Koira ihmisen paras ystävä

[Eräilves]

Menee tämä ketju ihan minun spammiksi mutta mites teillä muilla yksin asuvilla koirien omistajilla hoito menee jos tulee vaikka usean päivän työkeikkaa tai muuta reissua? Täällä on onneksi maalla "mummola" tunnin ajomatkan päässä.

Ongelmana vaan että olo tuolla mummolassa on koiralla kuin 24/7 taivas. Herkkuja, jatkuvasti ulkona, kahdelta eläkeläiseltä saa huomiota loputtomasta, kukaan ei komenna jne.. Maalta lähtö on aina hirveän väännön takana kun herra ei halua palata takaisin kotiin jossa on sentään jonkinlainen kuri ja säännöt. Ja hän osaa olla enemmän passiivisen vastarinnan mestari kuin koko Elokapina yhteensä





New video · Sunday, Jul 27

Kyllähän ne hoitavat ovat yleensä mukavempia, kun enemmä herkkuja sua ja rapsutuksia ja huomiota paljo enemmä Mutta kyllä mieluusti kotio tulloo kuitenki, jos muualla hoidossa ollunna.
Jos kotona joku ollu hoitamassa vaikka viikon, niin päivän pari mökömökö ollaan sitten, että nykkö jo lähti. Mutta sitten tuas oma ilone ittensä

 

[KukkeliQ]

Menee tämä ketju ihan minun spammiksi mutta mites teillä muilla yksin asuvilla koirien omistajilla hoito menee jos tulee vaikka usean päivän työkeikkaa tai muuta reissua? Täällä on onneksi maalla "mummola" tunnin ajomatkan päässä.

Ongelmana vaan että olo tuolla mummolassa on koiralla kuin 24/7 taivas. Herkkuja, jatkuvasti ulkona, kahdelta eläkeläiseltä saa huomiota loputtomasta, kukaan ei komenna jne.. Maalta lähtö on aina hirveän väännön takana kun herra ei halua palata takaisin kotiin jossa on sentään jonkinlainen kuri ja säännöt. Ja hän osaa olla enemmän passiivisen vastarinnan mestari kuin koko Elokapina yhteensä





New video · Sunday, Jul 27

En tiedä mitä tilannetta ennen on tapahtunut, mutta muutamia hajatelmia asian tiimoilta.

Miten lähtö kotoa mummolan suuntaan onnistuu? Koira ei välttämättä tuossa kohtaa tiedä mitä tuleman pitää ja lähtee yleensä vapaaehoisesti reissuun? Toki fiksuna kaverina tietysti huomaa, että ”en tule yöksi kotiin” varustus on pakattu ja loma odottaa. Koirat on mestareita ketjuttamaan asioita, hyvässä ja pahassa. Meillä esim. koirien treenikassin käpistely, sadevaatteiden, kynsisaksien kaivelu tms. saa aikaa koirissa vaihtelevia reaktioita, vallatonta innostumista tai sitten katoamistemppuja, hieman riippuen koirasta.

Voisiko olla jotain mahdolliseen autokyytiin liittyvää pahoinvointia, kipuilua tai pelkoa? Kameralla tämäkin selvinnee, missä lie kaveri sitten matkustaakin. Onko rauhassa vai levoton? Videossa koira vaikuttaa hieman läähättävän, se on monesti stressin merkki tai sitten oli vaan hieman kuumissaan. Hieman pienellä nautapaimenella taisi suukin napsahtaa ikään kuin varoituksen merkiksi, että ”äläpäs jäbä kisko mua pois mun turvapaikasta”. Tuo tässä kohtaa minusta ihan ok, turha eskaloida ja tehdä tilaanteesta vielä tylsempää.

Hoitoväkeä voisi opastaa olemaan hieman tylsempi ja noudattaa jotain sun määrittelemiä perusperiaatteita. Tämä tuskin onnistuu . Samoin mummolasta lähdön lähestyessä ei päästä hoidokkia piiloutumaan esim. tuonne sohvan alle. Mitään taistelua aiheen tiimoilta ei kannata aloittaa, voi pahentaa tilannetta. Onko huomioita siitä, mikä tilanne triggeröi tuon sohvan alle menon?

Sitäkin mietin, että olisiko tässä avuksi se, että paluumatkasta seuraisi joku superrr mukava juttu, joka tulee vaan tästä reissusta palkaksi. Mikä se sitten tässä kohtaa onkaan herkku, lelu, metsälenkki, Netflix maraton… Nythän menomatkasta tuli selkeästi varsinainen jackpot.

Ihmisellä on monesti aikataulut ja täytyy rientää paikasta toiseen, mutta koirien kanssa pelatessa pitäisi jotenkin koittaa varata riittävästi aikaa, johdonmukaista käytöstä, kärsivällisyyttä, perusasioiden opettelua ja kertausta. Tämäkin juttu varmasti tokenee treenamalla, pieni askel kerrallaan.

 

[Ogeli]

No niin mulle tuli aamulla tyttö 13v vuorokaudeks hoitoon, nyt on sitten mökötystä ja välillä pientä ulinaa.
Sais vaan otuksen juomaan vähän vettä, nälkään se tuskin vielä kuolee vaikka paastoisi.

Tunnettu kyllä pennusta asti ja oli pari vuotta sitten hissiremonttia kuukauden mulla evakossa.

 

[KukkeliQ]

No niin mulle tuli aamulla tyttö 13v vuorokaudeks hoitoon, nyt on sitten mökötystä ja välillä pientä ulinaa.
Sais vaan otuksen juomaan vähän vettä, nälkään se tuskin vielä kuolee vaikka paastoisi.

Tunnettu kyllä pennusta asti ja oli pari vuotta sitten hissiremonttia kuukauden mulla evakossa.

Jos meinaa ihan kokonaan juomattomaksi vetää, niin ei hyvä heilu, mutta eiköhän se janokin vielä yllätä. Raikasta vettä rauhallisessa paikassa odottamassa sitä hetkeä. Jos ei vesi muuten maita, niin veteen muutama herkkunappula tms., mutta eipä tuohon kannata hetimiten ryhtyä. Kurkku on täälläpäin hyvää vetistä herkkua ja sillä palkataan koiria myös treeneissä.

 

[Ogeli]

Jos meinaa ihan kokonaan juomattomaksi vetää, niin ei hyvä heilu, mutta eiköhän se janokin vielä yllätä. Raikasta vettä rauhallisessa paikassa odottamassa sitä hetkeä. Jos ei vesi muuten maita, niin veteen muutama herkkunappula tms., mutta eipä tuohon kannata hetimiten ryhtyä. Kurkku on täälläpäin hyvää vetistä herkkua ja sillä palkataan koiria myös treeneissä.

Juu ei vielä paniikkia, kuono on lämmin mutta kostea. Eipä tuo viimeksikään mikään ryyppääjä ollut
Ollaan nyt viileässä kellarissa lämpö n. 22c.

Herkut on ykslökohtaisia, luulen että tälle krantulle ei nyt kelpaa mikään.

 

[Wolfchild]

"Koira ihmisen paras ystävä"

Totaalisen samaa mieltä!

 

[Welmari]

Facen puskaradiossa oli ilmoitus, että 9kk koira etsii kotia. No pakkohan siihen kisaan oli lähteä mukaan ja lopputulos on tässä:

Tuntuu kuin mäyris olisi ollut aina tässä laumassa, niin hyvin se siihen solahti sisään. Isommat leikkii todella varovasti ja kyllähän tuo tarvittaessa aika napakasti poskiläskeissä on kiinni jos leikki menee liian rajuksi.

 

[Wolfchild]

Facen puskaradiossa oli ilmoitus, että 9kk koira etsii kotia. No pakkohan siihen kisaan oli lähteä mukaan ja lopputulos on tässä:

Tuntuu kuin mäyris olisi ollut aina tässä laumassa, niin hyvin se siihen solahti sisään. Isommat leikkii todella varovasti ja kyllähän tuo tarvittaessa aika napakasti poskiläskeissä on kiinni jos leikki menee liian rajuksi.

Aivan ihkua! Katsoin ensin jotta onko kääpiöpinseri, mutta mäyrishän se siinä. Koirat näyttää mallia miten pitää elää ja olla!

 

[Frazo]

Pahoittelut, jos tänne ei saa kirjoittaa näitä poismenoon liittyviä asioita, mutta oli pakko kirjoittaa vähän ajatuksia/tuntemuksia johonkin.

Jouduimme eilen saattamaan Nellan, alle 7-vuotiaan mäyräkoiran ja ranskanbulldogin sekoituksen, viimeiselle matkalle. Syy eutanasialle oli jo toistamiseen tullut takajalkojen halvaantuminen. Vuonna 2022 jouluna Nellalla halvaantui myös takajalat ja silloin veimme hänet Aistiin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Nellalla todettiin selkärankatyriä, jotka leikattiin ja muutama päivä leikkauksen jälkeen Nella pystyi kävelemään ja kävelykyky palautui jopa yllättävän hyvin. Hän pystyi hyppäämään sohvalle ja jopa korkealle jenkkisängylle.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että emme enää laita Nellaa kokemaan uutta leikkausta, koska se on Nellalle ja meille todella raskas rupeama. Osasyy päätökselle oli myös se, että Nellalla oli leikkauksen jälkeen myös selkäkipuja nikamien kalkkeuman ja luupikkien vuoksi. Leikkaus on myös kallis, mutta raha ei ollut tässä syy miksi leikkausta ei tehty, vaan mietin, miten paljon hän on jo mahdollisesti kärsinyt selkäkivuista vuosia. Hänellä on ollut useampia häkkihoitojaksoja leikkauksen jälkeen ja useammin vielä selkäkipuja. Puolisen vuotta hän söi Gabapentiiniä selkäkipuihin, enkä tiedä veikö se kivut kokonaan pois.

Nyt vain miettii, olisiko pitänyt viedä Nella uudestaan leikkaukseen tai odottaa jonkin aikaa, jos halvausoireet olisi kadonneet levolla. En vain enää kyennyt katsomaan kun minulle rakas lemmikki kärsii, eikä pysty liikkumaan kuin etujaloilla raahaamalla. Tietysti myös miettii, onko itse omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän, esim. antamalla hypätä sohvalle.

Nella on minulle todella rakas ja ikävä on kova.

 

[Dunlop]

Pahoittelut, jos tänne ei saa kirjoittaa näitä poismenoon liittyviä asioita, mutta oli pakko kirjoittaa vähän ajatuksia/tuntemuksia johonkin.

Jouduimme eilen saattamaan Nellan, alle 7-vuotiaan mäyräkoiran ja ranskanbulldogin sekoituksen, viimeiselle matkalle. Syy eutanasialle oli jo toistamiseen tullut takajalkojen halvaantuminen. Vuonna 2022 jouluna Nellalla halvaantui myös takajalat ja silloin veimme hänet Aistiin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Nellalla todettiin selkärankatyriä, jotka leikattiin ja muutama päivä leikkauksen jälkeen Nella pystyi kävelemään ja kävelykyky palautui jopa yllättävän hyvin. Hän pystyi hyppäämään sohvalle ja jopa korkealle jenkkisängylle.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että emme enää laita Nellaa kokemaan uutta leikkausta, koska se on Nellalle ja meille todella raskas rupeama. Osasyy päätökselle oli myös se, että Nellalla oli leikkauksen jälkeen myös selkäkipuja nikamien kalkkeuman ja luupikkien vuoksi. Leikkaus on myös kallis, mutta raha ei ollut tässä syy miksi leikkausta ei tehty, vaan mietin, miten paljon hän on jo mahdollisesti kärsinyt selkäkivuista vuosia. Hänellä on ollut useampia häkkihoitojaksoja leikkauksen jälkeen ja useammin vielä selkäkipuja. Puolisen vuotta hän söi Gabapentiiniä selkäkipuihin, enkä tiedä veikö se kivut kokonaan pois.

Nyt vain miettii, olisiko pitänyt viedä Nella uudestaan leikkaukseen tai odottaa jonkin aikaa, jos halvausoireet olisi kadonneet levolla. En vain enää kyennyt katsomaan kun minulle rakas lemmikki kärsii, eikä pysty liikkumaan kuin etujaloilla raahaamalla. Tietysti myös miettii, onko itse omalla toiminnallaan aiheuttanut tämän, esim. antamalla hypätä sohvalle.

Nella on minulle todella rakas ja ikävä on kova.

Meillä mäykky, jolla myös ollut takaraaja halvaus ja alusta asti oli selvää, että koiraa ei leikata, se ei leikkaamalla paremmaksi muutu ja melkein päinvastoin. Meni häkkilevolla ja pitkällä lääkekuurilla ohi ja nyt siitä on jo 3v aikaa, mutta ikää jo +13v ja kaikkea ongelmaa ilmestyy koko ajan lisää ja lisää, mutta saa mennä niin pitkään kun jaksaa ilman kipuja, päivä kerrallaan.

Toisella koiralla (amstaffi) meni 3v iässä polven eturistiside poikki, koira oli lähes valmis palveluskoira ja siksi ajateltiin, että pakko leikata vaikka moni varoitteli että ei tule välttämättä kuntoon ja se olikin valtava leikkaus (sääriluu pistetään poikki ja titaanilla polvi uuteen kulmaan) ja kolme vuotta tuota kuntoutettiin ja koskaan siitä ei enää kivutonta juoksijaa tullut ja lopulta 6v iässä oli pakko lopettaa.

Koiria valitettavasti hoidetaan liikaa ja vaikka se pahalta tuntuu lopettaa nuorta koiraa, niin yleensä se on se armollisin tapa. Koiran pitää saada elää koiran elämää ja siihen kuuluu juokseminen ja hyppiminen ja valitettavasti ihminen on jalostanut monet rodut pilalle joka sitten aiheuttaa monia ongelmia itse koiralle.

 

[Frazo]

Meillä mäykky, jolla myös ollut takaraaja halvaus ja alusta asti oli selvää, että koiraa ei leikata, se ei leikkaamalla paremmaksi muutu ja melkein päinvastoin. Meni häkkilevolla ja pitkällä lääkekuurilla ohi ja nyt siitä on jo 3v aikaa, mutta ikää jo +13v ja kaikkea ongelmaa ilmestyy koko ajan lisää ja lisää, mutta saa mennä niin pitkään kun jaksaa ilman kipuja, päivä kerrallaan.

Toisella koiralla (amstaffi) meni 3v iässä polven eturistiside poikki, koira oli lähes valmis palveluskoira ja siksi ajateltiin, että pakko leikata vaikka moni varoitteli että ei tule välttämättä kuntoon ja se olikin valtava leikkaus (sääriluu pistetään poikki ja titaanilla polvi uuteen kulmaan) ja kolme vuotta tuota kuntoutettiin ja koskaan siitä ei enää kivutonta juoksijaa tullut ja lopulta 6v iässä oli pakko lopettaa.

Koiria valitettavasti hoidetaan liikaa ja vaikka se pahalta tuntuu lopettaa nuorta koiraa, niin yleensä se on se armollisin tapa. Koiran pitää saada elää koiran elämää ja siihen kuuluu juokseminen ja hyppiminen ja valitettavasti ihminen on jalostanut monet rodut pilalle joka sitten aiheuttaa monia ongelmia itse koiralle.

Ikävä kuulla, että siellä on myös kokemusta halvauksesta ja toisella koiralla ristiside ongelmia.

Nyt Nellan tilanne meni niin nopeasti huonoksi ja ilmeisesti kipuja oli paljon, kun ei juonut yli vuorokauteen, kuin ruiskun kanssa vettä antamalla. Sunnuntaina päivystyksessä sai opioideja ym., niin enempää lääkkeitäkään ei voinut antaa. Ei lääkäritkään oikein uskoneet, että lepo enää auttaisi ja tosiaan leikkauskaan ei välttämättä kävelykykyä parantaisi, saatika muita selän ongelmia. Ikävää, että nuorien koirien kohdallakin joutuu tällaisen päätöksen tekemään.

Mutta pitää vain miettiä tuota pointtia, minkä sinäkin sanoit, että koiran pitää saada elää koiran elämää, eikä olla häkissä tai huumattuna koko ajan. Kipujen loppuminen oli isoin syy päätökselle, vaikka nyt tuntuu todella ikävältä, että tuo päätös piti tehdä.

Koira oli yhteishuoltajuudessa exän kanssa ja onneksi hän pysyi "tunteettomana", kun itse en saanut sanottua asioita lääkäreille. Yleisesti olen perinteinen suomalainen juro, mutta Nellan kohdalla vaan huoli oli niin suuri, että ei vain voinut estää tunteiden tuloa toisen kärsiessä.

 

[Dunlop]

Ikävä kuulla, että siellä on myös kokemusta halvauksesta ja toisella koiralla ristiside ongelmia.

Nyt Nellan tilanne meni niin nopeasti huonoksi ja ilmeisesti kipuja oli paljon, kun ei juonut yli vuorokauteen, kuin ruiskun kanssa vettä antamalla. Sunnuntaina päivystyksessä sai opioideja ym., niin enempää lääkkeitäkään ei voinut antaa. Ei lääkäritkään oikein uskoneet, että lepo enää auttaisi ja tosiaan leikkauskaan ei välttämättä kävelykykyä parantaisi, saatika muita selän ongelmia. Ikävää, että nuorien koirien kohdallakin joutuu tällaisen päätöksen tekemään.

Mutta pitää vain miettiä tuota pointtia, minkä sinäkin sanoit, että koiran pitää saada elää koiran elämää, eikä olla häkissä tai huumattuna koko ajan. Kipujen loppuminen oli isoin syy päätökselle, vaikka nyt tuntuu todella ikävältä, että tuo päätös piti tehdä.

Koira oli yhteishuoltajuudessa exän kanssa ja onneksi hän pysyi "tunteettomana", kun itse en saanut sanottua asioita lääkäreille. Yleisesti olen perinteinen suomalainen juro, mutta Nellan kohdalla vaan huoli oli niin suuri, että ei vain voinut estää tunteiden tuloa toisen kärsiessä.

Koiran menettämiseen itsellä auttanut aina se, että taloudessa on muita koiria, niin ei jää aivan tyhjän päälle tyhjään kotiin. Pahalta se silti aina tuntuu, kun kävelee eläinlääkäristä pelkkä remmi kädessä pois.

 

[Nutjob]

Ei saa jossitella. Sen olen itse oppinut koirien kanssa elellessä. Kunhat olet parhaasi tehnyt.

 

[nuusk1s]

Mökkeilystä nauttii myös ihmisen paras ystävä

 

[Dunlop]

Mökkeilystä nauttii myös ihmisen paras ystävä

Tämä pönttö ei muuta mökillä tee kuin ui! Onneksi osaa pysyä pihassa vapaana, niin senkus ui.

 

[Dunlop]

tuplat

 

[Sikatiiker]

Spoileri: Vanha viestini

Oi voi, vetääpä mielen matalaksi. Akita on nyt saavuttanut vasta 7kk iän ja viime viikonloppuna kävi huonosti. Tästä kestää pitkään toipua, se on ollut paras ystäväni ja yhdessä on pidetty 5kk kotikonttoria pystyssä koko viikko joten 7pv/vko ollaan oltu tiiviisti yhdessä muutamia reissupäiviä lukuunottamatta.

Ensin herättiin keskellä yötä siihen, että koirat tappelee sängyn vieressä. Menin irrottamaan niitä toisistaan ja juniori puri mua käsivarteen koska vanhempi pikkukoira pääsi puremaan sitä uudelleen jalkaan kun mun ote siitä herkesi. Ymmärrettävää tilanteeseen nähden ja haavat paikattiin, kipu hellitti lauantaina ja turvotusta ei juuri esiintynyt joten jatkettiin eteenpäin. Päivystysapupuhelimessakin kehotettiin sitten menemään näytille jos kipu yltyy sietämättömäksi tai haavat näyttää pahalta.

Sunnuntaina sitten kävi lapsella pieni hojaantuminen tätä isompaa koiraa vasten, se pelästyi ja murahti jolloin pienempi 4v koira hyökkäsi sen kimppuun, jäi tappelussa alle ja sai hyvin kipeät kudosvauriot niskan ja kaulan ympärille. Verta oli keittiössä kuin sian pistämisen jäljiltä, yö meni päivystyksessä ensin sheltin kanssa ja sitten sen jälkeen akitan kanssa.

Yritin miettiä eri ratkaisuja miten akita viedään jatkossa ulos päivisin, koiria pidetään eri huoneissa ruokkiessa ja nukkuessa jne. Järjen äänenä toimi avopuoliso joka alun perin akitaa hirveästi halusi koska on lapsena akitan omistanut. Uskomattoman rakas tästä koirasta tuli minulle koska tein etätöitä koko sen ajan kuin se meillä on ollut. Nyt järjen ääni sanoo, että luovumme akitasta tässä vaiheessa. Se ei ole minusta osoittanut mitään luonnevikaa tms, mutta näin iso ja vahva koira hieman säikkynä (ilmeisesti osa teini-ikää) näin eläväisten lasten keskellä tuntuu nyt mahdottomalta yhtälöltä. En pysty pitämään sitä missään niin että voisin taata lasten turvallisuuden. Lapsille on ollut tosi hyvänä, ainoastaan pari kertaa näykkäissyt törmäystilanteissa kuten shelttikin ja varmaan about kaikki maailman koirat normaalistikin reagoisi sellaiseen tilanteeseen.

Viime syyskuussa kirjoittelinkin tänne koirien yhteenotosta. Meillä on ollut siitä saakka lievästi stressaava järjestely sillai että koirat on pidetty eri huoneissa erillään. Nyt on käynnissä akitan totuttaminen ulos ja ennen lumia olis vielä tarkoitus siirtää aitaus talon päätyyn niin että näkee etupihalle. Sheltti saa sitten viettää aikaa lasten kans sisällä. Akita täyttää keväällä kaksi ja sheltti jo kuusi.

Laitan talveksi lämpimän kopin ulos ja mietinnässä on vielä miten sitä sit tekee, käyttääkö tota akitaa sisällä aina ruoka-aikaan jolloin saa lapset sitä rapsutella yms ja pitää sit sen aikaa shelttiä ulkona juoksunarussa.

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Pitääpä laitella kuvia noista kun kerkeää. Saa antaa hyviä vinkkejä kopin lämmitykseen ja pehmennyksiin. Mielessä jotain sen kaltaista kuin puukoppiin styrox seiniin, kattoon ja lattiaan, lautalattialle kunnolla vilttiä yms ja ehkä sitten kattolämmitin tms?

Edit: niin ja jatkaakseni vielä, viime vuonna oltiin jo luopumassa tästä nuoresta kukkoilija-akitasta kunnes pahin murrosikä kunnolla laantui. Nyt on todella rauhallinen kaveri ja lastenkin kanssa omaksunut lasten tavat eikä ala niistä nurista. Minä olen sille se läheisin kun teen töitä kotona niin mua tulee härkkimään kun haluaa ulos, silloin haluais kalvaa sormia mutta lasten kans on tottunut hirmu hyvin korvien vellomiseen ja rutisteluunkin.

 

[Dunlop]

Viime syyskuussa kirjoittelinkin tänne koirien yhteenotosta. Meillä on ollut siitä saakka lievästi stressaava järjestely sillai että koirat on pidetty eri huoneissa erillään. Nyt on käynnissä akitan totuttaminen ulos ja ennen lumia olis vielä tarkoitus siirtää aitaus talon päätyyn niin että näkee etupihalle. Sheltti saa sitten viettää aikaa lasten kans sisällä. Akita täyttää keväällä kaksi ja sheltti jo kuusi.

Laitan talveksi lämpimän kopin ulos ja mietinnässä on vielä miten sitä sit tekee, käyttääkö tota akitaa sisällä aina ruoka-aikaan jolloin saa lapset sitä rapsutella yms ja pitää sit sen aikaa shelttiä ulkona juoksunarussa.

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Pitääpä laitella kuvia noista kun kerkeää. Saa antaa hyviä vinkkejä kopin lämmitykseen ja pehmennyksiin. Mielessä jotain sen kaltaista kuin puukoppiin styrox seiniin, kattoon ja lattiaan, lautalattialle kunnolla vilttiä yms ja ehkä sitten kattolämmitin tms?

Edit: niin ja jatkaakseni vielä, viime vuonna oltiin jo luopumassa tästä nuoresta kukkoilija-akitasta kunnes pahin murrosikä kunnolla laantui. Nyt on todella rauhallinen kaveri ja lastenkin kanssa omaksunut lasten tavat eikä ala niistä nurista. Minä olen sille se läheisin kun teen töitä kotona niin mua tulee härkkimään kun haluaa ulos, silloin haluais kalvaa sormia mutta lasten kans on tottunut hirmu hyvin korvien vellomiseen ja rutisteluunkin.

Akitat ei ole mitään söpöjä pikku nalleja, vaatii paljon koulua ja silti muut koirat voi olla ehdoton ei.

 

[Eore]

Kuten tuli viimeksi todettua, harmi ettei koirat tottuneet toisiinsa mutta oli toisaalta tiedossa ettei akita oikein alistu toiselle koiralle. Pennusta saakka oli aika periksiantamaton ja sheltti ei tätä suvainnut vaan ottivat matsia niin kovaa pari kertaa ettei voi yhdessä pitää.

Itsellä on pari Shibaa ja sama ongelma taitaa koskea kaikkia ”alkukantaisia” rotuja. Omat koirat ovat siis 99,99% ajasta ilman mitään ongelmia, leikkivät yhdessä ja syövätkin ihan sulassa sovussa. Muutaman kerran on tullut tilanteita missä alkavat rähisemään ja sitten kun mylly lähtee päälle, niin kumpikaan ei anna periksi. Ei vaikka toinen on uros ja toinen narttu, joka on melkein puolet pienempi. Pakko mennä itse väliin ettei satu pahemmin. Yleensä nämä on alkanut aina jostain herkuista ja niiden ”vahtimisesta”.

 

[Dunlop]

Leikit voi nopeasti eskaloitua, meillä mäyräkoira joskus oikeasti luuli, että hän voi pomotella Amstaffia, onneksi sen verran selväjärkinen tapaus, että hän ei tappelua aloita tuollaisen takia, vaikka rodulle hyvin ominainen on muita koiria kohtaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://streamable.com/i4nzcq

 

[Sikatiiker]

Akitat ei ole mitään söpöjä pikku nalleja, vaatii paljon koulua ja silti muut koirat voi olla ehdoton ei.

Niin vaativat ja kouluttaessakin voi olla haastava motivoida välillä. Rodun viehätys onkin pitkälti tossa käytöksessä.

Tosi uskollinen, mutta ehdottomasti omapäinen koira. Meillä se on ikään kuin mun koira käytökseltään/olemukseltaan. Pyytää ekana aina multa ja seuraa mua. Jos emännän kanssa on ollut näkemyseroja ja nukun sohvalla, niin nukkuu koirakin