On jotenkin jännä huomata, miten täällä monet ajattelee asuntoloiden tai vastaavien jaettujen yhteisten tilojen olevan automaattisesti huono ratkaisu. Nykyään puhutaan paljon syrjäytymisen ongelmista ja siitä miten vanhukset jäävät koteihinsa yksin. Tiedetään myös. miten ihmiset tukevat ja kannustavat toisiaan. On silti kuitenkin parempi rahoittaa jokaiselle se oma yksiö, missä voi kadota näkyvistä? Mielestäni monet siis voisivat nimenomaan hyötyä siitä, että heitä ohjataan ihmisten seuraan aktivoitumaan. Rakenteita tämmöiselle toiminnalle ei toki laajassa mittakaavassa ole, mutta päätöksistähän se vain on kiinni.
Ei se nyt sinällään ole oletus, että yleisellä tasolla asuntolat olis huono ratkaisu. Ne toimii jotenkuten sellaisille, joilla on vahva tuetun asumisen tarve. Mutta noin muuten pitäis olla ihan yleisesti tiedossa, että yksityisyys ja oma asunto eli "koti" on ihmisen perustarpeita, ja niillä on merkittävä vaikutus mielenterveyteen sekä jaksamiseen yleisesti. Henkisesti rasittunut ihminen ei pysty kehittymään muutenkaan edes etäisesti parhaalla mahdollisella tavalla, samoin itsekontrolli/itsehillintä laskee jatkuvassa henkisessä rasituksessa, josta päästään esim. matalampaan päihteiden käytön kynnykseen. Osin tästä syystä käytössä on "asunto ensin" lähtökohta monessa asiassa.
Samoin syrjäytyneille vanhuksille (joita ei voi edes etäisesti verrata nuoreen työttömään) ratkaisuksi haetaan usein kylässä käyviä vapaaehtoisia "ulkoiluttajia" yms, eli että se oma koti kuitenkin pysyy turvallisena, yksityisenä paikkana. Samaten työttömille, joilla ongelma on nimenomaan sosiaalisuuden puute, voidaan osoittaa niitä puuhapajoja ja tukiryhmiä jo nyt sekä tarvittaessa sosiaalityöntekijä auttamaan arjen haltuun saannissa. Yhteisasuminen ei toisi mitään lisäetua tässä suhteessa. Vanhainkoditkaan ei mitään hyvinvoinnin mekkoja varsinaisesti ole. Välimuotona toimivasta sosiaalisesta asumisesta on osunut kohdalle lähinnä ns. senioritalot/asuintaloyhteisöt, joissa on isot yhteistilat ja yhteistoimintaa, mutta jokaisella asukkaalla oma 1-3h+k asunto. Tämä taas on aika kaukana markkinatasoa halvemmasta asumisesta (tai työttömien elämästä).
Vaikka jollain ihmeellä tällainen malli tulis käyttöön, en silti usko että kunnat tai edes yksityiset lähtis mitään asuntoloita rakentamaan, tai käytännössä mikään muukaan taho, koska niiden jatkokäyttö olis lähinnä mahdotonta yleisellä tasolla. Tulee pitkällä aikavälillä paljon halvemmaksi rakentaa kerrostalo ja sinne niitä 20 neliön yksiöitä.
Olen myös monesti sanonut, että niitä todella pitkään työttömänä olleita ei ole mitenkään älyttömästi ja samaa kaavaa ei voi kaikkiin käyttää. Mutta jos esim. ajatellaan joku nuori sälli, joka tipahtaa koulu/työkelkasta pois ja alkaa olemaan jo kolmatta vuotta työttömänä... pitäisikö tehdä jotain, ehkä yhteiskunnan jopa hieman puskea? Mutta sitä ei nykyään tapahdu. Ihminen saa jatkaa koneella näppäilyä rauhassa sinne eläkeikään asti jos näin haluaa ja mikään ei pakota astumaan sen turvallisen kuplan ulkopuolelle. Tästä ihmisestä lopulta tulee se vuosikymmenien rahareikä yhteiskunnalle.
Tästä mä olen ihan samaa mieltä, että etenkin nuorten osalta niitä ehdottomasti pitää puskea ja jotain pitäis tehdä.
Kuitenkin, tuossa edellä
@GuntherPrien jo vähän avasikin, että oikeasti työhaluttomien vähäisen määrän takia tämän sun asuntohimmelin kustannukset todennäköisesti olis merkittävästi suuremmat kuin sen tuomat säästöt työttömyys- ja asumistuissa. Ei työhaluton mene töihin vaikka sen tunkee mihin, mutta negatiiviset vaikutukset varmasti korostuu. Lisäksi se viimeinen raja sille raipan antamiselle tulee sieltä perustuslaista mikä ei mahdollista "todellista pelotetta", joten jäljelle jää ne pehmeät keinot.
En yleensä avaa yksittäistapauksia, mutta itse olen seurannut yhden nuoren elämää 15v -> 24v. Tämä ihminen menee juuri muottiin "en edes halua tehdä, vaan pelaan kotona". Nuori on jälkihuollossa, joten tukitoimia löytyy kyllä juuri niin paljon kuin haluaa, asuntoon ja toimeentuloonkin on subjektiivinen oikeus eli teknisesti saa perseillä aika reilulla kädellä eikä ole pelkoa asunnottomuudesta. Harkinnanvaraista tukea löytyis joka lähtöön harrastuksista sosiaalisen elämän ylläpitoon, ja koulunkäyntiin sais myös tukea. Arkeenkin saa apua jos pyytää. Luottotiedot meni 2 vuotta sitten, toisen asteen koulu jäi kesken koska ei huvittanut, ja nyt kun jälkihuolto loppuu tämän vuoden aikana, niin tulee aika kylmä herätys arkeen (itsenäistymisvarat aika vähissä). Tilastollisesti tämän tapauksen merkitys on tosin mitätön (vaikka toki seuraa useiden muiden samassa tilanteessa olevien elämän kulkua). Jos tämä ihminen tungetaan johonkin "sosiaaliseen ympäristöön" ja asuntolaan, niin alle vuodessa olis pahoissa ongelmissa. Teknisesti sosiaalitoimen velvollisuus olis huolehtia, että tätäkin nuorta potkitaan oikeaan suuntaan eli pois syrjäytymiseen johtavalta tieltä, mutta käytännön tasolla tämä ei ihan toteudu (koko jälkihuoltosysteemi on viallinen). Tosin, koskee vaan marginaalisen pientä joukkoa työttömiä.
On aika vaikea keksiä keinoja "pakottaa" ihmisiä kuntoutumaan, jotka ei jollain tavalla riko perustuslakia ja ihmisen perusoikeuksia. Tämä lienee suurimpia syitä sille, miksi ratkaisuja haetaan pehmeistä keinoista ja kannustimista eikä raipasta. En minäkään siitä erityisemmin pidä, että osa ihmisistä loisii viinaa kiskoen/muuten vaan mitään tekemättä tai yrittämättä. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on merkityksettömän pieni osuus kokonaisuudesta ja parempia tuloksia saadaan, kun keskitetään resursseja niihin työttömiin joilla on edes pieni motivaatio edistää omaa tilannetta. Väärinkäyttäjiä löytyy aina vaikka järjestelmää muuttais miten.
. PS saat sä 9 euroa!
/img-s3.ilcdn.fi/4cb6ec2dcf106458c8e21ccda885b883d47003da0c3c5907447936b6dd579593.jpg)
