koko rahan edestä. Osa täälläkin kirjoittaa selvästi mustan huumorin puolella, tai ainakin vähän kieli poskella ja osa hieman totisimmissa mielenmaisemissa. Btw, vituttaisiko lapioida muutama viikko aaltoja, käynnistää eloonjäämiskämppailu operaatioineen ja laskeutua lopuksi helsinki-vantaalle vain huomatakseen että ketään ei kiinnosta.
Niin, kyllä tällaisen tempauksen tavoitteissa on varmasti aina jonkinkokoinen mediaspektaakkeli, rahallinen hyöty sekä tunnustus ja arvostus. Sehän on lopulta subjektiivinen arvokysymys kuka arvostaa sotilasta, poliitikkoa, keksijää, työläistä, johtajaa, yrittäjää, hengenpelastajaa, urheilijaa, näyttelijää, muusikkoa tai extreme-temppuilijaa.
Muistan myös kun Extreme-Duudsoneille aikanaan naurettiin ja osa piti aivan tyhmänä ja lapsellisena hommana teloa itseään pulkalla ja mopoilla, mutta he kelpaavat nyt jos johonkin tv-ohjelmaan sen jälkeen kun menestyivät omalla hommallaan rapakon takana.
Toivottavasti Saario saa lajin arvostajilta ja läheisiltään juhlavan vastaanoton Suomeen tullessaan ja kokee tulleensa arvostetuksi.