Parisuhteen kiemurat

[Curveball]

Tuosta ei ole kyse. Hän juo yleensä hyvin maltillisesti. Eilen varmaan tavallista enemmän. Töissä hän stressaantuu koska ottaa jatkuvasti lisää vastuita ja tekee kaiken liian tunnollisesti. Kokee myös että muut eivät tee työtään riittävän hyvin ja käyttäytyvät usein huonosti häntä kohtaan.

Kuulostaa perus-ylitunnolliselta. Sisäinen vaatimustaso on korkeampi kuin ympäristön vaatimustaso joten hän pyrkii kompensoimaan sitä ympäristön "huonoa suoritusta" tekemällä itse enemmän ja paremmin. Sisäisesti hän kokee että työn laatu on kytköksissä hänen arvoonsa ihmisenä. Säätelykykyä ei ole, ja kykyä sanoa itselle tai muille "ei", ei ole.

Kun tästä tarpeeksi väsyy hän alkaa peilata omaa uhrautumistaan muihin. Ja kun muut eivät tee täydellisesti kaikkea arvostuksen tunne muita kohtaan katoaa. Tästä syntyy marttyyriasetelma ja katkeruutta.

Tässä kohtaa sitten lähdetään parisuhteesta. Työpaikasta lähdetään kävelemään jos hyvin käy, toisena vaihtoehtona sitten kunnon burnout.

 

[Tenebrae Aeternae]

et sinä voi elämänkumppanilta tai sielunveljeltä yöpaikkaa viedä. Korkeintaan joku menetin toisen keuhkon selitys kelpaa.

Komppaan.. äärimmäisen tärkeää että on aina olemassa toista varten, silloin kun tarve on. Jälkikäteen voi sitten keskustella menikö homma ihan oikein vai ei. En voi edes kuvitella tilannetta missä puoliso ei voisi puoliin ja toisiin tulla toisen luo jos tarve tai halu on. Asuttiin joskus yhdessä monen monta vuotta, mutta nyt ollut jo vuosia omat asunnot ja hyvin pelittää kun nähdään paljon ja puuhaillaan arkijuttujakin yhdessä.

Jos mä olisin viikon kipeänä, niin muija kävisi satavarmasti tuomassa yhtä sun toista huoltopakettia, ja sama toisinpäin. Jos kämpän kunto yhtään missään tilanteessa aiheuttaa nolostumista tai ihmetystä noin pitkän parisuhteen jälkeen, niin on kyllä jotenkin erikoista.

Elämässä tulee kaikenlaisia vaiheita milloin on hankalaa, ja ne voi helposti heijastua parisuhteeseenkin. Pitäisi kuitenkin pyrkiä tilanteeseen mistä toiselta saa hyväksyntää, voimia ja jaksamista, sekä mielenrauhaa silloin kun on rauhaton mieli. Tähän ikään mennessä hoksannut sellaisenkin asian, että aika iso osa naisen huolista ja epävarmuuksista poistuu säännöllisellä seksillä, miksei omistakin.

Toki jos mennään ihan eri kiertoradoilla tarpeiden ja toiveiden kanssa, niin se on sitten oikeasti kestämätön yhtälö. Jos ei toiveet elämänrytmistä osapuilleen kohtaa niin toinen tulee olemaan aina onneton ja siitä ei oikein pääse ohi mitenkään.

 

[kahlekuningas]

Komppaan.. äärimmäisen tärkeää että on aina olemassa toista varten, silloin kun tarve on. Jälkikäteen voi sitten keskustella menikö homma ihan oikein vai ei. En voi edes kuvitella tilannetta missä puoliso ei voisi puoliin ja toisiin tulla toisen luo jos tarve tai halu on. Asuttiin joskus yhdessä monen monta vuotta, mutta nyt ollut jo vuosia omat asunnot ja hyvin pelittää kun nähdään paljon ja puuhaillaan arkijuttujakin yhdessä.

Jos mä olisin viikon kipeänä, niin muija kävisi satavarmasti tuomassa yhtä sun toista huoltopakettia, ja sama toisinpäin. Jos kämpän kunto yhtään missään tilanteessa aiheuttaa nolostumista tai ihmetystä noin pitkän parisuhteen jälkeen, niin on kyllä jotenkin erikoista.

Elämässä tulee kaikenlaisia vaiheita milloin on hankalaa, ja ne voi helposti heijastua parisuhteeseenkin. Pitäisi kuitenkin pyrkiä tilanteeseen mistä toiselta saa hyväksyntää, voimia ja jaksamista, sekä mielenrauhaa silloin kun on rauhaton mieli. Tähän ikään mennessä hoksannut sellaisenkin asian, että aika iso osa naisen huolista ja epävarmuuksista poistuu säännöllisellä seksillä, miksei omistakin.

Toki jos mennään ihan eri kiertoradoilla tarpeiden ja toiveiden kanssa, niin se on sitten oikeasti kestämätön yhtälö. Jos ei toiveet elämänrytmistä osapuilleen kohtaa niin toinen tulee olemaan aina onneton ja siitä ei oikein pääse ohi mitenkään.

Kiitos viestistä. Olen kyllä samaa mieltä näistä asioista. Jätin tiettyjä asioita avaamatta ensimmäisessä viestissä jotka myös vaikuttavat tähän tapaukseen. Olen kärsinyt itse viimeisten parin vuoden aikana pahoista ahdistuskohtauksista. Ne eivät liity parisuhteeseeni vaan ihan muihin asioihin.

Olen myös tehnyt työtä asioiden eteen ja viimeisen vuoden aikana minulla on ollut vain kaksi pahaa kohtausta. Valitettavasti se toinen oli torstaina, varmaankin väsymyksen, sairastamisen ja työstressin yhdistelmän laukaisemana. Näissä tilanteissa ei ajatus kulje ihan normaalisti, ja siinä vaiheessa kun tyttöystäväni alkoi kysellä että haluanko oikeasti hänen tulevan yöksi niin en saanut heti vastattua myöntävästi vaan aloin epäröidä. Sen jälkeen hän katkaisi heti puhelun eikä antanut mahdollisuutta mihinkään selityksiin.

Se toinen viimeisen vuoden ahdistuskohtaus tapahtui kun oltiin pitkällä ulkomaanmatkalla viime vuonna. Silloinkin hän valitettavasti otti tämän kohtauksen henkilökohtaisena loukkauksena. Merkkinä siitä että en halua olla hänen kanssaan enää. Käytännössä se pilasi pari päivää kolmen viikon reissusta, mutta ei hän ole vieläkään päässyt siitä täysin ylitse. Viimeksi pari viikkoa sitten hän sanoi että on yhä hieman huolissaan uuden pidemmän reissun varaamisesta.

Ulospäin nämä kohtaukset näkyvät yleensä niin että olen hyvin sulkeutunut, enkä pysty kunnolla ajattelemaan tai tekemään mitään. Vähän kuin olisin zombi. Itse olen tosi tyytyväinen siihen jos näitä tulee vain kahdesti vuodessa, mutta olen huolissani siitä että tyttöystäväni tuntuu aina ottavan sen henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka asialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Mutta jutellaan tänään tästäkin asiasta ja katsotaan mihin päädytään.

 

[Tenebrae Aeternae]

Tsempit sinne. Se on kyllä välillä vaikeaa sanoittaa sitä miltä itsestä tuntuu, niin että osapuilleen saisi toisen ymmärtämään asian todellisen laidan. Eikä niitä sanoja kai aina ole olemassakaan millä tämän saavuttaa.

 

[Sallys]

Tsempit sinne. Se on kyllä välillä vaikeaa sanoittaa sitä miltä itsestä tuntuu, niin että osapuilleen saisi toisen ymmärtämään asian todellisen laidan. Eikä niitä sanoja kai aina ole olemassakaan millä tämän saavuttaa.

Onhan. Voi ihan avoimesti kertoa, että kyseessä on paniikkikohtaus. Ei mikään ihme juttu.

 

[kahlekuningas]

Onhan. Voi ihan avoimesti kertoa, että kyseessä on paniikkikohtaus. Ei mikään ihme juttu.

Olen toki näistä kertonutkin ja hän tietää ahdistuksestani. Mutta näitä kohtauksia on myös erilaisia. Jotkut ovat vähemmän intensiivisiä, mutta pidempikestoisia, ja niiden aikana voi olla vaikeaa saada sanotuksi että nyt on ahdistunut. Jälkeenpäin niistä on helppo puhua, mutta silloin kun tilanne on päällä niin kommunikointi voi olla vaikeaa.

 

[kahlekuningas]

Kiitos kaikille kommentoijille! Tunnin päästä mennään kävelylle juttelemaan asioista. Riippumatta siitä mikä lopputulos on, niin tänne kirjoittaminen ja erilaisten näkökulmien lukeminen on auttanut paljon omien ajatusten jäsentelyssä.

 

[Tenebrae Aeternae]

Onhan. Voi ihan avoimesti kertoa, että kyseessä on paniikkikohtaus. Ei mikään ihme juttu.

Se riippuu niin toisen ihmisen kokemuspohjasta, empatiakyvystä ja millä mielellä kuuntelija on, ts. miten selvästi ajatus kulkee vaikkapa tunnekuohujen alla.. ei tosiaan ole aina noin yksinkertaista, ei lähellekään. Paniikkikohtauskin vaikka kuulostaa yksinkertaiselta voi olla joillekin todella hankala pureksittava.

 

[Köntsä-Ana]

Nykyinen parisuhde on ajautunut hankalaan tilanteeseen kuuden vuoden jälkeen. Me ei asuta yhdessä eikä kummallakaan ole lapsia eikä edes kiinnostusta niiden hankkimiseen. Viimeisten parin vuoden aikana tyttöystävä on jatkuvasti stressaantunut entistä enemmän työssään ja burnout alkaa luultavasti olla lähellä. Nukkumisen kanssa hänellä on myös pahoja ongelmia. Nämä parisuhteen ulkopuoliset ongelmat varmaan heijastuu parisuhteeseen myös.

Aikaisemmin rentoon ja hauskaan parisuhteeseen on tullut vähitellen kaikenlaista draamaa, ja nykyisin saan jatkuvasti pelätä mitä sanon tai teen etten suututa tyttöystävääni. Viimeksi eilen, kun olin toipumassa viikon kestäneestä sairastelusta, onnistuin suututtamaan hänet kun en tarjonnut yöpaikkaa sen jälkeen kun hän oli palaamassa baarista kotiin noin kymmenen aikoihin illalla. Tämä ihan sen takia että hän ilmoitti tästä vasta kun oli ratikkapysäkillä asuntoni lähellä, ja asuntoni oli aivan kamalassa kunnossa viikon sairastamisen jälkeen. Olin myös todella poikki ja halusin vaan levätä jotta olisin viikonloppuna paremmassa kunnossa. Lähes kaikissa muissa tilanteissa olisin toki yöpaikan tarjonnut, ja varmaan eilenkin jos hän vaan olisi kysynyt edes tuntia aikaisemmin että voisiko tulla käymään, niin olisin ehtinyt edes vähän siivoilla ja valmistautua. Nytkään hän ei siis itse edes kysynyt voisiko tulla käymään (eikä mikä on vointini sairastelun jälkeen), vaan suuttui jo siitä kun en itse tarjonnut yöpaikkaa.

Noh, tästä suututtuaan hän ei ole juurikaan viesteihin vastannut, vaikka pahoittelin kyllä tilannetta ja selitin oman näkökantani asiaan. Tänään kertoi vaan että peruuttaa meidän ravintolan pöytävarauksen tältä illalta kun ei halua lähteä sinne. Huomenna hän sitten haluaa nähdä ja jutella. Vähän sellaset fiilikset että saattaa olla tämän parisuhteen päättyminen lähellä. Itse olen edelleen aika pihalla näistä asioista. En koe tehteeni mitään "väärää", enkä tiedä mitä olisin edes voinut tehdä paremmin tässä tilanteessa. Olen pyrkinyt olemaan kohtelias ja selittämään asiat omasta näkökulmastani, mutta eipä se vaan ole auttanut. Ja tämä on toki vain viimeisin esimerkki, vastaavia tapauksia on ollut muitakin erityisesti viimeisen vuoden aikana. No, katsotaan mikä on tilanne huomisen jälkeen...

Parisuhteita on toki erilaisia mutta rehellisesti sanottuna tämä vaikuttaa enemmänkin kaverisuhteelta. Jos ei pysty kuuden vuoden jälkeen pysty päästämään likaiseen kotiin niin kyllä itsellänikin menisi varmaan pata jumiin. Haluaisiko nainen, että menisitte eteenpäin?

Plus jos on todella kova työstressi niin se teettää kaikenlaisia haasteita ja äksyilyä mutta siihen toimii varmaan parhaiten keskustelu ja toisen tukeminen. Olen ollut itse siinä tilanteessa sekä antajana että ottajana.

 

[Sallys]

Parisuhteita on toki erilaisia mutta rehellisesti sanottuna tämä vaikuttaa enemmänkin kaverisuhteelta. Jos ei pysty kuuden vuoden jälkeen pysty päästämään likaiseen kotiin niin kyllä itsellänikin menisi varmaan pata jumiin. Haluaisiko nainen, että menisitte eteenpäin?

Plus jos on todella kova työstressi niin se teettää kaikenlaisia haasteita ja äksyilyä mutta siihen toimii varmaan parhaiten keskustelu ja toisen tukeminen. Olen ollut itse siinä tilanteessa sekä antajana että ottajana.

Näinhän se on. Parisuhteeseen kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun haluaa olla toisen kanssa.

 

[kahlekuningas]

Tässä hieman tilannepäivitystä. Meillä oli hyvät keskustelut eilen ja tänään. Molemmat meistä haluaa vielä saada tämän parisuhteen toimimaan, mutta se vaatii tiettyjä muutoksia molempien toimintatapoihin. Me ollaan enimmäkseen samaa mieltä tämän parisuhteen ongelmista, jotka liittyy enemmän kommunikaation puutteeseen kuin mihinkään yksittäisiin tapahtumiin.

Jatkossa siis kaikkein tärkeintä olisi, että saadaan pidettyä avoin keskusteluyhteys sen sijaan, että ollaan tuppisuita, ja sitten lopulta suututaan jostain merkityksettömästä asiasta. Tämä ei tule olemaan mikään helppo juttu meille, koska ollaan molemmat huonoja puhumaan asioista. Mietittiin että voitaisiin keskustella säännöllisesti joka viikonloppuna parisuhteen tilasta ja siitä mikä on viikolla mennyt hyvin tai huonosti. Toki muutenkin on tarkoitus puhua asioista aina tarpeen mukaan, mutta ajateltiin että tässä vaiheessa tuo voisi auttaa meitä siinä, ettei palata takaisin vanhoihin rutiineihin. Itse alan keskustella myös terapeutin kanssa, mistä toivottavasti tulee olemaan jotain hyötyä myös tämän parisuhteen kannalta. Tyttöystäväni onkin jo käynyt terapiassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti.

Paremman keskusteluyhteyden lisäksi me halutaan myös murtaa tiettyjä muita rutiineja mitä meillä on tähän parisuhteeseen muodostunut. Halutaan erityisesti tehdä yhdessä enemmän ja monipuolisemmin erilaisia asioita. Meillä on mielessä esim. ruuan laittoa yhdessä, patikointia, erilaisia pelejä (vaikkapa videopelit, lautapelit tai biljardi), konserteissa käymistä yms. Kaikkia näitä ollaan toki tehty ennenkin, mutta viime aikoina ei tarpeeksi usein. Koitetaan myös keksiä jotain ihan uusia juttuja mitä voitaisiin kokeilla.

Mitään varmuutta ei siis vielä ole että saadaan tämä parisuhde toimimaan hyvin, mutta ainakin meillä on nyt jonkinlainen suunnitelma siitä, miten se voisi tapahtua. Ja onneksi molemmat ovat samaa mieltä niistä isoimmista ongelmista ja niiden korjaamisesta.