Eilen jossakin Huittisten ja Auran välillä. Kello 22. Pimeää, mutta selkeää ja liikennettä ei käytännössä ollut lainkaan. Pitkiä suoria, peltoja, hyvä näkyvyys. Nopeusrajoitus 80km/h
Ajoin mittarinopeudella 86km/h. Perääni ilmestyi toinen auto. Se ajoi melko lähellä, kuitenkin riittävän kaukana, noin 100m päässä noin kymmenen minuutin ajan. Mutta se läheni hiljalleen. Kohta se ajoi arviolta 30-50 metrin päässä. Valot loistivat peilissä,.
No, ohi se haluaa, tuumasin. Laskin nopeuden 65km/h. Auto seurasi perässäni ilman aikomustakaan ohittaa. Tosiaan, tie oli suora ja näkyvyys hyvä. Muita autoja ei missään. Hermostuin. Nostin nopeuden sataseen. Auto jäi kauemmas. Laskin nopeuden 90 ja auto oli vajaan parin minuutin kuluttua taas perässä kiinni
Ei jum####ta.
Laskin taas nopeutta. 75, ei reaktiot. No, lasketaan vielä enemmän .65...60...55. ei mitään. Nauttiiko se tästä vai pelottaako pimeässä yksin ajaminen?. Vasta kun laskin nopeuden 50km/h, ymmärsi auto ohittaa. Jonka jälkeen se häipyikin nopeasti horisonttiin. Lopun matkaa ajelin taas mittarinopeudella 86-88 ilman häiriöitä.
Mikä saa ihmisen toimimaan noin?