Terveyshuolet

Olkapää lähtenyt viimein toipumaan puolen vuoden kaatumisen jälkeen. Kävin tänään uimassa ja ei mitään oireilua. Nähtävästi kroppa korjaa haavoja, mutta viiveellä. Koputan kuitenkin vielä puuta, koska ei tuosta olkapäästä vielä tiedä.

Omalla kohdallani hyvä juttu on, että mistään vakamasta ei ole kysymys. Todennäköisesti fysioterapialla ongelma olisi korjaantunut nopemmin.

Ainoa syy hakeuta nyt työterveyteen on oireiden selvittäminen ja mahdolliden uusiutuminen.

Tästä siis kysymys:
Kaaduin viime syksynä pahasti sähköpotkulaudalla, minkä seurauksena muun muassa potkulaudan runko meni poikki. Ajoin vahingossa porrastasanteelta portaikkoon ja tulin vasen kylki edellä maahan. Luonnollisesti äkillisen kaatumisen yhteydessä pyrin refleksinomaisesti torjumaan kaatumista vasemmalla kädellä, minkä seurauksena vasen olkapää loukkaantui. En tuntenut kipua muuten kuin välittömästi kaatumisen jälkeen.Vasen olkapää on kuitenkin alkanut kipuilla. Jos käyn uimassa, alkuvaiheessa vasenta kättä nostaessa ja vedon aikana tuntuu kipua. Tätä on jatkunut kaatumisesta lähtien syksystä asti. Varmaan pitäisi kuvauttaa olkapää. Mistähän tässä voisi olla kysymys? Onko olkanivel mennyt sijoiltaan tai nytkähtänyt paikaltaan? Kipua ei esiinny muuten kuin uidessa ja nukkuessa, jos asento on huono.
Yllättävän pitkään tuossa kuitekin kesti, kai se ikä rupeaa jo painamaan vaakakopassa.
 
Viimeksi muokattu:
Alustus: Mulla on ylipainoa kertynyt aika paljon vuosien aikana. Ainä välillä on myös laihdutettu, mutta ne keinot on olleet niin dramaattisia (esim. tiukka vhh), että niiden mukanaan tuoma laihtuminen on kumoutunut heti kun on vähänkään löysännyt ja nauttinut elämästä.

Toimet: No nyt sitten nostin kissan pöydälle varsinkin kun aloin epäilemään, että tässä on tullut jo 2. tyypin diabetestkin hankittua kun oireitakin on. Kävin vihdoin alkuviikolla lääkärissä ja labroissa. Lääkäri teki reseptin Ozembicciin ja samalla otettiin testit siitä missä kunnossa maksa, haima jne on ja onko sitä 2. tyypin diabetesta. Labratulokset tuli eilen ja vaikkei lääkäri ole niitä vielä kommentoinut (varaan ajan ensi viikolle) niin omien tulkintojen mukaan minulla on sekä 2. tyypin diabetes, että rasvamaksa. Kolesterolikin oli koholla.

Ongelmat: No nyt sitten minulla on dilemna. Olen tänään aloittamassa tuon Ozembicin (kun kerran on lauantai ja voi huoletta olla paska olo, niinkuin ekana päivänä kuulemma tulee olemaan). Mutta kannattaisiko minun jättää se Ozembic silti nyt aloittamatta ja kokeilla ensin huonoja diabetesläkkeitä ja sitten koittaa saada sitä kelekorvattavuutta siihen Ozembicciin. Ongelmana tässä on se, että Ozembic todennäköisesti auttaa, mutta saadakseen kelakorvattavuuden, pitää ensin kokeilla kahtaa erilaista huonompaa diabetes lääkettä ja sitten jos ne ei auta niin sitten vasta voi lääkäri laittaa lausuntoa Kelaan ja koittaa saada kelakorvattavuutta. Jos ja kun oletus on se, että Ozembiccia sitten pitäisi käyttää koko ikä ainakin jollain annostuksilla, niin kelakorvaus olisi todella merkittävä rahallinen etu. Silloin Ozembic kerryttäisi vuosiomavastuuta ja hoito maksaisi vuodessa vain n. 700€
 
Yhtä lääkettä pitää kokeilla ja se todeta riittämättömäksi tai sopimattomaksi. Toisin sanoen voit sanoa että metformiinista tulee järkyttävä pahoinvointi, jolloin voit saada semaglutidin kelakorvattuna. Olettaen bmi >30

 
Alustus: Mulla on ylipainoa kertynyt aika paljon vuosien aikana. Ainä välillä on myös laihdutettu, mutta ne keinot on olleet niin dramaattisia (esim. tiukka vhh), että niiden mukanaan tuoma laihtuminen on kumoutunut heti kun on vähänkään löysännyt ja nauttinut elämästä.

Toimet: No nyt sitten nostin kissan pöydälle varsinkin kun aloin epäilemään, että tässä on tullut jo 2. tyypin diabetestkin hankittua kun oireitakin on. Kävin vihdoin alkuviikolla lääkärissä ja labroissa. Lääkäri teki reseptin Ozembicciin ja samalla otettiin testit siitä missä kunnossa maksa, haima jne on ja onko sitä 2. tyypin diabetesta. Labratulokset tuli eilen ja vaikkei lääkäri ole niitä vielä kommentoinut (varaan ajan ensi viikolle) niin omien tulkintojen mukaan minulla on sekä 2. tyypin diabetes, että rasvamaksa. Kolesterolikin oli koholla.

Ongelmat: No nyt sitten minulla on dilemna. Olen tänään aloittamassa tuon Ozembicin (kun kerran on lauantai ja voi huoletta olla paska olo, niinkuin ekana päivänä kuulemma tulee olemaan). Mutta kannattaisiko minun jättää se Ozembic silti nyt aloittamatta ja kokeilla ensin huonoja diabetesläkkeitä ja sitten koittaa saada sitä kelekorvattavuutta siihen Ozembicciin. Ongelmana tässä on se, että Ozembic todennäköisesti auttaa, mutta saadakseen kelakorvattavuuden, pitää ensin kokeilla kahtaa erilaista huonompaa diabetes lääkettä ja sitten jos ne ei auta niin sitten vasta voi lääkäri laittaa lausuntoa Kelaan ja koittaa saada kelakorvattavuutta. Jos ja kun oletus on se, että Ozembiccia sitten pitäisi käyttää koko ikä ainakin jollain annostuksilla, niin kelakorvaus olisi todella merkittävä rahallinen etu. Silloin Ozembic kerryttäisi vuosiomavastuuta ja hoito maksaisi vuodessa vain n. 700€
Eikö diabetes tai diabetesriski ole jo itsessään riittävä syy? Onko sinulla todettu uniapnea? Voisi kuvetella, että diabetesriski + uniapnea -kombinaatio vähintäänkin riittäisi kelakorvaukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö diabetes tai diabetesriski ole jo itsessään riittävä syy? Onko sinulla todettu uniapnea? Voisi kuvetella, että diabetesriski + uniapnea -kombinaatio vähintäänkin riittäisi kelakorvaukseen.

Kelakorvaukset saa suoraan vain niihin perinteisiin 2. tyypin diabeteksen lääkkeisiin. Sitten kun niitä on turhaan kokeillut useampia kuukausia kahtaa erilaista niin sitten voi koittaa saada kelekorvattavuutta Ozembicille ja sittenkin kuulemma on vähän hiinä ja hiinä suostuuko Kela.
 
Kelakorvaukset saa suoraan vain niihin perinteisiin 2. tyypin diabeteksen lääkkeisiin. Sitten kun niitä on turhaan kokeillut useampia kuukausia kahtaa erilaista niin sitten voi koittaa saada kelekorvattavuutta Ozembicille ja sittenkin kuulemma on vähän hiinä ja hiinä suostuuko Kela.
Edelleen sama kysymys, miksi ne perinteiset on turhia ja huonoja diabeteslääkkeitä?
 
Edelleen sama kysymys, miksi ne perinteiset on turhia ja huonoja diabeteslääkkeitä?

Ne on huonoja painonhallintaan. Ne kyllä siis toimii sinänsä diabeteslääkkeinä, mutta ne on turhia ja huonoja jos samalla haluaa laihtua.

En ole mikään lääkäri itse ja lääkäri nimenomaan oli sitä mieltä, että Ozembic (ja vastaavat) olisi selvästi paras toisin kuin perinteiset diabeteslääkkeet.
 
Ne on huonoja painonhallintaan. Ne kyllä siis toimii sinänsä diabeteslääkkeinä, mutta ne on turhia ja huonoja jos samalla haluaa laihtua.

En ole mikään lääkäri itse ja lääkäri nimenomaan oli sitä mieltä, että Ozembic (ja vastaavat) olisi selvästi paras toisin kuin perinteiset diabeteslääkkeet.
Ozempic:ssa on omat ongelmansa. Sohvaperunan tapauksessa turhan iso osa painosta katoaa lihasmassasta. Ozempicin kylkeen pitäisi lisätä lihaskuntoharjoittelua ja ruokahalun vähentymisestä huolimatta olisi syötävä riittävästi proteiinia: New Study Raises Questions About How Ozempic Affects Muscle Size and Strength

Paras olis vaan laihduttaa ja nostaa peruskuntoa niin tarve lääkitykselle vähenee/poistuu.,
 
Tulihan kokeiltua viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässä minkälaista on kun joutuu leikkaukseen. Sappirakon perkele aiheutti ummetusta ja helvetillistä vatsa- ja selkäkipua. Hommahan oli helppoa kuin olisi käynyt 22h risteilyllä. Aamulla leikkausosastoilla, päivän aikana verokoetta ja muita vitaaleja miljoona kertaa, CT-skannaus lopulta paljasti syyllisen. Sappirakko täysin mätä. Saman päivän iltasella leikkaussaliin ja 30min myöhemmin heräämössä. Yhden yön nukkui osastolla ja kun arvot olivat seuraavana päivänä hyvät, iltapäivällä jo kotona. Pientä arkuutta vatsassa vielä kotona mutta yöunien jälkeen olikin jo eri mies. Kaikkinensa tuo otti allle 30h.

Suurin ihastelun kohde oli miten homma eteni kokoajan, ei mitään pallottelua vaan määrätietoinen reitti miten etsitään ja kun löytyi, mitä tehdään ja ukko kotiin. Ei sitä arvauskeskusten umpipaskaa missä projektipäällikkö ja tekijät puuttuu
 
Näin sen kuuluu mennäkin. Erikoissairaanhoito on hyvää Suomessa, mutta valitettavasti sinne tungetaan lähetteillä kaikki sellaisetkin mitkä pitäisi peruspuolella hoitaa, koska peruspuolella ei ole resursseja.
 
Jollain tempulla pitäisi kai alkaa välittämään taas itsestään. T. kämppä kuin sikala, suihkuun ehkä kerran viikossa, hampaat karmeassa kunnossa kun ei viitsi pestä, paino nousee kun ei välitä mitä syö, viimeks käyny kävelyllä jotain 3v sitten, yms yms. Terapiat aikoinaan käyty ja tässä silti ollaan.
 
Lyhyt kyssäri nyt, mut mikähän on kun metsätöissä ylävatsaan tullut osuma ei meinaa parantua. Mustelma on nyt kolmatta viikkoa eikä ole oikeastaan muuttunut mihinkään. Ei häiritse elämää mitenkään, mutta jokin tuntuu oudolta kun yleensä tällaiset häipyy muutamassa päivässä.
 
Lyhyt kyssäri nyt, mut mikähän on kun metsätöissä ylävatsaan tullut osuma ei meinaa parantua. Mustelma on nyt kolmatta viikkoa eikä ole oikeastaan muuttunut mihinkään. Ei häiritse elämää mitenkään, mutta jokin tuntuu oudolta kun yleensä tällaiset häipyy muutamassa päivässä.
Ihan kepillä jäätä. Syötkö mitään lisäravinteita, kuten omegaa tai vastaavaa tai syötkö jotain lääkkeitä säännöllisesti?
Itse nimittäin huomasin että kun on tullut omegaa syötyä kohta vuoden niin mustelmat paranee huomattavasti hitaammin kuin ennen syöntiä. Kuuluu vissiin ihan joidenkin lisäravinteiden sivuoireisiin.
 
Ihan kepillä jäätä. Syötkö mitään lisäravinteita, kuten omegaa tai vastaavaa tai syötkö jotain lääkkeitä säännöllisesti?
Itse nimittäin huomasin että kun on tullut omegaa syötyä kohta vuoden niin mustelmat paranee huomattavasti hitaammin kuin ennen syöntiä. Kuuluu vissiin ihan joidenkin lisäravinteiden sivuoireisiin.
Ei lääkkeitä tai lisäravinteita. Mutta enpä olisi tuota koskaan tullut ajatelleeksi. Onkohan tuohon joku fysiologinen selitys?
 
Esim. ennen leikkausta on ohjeistus olla syömättä kalaöljykapseleita (Omega-3) sekä K2-vitamiinia kun molemmat ehkäisee veren hyytymistä.
 
About 8vk nivustyräleikkauksesta. Paraneminen ei ole kovin lineaarista. Nyt alkaa tuntumaan, että vois tehdä vaikka mitä, mutta sitten iskee joku random takapakki/kipu ja tajuaa että vielä on vaiheessa. Eilen aamukävelyn varrella otin hieman hölkäten niin viiltävää kipua navan päällä olevaan leikkaushaavaan mikä tuntui kuin haava repeäisi auki. Kävelyksi ja kipu alkaa säteilemään isommalle alueelle. Joku hermo kai siinä hermostui, teki aika herkkää koskea ihoonkin. Toinen mikä tullut tutuksi niin leikkauspaikan alue saattaa ottaa itseensä ja on päiväkausia herkkänä. Itseensä ottaminen voi tulla melkein mistä vain yllättävästäkin asiasta. Leikkauspuolen kyljellä ei esimerkiksi uskalla vielä nukkua kun se tuntuu olevan asia mikä aiheuttaa herkistymistä.

Arvelen, että 3kk kohdalla ollaan normaalissa missä pystyy tekemään salit sun muut ilman että tarvii mitään varoa tai pelätä että yllätyskipu iskee takavasemmalta. Nyt ei salilla uskalla tehdä mitään corea erityisesti rasittavia liikkeitä(kyykky, mave, yhdenkäden kulmasoutu jne), roikkumista/leuanvedot, tai ylipäänsä mitään kovin raskasta corehommaa missä leikkaushaavat joutuisivat kovaan rasitukseen. Yllättävää minulle miten paljon pienet haavat mistä instrumentit tungettiin sisään aiheuttavat ongelmaa jos tekee corea.

Olo noin muuten alkaa nyt olemaan hyvä poislukien nuo yllätyskivut ja rajoitteet. Ei mitään kroonista kipua mutta takavasemmalta voi tulla äkillisiä lyhytaikaisia melko säikäyttäviäkin kipuja tai sitten aristavaa leikkauspaikkaa useammaksi päiväksi mikä pakottaa ottamaan rauhallisemmin. Kaikenlaista liikettä tulee tehtyä se mielessä, että 10x15cm kokoinen verkkopaikka integroituisi hyvin ja tulisi "joustava" arpi. Taitelua "kuntoutuksen" ja liiallisen rasituksen välillä.

Harmittavan vähän sai mitään ohjeita kuntoutukseen eikä youtube-gurutkaan oikein vakuuta. Joutuu sitten menemään perse edellä puuhun musta tuntuu menetelmällä mistä seuraa näitä postauksessa kuvailtuja ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:
Itsekin vasta kuukausia nivustyräleikkauksen jälkeen fyssarilta kuulin, että leikkaushaavaa/haavoja pitäisi hieroa ja ihoa venytellä oikein kunnolla aika pian leikkauksen jälkeen. Ihon alla kun erilaisia kerroksia ja kalvoja, ne saattaa arpeutua toisiinsa kiinni ja sitten kun ne rasituksessa napsuu irti, aiheuttaa monenlaista pistävää kipua.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
303 968
Viestejä
5 148 333
Jäsenet
82 440
Uusin jäsen
Tomber

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom