Jotain kertoo vihaamastani peliyhteisöstä ja tämänkin foorumin mielenlaadusta, että tällainen umpiturha viesti saa 13 muun hyväksynnän, vaikka alkuperäisessä oli perusteltu oma näkökanta ja samaa kantaa oli muutama muukin jatkanut.
Vaikka viesti olisi kuinka kirjoitettu vitsilla ja olisit alkuperäisen postaajan kanssa kuinka eri mieltä, niin juuri tällaisten viestien mukana lammastelu on se, minkä vuoksi vähän isommassa maailmassa niin peliarvostelijat kuin -tekijätkin saavat tappouhkauksia ja toisaalta miksi jihadistit riehuvat Lontoon kaduilla. Erona vain se, että ensimmäisessä riehutaan suunnilleen "kuuluuko ananas pizzaan" -tasoisista mielipidekysymyksistä, toisessa on takana fakta vs. fiktio ja elämänmittainen itsepetos.
---
Vaikka en maksanutkaan kuin noin 15€, niin uusi
Doom on varsin pettymys. Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta siinä on aivan liian monta mekaniikkaa, jotka eivät mielestäni toimi ja ovat pidemmän päälle kamalaa pakkopullaa. Ensimmäisen 5 tunnin jälkeen en ole enää koskenut, sillä se on jo mielestäni nähty.
En pidä siitä, että viholliset spawnaavat jatkuvasti suoraan nenän eteen ja tappaminen rajoittuu lukituille, areenamaisille alueille. Jokaista vihollislaatua spawnataan areenalle aina muutama kappale, eikä vihollisista saada jännempiä yhdistelmiä. Tasosuunnittelu on todella unohdettavaa. Upgrade-systeemi on päälleliimattu, eikä mitään hyötyä antaa pelaajalle yhtäkkiä enemmän energiaa ja suojaa. Kaikkiin aseisiin saa jatkuvasti ammuksia, joten kaikki lahdataan 2-3 aseella eikä vaihtelua senkään pohjalta synny. Aseiden erikoisominaisuudet ovat huonoja ja tylsästi toteutettu. Lähitaistelulopetukset ovat nähty nopeasti, ja on suorastaan rasittavaa, että kuolemattomuusframejen loputtua saattaa olla taas kuoleman kielissä kun armada panoksia osuu ennen kuin pääsee takaisin liikkeeseen. Vaikka Doom-tyyppi yrittää miten olla badass, niin ensimmäisen parin tehtävän jälkeen ollaan kuitenkin tilanteessa, että suljetaan huoneeseen tai hissiin kuuntelemaan pakotettua ekspositiota. Taustamusiikki on yliäänekästä ja tympeää thrash-mättöä. Doom on isolle peliyhtiölle liian turvallinen ja ylituotettu, mikä näkyy pelin tasapaksuutena.
Jos Doomin osto on pohdituttanut ja haluaa laajemman analyysin pelistä, niin
Errant Signal - Doom käsittelee sekä pelin hyviä puolia että mainitsemiani epäkohtia ammattimaisemmin.