Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.

Valitettavasti ei ole läppä, vaan foorumisoftan + tilaajajärjestelmän yhteispeli ei toimi noin yhtään ja vaatii toimitukselta (josta nnirvi on siis 50 %) manuaalityötä, jotta foorumille saa tilin oikeudet kuntoon. Tuo on ollut tilanne jo hemmetin monta vuotta, mutta jostain syystä sitä ei vaan saada korjattua jatkuvasta foorumin sisäisestä purnaamisesta ja vitsailusta huolimatta. Syy: jotain jotain ei admin-tunnusta palvelimelle kellään jotain jotain.En tiedä onko taas joku uusi inside läppä, mutta nyt tarvii vissiin lähettää kuva kahdesta lehdestä nirville spostilla ja hän sitten aktivoi foorumin kuukaudeksi tai kahdeksi kerrallaan. Ja joskus vielä mainostivat foorumia tilaajien lisäetuna, mutta nyt ei pääse sisään heti edes maksamalla. Koitan nyt olla kovin avarakatseinen Pelittiä kohtaan, mutta kyllä he sen kovin vaikeaksi tekevät![]()

Crysis ym. pelien grafiikkakeskustelut olisi voinut siivota samallaKeskittykääpäs sitten ketjun aiheessa pysymiseen. Muutamat käyttäjät vieneet nyt toistuvasti keskustelua ohi aiheen. Tämä ketju on otsikon mukaisesta uutisesta keskusteluun. Mukaan mahtuu myös fiilistelyä kyseisten lehtien historiaan liittyen, mutta tämä ei ole mikään yleinen pelimuisteloketju, jossa voi kirjoitella kaikkea maan ja taivaan väliltä pelaamiseen liittyen.
Pelaamiseen liittyvät laajemmat keskustelut täällä: Pelit, PC-pelaaminen ja pelikonsolit
Mukava kirjoitus ja kiitos kehuista.Olipas harmillinen juttu Pelaaja-lehdelle, sen toimitukselle. Aikansa julkaisu päättyi. Olisiko tässä nyt laajalla yhteisöllä vaikutusmahdollisuus jatkolle? Ehkäpä ei enää pelkästään Pelaaja-lehden tilaajakunnalle, vaan jonkinlaiselle sekasikiölle, sopuisalle yhdistelmälle, eli nykyiselle Pelit-lehdelle? Kysymys on, kauanko Pelit-vielä sinnittelee? Kannattaisiko panostaa myös muuhun kuin pelkkään lehteen, hassun nokkelaan sisältöön? Mitäpä sanottavaa on esim. verkkosivuista? Siellä vaikkapa "nörttikirppis", jossa melko tuore ilmoitus on vuodelta 2019? Ei ole tätä päivää.
Lehtimyynnissä digitalisaation vaikutukset näkyvät, kun mainoksia myydään verkossa, eikä paperilla, vähemmän luetaan hidasta mediaa, paperia, joka maksaa. Tilaajamäärät laskevat, paino maksaa, logistiikka maksaa, ja kun lehti kolahtaa postilaatikkoon, niin kaikki onkin jo vanhaa. Sopii hidasälyisille, tulevaisuuden vastustajille ja todellisuudentajuisille.
Hinta voi olla perusteltu, mutta miksi maksaa, kun kaiken tiedon saa ilmaiseksi muualta? Harvassa ovat ne, jotka tulevat edelleen maksamaan paperista, ja se myös näkyy sisällössä? Vai miten hinnan, digitaalisuuden ja fyysisyyden sopusointu saavutetaan?
Tässä omia alkukantaisia kokemuksia, jotka lähinnä liittyvät Pelit-lehteen, mutta sitä kautta myös, Pelaaja-lehteen.
Ihan ihka-ensimmäisiä Pelit-lehtiä tuli luettua kirjastossa usean vuoden ajan. Olin kirjaston vakiokävijä, ja aina uutta lehteä kärkkymässä. Kirjastoon oli matkaa muutama sata metriä, joten siellä tuli säännöllisesti käytyä. Haalittu lukumateriaali koostui tekniikasta, metsästyksestä, sarjakuvista/scifistä, mutta Pelit-lehdet veti tuolloin näistä pisimmän korren. Vakiopaikka oli kulmassa, ikkunan lähellä, jossa lehdet luettiin uudestaan ja uudestaan. Lehtihyllyseinällä, eikä omalla vakilukupaikalla koskaan ollut ruuhkaa.
Istumapaikka vaihtui, ja saman pöydän ääreen kokoontui lopulta samoista aiheista tykkääviä kavereita. Osa on jo mullan alla ja muutaman kanssa aina palataan menneisyyteen.
Kirjastossa uusin lehti odotti aina tuoreena lukijaansa kirjaston lehtiseinän lehtiluukun/pleksin takana ja muut aiemmat numerot oli luettavissa samassa lokerossa. Kirjastossa näitä tuli luettua niin tarkasti läpi, että edelleen tiettyjen numeroiden sisältö, aiheet ja aukeamat ovat jääneet hyvin mieleen, graafinen ilme ja ne sanailut. Pelit-lehteä ei koskaan tilattu kotiin, mitä nyt tilattuja 7 päivää ja Seuraa tuli lueskeltua (Seura-lehden Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvat).
Pelit-lehden alkuaikoina mielenkiinnon kohteina olivat Nintendo, Commodore, tytöt, Sega ja PC. Okei, monta näistä sain, mutta mitä jäi… Pelit-lehti kuitenkin unohtui ja jäi, kun harrastukset vaihtuivat ja pelaaminen väheni, mutta vuosien ajan Pelit-lehtiä on keräilty sen verran, että 90-luku on täytetty. Lehdet ovat mökin vessalukemisesta siirtyneet parempaan säilöön ja niitä tulee toisinaan poimittua luettavaksi.
Markkinoinnin vaikutusta ei voi väheksyä, mutta kyllä ne parhaat pelit on jo itse pelattu ja koettu, niin hyvässä kuin pahassa, vaikka edelleen tekniikka ja elämä yllättää. Pelit-lehtien kultavuodet, alkuperäisten lehtien sisältö ja tyyli eivät unohdu. Yksittäisiä uudempia Pelit-lehtiä on tullut ostettua, ja erityisesti kesäisin ns. tuplajulkaisuja irtonumeroina. Tyylissä ja sisällössä on jonkin verran huomattavissa paluuta vanhaan, josta tykkään.
Pelaaja-lehti ei ole tuttu, mutta kohtalonsa kuitenkin niin harmillista, että laitoin tämän aikakauden päätteeksi juuri tilaukseen Pelit-lehden paperisen version. Olen varmaankin viimeinen tilaaja, joka maksaa tällaisesta sisällöstä. Pelit-lehteä on mm. E-kirjaston kautta yritettyä lukea, mutta samaa fiilistä digitaalisesta versiosta ei vaan saa, eli kyllä se paperinen edelleen pitää pintansa, kun on aika- ja laite- ja alustariippumaton, lisäksi fyysinen kosketus, tunne, ja tuoksu. Se voi olla, että tässä ajassa samanlaista paluuta historiaan ei ole, ei ennen pohjamutia.
Näin jo edesmenneen digitaalisen murroksen aikakautena kaikki fyysisen materiaalin, median sinnittely ja uudelleen tulemisen toivo antaa uskoa tulevaisuuteen, tai sitten se on vain paluuta omissa ajatuksissa paikalliseen, omaan kirjastoon. Kaikki fyysinen muuttuu joksikin, mitä et omista, ja johon ei voi palata.
Näin menneisyyden mielistelijänä, nykyään saan paljon irti io-techistä. io-tech on oman aikansa jonkin sortin itsenäinen ns. vanhan ajan Pelit-lehti laajemmalla tarjonnallansa, tai aikansa C-Lehti, tai Bitti, tai jopa enemmän.
Mitäpä Io-tech olisi lehtenä?
Fyysisyyden nimissä, suosittelen tutustumaan vielä elossa olevaan Skrolliin, ja Mikrobitillä vielä riittää tilaajia, joten jotakin fyysistä sikiötä, kuten Pelit-MB-Skrolli-io-tech-yhdistelmää odotellessa.
Märissä unelmissa kävijämäärien, tilaajakunnan edelleen kasvaessa Sampsan imperium jatkuisi io-techin omassa lehdessä, jossa uusimpina uutisina olisi uusimmat laitteet, retro, pelit, ja sarjakuva, jonka päähahmoina ovat @Sampsa ja @Juha Kokkonen. Fyysisen median tilaajat ovat valitettavasti kuolevaa sorttia, kun mainosmyynti kannattaa digitaalisesti.
Niin ja tähän vielä, että Pelit tilattu, tilaa sinäkin, niin jatkat historiaa.
Jos rahat tulevat videoista joskus tulevaisuudessa, niin onko kirjoitetun sisällön julkaisemisen esteenä sen tuottamisen vaatima vaiva, vai halu välttää videoiden kannibalisoiminen?Ajatus printtiin "laajentamisesta" on siis täysin pois laskettu ja fokus on enemmänkin siinä, miten kirjoitettu sisältö netissä säilyy ja jatkuu.
Mitenkähän nuo youtuben/spotifyn/... autodubbaukset kontentille? Ehkä yleisöä saisi laajennettua jos videoihin automaattisesti generoituu myös englannin tai miksei vaikka intiankielinen puhe? Olen odotellut, että dubbaukset yleistyvät. Mielenkiintoista yrittää katsoa kontenttia mikä aikaisemmin oli kielimuurin vuoksi katsomiskelvoton. Antaa ainakin perspektiiviä kun ihan toisen kulttuurin podcastia tms. kuuntelee. Toki se on melko mahdoton sanoa meneekö viraaliksi vai katoaako isoon massaan, mutta ainakin jonkinlainen mahdollisuus mikä ei vaadi isoa määrää lisätyötä kun dubbaus tapahtuu ai:lla ja ehkä jopa automaattisesti työkalussa/alustalla.Mukava kirjoitus ja kiitos kehuista.
Me ollaan saatu 8 vuodessa io-tech rullaamaan yrityksenä voitollisesti ja liikevaihto pyörinyt 400 000 euron tienoilla. Nykyisellä tekemisellä ja osamaisella en usko, että puolta miljoonaa suuremmaksi pystytään kasvamaan, mutta samaan aikaan tilanteeseen voi olla todella tyytyväinen. Vuosien varrella olen ymmärtänyt, että päätön kasvun tavoittelu on hengästyttävää ja kuluttavaa, eikä se ole nykyään enää fokus.
Viimeisen 4-5 vuoden aikana ainoa, mikä on kasvanut on videon osuus ja viime vuonna 2024 sen osuus oli liikevaihdosta vajaa 50 %.
3 vuoden kuluttua todennäköisesti video on suurempi bisnes kuin io-tech-sivusto ja Techbbs-foorumi. Sama median murros on ollut jo pidempään käynnissä netissä, mikä nähtiin printin ja netin kanssa.
Ajatus printtiin "laajentamisesta" on siis täysin pois laskettu ja fokus on enemmänkin siinä, miten kirjoitettu sisältö netissä säilyy ja jatkuu.
YouTube ei vielä tarjoa Suomessa mahdollisuutta(?) tarjota audioraitaa usealle kielelle, mutta kun se tulee niin kyllähän meidänkin sisältö periaatteessa voi tavoittaa suuremman yleisön.Mitenkähän nuo youtuben/spotifyn/... autodubbaukset kontentille? Ehkä yleisöä saisi laajennettua jos videoihin automaattisesti generoituu myös englannin tai miksei vaikka intiankielinen puhe? Olen odotellut, että dubbaukset yleistyvät. Mielenkiintoista yrittää katsoa kontenttia mikä aikaisemmin oli kielimuurin vuoksi katsomiskelvoton. Antaa ainakin perspektiiviä kun ihan toisen kulttuurin podcastia tms. kuuntelee. Toki se on melko mahdoton sanoa meneekö viraaliksi vai katoaako isoon massaan, mutta ainakin jonkinlainen mahdollisuus mikä ei vaadi isoa määrää lisätyötä kun dubbaus tapahtuu ai:lla ja ehkä jopa automaattisesti työkalussa/alustalla.
Jos yrityksen toiminnassa joku ei tuota, niin on syytä miettiä kuinka järkevää sitä on tehdä käyttämällä siihen aikaa, rahaa ja resursseja.Jos rahat tulevat videoista joskus tulevaisuudessa, niin onko kirjoitetun sisällön julkaisemisen esteenä sen tuottamisen vaatima vaiva, vai halu välttää videoiden kannibalisoiminen?
Olipas harmillinen juttu Pelaaja-lehdelle, sen toimitukselle. Aikansa julkaisu päättyi. Olisiko tässä nyt laajalla yhteisöllä vaikutusmahdollisuus jatkolle? Ehkäpä ei enää pelkästään Pelaaja-lehden tilaajakunnalle, vaan jonkinlaiselle sekasikiölle, sopuisalle yhdistelmälle, eli nykyiselle Pelit-lehdelle? Kysymys on, kauanko Pelit-vielä sinnittelee? Kannattaisiko panostaa myös muuhun kuin pelkkään lehteen, hassun nokkelaan sisältöön? Mitäpä sanottavaa on esim. verkkosivuista? Siellä vaikkapa "nörttikirppis", jossa melko tuore ilmoitus on vuodelta 2019? Ei ole tätä päivää.
Lehtimyynnissä digitalisaation vaikutukset näkyvät, kun mainoksia myydään verkossa, eikä paperilla, vähemmän luetaan hidasta mediaa, paperia, joka maksaa. Tilaajamäärät laskevat, paino maksaa, logistiikka maksaa, ja kun lehti kolahtaa postilaatikkoon, niin kaikki onkin jo vanhaa. Sopii hidasälyisille, tulevaisuuden vastustajille ja todellisuudentajuisille.
Hinta voi olla perusteltu, mutta miksi maksaa, kun kaiken tiedon saa ilmaiseksi muualta? Harvassa ovat ne, jotka tulevat edelleen maksamaan paperista, ja se myös näkyy sisällössä? Vai miten hinnan, digitaalisuuden ja fyysisyyden sopusointu saavutetaan?
Tässä omia alkukantaisia kokemuksia, jotka lähinnä liittyvät Pelit-lehteen, mutta sitä kautta myös, Pelaaja-lehteen.
Ihan ihka-ensimmäisiä Pelit-lehtiä tuli luettua kirjastossa usean vuoden ajan. Olin kirjaston vakiokävijä, ja aina uutta lehteä kärkkymässä. Kirjastoon oli matkaa muutama sata metriä, joten siellä tuli säännöllisesti käytyä. Haalittu lukumateriaali koostui tekniikasta, metsästyksestä, sarjakuvista/scifistä, mutta Pelit-lehdet veti tuolloin näistä pisimmän korren. Vakiopaikka oli kulmassa, ikkunan lähellä, jossa lehdet luettiin uudestaan ja uudestaan. Lehtihyllyseinällä, eikä omalla vakilukupaikalla koskaan ollut ruuhkaa.
Istumapaikka vaihtui, ja saman pöydän ääreen kokoontui lopulta samoista aiheista tykkääviä kavereita. Osa on jo mullan alla ja muutaman kanssa aina palataan menneisyyteen.
Kirjastossa uusin lehti odotti aina tuoreena lukijaansa kirjaston lehtiseinän lehtiluukun/pleksin takana ja muut aiemmat numerot oli luettavissa samassa lokerossa. Kirjastossa näitä tuli luettua niin tarkasti läpi, että edelleen tiettyjen numeroiden sisältö, aiheet ja aukeamat ovat jääneet hyvin mieleen, graafinen ilme ja ne sanailut. Pelit-lehteä ei koskaan tilattu kotiin, mitä nyt tilattuja 7 päivää ja Seuraa tuli lueskeltua (Seura-lehden Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvat).
Pelit-lehden alkuaikoina mielenkiinnon kohteina olivat Nintendo, Commodore, tytöt, Sega ja PC. Okei, monta näistä sain, mutta mitä jäi… Pelit-lehti kuitenkin unohtui ja jäi, kun harrastukset vaihtuivat ja pelaaminen väheni, mutta vuosien ajan Pelit-lehtiä on keräilty sen verran, että 90-luku on täytetty. Lehdet ovat mökin vessalukemisesta siirtyneet parempaan säilöön ja niitä tulee toisinaan poimittua luettavaksi.
Markkinoinnin vaikutusta ei voi väheksyä, mutta kyllä ne parhaat pelit on jo itse pelattu ja koettu, niin hyvässä kuin pahassa, vaikka edelleen tekniikka ja elämä yllättää. Pelit-lehtien kultavuodet, alkuperäisten lehtien sisältö ja tyyli eivät unohdu. Yksittäisiä uudempia Pelit-lehtiä on tullut ostettua, ja erityisesti kesäisin ns. tuplajulkaisuja irtonumeroina. Tyylissä ja sisällössä on jonkin verran huomattavissa paluuta vanhaan, josta tykkään.
Pelaaja-lehti ei ole tuttu, mutta kohtalonsa kuitenkin niin harmillista, että laitoin tämän aikakauden päätteeksi juuri tilaukseen Pelit-lehden paperisen version. Olen varmaankin viimeinen tilaaja, joka maksaa tällaisesta sisällöstä. Pelit-lehteä on mm. E-kirjaston kautta yritettyä lukea, mutta samaa fiilistä digitaalisesta versiosta ei vaan saa, eli kyllä se paperinen edelleen pitää pintansa, kun on aika- ja laite- ja alustariippumaton, lisäksi fyysinen kosketus, tunne, ja tuoksu. Se voi olla, että tässä ajassa samanlaista paluuta historiaan ei ole, ei ennen pohjamutia.
Näin jo edesmenneen digitaalisen murroksen aikakautena kaikki fyysisen materiaalin, median sinnittely ja uudelleen tulemisen toivo antaa uskoa tulevaisuuteen, tai sitten se on vain paluuta omissa ajatuksissa paikalliseen, omaan kirjastoon. Kaikki fyysinen muuttuu joksikin, mitä et omista, ja johon ei voi palata.
Näin menneisyyden mielistelijänä, nykyään saan paljon irti io-techistä. io-tech on oman aikansa jonkin sortin itsenäinen ns. vanhan ajan Pelit-lehti laajemmalla tarjonnallansa, tai aikansa C-Lehti, tai Bitti, tai jopa enemmän.
Mitäpä Io-tech olisi lehtenä?
Fyysisyyden nimissä, suosittelen tutustumaan vielä elossa olevaan Skrolliin, ja Mikrobitillä vielä riittää tilaajia, joten jotakin fyysistä sikiötä, kuten Pelit-MB-Skrolli-io-tech-yhdistelmää odotellessa.
Märissä unelmissa kävijämäärien, tilaajakunnan edelleen kasvaessa Sampsan imperium jatkuisi io-techin omassa lehdessä, jossa uusimpina uutisina olisi uusimmat laitteet, retro, pelit, ja sarjakuva, jonka päähahmoina ovat @Sampsa ja @Juha Kokkonen. Fyysisen median tilaajat ovat valitettavasti kuolevaa sorttia, kun mainosmyynti kannattaa digitaalisesti.
Niin ja tähän vielä, että Pelit tilattu, tilaa sinäkin, niin jatkat historiaa.
Olihan tuossa vanhan tunnuksen uudelleen aktivoinnissa enemmän eksklusivuuden tuntua, kun piti Nirvin kanssa asioida oikein sähköpostin välitykselläHäärääkö webkehitysyhtiö Planetoidi edelleen pelit.fi-sivuston (saitin alaosassa footerissa) taustalla? Yritys (edustajan nimimerkki 'ninjapiraatti') toteutti nähtävästi kokonaisuudessaan uuden foorumin Sanoman myytyä lehden pois vuonna 2013.
Sanoma ei kuulemma sallinut paljoa keskustelupalstaan sijoittaa, sama vaivaa näemmä myös nykyistä kustantajaa tämän ketjun "toimittaja aktivoi tilaajatunnuksia käsin" -keskustelu perusteella. Oletin Planetoidilla olevan järjestelmänvalvojan oikeudet.
Hinta voi olla perusteltu, mutta miksi maksaa, kun kaiken tiedon saa ilmaiseksi muualta? Harvassa ovat ne, jotka tulevat edelleen maksamaan paperista, ja se myös näkyy sisällössä? Vai miten hinnan, digitaalisuuden ja fyysisyyden sopusointu saavutetaan?
Diginatiivi on vähän eri asia. Ne on ne, jotka eivät ole koskaan kokeneet muuta kuin sen että kaikki löytyy jostain puhelimesta. Ja että jonkun täytyisi ohjelmat ensin koodatakin. Diginatiivilla siinä kohtaa aivot solmussaKuten joku sanaili joskus Muropaketin puolella muodostaen (itselleni) uudissanan "Diginatiivi" (sekä uudistuminen käyttäjien ehdoilla mistä voi olla montaa mieltä).
Mutta näin rapiat puolivuosisataa eläneenä voin sanoa että jostain kumman syystä taidan olla enempi sittenkin diginatiivi joten en tilaa tai lue lehtiä, en aamulehteä, hesaria, mikrobittiä, pelitlehtejä tai muutakaan. Koska itselleni tiedon etsiminen netistä käy nopeammin ja yleensä olen löytänyt itseäni kiinnostavan tiedon jo nopeammin kuin edes päivittäin ilmestyvä suomenkielinen media sitä tarjoaa. Saati sitten kerran viikossa tai kerran kuukaudessa ilmestyvä lehti.
Suosittelen Dark Reader lisäosaa, toimii myös mobiilin Firefox-selaimessa.Tummaa teemaa kyllä kaipaisi tuo foorumi. Muuten ei ole valittamista. Ihan mukava sielläkin on välillä käydä keskustelemassa peleistä, joista ei täällä välttämättä niin paljon keskustelua ole.
Forum software by XenForo™ ©2010-2016 XenForo Ltd.
Tämä viesti kyllä resonoi omiinkin kokemuksiin noista lehdistä, ja siihen miksi pidin aikanaankin Pelaaja- lehteä parempana mitä Pelit- lehteä. Pelaajassa juuri mainitsemasi asiat olivat niitä mitä Pelit lehdestä puuttui. Itselläni tilaus päättyi ennen yhdistymistä pelaamisen jäämiseen muiden harrastusten jalkoihin. Erityisesti hyvät, pahat& rumat oli sellanen mikä tuli luettua aina kokonaan ja hekotettua useimmin niille rumille. Tulipa sanottua, oli useimmiten myös aika hyvä.Pelaajan jälkeinen Pelit-tilausjakso tuli päätökseen ja tein heti peruutuksen.
Pelaaja-lehti oli sellainen että kun se oli tullut postilaatikosta niin sen jätti esille, keitti kahvit ja selasi/luki läpi työpäivän jälkeen..
Pelit-lehti on tässä vuoden aikana ollut sellainen että varmaan paria numeroa tullut vähän katsottua. Otin nyt vanhan Pelaaja-lehden ja uuden Pelit-lehden käsiini ja halusin oikein miettiä miksi Pelit-lehti ei vaan lähde.
Tässä yhteenvetoa mikä tökkii Pelit-lehdessä:
Summa summarum: Pelit-lehdessä tekijät jää kaukaisiksi, ei palstoja/haastatteluita, paperi on huonolaatuisempaa, AD/taitto sekavaa.
- Taitto/AD on huonolaatuista. Pikkukuvia lätkitään vähän kaikkialle, hyvä esimerkki sivulla 12-13 oleva Road to Vostok ennakko. Aukeamalla on yhteensä kahdeksan kuvaa ja jokaisessa jokin mukahauska-kommentti. Lisäksi tekstit ovat aina kuvien päällä, Pelaaja-lehdessä oli kuvan päällä tekstiä myös mutta usein valkoinen tausta ja musta teksti. Kuvia oli vähemmän mutta ne olivat isompia.
- Paperin laatu on huonompi verrattuna Pelaaja-lehteen. Pelit-lehti on vähä kuin sanomapaperia lukisi ja Pelaaja-lehti oli laadukasta valokuvapaperia.
- Tekijät/avustajat jäävät kaukaisiksi, Pelaaja-lehti alkoi aina toimituksen kuulumisilla jossa myös mainittiin heidän kolme parasta nyt. Näistä tuli paljon hyviä sarja/leffa/kirja-vinkkejä ja tekijät tulivat tutuiksi. Vähän sellainen että jos olisi törmännyt niihin jossain niin olisi voinut kysyä matkasta tms jonka tiesi heidän tehneen.
- Pelaaja-lehdessä oli usein studio- ja tekijöiden haastatteluita.
- Pelaaja-lehdessä oli vaihtelua ja eri palstoja kuten "tulipa sanottua", "hyvät, pahat ja rumat", poimintoja pelaaja.fi ja forumin kommentteja, myydyimmät pelit per maa, jne. Pelit-lehdessä ei ole mitään tällaisia.
Hyvä esimerkki taiton sekavuudesta on kun katsoo pelien julkaisukalenteria.
Pelaaja:
![]()
Pelit:
![]()
Toivottavasti muut viihtyvät ja jatkossakin on edes yksi peliaiheinen lehti olemassa.
Nämä on vähän että mikä on kenellekin ollut se tärkeä lehti silloin kun on niinsanotusti "peak" kamaa. Itsellä Pelit ja tietyt ulkomaalaiset pelilehdet 90-luvun lopulta/2000-luvun alusta, ja kyllähän nuo kuvaukset aika hyvin osuu senaikaiseen Pelit-lehteen, jossa lähes kaikki toimittajat&avustajat oli tietynlaisia "hahmoja" vaikka niitä ei ollut livenä koskaan nähnytkään. Eihän printtilehtien tekemiseen valitettavasti enää oikein missään ole tuollaista samanlaista draivia kuin aikoinaan, ja se oikeanlainen huumorikin on herkästi sellainen "tietyn aikakauden juttu" jota on vaikea ylläpitää loputtomiin. Pelit- lehdestä luen mielelläni niitä hyvin taustoitettuja pitkiä juttuja jotka vetoaa tyypillisesti nostalgian nälkään eli ysärin naavaparroille suunnattu. Lisäksi jonkun verran bongaan sieltä Steamin wishlistille sellaisia vähän huomiota saaneita pelejä jotka muuten olisin melko varmasti missannut. Mutta ihan hyvin voi olla myös tyyliin 15- 20 sivua putkeen missä ei ole minulle mitään luettavaa, johtuen ihan siitäkin että en pelaa konsoleita ja on genrejä jotka on minulle täysin evvk eikä ole jotain humoristitoimittajaa pelastamassa asiaa kuten aikoinaan.Summa summarum: Pelit-lehdessä tekijät jää kaukaisiksi, ei palstoja/haastatteluita, paperi on huonolaatuisempaa, AD/taitto sekavaa.
- Tekijät/avustajat jäävät kaukaisiksi, Pelaaja-lehti alkoi aina toimituksen kuulumisilla jossa myös mainittiin heidän kolme parasta nyt. Näistä tuli paljon hyviä sarja/leffa/kirja-vinkkejä ja tekijät tulivat tutuiksi. Vähän sellainen että jos olisi törmännyt niihin jossain niin olisi voinut kysyä matkasta tms jonka tiesi heidän tehneen.
- Pelaaja-lehdessä oli usein studio- ja tekijöiden haastatteluita.
- Pelaaja-lehdessä oli vaihtelua ja eri palstoja kuten "tulipa sanottua", "hyvät, pahat ja rumat", poimintoja pelaaja.fi ja forumin kommentteja, myydyimmät pelit per maa, jne. Pelit-lehdessä ei ole mitään tällaisia.
Wallu saanee pitää sarjakuvapalstaansa jonkinlaisena kunnianosoituksena, äijähän kuvitti ja taittoi Pelit-lehteä ekasta numerosta lähtien ja sitä ennen Mikrobittiä jostain kasarilta asti. Kuuluu ns. kalustoon, vaikkei enää toimituksen jäsen olekaan. Toki ikääkin tulee tänä vuonna 70 vuotta täyteen.Ruudun takaa tms. tuntuu jotenkin täysin irralliselta lehden muuhun sisältöön verrattuna
Näinhän se on, mutta aikansa kutakin. Toki koko lehtikin tarvitsisi kasvojen kohotuksen.Wallu saanee pitää sarjakuvapalstaansa jonkinlaisena kunnianosoituksena, äijähän kuvitti ja taittoi Pelit-lehteä ekasta numerosta lähtien ja sitä ennen Mikrobittiä jostain kasarilta asti. Kuuluu ns. kalustoon, vaikkei enää toimituksen jäsen olekaan. Toki ikääkin tulee tänä vuonna 70 vuotta täyteen.
En ole päässyt noihin NNirvin juttuihin sisään siten, että olisin jotenkin erityisenä niitä pitänyt. En siis seuraa/ole muistaakseni seurannut missään Pelit- lehden ulkopuolisessa maailmassa.Olin aikoinaan Pelit-tilaaja 90- ja 2000-luvuilla ja sen jälkeen määräaikaisia tilauksia silloin tällöin. Ostin myös irtonumeroita vielä 2020-luvulla.
Mutta iso turn off, kun havaitsin NNirvin paasaamassa vihervasemmistolaista ideologiaa Twitterissä/X:ssä. Ei vaan pysty enää mitenkään objektiivisesti suhtautuun lehden toimitukseen, varsinkin kun tuo sanoma paistaa vähintäänkin kolumneissa ja jonkin verran arvosteluissakin läpi.
Pelaajalehdellähän oli Pelaaja-cast. Ilmeisesti sekin nyt sitten lopetettiin yhdistymisen myötä?Pelit-podcast olisi kyllä kova. Joku Kuorikoski ja Wickström jauhamassa peleistä ja pelialan ilmiöistä tai vaikka vanhoista peleistäkin olisi mielenkiintoista kuunneltavaa. Herroilla kun on uskomattoman paljon tietoa ja kokemusta peleistä, konsoleista ja melkein mistä vaan peleihin liittyvästä. Sitä en kyllä tiedä miten mikki pysyy kädessä, mutta kai siitä hyvä tulisi. Aika tosin voisi olla kortilla, koska eivät taida tätä kuitenkaan päätyökseen tehdä, mutta kavereilla tuntuu muutenkin olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä tavan tallaajilla.
Pakko tarttua tähän. Aivan ihme settiä selittänyt ja varjonyrkkeillyt kuvitteellisia vihollisiaan vastaan pari vuotta X:ssä. Lopetin tilauksen ja koko forumin lukemisen 2017, kun laadukkaalle forumille alkoi pesiytyä narsistinen vihervasemmistolainen asenne. Harmi etten muista tarkkaan mikä viesti katkaisi kamelin selän.Olin aikoinaan Pelit-tilaaja 90- ja 2000-luvuilla ja sen jälkeen määräaikaisia tilauksia silloin tällöin. Ostin myös irtonumeroita vielä 2020-luvulla.
Mutta iso turn off, kun havaitsin NNirvin paasaamassa vihervasemmistolaista ideologiaa Twitterissä/X:ssä. Ei vaan pysty enää mitenkään objektiivisesti suhtautuun lehden toimitukseen, varsinkin kun tuo sanoma paistaa vähintäänkin kolumneissa ja jonkin verran arvosteluissakin läpi.
En kanssa tiedä miten tähän on tultu. Tämä on 2020-luvun juttuja. NNrirvi oli myös allekirjoittaneen idoli ja esikuva aikanaan.Pakko tarttua tähän. Aivan ihme settiä selittänyt ja varjonyrkkeillyt kuvitteellisia vihollisiaan vastaan pari vuotta X:ssä. Lopetin tilauksen ja koko forumin lukemisen 2017, kun laadukkaalle forumille alkoi pesiytyä narsistinen vihervasemmistolainen asenne. Harmi etten muista tarkkaan mikä viesti katkaisi kamelin selän.
90-luvulla tuli koulun jälkeen mentyä kirjastoon lukemaan Pelittiä, ja se oli paras lehti mitä tiesin. NNirvi myös legenda. Pidin sanaleikeistä ja vitsit olivat erittäin hyviä. 2010-luvulla myös vanhenivat samaan tahtiin lukijoiden kanssa. Jopa GamerGaten aikaan 2014 siellä oltiin paineen alla järjen äänenä, mutta jankkaus "naisvihasta" sai lopulta forumin porukan (ja osan lehdestä) idiooteiksi. Ei vain haluttanut tai pystynyt olemaan siinä seurassa. Onneksi löysin tämän io-techin.
Jännä miten sama kävi Star Warsille samoihin aikoihin.
Tai ajan henki. Nykyisin tuntuu, että ihmisillä on jokin omituinen tarve lähinnä huutaa asioista, etenkin poliittisista, kaikkialle, eikä sitä omaa huutamista oikein osata rajata enää siihen mihin ehkä rahkeet riittää. Ja nimenomaan pitää huutaa, eikä keskustella.Ehkä sitten ikä tuo NNirvinkin tapauksessa tarvetta tuoda omaa yhteiskunnallista asennettaan esille. Kuten nyt on tilanne myös monissa peleissä. Pitää mainostaa ja tunkea omaa ideologiaa kaikille.
Kalikka taas kalahti kohteeseen. Jos tuot politiikan videopelejä käsittelevään lehteen niin kai siitä saa myös antaa palautetta?Voisko tän huuhaa-politiikkasekoilun tunkea sille osoitettuun ketjuun politiikkaosastolla?
Onko tämä tuon lehden palautekanava? Ei.Kalikka taas kalahti kohteeseen. Jos tuot politiikan videopelejä käsittelevään lehteen niin kai siitä saa myös antaa palautetta?
Mutta tunkekaa mihinkä haluatte. Mun mielipide Pelit-lehdestä oli tässä.
Onko tämä tuon lehden palautekanava? Ei.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.