Mun isä teki alltime penkkienkan 65-vuotissynttärinään joten nuori mieshän sä viälä oot ja kehitysiässä. On tupattu senkin jälkeen hurjasteleen synttäreinä. Nysse on 70-vee, mutta kyllä se vielä enkkaansa penkissä(kin) parantaa jos vaan hengissä pysyy ja ilman vaivoja. Tällä hetkellä se on paisuttanu ittensä 104 kg pullaksi ja penkistä menee aika lailla se markka, kyykystä jotain 165 kg varman päälle ja vedossa 180 jotain kg (eipä se halua oikeen riskeerata, toisin ku minä vielä 4-kymppisenä onnistu tai kuole yrittäessä).
Aloitti 58-vuotiaana voimanoston (laiskoteltuaan välissä 20 vuotta, mut onhan sillä sitä ennen hiihdosta, juoksusta ja maastojuoksusta mitaleja muutama kirjahyllyllinen, esmes 70-80-luvulla oli juoksuissakin aika kova taso tuolla Kalevankisa-tasollakin ja hänelle liian lyhyt 800 m matkakin on paineltu alle 2 minuuttiin ja mä taisin asua pikkupoikana urheilukentän reunalla mukana pomppimassa uran jäähdyttelyvaiheessakin kun molemmat akillesjänteet oli jo menny ja selkäkin/välilevyt häippässeet... silti tehtiin kentällä vaikka 400 m vetoja auton kumi köyden päähä laitettuna ja toinen pää lantiossa. Luulen, että noita peruja tuo ainaskin lahjakkuus treenaamiseen...).
Ja eipä sillä ole paskaakaan väliä, mitä kukakin nostaa / ihan turha on vertailla muihin, kun se ei auta mitään. Tossa voimanostopiireissä juniorit ja varsinkin sub-junnut on sellaisia, että niitä oikein vituttaa tai masentaa kun joku kanssakaveri menee ohi tai nostaa kovan tuloksen jossain kisoissa. Mä sanon aina niille, että jos vertailemaan ruvetaan, niin aina löytyy jostain joku teitä vahvempi tyttökin (oikeestihan suomalaisten voimatasoilla / kenties aamupuuroillakin ei oo mitään jakoo maailmalla IPF:ssäkään noin niinku avoimissa). Kyllä se siitä yleensä sitten kääntyy siihen oman tason parantamiseen ja ettei oikein muuta mahda kun toisia ei voi huonontaakaan, jotta pärjäis paremmin vertailussa.
