Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Erkki_erikeepperi]

^ Ihmeen monta näitä löytyy nelikymppistäkin, kun on kuunnellut parin edellisen työpaikan kollegoiden juttuja. Liekö keski-iän kriisi vai mikä.

Tuskin se nyt mihinkään ikäkriiseihin liittyy, jos haluaa kännikalaa hässiä, eiköhän se liity esimerkiksi omiin juomistottumuksiin ja naismieltymyksiin...

Sitä paitsi tämän maailman varhaisemmassa versiossa pienessä sievässä tai humalassa tutustuminen oli oikeastaan koko juttu. Ja sen johdosta ihmiset nussivatkin paljon enemmän kuin nykyään. Nussiminen oli hauska vapaa-ajan harraste, joka ei ollut mikään maailman vakavin asia. Toisin kuin nykyajan takakireässä ilmapiirissä tuntuu olevan.

 

[Taneli-]

Sitä paitsi tämän maailman varhaisemmassa versiossa pienessä sievässä tai humalassa tutustuminen oli oikeastaan koko juttu. Ja sen johdosta ihmiset nussivatkin paljon enemmän kuin nykyään. Nussiminen oli hauska vapaa-ajan harraste, joka ei ollut mikään maailman vakavin asia. Toisin kuin nykyajan takakireässä ilmapiirissä tuntuu olevan.

Se oli ennen se, sitten tuli AIDS ja alettiin valistamaan muistakin sukupuolitaudeista. Ennen tosimies ei kortsua käyttänyt ja jos nainen ei antanut se oli huora mutta jos samoissa bileissä pani vaikka 10 jätkän kanssa se ei haitannut.. nykyisin hieman eri asia. Hipit ja vapaa rakkaus on kuollutta nykyisin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Se oli ennen se, sitten tuli AIDS ja alettiin valistamaan muistakin sukupuolitaudeista. Ennen tosimies ei kortsua käyttänyt ja jos nainen ei antanut se oli huora mutta jos samoissa bileissä pani vaikka 10 jätkän kanssa se ei haitannut.. nykyisin hieman eri asia. Hipit ja vapaa rakkaus on kuollutta nykyisin.

No en mä ihan niin varhaisesta historiasta puhu. AIDS tuli 1980-luvun alussa. Sen jälkeen Suomessa sinkku-kulttuuri (ja yökerho-kulttuuri) vielä avautui jonkin verran ja kliimaksi varmaan saavutettiin sitten joskus 1990-luvulla tai 2000-luvulla. Oli normaalia bilettää pari kertaa viikossa ja alkoholi tietenkin kuului asiaan.

Mikä oleellisinta, myös naiset joivat..

 

[Matkatavara]

Koska ketju on tähän asti ollut lähinnä yleistason keskustelua miten olisi vaihteeksi keskustelijoiden omia kokemuksia?

Millaisia kokemuksia foorumilaisilla on oikeasta elämästä?

Voin aloittaa, tapasin naisen harrastuksen kautta yli kymmenen vuotta sitten ja parisuhde päättyi pari vuotta sitten. Ensimmäisen kerran kokeilin nettitreffejä parikymppisenä ja silloin ne toimivat kohtalaisesti. Testasin nettritreffit alkutalvesta ja huomasin niiden muuttuneen täysin paskoiksi. Valtaosa naisten profiileista eri palveluissa ei millään tavalla herätä kiinnostusta. Siksi sain ajatuksen tästä ketjusta. Luultavasti parisuhteita syntyy nykyisinkin eri harrastuksissa, mutta harrastuksissani suuri osa naisista taitaa olla varattuja. Mahdollisesti pitäisi keksiä joku uusi harrastus mutta ei hirveästi houkuttele aloittaa harrastus vain naisen löytämisen vuoksi, se tuskin toimisi pidemmällä tähtäimellä. Ehkä sinkkutapahtumat tai pikadeitit yms. toimisivat?

Miten hyvin parisuhteita nykyisin syntyy tosielämässä ja miten helposti ihmiset löytävät toisensa?

 

[eskoasko45]

Vailla treffailu kokemusta, mutta keski-iän tavoittaneena, lapsiperhe parisuhteessa elävänä, pidän algoritmi ja katalogipohjaista nettitreffiavustusta uhkana yllätykselliselle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Ennemmin pidän että ihmiseen tehdään ensitapaaminen sattumanvaraisen elämän kautta, jonka perusteella edetään valinnoilla että missä tarkoituksessa ihmistä haluaa tavata enemmän.

 

[3dfx]

Vailla treffailu kokemusta, mutta keski-iän tavoittaneena, lapsiperhe parisuhteessa elävänä, pidän algoritmi ja katalogipohjaista nettitreffiavustusta uhkana yllätykselliselle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Ennemmin pidän että ihmiseen tehdään ensitapaaminen sattumanvaraisen elämän kautta, jonka perusteella edetään valinnoilla että missä tarkoituksessa ihmistä haluaa tavata enemmän.

Se sattumanvarainen elämä tuntuu vaan yläasteen koulussaolon jälkeen kovin menevän sellaiseen suuntaan missä lähinnä tapaa niitä oman sukupuolen edustajia.

 

[eskoasko45]

Se sattumanvarainen elämä tuntuu vaan yläasteen koulussaolon jälkeen kovin menevän sellaiseen suuntaan missä lähinnä tapaa niitä oman sukupuolen edustajia.

Jos näin on, ja halu kuitenkin tavata uusia ihmisiä, niin välttää woltitusta ja pikakassa elämää, ja vastapainona käy itse kiireettömästi kaupassa, kirjastossa, uimahallissa, harrastuksissa, niin sattumanvarainen elämä on äärellä.

 

[Taneli-]

Se sattumanvarainen elämä tuntuu vaan yläasteen koulussaolon jälkeen kovin menevän sellaiseen suuntaan missä lähinnä tapaa niitä oman sukupuolen edustajia.

Osalle tuo on toimiva juttu, toki myös osalle (monille) se "sattumanvarainen elämä" voi tarkoittaa että asutaan siellä vanhempien maatilalla aikamiespoikana keskellä ei mitään missä niitä naisia ei ole ja iloitaan siitä "vuoden 2020 nuori metsän harventaja"tjsp. plakaatista mikä saadaan harrastuksen kautta. Tai että esim. asutaan yksin siellä kerrostalon yksiössä eikä poistuta kuin nopeasti kauppaan tai vanhemmilla käymään kun pitää pestä vaatteita ja istutaan koneen edessä kaikki aika työttömänä tms.

Eli eri ihmisille eri asia on "sattumanravaista elämää". Jos ei ole kavereita eikä harrastuksia missä tapaisi ketään jolla voisi edes olla siskoa tms. niin onhan se aika vaikea ketään potentiaalista seurustelukumppania tavata. Tai jos harrastukset ovat esim. netin kautta tapahtuvia tai ainoastaan samaa sukupuolta olevien kanssa niin sama ongelma.

Itse viimeksi tiistaina oli lautapeli-iltaa missä olin minä ja yksi toinen mies ja kaksi naista. Se mies tuli koska kutsuin että saadaan neljäskin pelaaja.. Eli pitäisi varmaan löytää sellaisia harrastuksia missä on molempia sukupuolia?

 

[3dfx]

Jos näin on, ja halu kuitenkin tavata uusia ihmisiä, niin välttää woltitusta ja pikakassa elämää, ja vastapainona käy itse kiireettömästi kaupassa, kirjastossa, uimahallissa, harrastuksissa, niin sattumanvarainen elämä on äärellä.

Siinä vähän on ongelmana se, että vaikea on omia mielenkiinnon kohteita muuttaa sellaiseksi, että varsinaisesti tapaisi jotain vastakkaisen sukupuolen edustajia. Siis tyyliin alan harrastamaan asiaa X koska siellä on naisia. Jossain kaupoissa tai kirjastossa mitään kohtaamisia ei tule kun siellä hoidetaan vaan asioita. Koskaan en ole woltittanut ja juuri koskaan en ole pikakassaa käyttänyt.

Ei niitä teiniaikoinakaan juuri missään muualla nähnyt kuin koulussa, kylillä kaikki oli erillään omissa porukoissaan.

Eli eri ihmisille eri asia on "sattumanravaista elämää". Jos ei ole kavereita eikä harrastuksia missä tapaisi ketään jolla voisi edes olla siskoa tms. niin onhan se aika vaikea ketään potentiaalista seurustelukumppania tavata. Tai jos harrastukset ovat esim. netin kautta tapahtuvia tai ainoastaan samaa sukupuolta olevien kanssa niin sama ongelma.

Tämähän se ongelma on. Ja jos ei itsellä ole sisaruksia niin ei niidenkään kautta juuri mitään kontakteja tule. Tai jos harrastukset on luonteeltaan miesvaltaisia ja/tai yksin harrastettavia.

 

[Taneli-]

Toisaalta voidaan kysyä:
Jos ei ole mitään sellaista tekemistä tai harrastusta missä voisi nähdä vastakkaista sukupuolta niin mitä sitten odottaa tapahtuvan jos sellaisen tapaa? Eli ei olisi mitään yhteistä, ei harrastettaisi mitään mitä toinen harrastaisi, ei tehtäisi mitään mitä toinen tekisi, ei olisi mitään puheenaihetta mikä kiinnostaisi toista.. ..vain satunnaista seksiä vai muututtaisiin ja kiinnostuttaisiin yllättäen kaikista niistä asioista mitkä kiinnostavat toista koska "rakkaus"?

Eli eihän ole edes realistista tai järkevää yrittää väkisin parisuhdetta henkilön kanssa jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä ja ainoa mitä haluaisi tehdä olisi seksi. Ei ihminen kuitenkaan yllättäen muutu täysin erilaiseksi vain siksi että alkaa seurustelemaan ja "pariutuu". Ellei kyseessä ole sitten taas sellainen "haluan seurustella mutta oikeastaan se mitä haluan on saada säännöllisesti seksiä mutta en muuten viettää aikaa toisen kanssa.. ..ehkä hän voisi siivota kun olen poissa mutta muuten olla komerossa?" toive.

Tai voisiko niitä asioita mitä tekee harkita laajentavansa? Jos esim. valmistaa itse omat ruokansa voisiko harkita että niitä tekee toisen kanssa? Harrastuksena kun muutenkin sellaista tekee? Noin esimerkin vuoksi.

Koska ihan rehellisesti jos mietitään niin en minäkään haluaisi seurustella naisen kanssa joka istuu vain tietokoneella eikä halua poistua kotoaan kuin ehkä ostamaan ruokaa viettäen muuten aikaa alusvaatteissaan välittämättä miltä itse tai se koti näyttää... Tai jonka harrastukset ovat naispuoleisten kaverien kanssa (ainoastaan keskenään) bilettäminen jonkun kotona tms... missä ei miehiä koskaan nähdä eikä kukaan porukasta seurustele tms..

Eli jos olisi "naispuoleinen itse" jonka tapaisi mitä haluaisi hänessä muuttaa että edes tapaisi hänet ja ehkä jopa voisi olla hänestä kiinnostunut, sitten muuttaa niitä juttuja itsessään...

 

[eskoasko45]

Jossain kaupoissa tai kirjastossa mitään kohtaamisia ei tule kun siellä hoidetaan vaan asioita.

Tämä on ihmiskohtaista.
Minä keskustelen kassahenkilöille ja kirjastossa mielelläni käyn kysymässä virkeän näköisiltä asiakaspalvelutiskin työntekijältä kysymyksiä, kun ovat luontevasti sitä varten paikalla.

Ja tämän lisäksi ohjenuorana itselleni on että ihmisten kohtaamisessa en ole nähnyt lopputulemana, että pääsenkö solmimaan kohteen kanssa parisuhteen tai pääsenkö panemaan, joten tämä arkinen sosiaalisuus kohdistuu näin heterona molempiin sukupuoliin, ja siinä ohikiitävässä hetkessä on mukava hymyillä tai naurahtaa tai nauraa reilummin tuntemattoman kanssa.

Vieraan paikkakunnan kahvila työntekijä tuli vuosikymmeniä sitten baaritiskillä, vapaa-ajallaan kehumaan, että hänellä on ollut töissä hauskaa, kun työporukalla olemme äänekkäästi keskustelleet heidän kahviossa ja rajusti vitsailleet mistä milloinkin.

Suosittelen malttia ja arkisten ilmaisten hetkien kokemista rikkaammin, jos siis tuska on tavata ihmisiä.
Siihen en osaa sanoa ohjetta, että kuinka täydellisen algoritmin tehokkuudella saadaan kumppani viereen sohvalle, kun ei ole kokemusta, eikä ole haluja siihen että algoritmi määrittelee ihmissuhteiden alkusysäyksen.

 

[3dfx]

Toisaalta voidaan kysyä:
Jos ei ole mitään sellaista tekemistä tai harrastusta missä voisi nähdä vastakkaista sukupuolta niin mitä sitten odottaa tapahtuvan jos sellaisen tapaa? Eli ei olisi mitään yhteistä, ei harrastettaisi mitään mitä toinen harrastaisi, ei tehtäisi mitään mitä toinen tekisi, ei olisi mitään puheenaihetta mikä kiinnostaisi toista.. ..vain satunnaista seksiä vai muututtaisiin ja kiinnostuttaisiin yllättäen kaikista niistä asioista mitkä kiinnostavat toista koska "rakkaus"?

Eli eihän ole edes realistista tai järkevää yrittää väkisin parisuhdetta henkilön kanssa jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä ja ainoa mitä haluaisi tehdä olisi seksi. Ei ihminen kuitenkaan yllättäen muutu täysin erilaiseksi vain siksi että alkaa seurustelemaan ja "pariutuu". Ellei kyseessä ole sitten taas sellainen "haluan seurustella mutta oikeastaan se mitä haluan on saada säännöllisesti seksiä mutta en muuten viettää aikaa toisen kanssa.. ..ehkä hän voisi siivota kun olen poissa mutta muuten olla komerossa?" toive.

Tai voisiko niitä asioita mitä tekee harkita laajentavansa? Jos esim. valmistaa itse omat ruokansa voisiko harkita että niitä tekee toisen kanssa? Harrastuksena kun muutenkin sellaista tekee? Noin esimerkin vuoksi.

Koska ihan rehellisesti jos mietitään niin en minäkään haluaisi seurustella naisen kanssa joka istuu vain tietokoneella eikä halua poistua kotoaan kuin ehkä ostamaan ruokaa viettäen muuten aikaa alusvaatteissaan välittämättä miltä itse tai se koti näyttää... Tai jonka harrastukset ovat naispuoleisten kaverien kanssa (ainoastaan keskenään) bilettäminen jonkun kotona tms... missä ei miehiä koskaan nähdä eikä kukaan porukasta seurustele tms..

Eli jos olisi "naispuoleinen itse" jonka tapaisi mitä haluaisi hänessä muuttaa että edes tapaisi hänet ja ehkä jopa voisi olla hänestä kiinnostunut, sitten muuttaa niitä juttuja itsessään...

Esimerkiksi omilla vanhemmillani ei ole juurikaan ollut mitään yhteisiä harrastuksia. Liitto on silti kestänyt jotain 30+ vuotta ilman suurempia riitoja, varmaan 40+ vuotta olleet yhdessä. Tuntuu että suurimmat riidat pariskunnille syntyy siitä, että yritetään pakottaa jotain yhteistä aikaa jonkun yhteisen asian äärellä sun muuta mitä tosiasiassa ei välttämättä sitten haluta, jossain vaiheessa vaan esittäminen loppuu. Se on toki positiivista jos yhteinen mielenkiinnon kohde on, muttei se kyllä välttämättömyys ole. Arjessa on aika paljon kaikkea päivittäisiä asioita ihan harrastustenkin ulkopuolella.

 

[3dfx]

Tämä on ihmiskohtaista.
Minä keskustelen kassahenkilöille ja kirjastossa mielelläni käyn kysymässä virkeän näköisiltä asiakaspalvelutiskin työntekijältä kysymyksiä, kun ovat luontevasti sitä varten paikalla.

Ja tämän lisäksi ohjenuorana itselleni on että ihmisten kohtaamisessa en ole nähnyt lopputulemana, että pääsenkö solmimaan kohteen kanssa parisuhteen tai pääsenkö panemaan, joten tämä arkinen sosiaalisuus kohdistuu näin heterona molempiin sukupuoliin, ja siinä ohikiitävässä hetkessä on mukava hymyillä tai naurahtaa tai nauraa reilummin tuntemattoman kanssa.

Vieraan paikkakunnan kahvila työntekijä tuli vuosikymmeniä sitten baaritiskillä, vapaa-ajallaan kehumaan, että hänellä on ollut töissä hauskaa, kun työporukalla olemme äänekkäästi keskustelleet heidän kahviossa ja rajusti vitsailleet mistä milloinkin.

Suosittelen malttia ja arkisten ilmaisten hetkien kokemista rikkaammin, jos siis tuska on tavata ihmisiä.
Siihen en osaa sanoa ohjetta, että kuinka täydellisen algoritmin tehokkuudella saadaan kumppani viereen sohvalle, kun ei ole kokemusta, eikä ole haluja siihen että algoritmi määrittelee ihmissuhteiden alkusysäyksen.

Juuri noin, toisille on myöskin kaikenlainen höpöttely luontaisempaa kuin toisille. En ole mikään umpisulkeutunut mutta en kyllä vieraillekkaan mee lätisemään tosta noin vaan.

 

[Joku_242]

Osalle tuo on toimiva juttu, toki myös osalle (monille) se "sattumanvarainen elämä" voi tarkoittaa että asutaan siellä vanhempien maatilalla aikamiespoikana keskellä ei mitään missä niitä naisia ei ole ja iloitaan siitä "vuoden 2020 nuori metsän harventaja"tjsp. plakaatista mikä saadaan harrastuksen kautta. Tai että esim. asutaan yksin siellä kerrostalon yksiössä eikä poistuta kuin nopeasti kauppaan tai vanhemmilla käymään kun pitää pestä vaatteita ja istutaan koneen edessä kaikki aika työttömänä tms.

Mikä juttu tuo on että käydään vanhemmilla kun pitää pestä vaatteita?

Itse viimeksi tiistaina oli lautapeli-iltaa missä olin minä ja yksi toinen mies ja kaksi naista. Se mies tuli koska kutsuin että saadaan neljäskin pelaaja.. Eli pitäisi varmaan löytää sellaisia harrastuksia missä on molempia sukupuolia?

Oma kokemus on että lautapelit on aika miespainotteinen harrastus.

Tämä on ihmiskohtaista.
Minä keskustelen kassahenkilöille ja kirjastossa mielelläni käyn kysymässä virkeän näköisiltä asiakaspalvelutiskin työntekijältä kysymyksiä, kun ovat luontevasti sitä varten paikalla.

Ja tämän lisäksi ohjenuorana itselleni on että ihmisten kohtaamisessa en ole nähnyt lopputulemana, että pääsenkö solmimaan kohteen kanssa parisuhteen tai pääsenkö panemaan, joten tämä arkinen sosiaalisuus kohdistuu näin heterona molempiin sukupuoliin, ja siinä ohikiitävässä hetkessä on mukava hymyillä tai naurahtaa tai nauraa reilummin tuntemattoman kanssa.

Eipä se satunnainen juttelu tahdo mihinkään johtaa, kun miehen valitettavasti odotetaan olevan se aktiivinen osapuoli, joka kiskoo hommaa eteenpäin...

 

[pumptsipum]

Joskus nuorempana näitä tuli tuskailtua, mutta olen kyllä heittänyt pyyhkeen kehään jo aikoja sitten. Ei minulla ole edes käsitystä koko konseptista nimeltään parisuhde, enkä tiedä mitä hyötyä/iloa sellaisesta edes olisi muuten kuin kulujen jakaminen, lähinnä tulee enimmäkseen huonoja puolia mieleen. 99,5 % naisista ei herätä mitään kiinnostusta, enkä edes osaa puhua naisille luontevasti. Ne säälittävät räpellykset silloin nuorempana kariutui siihen et osasin sanoa "moi", mutten tiennyt mitä pitäisi sanoa sen jälkeen. Lähinnä tulee mieleen se loistava kohtaus elokuvasta "Kaunis mieli", jossa Russell Crowen esittämä matemaatikko John Nash lähtee baaritiskille pokaamaan naista ja loppu on komedian historiaa.

Tokihan tämä on nollapostaus, mutta kun sattui aihe silmään tuolta sivupalkista.

 

[Taneli-]

Mikä juttu tuo on että käydään vanhemmilla kun pitää pestä vaatteita?

Nuorempana kun ei ole omaa pesukonetta eikä välttämättä edes osata tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä tms.. ..eli mennään vanhempien luokse hakemaan ruokaa, syömään ja pesemään likapyykit

 

[No Future]

Esimerkiksi omilla vanhemmillani ei ole juurikaan ollut mitään yhteisiä harrastuksia. Liitto on silti kestänyt jotain 30+ vuotta ilman suurempia riitoja, varmaan 40+ vuotta olleet yhdessä. Tuntuu että suurimmat riidat pariskunnille syntyy siitä, että yritetään pakottaa jotain yhteistä aikaa jonkun yhteisen asian äärellä sun muuta mitä tosiasiassa ei välttämättä sitten haluta, jossain vaiheessa vaan esittäminen loppuu. Se on toki positiivista jos yhteinen mielenkiinnon kohde on, muttei se kyllä välttämättömyys ole. Arjessa on aika paljon kaikkea päivittäisiä asioita ihan harrastustenkin ulkopuolella.

Mikä sen seurustelun pointti sitten on, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ja mitä lisäarvoa kumpikaan pystyy tuomaan toisen elämään, jos yhteiset harrastukset rajoittuu ruokakaupassa käymiseen, asuinkulujen jakamiseen ja satunnaisesti Tallinnan laivalla kaljan kiskomiseen?

Joskus muinoin ihmiset pariutui koska perhe kuului perustaa ja se oli vahva normi. Nykypäivänä ihmiset elää omaa elämäänsä onnellisina ja kiireisinä ihan ilman parisuhdettakin, kun se ei enää tarkoita aikuisenakaan yksin telkkarin kanssa iltaisin kotona istuskelua. Lisäksi maailman verkottuminen on mahdollistanut tutustumisen niihin oikeasti itseä kiinnostaviin ihmisiin, kun aiemmin vain otettiin se naapurin Laura tai kuka vaan yökerhosta mukaan lähtenyt puolituttu kotikyläläinen.

En kyllä tiedä miten tutustuisin ihmiseen kenen kanssa ei ole (runsaasti) yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia tai edes yhteneväistä arvomaailmaa? Tinder yms mahdollistaa noiden kartoittamisen, mutta jo aiemmassa elämässä f2f-pokaamiset tapahtui 99% konserteissa/festareilla, kulttuuritapahtumissa, muissa harrastuksissa (esim laskuvarjokerholla), yliopistojutuissa, pitkien baarikeskusteluiden seurauksena tai yhteisten tuttujen kautta.

 

[3dfx]

Mikä sen seurustelun pointti sitten on, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ja mitä lisäarvoa kumpikaan pystyy tuomaan toisen elämään, jos yhteiset harrastukset rajoittuu ruokakaupassa käymiseen, asuinkulujen jakamiseen ja satunnaisesti Tallinnan laivalla kaljan kiskomiseen?

Lähinnä yhdessäolo itsessään varmaankin mukavan ihmisen kanssa, sekä asuinkulujen jakaminen ja lapsen tekeminen. Kuitenkin vapaa-ajasta harrastusten tai "kiinnostusten kohteiden" ulkopuolella on aika iso osa. Ei mun parhaat ystävätkään samoja asioita harrasta mitä minä, mutta silti juttua riittää.

 

[Joku_242]

Nuorempana kun ei ole omaa pesukonetta eikä välttämättä edes osata tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä tms.. ..eli mennään vanhempien luokse hakemaan ruokaa, syömään ja pesemään likapyykit

Itse kun muutin pois kotoa, se tapahtui opiskelija-asuntoon, ja talossa oli pyykkitupa... Ja no, pyykinpesu ei ole mitään rakettitiedettä, ja helpompi sinne kellarikerrokseen oli mennä pesemään itse kuin mitä vanhemmille vieminen olisi ollut.

 

[3dfx]

Nuorempana kun ei ole omaa pesukonetta eikä välttämättä edes osata tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä tms.. ..eli mennään vanhempien luokse hakemaan ruokaa, syömään ja pesemään likapyykit

En puhuisi pelkästään nuorista. Aika monttu auki saa olla välillä kun joku mukamas on selviytyny tässä elämässä johonkin 70 vuoden ikään osaamatta oikein mitään mm. en osaa tankata autoa kun mies on aina tankannut, en osaa tehdä ruokaa kun vaimo on aina tehnyt jne. Tuntuu että semmosta täysin avutonta sakkia on joku osuus aina ikäluokasta riippumatta.

 

[taski]

Mikä sen seurustelun pointti sitten on, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ja mitä lisäarvoa kumpikaan pystyy tuomaan toisen elämään, jos yhteiset harrastukset rajoittuu ruokakaupassa käymiseen, asuinkulujen jakamiseen ja satunnaisesti Tallinnan laivalla kaljan kiskomiseen?

Joskus muinoin ihmiset pariutui koska perhe kuului perustaa ja se oli vahva normi. Nykypäivänä ihmiset elää omaa elämäänsä onnellisina ja kiireisinä ihan ilman parisuhdettakin, kun se ei enää tarkoita aikuisenakaan yksin telkkarin kanssa iltaisin kotona istuskelua. Lisäksi maailman verkottuminen on mahdollistanut tutustumisen niihin oikeasti itseä kiinnostaviin ihmisiin, kun aiemmin vain otettiin se naapurin Laura tai kuka vaan yökerhosta mukaan lähtenyt puolituttu kotikyläläinen.

En kyllä tiedä miten tutustuisin ihmiseen kenen kanssa ei ole (runsaasti) yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia tai edes yhteneväistä arvomaailmaa? Tinder yms mahdollistaa noiden kartoittamisen, mutta jo aiemmassa elämässä f2f-pokaamiset tapahtui 99% konserteissa/festareilla, kulttuuritapahtumissa, muissa harrastuksissa (esim laskuvarjokerholla), yliopistojutuissa, pitkien baarikeskusteluiden seurauksena tai yhteisten tuttujen kautta.

Tästä kuvauksesta tulee mieleen sellainen symbioosissa elävä pariskunta jotka liikkuu samanvärisissä tuulipuvuissa ja fillaroikin käsi kädessä. Itse en pystyisi tuohon, oli nainen mikä tai kuka tahansa.
Arkea ja juhlaa tulee elettyä parisuhteessa ihan tarpeeksi ja välillä jotain muutakin harrastetaan yhdessä, mutta jos kaikki kiinnostuksen kohteetkin pitäisi olla samat, niin kyllä loppu tulisi. Omassa elämässä hyvä esimerkki oli kun silloinen avokki tuli samaan firmaan töihin --> Ei jaksanut kotona kyllä kiinnostaa parisuhteilu sitten enää ollenkaan oikein kumpaakaan ja erohan siitä tuli. Melkoinen supernainen täytyisi olla että 24/7 jaksaisi sitä yhteistä harrastamista ja oleskelua.

Nykyisessä parisuhteessa olen onnellisimmillani mitä koskaan, kun rouva menee nukkumaan siinä 8-10 maissa illalla ja itse valvon sinne 12-01 tietämille. On runsaasti omaa aikaa touhuta ja harrastaa, mutta on myös parisuhde johon keskitytään enemmän sitten vapaapäivinä, lomilla etc.

Varmasti joillekin toimii se jatkuva yhdessäolo ja kädestä pitäminen 24/7, mutta ei tätä kannata yleistää koskemaan jokaista parisuhdetta. Itse koen että elämä olisi huomattavasti köyhempää sinkkuna, ainakin nyt tässä elämäntilanteessa.

 

[Matkatavara]

Jos näin on, ja halu kuitenkin tavata uusia ihmisiä, niin välttää woltitusta ja pikakassa elämää, ja vastapainona käy itse kiireettömästi kaupassa, kirjastossa, uimahallissa, harrastuksissa, niin sattumanvarainen elämä on äärellä.

Parin vuoden sisällä olen sopinut kahden naisen kanssa treffit kirjastossa, koska heillä oli kiinnostava kirja kädessä ja aloitin siitä keskustelun. Harmillisesti kirjastoissa on harvoin naisia joilla on kiinnostavia kirjoja kädessä... En ymmärrä miten esim. kaupassa onnistuisi sama, koska ei ole mitään yhteistä? Uimahallikin kuulostaa hieman haastavalta ja harrastusten suhteen taitaa riippua harrastuksen luonteesta pystyykö samalla juttelemaan luontevasti naisen kanssa?

Mikä sen seurustelun pointti sitten on, jos ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ja mitä lisäarvoa kumpikaan pystyy tuomaan toisen elämään, jos yhteiset harrastukset rajoittuu ruokakaupassa käymiseen, asuinkulujen jakamiseen ja satunnaisesti Tallinnan laivalla kaljan kiskomiseen?

Joskus muinoin ihmiset pariutui koska perhe kuului perustaa ja se oli vahva normi. Nykypäivänä ihmiset elää omaa elämäänsä onnellisina ja kiireisinä ihan ilman parisuhdettakin, kun se ei enää tarkoita aikuisenakaan yksin telkkarin kanssa iltaisin kotona istuskelua. Lisäksi maailman verkottuminen on mahdollistanut tutustumisen niihin oikeasti itseä kiinnostaviin ihmisiin, kun aiemmin vain otettiin se naapurin Laura tai kuka vaan yökerhosta mukaan lähtenyt puolituttu kotikyläläinen.

En kyllä tiedä miten tutustuisin ihmiseen kenen kanssa ei ole (runsaasti) yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia tai edes yhteneväistä arvomaailmaa? Tinder yms mahdollistaa noiden kartoittamisen, mutta jo aiemmassa elämässä f2f-pokaamiset tapahtui 99% konserteissa/festareilla, kulttuuritapahtumissa, muissa harrastuksissa (esim laskuvarjokerholla), yliopistojutuissa, pitkien baarikeskusteluiden seurauksena tai yhteisten tuttujen kautta.

Pitkälti samaa mieltä. En usko parisuhteen toimivan jos ei ole jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta.
Tinder yms ei keskivertomiehen näkökulmasta toimi vaikka teoriassa voi valita naisia joilla on samoja kiinnostuksenkohteita. Baarit saattavat joillekin toimia, mutta en ole käynyt niissä opiskeluaikojen jälkeen koska en kestä ympäristöä täynnä meluisia ihmisiä.

Mistä harrastuksesta tai tapahtumasta löytäisi naisia, joita kiinnostaa enemmän rauhalliset keskustelut kuin ääriään myöten täynnä olevat yleisötapahtumat?

 

[No Future]

Tästä kuvauksesta tulee mieleen sellainen symbioosissa elävä pariskunta jotka liikkuu samanvärisissä tuulipuvuissa ja fillaroikin käsi kädessä. Itse en pystyisi tuohon, oli nainen mikä tai kuka tahansa.
Arkea ja juhlaa tulee elettyä parisuhteessa ihan tarpeeksi ja välillä jotain muutakin harrastetaan yhdessä, mutta jos kaikki kiinnostuksen kohteetkin pitäisi olla samat, niin kyllä loppu tulisi. Omassa elämässä hyvä esimerkki oli kun silloinen avokki tuli samaan firmaan töihin --> Ei jaksanut kotona kyllä kiinnostaa parisuhteilu sitten enää ollenkaan oikein kumpaakaan ja erohan siitä tuli. Melkoinen supernainen täytyisi olla että 24/7 jaksaisi sitä yhteistä harrastamista ja oleskelua.

Nykyisessä parisuhteessa olen onnellisimmillani mitä koskaan, kun rouva menee nukkumaan siinä 8-10 maissa illalla ja itse valvon sinne 12-01 tietämille. On runsaasti omaa aikaa touhuta ja harrastaa, mutta on myös parisuhde johon keskitytään enemmän sitten vapaapäivinä, lomilla etc.

Varmasti joillekin toimii se jatkuva yhdessäolo ja kädestä pitäminen 24/7, mutta ei tätä kannata yleistää koskemaan jokaista parisuhdetta. Itse koen että elämä olisi huomattavasti köyhempää sinkkuna, ainakin nyt tässä elämäntilanteessa.

Itsehän siis vastasin tohon ihmettelyyn että mistä niitä parisuhteita löytää kun ei kiinnosta yhtään samat asiat mitä naisia kiinnostaa. En todellakaan halua mitään symbioosia, koska tykkään ja haluan tehdä monia asioita elämässä yksin, mutta täytyy se nyt joku yhteinen pohja suhteelle olla muutenkin kuin ruokakauppa-asumismenot-lapset-seksi. Tai ainakin itsellä tuo nelikko on tullut seurauksena sille että on ensin vuosia tehty, harrastettu ja oltu kiinnostuneita edes jossain määrin samoista asioista.

 

[Hammer_of_Justice]

Itse kun muutin pois kotoa, se tapahtui opiskelija-asuntoon, ja talossa oli pyykkitupa... Ja no, pyykinpesu ei ole mitään rakettitiedettä, ja helpompi sinne kellarikerrokseen oli mennä pesemään itse kuin mitä vanhemmille vieminen olisi ollut.

Ei jokaisessa talossa ole välttämättä omaa pyykkitupaa vaikka se Suomessa yleinen yhteisen saunan kanssa onkin, joskus se yhteinen kone voi olla myös rikki, eikä kaikilla ensimuuttajilla ole heti omaan pesukoneeseen rahaa. Joskus siellä meikäläisen ensiasunnossa ei ollut kun valo jääkaapissa ja myönnän käyneeni mutsia moikkaamassa parikin kertaa ihan vaan et saan samalla kätevästi vatsan täyteen, kun ruokarahat olivat palaneet kaljaa, naisiin ja tupakkiin.

Meidän perheessä tosin sain käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä ennenkuin muutin kotoa pois ja samaa saa tehdä omakin jälkikasvu. En kyllä epäile sekunttiakaan, etteikö suomessa tosin ole myös perheitä missä äiti tekee noi kaikki armeijaan saakka ja sitten ihmetellään miksei kukaan tule siihen omaan kämppään jumalanseläntakana repimään sängynpohjalta parisuhteeseen, samalla kun hoitaa kaikki akkojen työt siinä sivussa.

 

[Joku_242]

Ei jokaisessa talossa ole välttämättä omaa pyykkitupaa vaikka se Suomessa yleinen yhteisen saunan kanssa onkin, joskus se yhteinen kone voi olla myös rikki, eikä kaikilla ensimuuttajilla ole heti omaan pesukoneeseen rahaa. Joskus siellä meikäläisen ensiasunnossa ei ollut kun valo jääkaapissa ja myönnän käyneeni mutsia moikkaamassa parikin kertaa ihan vaan et saan samalla kätevästi vatsan täyteen, kun ruokarahat olivat palaneet kaljaa, naisiin ja tupakkiin.

Mjoo, varmaan muissa kuin opiskelija-asunnoissa ei ole ihan niin yleistä. En kyllä muista kuulleeni että jossain opiskelija-asunnossa ei olisi moista ollut.

Mutta täytyy sanoa ettei itsellä käynyt tuota että jääkaapissa olisi pelkkä valo ja tili nollilla - en ollut silloinkaan kovin impulsiivinen.

Meidän perheessä tosin sain käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä ennenkuin muutin kotoa pois ja samaa saa tehdä omakin jälkikasvu. En kyllä epäile sekunttiakaan, etteikö suomessa tosin ole myös perheitä missä äiti tekee noi kaikki armeijaan saakka ja sitten ihmetellään miksei kukaan tule siihen omaan kämppään jumalanseläntakana repimään sängynpohjalta parisuhteeseen, samalla kun hoitaa kaikki akkojen työt siinä sivussa.

Itsehän en kovin paljoa noita kotitöitä "saanut" tehdä ennen kotoa pois muuttoa, ja kummasti ne silti onnistui ilman suurempaa "itsensä kehittämistä" tai tuskailua. Edelleenkään ne ei ole mitään rakettitiedettä tai asioita, joiden opiskeluun tarvittaisiin suurta määrää toistoja, ainakaan jos on edes kutakuinkin normaaleilla älynlahjoilla varustettu ihminen.