Mä tunnen sekä älykkäitä, että vähemmän semmoisia joilla on ongelmia päässä virtaavien ajatusvirtojen kanssa. Mä olen aina kuvitellut sen niin, että ajatusvirtojen määrässä, syvyysessä ja lasdussa voi olla eroja - mutta ongelmat eivät välttämättä liity siihen.
Ongelmaksi nuo ajatusvirrat muodostuu varsinaisesti siinä vaiheessa kun käytät suuren osan ajastasi miettien asioita joille et voi itse tehdä mitään. Tarkotan tällä esim. sitä, että vaikka minä käyttäisin merkittävän osan ajastani miettiäkseni jonkun muun maan sisäpolitiikkaa. Vähän lähempänä vaikutusmahdollisuuksia voisi olla ajan käyttäminen kotimaisen sisäpolitiikan miettimiseen, mutta jollei siihen aktiivisesti osallistu se voi olla yhtä turhaa. Tunnen monia myös älykkäitä ihmisiä jotka tuolla tavalla haaskaavat lahjojaan täysin hukkaan.
Työelämässä voi tulla samantyyppisiä ongelmia. Mä olen joskus junnuna (sys-adminina ja koodaajana) ollut tilanteissa jossa huomaan isoja ongelmia jotka joko kuuluu arkkitehdeille tai kokonaan eri osastolle (esim. business analytiikan puolelle). Työnmäärä joka vaaditaan että junnu otettaisiin vakavasti voi olla todella iso, ja parhaassakin tapauksessa joku muu ottaa kunnian. Viimeisen 20 vuoden aikana syy työnantajan vaihtoon onkin ollut mulla poikkeuksetta että näen niin monia oman vaikutuspiirin ulkopuolella olevia isoja ongelmia (yrityksen mesnestyksen kannalta isompia ongelmia kuin mitä mun kuuluu ratkoa) että joudun vaihtamaan työpaikkaa voidakseni keskittyä.
Työelämä on kuitenkin siitä palkitsevaa, että ajan kanssa voit itse päästä tilanteeseen jossa päätökset voi tehdä myös ilman että ensin myyt ajatuksen muille. Jos vaikuttaa etteivät muut tajua ja olet silti itsevarma niin sanot vaan mitä pitää tapahtua ja siirryt eteenpäin. Jos olet oikeassa etkä tee sitä usein / epäkunnioittavasti niin se vaan helpottuu joka kerta kun luottamus suhun kasvaa.
Yksityisessä elämässäkin voi vähentää melun määrää. Esim. tarvitseeko oikeasti edes kattoa niitä uutisia? Jos joku poliittinen tilanne askarruttaa voi siirtää huomion siitä miksi tilanne syntyi / kuka on oikeassa siihen, miten sen eskaloituminen voisi konkreettisesti vaikuttaa sinun elämääsi.
Joku fiksu kai joskus sanoi, että on tarpeeksi haastavaa elää itsensä kanssa jotta kannattaisi haaskata energiaa miettiäkseen miksi älykkyys ei jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti. Mun mielestä tuolla haetaan sitä, että itseensä on paljon helpompi vaikuttaa kuin muihin - mutta myös sitä että itsessä on myös paljon parannettavaa korjattavaa.
