Ai tämän:Miksi sinä aktiivisesti sivuutat kysymyksen liittyen kristilliseen vakaumukseesi ja muihin uskontoihin? Onko se luonteeltaan sellainen, että se saisi sinut kyseenalaistamaan oman uskosi?
Mikä on selityksesi sille, että intialaiset saavat lahjana uskon Vishnulta ja Shivalta eli miksi se lahja jakautuu maantieteellisesti ja kulttuuriryhmittäin? Onko jumalistoilla jonkinlainen etupiirijako vai onko kyseessä sittenkin ihmisten kehitelmä?
No uskojahan nyt on monia ja kysyn samalla sulta, että ollaanko siinä samlla viivalla, että totuuksia voi olla vain yksi?
Vedat on hyvinkin värikäs jumalpohjainen tarusto, joka on käytännössä niin yhtä intinan kulttuurin ja historian kanss,a että jos hindu hylkää vedat se tarkoittaa samalla, että hän vastustaa intiaa. Kastijärjestelmä määrittää käytännössä melkein kaiken mitä saa, voi ja pitää tehdä. Jumalia oli yli 300 000 000, mutta hinduksi ei "tulla uskomalla" jumalaan/jumaliin vaan kyse tunnustamalla vedat pyhäksi, jos näin tekee on hindu, jos ei niin sitten jotain muuta. Usko heillä kohdistuu jälleensyntymisoppiin.
Islamissakaan ei tulla uskoon, vaan islamin mukaan jokainen syntyy muslimina ja muslimiksi voi palata yksinkertaisesti lausumalla heidän uskontunnustuksensa. Islam on täydellinen lakiuskonto, joska käytännössä määrittelee elämän kaikki osaalueet ja tilanteet. Islamissa on tarkoitus alistua täydellisesti allahin tahtoon. Ja kuten hindulaisuus niin islamkin sitoutuu niin syvälle sitä tunnustaviin yhteiskuntiin, että eriävän mielipiteen esittämällä voit päästä hengestäsi. Paratiisi/helvetti määräytyy tekojen mukaan, kummat painaa enemmän. Tai toisaalta ei määräydy sillä allah ei lupaa pelastusta kellekkään vaan voi päättää jokaisen kohdalla miten vain riippumatta ihmisen elämästä/teoista.
Se nerokkuus ja ihmisjärjen käsityskyvyn yli menevä valinta , eli uskon (Hänen Poikaansa) käyttö pelastuksen välikappaleena on monille iso kompastuskivi. Evankeliumi->parannus->Usko->Armo-> pelastus->pyhitys/vanhurkauttaminen ilman ihmisen omia ansioita/tekoja on ainutlaatuinen. Useissa muissa uskonnoissa ihminen ponnistelee ja etsii saavuttamattomissa olevaa kaukana ihmisestä pysyttelevää jumalaa tai olemissen loppumista. Jeesus etsii karkuun juoksevia ja tekosyitä latelevia ihmisiä kärsivällisesti ja hienovaraisesti.'
Mutta vastauksen kysymykseesi antaa paavali , joka
Apt 14 15-17
”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”
Ensimmäinen uskon kautta täyttymyksen saanut liitto Jumalan ja ihmisen välillä oli Abramin usko Jumalan kaikkivaltiuteen tämän sanoaessa, että hän on saava vielä jälkeläisen josta polveutuu kansoja kuin hiekka meren rannalla. Kyse ei ollut uskooko Abram, ettö Jumala on, koska Jumala puhui useaan otteeseen Abramille, vaan voiko Jumala antaa jälkeläisen (ja näistä kansoja) kuokettuneesta kohdusta ja ilmesesti Abramkaan ei olllut enää toivotulla tavalla jäykkänä aamuisin .
Raamattu puhuu Aabrahamista uskon isänä ja esikuvana. Aabraham uskoi mitä Jumala sanoi ja tämän uskon kautta Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.
Sitten oli Siinainvuoren lakiliiton aika, jonka ansiosta tuli selväksi, ettei ihminen Jumalan vaatimaa mittaa pysty täyttämään.
Kaikki oli pohjustusta The liitollle, eli pelastukseen uskon kautta Jeesukseen. Ja Jeesuksen palattua taivaaseen alkoi Jumalan pelastavan kutsun aika, joka koskee kaikkia, kaikkkialla aina loppuun asti, Ja onhan sanoma jo hyvän matkaa kulkenut, mutta vielä on joitakin jotka eivät ole kuulleet, koska loppu ei ole vielä koittanut.
Tietyssä mielessä uskon perusajatus on evankeliumissa sama kuin se oli Abramille. Abraham uskoi "häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan".
Jeesus sanoi tämän vielä selvemmin Marialle joka suri Lasarusta: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?
