Eihän tämä ole seurakuntaelämässä mikään ongelma. Jos lukee vaikka Kotimaata ja Seurakuntalainen.fi:tä niin ei tällaista ole näkyvissä. Tai kirkolliskokouksessakaan varmaan. Tai perusmessussa (ev. lut.). Jumala on antanut seurakunnalle uskon ja Raamatun, kaitsijat eli papiston. Melko harvoin kenenkään tarvitsee nykyään miettiä profetioiden paikkansapitävyyttä, jos ei puhuta kovin karismaattisista piireistä. Kristinusko on aika selkeästi ilmoitettu, eikä tarvitse uskoa välttämättä mitään lisää.
Usko (Jeesus Kristus ynnä muut)
- Keskustelun aloittaja jaakko-seppo
- Aloitettu
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Jos joku vanha tuttu perusmessussa sanoo, että jumala sanoi hänelle viime yönä että ensi viikosta lähtien ei saa naisia kirkkoon päästää. Totteletteko häntä ja kiellätte naisilta kirkkoon pääsyn?
Tuskin, jo Jeesuksenkin seuraajissa oli monia naisia.
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Mitä sitten? Jos jumala sanoo että niillä ei ole asiaa kirkkoon niin meinaat tehdä vastoin jumalan tahtoa? Kyllä jumala tietää mitä se käskee mutta sä et suostu tottelemaan?
Tässä hyvin avattu (Rovasti Olavi Peltola: Profetoiminen):
En lukenut koko juttua, mutta on tuossakin osaamista ja opettelua.
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Miksi Peltolan puheille pitäisi antaa suurempaa painoarvoa kuin muidenkaan? Onko mahdollista että Peltola on väärässä?
Kaikki voimme olla väärässä ja ihmiset luottavat kehen luottavat, omalla arvostelukyvyllään. Hän vaikuttaa kuitenkin minusta asiantuntevalta ja järkevältä hengen mieheltä. Tuolla on paljon hyviä tekstejä.
Hänellä taisi olla myös omaa kokemusta, että joku oli profetoinut hänelle jotain arvostelevaa. En nyt löytänyt missä oli. Muistaakseni ei ottanut tuolloin kovin vakavasti sitä.
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Kysymys onkin nyt siitä miten päättelet että juuri tuota henkilöä ja hänen tulkintojaan pitää kuunnella ja ottaa opiksi? Se että sinusta joku "kuullostaa järkevältä" ei ole mikään selitys, saati todiste että tuo hemmo on todellinen hengen mies.
- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 3 210
Laitapas lähdeviitteet tähän.
Niin kuin olen tainnut jo todetakin, mikään ei synny tyhjiössä, vaan kaikkeen vaikuttavat kulloisenkin ajankohdan tilanne, yhteiskuntarakenne yms. Kristinuskon osalta ne ensimmäiset vuosisadat menivät pääosin vainottuna, mutta siellä on täysin kiistatta kirkkoisien kannanottoina jo kielteistä suhtautumista orjuuteen - mikä menee täysin ristiriitaan pääväittämäsi kanssa etteikö kristinuskossa olisi ollut alun perinkään mitään orjuutta vastaan. Ja alun perinhän koko keskustelu lähti siitä, kun kyseenalaistin yhden perustelemattomista heitoistasi miten kristinusko on vain kesyyntynyt ajan mittaan alkuperäisestä. Kirkko on tehnyt monia virheitä olemassaolonsa aikana, mihin olen niihinkin itseasiassa viitannut - ja myös siihen, että kristinuskon sisällä esimerkiksi valtio/imperiumi-ideologiaan sotkeentumista osa katsoi jo silloin kieroon (esim. Augustinus). Krkko on sen jälkeenkin siihen kyllä langennut (esim. Venäjän ortodoksikirkko on täysin Kremlin jatke) ja joutunut kärsimään siitä kun vanha valta on romahtanut. Se ei vie kuitenkaan pois sitä opillista pohjavirtaa ja ihmiskäsitystä, minkä käytäntöön soveltaminen on se mikä ajan mittaan tuotti orjuuden lopettamisen.
Voltaire piti orjia ja oli osakkaana orjakauppaa pyörittävässä liiketoiminnassa. Voltaire myös antoi älyllisen, ihmisjärkeen perustuvan (eli myös siten sinulle kelpaavan) selityksen miksi alempirotuisia on ihan ok orjuuttaa. Samoin John Locke. Immanuel Kant teoretisoi ihmisrotujen välistä hierarkiaa ja oli hiljaa orjuudesta. Voimme siis päätellä että valistus hyväksyi orjuuden. Vai kuinka? Anna mä arvaan: "se nyt on ihan eri asia"? Tai "mä katson kokonaisuutta". Tai "mutta ne sentään perustui järjeen".
Uskonnon oppi/teologia ja ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on se teoreettinen pohja ja ihanne, jälkimmäinen on sitten se epätäydellinen mikä yrittää soveltaa niitä kulloisessakin tilanteessa. Ja sen takia ne kaksi eivät koskaan ole täysin sopisoinnussa keskenään, se asia on ollut kristinuskon opetuksissakin huomioituna jo alusta lähtien (esim. Paavalin kirjeet) - ihmisen epätäydellisyys, ahneus ja itsekkyys tulee usein niiden ihanteiden tielle, eikä se todellisuus ole kadonnut mihinkään nykypäivänäkään, vaikka monessa asiassa on toki menty eteenpäin vuosien mittaan.
Olet väärässä edelleen. Kristinusko erosi hyvin paljon olemassa olleista juuri siinä, että se ei erotellut herroja ja orjia. Se että "olisi pitänyt näkyä aiemmin" on taas näitä perustelemattomia ympäripyöreitä heittoja mitä voi tietysti aina viskoa ympäriinsä silloin kun on ihan pakonomainen tarve päästä osoittamaan että haluttu osapuoli on kamala ja paha, mutta tosiasia on edelleen se, että kirkon vaikutusvallan kasvaessa orjuus väheni ja lopulta katosi Euroopasta ja kyllä se näkyi jo paljon aiemmin kuin 1500-1800-luvulla. Esimerkiksi:
- paavi Gregoorious I 590-604 kielsi juutalaisia omistamasta kristittyjä orjia
- pyhä Sakarias kielsi kristittyjen myymien orjiksi muslimeille ja osti kaikki kaupungin orjat vapaaksi 741-752
- Bysantin keisari Leo VI kielsi vapaaehtoisen orjuuden ja julisti kaikki sen kaltaiset sopimukset pätemättömiksi raipparangaistuksen uhalla 900-luvulla
- Koblenzissa orjuus kiellettiin 922, Venetsiassa 960
- Vilhelm Valloittaja kielsi orjakaupan 1080
- Lontoossa orjuus kiellettiin 1102
- Alasaksissa orjuus kiellettiin n. 1220
- Bolognassa orjuus kiellettiin ja orjat vapautettiin 1256
Jne jne. Eli väittämäsi että mitään ei näkynyt ennen 1500-1800 luvulla on täysin paikkansa pitämätön. Tosiasia on myös se, että kirkko vastusti jyrkästi alkuperäisväestön orjuuttamista siirtomaa-aikana. Samoihin aikoihin kun ylistämäsi valistusaatteen merkittävimmät filosoft olivat osallisena orjakauppassa ja sepittivät rotuoppeja sen tueksi.
Yhtä lailla voidaan joskus tulevaisuudessa sanoa että taho X ei tehnyt mitään työläisten sorron lopettamiseksi koska kesti niin ja niin kauan päästä tilanteeseen missä kenenkään ei tarvitse tehdä työtä ja kaikki tulee ilmaiseksi. Mutta sellaisella ei ole vain mitään kytköstä mihinkään todelliseen, koska silloin kun ratkaisuja tehdään, pitää huomioida myös niiden toteuttamiskelposuus. Edelleen, orjuus hävisi Euroopasta hitaasti mutta se kehityskulku alkoi kauan ennen kuin 1500 vuoden kuluttua, kuten jo edellä selitin.
Asoka murensi kastijärjestelmää, mikä oli tietysti hyvä. Mutta ei kyennyt lopettamaan sitä, vaan tuokin jäi enemmän lyhytaikaiseksi kuoriositeetiksi, eikä sitä ole täysin lopetettu vieläkään vaikka se on nimellisesti kai kielletty. Tuossa juuri nähdään se, että yksittäinen hallitsija voi tehdä radikaaleja päätöksiä, mitkä kestävät vain hetken ja jäävät sen jälkeen sivuun. Budhhalaisten alkuteksteissä on viitteitä siihen, että Buddha itse hyväksyi orjia lahjana, minkä lisäksi orjuutta on esiintynyt buddhalaisissa yhteisöissä vuosisatojen aikana vähän vaihtelevasti. Intiassa orjuus loppui vasta pitkälti brittien ja ranskan ansiosta.
Puhe oli siitä, että kristinuskossa ei kehotettu kaatamaan olemassa olevia yhteiskuntia, minkä takia kristityille opetettiin alusta lähtien tiettyä alamaisuutta esivallalle. Minkä yritit ohittaa sepustuksella Jeesuksen paluun odotuksesta, millä taas ei ole teologisesti mitään tekemistä mainitsemani asian kanssa.
Kristityille Jeesus on tuttu hahmo, ja Hän voi vastata rukouksiin. Kristinuskon Jumala ja Pyhä Henki toimii kristillisessä seurakunnassa. Varmaankin muilla uskonnoilla on omia henkiä (pahoja henkiä) ja hengellisiä kokemuksia. En suosittelisi etsimään muuta, moni new age -ihminen on lopulta löytänyt Jeesuksen päädyttyään ongelmiin.
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
Nyt jäi kyllä luetun ymmärtäminen puolitiehen. Jos malttaa lukea mistä oikein oli puhe, pitäisi selvitä että tässä oli kyse vain ja ainoastaan siitä, miten paljon sotia ja väkivaltaa tapahtuu (minkä tahansa) jumaluskon (=teismi) nimeen/innoittamana/edistämiseksi vs nimenomaan ateismin takia.
Neuvostoliitossa ja Kiinassa tapahtunut järjestelmällinen kirkon ja järjestäytyneen uskonnon tuhoaminen ja muu alasajo ei muuten johtunut VAIN ateismista eikä sitä tehty sen nimissä, vaan tämä tapahtui leniniläisen marxismin takia.
Uskotko sinä muuten (kristinuskon) jumalaan? Muistathan myös 1pi 3:15
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Mistä tiedät että puhuja on Jeesus?
Eihän tuossa puhumisesta puhuttu mitään. Vaan rukousvastauksista. Joskus aiemmin mainitsin Lawrencen kirjan Henki joka puhuu, jossa enemmän asiaa, mutta en ole lukenut tai kokenut.
kauhiaste haluisin tietää miten nuo rukousvastaukset tulleet? sattuma rukouksen jälkeen (jotain sinnepäin siis), ääni puhunut? emailia? teksti ilmestyny pellolle?
Mikkos
Tukijäsen
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 18 505
Määrittele rukousvastaus.
Eidzei
Tukijäsen
- Liittynyt
- 15.12.2016
- Viestejä
- 650
Ylempänä mainittu Carl Sagan, joten laitan spoileriin Saganin lohikäärmetarinan, joka on kenties monellekin tuttu ellei ole ollut ketjussakin.
"A fire-breathing dragon lives in my garage"
Suppose (I'm following a group therapy approach by the psychologist Richard Franklin) I
seriously make such an assertion to you. Surely you'd want to check it out, see for yourself.
There have been innumerable stories of dragons over the centuries, but no real evidence.
What an opportunity!
"Show me," you say. I lead you to my garage. You look inside and see a ladder, empty paint
cans, an old tricycle — but no dragon.
"Where's the dragon?" you ask.
"Oh, she's right here," I reply, waving vaguely. "I neglected to mention that she's an invisible
dragon."
You propose spreading flour on the floor of the garage to capture the dragon's footprints.
"Good idea," I say, "but this dragon floats in the air."
Then you'll use an infrared sensor to detect the invisible fire.
"Good idea, but the invisible fire is also heatless."
You'll spray-paint the dragon and make her visible.
"Good idea, but she's an incorporeal dragon and the paint won't stick." And so on. I counter
every physical test you propose with a special explanation of why it won't work.
Now, what's the difference between an invisible, incorporeal, floating dragon who spits
heatless fire and no dragon at all? If there's no way to disprove my contention, no conceivable
experiment that would count against it, what does it mean to say that my dragon exists? Your
inability to invalidate my hypothesis is not at all the same thing as proving it true. Claims that
cannot be tested, assertions immune to disproof are veridically worthless, whatever value they
may have in inspiring us or in exciting our sense of wonder. What I'm asking you to do comes
down to believing, in the absence of evidence, on my say-so. The only thing you've really
learned from my insistence that there's a dragon in my garage is that something funny is
going on inside my head. You'd wonder, if no physical tests apply, what convinced me. The
possibility that it was a dream or a hallucination would certainly enter your mind. But then,
why am I taking it so seriously? Maybe I need help. At the least, maybe I've seriously
underestimated human fallibility. Imagine that, despite none of the tests being successful, you
wish to be scrupulously open-minded. So you don't outright reject the notion that there's a
fire-breathing dragon in my garage. You merely put it on hold. Present evidence is strongly
against it, but if a new body of data emerge you're prepared to examine it and see if it
convinces you. Surely it's unfair of me to be offended at not being believed; or to criticize you
for being stodgy and unimaginative — merely because you rendered the Scottish verdict of
"not proved."
Imagine that things had gone otherwise. The dragon is invisible, all right, but footprints are
being made in the flour as you watch. Your infrared detector reads off-scale. The spray paint
reveals a jagged crest bobbing in the air before you. No matter how skeptical you might have
been about the existence of dragons — to say nothing about invisible ones — you must now
acknowledge that there's something here, and that in a preliminary way it's consistent with an
invisible, fire-breathing dragon.
Now another scenario: Suppose it's not just me. Suppose that several people of your
acquaintance, including people who you're pretty sure don't know each other, all tell you that
they have dragons in their garages — but in every case the evidence is maddeningly elusive.
All of us admit we're disturbed at being gripped by so odd a conviction so ill-supported by the
physical evidence. None of us is a lunatic. We speculate about what it would mean if invisible
dragons were really hiding out in garages all over the world, with us humans just catching on.
I'd rather it not be true, I tell you. But maybe all those ancient European and Chinese myths
about dragons weren't myths at all.
Gratifyingly, some dragon-size footprints in the flour are now reported. But they're never
made when a skeptic is looking. An alternative explanation presents itself. On close
examination it seems clear that the footprints could have been faked. Another dragon
enthusiast shows up with a burnt finger and attributes it to a rare physical manifestation of the
dragon's fiery breath. But again, other possibilities exist. We understand that there are other
ways to burn fingers besides the breath of invisible dragons. Such "evidence" — no matter
how important the dragon advocates consider it — is far from compelling. Once again, the
only sensible approach is tentatively to reject the dragon hypothesis, to be open to future
physical data, and to wonder what the cause might be that so many apparently sane and
sober people share the same strange delusion.
(people.whitman.edu/~herbrawt/classes/110/Sagan.pdf)
Suppose (I'm following a group therapy approach by the psychologist Richard Franklin) I
seriously make such an assertion to you. Surely you'd want to check it out, see for yourself.
There have been innumerable stories of dragons over the centuries, but no real evidence.
What an opportunity!
"Show me," you say. I lead you to my garage. You look inside and see a ladder, empty paint
cans, an old tricycle — but no dragon.
"Where's the dragon?" you ask.
"Oh, she's right here," I reply, waving vaguely. "I neglected to mention that she's an invisible
dragon."
You propose spreading flour on the floor of the garage to capture the dragon's footprints.
"Good idea," I say, "but this dragon floats in the air."
Then you'll use an infrared sensor to detect the invisible fire.
"Good idea, but the invisible fire is also heatless."
You'll spray-paint the dragon and make her visible.
"Good idea, but she's an incorporeal dragon and the paint won't stick." And so on. I counter
every physical test you propose with a special explanation of why it won't work.
Now, what's the difference between an invisible, incorporeal, floating dragon who spits
heatless fire and no dragon at all? If there's no way to disprove my contention, no conceivable
experiment that would count against it, what does it mean to say that my dragon exists? Your
inability to invalidate my hypothesis is not at all the same thing as proving it true. Claims that
cannot be tested, assertions immune to disproof are veridically worthless, whatever value they
may have in inspiring us or in exciting our sense of wonder. What I'm asking you to do comes
down to believing, in the absence of evidence, on my say-so. The only thing you've really
learned from my insistence that there's a dragon in my garage is that something funny is
going on inside my head. You'd wonder, if no physical tests apply, what convinced me. The
possibility that it was a dream or a hallucination would certainly enter your mind. But then,
why am I taking it so seriously? Maybe I need help. At the least, maybe I've seriously
underestimated human fallibility. Imagine that, despite none of the tests being successful, you
wish to be scrupulously open-minded. So you don't outright reject the notion that there's a
fire-breathing dragon in my garage. You merely put it on hold. Present evidence is strongly
against it, but if a new body of data emerge you're prepared to examine it and see if it
convinces you. Surely it's unfair of me to be offended at not being believed; or to criticize you
for being stodgy and unimaginative — merely because you rendered the Scottish verdict of
"not proved."
Imagine that things had gone otherwise. The dragon is invisible, all right, but footprints are
being made in the flour as you watch. Your infrared detector reads off-scale. The spray paint
reveals a jagged crest bobbing in the air before you. No matter how skeptical you might have
been about the existence of dragons — to say nothing about invisible ones — you must now
acknowledge that there's something here, and that in a preliminary way it's consistent with an
invisible, fire-breathing dragon.
Now another scenario: Suppose it's not just me. Suppose that several people of your
acquaintance, including people who you're pretty sure don't know each other, all tell you that
they have dragons in their garages — but in every case the evidence is maddeningly elusive.
All of us admit we're disturbed at being gripped by so odd a conviction so ill-supported by the
physical evidence. None of us is a lunatic. We speculate about what it would mean if invisible
dragons were really hiding out in garages all over the world, with us humans just catching on.
I'd rather it not be true, I tell you. But maybe all those ancient European and Chinese myths
about dragons weren't myths at all.
Gratifyingly, some dragon-size footprints in the flour are now reported. But they're never
made when a skeptic is looking. An alternative explanation presents itself. On close
examination it seems clear that the footprints could have been faked. Another dragon
enthusiast shows up with a burnt finger and attributes it to a rare physical manifestation of the
dragon's fiery breath. But again, other possibilities exist. We understand that there are other
ways to burn fingers besides the breath of invisible dragons. Such "evidence" — no matter
how important the dragon advocates consider it — is far from compelling. Once again, the
only sensible approach is tentatively to reject the dragon hypothesis, to be open to future
physical data, and to wonder what the cause might be that so many apparently sane and
sober people share the same strange delusion.
(people.whitman.edu/~herbrawt/classes/110/Sagan.pdf)
Et siis ymmärtänyt yhtään kysymystäni. Kaikkien uskontojen edustajilla on juuri esittämäsi kaltaisia väittämiä miksi minun uskonto on totta. Se ei ole uutinen kenellekkään. Mikä tekee sinun väittämistä uskottavampia kuin jonkun toisen uskonnon kannattajan väittämät? Jos et osaa vastata niin eikö sitten kaikki uskonnot ole yhtä paljon totta tai valhetta?
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 6 574
Miksei tuosta Jumalan toiminnasta tänä kännykkäkameroiden aikakautena ole olemassa minkäänlaista todistetta?
Raamatussa on suoraan ohjeita miten orjaa tulee kohdella.
No satujahan uskonnot on että sinänsä ihan sama asia.
- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 18 961
Toki, esim täältä:
Catholic Church and slavery - Wikipedia
Sitten tässä on yksi artikkeli aiheesta:
Slavery and Conversion in Papal Rome - Printed_Matter
A conversation with Marina Caffiero. Your best known research focuses on the history of forced baptisms of Jews during the Inquisition era and on the institution of the House of...
primolevicenter.org
Eli siis Paavit sallivat orjuutta ja ostivat itsekin orjia.
Kuvaavaa on se, että siitä huolimatta, että ties kuinka monesti Paavali III nostetaan esimerkkinä kristinuskon orjavastaisuudesta, koska hän yritti kieltää Amerikan alkuperäisväestöjen orjuuden, niin hän myös itse osti orjia ja vahvisti orjuuden laillisuuden hallitsemillaan alueilla. Koska, jälleen kerran, kristinuskoon ei kuulunut mikään universaali ihmisarvo.
Paitsi että eivät ole. Ne ihmiset kirjoittavat ne opit ja luovat sen teologian. Sä yrität nyt taas luoda sellaista "Islam on rauhan uskonto"-argumenttia, paitsi kristinuskosta, jossa se uskonto on täysin irrallaan niistä reaaliteeteista.
Tuossa on pitkä litania esimerkkejä tilanteista, joissa kyse ei ole mistään universaalista ihmisarvosta vaan siitä, että kristityt olivat usein penseitä (vaikkakin eivät täysin sen vastaisia) sille, että kristittyjä pidettäisiin orjina, etenkin ei-krisitittyjen toimesta.
Tuossa ei ole mitään uutta verrattuna muihin, et sä Rooman imperiumissakaan saanut orjuuttaa toista roomalaista. Islamia parjataan orjuudesta, mutta niilläkin sentään on suht selvästi kirjoitettuna ihan alusta alkaen, että muslimista ei saa tehdä orjaa.
Mutta kesti ainakin se 1500 vuotta ennen kuin Eurooppaan kehittyi millään tavalla vahva ajatus siitä, että ihmisillä on se universaali ihmisarvo ja ketään ei saa orjuuttaa. Tuon ekan 1500 vuoden aikana kristityt eivät päässeet edes yksimielisyyteen siitä, että saako kristittyjä orjuuttaa toisten kristittyjen toimesta vai ei. Puhumattakaan siitä, että olisivat lopettaneet esim. muslimien tai afrikkalaisten orjuuttamisen.
Eli ajatus siitä, että kristinuskossa olisi ollut lähtökohtaisesti joku ajatus universaalista ihmisarvosta, joka oli jotenkin mullistava edistysaskel, on yksinkertaisesti väärä.
Buddhan teksteissä myös lukee, että orjien myynti ei ole sallittua. Kuitenkin orjuus Intiassa, jos sitä edes oli, ennen islamin ja kristittyjen saapumista paikalle oli vähäistä, eikä mitään sellaista orjakauppaa mitä muslimit ja kristityt harrasti. Kristityistä etenkin portugalilaiset ja hollantilaiset pyörittivät siellä sitä orjakauppaa, jonka joo, britit sitten lopulta lopettivat. Mutta todellakin paremmassa kuosissa ne asiat oli siellä Intiassa ennen noiden saapumista.
Eli siis, vaiheittain:
1. Jeesuksen seuraajat pitivät häntä messiaana. Eli maallisena hallitsijana, joka tulee ajamaan roomalaiset pois Jerusalemista ja pyhältä maalta.
2. Jeesus kuolee ja osoittautuu, että hän ei olekaan ne luvattu messias (ainakaan vielä). Tässä vaiheessa kristinusko siirtyy odottamaan Jeesuksen toista tulemista. Tässä vaiheessa ne eivät kehota kaatamaan olemassa olevia yhteiskuntia, koska he odottavat sitä päivää lähitulevaisuudessa, että Jeesus palaa ja tekee sen itse.
3. Kuluu aikaa ja Jeesuksen toista tulemista ei näy ja kristinusko alkaa keskittymään enemmän siihen henkiseen ja vähemmän siihen maalliseen valtaan.
4. Kuluu vähän vielä enemmän aikaa ja kristityt saavat maallista valtaa ja samalla kristinusko alkaa myös keskittymään enemmän siihen maalliseen valtaan.
Viimeksi muokattu:
vindicator rapeto
Team Retro
- Liittynyt
- 23.07.2023
- Viestejä
- 2 521
Uutinen uskonnoista, ja eihän se mitään kivaa ollut:
yle.fi
Uskonnoissa ehkä eniten häiritsee se totaalinen kunnioituksen puute esim. juuri lasten suhteen. Lapsia pidetään sellaisina "joille pitää opettaa" jotain hölynpölyä että heistä tulisi jotain sellaista mitä jo valmiiksi kieroontunut aikuismieli kokee "oikeaksi".
Supo: Kotikoululaiset käyvät vaivihkaa ääriuskovaisia kotikouluja
Ilman perusopetuksen järjestämislupaa toimivien kotiopetuskoulujen määrä Suomessa on kasvanut. Supon mukaan koulujen opetukseen osallistuu paikoin kymmeniä oppilaita.
yle.fi
Uskonnoissa ehkä eniten häiritsee se totaalinen kunnioituksen puute esim. juuri lasten suhteen. Lapsia pidetään sellaisina "joille pitää opettaa" jotain hölynpölyä että heistä tulisi jotain sellaista mitä jo valmiiksi kieroontunut aikuismieli kokee "oikeaksi".
Jep muslimit kovasti harrastaa noita kotiopetuksia kun länsimaalaista maailman kuvaa ei oikein voi jälkikasvulleen opettaaUutinen uskonnoista, ja eihän se mitään kivaa ollut:
Supo: Kotikoululaiset käyvät vaivihkaa ääriuskovaisia kotikouluja
Ilman perusopetuksen järjestämislupaa toimivien kotiopetuskoulujen määrä Suomessa on kasvanut. Supon mukaan koulujen opetukseen osallistuu paikoin kymmeniä oppilaita.
Uskonnoissa ehkä eniten häiritsee se totaalinen kunnioituksen puute esim. juuri lasten suhteen. Lapsia pidetään sellaisina "joille pitää opettaa" jotain hölynpölyä että heistä tulisi jotain sellaista mitä jo valmiiksi kieroontunut aikuismieli kokee "oikeaksi".
- Liittynyt
- 10.06.2020
- Viestejä
- 38
Olen hetken seurannut täällä käytävää keskustelua, -ja olematta millään tavalla töykeä, tahtoisin nyt vilpittömästi tietää mitä uskontokuntaa käyttäjä @Wilds itse edustaa ?
Itse olen Suomen evankelis-luterilaisen kirkkokunnan kasvatti.
- minut on kastettu evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseneksi
- olen käynyt rippikoulun ja minut on konfirmoitu
- minut on vihitty avioliittoon
- olen käynyt ehtoollisella
Joten kirkollisista toimituksista kohdalleni on jo osunut suurin osa pl. oma hautaan siunaamiseni, -joka lienee se viimeisin ja juhlavin toimitus.
Minun on valitettavasti vaikea hahmottaa käyttäjä @Wildsin hengellistä kokemusmaailmaa, johon itselläni ei ole tältä pohjalta mitään kokemuspohjaa.
Näin ollen oletankin käyttäjä @Wildsin edustavan jotakin Suomessa vaikuttavaa kristillistä kirkkokuntaa -tai lahkoa ?
Kristilliset kirkkokunnat Suomessa:
- Luterilaisuus
- Katolinen kirkko
- Baptismi
- Metodismi
- Vapaakirkollisuus
- Adventismi
- Helluntalaisuus
- Anglikanismi
- Ortodoksinen kirkko
Minä myös, joskin olen törmännyt omassa elämässäni ja uskoontullessani karismaattisiin hengellisiin ilmiöihin. Tulin siis uskoon aikuisena, kun törmäsin todellisuuden hengelliseen luonteeseen ja hengellisiin ilmiöihin.
Mutta olen ollut ja olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, rippikoulun käynyt. Vaikka pitkään en uskonut Jeesukseen tai mihinkään hengelliseen. Enkä ole mikään luterilaisuuden asiantuntija, enkä opin muutenkaan (vaikka kuunnellut Norvantoa).
Luterilaistenkin elämässä voi sattua ja tapahtua, tunnen erään toisenkin "karismaattisen" luterilaisen. Vaikka Pyhä Hengen toiminnan korostaminen saattaa yleisemmin enemmänkin olla esim. helluntailaista, vaikka onhan olemassa esim. Hengen Uudistus kirkossamme.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 10.06.2020
- Viestejä
- 38
Kiitos vastauksestasi, arvostan sitä.
Hengen uudistus, karismaattinen herätys Suomen kirkossa (Hengen uudistus kirkossamme ry.), mihin vastauksessasi viittasit, on rekisteröitynyt yhdistys, -joka omien sanojensa mukaan on kirkon sisällä vaikuttava verkosto ajaakseen siellä omaa agendaansa.
Tästä tulee itselleni vain vahva kaiku takavuosien pastori Seppo Juntusen -ja maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran vetämistä karismaattisista illoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tiloissa, -joissa kuuleman mukaan tehtiin "ihmetekoja" ja yritettiinpä jopa herättää vainajia henkiin, niin väkevä oli hengen kosketus.
Vesa Mäkinen HS, Janne Toivonen HS
28.2.2013 2:00 | Päivitetty 28.2.2013 8:27
Saarnaaja Pirkko Jalovaara sanoo, että Ylen MOT-ohjelmassa kuvattu demoneita käsitellyt rukousilta oli ainutlaatuinen hänen urallaan.
"Tämä oli 26 vuoteen ensimmäinen kerta, kun otin koko illan aiheeksi tämän", Jalovaara sanoo.
Jalovaara kertoo pitävänsä 60–80 rukousiltaa vuodessa, kirkoissa eri puolilla maata. Hän sanoo esiintyneensä vuosien varrella noin 200 kirkossa.
MOT-ohjelmassa esitettiin esimerkiksi nauhoite Helsingin Kallion kirkosta. Siinä Jalovaara muun muassa väitti, että lääkkeiden mukana ihmiseen tulee demoneita.
Jalovaaran entinen saarnaajakumppani, pastori Seppo Juntunen kertoo suhtautuneensa jo vuosia kriittisesti Jalovaaran toimintaan.
Juntunen kiersi 1990-luvulla ahkerasti Jalovaaran kanssa pitämässä rukousiltoja. Kaksikon tiet erosivat 12 vuotta sitten, ja edelleen kiertävä Juntunen sanoutuu tiukasti irti Jalovaaran demonipuheista.
"Riivaajaviesti on vieras luterilaisessa kirkossa. On järkyttävää, että joku ottaa jonkinlaisen gurun roolin demoniasiantuntijana."
Juntunen kertoo pitäneensä Jalovaaran toimintaa "epämääräisenä" jo vuosien ajan ja myös varoitelleensa siitä.
"Hyvä, että silmät nyt avautuvat. Tuollainen on ihmismielelle ja sairaalle ihmiselle suorastaan vaarallista sensaatioteologiaa ja ihmeparantamisen brändäystä."
JALOVAARA kieltäytyy kommentoimasta Juntusen näkemyksiä.
"En sano mitään. Se on hänen näkemyksensä."
Jalovaara sanoo Helsingin Sanomille tarkoittaneensa demoneja tuovana lääkkeiden käyttönä vain sellaista, joka karkaa ihmisen "kontrollista". Hän mainitsi esimerkkeinä unilääkkeet ja Buranan.
Hän uskoo mielipiteidensä olevan sopusoinnussa kirkon kannan kanssa.
"Ei tämä ole mikään vastakkainasettelu. Nämä kaikki asiat ovat olleet ihmisten elämässä vuosituhansia, ja meidän pitää ymmärtää, että niitä on aina vain enemmän."
Tarkoitatteko muun muassa näitä demoneja?
"Kyllä. Tämä ei ole historiallinen vanha kuvio, vaan ihmisten elämä."
KIRKON edustajat ovat sanoutuneet irti Jalovaaran näkemyksistä.
Seppo Juntunen uskoo, että Jalovaaran opeille altista massaa on aina olemassa. Hän sai itsekin 1990-luvulla toimittaja Hannu Karponohjelmasta maineen "ihmeparantajana".
"Ohjelman jälkeen rukousilloissa oli ihan tolkuttomia massoja, jopa kolmetuhatta ihmistä. Piti olla pitkään poissa mediasta, jotta sai sen leiman karistettua."
Entinen seurakuntapappi kertoi nimettömänä keskiviikon Ilta-Sanomissa, että kirkko ei uskalla "näyttää ovea" Jalovaaran kaltaisille saarnaajille, koska heidän mukanaan seurakunnista lähtisi paljon ihmisiä.
Tuon HS:n artikkelin viimeinen lause sopii erityisen hyvin myös tähän päivään, jolloin evankelis-luterilainen kirkkomme kärsii yhä kiihtyvästä jäsenkadosta, -ja on tämän vuoksi pakotettu hyväksymään tiloissaan kaikenlaiset "kristilliset" ja "karismaattiset" tapahtumat,
jotka eivät sinne mielestäni kuulu, -joten tyydynkin nyt vain toteamaan: "There's No Business Like Show Business".
Hengen uudistus, karismaattinen herätys Suomen kirkossa (Hengen uudistus kirkossamme ry.), mihin vastauksessasi viittasit, on rekisteröitynyt yhdistys, -joka omien sanojensa mukaan on kirkon sisällä vaikuttava verkosto ajaakseen siellä omaa agendaansa.
Tästä tulee itselleni vain vahva kaiku takavuosien pastori Seppo Juntusen -ja maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran vetämistä karismaattisista illoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tiloissa, -joissa kuuleman mukaan tehtiin "ihmetekoja" ja yritettiinpä jopa herättää vainajia henkiin, niin väkevä oli hengen kosketus.
Jalovaaran saarnat arveluttaneet vuosia – "epämääräistä toimintaa" Jalovaaran saarnat arveluttaneet vuosia – "epämääräistä toimintaa"
Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran entinen saarnaajakumppani, pastori Seppo Juntunen kertoo pitäneensä Jalovaaran toimintaa "epämääräisenä" jo vuosien ajan. Hänen mielestään on järkyttävää, että joku ottaa "gurun roolin demoniasiantuntijana".Vesa Mäkinen HS, Janne Toivonen HS
28.2.2013 2:00 | Päivitetty 28.2.2013 8:27
Saarnaaja Pirkko Jalovaara sanoo, että Ylen MOT-ohjelmassa kuvattu demoneita käsitellyt rukousilta oli ainutlaatuinen hänen urallaan.
"Tämä oli 26 vuoteen ensimmäinen kerta, kun otin koko illan aiheeksi tämän", Jalovaara sanoo.
Jalovaara kertoo pitävänsä 60–80 rukousiltaa vuodessa, kirkoissa eri puolilla maata. Hän sanoo esiintyneensä vuosien varrella noin 200 kirkossa.
MOT-ohjelmassa esitettiin esimerkiksi nauhoite Helsingin Kallion kirkosta. Siinä Jalovaara muun muassa väitti, että lääkkeiden mukana ihmiseen tulee demoneita.
Jalovaaran entinen saarnaajakumppani, pastori Seppo Juntunen kertoo suhtautuneensa jo vuosia kriittisesti Jalovaaran toimintaan.
Juntunen kiersi 1990-luvulla ahkerasti Jalovaaran kanssa pitämässä rukousiltoja. Kaksikon tiet erosivat 12 vuotta sitten, ja edelleen kiertävä Juntunen sanoutuu tiukasti irti Jalovaaran demonipuheista.
"Riivaajaviesti on vieras luterilaisessa kirkossa. On järkyttävää, että joku ottaa jonkinlaisen gurun roolin demoniasiantuntijana."
Juntunen kertoo pitäneensä Jalovaaran toimintaa "epämääräisenä" jo vuosien ajan ja myös varoitelleensa siitä.
"Hyvä, että silmät nyt avautuvat. Tuollainen on ihmismielelle ja sairaalle ihmiselle suorastaan vaarallista sensaatioteologiaa ja ihmeparantamisen brändäystä."
JALOVAARA kieltäytyy kommentoimasta Juntusen näkemyksiä.
"En sano mitään. Se on hänen näkemyksensä."
Jalovaara sanoo Helsingin Sanomille tarkoittaneensa demoneja tuovana lääkkeiden käyttönä vain sellaista, joka karkaa ihmisen "kontrollista". Hän mainitsi esimerkkeinä unilääkkeet ja Buranan.
Hän uskoo mielipiteidensä olevan sopusoinnussa kirkon kannan kanssa.
"Ei tämä ole mikään vastakkainasettelu. Nämä kaikki asiat ovat olleet ihmisten elämässä vuosituhansia, ja meidän pitää ymmärtää, että niitä on aina vain enemmän."
Tarkoitatteko muun muassa näitä demoneja?
"Kyllä. Tämä ei ole historiallinen vanha kuvio, vaan ihmisten elämä."
KIRKON edustajat ovat sanoutuneet irti Jalovaaran näkemyksistä.
Seppo Juntunen uskoo, että Jalovaaran opeille altista massaa on aina olemassa. Hän sai itsekin 1990-luvulla toimittaja Hannu Karponohjelmasta maineen "ihmeparantajana".
"Ohjelman jälkeen rukousilloissa oli ihan tolkuttomia massoja, jopa kolmetuhatta ihmistä. Piti olla pitkään poissa mediasta, jotta sai sen leiman karistettua."
Entinen seurakuntapappi kertoi nimettömänä keskiviikon Ilta-Sanomissa, että kirkko ei uskalla "näyttää ovea" Jalovaaran kaltaisille saarnaajille, koska heidän mukanaan seurakunnista lähtisi paljon ihmisiä.
Tuon HS:n artikkelin viimeinen lause sopii erityisen hyvin myös tähän päivään, jolloin evankelis-luterilainen kirkkomme kärsii yhä kiihtyvästä jäsenkadosta, -ja on tämän vuoksi pakotettu hyväksymään tiloissaan kaikenlaiset "kristilliset" ja "karismaattiset" tapahtumat,
jotka eivät sinne mielestäni kuulu, -joten tyydynkin nyt vain toteamaan: "There's No Business Like Show Business".
En nyt oikein tiedä, onko Hengen uudistuksen liittäminen noihin muihin asiallista. Vai ei, veikkaan että ei. Ylikarismaattinen ja terveesti karismaattinen ovat eri asioita. En ole kovin syvällisesti perehtynyt, muistaakseni osallistunut johonkin Hengen uudistuksen tapahtumaan, missä oli ihan järkevää opetusta ja väkeä.
Joka tapauksessa kaikenlaista hengellistä ilmiötä voi tulla todellisuudessa vastaan, jolloin on hyvä olla varautunut ja tietää, että kaikkea voi sattua. Ihmisiä tulee Jeesuksen luo muista uskonnoista, new agesta, okkultismista sun muusta. Hengellinen hätätila voi syntyä, johon apu voi löytyä. Toki huono opetus ja hysteria voivat itsessään tuottaa huonoa kristillisissä piireissäkin. Kaikki ei ole tervettä ja hyvää. One Way Missionin YouTube -kanavalla oli joskus hyviä Hard Talk -keskusteluja näistä aiheista, muistelen.
Tulee mieleen vähän samaan suuntaan eli muusta hengellisyydestä kumpuavista ongelmista myös Kujanpään äskettäinen kirja Ettei tarvitse pelätä:
Joka tapauksessa kaikenlaista hengellistä ilmiötä voi tulla todellisuudessa vastaan, jolloin on hyvä olla varautunut ja tietää, että kaikkea voi sattua. Ihmisiä tulee Jeesuksen luo muista uskonnoista, new agesta, okkultismista sun muusta. Hengellinen hätätila voi syntyä, johon apu voi löytyä. Toki huono opetus ja hysteria voivat itsessään tuottaa huonoa kristillisissä piireissäkin. Kaikki ei ole tervettä ja hyvää. One Way Missionin YouTube -kanavalla oli joskus hyviä Hard Talk -keskusteluja näistä aiheista, muistelen.
Tulee mieleen vähän samaan suuntaan eli muusta hengellisyydestä kumpuavista ongelmista myös Kujanpään äskettäinen kirja Ettei tarvitse pelätä:
Onneksi tämä on harvinaista, mutta luterilaisuuden mahdollisesti hiipuessa (tosin nythän rippikoululaiset nuoret uskovat ennätysmäärin) muut ongelmalliset "hengellisyydet" voivat saada tilaa. Jos ei ole Jeesusta ja Pyhää Henkeä, voi olla jotain muuta.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
Uskonto myrkyttää kaiken
"Kieliä puhunut mies kohosi johtoasemaan pienessä kristillisessä lahkossa. Hänet tuomittiin 3 vuoden ja 4 kuukauden vankeuteen seksuaalirikoksista, pahoinpitelyistä ja kiristyksestä."
"Miehen näytettiin taivuttaneen uhrit sukupuoliyhteyteen ja muihin seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaaviin seksuaalisiin tekoihin ja alistumaan sellaisten kohteiksi."
/img-s3.ilcdn.fi/4d2635b6482f0bc47b2558046f29412416d1de01b7e1575cb6996607e196540d.jpg)
www.iltalehti.fi
"Kieliä puhunut mies kohosi johtoasemaan pienessä kristillisessä lahkossa. Hänet tuomittiin 3 vuoden ja 4 kuukauden vankeuteen seksuaalirikoksista, pahoinpitelyistä ja kiristyksestä."
"Miehen näytettiin taivuttaneen uhrit sukupuoliyhteyteen ja muihin seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaaviin seksuaalisiin tekoihin ja alistumaan sellaisten kohteiksi."
Suomesta paljastui järkyttävä kultti: Lahkojohtaja painosti naiset nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin
Uskonnollisessa johtoasemassa ollut mies tuomittiin yli kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.
www.iltalehti.fi
- Liittynyt
- 10.06.2020
- Viestejä
- 38
Uskonto on valtaa, -jota valitettavasti on käytetty- ja käytetään jatkuvasti väärin, koska se antaa yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden halutessaan tehdä oletetun seurakunnan sisällä uskon nimissä mitä vain.
Tapani Koivuniemen uskonlahko – Wikipedia
Oikeudenkäynnit | Kulttijohtajana esiintyneelle miehelle pitkä seksuaalirikostuomio
EDIT. Omasta mielestään nämä lahko-/ kulttijohtajat eivät ole tehneet mitään väärää, - itseäni näissäkin tapauksissa eniten on ihmetyttänyt se, miten helposti vietävissä nämäkin uhrin asemassa olevat seurakuntalaiset ovat olleet.
Tapani Koivuniemen uskonlahko – Wikipedia
Oikeudenkäynnit | Kulttijohtajana esiintyneelle miehelle pitkä seksuaalirikostuomio
EDIT. Omasta mielestään nämä lahko-/ kulttijohtajat eivät ole tehneet mitään väärää, - itseäni näissäkin tapauksissa eniten on ihmetyttänyt se, miten helposti vietävissä nämäkin uhrin asemassa olevat seurakuntalaiset ovat olleet.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
Tässä kuvattiin aika tyypillinen suomalainen tapauskovainen. Oletko teisti, uskotko että kristinuskon jumala on oikeasti olemassa? Jos uskot, miksi?
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
edit: tuplat
- Liittynyt
- 10.06.2020
- Viestejä
- 38
En koe olevani tapauskovainen, vaan mielestäni tyypillinen suomalainen tapakristitty. Mitä tulee teistiläiseen elämänkatsomukseen, on se minulle vieras, olen lähinnä agnostikko.
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
Nämä eivät sulje toisiaan pois. Teisimi tarkoittaa uskoa ja gnostismi tietoa*. Jos uskot että jumala on olemassa mutta et ole varma olet agnostinen teisti. Uskotko siis jumalaan? Jos, niin miksi?
*"agnosticism sounds like a reasonable, open-minded and rational position to take.
This is a flawed understanding of what agnosticism (and atheism) is about."
- Liittynyt
- 10.06.2020
- Viestejä
- 38
Agnostikko on henkilö, joka katsoo, ettei jumalan tai jumalien olemassaolosta voida tietää tai että hänellä itsellään ei ole tietoa siitä, onko niitä olemassa.
Agnostisismi on tietoteoreettinen kanta (ei-tietoa), joka ei ole ristiriidassa uskon (teismi) tai uskon puutteen (ateismi) kanssa; agnostikko voi olla uskova tai uskomaton,
mutta kieltää tietävänsä varmasti. Termi tulee kreikan sanoista "a-" (ei) ja "gnosis" (tieto).
Keskeiset piirteet
- Tiedon rajallisuus: Keskeinen ajatus on, että jumalan olemassaolo on inhimillisen tiedon ulottumattomissa.
- Ero ateismiin: Ateisti uskoo, ettei jumalia ole olemassa (tai ei usko niihin). Agnostikko ei väitä tietävänsä, onko jumalia.
- Yhdistyminen muihin kantoihin:
- Agnostinen ateisti: Ei usko jumaliin, koska niiden olemassaolosta ei ole todisteita, mutta ei väitä tietävänsä varmasti.
- Agnostinen teisti: Uskoo jumalaan (esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella) mutta myöntää, ettei voi todistaa sitä tietämällä.
- Laajempi käyttö: Agnostisismi voi kohdistua mihin tahansa tietämättömyyden kohteeseen, kuten yliluonnollisiin ilmiöihin tai elämään kuoleman jälkeen.
Lyhyesti: Agnostikko tunnustaa tietämättömyytensä jumalan olemassaolosta, mutta ei ota kantaa siihen, onko jumalia vai ei.
Lähde: Google Search
- Liittynyt
- 04.11.2018
- Viestejä
- 597
Ne tosiaan ovat siis kaksi eri asiaa, toisin kuin annoit ensin ymmärtää (vaihtoehtoisina elämänkatsomuksina) Onko joku erityinen syy että koet olevasi "vain" agnostikko, tunnetaan myös Dawkinsin spektrin positiona 4?
Uutiset
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (50/2025)
12.12.2025 14:07
-
Asus julkisti 5K-resoluution ROG Strix 5K XG27JCG -pelinäytön huippuominaisuuksilla
12.12.2025 00:00
-
Google myöntää näyttöongelmista kärsiville Pixel 9 Pro- ja Pro XL -älypuhelimille pidennetyn takuun
11.12.2025 17:41
-
AMD julkaisi tekoälypohjaiset FSR ”Redstone” -teknologiat
10.12.2025 23:04
-
AMD julkaisi AMD Software 25.12.1-ajurit näytönohjaimilleen ja prosessoreilleen
10.12.2025 21:30
