Usko (Jeesus Kristus ynnä muut)

[Wilds]

Ei-uskoviin, "vääräuskoisiin" tai "kerettiläisiin" suhtautuminen vähän riippuu uskonnosta ja suuntautumisesta. Toisesta ääripäästä löytyy kidutusta, tappamista ja pakkokäännytyksiä, mutta siellä lievemmässäkin päässä janaa löytyy siunailua ja surkuttelua, kenties jopa pienimuotoista syrjintää.

Lueskelin äsken pahuudesta kertovan kirjan esipuhetta (Like a Roaring Lion – How The Evil One Works to Destroy You), jossa mainittiin muiden uskontojen tapoina ihmisuhrien harjoittaminen, pahojen henkien palvominen ja seksuaalinen moraalittomuus. Tässä suhteessa varmaan kaikki mainstream-uskonnot ovat aika hyviä nykyään, myös jälkikristillinen ateisti.

"But there is also another clear reality in this world; the presence of an evil malevolence that goes beyond the decay we see in this world and the fallenness we see in human nature. There is a consistency of this evil force observed throughout the civilisations of humanity that is spreading from continent to continent. We can see this with the human sacrificial rights of the ancient Amorites in the Land of Canaan, amongst the Scandinavian people’s commonly called Vikings, and all the way across lands and sea in the realms of the tribes of the Americas where the Mexica peoples of the Aztecs sacrificed humans with such gusto that many people did not believe such evil could be real until the piles of skulls were uncovered. All throughout the world again and again, we see people offering up the innocent flesh of infants and virgins, and the captured bodies of defeated soldiers as slaves.

It had been observed that there is a remarkable consistency in these kinds of sacrifices. They are done to appease the wrath of the gods, or at least malevolent cosmic forces, that these people live in fear of."

Hengellinen ulottuvuus on olemassa ja vaikuttanut sivilisaatioissa, ja onneksi kristinuskon uhri on Jeesus. Ei tarvitse lepyttää pahoja henkiä lapsiuhreilla tai harjoittaa temppeliprostituutiota. Pyhyys on hyvyyttä ja sitä voi arvostaa etenkin noihin em. juttuihin verrattuna, Jumalan hyvää tahtoa ihmiselle.

Jumalahan tässä se syypää on. Tietoisesti on ihmisen luonut sellaiseksi, mitä hän on.

Ihminen voi valita, mitä hyväksi näkee. Hyvä vs paha, Jumala vs jotain muuta. Kristinusko on valloittanut, kun taas onneksi nuo em. uskonnon muodot ovat vähentyneet. Olisihan se kurjaa olla jumissa tekemässä lapsiuhreja pahoille hengille... Hyvä paimen vs jotain ihan muuta...

 

[cman]

Ihminen voi valita, mitä hyväksi näkee.

Ei voi, koska jumala on luonut hänet tietoisesti (tietäen mitä se ihminen tulee tekemään) sellaiseksi kuin on. Vapaata tahtoa ei kristillisessä viitekehyksessä siis ole, vaikka kuinka yrität muuta väittää. Jumala ei voi yhtäaikaa tietää ja olla tietämättä.

 

[Mikkos]

Mistä uskovaisten usko ei uskovaisten pahuuteen kumpuaa? Tilastot eivät tätä selvästikään tue. Yksittäistapauksia nostetaan esille ja kuvitellaan että tämä tekee omasta uskosta totta vai mikä on moisen tarkoitus?

Koska emme elä kuten he haluavat.

 

[Wilds]

Koska emme elä kuten he haluavat.

Olen vähän miettinyt tätä aihepiiriä eri näkökulmasta, siis että uskovien ja ei-uskovien välillä ei ole välttämättä suuria eroja. Kristityt eivät välttämättä ole rakkauden ja totuuden puhujia sen enempää kuin muutkaan. Tai vaikka hyväntekeväisyyden, armeliaisuuden, laupeuden tai muun hyvän ruumiillistumia. Tai edes seksuaalisen puhtauden (tai edes vähemmän avioeroja). C. S. Lewiskin aikoinaan huomasi sen, kristityt eivät ole täydellisiä - vaikka tavallaan pitäisi.

Tavallaan hyvä juttu, ettei eroavaisuuksia vielä ole sen enempää, mutta toisaalta eikö kristittyjen pitäisi pystyä parempaan? Eroaako kristitty maailmasta parempaan ja hyveellisempään suuntaan mitenkään vielä näin melko jälkikristillisenä aikana? Ja miten pitäisi?

Jeesus ja täydellisyys on esikuvana ja hyvä malliesimerkki, mutta toteutus voi olla vaikeaa. Siis kristityn kilvoitus käytännön elämässä.

 

[Hammer_of_Justice]

Olen vähän miettinyt tätä aihepiiriä eri näkökulmasta, siis että uskovien ja ei-uskovien välillä ei ole välttämättä suuria eroja. Kristityt eivät välttämättä ole rakkauden ja totuuden puhujia sen enempää kuin muutkaan. Tai vaikka hyväntekeväisyyden, armeliaisuuden, laupeuden tai muun hyvän ruumiillistumia. Tai edes seksuaalisen puhtauden (tai edes vähemmän avioeroja). C. S. Lewiskin aikoinaan huomasi sen, kristityt eivät ole täydellisiä - vaikka tavallaan pitäisi.

Tavallaan hyvä juttu, ettei eroavaisuuksia vielä ole sen enempää, mutta toisaalta eikö kristittyjen pitäisi pystyä parempaan? Eroaako kristitty maailmasta parempaan ja hyveellisempään suuntaan mitenkään vielä näin melko jälkikristillisenä aikana? Ja miten pitäisi?

Jeesus ja täydellisyys on esikuvana ja hyvä malliesimerkki, mutta toteutus voi olla vaikeaa. Siis kristityn kilvoitus käytännön elämässä.

Eikös kristinuskon yksi käsite kuitenkin ole perisynti, mikä myös luterilaisuudessa on mukana? Siis ajatus, että kaikki ihmiset ovat syntiin taipuvia ja jokainen on syntinen. Kätivästi KU:n Jumala on myös se ainut virallinen taho mikä synnit voi halutessaan poistaa. Olisi minusta muutenkin aika epärealistinen vaatimus, että kristityiden tulisi olla jotenkin täydellisiä ja täydellisyys itse käsitteenä on minus hieman outo. Jokin matemaattinen yhtälö voi varmasti olla täydellinen, mutta miten kissa, koira tai ihminen on täydellinen ja kuka sen täydellisyyden määrittää? Ihan samat vietit ja vaistot heillä on kun muillakin homo sapiens lajin edustajilla ja kusipäisyys ei ainakaan omasta mielestä pois sulje sitä että on uskova tai ei uskova.