- Liittynyt
- 07.02.2017
- Viestejä
- 2 886
Voin vahvistaa asian olleen juuri noin. Olin joskus lukion ja armeijan välissä, vuonna 1998 tai sinnepäin, velkaneuvontatoimistossa harjoittelijana. Ihan hirveästi en yksityiskohtia muista, mutta hobby hall oli velkojana varmaan yli puolella velkajärjestelyyn pyrkivillä. Täysin suvereenisti yleisin ainakin. Se oli sitä lamanjälkeistä huoletonta aikaa, kun ahneet teleoperaattoritkin vasta loivat nahkojaan ja pikavipeistä ei oltu kuultukaan. Sitä en muista vastustiko hobby noita hakemuksia vai ei. Tuskin. Kuten @King Im Jo sanoi, niin tuolta tilattiin vasta sitten kun peli oli jo pelattu, eikä muualta saanut.Hobby hallilla oli myös vähän väljempi tapa(tai oliko tapaa ollenkaan?) varmentaa tilaajan luottotiedot aikoinaan.
Ei hajua miten se käytännössä oli, mutta jos oli just mennyt luottotiedot, niin Hobby hall oli yks harvoista mestoista joista sai silti luotolla tilattua.
Sen kyllä muistan, että velkajärjestelyn esteenä oli usein se lopussa "vituiksi pistäminen". Vaikka edellytykset järjestelyyn pääsylle olisi muuten ollut kunnossa, niin sitten tuollaisella "tavaraa koko saldolla ja laskut avaamattomina roskiin" loppukirillä meni koko homma kevytmielisen velkaantumisen piikkiin.
Mun tehtävä oli metsästää niitä velkasaldoja. Ehdin siten vielä "työelämään" näkemään ja kuulemaan faxit tosi toimissa (joilla suurin osa velkasaldoista toimitettiin). Muistan usein katselleeni kun arkkia tulee toisen perään metrikaupalla ja kaikki yleensä yhden ihmisen tai perheen aikaan saamia.
Ketjun otsikon mukaisesti on myönnettävä, että suurin osa ylivelkaantuneista oli yksinkertaisesti todella tyhmiä ihmisiä. Sitten oli laskelmoivia riskinottajia (yrittäjiä) ja todella paljon takaajia kun korttitalot romahtelivat. Takaajia kävi ehkä joskus vähän sääliksikin.