Tämä on monin kohdin täyttä totta. Kiersin työn puolesta vuosikausia ulkomailla pääosin muutamien kuukausien, pisimmillään parin vuoden projekteissa yhdessä paikassa. Ja mun silmiini me suomalaiset ollaan noihin maihin verrattuna aivan poikkeuksellisen ulkomaalaisvihamielisiä, osa avoimesti ja sitten paljon suurempi osa oikeastaan juuri kuvaamallasi tavalla passiivis-agressiivisesti. Vain oikeastaan entisissä itä-blokin maissa olen nähnyt samanlaista kokonaissuhtautumista.Maahanmuuton ongelma suomessa on myös se, että oikeesti suomeen ei juuri kukaan halua maahanmuuttajia. Täällä ne ehdot sille, että on "hyväksyttävä mamu" on niin tiukat ettei sinne mahdu oikeesti juuri mitään ja kuitenkaan niitä maahanmuuton lieveilmiöitä (minkä kanssa jossain usassa on tapeltu varmaan vuossatoja) ei olla valmiita hyväksymään ollenkaan. Lisäksi esimerkiksi valtion kanssa asiointi siirtolaiselle on melkosen hankalaa ellei mamulla ole suomalaista kontaktia. Sitte kun on se suomalainen mukana niin kaikki hoituu, mutta niin kauan kun on yksin niin mikään ei etene. Saman tyyppinen suhtautuminen on vähän kaikkialla myös työpaikoissa. Mamua voi kusettaa ihan tosta noin vaan ja jättää maksamatta ylitöistä kun taas suomalaiselle ei ihan niin törkeästi voi samaa tehdä. Kun se mamu sitten jonkun kontaktin kautta osaa vaatia niitä lakisääteisiä korvauksia, niin se ei sitten olekkaan enää hyvä mamu. Tälläistäkin olen todistanut. Suomessa on myös virallisena asiointikielenä Suomi tai Ruotsi, mitkä molemmat on aivan marginaalikieliä, eikä esim. kolmantena englanti, mikä on lingua franca. Sekin jo vähän viestii siitä että tänne ei halua yhtään ketään.
Ehkä oleellisempaa olisi pyrkiä pitämään edes kyvykkäät suomalaiset tässä maassa kun mun nähdäkseni tämä maahanmuuttohomma ei tule toimimaan.
Minusta suurin juttu olisi saada maamme ilmapiiriä kokonaisuudessaan myönteisemmäksi ja edes pikkuisen innostuneeksikin, fantastisemmaksi sanoisi Katainen. Riitaisa, synkkä ja lannistava politiikkapuhe pitäisi saada korvattua tulevaisuudenuskon puheella ensin alkuun. Toki näinä kriisiaikoina se ei tule muuttumaan, Ukrainan sodan olisi ensin loputtava. Mutta 2009-2010 vuosista saakka politiikkapuhe sekä isojen etujärjestöjen puhe on ollut niin riitaisaa ja synkkää, että sellaisessa ilmapiirissä ei tietenkään ole veto- tai pitovoimaa, sellaisessa nähdään vähemmän mahdollisuuksia ja sellaisesta on enemmän lähtijöitä.