Suomen valtion default 2030-luvulla

[Sikatiiker]

Ensimmäinen lähinnä kuulostaa vitulliselta sykkimiseltä. Jos vielä pitäisi kehittää osaamistaan töiden lisäksi vapaa-ajalla, se on musta liikaa vaadittu.

Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että syyllistyn tohon ensimmäisen kohdan toimintaan. Kehitän siis omaa tietämystäni ja osaamistani ollakseni niin kilpailukykyinen työntekijä, että saan aina uusia töitä jos nykyinen menee konkkaan tms käy. Minusta tuo on viisautta, eikä liikaa vaadittu. Vaikutusta talouskasvuun en keksi äkkiseltään.

Toista kohtaa voi toki jossain määrin tehdäkin ilman että siitä on suurta vaivaa,

Tämä on ihan validi pointti. Jos työnantaja haluaa sinun kunnolla kehittävän jotain, järjestäköön sinulle työajan jolloin kehität sitä. Pienistä parannuksista omssa työnkuvassa puhuttaessa eri asia.

 

[Joku_242]

Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että syyllistyn tohon ensimmäisen kohdan toimintaan. Kehitän siis omaa tietämystäni ja osaamistani ollakseni niin kilpailukykyinen työntekijä, että saan aina uusia töitä jos nykyinen menee konkkaan tms käy. Minusta tuo on viisautta, eikä liikaa vaadittu. Vaikutusta talouskasvuun en keksi äkkiseltään.

Mulle riittää työajan puitteissa tapahtuva oppiminen. Toisaalta kulurakenne on sellainen, että pärjäisi hyvin ansiosidonnaisella eikä siten ole pakko olla niin kilpailukykyinen työntekijä että saisi heti töitä. Sittenhän sitä on aikaa ja energiaa opetella omalla ajalla jos jää työttömäksi.

 

[Fact0ry]

Jos meillä on kuitenkin vaikkapa poliittisilla päätöksillä rakennettu järjestelmä, johon sisältyy taloudellista toimeliaisuutta vähentäviä ja sitä kautta talouskasvua heikentäviä kannustinvaikutuksia, niin on vähän omituista siirtää vastuu tästä yksittäisille ihmisille.

Kyse on nimenomaan kannustimista. Se ei ole yksittäisten ihmisten vika, jos poliittisesti luodaan haitallisia kannustimia, ja talous menee sen takia kuralle. Tämä sinun ajattelusi on vähän sellaista, että ihmiset ovat ikään kuin olemassa vain maksaakseen veroja valtiolle.

Mielestäni ymmärrät viestini väärin. Kohdistan syyttävää sormeani nimenomaan Suomen nyky-yhteiskuntaan, poliittisiin päätöksiin, kannustimiin ja julkisuudessa tapahtuvaan keskuteluun jotka eivät kannusta yksilöitä taloudelliseen aktiivisuuteen ja innovointiin.

Yhteiskunta on juuri niin hyvä kuin siellä asuvat ihmiset. Hyvinvointiyhteiskunta romuttuu jos se ei laajamittaisesti rohkaise kynnelle kykeneviä taloudelliseen aktiivisuuteen monella eri saralla.

Ensimmäinen lähinnä kuulostaa vitulliselta sykkimiseltä. Jos vielä pitäisi kehittää osaamistaan töiden lisäksi vapaa-ajalla, se on musta liikaa vaadittu.

Oletko siis sitä mieltä, että mahdollisesti ensimmäisen työpaikan saatuaan yksilön ei lähtökohtaisesti pidä joutua käyttämän enää vapaa-aikaansa jotta pysyy relevanttina työmarkkinoiden kannalta? Tai että jonkun pitäisi maksaa palkkaa jokaisesta tunnista, jonka yksilö käyttää osaamisensa kehittämiseen, liittyi se työhön tai ei?

Toista kohtaa voi toki jossain määrin tehdäkin ilman että siitä on suurta vaivaa,

Kunpa vaan suurempi osa tekisi. Omassakin suomalaisessa pörssiyhtiössä tuntuu, että suuri osa organisaatiosta toimii vain kehityksen jarruna ja pyrkii pitämään asiat sellaisena kuin ne ovat tähänkin asti olleet.

kolmas vaatii lähinnä kulutuksen vähentämistä, mikä tietysti vähentäisi valtion tuloja ja yritysten tulosta.

Vaihtoehtoni ei tässä kohtaa ole kulutuksen vähentäminen vaan käyttötileillä makaavan pääoman fiksumpi hyödyntäminen. Kotiltalouksilla on Suomessa peräti 115 miljardia rahaa käytännössä nollakorkoisilla tileillä (lähde). Tätä pienempi summa (91,5 miljardia) on osake- ja rahastosijoituksissa. Jos tuosta 115 miljardista pistäisi vaikka puolet sijoituksiin, niin yhteiskunta kerryttäisi vajaat viisi miljardia euroa omaisuutta vuodessa. Nyt tuo potti sen sijaan menettää arvoaan inlaation verran vuodessa.

 

[Sikatiiker]

Mulle riittää työajan puitteissa tapahtuva oppiminen. Toisaalta kulurakenne on sellainen, että pärjäisi hyvin ansiosidonnaisella eikä siten ole pakko olla niin kilpailukykyinen työntekijä että saisi heti töitä. Sittenhän sitä on aikaa ja energiaa opetella omalla ajalla jos jää työttömäksi.

Strategia se on tuokin, en moiti. Ongelma on varmaan enimmäkseen oman pään sisällä kun ei malta olla jatkamatta samaa kakkaa vapaa-ajalla. Aina se on ensin innostusta ja lopulta vitutusta siitä ettei osaa sanoa ei. Useimmitenhan sitä huomaa kun jatkaa täyden päivän jälkeen iltaan saakka, ettei oikein enää mitään jää päähän ja tulee unohduksia yms hutilointeja.

Pidin ennen ihan torvina niitä joilla oli kahteen eri ammattiin tutkinnot, mutta näin aikuiseksi kasvaneena sekään ei yksilön näkökulmasta vaikuta enää yhtään hullummalta ajatukselta. Erilaisia strategioita on siis monia! Joillain varautuminen menee todella pitkälle ja jotkut ei varaudu mihinkään.

Valtion talouden kannalta olisi suotavaa, että työttömäksi jääneet suurin joukoin pyrkisi työllistämään itse itsensä yrittämällä kun työpaikoista on pulaa, mutta kun ei siihen oikein ole juuri koskaan Suomessa kannustettu. Multa katkeais kamelin selkä heti jos jäisin työttömäksi, itse asiassa perustaisin varmaan samalta istumalta osakeyhtiön ja seuraavaan päivään mennessä olisin jo soitellut potentiaaliset osakkaat läpi.

Edit:

Vaihtoehtoni ei tässä kohtaa ole kulutuksen vähentäminen vaan käyttötileillä makaavan pääoman fiksumpi hyödyntäminen. Kotiltalouksilla on Suomessa peräti 115 miljardia rahaa käytännössä nollakorkoisilla tileillä (lähde). Tätä pienempi summa (91,5 miljardia) on osake- ja rahastosijoituksissa. Jos tuosta 115 miljardista pistäisi vaikka puolet sijoituksiin, niin yhteiskunta kerryttäisi vajaat viisi miljardia euroa omaisuutta vuodessa. Nyt tuo potti sen sijaan menettää arvoaan inlaation verran vuodessa.

Tyypillisen suomalaisen ostovoima ei meinaa riittää seuraavaan palkkapäivään, joten tileillä makuutettavista rahoista isoin osa lienee (mutua) erittäin hyvätuloisten rahoja.

Keskituloinen joka pystyy säästämään rahaa kuukausittain, saattaa myös pitää 1-2kk palkkapuskuria sillä Suomen hinnoilla ei useimpien palkasta noin vain irtoa rahat edes yhteen eläinlääkärikäyntiin tai autoremppaan.

Sitten kun mietitään vielä miten velkaantuneita suomalaiset ovat asuntojensa ja autojensa kanssa, niin moni saattaa myös punnita että avaako salkun mistä on odotettavissa ensimmäisen vuosikymmenen ajan satasien-tonnien tuotto vai laittaako ylimääräiseen lainanlyhennykseen säästääkseen korkokuluissa.

Hyvinkin looginen ja perusteltu vinkki voi olla ristiriidassa toisen yksilön elämäntilanteen tai maailmankatsomuksen kanssa. Tuo velattomuus/sijoitusten maksimoiminen on vain yksi esimerkki. Mutta siis en sikäli ihmettele sitäkään jos tileillä makuutetaan rahaa. Nyt näyttää tulleen viime vuosina aika ketteriäkin tapoja säästää jos haluaa pikkukoron, esim. OP mobiilissa sai viime vuonna avattua säästötilin josta maksettiin jotain ~3% korkoa ja sieltä sai tehdä rajattoman määrän nostoja halutessaan ilman kuluja.

 

[finWeazel]

Jos miettii, että missä talouskasvu viipyy niin artikkeli antaa yhdenlaisen vastauksen tulevaisuudesta. Vaikea yritystenkään kasvaa jos ei löydy työvoimaa jotka haluavat tehdä töitä.

Suomalaisten työmotivaatio on viime vuosina heikentynyt, ja tämä näkyy etenkin nuorissa.

Työ koetaan vähän kuin semmoiseksi, että siellä sitten käydään, miten muu elämä sallii ja mahdollistaa, Jaskari totesi.

Järvinen on kiertänyt kouluttamassa esihenkilöitä sekä pörssiyrityksissä että myös pienemmissä yrityksissä ja julkisella sektorilla. Hänen mukaansa edellä mainitut ongelmat koskevat kaikkia.

Psykologi ihmettelee työntekijöiden outoja asenteita – ”Henkilö voi olla yllättäen poissa töistä eikä ilmoita mitään”

Yhä useampi työantaja kertoo työntekijöiden hupenevista työhaluista.

www.is.fi

 

[aop]

Jos miettii, että missä talouskasvu viipyy niin artikkeli antaa yhdenlaisen vastauksen tulevaisuudesta. Vaikea yritystenkään kasvaa jos ei löydy työvoimaa jotka haluavat tehdä töitä.

Psykologi ihmettelee työntekijöiden outoja asenteita – ”Henkilö voi olla yllättäen poissa töistä eikä ilmoita mitään”

Yhä useampi työantaja kertoo työntekijöiden hupenevista työhaluista.

www.is.fi

Suomessa ei ole oikein työn kannustimet kunnossa, kun palkat ovat paskat ja verot korkeat. Vittuako sitä rehkiä yhdenkään ylimääräisen euron edestä, jos sosialisti vie siitä kuitenkin puolet (todellisuudessa paljon enemmän, kun otetaan huomioon palkkakuitista piilotetut työnantajamaksut, jotka todellisuudessa ovat osa palkkakuluja)?

 

[finWeazel]

Suomessa ei ole oikein työn kannustimet kunnossa, kun palkat ovat paskat ja verot korkeat. Vittuako sitä rehkiä yhdenkään ylimääräisen euron edestä, jos sosialisti vie siitä kuitenkin puolet (todellisuudessa paljon enemmän, kun otetaan huomioon palkkakuitista piilotetut työnantajamaksut, jotka todellisuudessa ovat osa palkkakuluja)?

Charlie Mungerin sanoin "Näytä minulle kannustin, niin minä näytän sinulle lopputuloksen"

 

[Joku_242]

Oletko siis sitä mieltä, että mahdollisesti ensimmäisen työpaikan saatuaan yksilön ei lähtökohtaisesti pidä joutua käyttämän enää vapaa-aikaansa jotta pysyy relevanttina työmarkkinoiden kannalta? Tai että jonkun pitäisi maksaa palkkaa jokaisesta tunnista, jonka yksilö käyttää osaamisensa kehittämiseen, liittyi se työhön tai ei?

Ei ainakaan samaan aikaan kun on täysipäiväisesti töissä. Ja luulisi että töissä ollessakin välillä oppii jotain.

Strategia se on tuokin, en moiti. Ongelma on varmaan enimmäkseen oman pään sisällä kun ei malta olla jatkamatta samaa kakkaa vapaa-ajalla. Aina se on ensin innostusta ja lopulta vitutusta siitä ettei osaa sanoa ei. Useimmitenhan sitä huomaa kun jatkaa täyden päivän jälkeen iltaan saakka, ettei oikein enää mitään jää päähän ja tulee unohduksia yms hutilointeja.

Pidin ennen ihan torvina niitä joilla oli kahteen eri ammattiin tutkinnot, mutta näin aikuiseksi kasvaneena sekään ei yksilön näkökulmasta vaikuta enää yhtään hullummalta ajatukselta. Erilaisia strategioita on siis monia! Joillain varautuminen menee todella pitkälle ja jotkut ei varaudu mihinkään.

Valtion talouden kannalta olisi suotavaa, että työttömäksi jääneet suurin joukoin pyrkisi työllistämään itse itsensä yrittämällä kun työpaikoista on pulaa, mutta kun ei siihen oikein ole juuri koskaan Suomessa kannustettu. Multa katkeais kamelin selkä heti jos jäisin työttömäksi, itse asiassa perustaisin varmaan samalta istumalta osakeyhtiön ja seuraavaan päivään mennessä olisin jo soitellut potentiaaliset osakkaat läpi.

Eli olet ns. sykkijäluonne? Varmaan hyvä työnantajalle, mutta mulla palais kyllä käpy jos tuollaista odotettais kaikilta.

 

[Sikatiiker]

Varmaan hyvä työnantajalle, mutta mulla palais kyllä käpy jos tuollaista odotettais kaikilta.

Joo ihan inhimillistä painottaa työtä vähemmän ja arvottaa itseään jonkin muun identiteetin kautta kuin työntekijänä. On se omakin sykkiminen vähän laantunut siitä mitä oli aiemmin, johtuen ihan siitä ettei sitä rahallisesti ole oikein koskaan kunnolla palkittu. Lisäksi läheinen on ollut lähes kuukauden saikulla työuupumuksesta ja ihan hukassa kun ei jaksa palata työhönsä. Kaikki tämä kerran vuodessa saatavien kehujen ja paskan palkan vuoksi. On avannut omiakin silmiäni kertoessaan kuinka on havahtunut siihen tunteeseen ettei sillä työllä ole paskaakaan merkitystä jos pitää valita sen ja oman perheen ja terveyden väliltä.

Painetta sykkimiseen on varmasti yt-rumbailun keskellä ja rajanvedoissa saa olla tiukkana. Samalla ainakin tietää ettei ole siellä pomon suosikkien listalla sykkijöiden seassa.

 

[Fact0ry]

Valtion talouden kannalta olisi suotavaa, että työttömäksi jääneet suurin joukoin pyrkisi työllistämään itse itsensä yrittämällä kun työpaikoista on pulaa, mutta kun ei siihen oikein ole juuri koskaan Suomessa kannustettu. Multa katkeais kamelin selkä heti jos jäisin työttömäksi, itse asiassa perustaisin varmaan samalta istumalta osakeyhtiön ja seuraavaan päivään mennessä olisin jo soitellut potentiaaliset osakkaat läpi.

Näinhän se olisi ja voisihan sitä yritystoimintaa harrastaa sivutoimisestikin. Oma perehtymätön käsitykseni vaan on, että sivutoimisen yritystoiminnan aloittaminen on suuri riski tilanteessa, jossa joutuu työttömäksi mutta sivutoiminen yritystoiminta ei kuitenkaan elätä.

Tyypillisen suomalaisen ostovoima ei meinaa riittää seuraavaan palkkapäivään, joten tileillä makuutettavista rahoista isoin osa lienee (mutua) erittäin hyvätuloisten rahoja.

Keskituloinen joka pystyy säästämään rahaa kuukausittain, saattaa myös pitää 1-2kk palkkapuskuria sillä Suomen hinnoilla ei useimpien palkasta noin vain irtoa rahat edes yhteen eläinlääkärikäyntiin tai autoremppaan.

Sitten kun mietitään vielä miten velkaantuneita suomalaiset ovat asuntojensa ja autojensa kanssa, niin moni saattaa myös punnita että avaako salkun mistä on odotettavissa ensimmäisen vuosikymmenen ajan satasien-tonnien tuotto vai laittaako ylimääräiseen lainanlyhennykseen säästääkseen korkokuluissa.

Minä taas väitän, että suurella osalla suomalaisista ei vain ole ymmärrystä siitä, mitä hyötyä sijoittamisesta on pitkällä aikavälillä. Sen sijaan koetaan rahan pitäminen tilillä turvalliseksi ja lainattomuus hyveeksi, joista kumpikin johtaa automaattisesti heikompaan varallisuuskehitykseen. Itse olen sijoittanut kohta 15 vuotta ja tästä ensimmäiset 5 vuotta yliopisto-opiskelijana ja sen jälkeen hiljalleen palkkatasoa ylöspäin hilaavana toimistotyöntekijänä. Jos rahaa haluaa jättää sijoittamiseen, niin sitä saa kyllä jätettyä. Se on sitten jokaisen oma valinta, että kykeneekö pitkäjänteisesti säästämään vai polttaako jokainen tienattu euro taskussa. Tähän ei oikeastaan tulotaso vaikuta kaikkein matalimpia tuloja lukuunottamatta.

Miten tämä sitten liittyy valtion defaulttiin on se, että raha suomessa on kanavoitunut huonosti tuottaviin kanaviin. Yritykset eivät kasva, teollisuusyritykset ovat keskinkertaisesti kannattavia ja kotitaloudet makuuttavat rahaa tilillä. Tämä luo huonot edellytykset rahoittaa investointeja tai yhteiskunnan kuluja kun pitää luottaa enemmän tulorahoitukseen kuin naapurivaltioissa (vrt. suurempi osa rahoituksesta tulisi sijoitustuotoista).

Ei ainakaan samaan aikaan kun on täysipäiväisesti töissä. Ja luulisi että töissä ollessakin välillä oppii jotain.

Ehkä tämä riippuu vähän työstäkin, enkä nyt tarkoittanut itsekään suoranaisesti uuden työn oppimista. Töissä toki oppii vain sitä mitä kyseisessä työssä on tarjolla, mutta maailman muuttuessa työt voi mennä alta kun kysyntää omalle osaamiselle ei enää olekaan. Tällöin on parempi jos on taustalla jo jonkin verran osaamista hieman oman työtehtävän sivusta.

 

[Joku_242]

Ehkä tämä riippuu vähän työstäkin, enkä nyt tarkoittanut itsekään suoranaisesti uuden työn oppimista. Töissä toki oppii vain sitä mitä kyseisessä työssä on tarjolla, mutta maailman muuttuessa työt voi mennä alta kun kysyntää omalle osaamiselle ei enää olekaan. Tällöin on parempi jos on taustalla jo jonkin verran osaamista hieman oman työtehtävän sivusta.

No siltikin, en ole niin urasuuntautunut ihminen että täysipäiväisen työssäkäymisen lisäksi vielä opettelisin vapaa-ajalla omaakaan alaa. Opettelee sit jos jää työttömäksi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos miettii, että missä talouskasvu viipyy niin artikkeli antaa yhdenlaisen vastauksen tulevaisuudesta. Vaikea yritystenkään kasvaa jos ei löydy työvoimaa jotka haluavat tehdä töitä.

Psykologi ihmettelee työntekijöiden outoja asenteita – ”Henkilö voi olla yllättäen poissa töistä eikä ilmoita mitään”

Yhä useampi työantaja kertoo työntekijöiden hupenevista työhaluista.

www.is.fi

Ottaen huomioon, että Suomessa on nyt "ennätystyöttömyys", niin hieman kyllä haiskahtaa liioittelulta, että työntekijöiden huono asenne olisi nyt jokin merkittävä ongelma yrityksille (ja yhteiskunnalle). Jos tyypillä on huono asenne, niin otetaan toinen. Problem solved?

Ja sitten sekin, että jos erityisesti nuorisolla on huono asenne, niin mikseivät sitten palkkaa vaikka 5-kymppisiä, joista monien on kuulemma hyvin vaikea löytää töitä osaamisestaan huolimatta.

 

[BongisKhan]

mikseivät sitten palkkaa vaikka 5-kymppisiä, joista monien on kuulemma hyvin vaikea löytää töitä osaamisestaan huolimatta.

Koska he eivät niin helposti tyydy johonkin jämäpalkkoihin ja paskoihin työoloihin.