Suosittele kirjaa

[finWeazel]

Kuuntelin spotifystä the thinking machine kirjan mikä kertoo nvidian ja jensen huangin tarinan. Kirjassa oli paljon juttua mitä en tiennyt ennen esim. jensenin huuto ja raivoamiskohtauksista. Hyvin oli kerrottu jensenin lapsuudesta rankassa koulussa/lastenkodissa. Viihdyttävä ihan tarinana vaikka kirja kertoo todellisuudesta. Aikaisemmin olin lukenut the nvidia way kirjan. Molemmissa aika erilainen perspektiivi vaikka osittain samat tarinat. The thinking machine tuntuu kertovan asioista yksityiskohtaisemmin. Huutokohtauksiin liittyen jäi mieleen tarina aina rauhallisesta ja leppoisesta david kirk:sta joka päätti kokeilla jensenin osoittamaa tietä kun tiimiläiset eivät hoitaneet rekrytoitavan haastatteluja suotuisalla tavalla. Koko tiimi neuvotteluhuoneeseen ja huuto+raivoamiskohtaus ettei näin toimita. Myöhemmin haastateltava kutsuttiin uuteen haastatteluun, koko tiimi neukkariin ja kirk haastatteli. Tiimiläiset hiljaisina neukkarissa oppimassa miten haastattelut hoidetaan. Ihan älyttömiä juttuja, mutta kuitenkin joku järki loppujen lopuksi vaikka aluksi vaikuttaa täysin mielenvikaiselta. Ensimmäinen kerta kun raivoaminen on saatu selitettyä uskottavana ja toimivana managerointitapana(?!!?)

4.5/5.

 

[finWeazel]

Gene Wolf:in tuotanto jostain minulle käsittämättömästä syystä lipsahtanut ohi. Luin juuri 1980 julkaistun The Shadow of the Torturer ja 1981 julkaistun The Claw of the Conciliator. Kerrassaan upeita kirjoja, 4/5. Scifi, fantasia ja jossain määrin kansantarunomainen kokonaisuus kahdessa ensimmäisessä kirjassa. Kerkeää ajatella, että tämmönen maailma niin asiat muuttuvat kun mukaan tulee uusia elementtejä. Kirja vähän hassu kun päähahmo kertoo mitä hänelle tapahtui, spekuloi menneisyyttä ja jossain määrin jättää asioita kertomatta/melkein valehtelee ja asiat paljastuvat myöhemmin. Nämä vois lukea uudestaankin ja kokemus olisi varmaan hyvä joskin erilainen.

Pelipuolelta planescape torment iski aikoinaan kovaa. Mietin kirjoja lukiessa, että kovin tuntuu planescape tormentmaiselta. Nyt googlettelin niin iso vaikutus gene wolf:in tuotannolla ollut planescape tormenttiin.

 

[KiLLPaTRiCK]

Gene Wolf:in tuotanto jostain minulle käsittämättömästä syystä lipsahtanut ohi. Luin juuri 1980 julkaistun The Shadow of the Torturer ja 1981 julkaistun The Claw of the Conciliator. Kerrassaan upeita kirjoja, 4/5. Scifi, fantasia ja jossain määrin kansantarunomainen kokonaisuus kahdessa ensimmäisessä kirjassa. Kerkeää ajatella, että tämmönen maailma niin asiat muuttuvat kun mukaan tulee uusia elementtejä. Kirja vähän hassu kun päähahmo kertoo mitä hänelle tapahtui, spekuloi menneisyyttä ja jossain määrin jättää asioita kertomatta/melkein valehtelee ja asiat paljastuvat myöhemmin. Nämä vois lukea uudestaankin ja kokemus olisi varmaan hyvä joskin erilainen.

Näitä kirjoja on neljä. (kolmas: The Sword of the Lictor ja 4. The Citadel of the Autarch) Jopa suomennettu koko sarja nimellä Uuden auringon kirja. On ne tuolla hyllyssä. Sinulle ja kaverilleni upposi paremmin. Kyllä ne lukee ja ymmärrän viehätyksen, mutta itselle ehkä liian hämärää tai pienessä hönössä tekstiä. On se silti monia palkintoja voittanut sarja.

 

[finWeazel]

Näitä kirjoja on neljä. (kolmas: The Sword of the Lictor ja 4. The Citadel of the Autarch) Jopa suomennettu koko sarja nimellä Uuden auringon kirja. On ne tuolla hyllyssä. Sinulle ja kaverilleni upposi paremmin. Kyllä ne lukee ja ymmärrän viehätyksen, mutta itselle ehkä liian hämärää tai pienessä hönössä tekstiä. On se silti monia palkintoja voittanut sarja.

Mulla on kirjat 3 ja 4 nyt luvun alla. Yksi osa viehätys on siinä, että harvoin enää tulee mitään erilaista vastaan kun "kaikkI" on jo luettuna. 1. ja 2. osat onnistuivat monella tapaa yllättämään ja ottamaan täysin erilaisen kulman. 3. ja 4. kirjoihin en vielä voi ottaa kantaa.

 

[Moilaps]

Expanse kirja sarja läpi. Kirja on teknisesti erittäin laadukas 9 kirjan sarjaksi. Lopetus oli simppeli ja hyvä. Osa kirjoista oli vähän tylsän puoleisia kuten persepolis rising ja babylons ashes. Ei silti mikään suosikki kirja sarja vaikka juoni on laadukas niin pitkäksi sarjaksi.

 

[Kusiaisen valtuudet]

Tässä pari omaa suosikkia.


Terry Hayes - Vaeltaja
Tosi hyvä rikos/vakoiluromaani.

Suuret kiitokset tästä vinkistä! Vaeltaja on kyllä tosi hyvä, ja tuli parina yönä valvottua melko myöhään kirjan kanssa, kun ei malttanut jättää tarinaa kesken. Rupesin nyt lukemaan Hayesin Kulkusirkkaa, mutta jotenkin se ei lähde liikkeelle Vaeltajan tavoin. En tiedä, onko kyse suomennoksesta vai mistä, mutta kerronta tuntuu jollain tavalla tökkivän. Ihan kiintoisalta tuokin tarina vaikuttaa, joten eiköhän kirja tule loppuun asti kahlattua.

 

[hlvinprkle]

Suuret kiitokset tästä vinkistä! Vaeltaja on kyllä tosi hyvä, ja tuli parina yönä valvottua melko myöhään kirjan kanssa, kun ei malttanut jättää tarinaa kesken. Rupesin nyt lukemaan Hayesin Kulkusirkkaa, mutta jotenkin se ei lähde liikkeelle Vaeltajan tavoin. En tiedä, onko kyse suomennoksesta vai mistä, mutta kerronta tuntuu jollain tavalla tökkivän. Ihan kiintoisalta tuokin tarina vaikuttaa, joten eiköhän kirja tule loppuun asti kahlattua.

Tykkäsin myös Kulkusirkasta, mutta se on aika erilainen. Samantyylisistä kirjailijoista myös Andy McNab, Mark Greaney ja Jack Carr on hyviä. Tosin noissa laatu vaihtelee paljon ja nämä ovat keveämpiä lukemisia.

Jos pieni spoilaaminen toisista kirjoista ei häiritse, nii suosittelen näitä.

Andy McNab - Liberation Day
Mark Greaney - Agent in Place
Jack Carr - Red Sky Mourning tai Cry Havoc.

David McCloskeyn Moscow-X on myös tosi hyvä vakoilukirja.

 

[finWeazel]

Tykkäsin myös Kulkusirkasta, mutta se on aika erilainen. Samantyylisistä kirjailijoista myös Andy McNab, Mark Greaney ja Jack Carr on hyviä. Tosin noissa laatu vaihtelee paljon ja nämä ovat keveämpiä lukemisia.

Jos pieni spoilaaminen toisista kirjoista ei häiritse, nii suosittelen näitä.

Andy McNab - Liberation Day
Mark Greaney - Agent in Place
Jack Carr - Red Sky Mourning tai Cry Havoc.

David McCloskeyn Moscow-X on myös tosi hyvä vakoilukirja.

Cry havoc oli minusta hyvä vaikka en edes ole genren ystävä. Laitoin moscow-x:n ja vaeltajan ostaen.

 

[Lare]

Paljon taas tullut luettua kirjoja.

Malorie - Älä katso, älä kosketa

Jatkoa kirjalle lintuhäkki, jonka moni tuntee elokuvana birdbox. Muukalaiset ovat vallanneet maapallon ja heidän katsominen tekee ihmiset hulluiksi. Kirja sijoittuu aikaisempaa kirjaa selvästi pidemmälle ajassa. Ilmiö ei ole enää uusi, mutta jännitys on silti mukana. Kiehtovana elementtinä oli mm. juna, joka kulkee mantereen halki ikkunat peitettynä ja sisällä on turvallista. Kirja tuntui jotenkin ehkä lyhyeltä, eli siinä ei tapahtunut niin paljoa ja tarina "junnasi" paikallaan. Silti hyvä kirja ja tarinalle selkeä lopetus.

Ampiaistehdas

Tätä joku suositteli tässäkin ketjussa. Lainasin hetken mielijohteesta pelkän nimen ja kuvauksen perusteella. Yleensä luen vain kauhua, jännitystä tai skifiä, niin tämä poikkesi siitä linjasta selkeästi.

Aivan huikea kirja. En muista, olenko nauranut ikinä aiemmin kirjalle ääneen. Rajua mustaa huumoria ja huikeita sanavalintoja suomentajalta. Esimerkiksi päähenkilö kuvaili humalassa, kuinka aivojen ja raajojen väliset diplomaattiset suhteet olivat katkenneet ja kävelystä ei siksi tullut mitään. Tapahtumapaikkojen sekä hahmojen kuvailu oli todella yksityiskohtaista ja lisäksi hullun päähenkilön ajatuksia oli mielenkiintoista lukea. Loppukin oli aivan eeppinen ja sai naurahtamaan ääneen. Lukemisen jälkeen alkoi miettimään, mistä löydän lisää vastaavia kirjoja. En edes tiedä, mihin genreen tuo uppoaa.

Kävelevät koneet (mortal engines)

Post-apokalyptisen skifin fanina olen vilkuillut tuota kirjaa jo hetken, mutta nuortenkirjallisuudeksi luokittelu on saanut vähän vierastamaan sitä. Olihan se silti hyvä kirja, vaikka nuorille suuntaus näkyi välillä esimerkiksi ihmisuhteissa. Väkivallassa sentään ei ollut säästelty.

Teema on todella kiehtova, eli maailma on lähes tuhoutunut ydinsodassa ja jäljellä olevat kaupungit kulkevat autiomailla valtavien telaketjujen varassa. Kirja keskittyy imperialistiseen Lontooseen, joka syö pienempiä kaupunkeja ja yrittää tuhota muut tieltään kuolonuhreista välittämättä. Siinä mielessä jopa yllättävän ajankohtainen kirja. Kirja vei seikkailulle aina taivaalla kelluville kaupungeille asti ja muutenkaan missään vaiheessa ei ehtinyt kyllästyä. Jännitystä riitti loppuun asti.

 

[brröö]

Luin joku aika sitten Alexandre Dumasin Monte-Criston kreivin. Siinä on ihan hyvä ja sivistävä klassikkokirja. Sen voi ladata esim. https://www.lonnrot.net/kirjat/0618.zip

 

[finWeazel]

Sain luettua loppuu gene wolfin The Sword of the Lictor, The Citadel of the Autarch ja päälle The Book of the New Sun. Melkoinen mahalasku kun miettii miten ykköskirja oli ihan jees ja sen jälkeen lähinnä hölynpölyä, saman toistamista ja ehkä tekijän mielenmaailman syöksyminen astraaliulottuvuuksiin. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut lukea sarjan ensimmäinen kirja ja jättää siihen. Olisi jäänyt paremmat fiilikset.

Tänään pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen luvunalle uunituore harry dresden kirja. Edellinen oli minulle pettymys, ehkä tässä paranee

 

[antti-x]

Sain luettua loppuu gene wolfin The Sword of the Lictor, The Citadel of the Autarch ja päälle The Book of the New Sun. Melkoinen mahalasku kun miettii miten ykköskirja oli ihan jees ja sen jälkeen lähinnä hölynpölyä, saman toistamista ja ehkä tekijän mielenmaailman syöksyminen astraaliulottuvuuksiin. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut lukea sarjan ensimmäinen kirja ja jättää siihen. Olisi jäänyt paremmat fiilikset.

Tänään pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen luvunalle uunituore harry dresden kirja. Edellinen oli minulle pettymys, ehkä tässä paranee

Joo oli itsellekin pettymys Battle Ground, toki jo pari sitä edeltävää oli vähän meh että että en odota kummoista.

En tiedä onko Dungeon Crawler Carl kirjat täällä mainittu mutta aika kovaa kamaa ainakin ekat kirjat. Ja Adrian Tchaikovsky on kova, Children of Time varsinkin mutta kirjoittanut paljon laadukasta tavaraa nopeaan tahtiin.

Olen nyt lukenut välillä muutakin mutta pikkuhiljaa eteenpäin Iain M. Banks:in "Culture" sarjaa. En ole mistään kirjasta erityisesti innostunut, mutta vakuuttavaa kamaa ja käsittelee aika laajasti monia mielenkiintoisia scifi konsepteja siitä perpektiivistä että yltäkylläisyydestä huolimatta asiat voi mennä päin persettä. Mutta ei välttämättä. Keskeisessä roolissa itsetietoiset ja itseironiset AI:t.

 

[persu]

Tänään pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen luvunalle uunituore harry dresden kirja. Edellinen oli minulle pettymys, ehkä tässä paranee

Ostin taannoin puolentusinaa näitä kun tarinan kehys on mielenkiintoisen oloinen. Ja ohuita "kioskikirjoja" ovat. Jostain syystä kipinä ei ole vielä syttynyt ensimmäisen 50 sivun jälkeen, pitäis varmaan lukea puoliväkisin niin kauan että pääsee tarinan imuun mukaan. Asiaan voi vaikuttaa se että nyt on mennyt ahmimalla tusinan verran tiiliskiven kokoisia Sandersoneja ja Hobbeja ja Dresden files on niin eri maailmaa monellakin tapaa...

 

[Kurjimus]

Sain luettua loppuu gene wolfin The Sword of the Lictor, The Citadel of the Autarch ja päälle The Book of the New Sun. Melkoinen mahalasku kun miettii miten ykköskirja oli ihan jees ja sen jälkeen lähinnä hölynpölyä, saman toistamista ja ehkä tekijän mielenmaailman syöksyminen astraaliulottuvuuksiin. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut lukea sarjan ensimmäinen kirja ja jättää siihen. Olisi jäänyt paremmat fiilikset.

Tänään pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen luvunalle uunituore harry dresden kirja. Edellinen oli minulle pettymys, ehkä tässä paranee

Meinasin jo kirjoittaa aikaisemmin ettei kannata suositella uuden auringon kirjasarjaa kokonaisuutena jos on lukenut 2 ensimmäistä osaa. Tarina kyllä todella syöksyy loistavuudesta lähes kiusallisen huonoksi.

Koska ketju käsittelee kirjojen suosittelua, ja koska tämä pullistelee scifiä, fantasiaa ja tietokirjoja, niin laitetaan pari suositusta suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.

Aleksis Kivi - 7 veljestä
Aivan loistavasti kirjoitettu tarina. Loistavat hahmot ja itselleni uppoava huumori. Lisäksi ei pidä vähätellä että "kuuluu yleissivistykseen" tuntea tämä suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos.

Joel Lehtonen - Putkinotko
1 vuorokauden tapahtumiin sijoittuva tarina. Tämä erikoisempi aikajana tekee jo kirjasta mukavan erilaisen. Samaan tapaan kuin 7 veljeksen huumori niin tässäkin kirjassa naurahdin moneen kertaan ääneen.

Juhani Syrjä - Omenatarha
Psykologinen tarina erilaisuudesta, rakkaudesta, virheistä ja anteeksiannosta.

Tuomas Kyrö - Liitto
Koskettava tarina epäreilusta elämästä. Jos olisin itkenyt jonkin kirjan takia niin kyynel olisi tullut tätä kirjaa lukiessa, mitään en myönnä kuitenkaan. Suositus myös siksi että Kyrö osaa kirjoittaa muutakin kuin hyvin euroja tuottavaa mielensäpahoittajaa. Huvila ja huussi tvohjelmassa Kyrö esitteli kirjeen itse Juice Leskiseltä - Liitto kirja oli voittanut 3. ikinä jaetun Juice Leskisen kirjallisuuspalkinnon.

 

[finWeazel]

Ostin taannoin puolentusinaa näitä kun tarinan kehys on mielenkiintoisen oloinen. Ja ohuita "kioskikirjoja" ovat. Jostain syystä kipinä ei ole vielä syttynyt ensimmäisen 50 sivun jälkeen, pitäis varmaan lukea puoliväkisin niin kauan että pääsee tarinan imuun mukaan. Asiaan voi vaikuttaa se että nyt on mennyt ahmimalla tusinan verran tiiliskiven kokoisia Sandersoneja ja Hobbeja ja Dresden files on niin eri maailmaa monellakin tapaa...

Mulle dresdenit alkoi toimimaan jossain 5-6-7 kirjan kohdalla. Ensimmäiset ei oikein iskeneet, mutta luin sitkaasti etiäpäin. Sieltä alkaa löytymään mielenkiintoinen jatkuva juoni ja maailma versus ne eka kirjat on aika irrallisia perustarinoita. Uuden kirjan eka kappaleet oli jees. Saa nähdä pyyhkiikö pois edellisen kirjan jättämän pettymyksen.

 

[persu]

Koska ketju käsittelee kirjojen suosittelua, ja koska tämä pullistelee scifiä, fantasiaa ja tietokirjoja, niin laitetaan pari suositusta suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.

Mä suosittelen tältä osastolta painosten kuningasta, Kalle Päätaloa. Ja ihan ilman mitään sarkasmia. Kutakuinkin koko tuotanto on itsellä luettuna, Iijokisarja kokonaan ainakin 4 kertaa ja alkupään kirjat 6 tai 7 kertaa läpi. Toki vuosikymmenien saatossa, ensimmäinen urakka oli 80 -luvun loppupuolella. Toista tuollaista kuvausta Suomen yhteiskunnasta ja tavallisen ihmisen elämästä 1910 -luvulta viisikymmenluvulle ei ole eikä tule. Pitäisikin varmaan kohta taas lähteä kohti iijokivarren savotoita...