Kitaran soittaminen

[Ad_Astra]

Mä tosiaan itse pyrin tekemään kaiken mitä pystyy ja otan sen oppimisen kautta ja sekin tekeminen on mukavaa ja terapeuttista.

Ohi aiheen mutta just hankin itselleni ison ja vauhdikkaan RC auton. Siinä riittää näpläämistä ja varmaan sen kanssa vietetty aika on 5% ajamista ja loppu korjaamista ja putsaamista. Just itselle sopivaa touhua. Tehdään itse eikä joka ongelmaa ratkota niin että viedään jollekin kun ei itseä kiinnosta tai jaksa/viitsi.

 

[naapoz]

Mä tosiaan itse pyrin tekemään kaiken mitä pystyy ja otan sen oppimisen kautta ja sekin tekeminen on mukavaa ja terapeuttista.

Ohi aiheen mutta just hankin itselleni ison ja vauhdikkaan RC auton. Siinä riittää näpläämistä ja varmaan sen kanssa vietetty aika on 5% ajamista ja loppu korjaamista ja putsaamista. Just itselle sopivaa touhua. Tehdään itse eikä joka ongelmaa ratkota niin että viedään jollekin kun ei itseä kiinnosta tai jaksa/viitsi.

Onhan tuo arvostettavaa ja hieno taito olla, mutta ei voi olettaa että kaikilla olisi aikaa tai kiinnostusta kaiken tekemiseen. Sen takia moni viekin kepit pajalle ja onneksi näitä palveluita on.

 

[Paskisti]

Kun ostaa vähän kalliimman kepin niin ei tarvitse samalla lailla painia ongelmien kanssa. Toki kaularaudan säätöä voi tulla mutta siinäkin on eroja ja esim. roasted vaahterakaula on paljon tunnottomampi kelien vaihteluille kuin lämpökäsittelemätön. Kaikenlaiset laminoidut kaulat pyrkii samaan.

Ymmärrän ettei halua ostaa kalliita soittimia kotisoittoon, mutta ei myöskään ehkä ole järkevää hommata useita alkaen hinnat keppejä. Itse lähtisin heti ekan Harley Bentonin jälkeen katselemaan sinne "tonnin ja yli" luokkaan olevia (uusia) keppejä, koska siinä on vissi ero verrattuna 200-300€ soittimiin. Kiusaus voi olla kova hommata edullisia useampi eri väreissä ja muodoissa mutta ei se siitä parane yhtään. Mieluummin haluaisin yhden kunnollisen kuin kolme halpista.

Mulla on Jenkkifendereitä ja ne pätkii 400€ Squierit mennen tullen ja palatessa. Squier on painava, kolho, huonosti viimeistelty, surkeilla hardwareilla ja huonolla saundilla. Ei sillä ettei sillä voisi aloitella soittamaan, mutta mieluummin soitan jollain muulla ja taidankin tuon laittaa myyntiin. Edes kalliit ylimääräisenä pyörineet mikit ei parantanut saundia pätkän vertaa ja se pitäisi viedä nauhojen hiontaan jotta soisi paremmin ja saisi säätöihin, samaten talla ja virittimet pitäisi vaihtaa joten ei ole sen väärti, sillä se olisi edelleen 400€ kolho ja painava Squier.

Noita jenkkifenkkuja ei ole tarvinnut ikinä laittaa mitenkään, kunhan kieliä vaihtaa. No joo, toisesta piti nauhojen päitä vähän hioa kun talvi toi terävät reunat esiin, mutta se paahdetulla kaulalla oleva ei edes tee tuota. Minkäänlaisia potikka-, nuppi-, viritin-, talla- tai mikkivikoja tai löystymisiä ei ole ollut ja ne on nähnyt melkoisen kovaa käyttöä.

Käytetyt ovat aina hyvä vaihtoehto jos mieleisiä löytyy.

 

[BongisKhan]

Itsellä taitaa kallein kitara olla joku vähän vajaa 500€ ja sekin Squier. Hyvällä kaverilla taas on kaikki kitarat "vimosen päälle" merkkisettiä, on American Pro Strato ja Jazzmaster, aito Gibson Les Paul jne., kaikki tietysti pajalla säädettynä. Monta kertaa ollaan mun kämpillä jamiteltu ja olen noita kaverin kitaroita testaillut ihan ajan kanssa ja täytyy sanoa, että ihan aidosti saundissa en kuule yhtään mitään eroa ja soittotuntumaltakin tykkään omista kitaroistani enemmän, koska olen ne vimosen päälle omien mieltymysteni mukaisesti säätänyt.

Kitaraa olen nyt soittanut kolmisenkymmentä vuotta ja monen monituista keppiä on sinä aikana tullut hinkattua, mutta en oikeasti ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt yhtäkään syytä miksi sähkökitarasta kannattaisi maksaa "tonni ja yli", koska se on lähinnä läjä halpaa puuta ja 1900-luvun alkupuolen elektroniikkaa. Toisalta eipä se minulta ole pois jos joku toinen kokee saavansa rahalleen vastinetta noiden tonneja maksavien kitaroidan kanssa. Mulle kitarat on työkaluja ja koen, että työkaluista ja muista käyttöesineistä kannattaa maksaa tasan sen verran, että saa tarpeeksi hyvän ettei aktiivisesti vituta käyttää, mutta ei senttiäkään enempää, koska sitten niitä rupeaa varjelemaan ja ne menettävät hyödyllisyytensä työkaluina.

 

[Laquel]

Omasta mielestäni varmaan parhaan hinta-laatu suhteen kepit löytyy siitä 500-1000 väliltä. Multa löytyy kitaroita kiinalaisesta squier classic vibestä jenkki Fenderiin ja Gibsoniin ja sillä välillä on korealaisia ja japseja myös. Löytyy oikein hyvääkin hardwares ja toisaalta sitä on myös aika helppo upgreidata halutessa.

Ehdottomasti kannustan ihmisiä opiskelemaan perus setupin tekemistä, se on niin helppoa. Joskin olin erittäin vaikuttunut siitä miten hyvin ammattimies laittoi kitaran kun olin vienyt SG:no nauharemppaan.

 

[Eman Resu]

Tätä yrittänyt korjaa mut aina vaan rullaa tyhjää

Testasin ja omissa ei heilu. Paitsi 1960-luvun Jolanan romussa kyllä & paljon, mutta huu keerz kun siinä on niissä "hatuissa" ruuvit sivuissa, jotka pitää ne tiukasti kiinni potikoissa.

 

[Stephen Elop]

Mä tosiaan itse pyrin tekemään kaiken mitä pystyy ja otan sen oppimisen kautta ja sekin tekeminen on mukavaa ja terapeuttista.

Välillä sitä ei vaan jaksa. Oman ibanezin tallan irrotin kaksi kertaa kun säätelin kitaraa. Vielä pitäisi pieni säätö tehdä ja sitten sen vivun mutteri kiristää, että saisi vibran käuttöön, mutta on vaan jäänyt tekemättä. Ja omasta kokemuksesta voi nyt sanoa, että ennen tuli harrastettua kaikenlaista näpräystä, mutta vanhemmiten se aika siihen näpräykseen vaan tuntuu häviävän. Joskus jää aikaa ja energiaa someen (tänne foorumille) kommentointiin. Luetaan tosin melkein päivittäin.

 

[Paskisti]

Itsellä taitaa kallein kitara olla joku vähän vajaa 500€ ja sekin Squier. Hyvällä kaverilla taas on kaikki kitarat "vimosen päälle" merkkisettiä, on American Pro Strato ja Jazzmaster, aito Gibson Les Paul jne., kaikki tietysti pajalla säädettynä. Monta kertaa ollaan mun kämpillä jamiteltu ja olen noita kaverin kitaroita testaillut ihan ajan kanssa ja täytyy sanoa, että ihan aidosti saundissa en kuule yhtään mitään eroa ja soittotuntumaltakin tykkään omista kitaroistani enemmän, koska olen ne vimosen päälle omien mieltymysteni mukaisesti säätänyt.

Kitaraa olen nyt soittanut kolmisenkymmentä vuotta ja monen monituista keppiä on sinä aikana tullut hinkattua, mutta en oikeasti ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt yhtäkään syytä miksi sähkökitarasta kannattaisi maksaa "tonni ja yli", koska se on lähinnä läjä halpaa puuta ja 1900-luvun alkupuolen elektroniikkaa. Toisalta eipä se minulta ole pois jos joku toinen kokee saavansa rahalleen vastinetta noiden tonneja maksavien kitaroidan kanssa. Mulle kitarat on työkaluja ja koen, että työkaluista ja muista käyttöesineistä kannattaa maksaa tasan sen verran, että saa tarpeeksi hyvän ettei aktiivisesti vituta käyttää, mutta ei senttiäkään enempää, koska sitten niitä rupeaa varjelemaan ja ne menettävät hyödyllisyytensä työkaluina.

Näinhän se menee että ostaa sellaisia mitkä miellyttää.

On siinä jenkkifenkussa eroa Squieriin ja esim Squier Jazz bass V Classic Vibe on vaahteraa runkoa myöden ja painaa törkeästi, vanhan malliset virittimet tekevät kaulapainoiseksi, talla ei ole läpirungon (huonontaa tapered kielten käyttöä) eikä kaulassa ole grafiittisauvoja stabiloimassa vuodenaikojen vaihteluita. Meksikon fenderi olisi parempi (siitäkin puuttuu grafiitit kaulasta) mutta maksaa yli tonnin nykyään joten on jo hintaluokassa josta puhuin.

Jos 500e soitin kelpaa sellaisenaan niin hyvä niin. Kovin isolla rahalla ei kannata päivittää kun ei soittimen arvo kasva juurikaan vaan parempi ostaa sitten se tonnin vehje suoraan.

Ja oikeassa olet että kannattaa maksaa sen verran ettei harmita soittaa. Itse asiassa kannattaa maksaa niin paljon että on hyvä fiilis soittaa sillä silloin tulee soitettua enemmän. Meillä kaikilla tämä on vähän eri summa.

 

[Ad_Astra]

Itsellä taitaa kallein kitara olla joku vähän vajaa 500€ ja sekin Squier. Hyvällä kaverilla taas on kaikki kitarat "vimosen päälle" merkkisettiä, on American Pro Strato ja Jazzmaster, aito Gibson Les Paul jne., kaikki tietysti pajalla säädettynä. Monta kertaa ollaan mun kämpillä jamiteltu ja olen noita kaverin kitaroita testaillut ihan ajan kanssa ja täytyy sanoa, että ihan aidosti saundissa en kuule yhtään mitään eroa ja soittotuntumaltakin tykkään omista kitaroistani enemmän, koska olen ne vimosen päälle omien mieltymysteni mukaisesti säätänyt.

Kitaraa olen nyt soittanut kolmisenkymmentä vuotta ja monen monituista keppiä on sinä aikana tullut hinkattua, mutta en oikeasti ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt yhtäkään syytä miksi sähkökitarasta kannattaisi maksaa "tonni ja yli", koska se on lähinnä läjä halpaa puuta ja 1900-luvun alkupuolen elektroniikkaa. Toisalta eipä se minulta ole pois jos joku toinen kokee saavansa rahalleen vastinetta noiden tonneja maksavien kitaroidan kanssa. Mulle kitarat on työkaluja ja koen, että työkaluista ja muista käyttöesineistä kannattaa maksaa tasan sen verran, että saa tarpeeksi hyvän ettei aktiivisesti vituta käyttää, mutta ei senttiäkään enempää, koska sitten niitä rupeaa varjelemaan ja ne menettävät hyödyllisyytensä työkaluina.

Juu. Tärkeintä on että itse tykkää. Sama itsellä analogisen ja digitaalisen kanssa. Mulle ihan sama onko putkivahvari vai joku digiboksi tai plugareilla soittelee. Kultakorvat kuulevat ja tuntevat erot ja onko latenssi 1 vai 5ms. Itse en, joten helpommalla pääsee. Eikä tartte sitä jatkuvaa säätöä fyysisten romppeiden kanssa.

Tärkeintä on että soittaa itselleen mieluisalla ja inspiroivalla kokoonpanolla.

Sama kun kehotetaan soittamaan muiden kanssa. Siinä vasta omasta mielestä vastenmielinen ajatus sekä säätöä potenssiin kymmenen.

Mitä kitaroihin tulee niin riittävän hyvä. Mitä enemmän itse niitä laittaa ja säätää, sitä enemmän arvostaa hyvää. Halpista laittaessa hermot menee helposti chinensiumista tehtyihin osiin ym. On kivempi avata pultti ja laittaa se takaisin kuin että se pyöristyy tai katkeaa kun vähänkin katsoo.

 

[mige79]

Niinhän se on, että kannattaa miettiä mikä itselle sopii. Ei niinkään välttämättä kuunnella muita. Toki alkuun kokeneempien neuvot voi olla hyvästä, mutta ajan kanssa kannattaa käyttää omaa päätä ja miettiä miten haluaa asiansa järjestää. Niinkuin olen täällä tainnut aiemminkin jossain välissä todeta niin minusta olisi vähän outoa jos olisin kädetön kitaroiden kanssa eli jos jotain tulee niin en osaisi ratkoa suht perusjuttuja. Se on mun juttu, koska kiinnostaa tietää miten asiat toimii ja kun tietää miten ne toimii jne niin sitten niille osaa jotain tehdäkin.
Minusta tuo on aika hassua väittää, että esim. squierit olisi huonoja kitaroita. Siellä on aivan todella hyviä yksilöitä seassa. Lähinnä se on halvempien kanssa tuurista kiinni mitä saa. Toki kalliimpienkin kanssa on vähän sama jos tilaat kepin vaikka thomannilta niin sieltä tulee sellainen paketti mikä on hyllyssä seuraavana. Se voi olla hyvä tai sit vähemmän hyvä. Nettihän on pullollaan juttua mm. gibsonin ja fenderin laatuongelmista.
Ei se myöskään tarkoita automaattisesti, että halpa soitin painaa paljon. Sehän riippuu puhtaasti siitä mistä puusta se on tehty. Toki halpoihin soittimiin mitään high end puita ei käytetä se on selvä, mutta on mun kohdalle osunut useampiakin halpissoittimia jotka soi todella hyvin. Olen joskus miettinyt, että voisi hupina laittaa jonkun noista paremmin soivista halpiksista minttiin ja käydä kysymässä joltain "asiantuntijalta" mielipidettä. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä sanottavaa on. Toki rahalla saa jne, mutta kyllä fendereissä, gibsoneissa ym oikeissa merkeissä on ihmeen paljon huonolaatuisia yksilöitä seassa niitäkin. Painoon liittyen mulla on esim. yks deanin halpis ml joka on tehty poppelista. Paino muistaakseni 2,6kg. Halpa kuin mikä soitin, mutta todella hyvä. Vähän jos jaksaisi vielä nauhoja leveleöidä niin aivan todella loistava. Myös yksi harley benton strato löytyy joka on todella kevyt ja hyvä soitin.
Kitaroita on ollut aikojen saatossa ehkä n.viitisenkymmentä ja tällä hetkellä niitä on 20-30 välistä ja koska miljonääri en ole niin ei ole kaikki mitään gibsonin tai fenderin customshoppeja. Olen päätynyt pitämään kitaroita juurikin sen mukaan mitkä miellyttää itseä ja kummasti sitä tuntuu halvemman pään kitaroistakin löytyvän hyviä soittimia. Toki niitä fiksailen ja siis torista suurimman osan olen ostanut, mutta tämä menee taas siihen osastoon ettei se kitaroiden fiksailu mitään rakettitiedettä ole.
Ja lopuksi toki pitää todeta, että saahan sillä rahalla. Mun paras kepukka on kyllä Crook:in strato joka on siis Bill Crookin usassa askartelema soitin. Ei täydellinen ole sekään, mutta kyllä siinä vaan monta asiaa on kohdillaan. Ylivoimaisesti kallein soitin mitä olen omistanut vaikka tämänkin ostin käytettynä suht kohtuulliseen hintaan.