Mitä io-techit katsoo? Arvostele ja kommentoi viimeksi katsomiasi leffoja.

Voisin ton kattoa huomenna. Onko ehdotuksia muista hyvistä uskontoteemaisita leffoista? Ateistina kiinnostaa kun katson nuo omalla näkökulmallani

Silence (2016). Kävin joskus opiskelijavuosina katsomassa elokuvateatterin päivänäytöksessä ja sali oli täynnä jonkin seurakunnan tai muun lahkon porukkaa. Oli hieno kokemus ja lisäsi tunnelmaa.
 
American ninja 1-4

Olin lopulta syvästi pettynyt, ettei puolan Primellä ollut vitososaa tarjolla. Olisin halunnut nähdä, voiko nelosesta vielä huonomaksi mennä...
Tuo vitonenhan ei oikeestaan edes ole samaa sarjaa. Eri näyttelijä, eri hahmo ja leffan nimikään ei alun perin ollut American Ninja.

Pitäis kyl kattoo nää. Edellinen katselu 3 ekasta oli 88-90 ala-asteikäisenä. Ja silloin oli hyviä. Saattanut sekä oma että leffojen ikä tehdä tehtävänsä, mut voihan näissä jotain nostalgia-arvoa olla. Ja nelonen näkemättä.
 
Voisin ton kattoa huomenna. Onko ehdotuksia muista hyvistä uskontoteemaisita leffoista? Ateistina kiinnostaa kun katson nuo omalla näkökulmallani
Täällä on listattu 50 uskontoaiheista elokuvaa 2000-luvulta: Epäilijöitä ja etsijöitä — Kotimaa listasi 50 katsomisen arvoista uskontoaiheista elokuvaa 2000-luvulta. Vähän voi olla runsauden paljoutta pitkässä listassa. Harvan olen nähnyt.

Tuo edellä mainittu Scorsesen Silence ainakin oli minusta katsomisen arvoinen.
 
NIGHT OF THE COMET (Thom Eberhardt, 1984)

Tämä leffa pulpahtelee esiin Youtube-videoissa, jotka käsittelevät 80-luvun kulttielokuvia. Koska nykyään kasarileffat nappaavat yllättävän paljon, päätin antaa tälle mahdollisuuden. Tiesin, että kyseessä ei ole mikään pieteetillä tehty laatuleffa ja että mahdollinen viehätys perustuu puhtaasti kasarimeininkiin. Näin juuri onkin! Elokuvana tämä on pökkelö tapaus: Juonessa ja tapahtumissa ei ole järjen häivää, näytteleminen on kauttaaltaan hädin tuskin 1000-jaksoisen liukuhihnalla tuotetun saippuasarjan tasoa ja vaatimaton $700.000 budjetti rajaa tiukasti, mitä voidaan näyttää rahan rajallisuuden näkyessä joka ikisessä kohtauksessa. Tästä huolimatta pidin tästä leffasta. Rahan rajallisuuden takia elokuvan tekijät ovat hyödyntäneet kaikki mahdolliset halvat kikat leffan tekemiseksi viihdyttävämmäksi ja visuaalisesti iskevämmäksi. Kohtausten valaistus on usein tosi coolia kasarimaiseen tyyliin: Erään kohtauksen kohdalla pistin pausen päälle ja ihastelin valaistusta puolisen minuuttia: Etuala valaistu kellertävällä valkoisella valolla, keskiala vihreällä valolla ja taka-ala violetilla valolla! Niin kasaria, että lähtee! Musiikkipuoli on kasaripoppia viilistä lisäämään. Objektiivisesti tämä on ehkä 1.5/5, mutta omaan makuun jotain 3.5/5.
 
MESSIAH OF EVIL (Gloria Katz & Willard Huyck, 1974)

Kymmenisen vuotta sitten katselin Youtube-videoita, joissa käsiteltiin 70-luvun kauhuleffoja, koska halusin tutustua niihin. Yksi vastaan tullut leffa oli tämä Messiah of Evil, joka vaikutti kiinnostavalta. Asia kuitenkin vähän unohtui. Noin kuukaisi sitten katsoin erään tuoreemman analyysivideon tästä leffasta Youtubessa ja kiinnostuin leffasta uudelleen. Tarkistin sen saatavuuden Blu-ray:nä oletuksella, että todennäköisesti tätä ei ole julkaistu, mutta yllätyksekseni Radiance oli tämän julkaissut 2024. Olihan tämä sitten heti pois ostettavat, kun tämä oli vieläpä tarjouksessa Rarewavesissa (2 Blu-ray £16 kampanja) ja mukaan tuli otettua sitten tuo yllä arvostelemani Night of the Comet.

Vasta eilen Blu-ray:n takakantta lukiessani tajusin, että Gloria Katz & Willard Huyck ovat käsikirjoittaneet myös American Graffitin (George Lucasin kanssa), Indiana Jones and the Temple of Doomin ja jopa Howard the Duckin. :p

Messiah of Evil on ilmeisestikin ollut pitkään aika pimennossa ollut leffa, mutta se on viime vuosina saavuttanut puskaradion avulla kulttielokuvan maineen itselleen. Leffa on hyvin omalaatuinen, taiteellinenkin, kauhuelokuva. Sen vahva visuaalinen ilme iskee meikäläiseen kovaa. Elokuvan tapahtumat ovat särmikkäitä ja mieleenpainuvia, vaikka väkivallalla ei mässäilläkään ylenpaattisesti ja ikärajakin on "vain" 15. Elokuva on rytmiltään hyvin rauhallinen ja hidas, mutta tällä saavutetaan myös leffan vahva tunnelma. Leffan musiikki on varhaista elektronista musiikkia (säv. Phillan Bishop) ja vaikka se sinänsä on ihan mukiinmenevää oman aikansa tuotoksena, mietin kyllä leffan aikana kuinka siistiä olisi jos Tangerine Dream olisi leffan musiikin takana. Messiah of Evil voi joillekin tuntua liian outona ja hitaana leffana, mutta omaan makuuni tämä on kyllä 4/5.
 
Viimeksi muokattu:
MESSIAH OF EVIL (Gloria Katz & Willard Huyck, 1974)

Kymmenisen vuotta sitten katselin Youtube-videoita, joissa käsiteltiin 70-luvun kauhuleffoja, koska halusin tutustua niihin. Yksi vastaan tullut leffa oli tämä Messiah of Evil, joka vaikutti kiinnostavalta. Asia kuitenkin vähän unohtui. Noin kuukaisi sitten katsoin erään tuoreemman analyysivideon tästä leffasta Youtubessa ja kiinnostuin leffasta uudelleen. Tarkistin sen saatavuuden Blu-ray:nä oletuksella, että todennäköisesti tätä ei ole julkaistu, mutta yllätyksekseni Radiance oli tämän julkaissut 2024. Olihan tämä sitten heti pois ostettavat, kun tämä oli vieläpä tarjouksessa Rarewavesissa (2 Blu-ray £16 kampanja) ja mukaan tuli otettua sitten tuo yllä arvostelemani Night of the Comet.

Vasta eilen Blu-ray:n takakantta lukiessani tajusin, että Gloria Katz & Willard Huyck ovat käsikirjoittaneet myös American Graffitin (George Lucasin kanssa), Indiana Jones and the Temple of Doomin ja jopa "80-luvun huonoimman elokuvan" eli Howard the Duckin. :p

Messiah of Evil on ilmeisestikin ollut pitkään aika pimennossa ollut leffa, mutta se on viime vuosina saavuttanut puskaradion avulla kulttielokuvan maineen itselleen. Leffa on hyvin omalaatuinen, taiteellinenkin, kauhuelokuva. Sen vahva visuaalinen ilme iskee meikäläiseen kovaa. Elokuvan tapahtumat ovat särmikkäitä ja mieleenpainuvia, vaikka väkivallalla ei mässäilläkään ylenpaattisesti ja ikärajakin on "vain" 15. Elokuva on rytmiltään hyvin rauhallinen ja hidas, mutta tällä saavutetaan myös leffan vahva tunnelma. Leffan musiikki on varhaista elektronista musiikkia (säv. Phillan Bishop) ja vaikka se sinänsä on ihan mukiinmenevää oman aikansa tuotoksena, mietin kyllä leffan aikana kuinka siistiä olisi jos Tangerine Dream olisi leffan musiikin takana. Messiah of Evil voi joillekin tuntua liian outona ja hitaana leffana, mutta omaan makuuni tämä on kyllä 4/5.
Howared the duck on kyl yks parhaimpia kasari leffoja :mad:
 
Mortal Kombat II - No onhan se pöhkö ja onhan se vähän "cringe" mutta ainakin tässä leffassa on sitä mortal kombattia kuten kuuluukin, ja mainio esimerkki siitä ettei ole kovin vaikeaa tehdä leffa jossa on sitä mitä fanit haluaa. Ja Johnny Fucking Cage :cool:
 
Tällaiselle lievästä korkeanpaikankammosta kärsivälle ensimmäiset noin puolituntia leffasta olivat aivan timanttia, mutta sitten kun mukaan tuli kaikenlaisia epäuskottavia käänteitä, niin lopulta leffa jäi kyllä keskinkertaiseksi... 3/5, niin ja budjettiin nähden todella hyvä leffa :thumbsup:
Olisi muuten ollut mielenkiintoista katsoa elokuva kunnollisena 3D:nä🫣, uskoisin että olisi voinut arvosana kohota ainakin yhdellä.
Kiitos 3D-ideasta! Käytin 4K Blurayta lähteenä ja käänsin videon Full SBS (eli 4K per silmä) käyttäen Nunif IW3 tekniikkaa: GitHub - nagadomi/nunif: Misc; latest version of waifu2x; 2D video to stereo 3D video conversion

Lopputulos on hämmentävän hyvä. Katselen Meta Quest 3 VR-laseilla. VR-laseilla 3D toimii paremmin kuin millään kotiteatterilla ja voin suositella muille, jotka eivät ole vielä kokeilleet.

Sori off-topic, mutta oli niin high tech kokemus itselle, että oli pakko jakaa.

Itse leffasta sen verran, että tykkään castingistä ja toisen pääosan vaatevalinnasta myös.

Edit: Heti alko kiinnostus kokeilla samaa ainakin Top Gun: Maverick ja Dunkirk leffoille.
 
Viimeksi muokattu:
Isosti kaivattu myönteinen yllätys. Olen aloittanut niin monta mitäänsanomatonta leffaa viime aikoina, joten odotukset näille striimauspalvelujen vielä katsomattomille tusinatuotoksille olivat varsin matalalla. Teknistuotannollisesti menee suurin piirtein samaan putkeen, mutta kun inspiroiva käsis ja näyttelijöiden motivaatio kohtaavat, niin lopputulos voi sisällöltään olla heti eri tasolla. Pink, aka Alecia Moore yllätti myönteisesti näyttelijäntaidoillaan.

Käyttäen järkevästi koko asteikkoa, 4/10 on mulle hyvä keskinkertaisuus. Tälle 6/10. Todella hyvä leffa, vaikka olenkin vasta puolessavälissä. Päivitän arvosanan, jos lässähtääkin loppupuoliskolla. Tähän mennessä paras katsomistuokio hetkeen.

Katsottavissa Amazon Primessä:

edit: Elämänmakuisin ja järkevin katsomani leffa pitkään aikaan. Tää meni omalle suosikkilistalle — siitäkin huolimatta, että näyttely kävi lopussa välillä kiusallisen puolella. Ehkä ohjaus ei jaksanut kantaa? Hetkittäisestä epänuottisuudestaankin huolimatta selittämättömän viisas elokuva. Mietin, että pitäisikö sittenkin antaa 7/10?

edit2: typot
 
Viimeksi muokattu:
Kävin Michaelin katsomassa. Nostalgiaan tämä vetoaa ja ihan ok pätkä oli. Varmaan menen katsomaan jatkonkin sitten joskus. Tämä oli se kiiltokuvapuoli toinenosa sitten varmaan se ikävämpi puoli.

Mutta onhan ne Thrillerin muutamat vedot edelleen ihan timanttia. Ja oli näyttelijällä muuvit hallussa. Ihan viihdyttävä 3/5.

Viihdyin muuten paremmin kuin Hail Mary katsomassa. Laitetaan nostalgia + vielä päälle.
 
In the Grey - Miljardikeikka

In the Grey on Guy Richien uusin toimintaelokuva. Siinä rahojen-perintähenkilö, lakimies Rachel saa tehtäväkseen hankkia kierolta liikemieheltä Salazarilta hänen lainaamansa rahat. Lainattu raha on korkoineen kasvanut miljardiin dollariin. Koska Salazar käyttää likaisia keinoja, on rahojen takaisin saamisessa myös käytettävä likaisia temppuja - eli toimittava laillisen (valkoinen) ja laittoman (musta) välimaastossa (in the grey).

Rachelillä on apureinaan erikoismiehet Bronco (Jake Gyllenhaal) ja Sid (Henry Cavill), jotka hoitavat hänen laittomat toimensa. He lahjovat virkamiehiä ja sabotoivat liiketoimia tai käyvät asentamassa mikrofoneja pahisten toimistoihin. Ja tarvittaessa he toimivat turvamiehinä, surmaten Rachelin mahdolliset uhkaajat. Heidän apunaan häärii 4 muuta spesialistia, joilla jokaisella on oma tehtävänsä, kuten tekniikka, räjähteet tai ajoneuvot.

Elokuvan alkuosassa tehdään suunnitelma Salazarin liiketoimien vaikeuttamiseksi ja sen jälkeen sitä toteutetaan vaihe vaiheelta. Salazarin painostamiseksi hänen liiketoimiaan estetään ja hänen omaisuuttaan takavarikoidaan oikeudessa. Tästä ei näytetä kuin tuomarin lukema päätös ja nuijan kopautus oikeussalissa. Tämän jälkeen neuvotellaan Salazarin kanssa siitä, paljonko hän on lainaamistaan rahoista valmis maksamaan ja sen jäkeen palataan vaikeuttamaan tämän elämää. Lopulta Salazar suostuu maksamaan rahat, jotta pääsee jatkamaan liiketoimiaan.

Salazar asuu saarella, jossa hänellä on vallassaan paikallinen poliisi ja pieni yksityinen armeija. Hänen turvamiehenään toimii punapartainen sadisti, jota näyttelee Norjalainen Kristofer Hivju (Game of Thrones).

Elokuvan toisessa osuudessa Salzar kaappaa Rachelin ja alkaa kiristämään rahojaan takaisin. Nyt Bronco ja Sid pääsevät tositoimiin. He käyvät vapauttamssa Rachelin ja käyvät pienimuotoisen sodan Salazarin yksitysarmeijan kanssa. Kaksi muuta turvamiestä menettää henkensä, mutta he ovat selvästi sivuosassa eikä katsoja ole saanut luotua heihin minkäänlaista tunnesidettä. Toinen räjäyttää itsensä vihollisten hyökätessä, vaikka hänellä olisi mahdollisuus paeta tilanteesta, joten kohtaus tuntuu vähän päälleliimatulta.

Elokuvan heikkous on sen ennalta-arvattavuus. Käsikirjoitus on kuin 12-vuotiaan pojan koulutehtävästä. Lisäksi ohutta juonta on päätetty selittää katsojalle siten, että alkuosan jokaisessa kohtauksessa on kaksi henkilöä, joista toiselle selitetään, mitä ollaan tekemässä. Tämä muodostuu hyvin pian rasitteeksi ja käsikirjoitus tuntuukin jääneen keskeneräiseksi. Käsikirjoitus on muuten Guy Richien itsensä kirjoittama.

Elokuvan kuvaus ja leikkaus on upeaa katsottavaa, kunhan muistaa laittaa aivonsa pois päältä, kun elokuvaa alkaa katsomaan. Gyllenhall ja Cavill tuntuvat nauttivan rooleistaan, mutta Rachelia näyttelevä Eiza González on roolissaan heikko. Hän näyttelee hyvin tiukkaa lakinaista, mutta kun hän yllättäen alkaa kiroilemaan osana sopimusneuvottelua, hän vaikuttaa täysin erilaiselle persoonalle, kuin muissa kohtauksissa. Lopun taistelussa, hän lähinnä juoksee turvamiesten perässä ja näyttelee pelästynyttä.

Sidin ja Broncon kaiken varalle luomat erilaiset takaa-ajokuviot ja ansat löytävät lopun sodassa itselleen tarkoituksen. Näin katsoja ei ihmettele, mistä tuokin räjähdys tai ansakuoppa ilmestyi.

Monessa kohtauksessa kuvataan Samsungin sponsoroimia puhelimia, joten piilomainonta alkaa hieman ärsyttää. Turvamiesten käyttämä moottoripyörä on KTM-merkkinen ja ajetaanpa hiekkadyyneillä myös Polarisin viritetyillä mönkijöillä.

Kokonaisuudessaan elokuva vaikutta lopulta epätasaiselle ja erityisesti käsikirjoitukseen olisi kannattanut panostaa vähän lisää.

Arvosana 2/5
 
Vodkaa, komisario Palmu (1969)

Viimeisessä Palmu-leffassa komisario palaa eläkkeeltä selvittämään Yleisradion toimittajan murhaa. Tämä ei perustu Waltarin kirjoihin ja se onkin yksi syy, miksi se on sarjan huonoin. Poliisityötä on varsin vähän, leffa tuntui enemmänkin poliittiselta. Juonikin on aika huttua ja sisälsi jokusen kohtauksen, jonka merkitys jäi todella hämäräksi. Leffan tyylikin oli muuttunut modernimmaksi, enkä puhu nyt pelkästään väreistä. Tätä ei tarvi katsoa enää toistamiseen ja melkeinpä tämänkin kerran olisi voinut jättää välistä.

Pekka Puupää (1953)


Ensimmäisessä Puupää-elokuvassa Pekka ja Pätkä perustavat lastentarhan ja miljonäärin lapsi kaapataan. Katselin näitä nuorempana ja tästäkin muistin yllättämän monta kohtausta. En kyllä muistanut, että tässä oli näinkin paljon musiikkiosuuksia. Leffa itse oli katsottava, ei enää iskenyt samalla lailla kuin aikanaan. Slapstick-komedia sentään oli ihan jees. Voisi ehkä katsastaa ne loputkin, niitä ei vaan näy Areenassa olevan. Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta mikseivät ne ole siellä? Mie vaan kysyn.
 
Vodkaa, komisario Palmu (1969)

Viimeisessä Palmu-leffassa komisario palaa eläkkeeltä selvittämään Yleisradion toimittajan murhaa. Tämä ei perustu Waltarin kirjoihin ja se onkin yksi syy, miksi se on sarjan huonoin. Poliisityötä on varsin vähän, leffa tuntui enemmänkin poliittiselta. Juonikin on aika huttua ja sisälsi jokusen kohtauksen, jonka merkitys jäi todella hämäräksi. Leffan tyylikin oli muuttunut modernimmaksi, enkä puhu nyt pelkästään väreistä. Tätä ei tarvi katsoa enää toistamiseen ja melkeinpä tämänkin kerran olisi voinut jättää välistä.

Pekka Puupää (1953)

Ensimmäisessä Puupää-elokuvassa Pekka ja Pätkä perustavat lastentarhan ja miljonäärin lapsi kaapataan. Katselin näitä nuorempana ja tästäkin muistin yllättämän monta kohtausta. En kyllä muistanut, että tässä oli näinkin paljon musiikkiosuuksia. Leffa itse oli katsottava, ei enää iskenyt samalla lailla kuin aikanaan. Slapstick-komedia sentään oli ihan jees. Voisi ehkä katsastaa ne loputkin, niitä ei vaan näy Areenassa olevan. Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta mikseivät ne ole siellä? Mie vaan kysyn.
Vodkaa, komisario Palmu ei ole elokuvana samaa niin hyvää tasoa kuin edelliset Palmut. Pidän siitä kuitenkin sen ajan esityksenä. En tiedä muuta suomalaista fiktioelokuvaa, joka kuvaa sitä aikaa paremmin. Hienoa, että saimme siitä HD-tason version Areenaan.

Elonetissä on nähtävissä esimerkiksi Pekka ja Pätkä neekereinä. Yle ei enää kehtaa tuota klassikkoa näyttää jostakin ihmeellisesti syystä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
307 355
Viestejä
5 210 361
Jäsenet
83 058
Uusin jäsen
BrusselsSprout

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom