Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[perato]

Empire: Total War (PC)
Tämähän oli ihan hyvä lopulta. En oikeen ollut varma, että olinko tätä edes koskaan pelannut, mutta pelikello näytti Steamissa 40h. Mistään en löytänyt, että millä maalla viimeksi olen pelannut tai edes milloin. Nyt Napoleon kirjan innoittamana otin tän kuitenki uudelleen peluuseen, itse Napoleon Total War kun on vähän liian erikoinen ja tynkä. Ruotsilla valloittelin maailmaa ja voitin short campaignin alle 20h aikana. Kökköhän tässä on kaikki puolustustaistelut, jotka ei vaan toimi kun yksiköt ei osaa olla muureilla ja AI on tyhmä näissä. Toisaalta se sit mahdollistaa kaikenlaisen kikkailun pienemmilläkin varuskunnilla. Itse kampanjakartta oli parempi kuin muistin, vaikka välillä olis kaivannut vähän selkeyttä siihen. Diplomatia jopa toimi(Total Warin mittapuussa), vastustajat suostui rauhaan välillä ja kaikkia sotia ei tarvinnut käydä totaalisena. Tanskalta valtasin yhdessä sodassa Norjan, toisessa Tanskan ja sit ne kippas kapinallisiin Islannissa. Erityisesti tykkään tässä tosta muskettien ja tykkien käytöstä ja siitä että ratsuväki on jo välillä vähän pienemmässä merkityksessä, vaikka kyllä silläkin voittoja saavutetaan. Varsinki tuntu että lopussa alkoi jo tykeillä voittamaan pelejä, mikä tietenkin ihan oikeaan suuntaan sodankäynnissä, pari kartessia oikeaan kohtaan ja vastustajan linjassa kahden linjamuodostelmana kokoinen aukko. Mainittakon, että tämä oli eka Total war jossa myös laivastotaistelut käytiin manuaalisesti, en kuitenkaan käynyt yhtäkään sellaista(enkä autona) joten en osaa sanoa oliko tämä niiden osalta millainen. Jos Empire2 ilmestyy ennen Medieval3 niin en suutu.

Pharaoh A New Era (PC)
Alkuperäiselle pelille uskollinen päivitys. Graafista ilmettä vähän muutettu sarjakuvamaisempaan muotoon, muuten se sama peli. Joitakin QOL päivityksiä optioina(esim. global work pool ihan oikeasti eikä pseudona niinku alkuperäisessä pelissä) tuotu ja taistelumekaniikka uusittu, ilmeisesti tuodaan vielä se vanha taistelusysteemi, mutta sitä en kaipaa, se kun oli aina lähinnä haittoina vanhassa pelissä. Itse peli on tullut pelattua joskus 15v sitten viimeksi läpi ja jonku verran skidinä julkaisuvuonna mitä sitä osasi. Ihan hauskaahan tämä on edelleen, mutta ehkä pelin pituus on vähän kysymysmerkki, puolessa välissä ollaan, tehtävät on varsin samanlaisia ja lähinnä muuttuu se, että millä teollisuudella tehdään rahaa ja millä ei. Monumenttien tekoon menee välillä järkyttävän kauan, ja pelin vauhti pidetäänkin sit pitkälti 5x, kun odotellaan kivien saapumista. Varsinkin tehtävissä missä pyramidien kiviä ostetaan, on joutoaikaa pyöritellä peukaloita, koska kaupunkien kasvattaminen tietyn pisteen jälkeen on yleensä hyödytöntä, joskus jopa tehtäville haitallista.

Moving Out (PC) (Epicin ilmaispelit osa XXVII)
Overcooked hengessä muuttamista pois ja sisään taloista. Yhdessä toisten pelaajien kanssa kannetaan siis huonekaluja. Hauskimmillaan kun ollaan ns. normaaleissa taloissa, omasta mielestä ei niin hauskaa kun mennään avaruuteen siirtelemään jotain koeputkitankkeja yms. Juonikin tässä on, mutta kun huumori on jollekkin 10v kohdennettu, niin eipä sitä jaksa seurata. Tehtävissä on ihan hauskoja saavutuksia "elä riko ikkunoita" jotka tuovat oman mutkansa tehtävän suorittamiseen jos näin haluaa. Osassa tehtävissä tosiaan tuo takaisinmuutto, missä tavarat tuodaan autosta takaisin taloon, mutta ne oli vähän jotenkin tylsähköjä. Yksi pelin suurimmista haasteista meille oli monesti se auton täyttäminen oikeassa järjestyksessä, että sinne sai mahtumaan kaiken. Kommunikaatiota tämä vaatii, mutta ei samalla tavalla kuin hektisimmät Overcooked tasot. Lähinnä "otetaan tuo sänky ensin". Vasta omaan asuntoon muuttaneena tuli hyvin fläshbäkkejä.

 

[Gespard]

Factorio kaikilla Pyanodons -modimausteilla, mukaanlukien high tech. Kyllähän tähän saa vaikka koko elämänsä menemään. En suosittele kellekään. Kun pääset 1/5 maaliin asti niin tajuat että olet raapaissut pintaa, ja siellä jossain horisontissa häämöttää uusi turhautuminen (ja palkitseminen), mutta elämäsi kalliit tunnit hukkautuvat ihan liian tehokkaasti.

 

[hsalonen]

Minä en tuota xcom:iin hirveästi vertaisi. Lähinnä se näkyy taistelujen graafisessa tyylissä, mutta ei paljon muussa. Jos hakee uutta xcom:ia, niin pettyy pahasti, vaikka muuten ihan kelpo peli onkin. Ja korttilajeja on kolme. Attack, skill ja heroic. Mutta samaa mieltä, että kympillä hyvä ostos jota voi täyden hinnan sijaan suositella.

Kyllä. Tosin itselle nuo skillit oli aina kirosanoja, kun Attack-kortit ja Heroic-kortit oli aina parempia. Ainoastaan Fortify oli hyvä.

..ja tehtäviä voi pelata vielä läpipeluun jälkeen. Nyt on 6 Challenge Missionia tehty ja friendship maksimissa niillä. Lisäksi kaikki Voimasanat on nyt hankittu. Tämä on sinänsä hienoa, koska usein jää pelin läpäistyä semmoinen tunne, että "olisi voinut vielä vähän pelata".

Ehkä seuraavaan läpipeluun odotan kuitenkin, että Season Pass on kympin (nyt 50€) ja sitten vedän vähintään 5 hahmoa taas maksimiystävyyteen.

--

Tähän hintaan kyllä ehdottamasti , 20€ hintaan ehkä ja 60€ hintaan ei. Ja jos Humblesta ei tykkää, niin ei kannata ostaa 20€ Steamista, vaan se Legendary Edition +10€ lisämaksulla, niin saa ne lisärit (4x 15€ tai 50€) sillä kympillä:

 

[Heseman]

American Arcadia (PC)

"Don't Be a Fool." Trevor Hill on maailman keskinkertaisin ja mieleenpainumattomin ihminen, joka saa eräänä päivänä tietää elävänsä keskellä tosi-TV:tä. Vähän kuin The Truman Show mutta omalla twistillään. Itse peli on sivurullaavaa tasohyppelyä, Trevorin auttajalla pelatessa kuitenkin mennään ensimmäiseen persoonaan ja selvitellään pieniä puzzleja. Välillä jopa ohjataan Trevoria samalla kun auttaja ohjaa laitteita etänä kameroiden läpi. Pulmat eivät kauhean erikoisia olleet tuota kamerakikkailua lukuun ottamatta, yhteen tosin jämähdin nolosti kun en tajunnut katsella tarpeeksi ympärilleni. Tarina sentään nousi hieman keskiverron yläpuolelle ja sen sanoisin olevan tämän pelin vahvempi puoli. Kokonaisuutena tästä jäi fiilis plussalle ja kannattaa tsekata jos AAA-sisältö kyllästyttää, hintakaan ei ole paha.

American Arcadia - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Seppo77]

Days Gone PC

Jos tuosta pidit niin kannattaa kokeilla Far Cry 5. Hyvin samankaltainen mutta tekee mielestäni miltei kaiken vielä paremmin.

 

[Nathorr]

Guardians of the Galaxy (PC)

Otsikon lisenssipeli on lineaarinen kolmannen persoonan toimintapeli, joka on tavallaan tosi hyvä, mutta omaa pieniä puutteita siellä täällä. Peli on melko näyttävä, mutta jotkut animaatiot vaikuttavat vähän keskeneräisiltä tai puolivillaisesti tehdyiltä. Taisteluissa pelattavuus ja monen hahmon ohjaus on toteutettu ainakin ohjaimella erinomaisesti, mutta toisaalta taisteluiden ulkopuoliset pienet puzzelt ovat nopeasti itseään toistavia ja vähän turhia.

Jotenkin tässä näkee vähän hukattua potentiaalia, kun peli ei ole avoimessa maailmassa, vaan hyvin suoraviivainen. Ymmärrän kyllä, että näitäkin pelejä tarvitaan, mutta olisi ollut mielettömän siistiä seikkailla avoimessa Marvel-universumissa. Tarina on sellaista mitä odottaakin ja ihan tarpeeksi viihdyttävää. Dialogi ja hahmot olivat omaan makuun erinomaisia ja musat rokkasi kovaa.

Etenkin loppupuolella peli kaatuili muutaman kerran, joka oli harmi. Periaatteessa tosi hyvä ja helppo suositella, mutta tavallaan jättää vähän kädenlämpöiseksi. 4/5 silti.

 

[JanSpeed]

My Suika - Watermelon Game (PC Steam)

En yleensä pelaa tän tyylisiä pelejä mutta tuli kokeiltua VR laseilla erästä suika versiota ja vaikutti mielenkiintoiselta. Löysin steamistä tän pelin ja on koukuttava. Tää on käytännössä kuin mobiilipeli kaikessa yksinkertaisuudessaan, jos joku ei tiedä mitä tässä tehdään niin tiputellaan hedelmiä kasaan ja yritetään saada luotua vesimeloni, kun kaksi vesimelonia osuu toisiinsa ne häviävät kokonaan pelialueelta joka helpottaa lisäpisteiden keräämistä. Oma paras pistemäärä tällä hetkellä on 7236, pääsen melko helposti siihen 3000-4000 pisteen väliin mutta siitä eteenpäin mennään käytännössä täysin tuurilla.

Tää peli maksaa steamissa 1€

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit osa 37.

Surviving the Aftermath

Rakentelupeli maailmanlopun jälkimainingeissa. Maahan on iskeytynyt komeettaparvi, ydinsota, kulkutauti ja Kuukin taisi räjähtää jossain välissä. Harvat selviytyjät elävät raunioissa, jossa heitä piinaavat Mad Max -rosvot, mutanttieläimet ja taivaalta tippuvat asiat. Kaaoksen keskelle kuuluisi kyhätä kunnollinen kaupunki.

Tarkoitus oli vain kokeilla peliä, mutta pelasin ensi-istumalta viisi tuntia putkeen ja syöminen ja nukkuminen unohtuivat. Se on aina hyvä merkki. Koukuttavuus tulee siitä, että koko ajan on jotain tärkeää tehtävänä, ja edistys on jatkuvaa. Alun rähjäinen pakolaisleiri on kohta jo sotkuinen slummi, ja pelin lopussa jo varsin mukava (mutta edelleen likainen) pikkukaupunki. Taistelu saasteita, rosvoja ja postapokalyptista luontoa vastaan lisää peliin sopivasti maustetta, ettei tarvitse pelkästään leikkiä kotia. Pelissä on samaa fiilistä kuin Frostpunkissa, varsinkin kun talvi iskee.

Paremmillakin festareilla on käyty.

Aftermath panttaa tietoa raivostuttavasti. Siinä ei ole esimerkiksi taulukkoa, joka näyttäisi kaikkien asukkaiden työpaikat. Jatkuvaa työvoimapulaa pahentaa se, että suuri osa asukkaista tekee jotain turhaa, kuten möllöttää pellon laidalla katselemassa sadon kasvua, koska sattuu olemaan nakitettu peltoa hoitamaan. Ainoa tapa etsiä tyhjäntoimittajat on kliksutella kaikki rakennukset yksitellen läpi. Peli valittaa varaston täyttymistä, muttei kerro mikä varasto ja missä. Lämpötilan symboli on paikasta riippuen joko lämpömittari tai lumihiutale. Oli myös kiva huomata jälkikäteen, että olin rakentanut parhaan muoviesiintymän päälle tarinarakennuksen, jota ei voinut purkaa.

Pelistä olisi voinut karsia mikromanagerointia enemmänkin. Kaikki lämmittimet joutuu erikseen naksuttelemaan päälle ja pois vuodenaikojen vaihtuessa. Rakennuksista ei voi rakentaa päivitettyä versiota suoraan, vaan niistä on pakko pystyttää ensin perusversio ja sitten päivittää se, jolloin työläiset PURKAVAT RAKENNUKSEN ja pykäävät tilalle sen paremman. Miksi?

Tukikohtaa pitää välillä puolustaa vihollishyökkäyksiä vastaan. Jos ottaa hetken kuonoonsa - esimerkiksi siksi että omilla taistelijoilla kestää tovin saapua paikalle - peli saattaa päättää täysin mielivaltaisesti että joo, taistelu on hävitty. Tällöin tulee hävisit-ilmoitus, viholliset katoavat ja asukkaat mököttävät. Reilua.

Katulampulla ei voi valaista katua. Jos lampun rakentaa, katu puretaan sen alta.

Valitsin 100% vaikeustason, eli jokaisen sliderin toiseksi ylimpään koloon, mutta peli oli silti vähän liian helppo. Ainoa asia josta oli johdonmukaisesti pulaa oli työvoima, joten jokainen portille saapunut pakolaisjoukko oli ilomielin tervetullut. Loppupelissä siirtokunta oli niin omavarainen, että oli varaa pakata autot (!) täyteen taistelijoita ja lähteä sotaretkille siivoamaan viimeisiä bandiitteja kartalta. Haastetta toivat enää vain jotkin katastrofit.

Kuten tämä. Pelin ainoa helleaalto tuli aivan loppumetreillä. En ollut osannut valmistautua, joten tilanne oli aika hiostava ruudun tälläkin puolella. Uskomatonta kyllä kuolonuhreja tuli vain yksi. Jos helle olisi jatkunut päivän pidempään, ruumiita olisi ollut sata.

Ydinjäte (punainen töhkä ylemmässä kuvassa) oli ongelma pelin alkupuolella, mutta siivousteknologian kehittyminen hoiti homman. Jäte on haitake, joka kuuluu siirtää kaatopaikoille kauas asutuksesta... ainakin kunnes pelaaja huomaa, että sitä voi MYYDÄ NAAPUREILLE. Ei siitä paljoa rahaa saa, mutta luulisi että tällaisen kaman hinta olisi pakkasen puolella ja syvällä.

Koen nähneeni pelin sisällöstä suurimman osan, mutta houkuttaa silti aloittaa jonain päivänä alusta ja tehdä toisenlainen kaupunki. Siirtokuntani oli utopistinen hyvinvointivaltio, jossa kaikilla oli mahdollisimman kivaa. Entä jos olisin rakentanut Mad Max -bandiittileirin, jossa taistellaan häkeissä, syödään ötököitä ja ryöstellään naapureita? Kieltäydyin kaikista pelin antamista mahdollisuuksista pahisteluun, mutta se voisi olla joskus hauskempaa kuin kodin leikkiminen. Taidan kuitenkin ottaa ensin uusintakierroksen Frostpunkissa.

Ai niin, saavutuksetkin on rikki.

Escape Academy

Pakotemia? Pakoulu? Ei, antaa olla.

Pakohuoneet ovat hyvää viihdettä. Tosielämän huoneiden ja pakolautapelien lisäksi olen nauttinut myös puolen puupennin kännykkäpeleistä, ja Kotaro Uchikoshin kaheli Zero Escape -sarja on yksi lempipeleistäni kautta aikojen. Kunpa genressä vain olisi vähemmän nelinumeroisien koodien etsintää.

Escape Academyn ensimmäinen kenttä kikkailee odotuksilla ja lupailee suuria. Lupaukset lunastetaan vain puolittain. Huoneet ovat kyllä visuaalisesti hienoja ja niiden skenaariot hauskoja, mutta tarinan voi vetää vessasta alas. Päähenkilö keksii puujalkavitsejä hengenvaarassakin ja pahiksina toimivat "paonvastaiset tiedemiehet". Tylypahkassakaan ei taidettu vangita oppilaita kuolemanloukkuihin opetusmielessä.

Kentissä on aikarajat ja niissä annetaan arvosana käytetyn ajan ja vihjeiden mukaan. Mitä nopeammin pääsee ulos, sen parempi arvosana, ja peli merkitsee "parhaan ajan" muistiin kunkin huoneen kohdalle. Kuulostaa hyvältä ja aivan normaalilta videopelimekaniikalta. Tottahan omaa tulostaan pitää pystyä parantamaan.

Sitten pysähdyin miettimään asiaa hetkeksi.

Palasin yhteen alkupään kenttään uudestaan. Muistin ulospääsykoodin edelliseltä kerralta ja juoksin naputtelemaan sen. 16 sekuntia, huippupisteet ja ilotulitus. Tällä saisi porttikiellon oikeaan pakohuoneeseen.

Myös koko huoneen aikaraja (tyyliin pura pommi 15 minuutissa) kuulostaa toimivalta, kunnes asiaa ajattelee. Tosielämässä ja kertakäyttöisissä lautapeleissä aikarajassa on järkeä, koska huonetta ei voi heti yrittää uudestaan. Hinta on iso este. Tämä on kuitenkin videopeli, joten ajan umpeutuessa ja game overin koittaessa pelaaja yrittää tietenkin saman tien uudestaan. Niin videopeleissä tehdään. Sen jälkeen pelaaja muistaa puzzlet ja pääsee minuutissa samaan tilanteeseen, joka vei viime kerralla vartin. Huoneen arvosanan voi heittää samaan pönttöön kuin tarinan.

Noh, ainakin aikaraja lisää painetta ja paniikkia. Se on hyvä tunnelman kannalta ja saa huoneet tuntumaan haastavilta, vaikka puzzlet ovat genressään helpommasta päästä. Minulta ei loppunut aika kertaakaan, vaikka välillä meni viimeisille sekunneille. Vaihtelua on paljon ja nättikin peli on omalla karulla tavallaan. Huoneita on yksinkertaisesti kiva ratkoa. Ostin ja pelasin lisäritkin.

Peliä voi pelata myös kaverin kanssa jos sellainen löytyy. Tällöin kentissä palloilee useampi hahmo, jotka voivat vaihtaa tavaraa keskenään. Sisältö on sama kuin yksinpelaajille.

 

[Heseman]

Halo: Combat Evolved Anniversary - The Master Chief Collection (PC)

Tuli tämä MCC joskus hommattua tilapäisessä mielenhäiriössä niin päätin sitten vetäistä nämä Halot uusiksi. Ekana moisella nimihirvityksellä varustettu alkuperäinen osa, joka ilmestyi alunperin ekalle Xboxille. Tarina alkaa, kun ihmiskunnan avaruuslaivaston alus saapuu salaperäiselle rengasmaailma Halolle. Siitä on kiinnostunut myös muukalaisrotujen liittouma Covenant, joten eihän sitä niille voi antaa. Pääosassa on vihreään voimahaarniskaan kiedottu kyborgi Master Chief, joka ei turhia puhu vaan antaa pyssyjen hoitaa turinat puolestaan. Apuna sotilasmestarilla on tekoäly Cortana. Useimmissa, varsinkin aikalaisissa räiskinnöissä juoni jätettäisiin tähän, mutta tässä löytyy jo viitteitä Halo-mytologiasta, joka pääsee vasta myöhemmissä osissa kunnolla vauhtiin.

Entäpä se peli sitten? Koska peli julkaistiin Xboxille, se tehtiin konsolin ehdoilla. Unohda tusina tussaria selkärepussa (vai missä mahtoivatkaan niitä säilytellä...), sotilasmestari kantaa kerralla vain kahta asetta. Jos ammukset loppuvat eikä lisää löydy, poimitaan maasta uusi tilalle. Peli on sentään sen verran hyvin tasapainotettu, ettei tuskaa tarvi kärsiä eikä käsirysyyn sen vuoksi ajautua. Osuma kuluttaa aluksi suojakenttää ja kun se on kulunut, mennään kiven taakse hetkeksi huohottamaan kunnes se latautuu täyteen. Jotkut vannovat Haloissa vaikeampien vaikeustasojen nimeen mutten itse ole koskaan pitänyt niistä. Kun MC Voimahaarniska ottaa osumaa niin on pakko mennä suojaan tai kuolo korjaa äkkiä. Vaikeammilla tasoilla osumaa tulee enemmän ja suoja myös latautuu hitaammin, eli seuraa tuplaturhautuminen. Pitäkööt harkkorehalostit vaikeustasonsa, minä pelaan normaalilla. Räiskintä sentään tuntuu ihan mässevältä, johtunee subbarista jota mulla ei ollut yhdenkään aiemman osan kanssa. Haulikossa kuitenkin voisi olla munakkaammat äänet, vaikka se muuten tappaakin talossa ja puutarhassa. Suosikkini on näissä silti aina ollut plasmakivääri.

Kentät ovat tämän pelin heikkous. Välillä on ihan kivaa maastoa, mutta sitten mennään Halon sisuksiin ja alkaa copy-pastekäytävät, joita jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Vaikka se onkin ehkä lorella selitettävissä niin huono selitys se on silti. Tuntui vähän, että pelin teossa tuli kiire ja keskivaihe tehtiin repimällä aita mäkeen. Se onkin pelin turhauttavin osuus, varsinkin kun kuvioihin tulee mystinen Tulva. Vähän yllätyksekseni se ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä kun aikanaan tätä pelatessani, kohteeksi oli vaihtunut kenttäsuunnittelu. Sitten kun vielä lopuppuolella mennään samat kentät toiseen suuntaan takaisin niin näkemykseni valmistuksen kiireestä vain vahvistui.

Ajan hammas on tätä jo nakertanut, sentään peli pyörii erinomaisesti kun on parikymmentä vuotta vanha. Kuvittelin tähän kuluneen enemmän aikaa mutta Steam väitti läpäisyyn menneen vain reilut 8,5 h joten kai se sitten on uskottava. Täytyy ainakin trilogia vetäistä loppuun ennen kuin annan lopullista tuomiota näille.

 

[P c L A Y E R]

Jos tuosta pidit niin kannattaa kokeilla Far Cry 5. Hyvin samankaltainen mutta tekee mielestäni miltei kaiken vielä paremmin.

Mitä halvattua. Näillä peleillä ole juuri muuta yhteistä, kun open world. Täysin erityyppiset pelit kyseessä, niin tunnelmaltaan, teemaltaan ja pelattavuudeltaan.

 

[Varistin]

Halo: Combat Evolved Anniversary - The Master Chief Collection (PC)

Tuli tämä MCC joskus hommattua tilapäisessä mielenhäiriössä niin päätin sitten vetäistä nämä Halot uusiksi. Ekana moisella nimihirvityksellä varustettu alkuperäinen osa, joka ilmestyi alunperin ekalle Xboxille. Tarina alkaa, kun ihmiskunnan avaruuslaivaston alus saapuu salaperäiselle rengasmaailma Halolle. Siitä on kiinnostunut myös muukalaisrotujen liittouma Covenant, joten eihän sitä niille voi antaa. Pääosassa on vihreään voimahaarniskaan kiedottu kyborgi Master Chief, joka ei turhia puhu vaan antaa pyssyjen hoitaa turinat puolestaan. Apuna sotilasmestarilla on tekoäly Cortana. Useimmissa, varsinkin aikalaisissa räiskinnöissä juoni jätettäisiin tähän, mutta tässä löytyy jo viitteitä Halo-mytologiasta, joka pääsee vasta myöhemmissä osissa kunnolla vauhtiin.

Entäpä se peli sitten? Koska peli julkaistiin Xboxille, se tehtiin konsolin ehdoilla. Unohda tusina tussaria selkärepussa (vai missä mahtoivatkaan niitä säilytellä...), sotilasmestari kantaa kerralla vain kahta asetta. Jos ammukset loppuvat eikä lisää löydy, poimitaan maasta uusi tilalle. Peli on sentään sen verran hyvin tasapainotettu, ettei tuskaa tarvi kärsiä eikä käsirysyyn sen vuoksi ajautua. Osuma kuluttaa aluksi suojakenttää ja kun se on kulunut, mennään kiven taakse hetkeksi huohottamaan kunnes se latautuu täyteen. Jotkut vannovat Haloissa vaikeampien vaikeustasojen nimeen mutten itse ole koskaan pitänyt niistä. Kun MC Voimahaarniska ottaa osumaa niin on pakko mennä suojaan tai kuolo korjaa äkkiä. Vaikeammilla tasoilla osumaa tulee enemmän ja suoja myös latautuu hitaammin, eli seuraa tuplaturhautuminen. Pitäkööt harkkorehalostit vaikeustasonsa, minä pelaan normaalilla. Räiskintä sentään tuntuu ihan mässevältä, johtunee subbarista jota mulla ei ollut yhdenkään aiemman osan kanssa. Haulikossa kuitenkin voisi olla munakkaammat äänet, vaikka se muuten tappaakin talossa ja puutarhassa. Suosikkini on näissä silti aina ollut plasmakivääri.

Kentät ovat tämän pelin heikkous. Välillä on ihan kivaa maastoa, mutta sitten mennään Halon sisuksiin ja alkaa copy-pastekäytävät, joita jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Vaikka se onkin ehkä lorella selitettävissä niin huono selitys se on silti. Tuntui vähän, että pelin teossa tuli kiire ja keskivaihe tehtiin repimällä aita mäkeen. Se onkin pelin turhauttavin osuus, varsinkin kun kuvioihin tulee mystinen Tulva. Vähän yllätyksekseni se ei aiheuttanut yhtä pahaa ärsytystä kun aikanaan tätä pelatessani, kohteeksi oli vaihtunut kenttäsuunnittelu. Sitten kun vielä lopuppuolella mennään samat kentät toiseen suuntaan takaisin niin näkemykseni valmistuksen kiireestä vain vahvistui.

Ajan hammas on tätä jo nakertanut, sentään peli pyörii erinomaisesti kun on parikymmentä vuotta vanha. Kuvittelin tähän kuluneen enemmän aikaa mutta Steam väitti läpäisyyn menneen vain reilut 8,5 h joten kai se sitten on uskottava. Täytyy ainakin trilogia vetäistä loppuun ennen kuin annan lopullista tuomiota näille.

Eka Halo oli itselle aikanaan eka kosketus "moderniin" FPS:ään, sitä ennen toki oli hinkannut Doomeja ja Duke 3D:tä runsaasti, mutta grafiikoiden ja tunnelman osalta Halo oli näihin verrattuna aivan jotain uutta. En edes tiennyt Halon julkaisusta, mutta kaverilla oli Xbox ja näin hänen pelaavan. Pyysin saada kokeilla vähän aikaa, mistä seurasi kolmen tunnin pelisessio yhdeltä istumalta ja seuraavana päivänä kauppaan ostamaan omaa konsolia.

 

[Seppo77]

Mitä halvattua. Näillä peleillä ole juuri muuta yhteistä, kun open world. Täysin erityyppiset pelit kyseessä, niin tunnelmaltaan, teemaltaan ja pelattavuudeltaan.

Tunnelma oli ihan sama ainakin itselleni maailma juurikin samanlainen syrjäinen amerikkalainen maalaispaikka metsineen ja kummassakin ollaan eristyksissä ulkomaailmasta. Teemakaan nyt ole kaukana etenkään että se pelattaessa vaikuttaisi juurikaan. toisessa on zombiet ja toisessa uskonkultti. Kummassakin ammutaan myös ihmisiä. Days Gone:ssa on nuo zombiet sitten ammuttavaksi lisäksi mutta Far Cry 5:ssakin on "huumeilla höystettyjä" ihmisiä jotka menee aika samasta. Far Cry 5 vaan tekee aikalailla kaiken paremmin. Toki kuten aina makuasioita myös.

 

[masaf2]

Tunnelma oli ihan sama ainakin itselleni maailma juurikin samanlainen syrjäinen amerikkalainen maalaispaikka metsineen ja kummassakin ollaan eristyksissä ulkomaailmasta. teemakaan nyt ole kaukana etenkäänettä se pelattaessa vaikuttaisi juurikaan. toisessa on zombiet ja toisessa uskonkultti. Kummassakin ammutaan myös ihmisiä. Days Gone:ssa on nuo zombiet sitten ammuttavaksi lisäksi mutta Far Cry 5:ssakin on "huumeilla höystettyjä" ihmisiä jotka menee aika samasta. Far Cry 5 vaan tekee aikalailla kaiken paremmin.

Kiitos vinkistä, Days Gone -fanina pitää laittaa testiin!

 

[P c L A Y E R]

Tunnelma oli ihan sama ainakin itselleni maailma juurikin samanlainen syrjäinen amerikkalainen maalaispaikka metsineen ja kummassakin ollaan eristyksissä ulkomaailmasta. Teemakaan nyt ole kaukana etenkään että se pelattaessa vaikuttaisi juurikaan. toisessa on zombiet ja toisessa uskonkultti. Kummassakin ammutaan myös ihmisiä. Days Gone:ssa on nuo zombiet sitten ammuttavaksi lisäksi mutta Far Cry 5:ssakin on "huumeilla höystettyjä" ihmisiä jotka menee aika samasta. Far Cry 5 vaan tekee aikalailla kaiken paremmin. Toki kuten aina makuasioita myös.

FC5 on kepeähkö punaniska juntti FPS kaikilla mahdollisilla ubisoft kikkareilla höystettynä. Days Gone on huomattavasti vakavampi yleiseltä tunnelmaltaan ja pelattavuudeltaan "realistisempi", vaikka molemmissa sinänsä ns, maailmanloppu siellä maisemissa menossa, missä pyöritään. FC5 on ihan eri genreä omasta mielestä.

FC5 on semmonen kevyt FPS rymistely open worldissa, missä on enemmän semmoista sekoilua yms. Days Gone taas vakavampi ja realistisempi open world toimintapeli, jossa otettu vähän mukaan myös Survival elementtejä, vaikkakin tosin keveyitä sellaisia.

 

[Mr. Smith]

Jos tuosta pidit niin kannattaa kokeilla Far Cry 5. Hyvin samankaltainen mutta tekee mielestäni miltei kaiken vielä paremmin.

Eipä oo tullu näihin koskettua FC2:n jälkeen, eikä nuo Ubisoftin uudemmat tekeleet vaikuta kovinkaan mielenkiintosilta pikaisella vilkaisulla. Aika kova jos tekee "kaiken vielä paremmin". Ehkä vois joskus tsekata ainaki gameplay-videoita ja harkita. On tässä pelattavaa ihan tarpeeksi muutenkin vähälle vapaa-ajalle...

 

[moukula]

Joululaneilla tuli tutustuttua vuoropohjaiseen strategiaan nimeltä Battle for Wesnoth (The Battle for Wesnoth)
Kyseessä ilmaispeli joka löytyy kätevästi mm. Steamista. Jos tykkää Heroes of Might and Magicin taistelumekaniikoista, niin tämä on vähän samansuuntainen mutta koko peli on sitä taistelua heksagridissä isolla kartalla. Jokaisella pelaajalla on yksi komentajayksikkö joka voi linnassa ollessaan palkata itselleen kaveriksi muita sotilasyksiköitä. Löytyy jalkaväkeä, jousimiehiä, ratsuväkeä, pappeja, maageja ja kaikenlaisia satuolentoja. Rahaa kerätään ottamalla kartalta haltuun ruutuja joissa on kylä. Yksiköt taistellessaan keräävät kokemuspisteitä ja ne voivat kehittyä tehokkaammiksi. Erilaiset maastot vaikuttavat luonnollisesti yksiköiden liikkumiseen, puolustautumis- ja hyökkäämiskykyyn. Suosittelen kokeilemaan jos vuoropohjainen strategia nappaa. Pelissä on aktiivinen yhteisö ja jos tietokonetta vastaan pelaaminen tai lukuisien kampanjoiden läpi hakkaaminen alkaa puuduttaa niin pelikavereita löytyy netistäkin.

 

[Jumi]

Joululaneilla tuli tutustuttua vuoropohjaiseen strategiaan nimeltä Battle for Wesnoth (The Battle for Wesnoth)
Kyseessä ilmaispeli joka löytyy kätevästi mm. Steamista. Jos tykkää Heroes of Might and Magicin taistelumekaniikoista, niin tämä on vähän samansuuntainen mutta koko peli on sitä taistelua heksagridissä isolla kartalla. Jokaisella pelaajalla on yksi komentajayksikkö joka voi linnassa ollessaan palkata itselleen kaveriksi muita sotilasyksiköitä. Löytyy jalkaväkeä, jousimiehiä, ratsuväkeä, pappeja, maageja ja kaikenlaisia satuolentoja. Rahaa kerätään ottamalla kartalta haltuun ruutuja joissa on kylä. Yksiköt taistellessaan keräävät kokemuspisteitä ja ne voivat kehittyä tehokkaammiksi. Erilaiset maastot vaikuttavat luonnollisesti yksiköiden liikkumiseen, puolustautumis- ja hyökkäämiskykyyn. Suosittelen kokeilemaan jos vuoropohjainen strategia nappaa. Pelissä on aktiivinen yhteisö ja jos tietokonetta vastaan pelaaminen tai lukuisien kampanjoiden läpi hakkaaminen alkaa puuduttaa niin pelikavereita löytyy netistäkin.

Kauanko peli kestää? Yksinpelissä sillä ei ole väliä, mutta moninpelinä esim. Civilizationin pelaaminen aika turhaa, kun se kestää päiviä (asetuksista riippuen toki) ja aina pitäisi saada sama porukka linjoille.

 

[moukula]

Kauanko peli kestää? Yksinpelissä sillä ei ole väliä, mutta moninpelinä esim. Civilizationin pelaaminen aika turhaa, kun se kestää päiviä (asetuksista riippuen toki) ja aina pitäisi saada sama porukka linjoille.

1v1 jollain 40x40 gridillä ihmisvastustajan kanssa ehkä joku kolme tuntia realistinen arvio. Tietokonetta vastaan selviää noin 1-2 tunnissa. Vuoropohjainen peli on tietenkin mahdollista tallentaa, ja joku useamman ihmispelaajan välinen mayhemi ratkeaa parin-kolmen illan aikana.

 

[arcane]

Outer Wilds (PC)

Heräät nuotion ääressä. Näet välähdyksen taivaalla. Lähdet kuuraketillasi tutkimaan pientä ~6 planeetan ja muutaman kuun aurinkokuntaa, jonka aurinko ahmaisee sisäänsä noin 20 minuutin kuluessa. Kuoleman jälkeen avatessasi silmäsi heräät jälleen nuotion äärestä, tismalleen sama välähdys taivaalla.

Oon omistanut pelin jo vuosia, ja yrittänyt sitä parikin kertaa aloittaa, mutta ei vaan ole lähtenyt. Nyt vihdoin alutin alusta ja pelasin loppuun.

Minun pitäisi pitää tästä paljon enemmän kuin oikeasti pidin. Tarina on ihan mielenkiintoinen, maailma on tunnelmallinen, on jänniä ideoita ja äänimaailma on hieno.... mutta sitä varsinaista peliä ja puzzleja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Oikeastaan koko pelissä on ehkä kaksi pääpuzzlea ja mekaniikkaa, jotka pitää ymmärtää, mutta niiden ymmärtämiseen menee kenties koko peliaika. Tämä siksi, että pelihän on pitkälti vain paikasta toiseen lentelyä ja kävelyä, ja sieltä paikasta sitten erinäisten tekstien lukemista. Varsinaista interaktiota on erittäin vähän. Oikeastaanhan peli on kävelysimulaattori, jossa vaan pitää ajatella tavallista enemmän ja kävelyn sijaan lennellään pienellä aluksella vapaasti ympäri maailmaa. Ja tämä interaktiivisuuden ja varsinaisten puzzlejen puute minua juuri harmitti. Jossain vaiheessa myös alkoi jo vähän pännimään tiettyjen planeettojen aikasidonnaisuudet, jolloin pelissä sai toisinaan joko kiirehtiä tai odotella, tai yhden virhehypyn tehdessään ottaa koko aikaloopin taas alusta. Olisin myös mielelläni ottanut mekaniikoita, jotka olisivat jollain tavalla vaikuttanut seuraaviin aikalooppeihin. Tai pyrkinyt laajentamaan NPC-henkilöitä niin, että heidän kanssa olisi voinut keskustella enempi mitä enemmän aikalooppeja käynyt - jotenkin ehkä Hadeksen tyyliin.

Positiivisesti jäi kuitenkin mieleen maailma ja yksityiskohtia vielä pelin päätyttyä. Hienoimpia kokemuksia olivat Giant's Deep, Dark Bramble sekä "kvanttimekaniikat", joissa oli oikeasti aika aavemainen fiilis.

Hieno kokemus, ja arvostan kaikkea mitä peli saavuttaa... mutta olisin vaan halunnut sitä varsinaista pelattavaa enempi. Sellainen honorable mention, joka monien pitäisi kokeilla ihan kokemuksen vuoksi, mutta ei tästä tule mitään omia top-pelejä koskaan.

 

[Heseman]

The Expanse: A Telltale Series + Archangel DLC (PC)

Oye, Beltalowda! Nyt on mahdollisuus astua Camina Drummerin saappaisiin asteroidivyöhykkeellä. Telltalen tavoiteltua Kuuta taivaalta ja mentyä konkurssiin firma on herätetty jälleen henkiin. Monille tämä firma on tuttu The Walking Deadiin perustuneista seikkailu-, eikun kävely- ja valintapeleistä. Itse toki boomerina muistan firman ensimmäiset Sam & Max -henkiinherätykset, jotka vielä olivat klassisia seikkailupelejä. Mutta harhauduin, takaisin Expanseen. Peli siis perustuu samannimiseen hyvään avaruusscifisarjaan aikaan ennen sarjan alkua ja pelaajahahmona on jo mainittu Drummer, joka taisi olla yksi katsojasuosikeista. Cara Gee on myös tässä hahmon ääninäyttelijänä, mikä on hyvä, muu olisikin pyhäinhäväistystä. Joihinkin muihinkin tuttuihin hahmoihin saatetaan törmätä... Lisäri on oma erillinen tarinansa, jonka pääosassa on merirosvon kielenkäytöllä varustettu YK:n alisihteeri Chrisjen Avasarala.

Peli itsessään on tuttua The Walking Dead -tyylistä Telltalea. Kävellään ympäriinsä ja klikkaillaan tehtäväkohteita, tosin avaruudessa kun ollaan niin rakettirepuillakin päästään lentelemään. Matkalla voi halutessaan suorittaa sivutehtäviä, joilla voi olla tarinaan vaikutusta tai sitten ei. Myös lokeja ja erilaista roinaa voi keräillä, vyöhykkeellä kun kaikesta on pulaa. Näillä ei juuri vaikutusta ole kuin saavutuksiin. Juoni on ok, mikä kuvastaa oikeastaan koko peliä. Tämä peli on ehtaa fanipalvelua ja sarjaa tuntematta ei tähän kannata koskea. Onkin siis paljolti kiinni siitä, kuinka paljon jaksaa kävelyä ja paljonko sarja kiinnosti. Minulle nämä lisärin kanssa vajaat 7,5 h meni ihan ok mutta siedänkin kävelysimulaattoreita ja tykkäsin sarjasta. En tätä kuitenkaan varmaan pahemmin muistele tulevaisuudessa.

The Expanse: A Telltale Series - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Refloni]

Portal: Revolution

Portal 2:een on tehty useampikin suurmodi, jotka lisäävät siihen kokonaisen uuden yksinpelikampanjan. Pelaan niitä aina mielelläni. Revolutionissa ei ole nimestään huolimatta mitään vallankumouksellista, vaan se tallaa vanhoja latuja ja kertoo vanhoja vitsejä hieman muutettuna. Juoni mukailee pääpeliä ikävän paljon. Tällainen jäljittely saa sen vaikuttamaan vain heikommalta versiolta alkuperäisestä, koska eihän moditiimi tietenkään Valven tasolle yllä.

Sama koskee musiikkia. Se yrittää aivan selvästi imitoida alkuperäisen soundtrackin tyyliä, mutta kappaleet eivät vain ole kovin hyviä. Jotkin niistä suorastaan raastavat korvia ja jouduin välillä mykistämään musiikin kokonaan. Myös toinen modin ääninäyttelijöistä on aika rasittava.

Pulmissa on pari uutta elementtiä. Tyhjiöputkella voi imaista kuutiot ja vartiotykit huitsin nevadaan ja virtakatkaisimella voi hallita testikammion laitteita, kuten voimakenttiä ja katapultteja. Kunnon portaaliasetta pihdataan yllättävän pitkään ja ensimmäiset pari tuntia pyssy osaa sylkäistä vain sinisen aukon, kuten pääpelien tutoriaaleissa. Yhden portaalin politiikallakin on saatu aikaan hankalia pulmia. Pulmien taso yleisesti vaihtelee, mutta enemmistö on mukavan haastavia. Modi on taatusti ainakin pääpeliä vaikeampi.

Hyvä modi. Ei välttämättä Portalin historian paras, mutta tykkäsin pulmista. Oli kiva ajatella pitkästä aikaa portaalein.

Detective Grimoire

Parituntinen dekkari. Suolta kuuluu kummia, kun itse Rölli näyttää tehneen murhan. Pelaajan kuuluu haastatella todistajia ja tehdä päätelmiä. Haastetta ei ole kovin paljon ja dekkarina peli on helppo. Juoni on liian suoraviivainen ja yllätyksetön.

Grimoiren pelastaa sen hurmaava taidetyyli, hahmot vaikuttavat karanneen vanhoista Muumi-kirjoista. Peli on selvästi tehty kengännauhabudjetilla, mutta animaatioihin on panostettu. Halpa ja hupaisa yhden illan juttu.

Tangle Tower

Grimoiren seikkailut jatkuvat. Pelin sarjakuvatyyli on kehittynyt hurjasti eikä enää muistuta Janssonin sisarusten tuotantoa. Itse asiassa peli on todella nätti, ja äänimaailmakin on erinomainen. Vanhoja hahmoja ei vain meinaa tunnistaa.

Peli on tuplasti edeltäjäänsä pidempi. Minipuzzlet on hyviä ja niitä on paljon, ja ensimmäisessä pelissä esitelty lauseenmuodostuspäättely on edelleen kivaa. Viimeisiä johtolankoja etsiessä homma tosin menee "kokeile kaikkea kaikkeen" -hapuiluksi ja pikselinmetsästykseksi. Jyystövaihe ei onneksi kestä pitkään.

Tarina on mielenkiintoinen kunnes lentää aivan lopussa turvalleen.

American Arcadia

"Don't Be a Fool." Trevor Hill on maailman keskinkertaisin ja mieleenpainumattomin ihminen, joka saa eräänä päivänä tietää elävänsä keskellä tosi-TV:tä. Vähän kuin The Truman Show mutta omalla twistillään. Itse peli on sivurullaavaa tasohyppelyä, Trevorin auttajalla pelatessa kuitenkin mennään ensimmäiseen persoonaan ja selvitellään pieniä puzzleja. Välillä jopa ohjataan Trevoria samalla kun auttaja ohjaa laitteita etänä kameroiden läpi. Pulmat eivät kauhean erikoisia olleet tuota kamerakikkailua lukuun ottamatta, yhteen tosin jämähdin nolosti kun en tajunnut katsella tarpeeksi ympärilleni. Tarina sentään nousi hieman keskiverron yläpuolelle ja sen sanoisin olevan tämän pelin vahvempi puoli. Kokonaisuutena tästä jäi fiilis plussalle ja kannattaa tsekata jos AAA-sisältö kyllästyttää, hintakaan ei ole paha.

American Arcadia - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

Äh, ehdit ensin, ja mielipidekin käytännössä sama. Noh, peukkua pelille täältäkin.

 

[arcane]

Shogun Shodown

Early Accessissa oleva vuoropohjainen roguelike, jossa liikuttelet ninjaasi/samuraitasi edes takaisin paria ruutua ja tapat niihin ilmestyviä vihollisia. En osaa kuvailla peliä juuri sen paremmin, traileri kertoo paremmin:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Olen tätä vissiin 8h pelannut puolen vuoden aikana, avannut kaikki hahmot ja "Day 2" on selätetty. Tällaiseksi pikkupeliksi oikein hauska, ja roguelikena hyvä ottaa pari runia aina silloin tällöin. En usko että tästä tulee mitään kymmenien tai satojen tuntien peliä, koska peli pysyy aika samanlaisena koko ajan, mutta oikein hauskahan tämä on joka tapauksessa.

Tällä hetkellä -30% (6,99€), mutta käytännössä -50%, koska hintaa aiotaan nostaa 15 euroon kun peli lähestyy 1.0aa. Minusta peli tuntuu jo nyt todella viimeistellyltä paketilta, erityisesti viimeisen "Corruption update" päivityksen jälkeen. Roadmapissa ollaan ymmärtääkseni "New Day: 6" kohdasa, joten ainakin vielä pari updatea pitäisi tulla ennen täyttä launchia. Peli kuitenkin julkaistiin early accessissa viime kesäkuussa, joten early access tuskin kestää juuri vuotta kauempaa.

 

[Perse-Arska]

On kyllä HIEMAN ristiriitaiset tunnelmat tämän HOI4:n suhteen, tuli palattua peliin ja pikkuhiljaa hommattua kahta vaille kaikki DLC:t, eikä tästä kyllä normaali ihminen pääse perille ilman saakelinmoista excelöintiä ja youtube-kurssitusta. Varmaan mennyt youtubeja aiheesta töllöttäessä yhtä paljon aikaa kuin itse peliin. Tutoriaaleja onkin pilvin pimein, osa ei enää päde, koska uudet DLC:t.

Sinänsä varsin mielenkiintoinen aihe ja kovasti tulee yksityiskohtia ja uusia mekanismeja DLC:den myötä, eikä mitään hajua, miten mikäkin muutos vaikuttaa mihinkin ainakaan alussa ja myöhemminkin hieman epäselvää kaiken kaikkiaan. Noi tooltipit eivät ole millään tasolla kovin selventäviä useassa tapauksessa. Ja esim. divisioonien statsit, organisaatiot, hardnessit ynnä muut. Kyse on useinkin pikku prosenteista, että on vaikea mieltää, onko joku asia tärkeä ja kuinka. Ja sekin hauska puoli esim. fokus-ruudussa, että jos sulla ei ole esim. jotain DLC:tä, ei se fokus toimi sellaisenaan. Lievästi ärsyttää tuommoinen. Paperilla tietysti kuulostaa hienolta, että voit suunnitella itse panssari-, laiva- ja lentokonemallit tai laittaa salaiset agentit tekemään myyräntyötä vastustajien maissa.

Jos aloittaa -36 kampanjan, niin pelihän alkaa varsin mielenkiintoisena ongelmanratkonta- ja managerointipelinä ja sitten kun rähinä alkaa, laajentuu sotapeliksi, jossa pitää osata moniajaa niin maa-, ilma- kuin merivoimien operaatiot plus sitten se managerointi jatkuu taustalla. Ja jottei olisi liian helppoa, niin siinä suhaat sitten agenttien ja resistancen ynnä muiden pikkujuttujen kanssa.

Siinä kohtaa kun rähinä alkaa punnitaan miten hyvin olet osannut manageroida talouden, tiedustelun ja politiikan sille mallille, että pärjäät sodassa lyhyessä juoksussa ja pitkässäkin. Moni yritys onkin tyssännyt juuri siihen, että hitto olenkin tehnyt väärin tai liian suppeasti jotain asioita, ja nyt kolahtaa nilkkaan ja takkiin tulee. Kun vetää ironman-moodissa pelejä, niin aika monta kertaa on tullut todettua, että alusta taas...

Tämä on sinällään sekä mielenkiintoista, että turhauttavaa, sen optimaalisen alun etsiminen, periaatteessa peli on voitettu tai hävitty jo ennen sotien alkamista... mutta sodassa homma kusee kyllä viimeistään aivan umpityhmään AI:hin, sekä omalla että vastustajan puolella. Kun olet piirrellyt hienot suunnat sun kenraaleille, niin mukava se on katsella, kun ne rullaa ihan väärään suuntaan vaikka vihu olisi viereisellä alueellla. Mutta kun tuolla toisella puolella maata ois joku tyhjä kohta, tms. Eli pitää kuitenkin mikromanageroida niitä. Tai sitten vihun AI hylkää Maginot-linjan vetääkseen kaikki joukot Afrikkaan... koska syyt. Tai Mannerheim-linja on täysin tyhjä, kun mahorkka-jengi lähtee liikkeelle.

Eli onhan tämä valtavan turhauttava peli kaikin puolin mutta kummasti vaan vetää puoleensa. Mutta tuolle sodankäynnille ja AI:lle saisivat tehdä kyllä jotain.

 

[perato]

Tämä on sinällään sekä mielenkiintoista, että turhauttavaa, sen optimaalisen alun etsiminen, periaatteessa peli on voitettu tai hävitty jo ennen sotien alkamista... mutta sodassa homma kusee kyllä viimeistään aivan umpityhmään AI:hin, sekä omalla että vastustajan puolella. Kun olet piirrellyt hienot suunnat sun kenraaleille, niin mukava se on katsella, kun ne rullaa ihan väärään suuntaan vaikka vihu olisi viereisellä alueellla. Mutta kun tuolla toisella puolella maata ois joku tyhjä kohta, tms. Eli pitää kuitenkin mikromanageroida niitä. Tai sitten vihun AI hylkää Maginot-linjan vetääkseen kaikki joukot Afrikkaan... koska syyt. Tai Mannerheim-linja on täysin tyhjä, kun mahorkka-jengi lähtee liikkeelle.

Eli onhan tämä valtavan turhauttava peli kaikin puolin mutta kummasti vaan vetää puoleensa. Mutta tuolle sodankäynnille ja AI:lle saisivat tehdä kyllä jotain.

Itellä turhauttaa alottaa enää koko peliä koska noilla planeilla saa kaikennäkösiä bonuksia ja en niitä kuitenkaan haluais ite käyttää kun ne tekee just tuota rintamarallia että ukot liikkuu ees taas sinne sun tänne vaikkei mitään edes tapahdu. Toinen on kyl just tuo DLC:n aiheuttamat ongelmat, että jos ei kaikkia hanki niin siellä on niitä piilofeatureita jotka eivät joko toimi tai toimivat piilossa ilman että niistä tietää kun ei ole DLC:tä. Ja sit joissakin DLC:ssä jotain rikkinäisiä juttuja joita ei haluais edes mukaan. Man the guns oli viiminen mitä ostin ja sitäkään ei tullut pelattua.

 

[Perse-Arska]

Niitä kentsuja voi hieman säätää että puskevat eteenpäin aggressivisemmin ja huolehtivat vähemmän kauemmista sivustoista, pari nappulas tossa komentovalikossa. En tosin ole vielä hirveesti käyttäny, että miten paljon noi oikeesti vaikuttaa.

Niin juu ja kuulemma kannattas ne suunitelmat tehdä että saa ne bonukset mutta sitten ei käynnistä niitä vaan manuaalisesti siirtelee divisioonia, niin kuulemma saa ne bonukset hyödynnettyä

 

[perato]

Niin juu ja kuulemma kannattas ne suunitelmat tehdä että saa ne bonukset mutta sitten ei käynnistä niitä vaan manuaalisesti siirtelee divisioonia, niin kuulemma saa ne bonukset hyödynnettyä

Näin minäkin olen ymmärtänyt, tuntuu vaan järkijättöseltä tehä niitä pläänejä jos niitä ei käytä. Vähän ku Hoi3 oli mahollisuuksia piirrellä kartalle hienoja käppyröitä ku todellisuudessa voit vaan tehä ne asiat.

 

[terotin]

Alan Wake 1 Remastered näyttää siltä miltä muistin alkuperäisen näyttäneen. Eli remasterointi on varsin onnistunut, koska oikeasti alkuperäinen on paljon karumpi nykyään nähtynä.

Karsastin uudelleenpeluuta, koska inhosin metsässä tarpomista. Mutta onneksi se olikin vain lähinnä 2. jakson ongelma. Jakso 1 sisälsi myös metsää, mutta myös paljon tarinan alustusta sen ulkopuolella. 3 oli jo monipuolisempi ja nelosesta homma vasta lähteekin toden teolla käyntiin.

Oli myös varsin vapauttava idea, että peliä ei tarvitse pelata episode kerralla. Aiemmin pidin sitä ns. oikeana tapana tälle, mikä nosti radikaalisti aloittamiskynnystä. Mutta toimii paljon paremmin, kun jättää tallennuspisteelle kun siltä tuntuu.

 

[Hulikopteri]

Alan Wake 1 Remastered näyttää siltä miltä muistin alkuperäisen näyttäneen. Eli remasterointi on varsin onnistunut, koska oikeasti alkuperäinen on paljon karumpi nykyään nähtynä.

Karsastin uudelleenpeluuta, koska inhosin metsässä tarpomista. Mutta onneksi se olikin vain lähinnä 2. jakson ongelma. Jakso 1 sisälsi myös metsää, mutta myös paljon tarinan alustusta sen ulkopuolella. 3 oli jo monipuolisempi ja nelosesta homma vasta lähteekin toden teolla käyntiin.

Oli myös varsin vapauttava idea, että peliä ei tarvitse pelata episode kerralla. Aiemmin pidin sitä ns. oikeana tapana tälle, mikä nosti radikaalisti aloittamiskynnystä. Mutta toimii paljon paremmin, kun jättää tallennuspisteelle kun siltä tuntuu.

Pidän tuon ajan peleistä siinä mielessä, koska ne ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisempia. Ei ole craftaamista tai skillejä, vaan peli resetoi pelaajan tavarat aina chapterin alussa. AW:n kaltaiset pelit ovat näin lapsiarjen keskellä myös läpäistävissä suhteellisen lyhyessä ajassa, vaikka tuon ekan Alan Waken pelaamiseen menikin viikkoja

Nykyään peleissä tuntuu olevan kaikkea turhaa täytettä, mikä ei tee pelistä välttämättä parempaa. Riippuu tietenkin pelistä ja pelaajasta. Ei vain backlogia ehdi käymään samalla tavalla läpi enään.

 

[Heseman]

Halo 2: Anniversary - The Master Chief Collection (PC)

Sotilasmestarin taistelu teokraattista Covenant-muukalaisliittoumaa vastaan jatkuu. Tämä oli selkeä parannus ykköseen, vaikkakin edelleen hieman näkyy copy&paste-käytäviä. Tässä uutena voi ampua aseilla kahdella kädellä, mutta sitä en käyttänyt kun ei pystynyt kranuja heittelemään. Mielenkiintoisinta oli kun syvennyttiin Covenantiin enemmän. Välivideot oli renderöity uusiksi tässä juhlaversiossa, mikä hieman osui tyylillisesti silmään. Cliffhanger-loppu kuitenkin vähän ärsyttävä, sääli heitä jotka tämän aikanaan pelasivat läpi. Muutenkin taas lopussa lähinnä juoksin kentät läpi aina kun peli sen salli. Ja eipä tästä sitten kai sen enempää, lisää sitä samaa mutta parempana.

Halo: The Master Chief Collection - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Raaka]

Spoileri

On kyllä HIEMAN ristiriitaiset tunnelmat tämän HOI4:n suhteen, tuli palattua peliin ja pikkuhiljaa hommattua kahta vaille kaikki DLC:t, eikä tästä kyllä normaali ihminen pääse perille ilman saakelinmoista excelöintiä ja youtube-kurssitusta. Varmaan mennyt youtubeja aiheesta töllöttäessä yhtä paljon aikaa kuin itse peliin. Tutoriaaleja onkin pilvin pimein, osa ei enää päde, koska uudet DLC:t.

Sinänsä varsin mielenkiintoinen aihe ja kovasti tulee yksityiskohtia ja uusia mekanismeja DLC:den myötä, eikä mitään hajua, miten mikäkin muutos vaikuttaa mihinkin ainakaan alussa ja myöhemminkin hieman epäselvää kaiken kaikkiaan. Noi tooltipit eivät ole millään tasolla kovin selventäviä useassa tapauksessa. Ja esim. divisioonien statsit, organisaatiot, hardnessit ynnä muut. Kyse on useinkin pikku prosenteista, että on vaikea mieltää, onko joku asia tärkeä ja kuinka. Ja sekin hauska puoli esim. fokus-ruudussa, että jos sulla ei ole esim. jotain DLC:tä, ei se fokus toimi sellaisenaan. Lievästi ärsyttää tuommoinen. Paperilla tietysti kuulostaa hienolta, että voit suunnitella itse panssari-, laiva- ja lentokonemallit tai laittaa salaiset agentit tekemään myyräntyötä vastustajien maissa.

Jos aloittaa -36 kampanjan, niin pelihän alkaa varsin mielenkiintoisena ongelmanratkonta- ja managerointipelinä ja sitten kun rähinä alkaa, laajentuu sotapeliksi, jossa pitää osata moniajaa niin maa-, ilma- kuin merivoimien operaatiot plus sitten se managerointi jatkuu taustalla. Ja jottei olisi liian helppoa, niin siinä suhaat sitten agenttien ja resistancen ynnä muiden pikkujuttujen kanssa.

Siinä kohtaa kun rähinä alkaa punnitaan miten hyvin olet osannut manageroida talouden, tiedustelun ja politiikan sille mallille, että pärjäät sodassa lyhyessä juoksussa ja pitkässäkin. Moni yritys onkin tyssännyt juuri siihen, että hitto olenkin tehnyt väärin tai liian suppeasti jotain asioita, ja nyt kolahtaa nilkkaan ja takkiin tulee. Kun vetää ironman-moodissa pelejä, niin aika monta kertaa on tullut todettua, että alusta taas...

Tämä on sinällään sekä mielenkiintoista, että turhauttavaa, sen optimaalisen alun etsiminen, periaatteessa peli on voitettu tai hävitty jo ennen sotien alkamista... mutta sodassa homma kusee kyllä viimeistään aivan umpityhmään AI:hin, sekä omalla että vastustajan puolella. Kun olet piirrellyt hienot suunnat sun kenraaleille, niin mukava se on katsella, kun ne rullaa ihan väärään suuntaan vaikka vihu olisi viereisellä alueellla. Mutta kun tuolla toisella puolella maata ois joku tyhjä kohta, tms. Eli pitää kuitenkin mikromanageroida niitä. Tai sitten vihun AI hylkää Maginot-linjan vetääkseen kaikki joukot Afrikkaan... koska syyt. Tai Mannerheim-linja on täysin tyhjä, kun mahorkka-jengi lähtee liikkeelle.

Eli onhan tämä valtavan turhauttava peli kaikin puolin mutta kummasti vaan vetää puoleensa. Mutta tuolle sodankäynnille ja AI:lle saisivat tehdä kyllä jotain.

Toisaalta saat nyt pelata niitä kaikista mielenkiintoisimpia vaiheita pelissä, kun saa etsiä ja hioo taloustrategioita & taktiikoita. Sitten kun löydät sen "ultimate" keinon rakentaa sotatalous ja armeijat, niin osa hohdosta katoaa, kun samaa kaavaa vaan käyttää aina.

Ainakin itselle yksi helpoimmista tavoista päästä sisään pelin koukeroihin oli ottaa joku vähäpätöisempi maa. Tyyliin Ruotsi, Unkari, Romania, Turkki tms. ja kääntää se fasistiseksi. Silloin sai paljon pienemmän kokonaisuuden hallittavaksi. Pystyi eka hiomaan maataktiikat ja ilmataktiikat rauhassa, kun ei tarvinnut tapella kuin yhtä rintamaa kerralla.

 

[xarot]

Tässäpä todella lyhyesti muutamia mitä on tullut viime aikoina pelattua läpi. Aika indie-puolella taidetaan mennä. Taidan tykätä peleistä joilla on selkeä alku ja loppu, ja kestävät 5-15 tuntia eikä yhtään pidempään.

This Bed We Made (PC)

Kolmannen persoonan seikkailupeli, jossa pelataan hotellityöntekijänä ja nuuskitaan asiakkaiden tietoja ja pakaaseja. Sitten alkaa tietysti selvitä vähän kummallisempia asioita ja jännitys tiivistyy murhaksi. Peli oli yllättävän koukuttava ja mielenkiintoinen ja varmasti maistuu seikkailupelien ystäville. Pulmat olivat ihan mukavia eikä mitään turhan hankalaa tullut vastaan. Tässä ilmeisesti on monta loppua ja valinnat vaikuttaa lopputulemaan. Aika lyhyt mutta hyvä. Suositus, jos löytyy halvalla.

Verne: Shape of Fantasy (PC)

Jules Verne seikkailee omissa kirjoissaan ja kapteeni Nemon Nautiluksella yms. Peli on 2d-seikkailu, jolla on seikkailupelien kanssa hyvin vähän tekemistä. Sinänsä peli oli "ihan jees", mutta itse puzzlet liittyivät lähinnä tikkaisiin ja hisseihin ja muuhun turhanpäiväiseen ja tuntui, että niiden tarkoitus oli vaan hidastaa juoksemasta peliä läpi. Mitään varsinaisen hyvää tässä ei ollut, grafiikka oli toki ihan mukiinmenevää pikseliä. En suosittele.

The Invicible (PC)

Ensimmäisen persoonan kävelysimulaattori vieraalla planeetalla. Perustuu ilmeisesti puolalaisen Stanisław Lemin kirjaan. Tämä koukutti kuin tuhat volttia ja vaikka pelissä on hyvin vähän sitä oikeaa pelaamista, oli pakko ahmia peli muutamassa päivässä läpi. Mahtava visuaalinen ulkoasu vaikka juoni nyt oli aika tavanomainen (vai siis, perustuvatko ne muut tavanomaisuudet tähän kirjaan, jos tämä kirja on kirjoitettu jo 60-luvulla?). Valinnat vaikuttavat pelin loppuun.

Kona II: Brume (PC)

Ensimmäisen persoonan seikkailu/kävelysimulaattori. Tykkäsin kovasti ekasta osasta jolle vahva suositus. Mutta tälle ei. Tästä puuttui ykkösen kauhu ja jännitys käytännössä kokonaan ja suuri osa pelistä samoillaan suuressa kartanossa, ja tuntuu että ovat yrittäneet ottaa mallia RE:n kartanosta kummemmin onnistumatta. Lähinnä rasittavaa haahuilua tunnin pari. Kohtalaisen tylsä peli kaikin puolin.

The Night is Grey (PC)

Perinteinen seikkailupeli. Peli oli aluksi ihan mielenkiintoinen mutta peli on e-r-i-t-t-ä-i-n hidastempoinen, jokainen kliksautusanimaatio on katsottava loppuun ja kaikki teksti pitää kuitata hiirellä. Hetken kuluttua etusormeani alkoi jo kolottamaan. Muutama vähän rasittava puzzlekin mahtui sekaan ja peli on täysin lineaarinen. Loppuratkaisua oli tässä ehkä yllättävin, vaikka koko peli siihen jo viittasikin. Ei kuitenkaan voi suositella.

Martha is Dead (PC)

Tämäkin taitaa mennä kävelysimulaattorin ja seikkailupelin välimaastoon. Pelissä ohjataan jossain päin Italiaa Giulia-nimistä naista joka yrittää selvittää kuka murhasi hänen Martha-siskonsa. Tässä pelissä on tullut nyt vastaan kaksi kohtausta, jotka ovat kuvottavimpia joita olen yli 30-vuotisella peliurallani nähnyt. Suorastaan sairaita, ja peli olisi ollut varmasti ihan hyvä ilman niitäkin. Varsinaisesta kauhusta ei kuitenkaan ole kyse. Enempää ei pysty paljastamaan spoilaamatta koko peliä. Paljon bugeja tullut vastaan, muttei mitää mistä ei olisi päässyt vielä yli. Tämä on kuitenkin yksi niitä pelejä, joita ei malta lopettaa kesken. Vahva suositus, kunhan bugit eivät pilaa peliä.

 

[masax]

Doors Paradox (pc)

Epicin pieni ilmainen puzzlepeli. Tarkoitus puzzleissa avata alustalta, joka pyörii pystyakselinsa ympäri, ovi, jonka takana on kissa. Peli ei ole varsinaisesti monimutkaisuudella pilattu, eikä myöskään vaikeusaste ole kovin korkea. Joku kuutisenkymmentäkö puzzlea, ja ehkä kaksi tai kolme kertaa koko pelin aikana joutui vähän miettimään, että miten ratkaisua haetaan. Muutoin hyvin yksinkertaista: Tässä on lukko, jossain kaapissa tai laatikossa on varmasti avain, ja tiedät mitä tehdä. "Vaativimpien" puzzlejen ollessa tyyliä, käännä nuolet samaan suuntaan, niin jotain tapahtuu. Ja sitten vain klikkaillaan. Yksinkertaisuudesta huolimatta ainakin itse viihdyin pelin parissa todella hyvin. Sellaista, seuraava kenttä vielä, ja vielä seuraava, ja vielä kerta kiellon päälle yksi, kunnes peli alkaakin olla kohta pelattu. Ihan yhdeltä istumalta ei mennyt, mutta ei nyt mikään ihan valtavan pitkä. Tunteja kuitenkin ennenkuin kaikki ratkottu. Jos kevyt puzzleklikkailu, missä ei ihan valtavia aivojen vaivaamisia tarvita, niin suositeltava peli vielä kun nyt epicistä ilmaiseksi saa.

 

[terotin]

Harvoin on sarjan toinen osa pettänyt yhtä pahasti kuin Mario + Rabbids Sparks of Hope.

Ensimmäisen pelin ulkomaailma oli suht selkeä ja yksinkertainen. Joitain kerättäviä asioita oli lukittu selkeästi myöhemmin avattavien kykyjen taakse. Tässä ulkomaailmat ovat näennäisen avoimia ja kameraa saa käännellä miten huvittaa, mutta tämä ei tuo pelillisesti juuri mitään muuta kuin hämmennystä. Varsinaisen ongelmanratkaisun sijaan vaikeus tulee puuttuvien tehtäviem yms. löytämisestä. Taistelukentät ovat täysin irrallisia ulkomaailmasta, kun taas aiemmin taistelukentän muoto oli tunnistettavissa myös ulkomaailmassa.

Varsinaisissa taistelukentissä sama juttu. Liian sulavaa ja avointa verrattuna aiempaan ruutuihin sidottuun vuoropohjaiseen mekaniikkaan. Et voi enää vapaasti kelata edestakaisin kaikkea mitä vuorollasi teet ja liian usein pitkä taisto menee pilalle parin millimetrin liikkumavaran takia.

Aiemmin jokaisella hahmolla oli pari eri erikoiskykyä sidottuna eri aseisiin, mutta nyt aseet ovat vain visuaalisia ja kyvyt on sidottua Spark-olentoihin. Niitä saa vaihdella eri hahmoille vapaasti taisteluiden ulkopuolella ja osa pelaa hyvin yhteen eri hahmojen omien taitojen kanssa, mutta yleisesti ottaen taktikointi ärstyttää ja vie ilon pelaamisesta. Jopa ensimmäisen osan vaikeimmat DLC-haasteet olivat mielekkäitä, koska kaikki toimi jämptisti ja ennakoitavasti.

Olen jumittanut tämän kanssa jo vuoden, kun ensimmäinen meni lisäosineen ns. putkeen parin kesäkuukauden aikana.

 

[perato]

Medieval 2 Total War
Nyt kun muutenkin Total Wareja tullut pelailtua niin tuli yhtäkkiä yövuorossa himo pelata tätä ja eipä se hävinnyt sit vuorojen jälkeenkään nii oli pakko asennella. Yllättävän rikkinäinen peli. Muistelisin että tää olis ollut pätseillä korjattu, mutta onkin vissiin sit julkasussa ollut vielä rikkinäisempi. Yksiköt tekee varsinkin kaupungeissa/linnoissa mitä sattuu ja menevät mihin sattuu. Jumiutuvat joka esteeseen ynnä muuta. AI ei osaa oikein tehdä armeijoita, toisessa armeijassa on 15 siege asetta ja toisessa sit kaikki ritarit.
Parhaimmillaan jos vain pikataistelee taistelut. Kampanja on ihan kiva, siinä sopivasti tapahtumaa kun tulee ruttoa ja mongoleita. Sotiakin saa sotia, mutta ainakin katolisella maalla tuon diplomatian saa rikottua niin helposti että vaikea sanoa toimiiko se oikeasti ollenkaan. Kaikki naapurit haluaa toki sotia juuri sinua vastaan(paitsi jos siis Paavi on oman maan edustaja ja julistelet sopivasti ristiretkiä jokaiseen vastustajaan). Viimeinen TW missä meritaistelut on pikana ja ei ehkä ihan parasta sekään, varsinki kun vastustajat spämmää pieniä laivapartioita vähän joka paikkaan. Tuli pelattua Englannilla ja normaalilla vuorovauhdilla en onnistunut 45 provinssin valtaamisessa ennen pelin loppua. Parisenkymmentä tuntia meni tuon parinsadan vuoron pelaamiseen, ehkä vähän lopussa turhaankin kikkailin vuoroja vaikka olis vaan voinut ajaa loppuun.
Kaipais kovasti jatko-osaa tai remasteria. Pitänee tuo Attilan keskiaika modi testata vaikka en aina ihan hirveesti tykkää enää näistä Total Warien modeista missä kaikki tehdään inhorealistiseksi niin pitkälle että yksiköitä ei erota toisistaan ja nimet on kaikki jotain latinaa tms.


Jospa sitä jatkais sit Attilan ja Rome2 parissa.

 

[madmantrue]

No pakko myöntää että itellä ollut sellainen ON / OFF suhde peleihin. Mutta kuitenkin pitänyt aina pelaamisesta. Ollut ihan ps1 ajoista ja ensimmäinen laite oli amiga jonka jälkeen 8bit nintendo mutta ps1 oli laite joka tuntui laitteelta.
Joka tapauksessa ikää on siis jo 37v , en ole mikään hc pelaaja. Max 2h kerrallaan. Tuli hommattua tuo uusi xboxi series s koska se on enemmän kuin riittävä omaan käyttöön , lisäksi poikani siinä iässä että häntä ajatellen sen hommasin alunperin.

Itse peleihin, ostin alkuun alan wake 2 , re village gold edition , ja sonic frontiers pelit. Luulen että lapselle nimenomaan hyvä tuo sonic kouluikäinen kyseessä. Mutta mutta itse asiaan, ON MUUTEN PERKELEEN hyvin tehty tuo alan wake 2 peli. Jumalauta vaikka oli jotenkin hankala ensinnäkin pitkän pelitauon jälkeen suoraan tuollaisen kimppuun käydä niin kyllä oli loistava ostos, sain tarjouksessa 49e hintaan sen. Todella monipuoliselta vaikuttaa ja on siinä haastettakin. Itse pelaillut aiemmin seikkailu pohjaisia kuten tomb raiderit, ja ps:llä last of usit. Resident evilit on lähellä sydäntä kanssa, niissä on sitä jotain. Toki sarjassa on niitä floppejakin. Uncharted oli aikoinaan peli josta tuli ihan oikeasti niitä elämyksiä se oli ps3 aikaan uncharted 3 drake deception peli. Mulla tosiaan menee laidasta laitaan nuo, gta:t olen kans kaikki veivannut läpi, omalla kohdalla gta 5 on se jonka olen pelannut joka ikisellä alustalla läpi mitä tulee konsoleihin.

Nyt sitten miettinyt kun en ole yhtään perässä että mitä sieltä on tuloillaan yms, niin onko jollain heittää jotain vinkkejä pelistä mitä kannattaisi kokeilla, starfield kiinnostaisi mutta olen kuullut että NIIN BUGINEN kun peli voi vain olla.
Itellä laaja skaala mikä uppoaa ja mikä ei, myös far cry sarja on lähellä sydäntä 3 ja 5 oli ainakin omalla kohdalla loistavat ja oikeastaan vielä 4. Asensin eilen 6 mutta en jaksanut vielä 1 tuntia pidempään sitä pelata. Mutta joo pitää selata nuo pelit läpi mitä siellä on tarjolla, ja itsellä on tuo ultimate tilaus lisäksi voimassa boxilla.

 

[tjkoo]

No pakko myöntää että itellä ollut sellainen ON / OFF suhde peleihin. Mutta kuitenkin pitänyt aina pelaamisesta. Ollut ihan ps1 ajoista ja ensimmäinen laite oli amiga jonka jälkeen 8bit nintendo mutta ps1 oli laite joka tuntui laitteelta.
Joka tapauksessa ikää on siis jo 37v , en ole mikään hc pelaaja. Max 2h kerrallaan. Tuli hommattua tuo uusi xboxi series s koska se on enemmän kuin riittävä omaan käyttöön , lisäksi poikani siinä iässä että häntä ajatellen sen hommasin alunperin.

Itse peleihin, ostin alkuun alan wake 2 , re village gold edition , ja sonic frontiers pelit. Luulen että lapselle nimenomaan hyvä tuo sonic kouluikäinen kyseessä. Mutta mutta itse asiaan, ON MUUTEN PERKELEEN hyvin tehty tuo alan wake 2 peli. Jumalauta vaikka oli jotenkin hankala ensinnäkin pitkän pelitauon jälkeen suoraan tuollaisen kimppuun käydä niin kyllä oli loistava ostos, sain tarjouksessa 49e hintaan sen. Todella monipuoliselta vaikuttaa ja on siinä haastettakin. Itse pelaillut aiemmin seikkailu pohjaisia kuten tomb raiderit, ja ps:llä last of usit. Resident evilit on lähellä sydäntä kanssa, niissä on sitä jotain. Toki sarjassa on niitä floppejakin. Uncharted oli aikoinaan peli josta tuli ihan oikeasti niitä elämyksiä se oli ps3 aikaan uncharted 3 drake deception peli. Mulla tosiaan menee laidasta laitaan nuo, gta:t olen kans kaikki veivannut läpi, omalla kohdalla gta 5 on se jonka olen pelannut joka ikisellä alustalla läpi mitä tulee konsoleihin.

Nyt sitten miettinyt kun en ole yhtään perässä että mitä sieltä on tuloillaan yms, niin onko jollain heittää jotain vinkkejä pelistä mitä kannattaisi kokeilla, starfield kiinnostaisi mutta olen kuullut että NIIN BUGINEN kun peli voi vain olla.
Itellä laaja skaala mikä uppoaa ja mikä ei, myös far cry sarja on lähellä sydäntä 3 ja 5 oli ainakin omalla kohdalla loistavat ja oikeastaan vielä 4. Asensin eilen 6 mutta en jaksanut vielä 1 tuntia pidempään sitä pelata. Mutta joo pitää selata nuo pelit läpi mitä siellä on tarjolla, ja itsellä on tuo ultimate tilaus lisäksi voimassa boxilla.

Jos/kun tykkäät tarinavetoisista/seikkailupeleistä, niin gamepassista kannattaa katsoa Firewatch, Plague Tale ja Sniper Elite 5 sekä Witcher 3 ainakin, sen enempää sisältöön pureutumatta.. Human Fall Flat myös hauska peli.

Far Cry 6 vaatii sen pari tuntia ainakin että pääsee pois siltä ekalta saarelta, sen jälkeen se alkaa vasta maistumaan ja tuntumaan vähän samanlaiselta kuin vitonen.

 

[madmantrue]

Tuo witcher on sellainen mitä olen jo paljon ihastellut videoilta, mutta niitäkin on monta, en ole pelannut ainuttakaan HARMI, Rdr 2 on kans peli jota en ole pelannut. En tiedä miksi, aikanaan pidin jo western pelistä nimeltä G.U.N. Sniper elitet olen pelannut 1,2 läpi olivat todella hyviä omassa genressään. firewatch ja plaque en ole edes kuullut.

Eikös tuo witcher ole peli mihin uppoaa paljon aikaa?. Meinaan minä kyllä mielellään käytän aikaa mielenkiintoiseen peliin missä moni puolinen sisältö Ja tarinavetoinen juoni on toki plussaa. Kun mitä lukenut niin eikös siihen witcheriin ole paljon lisäosia? Sen witcher wild hunt tai joku tuollainen , luin paljon ja katsoin videoita siitä. Vaikutti todella todella hyvältä. Joskus pelailin assasin creedejäkin, ei ole pahaa sanottavaa niistä black flag oli hyvä mielestäni. Valhalla sen saisin asennettua tuolla jäsenyydellä mikä itellä on elite. Mutta jos peli maksaa, ei sekään ole ongelma mutta jos hinta on esim: 60+ niin haluan siihen jo paljon sisältöä eli peliaikaa reilusti enemmän kuin vuorokausi kaikkine hommineen.

 

[ojisama]

Eikös tuo witcher ole peli mihin uppoaa paljon aikaa?. Meinaan minä kyllä mielellään käytän aikaa mielenkiintoiseen peliin missä moni puolinen sisältö Ja tarinavetoinen juoni on toki plussaa. Kun mitä lukenut niin eikös siihen witcheriin ole paljon lisäosia? Sen witcher wild hunt tai joku tuollainen , luin paljon ja katsoin videoita siitä. Vaikutti todella todella hyvältä. Joskus pelailin assasin creedejäkin, ei ole pahaa sanottavaa niistä black flag oli hyvä mielestäni. Valhalla sen saisin asennettua tuolla jäsenyydellä mikä itellä on elite. Mutta jos peli maksaa, ei sekään ole ongelma mutta jos hinta on esim: 60+ niin haluan siihen jo paljon sisältöä eli peliaikaa reilusti enemmän kuin vuorokausi kaikkine hommineen.

Howlongtobeat kertoo, että:

Main Story 51½ Hours
Main + Sides 103 Hours
Completionist 173 Hours
All Styles 102 Hours

How long is The Witcher 3: Wild Hunt? | HowLongToBeat

How long is The Witcher 3: Wild Hunt? HowLongToBeat has the answer. Create a backlog, submit your game times and compete with your friends!

howlongtobeat.com

(Hyvästä) alennuksesta tuon saanee jollain kympillä tai kahdella (lisäosineen), jos jaksaa väijyä tai tilata hintahälytyksen.

 

[Jumi]

Tuo witcher on sellainen mitä olen jo paljon ihastellut videoilta, mutta niitäkin on monta, en ole pelannut ainuttakaan HARMI, Rdr 2 on kans peli jota en ole pelannut. En tiedä miksi, aikanaan pidin jo western pelistä nimeltä G.U.N. Sniper elitet olen pelannut 1,2 läpi olivat todella hyviä omassa genressään. firewatch ja plaque en ole edes kuullut.

Eikös tuo witcher ole peli mihin uppoaa paljon aikaa?. Meinaan minä kyllä mielellään käytän aikaa mielenkiintoiseen peliin missä moni puolinen sisältö Ja tarinavetoinen juoni on toki plussaa. Kun mitä lukenut niin eikös siihen witcheriin ole paljon lisäosia? Sen witcher wild hunt tai joku tuollainen , luin paljon ja katsoin videoita siitä. Vaikutti todella todella hyvältä. Joskus pelailin assasin creedejäkin, ei ole pahaa sanottavaa niistä black flag oli hyvä mielestäni. Valhalla sen saisin asennettua tuolla jäsenyydellä mikä itellä on elite. Mutta jos peli maksaa, ei sekään ole ongelma mutta jos hinta on esim: 60+ niin haluan siihen jo paljon sisältöä eli peliaikaa reilusti enemmän kuin vuorokausi kaikkine hommineen.

Oon pelannu kaikkia Witchereitä ja ongelma niissä tahtoo olla itse gameplay, eli pelaaminen.
Witcher 1 taistelu on erikoisin, huonoin ja tunnottomin mitä olen missään pelissä kokenut, se pilasi koko pelin. Pelasin alle 10h.
Witcher 2 taistelu alkaa olla jo parempaa eli on erilliset lyöntinapit, mutta kyllä siinäkin taistelut tahtoivat olla sitä että lyödään, juostaan karkuun & odotetaan, lyödään, juostaan karkuun... Pelasin pitkälle mutten jaksanut läpi asti.
Witcher 3 taas on aivan eriluokan peli, mestariteos, 10/10! Taistelu toimii, avoin maailma on kiinnostava, hahmon kehitys on ihan jees ja tarinat on niin hyviä että innostuin pelaamaan enemmänkin tarinavetoisia pelejä. Ei haittaa vaikkei edelliset pelit ole tuttuja, hahmoja ja tarinoita on muutenkin niin paljon, että vain kovimmat pelien ja kirjasarjan fanit muistivat ketä ne ovat.

 

[Rokkijani]

Mutta, jos Witcher 1 taistelun saa jotenkin siedettyä niin voi perkele sen pelin tunnelma ja miljööt ovat suurinpiirtein parasta ikinä tai sinne päin ainakin. Witcher 3:sen taistelu on ihan ok minusta. Aina ärsyttää se huojuva ohjaus, mutta muutenhan se on mestariteos. Huikeita tarinoita.

 

[ojisama]

Mutta, jos Witcher 1 taistelun saa jotenkin siedettyä niin voi perkele sen pelin tunnelma ja miljööt ovat suurinpiirtein parasta ikinä tai sinne päin ainakin. Witcher 3:sen taistelu on ihan ok minusta. Aina ärsyttää se huojuva ohjaus, mutta muutenhan se on mestariteos. Huikeita tarinoita.

Olin juuri kirjoittamassa, että Witcher 1 > Witcher 2 onnistuneen tunnelman vuoksi. Järjetön haahuilu tuossa kävi työstä.

 

[CaseAce]

Mutta, jos Witcher 1 taistelun saa jotenkin siedettyä niin voi perkele sen pelin tunnelma ja miljööt ovat suurinpiirtein parasta ikinä tai sinne päin ainakin.

Todellakin. Rytmissä naputtelu poikkeaa peruspelien taisteluista eikä nappia pelkästään hakkaamalla saa mitään aikaiseksi. Jos rytmissä ei pysy niin taistelut on hirveää tervaa. Mutta kun tuon rytmityksen oppii niin on kerrassaan huikea peli tunnelmaltaan, kunhan vaan sietää vanhan pelin ikääntymisen graafisesti jne.

 

[madmantrue]

Graafisesti sehän witcher 3 on erinomaisen näköinen. Toki jokaisella mielipide. Minun oma näkökulma on tässä että ei olisi enää pitkään aikaan tarvinnut varsinaisesti grafiikoiden enää parantua. Meinaan grafiikka ei tee pelistä peliä. Kyllä se pitää olla sisällöltään timanttia jotta sitä jaksaa. Esim rdr 2 kelpaa varmasti kaikille vaikka jo vanha peli, itsellä jäi harmikseni kokematta tuo, mutta olen toiveikas sen kolmannen suhteen, jos ja kun se ikinään tulee. Remedyltä Control ainakin saa jatkoa ja on nyt tulossa jossain vaiheessa kuuluisat matti tuskat sieltä remake versiona. Ai jumalauta voi olla hyvä, kunhan vain sen liikkumisen mukauttavat tähän päivään, meinaan aika tönkkö liikkeiset pelit kyseessä. Pelailin pc originalit läpi 1kk sitten. Ne saa netistä ihan ladattua ilman torrenttia löysin sellaisen sivun mikä pyörii jollain rahoituksella siellä oli vaikka mitä vanhempia. 90-2010 luvuilta,

 

[Heseman]

Dredge (PC)

Dredgen idea on simppeli: Olet kalastaja, joka matkustaa paatillaan pieneen saaristokylään keräämään ja myymään kalaa. Matkan varrella parannellaan venettä kalojen myynnistä saaduilla rahoilla kun ne on ensin tutkimusosilla avattu ostettavaksi. Päivisin tunnelma on rentoa mutta öisin vastaan tulee äkkiä jotain epämiellyttävää. Samoin välillä onkeen tarttuu otuksia kuin Lovecraftin teosten sivuilta karanneena. Miekkonen onkin ollut yksi pelin tunnelman innoittajista. Ensimmäisen kerran yöllä kun törmäsin johonkin pelottavaan niin käänsinkin keulan hyvin äkkiä kohti kotisatamaa, mutta kun alkoi olla parempaa moottoria alla niin painoin niistä vaan ohi, "So long suckers!" Onkin lähinnä itsestä kiinni, kuinka pelottava peli on. Itse nyt en ole pelottaviin peleihin törmännyt pitkään aikaan. Kalastus taasen oli yllättävän koukuttavaa ja päädyinkin keräämään kaikki pääpelin haasteet, joista yksi oli kaikkien lajien ja mutaatioiden kalastus. Sekään ei ollut kauhean paha ellei purjekalojen mutaatioita lasketa, niitä perhanoita sain kalastella tunnin verran mikä alkoi vähän jo maistua puulta. Tykkäsin myös graafisesta tyylistä, mikä on myös simppeliä mutta toimivaa ja peli pyöriikin vaikka perunalla. Aikaa tähän meni mulla vajaat 19 tuntia mutta jos keskittyy pelkkään pääjuoneen niin päässee alle puolella siitä. Indiepeleistä en aina innostu mutta tämä onnistui siinä, kannattaa tsekata jos aihe yhtään kiinnostaa. Tästä on julkaistu pieni nettilisäri ja saatan senkin hankkia tässä joskus.

Dredge - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[DinocideFIN]

Phasmophobia

1-4 pelaajan coop missä tarkoituksena selvittää minkälainen kummitus talossa luuraa.

Pelissä on hienolla tavalla toteutettu voicechat missä puhe kuuluu vain tietyn matkan päähän ja jos kauemmas menee niin joutuu käyttämään radiopuhelinta.

Kummitus saattaa hyökätä, jolloin radiopuhelimet eivät toimi joten jäät yksin tilanteeseen mikäli et ole porukassa.

Ei loppujen lopuksi älyttömän pelottava, pikemminkin hauskaa hyvässä seurassa.

Pelin voi ladata steamista.

Tuli tämä ostettua tänään ja yhden kaverin kanssa tätä kokeiltiin jo. Onko tullut enää hakattua tätä?

 

[Ile_26]

Tuli tämä ostettua tänään ja yhden kaverin kanssa tätä kokeiltiin jo. Onko tullut enää hakattua tätä?

Ei, kaveri tosin pelannut 1000 tuntia, minulla jäi kymmeneen.

 

[terotin]

Doors Paradox (pc)

Epicin pieni ilmainen puzzlepeli. Tarkoitus puzzleissa avata alustalta, joka pyörii pystyakselinsa ympäri, ovi, jonka takana on kissa. Peli ei ole varsinaisesti monimutkaisuudella pilattu, eikä myöskään vaikeusaste ole kovin korkea. Joku kuutisenkymmentäkö puzzlea, ja ehkä kaksi tai kolme kertaa koko pelin aikana joutui vähän miettimään, että miten ratkaisua haetaan. Muutoin hyvin yksinkertaista: Tässä on lukko, jossain kaapissa tai laatikossa on varmasti avain, ja tiedät mitä tehdä. "Vaativimpien" puzzlejen ollessa tyyliä, käännä nuolet samaan suuntaan, niin jotain tapahtuu. Ja sitten vain klikkaillaan. Yksinkertaisuudesta huolimatta ainakin itse viihdyin pelin parissa todella hyvin. Sellaista, seuraava kenttä vielä, ja vielä seuraava, ja vielä kerta kiellon päälle yksi, kunnes peli alkaakin olla kohta pelattu. Ihan yhdeltä istumalta ei mennyt, mutta ei nyt mikään ihan valtavan pitkä. Tunteja kuitenkin ennenkuin kaikki ratkottu. Jos kevyt puzzleklikkailu, missä ei ihan valtavia aivojen vaivaamisia tarvita, niin suositeltava peli vielä kun nyt epicistä ilmaiseksi saa.

Tämä oli vähän pettymys, koska kyseessä olikin vain mobiilipelitrilogia. Ennakkoon oletin että ovesta aukeaisi sulavasti seuraava pulmahuone, mutta olivatkin täysin irrallisia 6 minuutin pulmia. Mobiilissa on varmaan ok palata jokaisen kentän jälkeen valikkoon, mutta tietokoneella olisi kaivannut sulavampia siirtymiä. Kentän loppuanimaatio näyttää siltä, että tämä olisi ollut jossain vaiheessa suunnittelmissa, mutta on vain jätetty toteuttamatta. 5,5 tuntia meni 100% läpäisyyn, siitäkin ehkä 33% täysin turhien animaatioiden yms. siirtymien odotteluun.

Alan Wake 1 Remastered ...

Pääpelistä jaksot 4 ja 5 olivat tosiaan ne parhaat ja monipuolisimmat. Viimeisessä jaksossa alkoi olla jo turhan paljon eeppistä taistelua toisensa perään. DLC:t sen sijaan olivat erinomaisia ja molemmista löytyi mielenkiintoista vaihtelua verrattuna pääpeliin. Erityisesti valotolppalaakso jäi mieleen, sillä vasta siinä oppi arvostamaan väistelymekaniikkaa. Pääpeliä tulee tuskin enää kolmatta kertaa tahkottua kun tarinan on viimein sisäistänyt, mutta nuo DLC:t ja American Nigtmare ovat ok pelattavuudeltaan.

 

[madmantrue]

Jep, itse aloitin suoraan tuosta alan wake 2, lähellä oli etten hommannut sitä uudistettua versiota alan wake:n ensimmäinen. Olen kyllä aikoinaan katsonut kun kaverini pelasi tuota vanhalla 360:llä. Hyvä pelihän se on se ensimmäinenkin. Oli edellä aikaansa omalla tavallaan. Muistan kun arvosteluja tuli että käyvät kuvaamassa sun muuta jenkeissä. Tuosta kakkosesta täytyy kyllä sanoa että PALJON siinä on opiskeltavaa se on mielestäni monipuolisesti tehty ei ole pelkkää eteenpäin menemistä, joutuu niissä eri valikoissa olemaan , kun kerää todistus aineistoa sun muuta tutkittavaa sinne seinälle. Itse kun sitä ekaa kertaa pelasin sen 2h putkeen niin oli tunne että ei tätä kyllä varmaan opi, jotenkin oli liikaa kaikkea säätämistä, itselläkin oli 2v tauko nuista peleistä, toki satunnaisesti pelailin gta 5 välissä.
Resident evil villagen ostin tosiaan gold editionina, sitä en ole vielä kokeillut ei kehtaa liian montaa peliä samaan aikaan rueta pelaamaan, meinaan itsellä vaikea keskittyä jos useampaa pelaa ensimmäistä kertaa. Far cry 6 on mielestäni aika mieto peli, jotenkin tökkii sen pelaaminen nyt kokonaan reilu 2h sitä pelannut. Tuossa pitää itsekkin hankkia tuohon uuteen boxiin isompi lisämuisti. Saa vain olla tarkkana minkä hommaa kun niissä on vissiin oikeasti eroa. Power ja gigantti kauppaa 1-2tb lisälevyä hintaan 100€+ Mutta mitä luin ihmisten kommentteja niin ei kuulemma pysy levy perässä mitä tulee nopeuteen. Joten skippaan ne halvat suosiolla. Vieläkun oli sekin yksi kirjoitus netissä siltä kuka näistä peleistä aina ennakkoon kertonutkin osuvasti, niin oli että gta vi veisi jopa 750gb tilaa.

 

[Heseman]

Halo 3 - The Master Chief Collection (PC)

Ja sitten trilogian päätös. Vähän alkaa tulla jo halot korvista kun näin lähekkäin näitä pelasi. Lisäksi tämä tuntui jotenkin heikommalta kuin edeltäjänsä. Toki Xbox 360 myötä saatiin nimellisesti parempaa rautaa, mutta silti esim. hahmot näyttivät jotenkin huonommilta, etenkin brutet. Rynkyn äänikin kuulosti ihan lussulta ja suosikkiani plasmakivääriä pihdattiin. Tarina tuntui venytetyltä, olisi voinut vaan leikata edellisen loppuun tämänkin. Loppupuoli sentään oli ihan ok mutta edelleen Bungien copy&paste vähän näkyy. Jos pitää trilogiasta paras osa valita niin kyllä se tuo kakkonen on.

Halo: The Master Chief Collection - PCGamingWiki PCGW - bugs, fixes, crashes, mods, guides and improvements for every PC game

www.pcgamingwiki.com

 

[Refloni]

Alan Wake 2

Suomalainen peli-ikoni on palannut. Bright Fallsin tuppukylässä kuohuu jälleen, kun FBI:n nuuskija Saga Anderson ja hänen aisaparinsa Max Payne saapuvat tutkimaan outoa rituaalimurhaa. Tutkimus muuttuu tuota pikaa oudommaksi kuin arvattiinkaan: kuolleet kävelevät ja maisemiin ilmaantuu kirjansivuja, jotka spoilaavat tosielämää. Liittyisivätkö tapahtumat vuosia sitten kadonneeseen kioskikirjailija Alan Wakeen?

Pelin suorituskykyvaatimuksilla peloteltiin etukäteen, mutta asetukset sai melko helposti käänneltyä asentoon, jossa peli näytti hyvältä ja pyöri kohtalaisesti. DLSS on totisesti mustaa magiaa. 20 FPS on vielä aivan pelattava lukema ja näyttärin tuulettimen ulvonta loi mukavaa taustatunnelmaa. Ei perunapelaamisen veteraani näin pienestä hätkähdä.

En pitänyt ensimmäisestä Alan Wakesta kovinkaan paljon ja se on mielestäni yksi Remedyn heikoimpia pelejä. Se yritti olla muun muassa kauhupeli, mutta Remedyn käsitys uskottavasta hirviöstä on hulluja horiseva metsuri ja kauhu tarkoittaa heidän mielestään hyppysäikkyjä. 13 vuodessa mikään ei ole muuttunut. Itse asiassa hyppysäikyt on korotettu toiseen potenssiin. Alan Wake 2 on täynnä screamereita, joissa pelikuva vaihtuu yllättäen kirkuvaan naamaan.

Alan Wake 2 on täynnä screamereita, joissa pelikuva vaihtuu yllättäen kirkuvaan naamaan.

Kuka idiootti päästi tämän läpi? Screamer ei ole "reilu" pelin maailmassa tapahtuva hyppysäikky (joita AW2:ssa siis myös on), vaan laiska kakkakepponen, joka parin ensimmäisen kerran jälkeen ei enää pelota vaan ainoastaan vituttaa. Kuka tahansa apina osaa tehdä screamerin. Rääkyjät olisi erittäin hyvä syy palauttaa peli kauppaan, mutta päätin purra hammasta ja painaa eteenpäin. Laitoin äänet minimille, valot päälle, peräännyin kauemmas monitorista ja pidin kielen visusti pois hampaiden välistä. Se siitä tunnelmasta.

Pelin toista isoa ongelmaa osasin odottaa.

KLONG-KLING!

On yötön yö, se järjen syö, kun saavutus sua päähän lyö. Epicin kovaa mekkalaa pitävä saavutusilmoitus on tuhonnut tunnelmaa muissakin peleissä, mutta Alan Wake 2 on ylivoimaisesti pahin tapaus. Peliä ei tietenkään myydä PC:llä muualla kuin Epicin alustalla, ja käyttöliittymän "älä häiritse" -asetus tietenkin nollautuu "häiritse ja kovaa" -asentoon aina kun pelin käynnistää uudelleen.

Mutta kaikki ongelmat voi ratkaista. Hyppäsin suurin piirtein riemusta ilmaan, kun sain selville, että screamerit voi modata pois! Ai että minä rakastan PC-pelaamista. Saavutuskysymykseen taas on olemassa lopullinen ratkaisu, jota harkitsin, mutta kehitin mieluummin rutiinin naksauttaa saavutukset pois joka pelikerran alussa. Ei ollut kovin iso vaiva.

Kun saavutuksista ja screamereista on päässyt eroon, alta paljastuu erinomainen peli. Tarina outoilee ja metailee tavalla, jota näkee AAA-peleissä hyvin harvoin. Ykkösosan kaavaan on lisätty pulmanratkontaa ja residentevilmäistä resurssienhallintaa. Taistelua on vähemmän kuin ennen ja se on parempaa. Ykköspelin metsien loputtomat puskajussilaumat ovat historiaa, nyt vihollisia on kerrallaan vain muutama ja ne ovat vaarallisempia. Taisteluissa täytyy taktikoida normaalillakin vaikeustasolla. Maailma on paljon ykköspelin ränniä avoimempi ja vanhoja alueita voi palata nuohoamaan salaisuuksien ja lootin toivossa.

Pelissä on kaksi päähenkilöä, Saga ja vanha kunnon Alan. Molemmilla on käytössä mielimaailma, jonne he voivat napinpainalluksella vetäytyä ratkomaan pulmia ja ihailemaan kerättyjen esineiden kokoelmaansa. Varsinkin Sagan pääkopassa on hauska tehdä päätelmiä ja lätkiä kerätyt johtolangat seinälle. Systeemi toimii hyvin, mutta ärsyttää vähän ettei mielimaailmaan hyppääminen laita muuta peliä paussille. Keskusteluja ja muuta menee helposti sivu suun, koska Saga ei rikoksia ratkoessaan kirjaimellisesti kuule eikä näe mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki dialogi on täynnä parin sekunnin taidepausseja, joiden aikana ehtii jo luulla että esim. kartta on turvallista avata, vaikka hahmolla on vielä asiaa joka menee ohi jos sen tekee.

Tuli yllätyksenä, miten samanlainen peli Alan Wake 2 on kuin ykkösosa ja miten paljon enemmän siitä silti pidin. Ykkösen metatarina tuntui teennäiseltä ja sai minut lähinnä pyörittelemään silmiäni. Kakkosessa on periaatteessa ihan samat ideat, mutta ne on viety paljon pidemmälle ja mukana on enemmän ajatusta. Päähenkilö Alan itse oli aikoinaan ylimielinen ja ärsyttävä juppi, nyt miestä on riepoteltu sen verran, että kerää sympatiapisteet kotiin. Taistelu on samaa kamaa, mutta hiotumpana, ja tuttuihin maisemiin palaa kuin kotiinsa.

Alan Wake 2 on Remedyn paras peli - ainakin vähän modattuna. Siinä yhdistyvät firman aikaisempien pelien parhaat puolet, ja on pakko antaa plussaa myös suomalaisen kulttuurin viennistä maailmalle. Torilla pelataan.