Blue Max (1983): Tunti pelaamista ja tunti joystikin korjaamista. Tuli kolvi naperolle tutuksi.
Red Storm Rising (1988): C64 ja kehnosti toimiva kasettidekki = Enemmän odottelua ja uudellenkelailua kun pelailua. Still worth it.
Ultima IV: Quest of the Avatar (1988): Iästä johtuen ei englanti sujunut niin oli pakko käydä naapurista kyselemässä vihkon ja kynän kanssa sanoja.
Stunt Car Racer (1989): Vauhdin hurmaa ja rajoilla kaahaamista! Peli missä ei polygoneja turhaan tuhlailtu toteutuksessa, mutta vauhti tuntui nyyteissä.
Future Wars: Time Travellers (1990): Turhauttavan vaikea & surkea suunnittelu, mutta se tunnelma ja grafiikat...Maistan vieläkin sen vihreän viidakon.
Silent Service II (1990): Väijyä tuntikaupalla Atlantilla, tullakseen upotetuksi saman tien kun saattue tulee näkyviin...uudestaan ja uudestaan.
Scorched Earth (1991): Pelattiin porttikielto koko kaveriporukalle kaverin kotiin. Syynä mm. tuolin, kirjahyllyn ja kaktuksen annihiloituminen.
Wolfenstein 3D (1992): Pelasin porttikiellon kaverin opiskelijakämpille.
Syndicate (1993): Cyberpunkkia ja väkivaltaisia pikku-ukkoja, mikäpä parempaa.
Steel Panthers (1995): Jos saisi 10€ per aikoinaan pelattu tunti niin ei tarvitsisi hetkeen käydä töissä.
Jagged Alliance 2 (1999): "Vielä kerran, mutta nyt kierrän vasemmalta". Savescummailun huipentuma.
Eve Online (2003): Pisin on/off suhde. 22 vuotta ja vieläkin jaksaa vanha suola janottaa...
Battlefied 2 (2005): Absurdia kyllä, viihdyin "yksinpelin" parissa enemmän kun moninpelissä. LAV-25 & konetykin äänet kuuleen vieläkin mielessäni...
The Elder Scrolls V - Skyrim (2011): Ei pelkästään se huikea maailma & toteutus, mutta se modaaminen....
GTA 5 (2013): Hyvin tehty on vaan hyvin tehty. Myöskin pelejä mistä melkein kaikki pelaamisen arvoinen tullut pelattua.
Arma 3 (2013): Peli jossa melkein eniten aktiivisia pelitunteja. Nousi arvoosa koronan aikana kun löytyi loistavia servereitä (77th jsoc!)...ja aikaa pelata.
Fallout 4 (2015): Maailma joka tempaisi täysin mukaansa...äänet, valot, musiikki. Harvasta pelistä tullut pelattua melkein kaikki mahdollinen.
Half-Life: Alyx (2020): Peli joka itselleni saman aikaisesti pelasti ja tuhosi VR:n. Näytti sen mahdollisuudet...ja kuinka huonoa muu VR kama yleensä on.
Cyberpunk 2077 (2022): "Meet Hanako at embers". Phantom Libertyn viimeisimmät tehtävät vielä pelaamatta...pakko venyttää vielä.
Mutta kerran kysymys oli "paras pelaamasi peli"...se on helppoa.
Disco Elysium (2019): Peli joka määritteli pelit uudestaan. Peli joka "pilasi" kaikki tulevat pelit, koska se määrittelee "laadun". Peli joka kolisi yhtä hyvin...tai paremmin kuin parhaat lukemani kirjat, näkemäni elokuvat ja kuulemani levyt. Peli joka saa sitä miettiessä palan nousemaan kurkkuun ja ehkä hienoimpiin kuuluvan
soundtrackin pyörimään mielessä. Peli joka saa minut lottoamaan 100 miljoonan eurojackpotin toivossa että voisin tuottaa pelin ansaitseman jatko-osan. #harrylives