Linux-kysymyksiä & yleistä keskustelua Linuxista

Luulisin että aika monella jolla on 18TB arkistoja niin ne on sellaisia joista ei yhdellä tiedostolla ole mitään merkitystä mutta se onko niitä fileksiä arkistossa 17TB vai 0TB on iso merkitys ja silloin yhden fileksen korruptoituminen ole mikään ongelma vaan peikko on että kaikki menee kerralla puuf. Siksi jonkinlainen backup tai vaikka 2 on hyvä mutta esim koko levyn salakirjoittaminen ei ole.

Siitäkään 18TB alkuperäisestä määrästä ei koskaan lueta oikeaan käyttöön puoliakaan vaan hoardataan lisää ja ensi vuonna sitä arkistokamaa on 32TB.
 
Viimeksi muokattu:
Luulisin että aika monella jolla on 18TB arkistoja niin ne on sellaisia joista ei yhdellä tiedostolla ole mitään merkitystä mutta se onko niitä fileksiä arkistossa 17TB vai 0TB on iso merkitys ja silloin yhden fileksen korruptoituminen ole mikään ongelma vaan peikko on että kaikki menee kerralla puuf. Siksi jonkinlainen backup tai vaikka 2 on hyvä mutta esim koko levyn salakirjoittaminen ei ole.

Siitäkään 18TB alkuperäisestä määrästä ei koskaan lueta oikeaan käyttöön puoliakaan vaan hoardataan lisää ja ensi vuonna sitä arkistokamaa on 32TB.
Suurin osa tuolla levyllä olevasta datasta ei ole niin tärkeää etten voisi sitä menettää, ainakaan tässä vaiheessa. Se kun olisi ladattavissa uudestaan netistä ainakin toistaiseksi, veisi vaan päiviä ellei viikkoja ladata se kaikki uudestaan. Siksi kopioin ko. datat toisille levyille ennen levyn formatointa, jotta säästyisi aikaa. Ja kyllä se on rahanarvoista tavaraa, olen maksanut vuosien aikana niistä n. 16000 euroa.

Toki ymmärrän että monille "data" ei tarkoita nykypäivänä muuta kuin someen otettuja selfieitä tms., olen samaa mieltä että ehkä ne voi hyvinkin kaikki menettää sitten kun Whatsapp tai Facebook tai Tiktok sulkee palvelunsa, data on katoavaista ja tuskin itseäkään kiinnostaa vanha kuva millaisen pizzan söi Tampereella 1.5.2022. (en itse harrasta itsestäni kuvien ottamista kännykälläni jatkuvalla syötöllä ja niiden julkaisemista nettiin, se ei tuo elämääni mitään sisältöä).

Toisaalta, jos mietin säästämiäni digitaalisia videoita häistäni tai lapsieni elämän alkutaipaleesta, ne haluan tunnesyistä säilyttää useana kopiona ja korruptoitumattomina, ja lapseni ovat ilmaisseet samaa tahtoa. Veikkaan että katsovat niitä vielä 60 vuoden kuluttua, mahdollisesti myös heidän omat lapsensa haluavat nähdä ja ehkä jopa säilyttää niitä. Minusta ainakin olisi ollut kiehtovaa nähdä videoita esim. oman isäni ja äitini lapsuudesta.

Sinänsä keskustelu siitä onko minulla toisten mielestä lupa tai järkevää arkistoida haluamaani dataa ei ole tässä keskustelussa oleellista, vaan se millä eri tavoin datansa eheyttä voi ylläpitää ja tarkistaa mahdollisimman pienellä vaivalla.
 
Viimeksi muokattu:
Pari uutista Waylandin ystäville:

- Fedorasta lähtee Gnomesta X-tuki pois Fedora 43 Cleared To Ship With Wayland-Only GNOME - Phoronix

- GDM:stä (Gnomen login-manageri) lähtee myös oletuksena X-tuki pois GNOME GDM Now Disables The X11/X.Org Session By Default - Phoronix

Itse olen ajellut Gnomen Waylandia multiseattina nyt pari viikkoa (uptime 12 päivää) ja vaikka tuo vaatii vielä paikan, systeemi vaikuttaa täysin stabiililta ja kaikki toimii.
Ei Gnomeen liittyvää, mutta tuoreimmat Proton GE 10:t (ja Proton-CachyOS) tukee nyt Waylandia Steamissa (Wine-Wayland vs. normaalisti XWayland), kun pistää launchiin pari uutta parametria. HDR-tuki tuli samalla.
PROTON_ENABLE_WAYLAND=1 PROTON_ENABLE_HDR=1 %command%

Itsellä tuli Warframeen ihme hiirihäröä (katos hiiri pariksi sekunniksi haxatessa) ton kanssa, joten pistin takas pois päältä. Muuten pyöri ok sen kanssa.

Itse pyöritellyt Nobara+KDE-comboa Waylandilla nyt varmaan 6kk+, kun sain ainoan oikuttelevan softan vaihdettua, eli Synergy/InputLeap vaihtui Deskflowiin.
 
Jos datan korruptoitumista pelkää niin silloin ei riitä mitkään tiedostojärjestelmät ellei satu olemaan myös ECC muistia joka varmistaa että datassa ei bitit flippaile sinä aikana kun niitä siirrellään tai käsitellään. Edes varmuuskopioidaan. Sille kun on jonkinlainen mahdollisuus jopa täysin ehjällä muistilla.
Toki kirjoituksen jälkeen voidaan lukea ja toistaa kirjoitus tarvittaessa. Todennäköisyys sille että kirjoitus ja luku epäonnistuvat samalla tavalla on aika pieni. DDR5:ssä on jo sisäänrakennettuna yhden bitin suojaus, ns. built-in data checking.
Onko tuo tiedostojen korruptoituminen oikeasti joku ongelma? Mietin vaan kun itselläni on ollut kaikenlaisia fat12/fat16/vfat/ext2/ext4/zfs ja ties mitä tiedostojärjestelmiä käytössä vuosien varrella ties millaisilla levyillä eikä tiedostot ole korruptoineet ellei levy ole oikeasti hajonnut jolloin esim SMART on kyllä kertonut että levy on rikki tai sitten levy on vaan totaalisen kuollut.
Ainakin jos valokuvaa ja käyttää usb-laitteita johdolla niin fat-kopioiden epäsynkka on melkoisen yleistä. Minulla myös on pari kertaa kamera korruptoinut muistikortin kun akku loppunut kuvaa kirjoittaessa. Vaikka kortin saa koneella auki, niin kamera on ilmoittanut että korruptoitunut kortti, joka pitää formatoida tyhjäksi. Näissähän on sekin, että ei joku Windows tai Mac ala selittämään käyttäjälle jostain matalan tason anomaliasta vaan aika binäärisesti joko korjataan automaattisesti ilman että sanotaan mitään tai kieltäytydään avaamasta edes levyä/tiedostoa.

Journaloivilla systeemeillä näkee sitä että jos kone tilttaa niin seuraavassa bootissa kelataan journalia auki. Tietenkin jos siinä on joku graafinen goatse näkyvissä, niin ei tuollaisia "pelottavia" ilmoituksia näytetä käyttäjälle.
Osa noista tiedostojärjestelmistä on ollut mountattuna vaikka millaisten viritysten kautta, kuten SMB/CIFS, SSHFS, NFS, WebDAV jne joissa tietty on ollut joskus jotain verkko-ongelmia mutta on kyllä saanut noista suoraan jonkinlaisen virheilmoituksen. Vai onko itselläni vaan ollut viimeiset parikymmentä vuotta ihan hiton hyvä tuuri?
Ei verkkolevyjärjestelmä käytä suoraan sitä levyä. Tai iSCSI ja NBD ovat ehkä lähinnä. Noissa muissa on ihan erillään verkkolevyjärjestelmän abstraktiot varsinaisesta levyjärjestelmästä.
 
Läppärille oli entisestään Windows 11 Pro, secureboot ja bitlocker päällä.
Saman levyn toiselle osiolle asensin OpenSUSE Tumbleweed, kiltisti meni paikalleen ja Windows toimii edelleen.

Nyt on pari kertaa tapahtunut että Linuxissa käynnin jälkeen, Windowsiin buutatessa, Bitlocker on ottanut herneet nenäänsä ja vaatii Bitlocker-avainta. Sen kun on jaksanut syöttää, homma jatkuu taas.

Olen yrittänyt googlailla mikä tuon aiheuttaa. Joku jolla samaa ilmeni joko OpenSUSE tai Mint kanssa, väitti että hän joutuu syöttämään bitlocker-avaimen Windowsille aina Linuxissa käynnin jälkeen. Minulla ongelma ei onneksi ole noin paha, minusta vaikuttaisi että BL laukeaa JOS grub2 on jotenkin muuttunut.

Esim. eilen tämä tapahtui kun SUSE:ssa muutin Yast-työkalulla buuttia siten että Windows on se oletusarvoinen joka ladataan, sitä ennen oli SUSE. Tämä muutos triggeröi BL:n, mutta avaimen syötön jälkeen taas toimii ok vaikka buuttailisi edestakaisin.

Jos syynä on tuo grub-muuttuminen:

1. Millaisissa tilanteissa sen voi olettaa muuttuvan? Jos esim. Linuxin kernel päivittyy, silloin myös grub päivitetään ja pitää syöttää taas bitlocker-avain Windowsille? Kuinka usein tuollaisia kernel-muutoksia tai muita grubiin automaattisesti tulevia muutoksia olisi odotettavissa Tumbleweedillä, joka viikko, muutaman kuukauden välein tms.?

2. Jossain ehdotettiin että jos menee Windowsiin, ei mene grub kautta ollenkaan vaan buutin yhteydessä painelee F12 tms. jossa pitäisi tulla valinta mihin buutataan, ja sitä kautta päättää buutataanko suoraan Windowsiin (ilman grubin kautta läpimenoa), vai mennnääkö grubiin (eli Linuxiin).

En vielä saanut testattua mutta pitäisikö tuon toimia? Varmaan laittaisin sitten BIOS/UEFI-asetuksissa että defaulttina mennään suoraan Windowsiin, ja jos haluan buutata Linuxiin, sitten F12-painelua buutissa ja valitsen Linux/grub-buutin, jos siellä sellainen näkyy.

3. Jossain myös mainittiin että olisi ehkä mahdollista lisätä Windowsin buuttivalikkoon mahdollisuus mennä Linuxiin eikä Windowsiin? Tiedän ettei tämä ole Windows-keskustelu, mutta onko kellään tietoa pitäisikö tuollaisenkin olla mahdollista? bcdedit ilmeisesti?

Eihän tuon pitkän bitlocker-avaimen kirjoittamiseen minuuttia kauempaa mene mutta ei sitä mielellään edes viikoittain viitsisi tehdä, varsinkin jos on kiire just silloin päästä Windowsiin kiinni.

Bitlockerin ja/tai Securebootin sammutus eivät ole se oikea ratkaisuehdotus tässä tapauksessa. Läppärillä on aika sensitiivistä kamaa, ydinaseiden laukaisukoodeja yms. jotka eivät saa päätyä venäläisten tai kiinalaisten käsiin. Linux-asennuksenkin ajattelin vielä LUKS-kryptata, jos helposti onnistuu jälkikäteen.
 
Viimeksi muokattu:
2. Jossain ehdotettiin että jos menee Windowsiin, ei mene grub kautta ollenkaan vaan buutin yhteydessä painelee F12 tms. jossa pitäisi tulla valinta mihin buutataan, ja sitä kautta päättää buutataanko suoraan Windowsiin (ilman grubin kautta läpimenoa), vai mennnääkö grubiin (eli Linuxiin).

En vielä saanut testattua mutta pitäisikö tuon toimia? Varmaan laittaisin sitten BIOS/UEFI-asetuksissa että defaulttina mennään suoraan Windowsiin, ja jos haluan buutata Linuxiin, sitten F12-painelua buutissa ja valitsen Linux/grub-buutin, jos siellä sellainen näkyy.

F12 biosin valinta valitsee sen levyn jolta buutataan ja jos haluaa tällaisen toiminnan niin windows ja linux pitää olla asennettuna eri levyille jolloin toisella levyllä voi olla windowsin natiivi buuttisektori ja grub buuttisektorin pitää olla jollakin toisella levyllä jotta biosista voisi valita kummasta buutataan.

Sinulla kun on molemmat samalla levyllä niin tämän ainoan levyn buuttisektori menee grubiin ja windowssin natiivia buuttisektoria ei ole enää olemassa jonka voisi biosista valita.

Jos käyttö on hyvin paljon Windows painotteista niin sellaistakin vaihtoehtoa voisi harkita että ajaa linuxia virtuaalikoneessa windowssin alla eikä ollenkaan dualboottaa.

Googlailin tätä bcdedit juttua jolla voisi buutata linuxiin windowssin boot managerista ja vaikutti hyvin harvinaiselta jutulta josta näkyi monenlaista mielipidettä toimiiko se vai ei. Saattaa toimia mutta minä en uskaltaisi lähteä tärkeällä työkoneella tällaista kokeilemaan. Näkyi myös ehdotuksia korvata grub rEFInd boot managerilla joka olisi enemmän käyttöjärjestelmäneutraali tapa valita käyttis mikä bootataan mutta tästä minulla ei ole kokemusta.
 
Viimeksi muokattu:
F12 biosin valinta valitsee sen levyn jolta buutataan ja jos haluaa tällaisen toiminnan niin windows ja linux pitää olla asennettuna eri levyille jolloin toisella levyllä voi olla windowsin natiivi buuttisektori ja grub buuttisektorin pitää olla jollakin toisella levyllä jotta biosista voisi valita kummasta buutataan.
Sinulla kun on molemmat samalla levyllä niin tämän ainoan levyn buuttisektori menee grubiin ja windowssin natiivia buuttisektoria ei ole enää olemassa jonka voisi biosista valita.
Itseasiassa ei tunnu olevan noin. Tarkistin BIOS/UEFI asetuksista ja siellä on (enemmän kuin) kaksi erillistä buuttivalintaa tässä prioriteettijärjestyksessä:

1. opensuse-secureboot
2. Windows Boot Manager

Noiden jälkeen oli vielä ehkä jotain verkkobuutteja yms. jotka eivät liity tähän.

Testasin painelemalla F12 buutin aikana ja se antoi valita kummalta noista kahdesta buutataan. Valitsin Windows Boot Manager jolloin se tosiaan meni samantien Windowsiin kulkematta grub-ruudun kautta.

Näissä toki pitää olla tarkkana kun testailee ja että se bitlocker-avain on saatavilla. Tälläkin kertaa Windows päätti että jotain on taas muuttunut (kuten olikin koska valitsin tuollaisen epätavallisen tavan buutata Windows) ja vaati taas BL avainta. Ja sen jälkeen vaikka buuttasi Windowsiin, admin-käyttäjälle asetettu PIN-koodi ei myöskään enää kelvannut, ei kuulemma ollut enää saatavilla. Sain sen onneksi resetoitua, käytössä MFA joten kysyi puhelimen autentikaattorissa MFA koodia ja antoi sen jälkeen asettaa uuden eli saman PIN-koodin.

Pitänee asettaa Windows Boot Manager ykköseksi UEFI-asetuksissa ja testailla ettei se ala kysellä BL-avainta enää vaikka välillä buuttaisi Linuxiin ja välillä Windowsiin. Ja varmistaa ettei epähuomiossa buuttaa enää grubista Windowsiin, varmasti BL sekoaisi silloinkin uudestaan, voi sen Windows-option kai grubista poistaakin.

Jos käyttö on hyvin paljon Windows painotteista niin sellaistakin vaihtoehtoa voisi harkita että ajaa linuxia virtuaalikoneessa windowssin alla eikä ollenkaan dualboottaa.
Haluan ajaa Linuxia rautaa vasten, enkä halua asennella Windowsiin ainakaan mitään ylimääräisiä hypervisoreita. Pidän sen mahdollisimman askeettisena, taustakuvakin pois ja spartalainen harmaanvihreä tausta tilalle. Joskus vuosia sitten ajoin testi-Linuxia työläppärin VirtualBoxilla, omia testailuja missä kokeilin eri Linux-distroja ja myös FreeBSD mielenkiinnosta, ei liittynyt ainakaan suoraan työhön. Oracle tuli linjaa pitkin että alas poika maksaa VirtualBoxin käytöstä. Pois lähti ja pysyy poissa.

Googlailin tätä bcdedit juttua jolla voisi buutata linuxiin windowssin boot managerista ja vaikutti hyvin harvinaiselta jutulta josta näkyi monenlaista mielipidettä toimiiko se vai ei. Saattaa toimia mutta minä en uskaltaisi lähteä tärkeällä työkoneella tällaista kokeilemaan. Näkyi myös ehdotuksia korvata grub rEFInd boot managerilla joka olisi enemmän käyttöjärjestelmäneutraali tapa valita käyttis mikä bootataan mutta tästä minulla ei ole kokemusta.
Joo en lähde tuohon, jostain ohjeista sain kuvan että enää tuo ei onnistuisi, Microsoft on ilmeisesti estänyt muiden kuin Windowsien buuttaamisen boot manageristaan. Joskus aiemmin on ilmeisesti toiminut Linuxin tai MS-DOSin lisääminen siihen.

Jos tuo F12 painelu buutissa toimii ja valitsee Linuxin jos sinne haluaa eikä Bitlocker/Windowsin PIN enää triggeröidy missään tilanteissa, se on minulle paras vaihtoehto koska sillä buuttikaan ei mainosta että rinnakkain on useampia asennettuja käyttöjärjestelmiä. Antaa Linukan olla uteliailta silmiltä piilossa, toki näkyy Windowsin Diskmanagementissä joku outo partitio joka ei ole Windowsin käytössä mutta elämä on.
 
Viimeksi muokattu:
Ei nyt sentäs enää armon vuonna 2025 kun UEFI on ollut vakiokauraa jo toista kymmentä vuotta toistella enää vanhoja BIOSin ja MBR levyjen aikaisia meemejä.

Ei niissä mitään boottisektoreita ole enää. Levyillä on ESP-partitiot joille voi käyttöjärjestelmät (ja käyttäjät) laittaa tarpeidensa mukaan ajettavia EFI-binaareja, jotka voivat olla bootloadereita (bootmgr, systemd-boot etc), työkaluja (memtest86 tms), käyttöjärjestelmän kerneleitä (linux EFISTUBilla) tai paska minikäyttöjärjestelmä jota antiikin aikoina käytettiin boottaamaan oikeita käyttöjärjestelmiä (Grub).

Mitään Grubin kaltaisia kötöstyksiä ei UEFIn kanssa tarvita, riittää kun käyttöjärjestelmä osaa sinne ESP:lle sijoittaa oman bootloaderin tai kernelin ja kirjoittaa EFI:n nvramille tiedon siitä. Windows tämän osaa, systemd-boot osaa myös mutta jostakin syystä monet distrot ovat edelleen naimisissa Grubin kanssa ja tunkevat sitä oletuksena. Mutta esim. Fedora on tukenut sitä jo useamman version ajan, joutuu vaan itse laittamaan käyttöön. Sen jälkeen se kyllä toimii omalla painollaan, päivittelee kernelit ja tarvittaessa systemd-bootin ESP:lle ym.

Tuo yllä mainittu F12n takaa löytyvä valikko on juuri se UEFIn boottivalikko mistä voi valita mitä sieltä ESP:ltä ajellaan, ja Grubin sijaan voisi hyvin bootata suoraan OpenSUSEn jos se ei olisi jumissa menneisyydessä. Mutta vaikka se dinosaurus siellä vielä mönkiikin niin kyllähän tuo toimii ongelmitta.

Pienoisena riskinä on että Windows joskus päättää että ESP tai EFIn nvram on korruptoitunut, ja saattaa "korjata" sen kirjottamalla sinne omat törkynsä uudestaan ja samalla poistaa nvramilta viittaukset kaikkeen muuhun. Sen jälkeen ne Linux-kamatkin saattavat vielä löytyä osiolta mutta valikossa ei näy, pitäisi päästä UEFI shelliin ja sieltä käynnistää käsin. Ja näin voi käydä vaikka olisi täysin erilliset levyt Windowsille ja Linuxille, ja molemmilla levyillä omat ESPinsä.

Ja itseasiassa bcdeditillä manipuloidaan bootmgrin lisäksi myös ESPiä ja EFImuuttujia, toki Microsoftin tyyliin. Linuxin puolelta vastaavaa pystyy tekemään esim. efibootmgr:lla.
 
F12 biosin valinta valitsee sen levyn jolta buutataan ja jos haluaa tällaisen toiminnan niin windows ja linux pitää olla asennettuna eri levyille jolloin toisella levyllä voi olla windowsin natiivi buuttisektori ja grub buuttisektorin pitää olla jollakin toisella levyllä jotta biosista voisi valita kummasta buutataan.
Toi on niin legacy. BIOS osasi ladata (suorittaa) ainoastaan levyn sektorissa 0 olevaa koodia, joka latasi loput bootloadersita muualta. Siitä "yksi bootloader per levy".

EFI etsii EFI System Partition (ESP) FAT-osion ja lataa bootloaderin sieltä. Tosin ESP:ääkään ei kannata olla enempää kuin yksi per levy, mutta jokainen OS-toimittaja voi tehdä sinne oman alihakemiston, jonne tunkee bootloaderinsa (tai jonkun muun *.efi -binäärin). Emon flashille saa tallennetua polun tiedostoon, joten "F12" (näppäin riippuu EFI-versiosta -- Asrock:lla on "F11") näyttää vaihtoehdot.
`efibootmgr -v` näyttänee, jos Linux on käynnistynyt EFI-moodilla.

Windows ei näytä ESP:tä. Linux mountannee sen, esim. /boot/efi alle.
 
Mitään Grubin kaltaisia kötöstyksiä ei UEFIn kanssa tarvita, riittää kun käyttöjärjestelmä osaa sinne ESP:lle sijoittaa oman bootloaderin tai kernelin ja kirjoittaa EFI:n nvramille tiedon siitä. Windows tämän osaa, systemd-boot osaa myös mutta jostakin syystä monet distrot ovat edelleen naimisissa Grubin kanssa ja tunkevat sitä oletuksena.
En ole varma onko se grub mutta sellainen graafinen valikko siihen tulee mikä buutti valitaan, ja mielestäni ehkä näin jossain vilahtavan sanan "grub2". En muokannut mitään grubin configgia suoraan vaan käytin Yast-työkalua OpenSUSE:ssa.

Sinänsä Windowsin viereen asennus sujui erityisen helposti, vaikka oli SecureBootit ja bitlockerit Windowsin puolella käytössä, asiat jotka monille Linux-distroille ovat liikaa ja niissä neuvotaan vain laittamaan ne pois päältä vaikka ei millään haluaisi. Asennuksen aikana ei erityisemmin tarjottu vaihtoehtoja mitäs käytetään bootissa yms. jne., en tiedä minkä expert moden taakse olisi pitänyt kurkata. Menin aika defaulttina ja hienosti asentui levyllä vielä vapaana olevalle partitioimattomalle osiolle, oli se sitten grubilla tai millä.

Ainoa mikä hieman harmittaa, miksi tämäkin väkipakolla väkää jotain erillistä swap-partitiota. Pitäisin swapin mieluummin tiedostona, paljon helpompi siirrellä tai muokata kokoa. No voi sen jälkikäteenkin korjata jos jaksaa... En jaksanut asennuksen aikana säädellä yrittäen poistaa swap-partitio mutta jättäen kaikki muut samoiksi.

En tiedä onko OpenSUSE Tumbleweed menneisyyteen jämähtänyt distro, käsitin että rolling release distrona kaikki pitäisi olla viimeisintä shiittiä, tiedostojärjestelmäksikin tarjoaa oletusarvoisesti btrfs eikä mitään isoisäni aikaista ext4 tai xfs-käpylehmää.

Toivotaan ettei Windows päätä paskoa buuttia jossain vaiheessa. Kovin ikävää jos se niin tekisi, voisi pistää vihaksi. Uskaltaneeko SUSE:n levyjä sitten edes kryptata jotta saisi niiltä varmasti datat ulos jälkikäteen jos Windows salamurhaa Linuxin sen nukkuessa.
 
Hyvältä näyttää toistaiseksi. Olen nyt buuttaillut sekä Windowsiin että Linuxiin (Linuxiin painamalla F12 buutin aikana ja siitä valitsee OpenSUSE:n; jos ei tee mitään niin menee suoraan Windowsiin), ei ole Bitlocker tai Windows ainakaan vielä pillastunut.

OpenSUSE:n Yast-administrointityäkalusta löytyy kyllä mahdollisuus vaihtaa boot loader:
GRUB2 for EFI (nyt käytössä)
GRUB2
GRUB2 with BLS
Systemd Boot
Not Managed

Ei hajuakaan mikä noista olisi minulle sopivin tässä tilanteessa, mutta ei viitsi vaihdella jos taas rikkoo jotain. Nykyinen tuntuu toimivan tarkoituksiini ja hyvä näin.

Seuraava projekti on katsoa saisiko LUKS-kryptauksen koko Linuxille päälle. Olisin toivonut että olisi saanut jo asennusvaiheessa mutta en äkkiseltään nähnyt asennuksessa sille optiota. Saas nähdä saanko systeemin sillä rikki, no toivottavasti ei ainakaan Windowsin puolelle vaikuta.
 
OpenSUSE:n Yast-administrointityäkalusta löytyy kyllä mahdollisuus vaihtaa boot loader:
GRUB2 for EFI (nyt käytössä)
GRUB2
GRUB2 with BLS
Systemd Boot
Not Managed

Ei hajuakaan mikä noista olisi minulle sopivin tässä tilanteessa, mutta ei viitsi vaihdella jos taas rikkoo jotain. Nykyinen tuntuu toimivan tarkoituksiini ja hyvä näin.

Yleisestiottaen jos ei tiedä tarvitsevansa Grubia, niin varsin suurella todennäköisyydellä ei tarvitse. Systemd-boot riittää kaikkiin tavanomaisiin käyttötapauksiin. Mutta jos harrastaa SERriä, tai muuten vaan haluaa tehdä asioita vaikeasti niin sitten voi joutua purkkaamaan Grubia ynnä muuta mukavaa.

Asia erikseen onko sen vaihtamisesta tässä vaiheessa isompaa iloa kun bootin suoraviivaistaminen.
 
Ei sillä kyllä käyttäjälle ole juurikaan mitään merkitystä, että onko siellä se grub vai systemd-boot käytössä. Säätämisen ilo on oikeastaan ainoa syy vaihtaa suuntaan tai toiseen. Distron ylläpidettävyyshän tuossa on isompi juttu. Vapautuu ylläpitäjiltä aikaa muihin hommiin, kun grubin voi päästää eläkkeelle.
Seuraava projekti on katsoa saisiko LUKS-kryptauksen koko Linuxille päälle. Olisin toivonut että olisi saanut jo asennusvaiheessa mutta en äkkiseltään nähnyt asennuksessa sille optiota. Saas nähdä saanko systeemin sillä rikki, no toivottavasti ei ainakaan Windowsin puolelle vaikuta.
Kyllä varmaankin jokaisen distron asennustyökalu tuota tarjoaa. Yleensä se on rasti ruutuun -tyyppinen valinta osioinnin yhteydessä. Ja se kannattaa kyllä siinä asennuksen aikana laittaa päälle. Jälkikäteen se on hankalaa ja riskialtista (jos ei sitten ihan viimeaikoina ole tullut jotain näppärää työkalua joka hoitaa homman).
 

"Consistent with AMD’s commitment to Open Source software, we will be making the following changes
to the composition of the Radeon Software for Linux releases, starting with 25.20: The Mesa Vulkan driver
will be officially supported, along with Mesa OpenGL and Multimedia support.
The AMD proprietary OpenGL and Vulkan drivers will no longer be included in the release."
 
Kyllä varmaankin jokaisen distron asennustyökalu tuota tarjoaa. Yleensä se on rasti ruutuun -tyyppinen valinta osioinnin yhteydessä. Ja se kannattaa kyllä siinä asennuksen aikana laittaa päälle. Jälkikäteen se on hankalaa ja riskialtista (jos ei sitten ihan viimeaikoina ole tullut jotain näppärää työkalua joka hoitaa homman).
LUKS oli jossain Rocky Linux 9 asennuksessa rasti ruutuun, mutta jostain syystä ei osunut silmään OpenSUSE-asennuksessa vaikka mielestäni näin aiemmin keskustelua että pitäisi olla mahdollista LUKS-kryptata koko tiedostosysteemi OpenSUSE asennuksessa. Oletan että btrfs käyttö tiedostojärjestelmänä ei vaikuta tuohon...?

Sama tuon grub/systemd boot-valinnan kanssa. Ei se mielestäni missään kohtaa kysellyt mitäs laitetaan mutta toisaalta en mennyt kovin syvälle expert-moodiin vaan koitin mennä sillä mitä asennusohjelma tarjoaa. Ajattelin että kyllä se tietää paremmin miten kannattaa asentaa, vaikka jo ajattelin että erillisen swap-partition olisi voinut kyllä jättää tekemättä.
 
Yleisestiottaen jos ei tiedä tarvitsevansa Grubia, niin varsin suurella todennäköisyydellä ei tarvitse. Systemd-boot riittää kaikkiin tavanomaisiin käyttötapauksiin. Mutta jos harrastaa SERriä, tai muuten vaan haluaa tehdä asioita vaikeasti niin sitten voi joutua purkkaamaan Grubia ynnä muuta mukavaa.
Jostain syystä OpenSUSE TW sitä tarjosi oletusarvoisesti, ei edes kysynyt mitä laitetaan. No näillä mennään ellen päätä koittaa vielä uudelleenasennusta.
 
Kyllä OpenSuse Tumbleweed asennuksessa tarjoaa kryptaamista, ihan vaan rasti ruutuun. Näin ainakin reilu vuosi sitten kun asensin...
 
Yleisestiottaen jos ei tiedä tarvitsevansa Grubia, niin varsin suurella todennäköisyydellä ei tarvitse. Systemd-boot riittää kaikkiin tavanomaisiin käyttötapauksiin. Mutta jos harrastaa SERriä, tai muuten vaan haluaa tehdä asioita vaikeasti niin sitten voi joutua purkkaamaan Grubia ynnä muuta mukavaa.

Asia erikseen onko sen vaihtamisesta tässä vaiheessa isompaa iloa kun bootin suoraviivaistaminen.
Serrin kanssa voi käyttää syslinuxiakin. Minusta grub 2.x ei selkeytä mitään ikinä.
 
Sama tuon grub/systemd boot-valinnan kanssa. Ei se mielestäni missään kohtaa kysellyt mitäs laitetaan mutta toisaalta en mennyt kovin syvälle expert-moodiin vaan koitin mennä sillä mitä asennusohjelma tarjoaa. Ajattelin että kyllä se tietää paremmin miten kannattaa asentaa, vaikka jo ajattelin että erillisen swap-partition olisi voinut kyllä jättää tekemättä.
Jos on vähänkään nykyaikainen kone eikä muistin tarve ole kriittinen jossain työssä, niin zram on vaihtoehto swap-osiolle. Olen kuullut monenlaisista säädöistä, mutta oletuksena moni laittaa 50% muistista zramiksi ja lz4 pakkaa noin 2x. Eli esim. 16 gigan muistista saa 8 + 2 x 8 = 24 gb käyttöön. Ei tarvi swap-osiota.
 
Kyllä OpenSuse Tumbleweed asennuksessa tarjoaa kryptaamista, ihan vaan rasti ruutuun. Näin ainakin reilu vuosi sitten kun asensin...
Ehkä sitten, oli jonkun polun takana jota en tullut tarkistaneeksi, liekö sitten Guided installation vai expert mode vai mikä lie.

Ensin kyllä menin johonkin expert-modeen koska halusin swap-osion pois (ja olisin tehnyt itse swap-tiedoston) mutta en siihen hätään keksinyt miten olisin päässyt muuttelemaan aluksi ehdotettua levykonfiguraatiota josta olisin vain ottanut swap-osion pois, mutta joko päädyin ruutuun missä minun olisi itse pitänyt päättää kaikki osiot itse tyhjältä pöydältä (/boot ja /boot/efi ja mitä lie, ei jaksa miettiä ja muistaa), tai sitten se jossain vaiheessa ehdotti että poistetaan levyltä kaikki Windows-partitiota myöten jolloin päätin että joo mennään mieluummin default-asennuksella, joka asensikin itsensä kiltisti Windowsin rinnalle käyttäen kaiken vapaana olevan partitioimattoman tilan, kuten halusinkin.

Voisihan tuota kokeilla vielä uusiksi, jos nykysen Linux-asennuksesta pois päästäkseni riittää että tuhoan kaikki Linuxin tekemät osiot ja poistan opensuse-option UEFI boot optioista. Ei ehkä enää ole yhtä vaikeaa kuin MBR-aikoina kun piti buuttailla Windows-asennuslevyllä ja ajaa joku fixmbr että pääsi grub-valikosta eroon jne...
 
Jos on vähänkään nykyaikainen kone eikä muistin tarve ole kriittinen jossain työssä, niin zram on vaihtoehto swap-osiolle. Olen kuullut monenlaisista säädöistä, mutta oletuksena moni laittaa 50% muistista zramiksi ja lz4 pakkaa noin 2x. Eli esim. 16 gigan muistista saa 8 + 2 x 8 = 24 gb käyttöön. Ei tarvi swap-osiota.
32GB on RAM jonka luulisin riittävän. Ainoa syy miksi swap-tiedoston sinne edelleen tekisin on että muistan lukeneeni ettei swapin poistaminen kokonaan ole hyvä idea, vaikka omasta mielestä fyysistä RAMia olisi enemmän kuin tarpeeksi. Kai Linuxikin tai sen ohjelmat sitten odottavat aina että edes joku pieni 2GB swap siellä on, vaikka muistia olisi tuhat gigaa.

Tekoaälykin äsken luetteli useita syitä miksi swapin poisto Linuxissa ei ole hyvä idea, vaikka muistia olisikin paljon.

Niin en tiedä tai muista mitä zram on, pitää kai googletella. Kuvauksestasi päättelen sen olevan swap... fyysisessä RAM-muistissa?

Ilmeisesti juuri näin, kompressoitu blokki muistissa swappia varten. Menee vähän kikkailuksi kun swapia käytän vain koska ilmeisesti se on hyvien käytöstapojen mukaista.
 
Viimeksi muokattu:
32GB on RAM jonka luulisin riittävän. Ainoa syy miksi swap-tiedoston sinne edelleen tekisin on että muistan lukeneeni ettei swapin poistaminen kokonaan ole hyvä idea, vaikka omasta mielestä fyysistä RAMia olisi enemmän kuin tarpeeksi. Kai Linuxikin tai sen ohjelmat sitten odottavat aina että edes joku pieni 2GB swap siellä on, vaikka muistia olisi tuhat gigaa.

Tekoaälykin äsken luetteli useita syitä miksi swapin poisto Linuxissa ei ole hyvä idea, vaikka muistia olisikin paljon.

Niin en tiedä tai muista mitä zram on, pitää kai googletella. Kuvauksestasi päättelen sen olevan swap... fyysisessä RAM-muistissa?

Ilmeisesti juuri näin, kompressoitu blokki muistissa swappia varten. Menee vähän kikkailuksi kun swapia käytän vain koska ilmeisesti se on hyvien käytöstapojen mukaista.
Varmasti riippuen mitä koneella tekee mutta ite oon jättäny pois swapin jo sillon ku oli 16GB muistia ja nyt on 32GB ja swappi edelleen poissa eikä ikinä ole ongelmia ollut.
 
Varmasti riippuen mitä koneella tekee mutta ite oon jättäny pois swapin jo sillon ku oli 16GB
Mulla on 16G muistia ilman swappia, kun muisti loppuu kone ensin hidastuu sitten tilttaa jos ei kerkeä vapauttamaan lisää. En tiedä auttaisiko swap?

Muistin loppumisen syy kaksi selainta ja ikkunoita öö..... aika monta ;)
 
Minulla on swappiosio käytössä edelleen, ei se muutaman gigan siivu ole oikein mistään pois. Mutta vm.swappiness on asetettu yhteen eli minimiin, käytännössä siis swappiin tungetaan tavaraa vasta suunnilleen kun vaihtoehtona on OOM.

Mulla on 16G muistia ilman swappia, kun muisti loppuu kone ensin hidastuu sitten tilttaa jos ei kerkeä vapauttamaan lisää. En tiedä auttaisiko swap?

Auttaisihan se. Sinne saa jemmattua muistista tavaraa ettei tarvitse alkaa nitistämään prosesseja. Suurin ongelma OOM tilanteessa ei ole se että selain ei saakkaan varattua enempää muistia, se todnäk kaatuu, tai tuurilla jumittaa. Tympeää mutta tuskin aiheuttaa vitutusta suurempaa vahinkoa.

Mutta kun kerneli yrittää saada muistia ja ei olekaan mistä varata... kerneli on tilassa mihin se ei saa koskaan päätyä joten ainut ratkaisu on pistää kaikki nurin, eikä se ole mikään hallittu ajasajo.
 
Minulla on swappiosio käytössä edelleen, ei se muutaman gigan siivu ole oikein mistään pois. Mutta vm.swappiness on asetettu yhteen eli minimiin, käytännössä siis swappiin tungetaan tavaraa vasta suunnilleen kun vaihtoehtona on OOM.
Joo mullakin oli alkujaan swappi mutta olen siirrellyt samaa asennusta jo useammalle koneelle ja tuo jäi jossain vaiheessa pois ja en ole viitsinyt lisätä.
Käytössä jo vuosia sitten parasta ennen päiväyksen ohittanut Linux Mint 18.3 . (asennettu 2017)

Swappinesta vois säätää parilla muulla koneella tnx vinkistä.
 
Mulla on 16G muistia ilman swappia, kun muisti loppuu kone ensin hidastuu sitten tilttaa jos ei kerkeä vapauttamaan lisää. En tiedä auttaisiko swap?

Laittaisin zramin päälle, esim. size 8G (puolet fyysisestä muistista), zstd algoritmi. Ja sitten vaikka 1G levy swapfile. Ja jonnekin sysctl.conf:iin wm.swappiness = 200 tai ainakin 100 .. miten se nyt missäkin distrossa laitetaan päälle, tämä kernel parametri.

Näin tekemällä kun muisti+zram alkaa loppumaan, niin vielä on 1G hidasta levyswappia käyttämättä ja sen kyllä huomaa ja voi alkaa sulkemaan ylimääräisiä ohjelmia tai selaimen välilehtiä. Ei tarvi pelätä että oom-killer alkaa ampumaan softia alas.
 
Laittaisin zramin päälle, esim. size 8G (puolet fyysisestä muistista), zstd algoritmi. Ja sitten vaikka 1G levy swapfile. Ja jonnekin sysctl.conf:iin wm.swappiness = 200 tai ainakin 100 .. miten se nyt missäkin distrossa laitetaan päälle, tämä kernel parametri.
No juu kiitoksia ystävällisitä ohjeista mutta luulen että järkevintä olis alkuunsa päivittää käyttöjärjestelmä mutku....
Tuossa välillä mintistä oli pudotettu jotain käyttämiäni ohjelmia pois mutta ilmestyneet jälleen.
Pari puutetta vlc rtsp toisto, olen välillä saanut toimimaan mutta en ole varma miten ja joitain muita pienempiä pähkinöitä, noh katsotaan kauan tää toimii firefox hylkii paljon sivuja ja vivaldi ei tunnu päivittyvän ja seli seli ;)
 
Nyt on OpenSUSE TW (KDE Plasma) asennettu uudelleen Windows 11 Pro (secureboot + bitlocker) rinnalle siten että:
- swap-osiota ei luoda (teen kohtapuolin itse käsin sille pienehkön swap-tiedoston, jos joku ohjelmankikkare tai kernelinturjake sen puutteesta pillastuu)
- tiedostojärjestelmä on LUKS-kryptattu.

Guided installation asennuksessa noille löytyi lopulta aika selkeät valinnat tehdäänkö vai eikö tehdä. Aiemmin pelästyin kun tuo taisi ensitöikseen ehdottaa että poistetaan Windows-partitiot ja Linux tilalle mutta tokihan valinnan sai muutettua.

Muutamia vielä vähän ihmetystä ja opettelemista aiheuttavia asioita on:

1. Vähän hakusessa millä logiikalla alapalkin sijanti monella monitorilla tapahtuu ja valitaan. Muista käyttiksistä/desktop environmenteista on tullut kuva että yleensä palkki näkyy sillä näytöllä joka on valittu primääriksi. Tässä se jostain syystä oli juuri toisinpäin, se meni aina sille joka ei ollut primääri, joka aiheutti sen että kun disabloin läppärin sisäisen näytön käyttääkseni vain ulkoista monitoria, katosi palkki kokonaan koska se oli nyt disabloidulla ei-primäärillä näytöllä.

Lopulta kyllä keksin että sain jälkikäteen lisättyä monitorin työpöydälle oman default palkin joten ei ole väliä vaikka aiempi palkki katosikin jonnekin.

2. Buutatessa Linuxiin se kysyy LUKS passphrasea jotta kryptaus avataan. En ole varma pitääkö siinä kirjoittaa kryptaussalasana moneen kertaan mutta ainakin siinä tuntuu olevan joku 20 sekunnin viive ennenkuin se etenee kyseisestä kyselystä eteenpäin?

Jonkun vanhan OpenSUSE LUKS-keskustelun löysin missä ihmeteltiin miksi piti kirjoittaa LUKS passphrase kahteen kertaan, siihen annettiin jokin tekninen selitys että ekalla kysymyskerralla avataan /boot ja toisella sitten loput tiedostojärjestelmästä. En ole varma oliko tästä kyse, koitan vielä että annan passphrase vain kerran ja odotan kiltisti, eteneekö siitä. Kyseinen passphrase-kysely ei oikein anna mitään vastinetta, kysymyspromptti vain on jämähtäneenä ruudulle ilman ilmoitusta ottiko se passphrase vastaan vai ei, se joko jatkaa siitä buuttaamista eteenpäin tai sitten ei...

3. Jotkut täällä hohkasivat kuinka grub2 on niin last season ja kyllä nyt pitäisi käyttää vain systemd buuttia jos haluaa itsensä otettavan yhtään vakavasti vai miten se meni.

Asennuksen yhteydessä en nähnyt mitään optiota missä tuo olisi valittu tai sitten taas missasin sellaisen, eli minun näkökulmastani OepnSUSE käytti defaulttina grub2 (with EFI).

Jos jälkikäteen menen YaST Boot Loader optioneita muokkamaan ja sieltä vaihtamaan Grub2 for EFI => Systemd boot, se ilmoittaa ettei vaihtaminen Systemd boottiin ole tällä hetkellä tuettu, eikä suostu ottamaan valintaa vastaan.

Lisäksi jos luen joitakin vuosia vanhoja keskusteluja missä jo ihmeteltiin miksei OpenSUSE tule jo 3000-luvulle ja käytä systemd buuttia grub2 sijaan, vastauksissa mainitaan että esim. btrfs:n ominaisuus "boot to snapshot" toimii vain grub2:lla, ei systemd buutilla, ja että OpenSUSE on nimenomaisesti modifioinut grub2 tukemaan näitä juttuja. Tietty mainittin myös että grub2 tarvitaan jos asennetaan vanhemmalle BIOS-PC:lle mutta tällä perustelulla ei toki ole merkitystä uudemmilla koneilla.

Kun tämä nykyinen konfiguraatio tuntuu kuitenkin toimivan ok (koneeni buuttaa defaulttina Windows 11:seen ilman mitään grub2 tai Windowsin buuttivalikkoja, ja Linuxiin pääsen painelemalla F12 konetta buutatessa ja valitsemalla siitä valikosta opensuse-secureboot), kai tällä sitten mennään vaikka grub2 olisi kuinka ärsyttävä jo pelkällä olemassaolollaan.

Toki Linuxiin buutatessa tulee ylimääräinen grub2 buuttivalikko josta se 5 s odottelun jälkeen jatkaa OpenSUSEen, mutta sillä niin väliä. Ja saahan siitä sitten kai tarvittaessa valittua että buutataankin vaikka johonkin btrfs snapshottiin.

Oliskohan tämä tässä, nyt vaan kovaa käyttöä.
 
Viimeksi muokattu:
1. Vähän hakusessa millä logiikalla alapalkin sijanti monella monitorilla tapahtuu ja valitaan. Muista käyttiksistä/desktop environmenteista on tullut kuva että yleensä palkki näkyy sillä näytöllä joka on valittu primääriksi. Tässä se jostain syystä oli juuri toisinpäin, se meni aina sille joka ei ollut primääri, joka aiheutti sen että kun disabloin läppärin sisäisen näytön käyttääkseni vain ulkoista monitoria, katosi palkki kokonaan koska se oli nyt disabloidulla ei-primäärillä näytöllä.
KDE:llä voit päättää missä palkki näkyy kun painat hiiren oikealla palkkia "Show panel configuration" ja sieltä position ja valitset nuolella minkä näytön missä reunassa palkki näkyy.
 
Sellaisen tällä kertaa kyllä tein että laitoin Windows bitlockerin pois Linuxin asennuksen ajaksi kun kuitenkin se olisi jossain välissä älähtänyt ja vaatinyt bitlocker-avainta asennuksen yhteydessä jos huomaa bootin jotenkin muuttuneen tms.

Laitan nyt jälkikäteen bitlockerin takaisin Windowsissa.
 
KDE:llä voit päättää missä palkki näkyy kun painat hiiren oikealla palkkia "Show panel configuration" ja sieltä position ja valitset nuolella minkä näytön missä reunassa palkki näkyy.
Eli meinaat että pitää tehdä tuo valinta sillä ruudulla millä palkki ei näy (primäärinäyttö)?

Se toimi jotenkin hassusti että palkki kyllä siirtyi monitorilta toiselle kun vaihtoi kumpi oli primäärinäyttö, mutta juuri päinvastoin mihin olin tottunut, eli meni aina sille ei-primäärinäytöllä.

No sama se, sain lisättyä sen kokonaan uusiksi haluamalleni näytölle. Toimi vaan jotenkin aiemmin oppimani logiikan vastaisesti.
 
Eli meinaat että pitää tehdä tuo valinta sillä ruudulla millä palkki ei näy (primäärinäyttö)?
Siis painat sitä palkkia hiiren oikealla siellä missä se näkyy niin saat valita sen paikan panel configuratioinin kautta.

1748763754651.png
 
Siis painat sitä palkkia hiiren oikealla siellä missä se näkyy niin saat valita sen paikan panel configuratioinin kautta.

1748763754651.png
Okei, eli tuo valinta tehdään sillä näytöllä missä sen halutaan näkyvän, riippumatta onko primääri vai mikä näyttö.

Pitää vain muistaa tehdä tuo muutos/valinta ennenkuin disabloi sen näytön jolla palkki sillä hetkellä on, muuten sen jälkeen sitä ei enää näy ollenkaan. Oletin väärin että DE osaisi päätellä ettei sitä disabloidulle tai välttämättä edes ei-primäärille näytöllä jätetä, mutta se ja sama. Muistetaan seuraavalla kerralla.

Silti KDE kyllä siirteli tuota palkkia itsekseenkin näytöltä toiselle, mutta jostain syystä aina sille joka ei ollut primääri näyttö. Kai siinäkin jokin logiikka oli, saa sillä tavalla määriteltyä että se on aina nimenomaan toissijaisella näytöllä?
 
Jaaha, ilmeisesti btrfs:ssä ei olekaan hyvä idea tehdä swap-tiedostoja, ei toimi kovin hyvin COW-tiedostojärjestelmällä, ei voi ottaa snapshotteja siitä volumesta missä aktiivinen swapfile on jne.

Kiva kiva, taas oppii jotain kantapään kautta. Pitäisköhän tehdä OpenSUSE-asennus vielä kerran alusta, tällä kertaa jättäen sinne erillisen 2GB swap-partition... tai sitten koitan sitä jonkun mainitsemaa zram-kikkaretta, jos vaikka 2GB uhraisi 32GB RAM:sta sille.
 
Silti KDE kyllä siirteli tuota palkkia itsekseenkin näytöltä toiselle, mutta jostain syystä aina sille joka ei ollut primääri näyttö. Kai siinäkin jokin logiikka oli, saa sillä tavalla määriteltyä että se on aina nimenomaan toissijaisella näytöllä?
Sen pitäisi muistaa palkkien paikat eri näyttökonfiguraatioille. Eli kun on uusi näyttösetuppi, niin se saattaa arpoa sen väärin, mutta kun raahailet palkin oikeaan paikkaan, niin pitäisi pysyä siinä jatkossa.
 
32GB on RAM jonka luulisin riittävän. Ainoa syy miksi swap-tiedoston sinne edelleen tekisin on että muistan lukeneeni ettei swapin poistaminen kokonaan ole hyvä idea, vaikka omasta mielestä fyysistä RAMia olisi enemmän kuin tarpeeksi. Kai Linuxikin tai sen ohjelmat sitten odottavat aina että edes joku pieni 2GB swap siellä on, vaikka muistia olisi tuhat gigaa.
Ainut mihin swappia pakosti tarvii on jos haluaa suspend-tilan ja tallentaa muistin talteen levylle niin että voi katkaista virrat. Linuxissa varsinkin oletuksena swappiness on sellainen, että monella riittävästi rammia koneeseen asentaneella swapin käyttö on pyöreä nolla tai pari megaa jokapäiväisessä käytössä.

Toinen mihin jotkut swappia käyttää on se, että se on "hidasta" muistia ja se auttaa huomaamaan koska muisti on vähissä kun kaikki alkaa tahmaamaan, niin ehtii ajoissa sulkea jotain. Jos ei ole swappia, ohjelmat leikkaa kiinni välittömästi. Toki nykyään voi cgroupseilla hallita, paljonko muistia jakaa eri prosessiryhmille, niin sellaista katastrofia ei synny, jos ei halua. Ja oomiin ja "muistipaineeseen" on edistyneempiä työkaluja. Esimerkiksi sellainen politiikka, että tapetaan se muistia vuotava appsi eikä satunnaisesti vaikkapa ikkunamanageria.
Tekoaälykin äsken luetteli useita syitä miksi swapin poisto Linuxissa ei ole hyvä idea, vaikka muistia olisikin paljon.
Tekoäly voi hourailla mitä lystää. Jotkuthan suosittelee swapiksi 2x fyysisen muistin kokoa. Eli jos vaikka koneessa on 2 gigaa muistia niin riittäisi 4 gigan swappi, mutta jos uuteen tehotyöasemaan pistää 192 gigaa muistia, niin tarviikin 384 gigan ssd:n swapiksi. Tässähän ei ole mitään järkeä. Koska veikkaan että 99% kotikäyttäjistä ei edes keksi miten saisi 192 gigaa rammia täyteen, swapista puhumattakaan. Kaikki tällaiset suositukset pohjautuvat valistuneeseen arvaukseen siitä, mitä käyttäjä voisi tehdä koneella. Yksi esimerkki laitteista, joissa on Linux ja ei swappia, ovat vaikkapa wlan-reitittimet. Laitteissa on vain rajallisesti tallennuskertoja kestävä flash ja vielä pieni kapasiteetti, joten levyn kirjoituskerrat tulisivat todella nopeasti täyteen. No, onhan noita laitteita sitten markkinoilla, joista flash kuluu "puhki". Varmaan siksi, että joku pisti swapin päälle kun tekoäly suositteli.

Itsellä ei ole fyysistä swappia ollut lähes 20 vuoteen. Miksei? No siksi että olen täysin ylimitoittanut muistitikkujen määrän omaan tarpeeseen. 2017 hankin 32 gigaa muistia ja 2021 laitoin 64 gigaa. Ihan pian voisi olla jo 128 gigaa. Nytkin selain ja pari pikkuohjelmaa syövät luokkaa 30 gigaa, joten 64 ei ole ihan älyttömästi liikaa.

Pari kertaa ON muisti loppunut kesken bugisten ohjelmien takia, mutta tuplasti isompikin määrä olisi loppunut kesken. Jos ohjelma jumittaa luuppiin jossa varaa satoja megoja sekunnissa ilman takarajaa, niin ei mikään määrä riitä.
 
Viimeksi muokattu:
Jaaha, ilmeisesti btrfs:ssä ei olekaan hyvä idea tehdä swap-tiedostoja, ei toimi kovin hyvin COW-tiedostojärjestelmällä, ei voi ottaa snapshotteja siitä volumesta missä aktiivinen swapfile on jne.
itse olen määritellyt Btrfs - ArchWiki Swap file ohjeiden mukaisesti swap filen erilliseen subvolumeen. Tämä luultavasti ratkaisee snapshotien ongelman, koska snapshot ei koske swap filen sisältävää subvolumea.

Kiva kiva, taas oppii jotain kantapään kautta. Pitäisköhän tehdä OpenSUSE-asennus vielä kerran alusta, tällä kertaa jättäen sinne erillisen 2GB swap-partition... tai sitten koitan sitä jonkun mainitsemaa zram-kikkaretta, jos vaikka 2GB uhraisi 32GB RAM:sta sille.
Gparted avulla voi pienentää osioa ja lisätä swap osion ilman uudelleen asennusta. En ole varma suostuuko Gparted pienentämään käytössä olevaa osioa, mutta ainakin live tikulta onnistuu
 
Gparted avulla voi pienentää osioa ja lisätä swap osion ilman uudelleen asennusta. En ole varma suostuuko Gparted pienentämään käytössä olevaa osioa, mutta ainakin live tikulta onnistuu
Voi asentaa jonkun kevyen työpöydän (dwm, awesome) ja kirjautua siihen. Sitten sudo mount -o remount,ro /home pitäisi onnistua kun noissa ei startata mitään jatkuvasti levyä tarvitsevaa. Root-osion kanssa voi mennä hankalammaksi. Jos taustalla on dbus/gnome/kde-tauhkaa vielä pyörimässä, niin ne voi tappaa tai buutata uusiksi. Ehkä tikku siinä kohtaa myös helpompi.
 
Swap-osio pitäis olla sitten myös salattuna, muuten sinne voi jäädä salaisuuksia salaamattomana talteen. Joten jos manuaalisesti säätää sen käyttöön, niin pitää varmistaa, että se tulee myös bootissa avattua automaattisesti. Erillinen BTRFS subvolume lienee helpompi tapa.
 
T2 Linuxissakin bus factor lienee aika lailla yksi. Rene on kyllä pätevä tyyppi, mutta ei välttämättä riitä kaikille lähtökohdaksi.
En käytä itse T2:sta, mutta mielestäni Rene on koko skenen kovin tekijä. On se joillakin striimellä sanonut projektissa olevan muutama muukin mukana, mutta en tiedä, kun ei se niitä ole esitellyt.
 
3. Jotkut täällä hohkasivat kuinka grub2 on niin last season ja kyllä nyt pitäisi käyttää vain systemd buuttia jos haluaa itsensä otettavan yhtään vakavasti vai miten se meni.

Anna porukan räksyttää. Se grub vaan on se virallisesti tuettu boottitapa monen monessa distrossa ihan legacy syistä, eikä haluta alkaa tukemaan kahta päällekkäistä systeemiä. Eli niin pitkään kuin boottisektori boottausta tuetaan, niin se grub tulee todennäköisesti pysymään tuettuna. Muu on sitten omaa räpeltelyä jolle ei tukea ole.
Kattelin juuri tuossa eilen fedoran muuttamista systemd boottiin niin ihan turhaa lähteä väkisten vääntämään kun sillä ei mitään saavuttaisi.

Eli mikä ei ole rikki niin turha alkaa korjaamaan.
 
Anna porukan räksyttää. Se grub vaan on se virallisesti tuettu boottitapa monen monessa distrossa ihan legacy syistä, eikä haluta alkaa tukemaan kahta päällekkäistä systeemiä. Eli niin pitkään kuin boottisektori boottausta tuetaan, niin se grub tulee todennäköisesti pysymään tuettuna. Muu on sitten omaa räpeltelyä jolle ei tukea ole.
Kattelin juuri tuossa eilen fedoran muuttamista systemd boottiin niin ihan turhaa lähteä väkisten vääntämään kun sillä ei mitään saavuttaisi.

Eli mikä ei ole rikki niin turha alkaa korjaamaan.
Oma kritiikki kohdistuu siihen, että grub2 on vaan äärimmäisen monimutkainen peruskäyttöön. Siinä on tuhottomasti ominaisuuksia ja peruskäyttäjä käyttää vaan single/dual-boot-juttuihin henkilökohtaisessa koneessa kernelin, firmwaren ja initramfs:n lataamista. cloc-ohjelman mukaan grubissa on lähdekoodia miljoonan rivin luokkaa, josta c/c++/make-koodia reilu 300t riviä.

Systemd on kaikkine työkaluineen samaa kokoluokkaa kuin grub. Systemd-boot luokkaa 12t riviä eli yli 95% kevyempi. Jos vielä vertaa käyttöä, monessa distrossa grubin kanssa on kaksivaiheinen prosessi, jossa editoidaan /etc:ssä grubin conffia ja grub "kääntää" sen /bootiin. Minkään muun boottimanagerin kanssa ei ole näin byrokraattista prosessia, edes grubin legacy-version.
 
Viimeksi muokattu:
Otin sitten zram käyttöön sekä tässä OpenSUSE läppärissä (32GB RAM) että RPi4:lla (4GB RAM). Kaikki artikkelit hohkasivat kuinka kätevä ja hyvä juttu zram on joten miksipä sitten ei.

OpenSUSE:ssa menin näillä ohjeilla:


Eli:

sudo zypper in systemd-zram-service
sudo zramswapon
Ja vielä lopuksi kun tuo ei muuten ilmeisesti tule buutin jälkeen automaattisesti päälle:
sudo systemctl enable --now zramswap.service

Nyt free -h näyttää että swäppiä olisi 32GB? Ovatko nämä oletusarvot ihan ok normikäyttöön, en tiedä tarkoittaako tuo siis että se tarvittaessa käyttää vaikka kaiken fyysisen RAM:n ZRAM:lle ja onko sillä edes väliä käyttääkö vai ei?

Näin myös toiset erilaiset ohjeet joissa myös käytiin konffaamista läpi (esim. tuo kuinka paljon muistista enimmillään varataan ZRAM:lle), mutta nuo ohjeet eivät minulla toimineet, ei tästä OpenSUSE:sta löydy esim. "transactional-update" komentoa ollenkaan. Toivon ja oletan että ekojen paljon lyhyempien ohjeiden default-asetukset ovat ok, en äkkiseltään keksinyt missä siinä voisi muuttaa zram-parametreja (varattava muisti, mitä kompressointia käytetään jne.) mutta ilmeisesti ei niin suurta merkitystä, kyllä se tietää mitä tekee?


RPi4:n Debian-pohjaisella Linuxilla sitten puolestaan ajoin ohjeiden mukaan:
sudo apt install zram-tools

Lisäksi kävin vielä editoimassa /etc/default/zram-swap, laitoin vain että käyttää enimmillään 50% fyysisestä 4GB RAM:sta tuolle ZRAM:lle ja että prioriteetti on varmasti korkeampi kuin USB HDD-levyllä majailevalla heittovaihtotiedostolla.
 
Nyt free -h näyttää että swäppiä olisi 32GB? Ovatko nämä oletusarvot ihan ok normikäyttöön, en tiedä tarkoittaako tuo siis että se tarvittaessa käyttää vaikka kaiken fyysisen RAM:n ZRAM:lle ja onko sillä edes väliä käyttääkö vai ei?
Se zramiin swapattu muisti on tavallaan paketissa eikä sitä voi käyttää työmuistina. Eli ei ehkä fiksua pistää ihan kaikkea potentiaaliseksi swapiksi. Jos muisti loppuisi, niin systeemi voi herätä henkiin paremmin jos on työmuistia vapaana. Toisaalta isommalla zramilla muistiin menee enemmän tavaraa. Hyvä puoli tuossa on ettei muistia kulu swappiin ennen kuin sitä käytetään oikeasti.
 
Oma kritiikki kohdistuu siihen, että grub2 on vaan äärimmäisen monimutkainen peruskäyttöön. Siinä on tuhottomasti ominaisuuksia ja peruskäyttäjä käyttää vaan single/dual-boot-juttuihin henkilökohtaisessa koneessa kernelin, firmwaren ja initramfs:n lataamista. cloc-ohjelman mukaan grubissa on lähdekoodia miljoonan rivin luokkaa, josta c/c++/make-koodia reilu 300t riviä.

Systemd-boot on kaikkine työkaluineen samaa kokoluokkaa kuin grub. Systemd-boot luokkaa 12t riviä eli yli 95% kevyempi. Jos vielä vertaa käyttöä, monessa distrossa grubin kanssa on kaksivaiheinen prosessi, jossa editoidaan /etc:ssä grubin conffia ja grub "kääntää" sen /bootiin. Minkään muun boottimanagerin kanssa ei ole näin byrokraattista prosessia, edes grubin legacy-version.

Juuri niin. Ei kai tässä kukaan ole ketään vaatinut vaihtamaan jos ei halua, tuotu ainoastaan esille että tuota dinosaurusta mukana roikottavat distrot eivät ole nykypäivää.
 
Juuri niin. Ei kai tässä kukaan ole ketään vaatinut vaihtamaan jos ei halua, tuotu ainoastaan esille että tuota dinosaurusta mukana roikottavat distrot eivät ole nykypäivää.
Niin.. en ehkä sanoisi ihan näin. Siis grubissa on paljon ominaisuuksia, mitä systemd-bootissa ei ole. Kaikki verkkobootit, ketjutukset , kuva- ja äänituet jne. Tässä vaan on se, että jos asiasta keskustelee ihmisiä, joilla on auttavasti taitoa saada vain automaattisen installerin kanssa asennettua distron määräämä oletusbootloaderi, niin se ei oikein luo sellaista tieto- ja taitopohjaa, jolla voi keskustella asiasta muuten kuin "fanitustasolla".

Esim. tässä on pyritty jossain määrin objektiivisuuteen ja listattu grubin puolia:

"3 What are the benefits of grub2?

Grub2 offers several advantages compared to other bootloaders. It is highly configurable and customizable, allowing you to alter the menu appearance, theme, font, resolution, timeout, default entry and more. It also supports scripting and modules, enabling you to add new features such as encryption, RAID, LVM, network booting and more. Additionally, it can detect and update boot entries automatically when you install or update a new operating system or kernel using the os-prober and update-grub tools. Furthermore, Grub2 can boot from various sources such as hard disks, USB drives, optical discs, network servers and more. Lastly, it can repair and restore the boot process if it is corrupted or damaged using the grub-install and grub-rescue commands.

4 What are the drawbacks of grub2?

Grub2 has some drawbacks compared to other bootloaders, such as its complexity and difficulty to learn, its incompatibility with certain hardware or firmware, its potential to be overwritten or removed by other operating systems, and its slower performance than other bootloaders. Understanding Grub2's syntax, commands, configuration files, and directory structure is necessary to use it. It can also cause boot errors or failures when used with UEFI, Secure Boot, or RAID controllers. It is vulnerable to being overwritten or removed by Windows or LILO, requiring manual reinstallation or restoration. Additionally, it is less efficient than systemd-boot which uses the native UEFI boot manager and does not need to load modules or scripts."
 
Viimeksi muokattu:
iin.. en ehkä sanoisi ihan näin. Siis grubissa on paljon ominaisuuksia, mitä systemd-bootissa ei ole. Kaikki verkkobootit, ketjutukset , kuva- ja äänituet jne. Tässä vaan on se, että jos asiasta keskustelee ihmisiä, joilla on auttavasti taitoa saada vain automaattisen installerin kanssa asennettua distron määräämä oletusbootloaderi, niin se ei oikein luo sellaista tieto- ja taitopohjaa, jolla voi keskustella asiasta muuten kuin "fanitustasolla".

Ehkäpä olisi pitänyt lisätä "... ja oletuksena perusasennukseen laittavat...".

Verkkobootit, ketjutukset, btrfs snapshoteista boottaamiset, kryptatut boottiosiot yms. eivät oikein enää mene peruskäyttäjän normaalitarpeisiin. Mistä päästään tuohon aikaisempaan kommenttiini: jos ei tiedä tarvitsevansa grubia niin todennäköisesti ei tarvitse.

Onhan se hyvä olla vaihtoehtoja, mutta lukuunottamatta säätäjiä, harrastajia ja erikoisia käyttötarpeita, hyvin harva taviskäyttäjä uppoutuu Linuxien esoteerisempiin mysteereihin. Toki asia erikseen onko taviskäyttäjä kohdeyleisöä, tai pitäisikö olla.
 
Se zramiin swapattu muisti on tavallaan paketissa eikä sitä voi käyttää työmuistina. Eli ei ehkä fiksua pistää ihan kaikkea potentiaaliseksi swapiksi. Jos muisti loppuisi, niin systeemi voi herätä henkiin paremmin jos on työmuistia vapaana. Toisaalta isommalla zramilla muistiin menee enemmän tavaraa. Hyvä puoli tuossa on ettei muistia kulu swappiin ennen kuin sitä käytetään oikeasti.
Juu kun en ole varma miten tuo toimii, osaako zram itse järkevästi päätellä kuinka paljon kannattaa RAM:ia käyttää tuolle kussakin tilanteessa, vai olisiko järkevää rajoittaa johonkin arvoon, kuten RPi4:lla rajoitin että käyttää max 50% muistista tuolle eli 2GB.

En vain opensusessa löytänyt missä config-tiedostossa nuo määritellään, vai pitääkö se config luoda kokonaan itse jostain templatesta.

Lisäksi en tiedä kun free -h nyt ilmaisee opensusessa että swappia olisi käytettävissä (ei käytössä) 32GB, tarkoittaako se että se varaa tarvittaessa koko fyysisen RAM:n ZRAM:n käyttöön, vai onko tuo sen oma arvio että tuon verran kompressoidusta blokista tulisi swappia käyttöön, eli todellisuudessa tuo on esim. 16GB varaus muistista, jonka ZRAM arvioi tuottavan vapaata swappitilaa 32GB, kompressoinnin ansiosta?
 
Ehkäpä olisi pitänyt lisätä "... ja oletuksena perusasennukseen laittavat...".

Verkkobootit, ketjutukset, btrfs snapshoteista boottaamiset, kryptatut boottiosiot yms. eivät oikein enää mene peruskäyttäjän normaalitarpeisiin.
Minä en tiedä tulenko tarvitsemaan esim. tuota snapshotista buuttaamista.

Toivottavasti en, oletan että sitä käytettäisiin esim. tapauksessa missä koko Linux on mennyt rikki jonkun kernel tms. päivityksen jälkeen (varsinkin tällaisessa rolling release distrossa joka itsekin varoitteluissaankin siirtää vastuun käyttäjälle "koneesi ei ehkä toimi enää jos ajat distro-updaten"), ja haluaa siksi buutata aiemmasta tilanteesta joka on sopivasti snapshotilla.

Tai näin ainakin oletan maallikkona. Noin muuten tuo grub2 valikon vilahtaminen minulla on aika turha parin sekunnin viive kun en siitä kuitenkaan enää valitse haluanko buutata Windowsiin vai Linuxiin, ja aiemmin kun näin tein, se tosiaan aiheutti ongelmia eli ilmeisesti aina kun grub2 päivittyi (muutin sen asetuksia esim. mihin oletusarvoisesti buutataan, tai jos kernel-päivitys päivittää grub2:sen?), Windows vaati bitlockerin avaamista avaimella, ja ilmeisesti Windowsin admin-käyttäjän PIN-koodikin piti uusia. Nyt näin ei enää onneksi tapahdu koska Windows ei suoraan enää näe eikä ole osallisena grub:ssa.

Mennään näillä, pääasia että toimii nyt.

Veilä tuosta levyn kryptauksesta, läppäreissä se mielestäni voi olla kyllä ihan paikallaan normi kotikäyttäjällekin, jos läppäri varastetaan. Voi siellä jotain arkaluonteista tietoa levyllä kuitenkin olla jonka kaiketi pääsisi näkemään ilman kryptausta, tai automaattisia loggauksia eri palveluihin yms. Microsoft toki on sitä mieltä että se on vain tosi Pro-käyttäjien tarvitsema palvelu joten siksi Home-versiossa tuollaista ylellisyyttä ei ole; Linuxissa ei jaeta koti- ja tosikäyttäjiä eri karsinoihin, onneksi. Kaikki saavat käyttää mitä haluavat.
 
Viimeksi muokattu:
Juu kun en ole varma miten tuo toimii, osaako zram itse järkevästi päätellä kuinka paljon kannattaa RAM:ia käyttää tuolle kussakin tilanteessa, vai olisiko järkevää rajoittaa johonkin arvoon, kuten RPi4:lla rajoitin että käyttää max 50% muistista tuolle eli 2GB.
50% lienee ihan ok lähtökohta. Sitä ainakin parissa distrossa olen nähnyt oletusasetuksissa, mutta vaikea kaikkien puolesta puhua. Zram taitaa olla aika monessa Androidissakin nykyään. Jos sinne asentaa komentorivin, niin free-käskyllä näkisi tosiaan arviota paljonko on varattu.
Lisäksi en tiedä kun free -h nyt ilmaisee opensusessa että swappia olisi käytettävissä (ei käytössä) 32GB, tarkoittaako se että se varaa tarvittaessa koko fyysisen RAM:n ZRAM:n käyttöön, vai onko tuo sen oma arvio että tuon verran kompressoidusta blokista tulisi swappia käyttöön, eli todellisuudessa tuo on esim. 16GB varaus muistista, jonka ZRAM arvioi tuottavan vapaata swappitilaa 32GB, kompressoinnin ansiosta?
Kuten aiemmin kirjoitin, niin swappikäyttöön menee vain se mitä on oikeasti tarve. Muistia varataan vain käytön mukaan. Se free:n ilmoittama swapin maksimikoko on yhteenlaskettu summa kaikista swappialueista mitä on saatavilla. RAM:n osalta se on oikeasti varattavissa oleva määrä. Sitä on mahdoton ennustaa etukäteen, miten paljon pakkautuu. Näkyy siis swapin hitaampana täyttymisenä jos vaikka sinne menee pelkkää nollaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 732
Viestejä
5 136 033
Jäsenet
82 036
Uusin jäsen
Elovi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom