No eikö silloin olisi yhteiskunan etu, että taparikolliset saisivat kuolemantuomion, jonka jälkeen eivät olisi enää tekemässä rikoksia?
En usko että olisi. Itselläni ei ole mitään vahvaa moraalista näkemystä siitä, että tappaminen on kategorisesti väärin (aika ristiriistaista se lihaa syövältä olisikin). Enemmän mietin tätä siitä näkökulmasta millaisessa ja kenen päätöksien mukaan akennetussa yhteiskunnassa haluan elää.
Tavoite pitää mielestäni olla minimoida väkivalta ja tappaminen, ja erittäin konkreettinen tapa toteuttaa tätä tavoitetta on se, että hallinnon käyttämä väkivalta pidetään niin vähäisenä kuin mahdollista. Eli ei kuolemanrangaistusta, poliisin käyttämää väkivaltaa rajoitetaan ja valvotaan, tarpeettoman vahva väkivalta kansalaisen itsepuolustuskeinona on sanktioitu. Suomessa mielestäni ollaan tässä yleisesti aika terveillä linjoilla. Lisänä tämän puolesta puhuu vielä se, että jos vahva ja herkästi käytettävä valtion väkivaltakoneisto kerran rakennetaan, on sitä helppo käyttää tulevaisuudessa väärin (esim. poliittisen epävakauden lisääntyessä).
Toinen puoli asiaa on sitten se, että en pidä hyvänä kehityksenä linjata rikosoikeudellisia sanktioita yhteiskunnan verenhimoisimpien äänenpainojen mukaan. Väkivaltarikollinen voi pahoinpidellä ja tappaa, koska suuttui, koska toinen ärsytti tai ihan vain koska väkivallan tuoma voiman ja vallan kokemus tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Toisaalta tähän vastaaminen samantasoisella väkivallalla normalisoi väkivallan käyttöä ja voi johtaa kierteeseen jonka lopussa ollaan huonommassa tilanteessa kuin ilman yhteiskunnan väkivaltavastetta.
Maailmaa kun katsoo, niin yleisesti mitä sallivammin jossain maassa suhtaudutaan hallinnon käyttämään väkivaltaan (kuolemanrangaistus on käytössä, poliisin käyttämää väkivaltaa ei rajoiteta tms.) niin sen paskempi paikka se maa on keskivertokansalaiselle elää.
Toki meillä on kehittämisenkin paikkoja, yksi sellainen on, että meillä pitäisi olla selkeästi linjattu tapa käsitellä toistuvaan piittaamattomaan väkivaltaan syyllistyviä. Pahimpia parantumattomia väkivaltarikollisia (tyyliin sarjakuristaja Penttilä) varten pitäisi olla käytettävissä "oikea" elinkautinen, eli vankilatuomio ilman takarajaa. Toinen merkittävä asia on se, että päihdeongelmaisten auttamiseen pitäisi kehittää tehokkaampia tapoja jo siitäkin syystä, että känni/huumepäissään tehdään aivan valtava osuus meillä tapahtuvista rikoksista, niin väkivalta- kuin muistakin. Se miten päihdeongelmiin voisi tehokkaasti puuttua onkin sitten vaikeampi kysymys.