Masennus

[kntkvtknt]

Minulla on se ongelma, että pystyn kyllä tekemään asioita jonkun verran, mutta en saa mistään asiasta enää kiksejä.

Ihan sama mikä asia, voi olla mitä vain: kävelyä, makoilua, uintia, pyöräilyä, matkustamista. Pystyy tekemään, mutta en tunne siinä mitään mielihyvää. Tuntuu, että olen kävelevä tietokoneohjelma. Ei minkäänlaista fiilistä mukana, onkohan tämä anhedoniaa?

Ihan kuin aivot olisivat sammutettu tai jossain virransäästötilassa.

Kirjaimellisesti mikään ei enää tuota iloa tai mitään tunnetta. Vaikka tililtä vietäisiin kaikki rahat, olisi se ja sama.

 

[Memory]

Minulle tulee välillä alemmuus-kompleksi, arvoas luotu ihminen olen mutta kun pahasti alan funtsii
tekemiäni vakavia mokia elämässä niin paskaa niskaan, tunnen itseni todella merkityksettömäksi siaksi.
oikein joutuu tsemppaa että olethan tehnyt paljon hyvääkin, älä aina vatvo negatiivisuuksia.

Sitten ja yön yli nukuttua pärjään vähäsen paremmin.

 

[jm82]

Tuo masennuskysely on kyllä niin läpinäkyvä, että sen joka kysymyksestä voi päätellä johtaako se siihen että saat pisteitä masennukseen vaiko et.
Jos siinä ei ole täysin rehellinen, niin ihan turha sitä on edes rustailla.

Se sitten onko aika lääkärille vai ei, niin riippuu jokaisesta itsestään.
Elämään kun kuuluu ylä,- ja alamäet, mutta jos tunne on pitkään sellainen että se haittaa normaalia elämää, niin kyllähän apua kannattaa kysyä.
Onko se sitten terapiaa, lääkkeitä, molempia vai mitä niin sen sitten näkee kukin minkä parhaaksi kokee.

Mulla on kokemusta 35 vuoden ajalta monenlaisesta korvienväliklikistä, joka on tarvinnut niin terapiaa ihan suljetusta sairaalahoidosta normaaliin keskusteluun, kuin myös kemiallista apua.
Jos vaihtoehtona on vaikka kuolema tai työpaikan menetys sen takia mitä korvienvälissä tapahtuu tai pikemminkin ei tapahdu, niin apua on saatavilla ja sitä kannattaa pyytää!

Nyt on taas meneillään yksi sessio josta rohkenen nimimerkin takaa hieman avautua.
Sairastuin 2016 autoimuunityreoidiittiin eli hashimotoon ja vaikka thyroxin sekä labrat oli ok, niin olo oli todella surkea. Jaksoin tehdä työpäivän, mutta sen jälkeen en mitään, nukuin kellon ympäri joka ikinen päivä ja enemmänkin kun siihen oli mahdollisuus.
Lopulta ilmoitin työterveyteen että en enää jaksa tätä, jotain olisi nyt tehtävä tai on pakko lopettaa työnteko.
Ylilääkäri ehdotti mielialalääkitystä vaikka tuo em masennustesti ei antanut mitään viitettä siitä että olisin masentunut, eikä minusta siltä tuntunutkaan kun siitä kuitenkin oli kokemusta aiemmasta elämästä.
Myös aiemmat lääkitykset olivat aiheuttaneet monenmoista ikävää sivuvaikutusta mm manian ja masennuksen väliä ja sen tasapainottamista bentsoilla. Sanoin että en kyllä siihen enää ala, syömään lääkkeitä.

Lopulta kuitenkin suostuin aloittamaan ehdotetun Citalopram lääkityksen jonka vahvuus oli 40mg.
Se on SSRI lääke, joka serotoniinia aivoissa lisäämällä auttaa mielialaan ja myös siihen jos on paniikkihäiriötä, sitäkin minulla on ollut.
Se tasoittikin mielialaa vaikka sitä luvattua piristystä ei tullutkaan, toisin sanoin se auttoi minua henkisesti jaksamaan fyysistä väsymystäni.
Pystyin jatkamaan työssäni ja väsymyskin vuosien saatossa väheni.

Nyt sitten kävi niin että menetin työpaikkani ja aloin miettimään että en ole vuosiin enää tuntenut mitään ihan kauhean pahaa oloa, mutta en myöskään niitä kirkkaimpia hetkiä eli tuo lääke on ne leikannut kaikki pois, vähän kuin mp3 leikkaa audion ylä,- ja alapäästä.
Myös se vähä mitä seksuaalisia tunteita jäi kilpirauhassairauden jälkeen olivat hävinneet totaalisesti.
Päätin että lopetan lääkityksen, kuusi vuotta tuli täyteen sen kanssa. Ilmoitin tk:n lääkärille että lopetan sen ja ohjeisti puolittamaan annoksen 2vko:ksi ja sitten lopettamaan. Jos tulee pahoja vierotusoireita, niin ilmoittaa niin kirjoitetaan resepti 10mg lääkkeelle ja tiputellaan sitten sitä.

No viekkareita kyllä alkoi tulla, meni yöunet totaalisesti, itketti ja nauratti, ahdisti niin että tuntuisi kuin olisi jossain prässissä, aivoissa sähköiskuja ja kaikki mahdollinen jota on lääkkeen vieroitusoireisiin kuvailtu ja joita vasta nyt luin ensimmäistä kertaa eikä lääkärikään niistä silloin lääkitystä aloittaessa maininnut.
En kuitenkaan halunnut prosessia pitkittää ja aloittaa myrkyn ottamista pienemmällä annoksella, vaan oikeasti rimpuilla siitä nyt eroon!

Nyt mennyt 3vko:a totaalilopetuksesta ja kahtena yönä olen saanut nukuttua ilman lääkitystä. Olen ottanut joko paniikkioireisiin määrättyä Opamox 15mg tai lihasrelaksanttia Sirdalud 4mg siihen että saisi unenpäästä kiinni.
Aivoissa käy edelleen aivokemioiden linkousohjelma ja en tiedä mihin tässä nyt sitten lopulta päädytään.
Kuitenkin on alkanut hiljalleen palata omaksi itseksi mitä olin joskus vuosia sitten niin hyvässä kuin pahassakin.
Aika näyttää, nyt kuitenkin hyvä rimpuilla näiden tuntemuksien kanssa kun olen ilman töitä kotosalla.
Mitä netistä muiden kokemuksia löysin, niin erittäin samankaltaisia ja valitettavasti joillain ei se muutama viikko ole riittänyt vaan oireita on jäänyt vuodeksi ja ylikin. Onko ne sitten enää vieroitusta vai jotain muuta, niin vaikea sanoa.

Tästä pitkästä stooristani haluan vaan tuoda esille sen että jos on pakko, niin mielialalääkkeet on kyllä hyviä, mutta kolikolla on myös toinen puoli ja sen puntarointi ei aina ole niin helppoa.
Kannattaa kuitenkin jo etukäteen perehtyä hieman myös niihin mahdollisiiin sivuvaikutuksiin ja siihen että kun koittaa se pv kun lääke lopetetaan, niin miltä elämä sen jälkeen tuntuu.

Suosittelen ihan aluksi keskittymään oman fyysisen ja henkisen kunnon hoitamiseen.
Onko kaikki ravintoarvot kohdillaan ettei ole mitään pahoja puutoksia jotka voivat ongelmia aiheuttaa.
Kannattaa myös vaikka vähän puoliväkisin yrittää tehdä sellaisia aisioita joista aiemmin on saanut mielihyvää.
Jos mikään ei auta, niin sitten miettiä olisiko aika turvautua lääketieteeseen.

Luin kokonaan, ihan hyvää teksiä.
Itsellä somaattisia ja henkisiä haasteita. Pääsin siis 2025 kesällä eläkkeelle. Halusin myös itse erota (ei ole läpsia tai yhteistä omaisuutta). Nyt siis on se eron 6kk harakinta-aika menossa.

Itsellä siis resepti 300mg Venlafaxin masennuslääkkeeseen. Mutta viime kesästä eteenpäin olen ottanut vain yhden tabletin, eli 150mg.

Luin tuon lääkkeen ohjeen, että maksimissaan yksi nosto on 75mg. Jos nostaa 150mg, niin aivot ei ehdi reagoida serotoniinin ja noradrenaliinin suureen kohoamiseen.

Nyt sitten mielessä, että jatkan vain tuolla totutulla 150mg ja yritän selviytyä Toinen vaihtoehto olisi avata lääkekapseli ja poistaa puolet niistä pienistä tableteista sisällä ja sulkea kapseli uudelleen. Sitten olisi valmis 75mg tabu. Ja pystyisi ottamaan 225mg yhdellä kerralla aamulla.

Mulla tuo 150mg ei ole tuottanut pahoja seksuaalisia haittavaikutuksia, mutta muistan, että 300mg jo on tosi vahva ja ei seksi kiinnosta.

Toki voin olla nytkin vähän masentunut ja se vaikuttaa seksuaalisuuteen toki haittaavasti.

Ero siis on alkanut itseäkin jotenkin ahdistamaan ja masentamaan. Kun exä ei ole täältä mun omistamasta talosta suostunut lähtemään. Eikä exä suostu enää puhumaan mitään. Lisäksi exä haluaisi, että minä muuttaisin johonkin muualle. Se ei nyt käy. Mutta ehkä pääsen hengähtämään toiseen talooni silti, jos se noin 2 viikon päästä saattaa vapautua. Tuo olisi aika kiva suunnitelma, niin voisin olla yksin ja kaksi kissaani voisin myös ottaa sinne mukaan.

 

[jm82]

Joko on aika mennä lääkäriin, kun tuntuu ettei mikään enää jaksa kiinnostaa ?
Ei kiinnosta hiihto, ei kalastus, ei pyöräily, eikä juurikaan edes musiikin kuuntelu enää. En nauti enää juuri mistään.
Ei minkäänlaista iloa kävelystä, ei pyöräilystä, ei hyvästä ruuasta. Vaikka saisin miljoonan tilille, ei jaksa kiinnostaa mikään.

Eilen kävin pitkästä aikaa Scandicin kylpylässä ja se tuntui sellaiselta tasapaksulta. Ei minkäänlaista iloa siitä.

Jatkossa makaan kotona ja yritän selvitä seuraavaan päivään, joka on sitä samaa kuin ennenkin.

Kyllä minusta saisi jutella vähän sairaanhoitajalle ja sitten myös käydä lääkärin juttusilla.

Mulla on ollut lääkärin tapaamisia, mutta ne loppui jo 2020, kun hoitosuhde päättyi. Muistaakseni hoitosuhde oli 2015-2020.

 

[Memory]

Mulla on ollut lääkärin tapaamisia, mutta ne loppui jo 2020, kun hoitosuhde päättyi. Muistaakseni joitosuhde oli 2015-2020.

Tämä, miulta loppui 30-vuotta sitten:
"sulla asiat ja lääkitys ok. mene avolle, terppa uusii lääkkeesi-meillä on pahempi psykoosi-potilaita"

Nyt puoskari-yleislääkäri vetänyt erikoislääkärin medejä veke, joku valvira tms.
ei ota kantaa kantelussa, vaan:
"yleislääkäri saa mennä muuttamaan ja poistamaan pitkän linjan erikoislääkärin määräämiä lääkkeitä"

Sitten on tehty terveyden hoitajista jeesuksia, kun pahaan yskään terppa sanoo:
"Sulla on paniikkikohtaus, varaa aika psykalle"

Psykaa ei tuo yhtään naurattanut, sitten taas joku valviraan kantelu, kylmää kyytiä:
"Terveyden huollon ammattilainen kuten sairaanhoitaja saa tehdä diagnooseja"

Että tälleen

Kohta lähden Viroon hakee kaduilta opamoxia ja Rivotrilia, ja kyllä, vähänkös sapettaa
Pitää lopettaa kaikki medit ja mennä osastolle makaa vuodeksi, saa sosku maksaa tonnien laskut hemmetti!

 

[kntkvtknt]

Kyllä minusta saisi jutella vähän sairaanhoitajalle ja sitten myös käydä lääkärin juttusilla.

Mulla on ollut lääkärin tapaamisia, mutta ne loppui jo 2020, kun hoitosuhde päättyi. Muistaakseni hoitosuhde oli 2015-2020.

No jutustelu ei auta hirveästi, kun en tykkää ihmisistä.

Minulla on luontainen tapa olla yksin. En vaan ymmärrä, kun joskus viisi vuotta sitten pystyin nauttimaan asioista. Enää mikään ei kiinnosta. Moni sukulainen sanoo minua robotiksi, koska ilmeeni ei värähdäkään, vaikka saan ison lahjan. Moni on sanonutkin, että olisiko pitänyt antaa suuremman setelin. Vaikka ei se siitä oo, en vaan pysty kokemaan mielihyvää. Suoriudun perusaskareista.

En vaan saa niistäkään mitään iloa. Joskus mietin, miksi edes teen siivousta, arkisia asioita.

Mihin elämän ilo on hävinnyt? Miksi minusta tuli robotti?

En tiedä onko anhedonia ja masennus sama asia, tai ainakin liittyvät toisiinsa, mutta pirullinen sairaus kun lamaannuttaa aivot.

 

[Clown]

Luin kokonaan, ihan hyvää teksiä.
Itsellä somaattisia ja henkisiä haasteita. Pääsin siis 2025 kesällä eläkkeelle. Halusin myös itse erota (ei ole läpsia tai yhteistä omaisuutta). Nyt siis on se eron 6kk harakinta-aika menossa.

Itsellä siis resepti 300mg Venlafaxin masennuslääkkeeseen. Mutta viime kesästä eteenpäin olen ottanut vain yhden tabletin, eli 150mg.

Luin tuon lääkkeen ohjeen, että maksimissaan yksi nosto on 75mg. Jos nostaa 150mg, niin aivot ei ehdi reagoida serotoniinin ja noradrenaliinin suureen kohoamiseen.

Nyt sitten mielessä, että jatkan vain tuolla totutulla 150mg ja yritän selviytyä Toinen vaihtoehto olisi avata lääkekapseli ja poistaa puolet niistä pienistä tableteista sisällä ja sulkea kapseli uudelleen. Sitten olisi valmis 75mg tabu. Ja pystyisi ottamaan 225mg yhdellä kerralla aamulla.

Mulla tuo 150mg ei ole tuottanut pahoja seksuaalisia haittavaikutuksia, mutta muistan, että 300mg jo on tosi vahva ja ei seksi kiinnosta.

Toki voin olla nytkin vähän masentunut ja se vaikuttaa seksuaalisuuteen toki haittaavasti.

Ero siis on alkanut itseäkin jotenkin ahdistamaan ja masentamaan. Kun exä ei ole täältä mun omistamasta talosta suostunut lähtemään. Eikä exä suostu enää puhumaan mitään. Lisäksi exä haluaisi, että minä muuttaisin johonkin muualle. Se ei nyt käy. Mutta ehkä pääsen hengähtämään toiseen talooni silti, jos se noin 2 viikon päästä saattaa vapautua. Tuo olisi aika kiva suunnitelma, niin voisin olla yksin ja kaksi kissaani voisin myös ottaa sinne mukaan.

Oletko kertaakaan unohtanut ottaa Venlafaxinea?
Ainakin itselleni tuli yhdestäkin unohduksesta aivan karseat aivosähköiskut ja se sitten ajettiinkin alas koko lääke. Piti yksi kerrallaan vähentää niitä pieniä pillereitä sieltä kapselin sisältä, ettei nuo brain zapsit olleet ihan mahdottomia.
Itsellä Venlafaxine vaikutti enemmänkin seksihaluja ja kyvykkyyttä lisäävästi toisin kuin Citalopram. Myös unet olivat Venlan aikana todella eläviä, kuin olisi elokuviin mennyt joka yö

Taisin tuosta jo aiemmin kirjoittaakin, mutta siis se aloitettiin sen takia kun yritin lopettaa tupakointia Champixin kanssa ja siitä aiheutui sellainen ahtaaseen makkarankuoreen ahdettu perhesurmaajafiilis, että se oli lopetettava ja lääkäri oli sitä mieltä että tarvtsen muuta lääkettä saadakseni korvien välin kuntoon.
Helposti nuo yleislääkärit lääkkeitä määräävät, mun mielestä niiltä pitäis ottaa kokonaan pois oikeudet psyykelääkkeisiin ja vain psykiatrian erikoislääkäreille oikeus niitä määrätä.

Tulee muuten parin viikon päästä 10v ilman ainoataakan tupakkia, 23v sitä ehdinkin poltella

Nyt mennyt noin kuukausi Citalopram lopetuksesta ja saanut jo nukuttua normaalisti ilman lääkettä.
Olo on ollut jo mitä mainioin ja tuntuu tosiaan että se oma persoona sieltä hiljalleen palautuu.
Liikunnastakin saa taas mielihyvävastetta jota ei noita mömmöjä syödessä tapahtunut oikeastaan koskaan.
Jaksan motivoitua asioihin enkä ole sellainen zombie kuin tuota lääkettä syödessä olin.
Toivottavast suunta jatkuu samanlaisena myös tulevaisuudessa.

 

[jm82]

Oletko kertaakaan unohtanut ottaa Venlafaxinea?
Ainakin itselleni tuli yhdestäkin unohduksesta aivan karseat aivosähköiskut ja se sitten ajettiinkin alas koko lääke. Piti yksi kerrallaan vähentää niitä pieniä pillereitä sieltä kapselin sisältä, ettei nuo brain zapsit olleet ihan mahdottomia.
Itsellä Venlafaxine vaikutti enemmänkin seksihaluja ja kyvykkyyttä lisäävästi toisin kuin Citalopram. Myös unet olivat Venlan aikana todella eläviä, kuin olisi elokuviin mennyt joka yö

Taisin tuosta jo aiemmin kirjoittaakin, mutta siis se aloitettiin sen takia kun yritin lopettaa tupakointia Champixin kanssa ja siitä aiheutui sellainen ahtaaseen makkarankuoreen ahdettu perhesurmaajafiilis, että se oli lopetettava ja lääkäri oli sitä mieltä että tarvtsen muuta lääkettä saadakseni korvien välin kuntoon.
Helposti nuo yleislääkärit lääkkeitä määräävät, mun mielestä niiltä pitäis ottaa kokonaan pois oikeudet psyykelääkkeisiin ja vain psykiatrian erikoislääkäreille oikeus niitä määrätä.

Tulee muuten parin viikon päästä 10v ilman ainoataakan tupakkia, 23v sitä ehdinkin poltella

Nyt mennyt noin kuukausi Citalopram lopetuksesta ja saanut jo nukuttua normaalisti ilman lääkettä.
Olo on ollut jo mitä mainioin ja tuntuu tosiaan että se oma persoona sieltä hiljalleen palautuu.
Liikunnastakin saa taas mielihyvävastetta jota ei noita mömmöjä syödessä tapahtunut oikeastaan koskaan.
Jaksan motivoitua asioihin enkä ole sellainen zombie kuin tuota lääkettä syödessä olin.
Toivottavast suunta jatkuu samanlaisena myös tulevaisuudessa.

Hienoa kuulla!

Venlafaxin on joskus unohtunut ottaa päiväksi ja jostain syystä mulle ei niitä sähköiskuja tullut päähän. Jostain toisesta masennuslääkkeestä kyllä tuli sähköiskuja tosi selkeästi. En vaan enää tiedä mikä lääke, mahdollisesti Duloksetiini.

Tuo Duloksetiini vaikutti myös aivan liikaa seksuaalisuuteen. Eli varmaan tunto niin huono?

Nyt jo tänään sain vähän asioita paremmalle mallille. Niin ainakin yritän pärjätä 150mg Venlafaxinilla. Ja jos ei, niin avaan kapselin ja vaikka hiljalleen nostan siihen 225mg.


Tupakointi myös aika epäterveellistä, niin hienoa tuo jo lähes 10 vuoden raittius siitä!