Kokemuksen kautta oppii yleensä ennemmin tai myöhemmin jättämään väliä edellä ajavaan (jolloin näkee pitemmälle eteenpäin), ennakoimaan ja arvioimaan ehtiikö ohi näkyvällä tyhjällä tieosuudella, ja kiihdyttämään sopivasti jo ennen siirtymistä vastaantulijoiden kaistalle. Navigaattoria ei tarvita eikä metrimääriä tarvitse tietää.
Kokemuksella, oppii tututpaikat, tai no.
Mutta ajatukseni oli että hyvä navigaattori auttaa vähemmän tutuilla, ajan nyt sitä takaa että voi valmistautua potenttiaaliseen paikkaan, voi ottaa rennommin missä ei ole ohituspaikkoja, ja jos siitä näkee esim ohistukaistan lähestyvän, niin voi odottaa siihen asti.
Poriin jos PK seudulta lähtee, niin siellä on pitkiä suoria , samoin pohjanmaat tietyt väylät. Joissa näkyvyyttä jo niin paljon että pitää arvioida missä se vastaantulia.
Noissa myös näkee pitkälle sen oman kaistan tilanteen, eli onko edes mitään ideaa lähtei ohitteleen paikan tullessa.
leensä ennemmin tai myöhemmin jättämään väliä edellä ajavaan (jolloin näkee pitemmälle eteenpäin), ennakoimaan ja arvioimaan ehtiikö ohi näkyvällä tyhjällä tieosuudella,
Ketjussa oli mainittu kontissa roikkuja , kunnon turvaväli pitävälle enemmänkin kyse päinvastaisesta, jos tiukka pontettiaalinen ohituspaikka tulossa, niin aloittaa kiihdyttämisen ennen sitä.
eikä metrimääriä tarvitse tietää.
Niin no, sillä nyt ajoin sitä takaa että metreistähän siinä on kyse, ja niissä vähemmän väärinymmärrystä.
Ja autossa on se matkamittari, tutulla pätkällä vo ihan sen suurinpiirtein mitata, arvioi alussa ja sitten mitaan, sillä se tuntuma tulee.
Opii sitä ohittamallakkin, jos rekkan ohittamiseen menee liki puolet näkyvästä suorasta, niin tietää että on liianlyhyt pätkä.