Jos nyt oletetaan että työn tekijöiswtä ei kiinni, akkussa menee kaikki uusiks joka tapauksessa ja akussa menee elektroniikka uusiksi joka tapauksessa. Hyllystä ei voi ottaa valmista settiä, mutta mikä mielestäni on kipupiste. mikä pitkittää vuodella projektia ? Jos ei nyt juututa heittämääni jännitteeseen, jos nimenomaan satavolttia on haaste.
Näetkö mitään etuja jos jännitteen voisi aidosti valita. Maalikkona julkastusta labrasta ensimmäisenä tulee mieleen virrat, ja se että isot virran, pienet jännitteet on vaiketa. Maalikkona kuvittelen että pienet jännitteet kymmennetvoltit, satavolttia ei lisää ongelmia, 400 voltin dc lataukseen ne joka tapauksessa suunniltu, tai oikeastaan tarinan akulla 800 volttia.
Drooni tapauksessa, niin mikä elektroniikka tiimillä veisi vuoden muita pidempään, ymmärrän että hyllyssä on komponentteja jotka hanskaa virrat ja jännitteet johonkin asti, vähän pitää jättää pelivaraa ja ne voi parametroida yksinkertaisin raja-arvoin. Ymmärtääkseni ei nyt ole tähtitiedettä , hyllytavarasta suunnitella simpeliä elektroniikkaa joka pitää turvarajat, jännite, virta, ja lämpötila. Toteuttaa virta/jännitelähdettä.
Tarinan mukaan nano akku on paljon helpompi kuin perinteisesti, eli ei tarvi olla jotain perinteisen kemian hiottuja algoritmejä, niillä ei mitään lisäarvoa.
Jos taasen tarvitaan kehittyneitä algortimejä , niin ne perinteiset menee roskiin sillä sekunnilla.
Droonissa jos voit valita jännitteen , niin yksinkertaistaa sitä akkua sen suunnittelua, siinä se akkukenno on osa runkoa.