- Liittynyt
- 18.02.2022
- Viestejä
- 2 174
Lisäksi vielä se, että vaikka tuovatkin lapsensa suomalaiseen päiväkotiin niin vaativat monesti heidän tapojaan ja suomalaiset päiväkodit hyväksyvät nämä vaatimukset jos päiväkodin johtaja ei halua alkaa pitää tiukkaa linjaa ja saada mahdollista paskamyrskyä aluejohtajilta yms ylemmältä taholta. Eli sitten kun se rahtunen halua integroitua löytyy, ei kuitenkaan haluta välttämättä integroitua kaikilta osin. En varmaan itsekään kasvattaisi lapsestani muslimia vaikka muslimimaahan muuttaisin, mutta itsetuntoni ei olekaan niin heikko että pelkäisin päiväkodin hoitajien aivopesevän lapseni uskonnollisesti.Mutta sitten kun kyse on tieryistä maista tulevista maahanmuuttajista niin se kotihoito muutuukin ongelmalliseksi, koska vanhemmat ei osaa sitä suomea eikä siis lapsi opi sitä ja samaan aikaan suhtautuminen yhteiskuntaan on vihamielinen ja se tulee jo kotoa käsin, kun vanhemmatkaan ei halua integroitua.
Ehkäpä lapsille pitäisi järjestää jotain tasokokeita, tms joka määrittää saako lapsi olla edelleen kotihoidossa, sidotaan se kotihoidon tuki siihen miten lapsi kasvaa.
Näitä kaikenlaisia vaatimuksia tulee siis ihan kantasuomalaisiltakin äideiltä ja pöyristyn jatkuvasti näistä vaatimuksista kuullessani. Ne voivat olla esim. sellaisia että täysin tervettä lasta täytyy ruokkia ateriankorvikkeilla oikean mittaiseksi leikatun pillin kautta ja huudot saa tältä skitsovanhemmalta jos pillit on leikattu eri mittaan kuin pitää tai lapsi on saanut päiväkodissa syödä lusikalla puuroa. Tämä ei ole keksitty juttu vaan tämä vanhempi vie lastaan psykiatrille joka toteaa ettei lapsessa ole mitään epänormaalia ja vanhempi päättää vaihtaa psykiatria saadakseen lapselle diagnoosin ja jonkin tuen tarpeen varhaiskasvatusmitoituksessa ja ilmeisesti myös kouluiässä. Ulkomaisilla vanhemmilla nämä vaatimukset pienen otantani perusteella ilmeisesti useammin kohdistuvat näihin uskonnollisiin juttuihin joita ei saa näkyä heidän päiväkotiarjessaan. Myöhäiseen ikään jatkunut kotikasvatus näkyy sitten hyvin alhaisena pettymysten sietokykynä ja leikkitaitojen puuttumisena.
Suomalaiset laittavat lapsensa keskimäärin niin pienenä päiväkotiin (osa jopa ennen kävelyikää), että siinä oppii väkisinkin yhteistoimintaa muiden lasten kanssa ja minusta se on hyvä juttu koska enää ei kotioloissa kasveta keskimäärin yhtä monen sisaruksen kanssa mikä tietysti myös kasvattaisi lasta. Oman ikäinen ja tasoinen seura on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeää ja sen puute näkyy hyvin herkästi. Ihmisillä on toki eri syitä pitää lapsensa kotona, mutta lähtökohtaisesti kannustaisin rahallisestikin ronskilla kädellä viemään päiväkotiin jo toisen ikävuoden aikana.
Tämä omien lasten kanssa ajan viettäminen kotona onkin sitten sellainen kysymys mikä on helppo käsitellä tunteella järjen sijaan, mutta koen itse viettäneeni omien lasten pikkulapsi-iässä erittäin paljon hyvää yhteistä aikaa lasten kanssa vaikka teinkin paljon ylitöitä.
