"lähes puolet ajomatkoista on oikeasti alle viiden kilometrin mittaisia"
En jaksanut lukea kyseistä 5000-sivuista pdf:ää läpi, joten miten tuo on siinä laskettu?
Esim. jos ajan yhden muksun 2km päähän päivähoitoon ja toisen muksun kouluun siitä 2,9km päähän, ja sen jälkeen ajan töihin 60 km päähän, lasketaanko silloin että 2/3 ajoistani on alle 3 km pituisia, ja ne minun pitäisi ennemmin tehdä kävellen, julkisilla tai sähkökengurupallolla?
Eli aamuohjelmani olisi että kävelen kahden lapsen kanssa 2km päiväkotiin, sieltä vaikka julkisilla 2,9km koululle, sitten juoksen 4km takaisin kotiini, ja lähden ajamaan 60km töihin? Jos teen nuo kaikki matkat autolla, teen süntia ja minulle pitäisi lätkäistä kymmenkertainen raippavero turhasta ajelusta?
Nykyisin työmatkani on tosiaan tuo 60 km vaikka asun pääkaupunkiseudulla. Vuosia sitten kävin töissä (ajaen, ei linnuntietä) 7,8 km päässä, ja tein työmatkani aina autolla.
Miksi en sitten tehnyt sitä pyöräillen tai julkisilla?
1. Julkiset: Ekanakin julkisilla kyseinen matka ei ollut 8 km vaan paljon paljon enemmän, koska julkiset eivät kätevästi kulkeneet poikittain kyseiseen suuntaan. Sen sijaan minun olisi pitänyt kiertää julkisilla paljon kauempaa ja tehdä kaksi vaihtoa, ja matkaan julkisilla olisi mennyt lähemmäs tunti (omalla autolla 10-14 minuuttia pikkuteitä pitkin).
Lisäksi siihen aikaan ei vielä ollut HSL-vyöhykeuudistusta, ja kyseinen työpaikka sattui just olemaan hieman Espoon puolella, kun taas itse asuin just kunnanrajan toisella puolella, Vantaalla. Eli tehdäkseni tuon suht lyhyen matkan julkisilla, olisin joutunut ostamaan paljon kalliimman seutulipun jolla voi matkustaa neljän kunnan alueella. Nykyisin tämä ei enää olisi ollut ongelma vaan olisin selvinnyt AB-vyöhykelipulla (vyöhykeuudistus oli hyvä asia vaikka monet A-vyöhykkellä asuvat ja liikkuvat sitä vastustivatkin, kun he joutuvat ostamaan myös B-vyöhykkeen kattavan lipun vaikka eivät koskaan käy Kalliota pohjoisempana).
2. Pyöräillen: kokeilin tätä pari kertaa yhtenä kesänä kun autoni oli huollossa, ja pieleen meni. Läppärireppu selässäni hikoilin kuin pistetty sika vaikka pyrin pyöräilemään suht rauhallisesti, töihin päästyäni olin hikinen ja olisi pitänyt käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ennen työpisteelle menoa.
Seuraavassa työpaikassani Helsingin keskustassa muistan erään neidin työpaikalla maininneen että hän pyöräili aina työpaikalle Malminkartanosta asti. Ihailtavaa, mutta kun kysyin häneltä asiasta kuukautta myöhemmin, hän oli lopettanut kyseisen pyöräilyn koska kyseisessä työpaikassa ei ollut suihkutiloja, eikä häntäkään hotsittanut enää tulla hikisenä töihin. Päätyi samaan lopputulokseen kuin minä aikaisemmassa työpaikassani.
Siihen aikaan ei vielä ollut sähköpotkulautoja, ehkä sellaisella voisi nykyisin viitsiä niin ei tarttisi hikoilla. Tosin ei talvella tai rankkasateessa.