"Kaikki uskoo johonkin tai että jotain on vaikka ei sitä näe. Jumalan, Jeesuksen luulisi vastaavan siihen uskoon joka kohdistuu häneen, todistustaakka on Jumalalla hänen asiostaan, todellisuudestaan ja ihmisen taakka on mitä tekee sillä kyvyllä mikä kenelläkin on kuka uskoo kuka ei."
Mä en usko.
Mä toivon joissain mun ajatuksen määreissä jotain muuta kun mitä ehkä tiede ei selitä tällä hetkellä, mutta en usko.
Jotkin asiat ovat vielä selittämättömiä tiedon kautta, mutta en usko että me tarvitaan siihen muuta kuin tietoa joka toki voi lähteä uskomuksien tai vastaavan kautta liikkeelle.
Eli uskomuksien kautta voi yrittää etsiä sitä tietoa, mutta miksi tyytyä uskomukseen jos tietoakin on saatavilla?
Ps. avaan ehkä monennen kaljan.
Ymmärsin pointtisi mutta tarkoitin että uskoo johonkin... ei välttämättä yliluonnollisiin tms. "Tietoonkin" täytyy uskoa, että se on totta.
Jos menee lentokoneeseen ja aikomuksena mennä Mallorcalle niin about kaikki koneessa olevat on jonkinlaisessa uskossa siihen, että pääsevät perille. Jotain voi jopa pelottaa matkustaa toinen taas on levollinen ja luottavainen.
Joku voi perustaa turvallisuuden luottamalla tilastoihin.
Uskomuksia, uskontoja ... monissa joltain osin voi olla hitunen totta ja hitunen taikatemppuja. Joku voi olla tottakin, mitä se sitten tarkoittaakin.
Mutta kannattaa tahtoa ja tyytyä vain siihen mikä on oikeasti totta, vaikka sitä ei tiedä, niin mahdollisuus löytää jotain uutta (luultavasti vaikeasti ymmärrettävää) saa paremmat mahdollisuudet ja sisällä jossain pitää siitä myös asenteesta kiinni, että ei tyydy valmiiksi pureskeltuun ruokaan vaan syö itse vaikka se vähän raskaan olon joskus tuottaakin. Asettaa vaatimattomasti tavoitteeksi tyytyä absoluuttiseen totuuteen. Se on hyvä kohde.
Matkalla sinne luultavasti kuulee sellaisia viisauksia kuten "ei ole olemassa absoluuttista totuutta"... "kukaan ei voi tietää absoluuttista totuutta" ... mutta kannattaa jatkaa matkaa.
Kummasti helpottaa asioden käsittelyä kun tajuaa, että ei tajuakkaan oikein mitään ja on helpompi nähdä asiota arjessakin kun ei tarvitse todistella jotain itselleen tai toisille.
Joskus ihmiset vaikka keskustelevat ja käyttävät samoja sanoja ja samalla, jollain sanalla voi eri merkitys eri osapuolilla.
Joskus tullu mieleen miten joku suuri Jumala joka olisi luonut omilla metodeillaan universumin ja kaiken tälle pallolle, onnistuisi kuvailemaan sanoilla ihmiselle, todellisuudestaan tai itsestään niin, että voisi mitenkään käsittää sitä järjellä.
Miten voisi käsittää sellaista todellisuutta tai millaisia sanoja pitäisi olla tai kuinka kauan pitäisi ihmisen prosessorin suorituskyvyllä niitä käsitellä jos edes olisi mahdollista käsittää. Avaruus itsessään jo aika nopeesti kyykkää oman CPU:n. Taitaa throtlata jo siinä kohtaa kun mietin mikä musta isona tulee =)
En käsitä edes vetovoimaa, mitä se on tai sähkön olemusta, mihin avaruus loppuu jne.
No ihan hyvin voin välillä viisastella jostain vaikka mitään ei tajuakkaan.
Sanoilla voi olla eri merkitys minulle, kun jonkun "alkuperäisen lähteen" tuottaneella on mielessään ollut.
Jos oikeasti haluaa tietää jotain mistä joku puhuu niin silloin myös täytyy haluta ymmärtää sitä mitä puhuja oikeasti tarkoittaa.
On olemassa isoja asiota ja kannattaa ajatella niitä myös itse eikä vain ohjelmoida itseään toisten koodeilla. Toisin sanoen antaa aivopestävän itseään.
Siitä tuleekin mieleen varsinkin uskonto ym. osastolla monesti taitaa käydä niin, että helposti alkaa toistelemaan vaikka muiden käsityksiä tai oppeja kuin papukaija käsittämättä oikeesti mitä puhuu. Sama voi olla myös tieteen eri lahkojen välillä. Liikutaan "laajalla teoreettisella kentällä" ja totuutta voidaan julistaa tai perustaa asioihin mistä ei oikeasti tiedetä mitään.
Tai aina voi sanoa "se vain on niin" jos ei muuta. =)
Tuli pienet kofeiini pörinät. Mutta näillä mennään.