Lihavuusepidemia

Itse jos söisin näin, eli 2600 kcal / päivä, ja lepäilisin, niin lihoisin laskennallisesti 1kg / 1-2 viikkossa. Eli ei se toki kympin tai kahden lihominen kauaa veisi. Puolessa vuodessa tulisi jo aika retee reppu. Joten jos tätä jatkaa kymmenen vuotta tai pidempään, niin on ihan ymmärrettävää, että sairaalloinen ylipaino on saavutettu.
En nyt jaksa kaivaa, mutta käsittääkseni kerroit tässä ketjussa olevasi jotain 60-kiloinen tai vastaavaa.Vai muistanko oikein? Silloin on tietysti selvää, että 2600 kcal päivillä sinulle tulisi ylipainoa, ja vähän painavampanakin. Jollekin 100-kiloiselle tuo 2600 kcal taas on ylläpitotaso, jollekin vielä painavammalle laihdutustaso.

En ihan hahmota, mitä se antaa tälle keskustelulle, että näkökulmasi on aina vain se oma elämä, kalorit, treeni ja ravinto (+ äärimmäinen kurinalaisuus ja kärsimys)? Esim. tuon 2600 kcal kauhistelu, kuinka sinä sillä lihoisit, vaikka et tuo samassa yhteydessä edes omaa painoasi esille. Eli ikään kuin tuot keskusteluun aina kauhistellen jonkun läskin ruuan mättämisen, ja sovitat sitten sen omaan elämääsi, vaikka se ei edes olisi mitenkään sovitettavissa siihen. Keksimällä keksit ja väännät täysin epäuskottavia ja epätodennäköisiä skenaarioita, joista paistaa ehdoton mustavalkoisuus.

Jos muut keskustelijat tuovat näkemystä, että asiat ovat monimutkaisia ja olosuhteilla ym. on merkitystä, alkaa uhriutuminen ja puhuminen siitä, kuinka mikään muu ei kelpaa kuin "lihavien taputtaminen selkään". Todella raskasta.

Nimimerkki @Manala :lle erityismaininta viesteistä. Hyvin kirjoitettuja ja pureksittuja viestejä, ja antaa asiaan hyvin perspektiiviä sellaisille, jolla ei ole omakohtaista tai läheistä kokemusta painon kanssa taistelusta.
 
Viimeksi muokattu:
Sanotaan, että kiire, stressi, väsymys, masennus, paha mieli jne saavat ihmisen monesti tai aina tekemään huonoja valintoja ravinnon suhteen ja/tai mättämään herkkuja naamariin.

Onko täällä ketään, jolla on aiemmin ollut todella terveelliset ruokailutottumukset ja terve suhtautuminen ruokaan, jolla olisi hommat lähteneet totaalisesti ja pysyvästi näpistä em. syistä johtuen? Kysyn tätä siksi, koska itse ruokahommat kuntoon saaneena en jaksa mitenkään uskoa, että palaisin vanhaan vaikka mitä tapahtuisi.
 
En nyt jaksa kaivaa, mutta käsittääkseni kerroit tässä ketjussa olevasi jotain 60-kiloinen tai vastaavaa.Vai muistanko oikein? Silloin on tietysti selvää, että 2600 kcal päivillä sinulle tulisi ylipainoa, ja vähän painavampanakin. Jollekin 100-kiloiselle tuo 2600 kcal taas on ylläpitotaso, jollekin vielä painavammalle laihdutustaso.

En ihan hahmota, mitä se antaa tälle keskustelulle, että näkökulmasi on aina vain se oma elämä, kalorit, treeni ja ravinto (+ äärimmäinen kurinalaisuus ja kärsimys)? Esim. tuon 2600 kcal kauhistelu, kuinka sinä sillä lihoisit, vaikka et tuo samassa yhteydessä edes omaa painoasi esille. Eli ikään kuin tuot keskusteluun aina kauhistellen jonkun läskin ruuan mättämisen, ja sovitat sitten sen omaan elämääsi, vaikka se ei edes olisi mitenkään sovitettavissa siihen. Keksimällä keksit ja väännät täysin epäuskottavia ja epätodennäköisiä skenaarioita, joista paistaa ehdoton mustavalkoisuus.

Jos muut keskustelijat tuovat näkemystä, että asiat ovat monimutkaisia ja olosuhteilla ym. on merkitystä, alkaa uhriutuminen ja puhuminen siitä, kuinka mikään muu ei kelpaa kuin "lihavien taputtaminen selkään". Todella raskasta.
Itseä ehkä hiukan ärsyttää se, että tietyt ihmiset selkeästi kuvittelee, että vain lihavilla on vaikeaa ja piste. Itse olen halunnut juuri tähän keskusteluun tuoda myös sitä ihan toista näkökulmaa, että ei kukaan nyt tällä hetkellä laiha ole immuuni lihomiselle. Jos elimistö toimii normaalisti, niin jokainen laiha pystyy syödä itsensä lihavaksi. Toi 2600 kcal oli esimerkki siitä, että sillä minä voisin lihottaa itseäni 20kg puolessa vuodessa ja tämä kotiruoalla, joten mäkkärin tiskiltä sen saisi vielä helpommin ja samat kalorit jopa halvemmalla.

Elämme kuitenkin juuri siinä samassa maailmassa, missä esimerkiksi kauppojen ja ruokapaikkojen tarjonta on täysin sama sekä lihavalle, että laihalle, myös mainokset on samoja, kaikilla on käytettävissä sama tieto, jne.

Toisaalta olen myös monessa viestissä kirjoittanut siitä, että ymmärrän aidosti, miksi joku haluaa syödä jotain, mikä aidosti maistuu hyvältä. Ymmärrän myös ainakin itse, miten helposti mihin tahansa voi jäädä koukkuun.

Eli olen juuri yrittänyt värittää sitä mustavalkoista maailmaa, missä lihava on huono, laiha on hyvä, omasta mielestä olemme juuri samanlaisia, oma näkökulma on vaan juuri täysin eri, kuin sillä lihavalla ihmisellä.

Toisaalta en ole missään kohdassa sanonut, että jokaisen pitäisi urheilla tai että vastustaisin laihdutuslääkkeitä, ehkä se että onko se ainoa ratkaisu ja kestääkö se. Pitääkö se ne samat ihmiset laihoina ilman elämäntaparemonttia vuosikymmeniä, jotka söi itsensä lihaviksi jo kerran, tai ne joilla on aina ollut jotenkin väärä suhde ruokaan, niin sitä olen esimerkiksi kyseenalaistanut.

Eli lääke voi olla hyvinkin toimiva, mutta jojo efekti tulee pahimmillaan, entistä isompana dieetteihin verrattuna jostain syystä, mitä emme vielä tiedä tms.

Edit: lisätty puuttuva sana + selvennys
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä. Tuo kaikki on tiedossa minulla ja varmaan suurella osalla tuota ylipainoista porukkaakin. Silti meillä on "lihavuusepidemia". Eli tuo tieto ei auta sitä porukkaa. Koska kaikenlaisia dieettejä, laihdutustuotteita, ketoja, jne. kuitenkin isot porukat kokeilee "jatkuvasti" vuosikymmeniä (ainakin jos iltapäivälehtien otsikoita on uskominen), ei kyse liene motivaation puuttestakaan. Mahtaisiko olla, että ehkä ongelma ei ole niin yksinkertainen, että "ota ja tee"?

Ongelman ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Ratkaisun helppous taasen on kiinni ihmisestä.

Pitkäjänteisyys puuttuu monelta. Oikoteitä etsitään vaikka perusongelman (CI > CO) ratkaisuun niitä ei muita ole kuin alkuun (CI < CO) ja loppuelämä (CI ~ CO).

Ihmisiä on vaikea pakottaa toimimaan omien etujensa mukaisesti, ellei viritellä dystopiaa, jossa valtio säännöstelee ja jakaa kansalaisille ruuan ja juoman kulutustarvetta vastaavasti.
 
Sanotaan, että kiire, stressi, väsymys, masennus, paha mieli jne saavat ihmisen monesti tai aina tekemään huonoja valintoja ravinnon suhteen ja/tai mättämään herkkuja naamariin.

Onko täällä ketään, jolla on aiemmin ollut todella terveelliset ruokailutottumukset ja terve suhtautuminen ruokaan, jolla olisi hommat lähteneet totaalisesti ja pysyvästi näpistä em. syistä johtuen? Kysyn tätä siksi, koska itse ruokahommat kuntoon saaneena en jaksa mitenkään uskoa, että palaisin vanhaan vaikka mitä tapahtuisi.
Kelpaako mielenterveyden kanssa jojotteleva?
Silloin kun fiilis parempi tulee syötyä suht terveellisesti. Tälläkin hetkellä olen lähes täysin lopettanut lisätyn sokerin syömisen ja muutenkin vähän katon mitä naamani tungen. Kerran viikkoon tulee ostettua sipsipussi tms, josta tulee napsittua silloin tällöin kourallinen-pari.
Sitten kun mennään vähän syvemmissä fiiliksissä ei kyllä vittuakaan kiinnosta mitkään ravintoarvot tai mitkään muutkaan, kunhan maistuu hyvälle ja saa täyden olon. Vähän makkarapakettia ranskalaisten kanssa illassa ja siihen päälle muut lähes valmiit paskat joita helppo vaan ahtaa naamaan.
Painokin jojotellut ns. vitusti tässä vuosien varrella.
Ei toi painonhallinta ole mitään muuta kuin sitä että katsoo mitä syö. Liikkuminen plussaa kun itsellä se vähäinenkin liikkuminen jeesaa aineenvaihduntaan ja yleiseen jaksamiseen.
 
Novo Nordisk leikkaa 9000 työpaikkaa maailmanlaajuisesti, 11 % työvoimastaan. Syynä tarjonnan lisääntyminen ja kilpailun koventuminen. Eli eiköhän Ozempicia ja Wegovya saa jatkossakin apteekeista.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä keskustelussa on käynyt vaan hyvin selväksi, että lihavan on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että ne useimmat laihat tekevät asioita jatkuvasti sen eteen, että he pysyvät laihoina, esimerkiksi urheilee ja syö terveellisesti.

Ei suurimman osan tarvitse tehdä mitään asioita laihana pysymisen eteen, jos ruuanhimoa tai nälkää ei yksinkertaisesti ole. Näin esimerkkinä, minulla on laiha ja urheilullinen kaveri. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruoka tai juoma muuten kuin ravinnon lähteenä. Samalla hänellä on kuitenkin vakava peliongelma (Maltalla on varmaan yksi 911 enemmän hänen ansiostaan). Peliongelmattomana ruoka-addiktina, ei minun tarvitse tehdä mitään asioita sen eteen, että pysyn peliongelmattomana: minulla ei yksinkertaisesti ole mitään kiinnostusta uhkapelaamista kohtaan. Sen sijaan, ruokatottumusten palauttaminen sopivalle tasolle vaatisi luultavasti itseltä yhtä kovia ponnisteluita, kuin häneltä uhkapelaamisen lopettaminen, tai mikä addiktio nyt kenenkin kohdalla on kyseessä. Toki on valtavasti ihmisiä, jotka päivittäin taistelevat aktiivisesti ruuanhimoa vastaan (tai alkoholisteja, jotka taistelevat viinanhimoa vastaan) ja onnistuvatkin siinä, mutta ei se mikään normaalitilanne ole. Urheilu on erittäin tärkeää elämänlaadun ylläpitämiseksi, mutta ongelman kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.
 
Viimeksi muokattu:
Ei suurimman osan tarvitse tehdä asioita laihana pysymisen eteen, jos ruuanhimoa tai nälkää ei yksinkertaisesti ole. Näin esimerkkinä, minulla on laiha ja urheilullinen kaveri. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruoka tai juoma muuten kuin ravinnon lähteenä.
Vähän tempaset nyt mutkat suoraksi, suurimman osan ei siis tarvitse tehdä mitään sillä perusteella, että sinulla on yksi laiha ja urheilullinen kaveri jota ei kiinnosta ruoka tai juoma? Riittääkö 2 tai 15 vastaavaa, jotka nauttii ruoasta ja juomasta todistamaan, että suurimman osan tarvii tehdä, vähintäänkin ne oikeat päätökset, että mitä syö ja miten paljon, siitähän tässä on kuitenkin kyse?
 
Se oli vain esimerkki. On varmasti paljon normaalipainoisia ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka, mutta joiden ei tarvitse määrätietoisesti hillitä syömistään, vaan keho reguloi ruokahalua oikein. Ja sitten on paljon ihmisiä, joille ruokahalu on ongelma, mutta määrätietoisella toiminnalla pystyvät pitämään painon kurissa. Lisäksi on ihmisiä, jotka joutuvat pakottamaan itsensä syömään edes jotakin, jotta pysyvät hengissä. Kehon toiminnot ovat sen verran yksilöllisiä, että yleistäminen ei ole mielekästä. Mikä sitten on perimän rooli ja mikä opittujen tapojen seurasta, on asia erikseen, joskaan en tiedä onko sillä lopputuleman kannalta suurta merkitystä.
 
Viimeksi muokattu:
Se oli vain esimerkki. On varmasti paljon normaalipainoisia ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka, mutta joiden ei tarvitse määrätietoisesti hillitä syömistään, vaan keho reguloi ruokahalua oikein. Ja sitten on paljon ihmisiä, joille ruokahalu on ongelma, mutta määrätietoisella toiminnalla pystyvät pitämään painon kurissa. Lisäksi on ihmisiä, jotka joutuvat pakottamaan itsensä syömään edes jotakin, jotta pysyvät hengissä. Kehon toiminnot ovat sen verran yksilöllisiä, että yleistäminen ei ole mielekästä. Mikä sitten on perimän rooli ja mikä opittujen tapojen seurasta, on asia erikseen, joskaan en tiedä onko sillä lopputuleman kannalta suurta merkitystä.
Juuri näin se on, se on tosiaan täysin henkilökohtainen juttu. Asiaan vaikuttaa toki se kokonaiskulutus, joka urheilullisella kaverillasikin on varmasti isompi, joten syöminen ei sitäkään kautta ole välttämättä niin tarkkaa. Keho vielä omilla toiminnoillaan pyrkii vastustamaan muutosta, laiha keho ei kuitenkaan liho ihan muutaman päivän sikailulla ja taas lihavasta kehosta ei irtoa mitään muutaman päivän paastolla.

Toisaalta jollekin se juttu voi olla vaikka jonkun energiapitoisten juomien juominen.

Pari päivää sitten Prisman kassalla, illalla joskus kymmenen aikoihin siinä seuraavana asiakkaana oli silmämääräisesti lihava nainen, joka latoi siihen hihnalle ehkä 15 erilaista sokerijuoma tölkkiä, pari eines ateriaa, jäätelöpurkin, irttaripussin, sipsipussin, kermaviilin ja dipin. Mietin siinä, että kyllä noilla toki yhden maanantai illan komeasti selättää, kaikki oli huonoa ravintoa (no kermaviili yksinään niin huonoa ole), mutta varmasti sai rahalle vastinetta kaloreiden muodossa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
286 605
Viestejä
4 922 262
Jäsenet
79 223
Uusin jäsen
Eerika

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom