Lihavuusepidemia

Olen myös alkanut kyseenalaistamaan pienten välipalojen popsimisen varsinaisten aterioiden välissä. Miksi pitäisi tunkea naamariin esim joku välipalapatukka heti kun vähän nälän tunne hiipii? Toki pieni välipala on hyvä asia, jos se vie nälkää pois ja näin estää kauppareissun lähtemisen näpistä tai sillä välttää epäterveellisen noutoruoan hakemisen. Itsellä on toki helppo huudella, kun pystyn noudattamaan tiettyjä ruokailuaikoja puolen tunnin heitolla. Tosin kyllä minullakin välillä tulee nälkä esim 2h syömisen jälkeen kun seuraavaan ateriaan olisi vielä tunti tai reilu aikaa. En silti ala mussuttamaan mitään, vaan koen järkevämmäksi antaa elimistölle energiaa säännöllisesti enkä silloin kun siltä tuntuu. Uskon tämän olevan myös merkittävä syy siihen, miksi siedän nälkää entistä paremmin.

Nykyajan keskimääräiseen elämäntyyliin sopii "parhaiten" tuollainen kellon mukaan syöminen, mutta jos asiaa tarkastelee yleisemmällä tasolla, niin nähdäkseni ihmisen pitäisi syödä silloin, kun on nälkä ja olla syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Aito nälän tunne on kehon antama signaali sille, että se kaipaisi energiaa. Nykyään monilla tuntuu vain olevan ongelmana tuon aidon nälän tunteen tunnistaminen, sikäli kun se voi mennä sekaisin milloin mielihalujen, milloin janon tunteen kanssa. Ja toki on varmastikin myös niin, että ylipainoisilla nuo kehon energiantarpeeseen liittyvät signaalit eivät välttämättä toimi ihan niin kuin niiden kuuluisi toimia. Vauvoilla/pienillä lapsilla tällainen kehon antamien signaalien mukaan toimiminen toimii hyvin, mutta vanhemmiten moni onnistuu paskomaan tämän käyttäytymismallin (minä mukaan lukien).

Nälän tunteen mukaan syömisestä löytyy enemmän keskustelua nimellä intuitiivinen syöminen. Esimerkiksi YLEn juttu aiheesta: Laihdutuskuurien vastapainoksi tarjotaan nyt intuitiivista syömistä – näin asiantuntijat suhtautuvat siihen
 
jos asiaa tarkastelee yleisemmällä tasolla, niin nähdäkseni ihmisen pitäisi syödä silloin, kun on nälkä ja olla syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Aito nälän tunne on kehon antama signaali sille, että se kaipaisi energiaa. Nykyään monilla tuntuu vain olevan ongelmana tuon aidon nälän tunteen tunnistaminen, sikäli kun se voi mennä sekaisin milloin mielihalujen, milloin janon tunteen kanssa.

Totta, tosin tuossakin on pieniä eroja. Esim. pitäisikö heti alkaa syömään vai odottaa että tulee nälän tunne, sitten alkaa valmistelemaan kauppaan lähtemistä, ostaa ostokset, tehdä ruoka ja syödä esim. tunnin tai parin päästä siitä kun se nälän tunne saapui?

Eli moni ei nykyisin "hetkeäkään" jaksa odottaa tai edes varmistua siitä että se tunne on oikeasti nälkää. Mikä voi tietyissä tilanteissa olla järkevää, esim. jos on ruokatauko noin kello 13 aikaan silloin kannattaa syödä jos seuraava mahdollisuus tulee sitten tuossa kello 17-18 pintaan kun on kotona.. ..tai hyvin luultavasti tulee sorruttua syömään jotain välipala/suklaa patukkaa välillä on on nälkä.

Mutta jos se tunne tulee vaikka aamusta viikonloppuna kun miettii että voisi lähteä kävelylle ja sitä päätyy syömään => sitten ei jaksa kun on maha täynnä joten ehkä lähtee kävelemään / juoksemaan illasta mutta kun tulee taas nälkä niin... Eli tuota voi käyttää myös "tekosyynä" ettei asioita jaksa tehdä ja ihminen on hyvä valehtelemaan itselleen. Toki myös elimistölle voi tehdä hyvää jos se liikunta tehdään kun on hieman nälkä, silloin se nälkä pääsee kehittymään jos se liikunta on esim. kävelyä tms.
 
Nykyajan keskimääräiseen elämäntyyliin sopii "parhaiten" tuollainen kellon mukaan syöminen, mutta jos asiaa tarkastelee yleisemmällä tasolla, niin nähdäkseni ihmisen pitäisi syödä silloin, kun on nälkä ja olla syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Aito nälän tunne on kehon antama signaali sille, että se kaipaisi energiaa. Nykyään monilla tuntuu vain olevan ongelmana tuon aidon nälän tunteen tunnistaminen, sikäli kun se voi mennä sekaisin milloin mielihalujen, milloin janon tunteen kanssa. Ja toki on varmastikin myös niin, että ylipainoisilla nuo kehon energiantarpeeseen liittyvät signaalit eivät välttämättä toimi ihan niin kuin niiden kuuluisi toimia. Vauvoilla/pienillä lapsilla tällainen kehon antamien signaalien mukaan toimiminen toimii hyvin, mutta vanhemmiten moni onnistuu paskomaan tämän käyttäytymismallin (minä mukaan lukien).

Nälän tunteen mukaan syömisestä löytyy enemmän keskustelua nimellä intuitiivinen syöminen. Esimerkiksi YLEn juttu aiheesta: Laihdutuskuurien vastapainoksi tarjotaan nyt intuitiivista syömistä – näin asiantuntijat suhtautuvat siihen
Toi ei käytännössä toimi nykyihmisellä, koska sen lisäksi että ihminen söisi kun sillä on nälkä, se kyllä jatkaa syömistä vaikka nälkä jo katoaa ("lautasen tyhjäksi"), ja syö muutenkin vaikka ei olisi pahemmin nälkä alunperinkään.

Nykyihmisen pitäisi pikemminkin vaalia nälän tunnetta, eli se on lähinnä ihana asia että on nälkä ja saa vaikka ollakin toistaiseksi, syödään sitten joskus myöhemmin!
 
Aika mustavalkoinen näkemys. Ihmisen ostoskäyttäytymiseen vaikuttaa tahdonvoiman ja itsehillinnän lisäksi myös mm. ruoanlaittotaidot, tottumukset, käytettävissä oleva aika, stressi, väsymys/vireystila, henkinen terveydentila ja niin edelleen.

Se, että osaa, tai ei osaa, laittaa ruokaa ei kai vaikuta päätöksentekoKYKYYn ruokakaupassa? Ostoskorin sisältöön toki, mutta kyse on kuitenkin tietoisista valinnoista/päätöksistä, jotka voivat olla hyviä, huonoja tai jotain siltä väliltä. Muut mainitsemasi asiat ovat mahdollisia päätösten laatuun vaikuttavia asioita ja potentiaalisesti tarpeeksi pitkälle vietynä myös kykyyn vaikuttavia tekijöitä.

Itse tiedän oikeastaan aina etukäteen ruokakauppaan mennessä, että mitä sieltä aion ostaa, mutta meitä on moneen junaan.

En haluaisi kuitenkaan uskoa siihen, että valtaosa ihmisistä menee ruokakauppaan ja noukkii ostoskoriin tuotteet vailla vapaata tahtoa markkinavoimien ohjaamana. Jos näin on, niin ihmiskunta joutaakin syödä itsensä ennenaikaisesti hengiltä.

Painonhallinta ei voi mielestäni perustua tahdonvoiman tai itsehillintään, koska se reitti on tuhoon tuomittu heti alkumetreistä alkaen… ja näinhän käytäntökin osoittaa, koska nämä mainitut ominaisuudet riittävät yleensä siihen kuukauden tai kahden pituiseen dieettiin/elämäntapamuutokseen, mutta ei sen pidemmälle. ”Tahdonvoima on väsyvä lihas” sanotaan.

Se ei toisaalta oikein voi vapaassa markkintaloudessa perustua mihinkään muuhunkaan kuin hyviin valintoihin/päätöksiin, joissa tahdonvoima ja itsehillintä näyttelevät merkittävää roolia.

Lääkkeet, sivistys, keppi ja porkkana yhteiskunnan taholta etc. toimivat taustalla päätöksiä ohjaavina apuvälineinä.

Uskaltaisin sanoa, että väestötasolla normaalipainoiset ihmiset eivät joudu jokaisen aterian kohdalla taistelemaan halujaan tai houkutuksia vastaan. Yksilötasolla tilanne on kuitenkin toinen, on varmasti myös sellaisia normaalipainoisia ihmisiä, joilla jokaista suupalaa edeltää jonkinmoinen henkinen kamppailu. Se, miksi kasvavalla väestömassalla syöminen on sitten mennyt tällaiseksi alituiseksi kamppailuksi, onkin taas aivan oma keskustelunsa :hmm:

Nälkä on varmasti tuttu tunne 99+%:lle väestöstä. Itselläkin on juuri nyt nälkä, mutta tiedän jo mitä ja mihin aikaan tulen tänään syömään, joten sivuutan se tunteena, johon ei tarvi tällä hetkellä reagoida.

En osaa sanoa, että eroaako normaalipainoisen ja ylipainoisen nälkätuntemuksen voimakkuus jotenkin toisistaan vai onko kyse vain kyvystä hallita kyseistä tunnetta. Onko nälkätuntemuksen voimakkuus ylipäätään edes mitattavissa objektiivisesti?
 
Tunnetko esim. ketään joka juo päivittäin kahvia? Jopa tiedostaen että jos joutuu olemaan vaikka viikon ilman saa siitä päänsärkyä ja on selkeästi riippuvainen?

Vaikka onkin offtopic, käsi pystyyn. Työpäivän aikana menee 5-10 kuppia pikakahvia. Viikonloppuna on "pakko" juoda aamulla pari kuppia, muutoin päätä särkee. Joskus kokeilin muutaman viikon ajan vähentää päivittäisen annoksen "aamulla yksi kuppi, lounaalla yksi kuppi" -metodiin. Alkuun aamupäivällä päätä särki hiukan, mutta helpotti mitä pidemmälle kokeilua jatkoi. Viikonloppuisin ei tarvinnut enää juoda. Huomaan kuitenkin, että jos en tietoisesti keskity asiaan, niin huomaamatta tulee käytyä naksauttamassa vedenkeitin päälle ja napata kuppi pikakahvia.

Enemmän se on tapa (josta vaikea päästä eroon), kuin oikea nautinto. Hetkiseksi irrottautuu kulloisestakin tekeillä olevasta asiasta pohtimaan/ratkomaan ongelmaa, ikäänkuin ottaa etäisyyttä. Sinällään koen tuon tehokkaaksi omalla kohdallani. Mutta sen hetkisen voisi käyttää järkevämminkin kuin kahvin hakuun.

Ontopic, samaa mahtaa syöminen olla monille lihaville: tapa josta vaikea päästä eroon; liikaa syönti, herkkujen syönti. Ei toki ainoa syy "lihavuusepidemiaan", mutta yksi.
 
Normaalilla tahdonvoimalla ja itsehillinnällä operoiva ihminen pystyy päättämään, että mitä kaupasta ostaa ja kuinka paljon ostoksista kerralla syö tai käykö ravintolassa syömässä ja jos käy niin mitä tilaa ja kuinka paljon.
Juurikin näin, eli kyllä se tahdonvoimalla operoiva on monessakin mielessä paremmassa asemassa, kuin lääkkeillä operoiva.

Sitä on varmaan edelleen niiden lihavien vaikea ymmärtää, että se laihakin joutuu ihan joka päivä päättää tehdä niitä oikeita/vaikeita valintoja, eikä se ole yhtään sen helpompaa.

Kyllä itsekin tulee välillä lasten kanssa käytyä Mäkissä ja ainakin itse pystyn ymmärtämään, miksi joku himoaa niitä ruokia. Itse himoitsen enemmän sitä sisäfilettä mediumina jossain hyvässä pihviravintolassa tai hyvää sushipöytää. Silti pystyn hyvinkin helposti sen 1200 kcal mäkkärin aterian syödä ja jonkun jälkkärin, vaikka arjessa omat ateriat on käytännössä aina alle sen 500 kcal. Siinä sen oikeasti huomaa miten mitätön määrä volyymillisesti se 1200 kcal tai 2000 kcal voikaan olla, siihen vähän jos mixaa sokerilimua, pirtelöä, dippiä, ketsuppia, jne. Jos yrittäisin syödä jotain terveellistä sen 2000 kcal edestä, niin en pystyisi.

Toisaalta itse tiedän myös oikein hyvin mitä vaatii, kun lähtee lenkille ja kuluttaa 1200 kcal tai 2000 kcal. Eilen vedin juoksu + lihaskunto, ajallisesti yhteensä 2h 47min ja kulutus oli 1480 kcal. Tiedän myös mitä seuraa, jos menisin mäkkiin kerran tai pari viikossa, enkä kerran kahdessa kuukaudessa ja tätä yritän omille teini-ikäisille lapsillekin opettaa, koska he valitsisivat kyllä sen mäkin tai minkä tahansa muun vastaavan mieluummin, kuin kanakeiton tai kaalilaatikon.

Eli tämä on juuri se mikä erottaa sen tahdonvoimalla operoivan normaalipainoisen/laihan siitä lihavasta.

Uskaltaisin sanoa, että väestötasolla normaalipainoiset ihmiset eivät joudu jokaisen aterian kohdalla taistelemaan halujaan tai houkutuksia vastaan. Yksilötasolla tilanne on kuitenkin toinen, on varmasti myös sellaisia normaalipainoisia ihmisiä, joilla jokaista suupalaa edeltää jonkinmoinen henkinen kamppailu. Se, miksi kasvavalla väestömassalla syöminen on sitten mennyt tällaiseksi alituiseksi kamppailuksi, onkin taas aivan oma keskustelunsa :hmm:
Tässä olet silti niin väärässä, kuvittelet oikeasti, että normaalipainoiset pysyy normaalipainoisina ihan itsestään, näin se ei toimi ikävä kyllä silti sillä väestötasollakaan. Kannattaa mennä oikeasti kyselemään ihan kadulle, ottaa sieltä laihoja ja normaalipainoisia, kysyä heiltä, että tekeekö he päivittäin jotain sen eteen, että pysyy normaalipainoisena. Syö järkevästi, kokkailee kotona, vaikka ei huvittaisi, ottaa eväät töihin, vaikka lounaspaikan/lounaspaikkojen buffa-mätöt olisi helpompia ja parempia, kuntoilee, lenkkeilee, liikkuu, urheilee jne. Tottakai on varmasti ihmisiä, jotka on oppinut elämään niin, että ei tiedosta sitä, mutta uskon silti, että on todella suuri joukko, jotka oikeasti "kamppailevat" asian kanssa päivittäin, etenkin nykymaailmassa, missä ovista ja ikkunoista tungetaan sisään ja silmille mitä paremman näköistä, mitä maistuvampaa ja helpompaa ruokaa.

Kyllä se ainakin itselle on "kamppailua", ihan jokainen päivä. Vetää vaikka joku työreissu ja syödä reissunpäällä vain terveellistä ruokaa. Tai jos on herännyt aamulla hotellilla viideltä, käynyt hotellin aamiaisella syömässä puuroa, marjoja, rahkaa, hedelmää ja pari kuppia kahvia. Siitä työpäivän jälkeen illalla kotona esimerkiksi 9 aikaan, niin kyllä ainakin omaan mieleen tulee muitakin ajatuksia, kuin ottaa hernekeittopurkki kaapista ja lämmittää siitä puolet ja nautiskella se ruisleivän kanssa. Voisi esimerkiksi 6h ajomatkalla helposti pysähtyä syömään jotain helvetin epäterveellistä, etenkin kun ilta 7 aikaan alkaa olla niin kova nälkä, että voisi syödä ihan mitä vaan. Se on kuitenkin päätös, joka vaatii tahdonvoimaa mennä kotiin syödä jotain terveellistä, mitä vaimo ja/tai lapset on kokannut, tai syödä jotain kasvissosekeittoa pakastimesta. Elämä on valintoja ja itse ainakin ymmärrän miksi monet valitsevat "väärin".

Itse tiedän oikeastaan aina etukäteen ruokakauppaan mennessä, että mitä sieltä aion ostaa, mutta meitä on moneen junaan.

En haluaisi kuitenkaan uskoa siihen, että valtaosa ihmisistä menee ruokakauppaan ja noukkii ostoskoriin tuotteet vailla vapaata tahtoa markkinavoimien ohjaamana. Jos näin on, niin ihmiskunta joutaakin syödä itsensä ennenaikaisesti hengiltä.
Sama juttu ja täysin samaa mieltä, että kenenkään ei todellakaan pitäisi mennä sinne kauppaan ilman "suunnitelmaa"! Itse kierrän kaupan hyvin tarkan ostoslistan kanssa ja tiedän tarkalleen, että mitä tarvitsen seuraavaan 2 tai 3 terveelliseen ruokaan kotona. Hyvin harvoin tulee ostettua mitään listan ulkopuolelta, ehkä joku rahka, hevi tms. tarjous tulee hyödynnettyä, vaikka harvoin sellaisia on, useammin ne tarjoukset on irttareiden kilohinnoissa tai sipsipusseissa.

Nälkä on varmasti tuttu tunne 99+%:lle väestöstä. Itselläkin on juuri nyt nälkä, mutta tiedän jo mitä ja mihin aikaan tulen tänään syömään, joten sivuutan se tunteena, johon ei tarvi tällä hetkellä reagoida.
Kuulun samaan porukkaan, itsellä on myös juuri tällä hetkellä erittäin kova nälkä. Söin viimeksi eilen illalla noin klo 20 ja ajattelin syödä tänään ensimmäisen kerran joskus 16-17 välillä. Sekin on päätös, jonka olen ihan itse tehnyt ja jossa pysyn. Henkilökohtainen syy on se, että olen päättänyt jo ennakkoon, että en treenaa tänään ja syön 500-700 kcal alle kulutuksen.

En osaa sanoa, että eroaako normaalipainoisen ja ylipainoisen nälkätuntemuksen voimakkuus jotenkin toisistaan vai onko kyse vain kyvystä hallita kyseistä tunnetta. Onko nälkätuntemuksen voimakkuus ylipäätään edes mitattavissa objektiivisesti?
On selkeästi, minulle on tässäkin ketjussa kerrottu, kuinka lihavan nälkä on eri asia, kuin laihan nälkä. Eli ei ole, mutta lihavat perustelee itselleen mitä vaan ja millä vaan.
 
Ruokakauppaan/-ostoksiin liittyen yksi henkilö-/perhekohtaisella tasolla toimiva ja väestötasolla todennäköisesti toimiva juttu on ns. arkiruokailuun ostaa yksinomaan tai lähes yksinomaan tuotteita, joissa ei ole lisättyä sokeria. Se rajaa aika hyvin tuotevalikoiman sellaiseksi, josta on helppo muodostaa terveellinen (=energiamäärältään sopiva ja makro- sekä mikroravinnetarpeet täyttävä) ruokavalio.
 
On selkeästi, minulle on tässäkin ketjussa kerrottu, kuinka lihavan nälkä on eri asia, kuin laihan nälkä. Eli ei ole, mutta lihavat perustelee itselleen mitä vaan ja millä vaan.
Niin linkkasin tänne aiemmin lihavuustutkijan haastattelun jossa hän kertoi että lihavilla usein havaitaan alhaisia "kylläisyys hormonin" pitoisuuksia, kun heille annetaan lisää kehoon tätä hormonia niin he laihtuvat ja eivät enään ylensyö.

tutkija, lääkäri ja professori Kirsi Pietiläinen

 
Viimeksi muokattu:
Niin linkkasin tänne aiemmin lihavuustutkijan haastattelun jossa hän kertoi että lihavilla usein havaitaan alhaisia "kylläisyys hormononin" pitoisuuksia, kun heille annetaan lisää kehoon tätä hormonia niin he laihtuvat ja eivät enään ylensyö.

tutkija, lääkäri ja professori Kirsi Pietiläinen

Liian pitkä video katsottavaksi itselleni.

Puhuuko Kirsi Leptinistä ja/tai Gherlinistä vai jostain muusta?

ETA:
Tämä on hauska pikku tutkimus liittyen Gherliniin ja ruokailun aiheuttamaan kylläisyyteen:

Mind over milkshakes: mindsets, not just nutrients, determine ghrelin response - PubMed

Abstract​

Objective: To test whether physiological satiation as measured by the gut peptide ghrelin may vary depending on the mindset in which one approaches consumption of food.

Methods: On 2 separate occasions, participants (n = 46) consumed a 380-calorie milkshake under the pretense that it was either a 620-calorie "indulgent" shake or a 140-calorie "sensible" shake. Ghrelin was measured via intravenous blood samples at 3 time points: baseline (20 min), anticipatory (60 min), and postconsumption (90 min). During the first interval (between 20 and 60 min) participants were asked to view and rate the (misleading) label of the shake. During the second interval (between 60 and 90 min) participants were asked to drink and rate the milkshake.

Results: The mindset of indulgence produced a dramatically steeper decline in ghrelin after consuming the shake, whereas the mindset of sensibility produced a relatively flat ghrelin response. Participants' satiety was consistent with what they believed they were consuming rather than the actual nutritional value of what they consumed.

Conclusions: The effect of food consumption on ghrelin may be psychologically mediated, and mindset meaningfully affects physiological responses to food.

Ihmisen psykologia / uskomukset nautittavaa ruokaa kohtaan saattaa merkityksellisissä määrin vaikuttaa kylläisyyshormoni Gherlinin pitoisuuteen verenkierrossa eli fysiologiseen kylläisyydentunteeseen.
 
Viimeksi muokattu:
Tilastoa ja vertailua suomi vs. muut pohjoismaat teinien osalta. Suomessa jokin menee enempi pieleen kuin verrokkimaissa.

1756281376434.png


Aikuisista. Mielenkiintoinen myös miten tilanne kehittynyt vuodesta 2014 eteenpäin
1756281505636.png

Olen asunut useammassa Euroopan maassa, enkä ole missään nähnyt niin paljon erilaista makeistarjontaa kuin Suomessa. Karkkihyllyt on järkyttävän pitkiä ja myynti vaan kasvaa - Irtokarkkien myynti on kasvanut räjähdysmäisesti – erityisesti niitä ostavat nuoret naiset
 
Linkki johtaa haastattelun alkuun eikä haastattelu kestä kuin reilun 3 minuuttia, puhutaan GLP-1 hormonista.
Aivan. Vilkuilin muutaman minuutin. Cheers.

GLP-1 tosiaan on ns gamechanger verrattuna Leptiniin, Gherliniin ja muihin aiemmin havaittuihin ja tutkittuihin kylläisyyteen (ja noin miljoonaan muuhun ihmiskehon prosessiin) vaikuttaviin hormoneihin.

Selkärangan sorvaamiselle varsin potentiaalinen korvike isoille väestömassoille.
 
Normaalilla tahdonvoimalla ja itsehillinnällä operoiva ihminen pystyy päättämään, että mitä kaupasta ostaa ja kuinka paljon ostoksista kerralla syö tai käykö ravintolassa syömässä ja jos käy niin mitä tilaa ja kuinka paljon.

Siksihän meillä on valtaosa väestöstä normaalipainoisia... eiku mites se nyt menikään. :hmm:


Tässä valitettavasti vain sorrutaan siihen että yliarvioidaan "normaalia" ihmistä. Pelkästään se että ostaa "raaka-aineita" ja osaa valmistaa niistä yhtään mitään on jo monelle todella ylivoimainen asia.

En osaa suoraan sanoa miksi, ehkä nykyisin perheet toimivat erilailla kuin omassa nuoruudessani. Eli nuoren (lapsen) ei tarvitse käydä lähikaupassa noutamassa yhtään mitään vanhemmilleen. Eikä osallistua metsässä marjojen ja sienien keräämiseen tai omassa pihassa omenoiden, kirsikoiden, viinimarjojen, ruohosipulin jne. keräämiseen tai kylvää herneitä, perunoita, porkkanoita tms. siihen omaan kasvimaahan.

Ei edes auttaa sen ruuan valmistamisessa, ehkä kotona ei edes valmisteta ruokaa. Joten sitten kun joskus (toivottavasti) muutetaan pois kotoa ei ensin opiskellessa ja myöhemmin armeijassa / yksin asuessa osata käyttää edes mikroa tai googlata miten valmistaa yhtään mitään, keittää perunoita tms. Joten jatketaan samaa mitä tehtiin jo nuorempana ja käydään valmisruokapaikoissa syömässä tai nykyisin tilataan suoraan kotiin se valmisruoka klarnalla kun sen voi maksaa "sitten joskus".


Tulee mieleen se big brothers blondi joka ei halunnut juoda maitoa koska siinä tapettiin lehmiä. Kun häneltä kysyttiin miten maitoa saadaan hän kertoi että lehmä täytyy ampua.. Jotenkin tuli mieleen jo silloin että eikö hänellä ollut äitiä ja luuliko hän oikeasti että hänen äitinsä täytyi tappaa että hänelle saatiin maitoa lapsena?

Tämä kuulostaa aika pelottavalta:

"
20–30-vuotiaille joudutaan joskus opettamaan kädestä pitäen, kuinka asioidaan kaupassa, siivotaan koti ja ylipäänsä selviydytään arjessa. Mediasosiologian tutkijan mukaan ilmiöstä ei voi syyttää netissä velttoilua vaan vanhempia.
"
Ei tietysti voida vaatia että osattaisiin syödä terveellisesti jos ei edes osata käydä kaupassa, ostaa sieltä ruokaa, valmistaa sitä, hoitaa laskuja, tehdä arkielämän perustaitoja... Jos et ole koskaan nähnyt miten pyykkiä pestään tai edes kuullut että se olisi mahdollista miten se voisi tulla sinulle mieleen? Vaatteet tulivat kaapista ja vanhemmat ostivat niitä.. likaiset heitettiin koriin mistä ne katosivat (ehkä heitettiin roskiin)... niinpä niin..

Kieltämättä hämmentävää, mutta tuollaiset syrjäytyneiden ongelmat ei kyllä selitä miksi suurin osa aikuisväestöstä on ylipainoisia.

Menee vähän offtopiciksi, mutta ei tuollaisten asioiden oppimisen pitäisi tarvita suurta määrää toistoa ja sitä että on pistetty lapsena tekemään kotitöitä oikein olan takaa, kuten muistaakseni olet aiemmin kertonut omasta lapsuudestasi. Toki olin välillä mukana kaupassa, mutta ei mua muistaakseni ainakaan kovin usein lähetetty ostoslistan ja rahan kanssa kauppaan enkä pessyt itse pyykkejä vaan laitoin ne tosiaan koriin, mutta kyllä sitä vähän hitaampikin olisi huomannut että mitä niille tapahtuu. Sen verran tuli kyllä seurattua sivusta että tiesi että ne pestään pesukoneessa ja jopa että valkopyykki pitäisi laittaa erikseen. Jos on yhtään omaa päättelykykyä niin kyllä tuollaiset asiat pitäisi osata päätellä ilman että kädestä pitäen opetetaan ja laitetaan tekemään suuri määrä toistoja.

Nykyajan keskimääräiseen elämäntyyliin sopii "parhaiten" tuollainen kellon mukaan syöminen, mutta jos asiaa tarkastelee yleisemmällä tasolla, niin nähdäkseni ihmisen pitäisi syödä silloin, kun on nälkä ja olla syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Aito nälän tunne on kehon antama signaali sille, että se kaipaisi energiaa. Nykyään monilla tuntuu vain olevan ongelmana tuon aidon nälän tunteen tunnistaminen, sikäli kun se voi mennä sekaisin milloin mielihalujen, milloin janon tunteen kanssa.

Miten ihmeessä nälän tunnetta edes voisi sekoittaa johonkin muuhun? Janohan tuntuu ihan erilaiselta, ei siinä pitäisi olla mitään tunnistamista. :D


Tässä olet silti niin väärässä, kuvittelet oikeasti, että normaalipainoiset pysyy normaalipainoisina ihan itsestään, näin se ei toimi ikävä kyllä silti sillä väestötasollakaan. Kannattaa mennä oikeasti kyselemään ihan kadulle, ottaa sieltä laihoja ja normaalipainoisia, kysyä heiltä, että tekeekö he päivittäin jotain sen eteen, että pysyy normaalipainoisena. Syö järkevästi, kokkailee kotona, vaikka ei huvittaisi, ottaa eväät töihin, vaikka lounaspaikan/lounaspaikkojen buffa-mätöt olisi helpompia ja parempia, kuntoilee, lenkkeilee, liikkuu, urheilee jne. Tottakai on varmasti ihmisiä, jotka on oppinut elämään niin, että ei tiedosta sitä, mutta uskon silti, että on todella suuri joukko, jotka oikeasti "kamppailevat" asian kanssa päivittäin, etenkin nykymaailmassa, missä ovista ja ikkunoista tungetaan sisään ja silmille mitä paremman näköistä, mitä maistuvampaa ja helpompaa ruokaa.

Kyllä se ainakin itselle on "kamppailua", ihan jokainen päivä. Vetää vaikka joku työreissu ja syödä reissunpäällä vain terveellistä ruokaa. Tai jos on herännyt aamulla hotellilla viideltä, käynyt hotellin aamiaisella syömässä puuroa, marjoja, rahkaa, hedelmää ja pari kuppia kahvia. Siitä työpäivän jälkeen illalla kotona esimerkiksi 9 aikaan, niin kyllä ainakin omaan mieleen tulee muitakin ajatuksia, kuin ottaa hernekeittopurkki kaapista ja lämmittää siitä puolet ja nautiskella se ruisleivän kanssa. Voisi esimerkiksi 6h ajomatkalla helposti pysähtyä syömään jotain helvetin epäterveellistä, etenkin kun ilta 7 aikaan alkaa olla niin kova nälkä, että voisi syödä ihan mitä vaan. Se on kuitenkin päätös, joka vaatii tahdonvoimaa mennä kotiin syödä jotain terveellistä, mitä vaimo ja/tai lapset on kokannut, tai syödä jotain kasvissosekeittoa pakastimesta. Elämä on valintoja ja itse ainakin ymmärrän miksi monet valitsevat "väärin".


Sama juttu ja täysin samaa mieltä, että kenenkään ei todellakaan pitäisi mennä sinne kauppaan ilman "suunnitelmaa"! Itse kierrän kaupan hyvin tarkan ostoslistan kanssa ja tiedän tarkalleen, että mitä tarvitsen seuraavaan 2 tai 3 terveelliseen ruokaan kotona. Hyvin harvoin tulee ostettua mitään listan ulkopuolelta, ehkä joku rahka, hevi tms. tarjous tulee hyödynnettyä, vaikka harvoin sellaisia on, useammin ne tarjoukset on irttareiden kilohinnoissa tai sipsipusseissa.


Kuulun samaan porukkaan, itsellä on myös juuri tällä hetkellä erittäin kova nälkä. Söin viimeksi eilen illalla noin klo 20 ja ajattelin syödä tänään ensimmäisen kerran joskus 16-17 välillä. Sekin on päätös, jonka olen ihan itse tehnyt ja jossa pysyn. Henkilökohtainen syy on se, että olen päättänyt jo ennakkoon, että en treenaa tänään ja syön 500-700 kcal alle kulutuksen.

Onneksi olkoon, sulla on teräksinen tahdonvoima ja olet pysynyt sillä normaalipainoisena/laihana. Moni ei tähän pysty, ja todennäköisesti on utopiaa että valtaosa väestöstä tähän pystyisi tai edes haluaisi ruveta kun rehellisesti sanottuna kuulostaa aika paskalta.

En kyllä itsekään tuollaista jaksaisi jos ihan suoraan sanotaan, ja epäilen ettei iso osa normaalipainoisista joudu käymään ainakaan ihan noin kovaa kamppailua.


On selkeästi, minulle on tässäkin ketjussa kerrottu, kuinka lihavan nälkä on eri asia, kuin laihan nälkä. Eli ei ole, mutta lihavat perustelee itselleen mitä vaan ja millä vaan.

Kyllä musta kuulostaa että oma nälkä on aika eri kuin lihavien nälkä. En tiedä olenko sitten vaan epätavallinen, mutta ruuasta tai herkuista ei kuvaillulla tavalla irtoa sitä nautintoa joten ns. tunnesyöminen ei ainakaan samassa määrin onnistu halusi tai ei. Samoin nälän tunne ei ole kovin voimakas, esim. pystyn helposti syömään vaan kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ja lapsena jätin usein kouluruuan välistä kun se vaan maistui niin paskalta että mieluummin kesti nälän tunnetta kuin söi sitä. :hmm:
 
Viimeksi muokattu:
Itse nykyään normaalipainoisena en edes joudu kamppailemaan "läskistymistä" vastaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että oman ruokavalion runko on todella hyvässä jiirissä, ja painankin menemään perus arkiviikot ihan autopilotilla syömisten kanssa.
 
Itse nykyään normaalipainoisena en edes joudu kamppailemaan "läskistymistä" vastaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että oman ruokavalion runko on todella hyvässä jiirissä, ja painankin menemään perus arkiviikot ihan autopilotilla syömisten kanssa.

Tämä on se tilanne, mihin toivoisi jokaisen normaalipainoiseksi ryhtyneen ( ja miksei pysyvästi normaalipainoisenkin) pääsevän pitkässä juoksussa. Kyseessä on maratoni, ei sprintti. Elämäntapamuutos/-valinnat, ei pikadieetti.

Ideaalitilanteesa kukaan ei tietenkään missään kohtaa edes tulisi ylipainoiseksi ja joutuisi laihduttamaan / tekemään elämäntaparemonttia. Tässä kotikasvatus ja vanhempien esimerkki on mielestäni todella tärkeässä roolissa. Lapsilihavuus on se, mikä itseäni tässä epidemiassa ylivoimaisesti eniten hirvittää.
 
Niin linkkasin tänne aiemmin lihavuustutkijan haastattelun jossa hän kertoi että lihavilla usein havaitaan alhaisia "kylläisyys hormonin" pitoisuuksia, kun heille annetaan lisää kehoon tätä hormonia niin he laihtuvat ja eivät enään ylensyö.

tutkija, lääkäri ja professori Kirsi Pietiläinen
En jaksa katsoa, mutta puhuuko Kirsi syystä vai seurauksesta? Eli onko lihominen ja lihavuus sotkenut tämän hormonin toiminnan vai olisiko tällä henkilöllä nämä hormonit ihan päin v***ua, jos hänen BMI olisi 20?

Kuinka monelle miehelle on kasvanut yllättäen D-kupin tissit BMI:n ollessa 20 tai sama vastaavasti kuinka monelle naiselle on kasvanut viikset samalla BMI:llä? Itse olen kuullut, että juuri se lihavuus sotkee hormonit niin, että miehen elimistöön alkaa erittymään estrogeenia ja naisille puolestaan testosteronia. Joten olisiko täysin uskomatonta ja jopa mahdotonta, että juuri se lihavuus sotkisi myös suolistohormonien tuotannon? Kuulemma se samainen lihavuus aiheuttaa myös 2-tyypin diabetesta ja vaikka mitä muuta.

En usko, että Kirsillä on tämän väitteensä pohjana kattavaa tutkimusta, jossa samoja ihmisiä (edes vaikka tuhat tai muutamia tuhansia, puhumattakaan sadoista tuhansista) on testattu ensin BMI 20 ja sitten BMI 40 arvoilla, kun on tutkittu heidän suolistohormoneja, vai onko? Eli puhuuko Kirsi kuitenkin vaan siitä, että laihalla tämä asia on kunnossa ja lihavalla perseellään?

Tämähän on vähän sama, kuin väittäisi lääkärin papereilla tai ilman, että keuhkoahtaumatautiin sairastuneet tupakoijat olisi siihen sairastuneet myös ilman tupakkaa. Vai olisiko kuitenkaan?

Onneksi olkoon, sulla on teräksinen tahdonvoima ja olet pysynyt sillä normaalipainoisena/laihana. Moni ei tähän pysty, ja todennäköisesti on utopiaa että valtaosa väestöstä tähän pystyisi tai edes haluaisi ruveta kun rehellisesti sanottuna kuulostaa aika paskalta.

En kyllä itsekään tuollaista jaksaisi jos ihan suoraan sanotaan, ja epäilen ettei iso osa normaalipainoisista joudu käymään ainakaan ihan noin kovaa kamppailua.
Aivan, itse käyn toki vähän erilaista kamppailua, koska itselle ei riitä ne normaalipainon rajat. Eli varmasti jos liikkuisin painon puolesta jossain +-15 kg haarukassa, niin elämäni voisi toki olla hyvin toisen laista. Nyt esimerkiksi oma paino on pitkään alkanut vitosella ja siinä olen sen pitänyt. Voit kokeilla, jos lähdet juoksemaan, vaikka 40km matkaa maastoon ja otat 15kg:n repun selkään tai mahaan tai painoja ympäri kroppaa, niin se on uskomattoman paljon raskaampaa, kuin ilman sitä. Eli itse en kyllä varmasti kuulu valtaväestöön, mutta silti tunnen nälkää, tykkään hyvästä ruoasta (syönkin sitä viikottain), tämän vastapainona urheilen paljon ja syön muulloin vähemmän, jotta painoni ei nouse.
 
Olen asunut useammassa Euroopan maassa, enkä ole missään nähnyt niin paljon erilaista makeistarjontaa kuin Suomessa. Karkkihyllyt on järkyttävän pitkiä ja myynti vaan kasvaa - Irtokarkkien myynti on kasvanut räjähdysmäisesti – erityisesti niitä ostavat nuoret naiset
Toi on totta, mutta ilmeisesti Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa karkkien kulutus on samaa luokkaa Suomen kanssa.

Makeisten kulutus yksinään ei siis selittäne suomalaisten läskilöllöilyä.

Itse näkisin, että merkittävä rooli on sosiaalisella paineella tai siis sen puutteella tässä maassa. Etenkään naisilla ei kerta kaikkiaan ole mitään motiivia pysyä hoikkana. Etenkään jossei oma terveys kiinnosta, tai kiinnostaa, mutta luulee väärin miten ylipaino siihen vaikuttaa.
 
En jaksa katsoa, mutta puhuuko Kirsi syystä vai seurauksesta? Eli onko lihominen ja lihavuus sotkenut tämän hormonin toiminnan vai olisiko tällä henkilöllä nämä hormonit ihan päin v***ua, jos hänen BMI olisi 20?

Niin sinä mutuilit että lihavilla ei voi olla eri nälkä kuin terveillä, laitoin linkin 3 minuutin pituiseen lihavuustutkijan haastatteluun joka kumoaa mutuilusi, et tietenkään jaksa tätä haastattelua katsoa, koska voisit oppia jotain mikä liittyy tähän lihavuusepidemiaan.
 
Niin sinä mutuilit että lihavilla ei voi olla eri nälkä kuin terveillä, laitoin linkin 3 minuutin pituiseen lihavuustutkijan haastatteluun joka kumoaa mutuilusi, et tietenkään jaksa tätä haastattelua katsoa, koska voisit oppia jotain mikä liittyy tähän lihavuusepidemiaan.
@JRan kyseenalaisti sitä, että onko se "eri nälkä" syy vai seuraus.

Jos tämä seikka ilmenee videosta niin kerro ihmeessä, me emme välttämättä jaksa käydä mitään videoita katsomaan.
 
Niin sinä mutuilit että lihavilla ei voi olla eri nälkä kuin terveillä, laitoin linkin 3 minuutin pituiseen lihavuustutkijan haastatteluun joka kumoaa mutuilusi, et tietenkään jaksa tätä haastattelua katsoa, koska voisit oppia jotain mikä liittyy tähän lihavuusepidemiaan.
Katsoin videon eli Kirsi puhuu seurauksista.

Edit: Tyyliin hänen sanoja lainaten: "kun lihavuus on kehittynyt, niin suolistohormoni puuttuu".
 
Eli vastaus on kyllä, ylipainoisella voi olla kovempi nälkä kuin terveellä johtuen hormoonin puutoksesta.
Aivan, mutta tämä ei selitä ollenkaan sitä, että miksi se henkilö on lihava tai ylipainoinen. Vaan hän on syönyt itsensä sellaiseksi täysin normaaleilla suolistohormoneilla.

Edit: ja kun lisätään vielä se, että jokainen kokee nälän hyvin eri tavalla, niin edelleen tämä ei tarkoita mitään.
 
Aivan, mutta tämä ei selitä ollenkaan sitä, että miksi se henkilö on lihava tai ylipainoinen. Vaan hän on syönyt itsensä sellaiseksi täysin normaaleilla suolistohormoneilla.
Kyllä, mutta puutoksen korjaaminen pysyvästi muilla keinoin kun lääkityksellä on erittäin vaikeaa.
 
Se on faktaa sinun kohdalla, nyt puhutaan miljoonista ihmisistä, tutkimukset eivät ole samaa mieltä, olen näitä tutkimuksia sinulle täällä aiemminkin linkittänyt.

Siitä tulee vain hieman ongelmaa jos puhutaan kerralla miljoonista ihmisistä. Mutta hyvä on:

- Lihavuus lyhentää elinikää joka kahdeksan vuotta (varsinkin vaikeasti lihavuus) ei siis yksilötasolla mutta miljoonien tasolla. Lisäksi suurin osa heidän elämästään kuluu diabeteksen tai sydän ja verisuonitautien kera. Parikymppiset vaikeastilihavat sairastavat elämänsä aikana jopa 19 vuotta enemmän kuin normaalipainoiset.

- "Lievä ylipaino" on parempi kuin laihuus. Eli pisimmän elinajanennusteen saivat ihmiset joilla BMI on välillä 23,7-27 eli normaalin ylärajoilla - lievän ylipainon alarajoilla. Esim. siis 160cm lyhyt nainen joka painaa 62kg (se 24 BMI) tai 180cm ja 82kg painava mies (25,31BMI). Tutkimus on tehty 100 000 koehenkilön skaalalla mikä on tarpeeksi kattava...

Oikeastihan kyse on siitä että normaalipainoiset tai vain hieman painorajan yläpuolella olevat ovat pienemmässä riskissä sairastua diabetekseen tai sydän ja verisuonitauteihin. Ainakin ennen moni joka oli "liian laiha" kulutti melkoisesti alkoholia sekä tupakkaa mikä osaltaan selittää sitä miksi heidän ikänsä ei niin pitkä sitten ollut. Tuota tutkimusta on kuitenkin aloitettu jo 1970-luvulta eteenpäin ja moni varmaan muistaa miten silloin oli ihan normaalia että autoissa tai jopa taloissa tupakoitiin sisällä ja lapset olivat sitten vain siellä eikä esim. passiivisesta tupakoinnista pahemmin tiedetty tai välitetty..
Tämä siis yksilötasolla ajatellen. Mutta jos miettii miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa niin onhan nuo tietysti faktoja...
 
Miten olisi ihan laihduttaminen?
Tämäkin on toistuvasti käyty läpi tässä ketjussa. Eli usein kerran lihoneilla tuo hormonien tasapaino ei palaudu enää. Vähän sama asia kuin sekin, että kerran kasvatetut rasvasolut ei kehosta poistu ilman kirurgisia toimenpiteitä laihduttaessa, ne vaan pienenevät. Myös mitokondrioidein toiminta muuttuu.

On kyllä vähän puuduttavaa sivu toisensa jälkeen törmätä samoihin vänkäämisiin, kuinka kaikki tämä uusi (yli 10 vuotta vanha) tutkimustieto on höpöä, ja kuinka lihavuuslääkkeet eivät ole missään nimessä ratkaisu mihinkään. Ainakaan oikea, koska ainoa oikea ratkaisu on se, että kukaan ei liho, kun pitää huolen että taistelee joka päivä aamusta iltaan kurinalaisesti nälkää vastaan, ja samalla maratonharjoittelee, ja kertoo sitten tämän oman tarinan äärimmäisestä kurinalaisuudesta ja oikeista valinnoista joka päivä foorumille.

Mutta keskusteluahan tämäkin on ja jokaisella on vähän eri näkemys. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa, että se oma tilanne on oma tilanne, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Lihavuus ja painonhallinta on monimutkainen vyyhti.
 
Tässä on jotain vinkkejä miten luonnollisin keinoin saada lisää GLP-1 hormonia, luonnollisin keinoin hormonin vaikutukutus kestää muutaman minuutin syömisen aikana/jälkeen. Useimmilla lääkkeillä vaikutus kestää 7 päivää ja siitä johtuen pistos otetaan viikottain.

Näin GLP-1-hormonin tuotantoa voi lisätä ilman lääkkeitä – Lääkärin kuusi vinkkiä lääkkeettömään painonhallintaan

 
Eli vastaus on kyllä, ylipainoisella voi olla kovempi nälkä kuin terveellä johtuen hormonin puutoksesta.
Jos nyt ihan tarkkoja halutaan olla, ja halutaanhan me, niin muistini mukaan hän sanoi, että ylipainoisilla voi olla (tai on?) vähemmän GLP-1:tä elimistössään kuin normaalipainoisilla.

Oma tulkintani on, että tämä korreloi pienempänä mitattavissa olevana fysiologisena kylläisyyden suureena (=usean eri kylläisyyttä säätelevän hormonin pitoisuuksiin perustuen; jotakin liikaa ja jotakin toista liian vähän), joka edelleen voi ilmetä enemmän tai vähemmän voimakkaana subjektiivisena fysiologisena JA psykologisena tunnereaktiona, joka yleisesti tunnetaan nimeltä nälkä.

Ja mitä todennäköisimmin GLP-1 hormonitason mataluudessa on pitkälti kyseessä seuraus aiemmassa elämässä tehdyistä huonoista valinnoista ja ylimääräisen rasvamassan kerryttämisestä.
 
Jos nyt ihan tarkkoja halutaan olla, ja halutaanhan me, niin muistini mukaan hän sanoi, että ylipainoisilla voi olla (tai on?) vähemmän GLP-1:tä elimistössään kuin normaalipainoisilla.

Oma tulkintani on, että tämä korreloi pienempänä mitattavissa olevana fysiologisena kylläisyyden suureena (=usean eri kylläisyyttä säätelevän hormonin pitoisuuksiin perustuen; jotakin liikaa ja jotakin toista liian vähän), joka edelleen voi ilmetä enemmän tai vähemmän voimakkaana subjektiivisena fysiologisena JA psykologisena tunnereaktiona, joka yleisesti tunnetaan nimeltä nälkä.

Ja mitä todennäköisimmin GLP-1 hormonitason mataluudessa on pitkälti kyseessä seuraus aiemmassa elämässä tehdyistä huonoista valinnoista ja ylimääräisen rasvamassan kerryttämisestä.
Ja tämä saadaan korjattua käytännössä ainoastaan lääkityksellä.
 
Jos nyt ihan tarkkoja halutaan olla, ja halutaanhan me, niin muistini mukaan hän sanoi, että ylipainoisilla voi olla (tai on?) vähemmän GLP-1:tä elimistössään kuin normaalipainoisilla.

Oma tulkintani on, että tämä korreloi pienempänä mitattavissa olevana fysiologisena kylläisyyden suureena (=usean eri kylläisyyttä säätelevän hormonin pitoisuuksiin perustuen; jotakin liikaa ja jotakin toista liian vähän), joka edelleen voi ilmetä enemmän tai vähemmän voimakkaana subjektiivisena fysiologisena JA psykologisena tunnereaktiona, joka yleisesti tunnetaan nimeltä nälkä.

Ja mitä todennäköisimmin GLP-1 hormonitason mataluudessa on pitkälti kyseessä seuraus aiemmassa elämässä tehdyistä huonoista valinnoista ja ylimääräisen rasvamassan kerryttämisestä.
Johtuu siitä, että heillä on laajentunut vatsalaukku. Palautuu laihduttaessa.
 
Millä muulla keinolla saadaan se nousemaan riittävälle tasolle? Laihduttaminenhan onnistuu usemmilta mutta pysyvä painonpudotus ei. Tässä oli nyt tässäkin langassa viikonloppuna muutama henkilö jolla vasta lääkityksellä oli saatu painoa hallintaan.
He olivat kokeilleet pudottaa ensin painoa dietillä mutta kaikki paino tuli takaisin. Heidän kohdalla ei ainakaan laihduttaminen itsessään auttanut. Tutkimukset ovat samaa mieltä näiden kokemuksien kanssa.
 
Tässä tutkimuksessa saatiin välimerenruokavaliolla hormonin taso lähelle lääkkeen aloitusannoksen tasoa, ruokavaliolla taso laskee minuuteissa ruokailun jälkeen, lääkityksellä vaikutus on jatkuva.

Normaali lääkityksen taso on jotain 4 -10 kertainen aloitusannokseen verrattuna.

Ylläpitoannos jolla paino pysyy samana on jotain 2- 3 kertaa tuo välimerenruokavaliolla saavutettu taso.


Not as potent as medication
While certain foods and dietary strategies can increase GLP-1 naturally, the magnitude is far less than what is achievable with medications. One study of the GLP-1 raising effects of the Mediterranean diet demonstrated a peak GLP-1 level of approximately 59 picograms per millilitre of blood serum. The product monograph for Ozempic reports that the lowest dose produces a semaglutide level of 65 nanograms per millilitre (one nanogram = 1,000 picograms). This may explain why medications produce a larger amount of weight loss compared to diet and lifestyle approaches
 
Viimeksi muokattu:
Millä muulla keinolla saadaan se nousemaan riittävälle tasolle?

Onhan se ennenkin onnistunut. Kun katsoo historiaa ajalta ENNEN lääkkeen julkaisua on ollut kuitenkin laihoja ihmisiä jotka ovat onnistuneet läpi koko elämänsä pysymään laihoina ILMAN lääkettä. Myös syystä tai toisesta lihoneita ihmisiä jotka ovat onnistuneet paitsi laihtumaan myös pysymään laihoina löytyy historiasta paljonkin.
 
Onhan se ennenkin onnistunut. Kun katsoo historiaa ajalta ENNEN lääkkeen julkaisua on ollut kuitenkin laihoja ihmisiä jotka ovat onnistuneet läpi koko elämänsä pysymään laihoina ILMAN lääkettä. Myös syystä tai toisesta lihoneita ihmisiä jotka ovat onnistuneet paitsi laihtumaan myös pysymään laihoina löytyy historiasta paljonkin.
Kuinka suuri osa laihduttajista pystyy pysyvään painonpudotukseen? Oliko ennen suurempi osa kuin nyt? Ei mutua kiitos.
 
Millä muulla keinolla saadaan se nousemaan riittävälle tasolle? Laihduttaminenhan onnistuu usemmilta mutta pysyvä painonpudotus ei. Tässä oli nyt tässäkin langassa viikonloppuna muutama henkilö jolla vasta lääkityksellä oli saatu painoa hallintaan.
He olivat kokeilleet pudottaa ensin painoa dietillä mutta kaikki paino tuli takaisin. Heidän kohdalla ei ainakaan laihduttaminen itsessään auttanut. Tutkimukset ovat samaa mieltä näiden kokemuksien kanssa.

Pysyvä elämäntaparemontti ajaisi saman asian, mutta ymmärrän kyllä, että täsmälääkkeiden liukuhihnatuotanto on se helpompi tie.

Eikä itselläni mitään sitä vastaan ole, vaikka aika absurdi on tilanne, jossa valtaosa väestöstä piikittäisi itseään viikoittain megakorporaatioiden tuotoksilla pitääkseen ruokahalunsa/tunnesyömisensä kurissa ja toisten tai osittain samojenkin megakorporaatioiden tuotteet kauppojen/ravintoloiden hyllyillä myymättöminä.
 
Pysyvä elämäntaparemontti ajaisi saman asian, mutta ymmärrän kyllä, että täsmälääkkeiden liukuhihnatuotanto on se helpompi tie.

Eikä itselläni mitään sitä vastaan ole, vaikka aika absurdi on tilanne, jossa valtaosa väestöstä piikittäisi itseään viikoittain megakorporaatioiden tuotoksilla pitääkseen ruokahalunsa/tunnesyömisensä kurissa ja toisten tai osittain samojenkin megakorporaatioiden tuotteet kauppojen/ravintoloiden hyllyillä myymättöminä.
Niinhän se on, itse en näe mitään muuta keinoa jolla saadaan satoja miljoonia ihmisiä laihtumaan.
 
Siitä tulee vain hieman ongelmaa jos puhutaan kerralla miljoonista ihmisistä. Mutta hyvä on:

- Lihavuus lyhentää elinikää joka kahdeksan vuotta (varsinkin vaikeasti lihavuus) ei siis yksilötasolla mutta miljoonien tasolla. Lisäksi suurin osa heidän elämästään kuluu diabeteksen tai sydän ja verisuonitautien kera. Parikymppiset vaikeastilihavat sairastavat elämänsä aikana jopa 19 vuotta enemmän kuin normaalipainoiset.

- "Lievä ylipaino" on parempi kuin laihuus. Eli pisimmän elinajanennusteen saivat ihmiset joilla BMI on välillä 23,7-27 eli normaalin ylärajoilla - lievän ylipainon alarajoilla. Esim. siis 160cm lyhyt nainen joka painaa 62kg (se 24 BMI) tai 180cm ja 82kg painava mies (25,31BMI). Tutkimus on tehty 100 000 koehenkilön skaalalla mikä on tarpeeksi kattava...

Oikeastihan kyse on siitä että normaalipainoiset tai vain hieman painorajan yläpuolella olevat ovat pienemmässä riskissä sairastua diabetekseen tai sydän ja verisuonitauteihin. Ainakin ennen moni joka oli "liian laiha" kulutti melkoisesti alkoholia sekä tupakkaa mikä osaltaan selittää sitä miksi heidän ikänsä ei niin pitkä sitten ollut. Tuota tutkimusta on kuitenkin aloitettu jo 1970-luvulta eteenpäin ja moni varmaan muistaa miten silloin oli ihan normaalia että autoissa tai jopa taloissa tupakoitiin sisällä ja lapset olivat sitten vain siellä eikä esim. passiivisesta tupakoinnista pahemmin tiedetty tai välitetty..
Tämä siis yksilötasolla ajatellen. Mutta jos miettii miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa niin onhan nuo tietysti faktoja..."
"Normaalipainon ylärajoissa" tai lievässä ylipainossa on kyllä sellainen merkittävä riskimuuttuja kuin entistä läskimmäksi tuleminen, mikä on sitten ihan nurkan takana ja muutaman kalorinhuuruisen viikonlopun päässä, näin sanoakseni..

Itse asiassa varmaan useimmat sairaalloisen lihavat on aiemmin olleet "lievästi ylipainoisia" tai "normaalipainon ylärajalaisia". ;)

Jos puolestaan on laiha tai normaali normaalipainolainen niin ei ole mitään akuuttia riskiä tulla superläskiksi. Päinvastoin, mitä pidempään jatkaa noissa mitoissa niin sitä epätodennäköisempää lienee, että koskaan tuleekaan mitään superplösöläskiä.

Muutenkaan toi sun tutkimus ei äkkiseltään oikein vakuuta, vaan vaikuttaa siltä että korrelaatiomuuttujat on värittäneet sitä merkittävästi.

Toisissa uutisissa on kyllä todettu, että erittäin vähäkalorinen ruokavalio takaa korkeimman eliniän. Siis laihuus.
 
Tämäkin on toistuvasti käyty läpi tässä ketjussa. Eli usein kerran lihoneilla tuo hormonien tasapaino ei palaudu enää. Vähän sama asia kuin sekin, että kerran kasvatetut rasvasolut ei kehosta poistu ilman kirurgisia toimenpiteitä laihduttaessa, ne vaan pienenevät. Myös mitokondrioidein toiminta muuttuu.

On kyllä vähän puuduttavaa sivu toisensa jälkeen törmätä samoihin vänkäämisiin, kuinka kaikki tämä uusi (yli 10 vuotta vanha) tutkimustieto on höpöä, ja kuinka lihavuuslääkkeet eivät ole missään nimessä ratkaisu mihinkään. Ainakaan oikea, koska ainoa oikea ratkaisu on se, että kukaan ei liho, kun pitää huolen että taistelee joka päivä aamusta iltaan kurinalaisesti nälkää vastaan, ja samalla maratonharjoittelee, ja kertoo sitten tämän oman tarinan äärimmäisestä kurinalaisuudesta ja oikeista valinnoista joka päivä foorumille.

Mutta keskusteluahan tämäkin on ja jokaisella on vähän eri näkemys. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa, että se oma tilanne on oma tilanne, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Lihavuus ja painonhallinta on monimutkainen vyyhti.
Aivan, mutta edelleenkään tämä hormonien puute ei ole se syy miksi ihmiset syö nykyään itsensä lihaviksi. Se on seuraus siitä, että on syönyt itsensä lihavaksi ja itse uskon todellakin siihen, että tämän hormonin tuotanto on häiriintynyt lihavilla. Tämähän on selkeästi tutkittu asia ja fakta.

Toisaalta kukaan ei myöskään ole varmasti mennyt laihana nukkumaan ja herännyt lihavan, eli jotain pitää tapahtua siinä, että se normaalipainoinen muuttuu ylipainoiseksi ja siitä lihavaksi. Se taas ei liity mitenkään tämän hormonin puutteeseen, vaikka selkeästi moni yrittää täällä sillä ratsastaa. Siinä kohdassa sen yksilön pitäisi itse olla siellä oman elämänsä puikoissa ja painaa sitä jarrua.

Itse en ole myöskään mitenkään laihdutuslääkevastainen mistä varmaan kertoo jo se, että omistan näiden yritysten osakkeita ihan kohtuullisesti.

Joten jos vielä palataan sinne lihavan nälkä / laihan nälkä keskusteluun, niin silti kukaan tutkija ei voi sanoa, että miltä se nälkä kenestäkin tuntuu ja sitä olen tässä itse juuri "hämmästellyt", että täällä foorumilla se tiedetään varmaksi, että lihavan nälkä on aina kovempi kuin laihan nälkä!

Veikkaan, että se ammattiurheilija, joka kuluttaa päivässä tyypillisesti sen 5000-8000 kcal varmasti kokee joka päivä kovaakin nälkää. Josta toki osa kuittautuu pois sillä kovalla fyysisellä rasitukselle. Toisaalta samaan aikaan elimistö ei pysty ottamaan vastaan edes noin isoja määriä kaloreita tai vaihtoehtoisesti ei pystyisi treenata lisää, jos söisi kerralla nyt vaikka sen 3500 kcal. Eli itse tiedän esimerkiksi hyvin miltä se yhden päivän 5000-6000 kcal vaje tuntuu ja voin sanoa, että oli suolistohormonia tai ei niin ainakin itsellä tunne on jotain muuta, kuin pitäisi tässä nyt vähän syödä jotain.

Edellinen malliesimerkkinä siitä, että myös laiha voi kokea erittäinkin kovaa nälkää.

Ehkä pitäisi mennä johonkin kyselemään ja tutkimaan asiaa, missä ihmiset kuolee nälkään. Heillä voisi olla myös oma näkemys tähän nälkä asiaan. Toki tämänkin varmasti Kirsi voisi kumota kuntopyöränsä selästä, että ei tunnu niin pahalta, kun lihavasta.
 
Aivan, mutta edelleenkään tämä hormonien puute ei ole se syy miksi ihmiset syö nykyään itsensä lihaviksi. Se on seuraus siitä, että on syönyt itsensä lihavaksi ja itse uskon todellakin siihen, että tämän hormonin tuotanto on häiriintynyt lihavilla. Tämähän on selkeästi tutkittu asia ja fakta.

Toisaalta kukaan ei myöskään ole varmasti mennyt laihana nukkumaan ja herännyt lihavan, eli jotain pitää tapahtua siinä, että se normaalipainoinen muuttuu ylipainoiseksi ja siitä lihavaksi. Se taas ei liity mitenkään tämän hormonin puutteeseen, vaikka selkeästi moni yrittää täällä sillä ratsastaa. Siinä kohdassa sen yksilön pitäisi itse olla siellä oman elämänsä puikoissa ja painaa sitä jarrua.

Itse en ole myöskään mitenkään laihdutuslääkevastainen mistä varmaan kertoo jo se, että omistan näiden yritysten osakkeita ihan kohtuullisesti.

Joten jos vielä palataan sinne lihavan nälkä / laihan nälkä keskusteluun, niin silti kukaan tutkija ei voi sanoa, että miltä se nälkä kenestäkin tuntuu ja sitä olen tässä itse juuri "hämmästellyt", että täällä foorumilla se tiedetään varmaksi, että lihavan nälkä on aina kovempi kuin laihan nälkä!

Veikkaan, että se ammattiurheilija, joka kuluttaa päivässä tyypillisesti sen 5000-8000 kcal varmasti kokee joka päivä kovaakin nälkää. Josta toki osa kuittautuu pois sillä kovalla fyysisellä rasitukselle. Toisaalta samaan aikaan elimistö ei pysty ottamaan vastaan edes noin isoja määriä kaloreita tai vaihtoehtoisesti ei pystyisi treenata lisää, jos söisi kerralla nyt vaikka sen 3500 kcal. Eli itse tiedän esimerkiksi hyvin miltä se yhden päivän 5000-6000 kcal vaje tuntuu ja voin sanoa, että oli suolistohormonia tai ei niin ainakin itsellä tunne on jotain muuta, kuin pitäisi tässä nyt vähän syödä jotain.

Edellinen malliesimerkkinä siitä, että myös laiha voi kokea erittäinkin kovaa nälkää.

Ehkä pitäisi mennä johonkin kyselemään ja tutkimaan asiaa, missä ihmiset kuolee nälkään. Heillä voisi olla myös oma näkemys tähän nälkä asiaan. Toki tämänkin varmasti Kirsi voisi kumota kuntopyöränsä selästä, että ei tunnu niin pahalta, kun lihavasta.

Tutkija ei voi tietää että nälän tunne voi riippua kylläisyyshormonien määrästä, mutta sinä tiedät varmasti että näin ei ole?
GLP-1 lääkityksellä olevat ainakin sanovat että nälän tunne vähenee.
 
Tutkija ei voi tietää että nälän tunne voi riippua kylläisyyshormonien määrästä, mutta sinä tiedät varmasti että näin ei ole?
GLP-1 lääkityksellä olevat ainakin sanovat että nälän tunne vähenee.
Ei vaan, kukaan ei voi tietää miltä nälkä toisesta tuntuu, vai tiedätkö sinä miltä nälkä minusta tuntuu?
 
Ei vaan, kukaan ei voi tietää miltä nälkä toisesta tuntuu, vai tiedätkö sinä miltä nälkä minusta tuntuu?
Siis sinä väitit tietäväsi että terveen ja glp-1 puutoksesta kärsivän (ylipainoinen)nälkä on sama.

On selkeästi, minulle on tässäkin ketjussa kerrottu, kuinka lihavan nälkä on eri asia, kuin laihan nälkä. Eli ei ole, mutta lihavat perustelee itselleen mitä vaan ja millä vaan.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
285 702
Viestejä
4 904 166
Jäsenet
79 042
Uusin jäsen
Are02

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom