Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[xarot]

Mä pelasin tuon kaksi vuotta sitten Scummin kanssa eikä mulla ollut mitään teknisiä ongelmia joten oikeassa olit.
Itsekin jumittelin useamman kerran, mutta kyllä mä katson suosiolla netistä mitä pitää tehdä jos olen edes 20 minuuttia tilanteessa jossa kaikki paikat on käyty läpi eikä mitään hajua mitä pitäs tehdä.

Itellä tulee paha morkkis jos katsoo läppäreitä, toki on muutamia PnC pelejä joissa on noussut täysin seinä vastaan. Välillä pari kolme iltaa on hierottu jotain puzzlea joka on sit onnella ratkennut tai on viimein taivuttu läppäreihin.

 

[h8me]

Breath of Fire III:aa tullut PSP:lla vedettyä, mukava sekoitus nostalgiaa sekä uutta, en siis pentuna tuota koskaan PS1:lla pelannut läpi ja nytkin jo pelannut pidemmälle mitä aikanaan. Hyvä porttaus myös, laajakuva toimii hyvin verrattuna PS1-peliin.

Muutenkin ymmärrän varsin hyvin miksi PSP saanut viime vuosina melkeinpä alkuaikojaan enemmän kehuja. Tuossa kun olis kakkosnapit ja toinen tatti niin parempaa käsikonsolia ei helpolla löydä.

 

[perato]

Deep Rock Galactic: Survivor (PC)
Tätä testasin hetken PC Gamepassista ja tajusin aika nopeaa, että tän vois ostaa. En ollut väärässä, +60h on takana tätä peliä ja edelleen jostain syystä maistuu.

Kysessä on siis autoshooter(Vampire survivors), jossa ohjataan hahmoa(useita erilaisia) pienellä kentällä jonne spawnaa jatkuvasti lisää vihuja. Aseet ampuvat automaattisesti vastustajia ja tarkoitus on kaivaa kentästä mineraaleja ja lopulta tappaa sen loppuvastustaja. Orkkispelissä on 2 pelityyppiä, toisessa pelataan 5 tasoa peräkkäin em. tyylillä, toisessa kuljetaan ison kaivurin vierellä ja kuljetetaan sitä kohti kentän toista laitaa. Kenttiä on haastavuudeltaan 5, joista viimeinen vitonen on melko haastavaa. Matkan varrella jopa Hazard 3 tuntui alkuun todella vaikealta.

Pelin koukku on aseiden päivittelyssä pelin aikana. Yleensä tasossa on mahdollista olla 4 erilaista asetta ja niitä on paljon erilaisia, näitä sitten päivitellään vihujen taposta saadulla kokemuspisteillä ja osa päivityksistä muokkaa aseita varsin erilaiseksi alkuperäiseen nähden. Kokemuspisteitä ei kuitenkaan riitä joka aseen päivittämiseen ja passiivisiakin upgradeja olisi hyvä valita. Jokaisessa level upissa on valittavana 3 erilaista päivitystä ja resursseja käyttämällä voi nämä vielä rerollata. Asepäivitysten lisäksi on tarjolla erilaisia esineitä 'loot bokseista' jotka vielä tarjoaa jotain bonusetua, esim. lisää ampumanopeutta tai esim. 10% lisä xp ynnä muita vastaavia.

Tasojen ulkopuolella on tarjolla passiivisia päivityksiä(% sitä, % tätä) sekä kentistä putoavia varusteita. Em. pelimuotojen lisäksi on erilaisia haastetasoja, joilla voi saada pysyviä passiivisia bonuksia aseille ja tietyn tyyppisille kentille ja hahmoille.

Pelin koukku itselleni nimenomaan se pienin päivityksin tapahtuva kehitys, joka monesta tämän tyyppisestä pelistä puuttuu. Sen sijaan, että odottaisin RNGn osuvan kohdalleen ja saavani hyvän runin ja sitä myöten jotain auki ehkä mahdollisesti seuraavaan runiin, peli koko ajan työntää eteenpäin antaen pieniä bonuksia sinne sun tänne, mitkä loppupeleissä on melko merkittäviä. Yhden runin tekeminen onkin lähes aina hyödyllistä ja tehtävissä olevat pienet lisähaasteet ovat myös mukavasti tehty niin, ettei tasoa tarvitse päästä läpi sen suorittaakseen(esim. saavuta lvl 25 aseella X). Peli myös vaatii jonkun verran opettelua eri aseiden hyödyistä ja haitoista sekä päivityspoluista, sekä ylipäätään kentässä liikkumisesta, eli ihan puhtaalla upgradella ei pelissä etene, jotain on hyvä oppiakin.

Graafisesti peli on ihan toimiva, mutta varsinkin joillakin classeilla ja loppuvaiheessa peli menee niin sekavaksi, että sitä vaan toivoo, ettei sen kaiken vilkunnan alla ole montaa vihollista.

Ihan paras balanssi ei pelissä ole, tuntuu että osa aseista on ihan ylivoimaisia toisiin verrattaen, mutta toisaalta mitä vähän foorumeita lueskellut, ei asia välttämättä ole ihan näin yksioikoinen.

Peliin olisi voinut keksiä muutamia pieniä parannuksia vielä tuon tekemisen lisäämiseksi, jonkin verran näitä tuotiin nyt lisärin aikaan julkaistussa 1.1. päivityksessä, joskaan ei ihan täysin onnistuneesti.

Pitkästä aikaa pienemmän budjetin indiepeli joka imaisi mukaansa ja jonka pelaamiseen on upottanut kymmeniä tunteja, ja vielä on pelattavaa.

 

[Nathorr]

Yakuza 0 (PC)

Pitkään listalla istunut peli läpäisty. Olin tätä 3,5 tuntia kokeillut keväällä 2021, mutta kun yleisesti en ole japanilaisten pelien fani, kiinnostus lopahti nopeasti. Uusi yritys ja 31 tuntia myöhemmin lopputekstit.

Kyseessä on vahvasti japanilainen toimintapeli, jossa seurataan nuorta yakuzaa nimeltä Kiryu. Yakuza-pelisarjaahan on julkaistu vuodesta 2005 asti, mutta tämä on julkaistu 2015 ja kronologisesti se on sarjan ensimmäinen osa. Peli on mielestäni aika ristiriitainen ja siinä on paljon asioita, joista en pidä, mutta parhaimmat osa-alueet ovatkin sitten parasta hetkeen.

Pelissä on älyttömän hidas alku ja se imaisee mukaansa oikeastaan vasta 3. chapterissa, ehkä n. 4-5 tunnin pelaamisen jälkeen. Itse pelaaminen on aika tylsää. Liikut kaupungilla, joka on upeaa 80-luvun Japania, mutta pakolliset taistelut ovat perinteistä mätkintää. Hakataan nappuloita, tehdään komboja, vaihdellaan taistelutyylejä ja kun kaikki viholliset ovat maassa, jatketaan matkaa. Pidän enemmän Arkham-sarjasta tutuista taistelumekaniikoista ja myös siitä, että tarvittaessa taistelukohtauksesta pääsee karkuun. Tässä se ei onnistu.

Kuten sanottua, peli on kaikin puolin hyvin japanilainen. Parantavat juomat pitää aktivoida usean klikkauksen kautta inventoryssä. Automaattista tallennusta ei ole, vaan tallentaa pitää muistaa aina siinä välissä, kun siirtyy paikasta toiseen. Kaupungissa on paljon tehtävää, mutta keilaamista lukuunottamatta en syttynyt näille minipeleille, jotka nekin ovat ilmeisesti hyvin tyypillisiä japanilaisissa peleissä.

Tarina ja sen kerronta taas on aivan mielipuolisen hyvää. Vaikka se hidasta onkin, juonenkäänteitä ja hahmoja on paljon eikä kukaan jätä kylmäksi. Vaikken animea muuten seuraa, niin tämä on, taas kerran, niin ihanan japanilaista, suurine tunteiteen ja dramaattisuuksineen. Peli on muuten ääninäytelty kokonaan japaniksi ja kestää hetken, että siihen tottuu, mutta tekstit seuraavat mukavasti puhetta, joten sitä melkein luulee ymmärtävänsä. Juoni pitää otteessaan viimeiseen asti ja on sanalla sanoen erinomainen.

Ääninäyttelyyn, tai oikeastaan sen puutteeseen, liittyy myös yksi suuri heikkous: sivutehtäviä ei ole ääninäytelty. Sivutehtäviä kehuttiin netissä paljon ja vaikka suurin osa niistä ihan hauskoja olikin, ääninäyttely on minulle liian tärkeä, että pystyisin niistä täysin nauttimaan. Harmi sinänsä. Onneksi musiikki myötäilee tarinaa ja ruudulla näkyviä tunteita, se tuo peliin paljon lisää.

Graafisesti peli oli riittävän hyvä. Ei mitään mieletöntä, mutta kestänyt aikaa niin, että sen puolesta tätä viittii edelleen pelailla. Peli on kuitenkin aika raskas kokemus enkä varmasti ota Yakuza Kiwamia hetkeen työstettäväksi, vaikka se Steamista jo löytyykin.

Juonen puolesta tätä on helppo suositella, mutta pelimekaniikkojen puolesta vaikea sanoa. Joka tapauksessa arvosanaksi juoni ja tarinankerronta raahaavat pisteet niinkin ylös kuin 4/5.

Yakuza Kiwami (PC)

Yakuza Kiwami on remake vuoden 2005 ensimmäisestä Yakuza-pelistä. Yakuza 0:n myötä se on periaatteessa sarjan toinen osa. Tapahtumat sijoittuvat 15 vuotta Yakuza 0:n jälkeen ja maailma ympärillä on muuttunut. Ei ole enää vastaavaa kultaista kasaria, vaan Japanin kupla on puhennut, meno synkistynyt ja matkapuhelimet vallanneet maailman.

Periaatteessa peli on hyvin samanlainen kuin Yakuza 0, vain tiiviimpi paketti. Päähenkilö on sama, kaupunki on sama, taistelumekaniikat ovat samoja ja juoni on rautaa edelleen. Koin Yakuza 0:n välillä rönsyilevän turhankin paljon, mutta tässä focus oli parempi. Toisaalta pari chapteria tuntui vähän kädenlämpöisiltä, vieläkin olisi ollut varaa tiivistää.

Paha sanoa mitään, mitä en olisi sanonut jo pelisarjan edellisestä osasta. Luulen, että juonen puolesta tämä toimii 0:n jälkeen paremmin kuin ilman. Tässä ei ole juuri mitään merkittävää uudistusta, sama juttu jatkuu. Jos tykkäsi 0:sta, kannattaa tämäkin pelata. 4/5.

Alan kyllä lämpenemään näille ja varmasti tulee joulualesta Kiwami 2 ostettua.

Alan Wake 2:n DLC:n julkaisuun pari minuuttia aikaa. Ihan hyvä ajoitus

Yakuza Kiwami 2 (PC)

Paluu Yakuza-pelisarjan maailmaan 1,5 vuoden tauon jälkeen. Pelin ajankohta sijoittuu vuosi Yakuza Kiwamin jälkeen, kun traaginen tapahtuma pakottaa Kiryun takaisin Kamurochoon.

Peli hyödyntää Yakuza 6:ssa käytössä ollutta uudempaa moottoria ja on siten edeltäjiään kauniimpi ja vähän modernimpi, mutta silti hyvin samanlainen. Taistelu on entistä tylsempää, sillä erilaisia tyylejä ei ole ja kombojakin hyvin rajallisesti. Hahmoa kehittämällä saa lisää, mutta Xbox-ohjaimen X-nappula saa kyllä kyytiä. Automaattinen tallennus on sentään saatu mukaan.

Peli on rytmitykseltäänkin hyvin samanlainen kuin ykkösosa. Kaikki pelilliset tapahtumat toistavat itseään ja välillä meno on juonen puolesta vähän kädenlämpöisempää. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin edelleen rautaa ja siinä on käänteitä niin, että hatusta pitää pitää kiinni. Olen melko allerginen japanilaiselle viihteelle, mutta täytyy myöntää, että viimeistään tämän pelin aikana lämpesin kyllä perinteiselle ylidramaattisuudelle. Lopun pussailut menee ehkä vähän kuitenki yli.

Mutta joo. Jos edelliset maistui, maistuu tämäkin. Ei huonompaa, mutta ei hirveästi parempaakaan. 4/5 edelleen.

 

[Jumi]

BlazBlue Entropy Effect
BlazBlue-animetappelupelisarjaan perustuva toiminta rogue-lite. Huom. tämä ei ole Arc System Worksin tekemä ja sen kyllä huomaa.

Odotukset ovat kovat sillä lähes 20 vuotta sitten pelasin ensimmäisen BlazBlue:n yksinpeliä aivan innoissaan. Kombojen tekeminen oli aloittelijalle mukavan helppoa ja pidin animetappelupelien vauhdista verrattuna Street Fighteriin tai Mortal Kombattiin. Tämä yrittää tehdä vähän samaa toiminta rogue-liteille...

Dead Cellsmäistä tasoloikkaa ei ole ja alueet ovat vain suht pieniä areenoja joissa mätetään vihollisia. Kotitukikohdassa pitää jutella NPC:ille ja siellä on jotain meneillään, mutta juoni ei ole lähelläkään mystistä ja kiinnostavaa alkuperäistä BlazBlueta. Lisäksi siellä kaikki ovat robotteja, ja tuttuja hahmoja pääsee ohjaamaan vain itse pelissä.

Hahmoja on monta ja ne ovat erilaisia kuten BlazBluessa kuuluukin olla. Taisteluun avautuu liikkeitä ja ominaisuuksia niin että heikompaa hirvittää, ja pitkiä komboja pääsee myös tekemään. Mutta mitä ihmettä!?? Taistelu ei ole hauskaa! Vielä näin 4 tunnin jälkeen advanced vaikeustasolla viholliset ovat aivan liian helppoja, eivätkä tappele takaisin. Tuntuu kuin pitäisi hakata 15 minuuttia maalitauluja ja sitten tulee vaikea pomo johon on mahdollista kuolla.

Pystyn nimeämään taistelun tylsyyteen on parikin syytä. Ensimmäinen ja vakavin syy on "viholliset" jotka eivät ole millään tapaa vaarallisia. Damagea tulee otettua vain jos hyppää piikkeihin, laseriin, tai ei huomaa vihollisen harvoin heittämää ammusta. Toinen vähän harvinaisempi syy on ettei mitään fireball-motioneita tarvitse tehdä vaan tutut erikoisliikkeet tehdään painamalla esim. alas+Y, ja perusiskukombo tehdään vain naputtamalla X:ää. Nuinhan se toimii muissakin rogue-liteissä, mutta kyllä tässä nyt missattiin uniikki mahdollisuus. Liikkeiden tekeminen ja kombojen ajoittaminen on just se yks juttu miksi tappelupelit tuntuu palkitsevilta pelata ja syy miksi niiden pelaamista on ilo katsoa, kun joku taituri tekee vaikeita one-frame linkkejä tai muuta oikeasti taitoa vaativaa. BlazBluen kombot ovat vielä niin helppoja, mutta silti palkitsevia, ettei uusilla pelaajilla olisi ollut vaikeuksia niiden oppimiseen. Opinhan minäkin silloin aikoinaan.

On kyllä ristiriitainen peli. Toisaalta nytkin haluttais ottaa yksi rundi kun se kestää vain n. puolituntia, ja jännätä mitähän taitoja saan käyttöön tällä kierroksella. Kyllästyminen tulee silti nopeasti, viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi tukikohdassa käydä jututtamassa NPC:itä.

2/5

 

[GGoljatti]

No Mans Sky.

15h takana ja vieläkin välillä ihmettelen että mitähän seuraavaksi tekisi.

 

[perato]

Desperados (PC)
N. tunti riitti. Olen pelannut pelin läpi ehkä 3 kertaa elämäni aikana, ostin sen aikanaan täyteen hintaan fyysisenä ja pidin sitä fyysistä kappaletta hallussani vielä pari vuotta sitten. Tuli nyt ostettua Steamiin alle eurolla ja testailtua muutaman tason verran. Nykyisiin lajityypin edustajiin nähden peli on varsin kankea ja ilmeisesti korkeasta resoluutiosta johtuen jopa vähän turhan hankala kontrollien suhteen(pikselin tarkkaa osumista vaativaa). Peli ei varsinaisesti kannusta mihinkään hiippailuun monessakaan tasossa, joten tehtävät pystyy paljolti suoriutumaan nurkan takaa ampumalla, johon vihut monesti juoksee kätevästi jonossa. Tunnissa pelasikin läpi 3 hahmojen treenimissiota ja kaksi kampanjatehtävää. Tuskimpa tätä on tarve pelata enempää kun elämässä on rajallisia tunteja, mutta ompahan kirjastossa jos oikeasti tulee joskus vielä hinku tähän palata. Ei ole vanhentunut ehkä niin kauhean hyvin siis tämä peli ja voinee laittaa sinne historian nostalgiakasaan.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 47.

Aerial_Knight's Never Yield

Kuka se Aerial_Knight on, joku räppärikö? Ei vaan nevahööd-pelinkehittäjä, joka koettaa brändätä itseään. Nimimerkki on kieltämättä hieno, mutta näillä meriiteillä en kehuskelisi. Eikö ensin pitäisi luoda jotain huippusuosittua ja sitten voi käyttää nimeään markkinoinnissa?

Tämä on juoksupeli, jossa vastaan tulee esteitä, joiden kohdalla pitää painaa oikeaa nappia. Ja siinä kaikki. Koko peli on pitkä, glorifioitu quick time event, joka vielä toistaa itseään. Pelimekaniikkojen puutteessa se yrittää häikäistä audiovisuaaleillaan, ja kyllähän niitä hetken katselee. Tylsemmällä musiikilla peli olisi jäänyt kesken lyhyydestään huolimatta.

Kai sitä on kehnompiakin tapoja kuluttaa puolitoista tuntia, mutta myös paljon parempia. Kyllä oli joutava räpellys.

Turnip Boy Robs A Bank

Jatko-osa vihanneszeldalle. Nyt ollaan tuplatattiräiskintä ja roguelite, jossa rosvotaan pankkia. Peli ei herättänyt oikein mitään tunteita. Taistelusysteemi on ihan käypä ja tutkimusmatkailu kohtuullisen kivaa. Olen alkanut suhtautua tällaiseen pikseligrafiikkaan aika nuivasti ja meemikyllästetty tarina on myötähävettävä. Mukiinmenevä räime, jonka olemassaolon olen unohtanut ensi perjantaihin mennessä.

Viewfinder

Aivot nyrjäyttävä puzzlepeli. "Niin on, jos siltä näyttää" -periaatteella maailmaan voi kiinnittää valokuvia, jotka sulautuvat osaksi sitä. Jos sinulla on valokuva sillasta, voit mennä sopivaan paikkaan ja sommitella sen osaksi maisemaa, ja yhtäkkiä siinä on silta. Muutos on täysin saumaton. Efekti räjäyttää tajunnan ensimmäisillä kerroilla. Pelissä on muitakin hienoja optisia temppuja ja se on teknisesti todella vaikuttava.

Puzzlepelinä Viewfinder on liian helppo, lähellä visuaalisesti jännää kävelysimulaattoria. Ehkä näillä mekaniikoilla ei vain ole mahdollista tehdä vaikeita pulmia, sillä ne tekevät pelaajasta lähes kaikkivoivan. Bonuspuzzlet antavat päänvaivaa pariksi minuutiksi. Finaalipulma taas haastaa väärällä tavalla, koska siinä on tiukka aikaraja, joka käytännössä pakottaa yrittämään muutaman kerran alusta. Ja silloin peli alkaa pakkosyöttämään vinkkejä! Hävetkää.

Yksi varoitus vielä. Tämä on hyvä peli, joka kannattaa pelata, mutta pelissä on hahmo jonka dialogi aiheuttaa fyysistä kipua.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QTz8fgd0D_A


Ring of Pain

Yksiulotteinen roguelike. Edessäsi on rivi kortteja: hirviöitä, aarteita ja muuta tyrmäroipetta. Voit mennä oikealle tai vasemmalle tai vaikuttaa suoraan edessä oleviin kortteihin. Korttirivi kiertyy yhdeksi ympyräksi, siitä nimi.

RNG:n vaikutus on melko iso. Lumipallo joko lähtee vyörymään tai ei lähde. Joko löydät jonkin supertehokkaan esineen, jonka ympärille rakennat ylivoimaisen tappokoneen, tai et löydä. Ensimmäinen yritykseni kompastui heti tutoriaalin jälkeen, toisella pääsin lopputeksteihin, ja sitä seurasi taas pitkä tappioputki. Hedelmäpelin pyörittely on kuitenkin hauskaa kun sille ei tarvitse syöttää rahaa. Löydettävää loottia on paljon ja se mahdollistaa hyvin vaihtelevat buildit.

Taikasauvani voi käynnistää ketjureaktion, joka siivoaa koko kerroksen.

Peli on hauska ja koukuttava. Lukuisat saavutukset avaavat käyttöön uutta kamaa, joilla voi sitten yrittää korkeampia vaikeustasoja, joilla aukeaa taas uusia juttuja. Tuurin vaikutuksesta huolimatta joka hetki pääsee tekemään kiinnostavia päätöksiä. Peli on nyt läpäisty muutamalla eri vaikeustaso- ja aloitussettikombinaatiolla, mutta kontsaa on jäljellä vielä reilusti. Tässä on peli jonka voisi tyhjentää kokonaan.

Tykkään myös pelin kauhunvireisestä tunnelmasta. Pelin sulkemisnappulaan liittyy lievä hyppysäikky, joka jotenkin onnistuu säpsäyttämään joka kerta.

 

[Jumi]

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GEZON93hV-s

Ei välivideo, vaan ihan oikeaa DMC5 gameplayta ilman HUD:ia. Kamera zoomailee itse oikeissa kohdissa sisään, ulos, ja tekee hidastuksia.

Devil May Cry 5 on Steamissä pilkkahintaan -85% alennuksessa, niin ostin vihdoin tuon neljännen pelattavan hahmon. Oon tainnu kirjottaa DMC5:sta tänne julkaisun aikaan 2019, mutta pistetään päivitetty arvostelu.

DMC-sarja eroaa muista meleetoimintapeleistä siinä, että sen hahmot ovat ylivoimaisia ja riviviholliset lähinnä heittosäkkejä. Ylivoimaisuudesta huolimatta taistelusta on saatu mielenkiintoista. Kombot eivät vaadi vaikeita 1-framelinkkejä, vaan enemmänkin tietämystä mihin mikäkin isku osuu ja missä hahmo on iskun tekemisen jälkeen, jotta osaa valita sopivan iskun ja jatkaa komboa. Kekseliäs juttu että kombolaskuri menee nollaan jos erehtyy juoksemaan kesken taistelun, se tekee taistelusta vielä hienomman näköistä kun hahmo vain rauhallisesti kävelee pari askelta kun vihollinen on ilmassa ja sitten taas mennään! Viimeksi Arkham Batmaneissä "roolipelasin" ja kävelin hiljaa vihollisen taakse ennen lyöntiä, siinä siitä ei vain saanut mitään bonuksia.

Välivideot ovat sarjalle tutulla tavalla myös todella hyviä. Hahmojen "JIIIHAAAA!" -teinimeininki aiheuttaa kyllä välissä myötähäpeää ja välissä menee niin överiksi, ettei tätä oikein kehtais pelata muiden ihmisten kanssa. Niistä vähän miinusta.

Eteneminen tapahtuu putkessa ja kamera on ikävän lähellä hahmoa. Se nostaa tunnelmaa, mutta tekee liikkumisesta vähän kömpelöä. Pomotaisteluista en pidä ollenkaan niiden epäselvyyden vuoksi. On vaikea yrittää osua luikerokäärmeukkoon tai muistaa, että pelissä on myös torjunta ja väistö, kun niitä tarvii niin harvoin.

Omanlaisensa toimintamättö 4/5.

 

[perato]

Red Dead Redemption 2 (PC)
Pakko kirjottaa vähän pitemmin kun on semmoisessa jeesuspelin maineessa tämäkin.

Vihdoin pääsin tähänkin tarttumaan, ensimmäinen yritys oli joskus 2020, mutta silloisella koneella jostain syystä kaatuili ja en 2h aikana selvittänyt miksi niin pistin refundiin. Olisi varmaan silloin aiheuttanut positiivisemman fiiliksen kun näin paljon myöhemmin. Nyt jäi hyvin ristiriitainen fiilis koko pelistä ja tämänkin kohdalle suuri kysymysmerkki tuleeko enää pelattua. Pelin jätin aikalailla siihen, että päähahmon tarina päättyi ja jätin vielä kaksi "epilogi chapteria" pelaamatta, koska näissä hahmo vaihtuu ja ovat ilmeisesti enemmän prologia RDR1 pelille. Itseasiassa koko peli tuntuu vähän pitemmän päälle prologilta tai prequelilta tolle ykkösosalle eikä silleen hyvällä tavalla. Mainittakoon, että pelasin pelin first personista.

Tämä peli joutui kilpailemaan koko ajan huomiostani aiemmin arvostelemani DRG: Survivorin kanssa, ja aika usein kääntyi edellä mainitun puolelle kunnes se oli pelattu lähes puhki. Alku tästä pelistä oli melkoista jankkia lähinnä koska peli oli Rockstar tyyliin tehty pelaajaa vihaten. Kaikkeen menee tolkuttomasti aikaa ja kontrollit ovat todella köykäset. Kontrollilista on miljoonan sivun mittainen eikä niissä usein tunnu olevan juurikaan tolkkua miksi ne on niin vaikeasti pitänyt tehdä. Joku voinee huutaa immersion perään, mutta itse pidin lähinnä tahallisena hidasteena. Jo pelkästään pelin tallennus vei tarpeettomasti aikaa ja oli vielä aika usein "lukossa". Joka kerta ku pelin käynnisti se halusi tietää sallitaanko autosaven päälle tallentaminen. Joka toinen valinta on jostain syystä "pidä pohjassa" tyyppinen, jossa pitää painaa pohjassa nappia sen jonku 2-3 sekuntia ennen kuin valinta tapahtuu.

Tämä sama jankki ulottuu peliin asti, mikä voisi olla perusteltua JOS. Pelissä siis monen asian tekeminen vaatii tolkuttomasti eri animaatioiden katselua kun pelaaja kyykistyy, ottaa veitsen esiin, hengittää kahdesti, pieraisee, tarttuu eläintä sarvista, alkaa nylkemisen, käy kusella välissä yms. Liioittelen toki, mutta kuvastaa hyvin sitä miten moni asia on omasta mielestä turhaan pitkästi animoitu ja luo vaan sitä turhaa kestoa asioihin jotka on tehty jo monta kertaa. Jopa pelin peruskaura, eli aseella ampuminen vaatii klikkauksen ampumiseen ja klikkauksen aseen lataamiseen(ei siis uusi lipas vaan jokaisen luodin jälkeen klik nallin veto taakse tms.). Näitä hetkiä on jopa välivideoissa, "ratsasta eteenpäin painamalla XY Z". Ylipäätään turhan moni asia on jotenkin älyttömän monimutkaista ja sisältää monenlaista turhaa. Hyvänä esimerkkinä aseen huolto, joka ei tapahdu yhdestä napista vaan ensin valitsemalla aseympyrä, sitten huoltonappi, sitten hahmo ottaa aseen eteensä ja sitten on vielä 10 eri valintaa(nuolaise asetta, käännä asetta, tarkastele asetta, pitele hellästi, pitele kuin mulkkua), joista yksi on huolto. En tainnut ikinä kokeilla edes mitä niistä muista tapahtuu kun ei sille ollut tarvetta. Jopa liikkuminen ja ratsastaminenkin on ihmeen kömpelöä sekoilua, mikä johtaa välillä jopa tympeisiin kuolemiin yms.

Ja tämä on se iso JOS. Pelissä ei ole näille asioille monesti mitään tarvetta. Moni toiminto on kuin serkun kanssa keilaus GTA4:ssa, täysin hyödytön, tarpeeton pelin kannalta ja pääset läpi pelin vaivatta näihin koskematta. Pelissä on monia mekaanikoita, jotka voi täysin ohittaa tai tehdä 1-2 kertaa pelin aikana. Pelihahmolla on esimerkiksi paino, mitä vitun väliä onko se laiha vai ei, haitat on ihan minimit ja jatkuva syöminen on ihan turhaa ajanhukkaa. Samoin eri reseptien käyttö, sen ku syö jotain mikä täyttää statsit. Peli hukuttaa pelaajan kaikenmaailman turhiin tutoriaaleihin kuten Rockstarin muutkin pelit ja tuo turhia "ominaisuuksia" tehtäviin kautta koko pelin keston. Viimeisissäkin tehtävissä on jotain "paina W:tä oikeassa tahdissa kun harjaat hampaita niin et menetä staminaa" tyyppisiä quick-time eventtejä jotka varmasti sais rapaa niskaan jos ei olis rockstar-peli. Nämä ei omaan makuun lisää mitään immersiota, mielummin kattoisin sen videon ku painelisin nappeja jonku tommosen tekemiseen. Joskus nämä aiheuttaa lähes koomisiakin hetkiä kun kieltäytyy tekemästä tai tekee jotain muuta kuin ohjeistetaan. JOS peli olisi joku The Long Dark tyyppinen hidas selviytymispeli, niin nämä sopis tunnelmaan, mutta kun peli on ihan perus GTA peli villissä lännessä ja tehtävät on lähempänä Call of Dutyä kuin mitää syvällisempää. Kyseessä ei ole siitä, etteikö asioita jaksaisi, mutta kun niillä ei ole mitään funktiota pelin muuhun sisältöön nähden.

Peli oli omaan makuun varsin buginen ja yks pettymyksen aihe oli se, että vaikken juurikaan pelistä tiennyt niin internet oli vakuuttanut minut siitä, että tämä on todella loppuun asti hiottu kokonaisuus jossa kaikkea on mietitty. Paskanmarjat, ihan samanlaista Skyrim koheltamista tämäkin oli NPC hahmojen, fysiikkabugien yms. osalta. Oli mm. alkuvaiheessa melkeen rageuninstallin arvonen temppu, että peli juoksutti mun hevosen junan alle kesken tehtävän kun olin siinä junassa ja sit autosavetti siihen kohtaan, koska why not.

Graafisesti peli on ihan ok. Sitä ei toki ole päivitetty nykypäivään ollenkaan, mikä ei ole yllätys tekijän huomioiden. DLSSää on tarjolla versioon 2 asti ja peli on vähän suttuinen ja tyylilliset valinnat tekee pelistä jopa paikoin ruman, esimerkiksi koska yö on täysin valoisa Hollywoodin 1960-luvun värileffojen yö, eli vähän tummemman sininen filtteri valoisan taivaan päälle ja auringon päälle kuutekstuuri. Näistä huolimatta ruutu päivittyi alle sadan lukemilla. HDR ei toiminut. Graafisesti oli vaikea myös päästä tunnelmaan kun kenttä oli niin ahdas. Mitään avointa preeriaa tms. ei ole tarjolla vaan joka paikka on täynnä kärrypolkua ja niissä liikkuu öisinkin melkeen jonossa porukkaa. Tuntuu ihan järettömältä perustaa joku leiri muuta syytä varten kuin fast travelia varten ja on jopa koomista kun tehtävissä yritetään vakuttaa, että paikoilla on etäisyyksiä kun ne on yleensä minuutin kahden ratsastamisen päässä. Fiilis on vähän sama kuin Death Strandingissa kun matkustat puolet jenkkilästä muutamassa minuutissa.

Kuten aiemmin mainitsin, pelin tarina tuntuu oudolta ja se syy on pitkälti siinä, että tämä on prequeli. Peli alkaa vähän kuin keskeltä, mikä on ihan fine, koska sitä asiaa pohjustetaan seuraavat 2-3 chapteria. Sitten peli rykäsee eteenpäin ja kohta päättyykin ja tuntuu, että sillä on yhtäkkiä hirveä kiire kun se ensin yrittää vakuutella pelaaja jollain maineen rakentelulla ja leirin rakentamisella. Pelin hahmot on kohtalaisen hyvin kirjoitettuja. Päähahmon päällikkö Dutch on alusta lähtien ihan kusipää valehtelija ja koska päähahmo on hieman hidas ja typerä, sillä menee lähes koko peli hyväksyä se. Sinällään siis ihan hyvin rakennettu, että ulkopuolinen näkee heti ettei tämä toimi, mutta koska näillä hahmoilla on pitkä suhde takana niin hyväksikäyttöä on vaikeampi havaita ennen kuin se on myöhäistä. Tuskaistahan tätä taaperrusta on tosin sitten katsoa koko pelin kun kolmannen chapterin alussa tekis mieli jo heittää lusikka nurkkaan ja ampua mokomaa päähän ja ratsastaa yksin auringonlaskuun. Peli tosin esittelee hirveän määrän hahmoja ja nämä jää aika ohkasiks jos leirissä ei koko ajan hengaile, mutta siellä on tuskasta hengailla koska peli ei anna esim. juosta siellä ja liikkuminen on muutenkin kankeaa. Näistä kohtaamisista ei muutenkaan hyödy mitään pelin kannalta, joten ne on lähinnä "kiinnostaako" tason kuriositeetteja. Tehtävien aikana näistä osa osallistuu tehtäviin, mutta lähes kaikki aika pienissä rooleissa eikä näihin tehtävien kautta muodostu mitään sidettä. Pelin päähahmo on se yksinkertainen idiootti joka tekee mitä pyydetään ja mutisee vastalauseensa kainaloon. Silti tykkäsin tosta tuberkuloosi käänteestä, harvoin käsitelty sairaus peleissä ja leffoissa joka kuitenki saatto olla jopa neljäsosan kuolinsyynä tuohon aikaan. Tavallaan jopa ihan hyvä peruste sille, miksi hahmo muuttaa suuntaansa.

Tehtävät taas ovat sit hyvin ristiriidassa tuon aiemman avoimen maailman hinkuttamisen kanssa. Ne on täysin raiteille pultattuja Call of Duty tyyppisiä rymistelyjä, joissa raiteilta ei saa poiketa ja vastustajia ammutaan kymmeniä per tehtävä. Harmi kyllä useat tehtävät ovat myös pelkkää ammuskelua, vaikkakin joissakin yritellään vähän hiippailla. Peli myös rankaisee tehtävien teosta, kun niissä tulee bountyjä ja maine penaltia pelaajan harmiksi sitä avoimen maailmaa ajatellen. Toisaalta palkinnot tehtävistä on satoja ja tuhansia dollareita siinä missä maailman hienommasta karhunturkiksen metsästämisestä omalla ajalla saa jonku pari dollaria. Raha menettää merkityksensä viimeistään chapter 3 ja siinä taas yksi asia jota ei ollut mietitty ihan loppuun asti. Valitettavasti peli myös päättää mitä aseita missäkin tehtävässä saat käyttää ja lähes joka toisessa questissa valitsemasi aseet vaihdetaan johonkin muuhun ja välillä jopa lennosta hahmo heittää hyödyllisen pyssyn vaan pois, koska syyt. Pahimmillaan menettää jonkun aseen joka on, sen takia, että tehtävä vaihtoi sen toiseen. Tehtävissä on myös alussa paljon GTA tyyppistä sekoilua, joskin ne sentään vähän vakavoituvat loppua kohden. Ja pakolliset kalastustehtävät voi painua sinne alimpaan helvettiin. Tehtäviä ei todellakaan huvita pelata toista kertaa. Tehtävien lisäksi tarjotaan GTA tyyliin paljon turhaa kerättävää ja pelin alussa näitä missioita tulee läjä päin: "hei olen se ja se, kerään tätä, kerääppä kaikki mulle ku en itse jaksa, nähdään".

Kaikesta kritiikistä huolimatta tuntuu, että tässä vois olla hyvä peli jos rahat olis käytetty johonki pelin viimeistelyyn ja yhtenäiseksi tekemiseen. Nyt tässä on vähän aihiota kaikkeen, mutta ei toimivaa kokonaisuutta. Raskaasti modaamalla tästä sais varmaan jotain irti, mutta en edes oikein tiedä että mitä. Ei tämä mikään surkea peli ole, jaksoin kuitenkin pelata 70h ja 'loppuun asti'. Maine tällä on vaan mallia "rockstar ei tee virheitä". Kiinnostus GTA6 kohden laski entisestään. Jätin ne kaks epilogia eräänlaiseksi lisä DLC:ksi jos tuntuu että jossain vaiheessa haluaa palata, mutta en ole varma.

Oman hupinsa toi toki tuo Rockstar sovelluksen päivittyminen harva se päivä. Kerran se jopa aiheutti sen, että sain peliin saavutuksia joita en ollut saavuttanut. Pelissä, jota en pelannut edes loppuun, on nyt Attain 100% completion.

 

[masax]

Alien isolation (pc)

Kuullut viimeaikoina niin paljon kehuja pelistä, että täytyihän siihen lähteä. Mutta kun ei lähde, niin ei lähde. Ihme kävelysimulaattori. Yritin sitten että jos pääsis jotenkin tunnelmaan, jos katsois ensin leffan pohjalle. No ei päässyt, tuli katseltua leffoja enemmänkin, mutta peli jääköön pölyttymään. Ei vaan jaksa niin hidastempoista kulkemista, mitä ainakin alussa. Sen sijaan voi suositella elokuvaa planet of vampires vuodelta 1965. Ilmeisesti leffa, josta ridley scott ammentanut inspiraatiota.

Rage 2 (pc)

Kun alienit ei lähtenyt, niin seuraava yritys. Olen pelannut joskus ennenkin, mutta nyt uusi yritys, kun pitäis päästä sellaiseen tunnelmaan, jota far cryt joskus teki, mutta ne vähän liian pelattuja. Tätäkin joku kehuu, mutta ei se vaan toimi far cry tyyppinen open world doomin ammuskeluilla. Hermot vaan menee, sekä bullet sponge vihuihin, jotka vaan joko heiluttelee päätänsä jostain aidan takaa tai jouksee suin päin kohti, ja joihin saa laittaa rynkyn lippaallisen per nuppi, että open worldiin joka yhtä puuduttavaa pakkopullaa kuin ubisoftin peleissä. Far cryt far cryina ja doomit doomeina, eikä tällaista sekasikiöä kiitos. Pienissä erissä peli kuitenkin menettelee. 6/10. Alennuslaarikamaa.

 

[h8me]

Switchillä pelailen paraikaa Final Fantasy X-2:aa ja tarkoitus tälläkin vetää 100% story läpi, tehty tuo jo PC:llä ja PS3:lla ennestään. Joskus sitten PS2-versio vielä, löytyy hyllystä sekin.

Silloin kun tää tuli Eurooppaan PS2:lle vuonna 2004 niin suorastaan vihasin koko peliä ja möin pois yhden pelikerran jälkeen, tuli sitten tossa jokunen vuosi PC:llä kokeiltua josko tyrmäsin tän liian herkästi (moderni julkaisu siis kuuluu X/X-2 HD pakettiin) ja varmaan 40 kertaa tullut pelattua tässä viimeisen ~kuuden vuoden aikana läpi*. Pakko toki olla ohjeet tabletilla auki vieressä koska 100% storyyn jotkut vaadittavat jutut on aivan käsittämättömiä joita ei voi saada kuin tuurilla, nytkin meni vahingossa muutama dialogi ohi mutta new game+:lla korjaantuu.

*eka läpipeluu PC-HD:sta näemmä about 9v sitten mutta ei napannut tuolloin vielä ruveta hinkkaamaan 100%.

 

[Nathorr]

Switchillä pelailen paraikaa Final Fantasy X-2:aa ja tarkoitus tälläkin vetää 100% story läpi, tehty tuo jo PC:llä ja PS3:lla ennestään. Joskus sitten PS2-versio vielä, löytyy hyllystä sekin.

Silloin kun tää tuli Eurooppaan PS2:lle vuonna 2004 niin suorastaan vihasin koko peliä ja möin pois yhden pelikerran jälkeen, tuli sitten tossa jokunen vuosi PC:llä kokeiltua josko tyrmäsin tän liian herkästi (moderni julkaisu siis kuuluu X/X-2 HD pakettiin) ja varmaan 40 kertaa tullut pelattua tässä viimeisen ~kuuden vuoden aikana läpi*. Pakko toki olla ohjeet tabletilla auki vieressä koska 100% storyyn jotkut vaadittavat jutut on aivan käsittämättömiä joita ei voi saada kuin tuurilla, nytkin meni vahingossa muutama dialogi ohi mutta new game+:lla korjaantuu.

*eka läpipeluu PC-HD:sta näemmä about 9v sitten mutta ei napannut tuolloin vielä ruveta hinkkaamaan 100%.

Täytyy kysyä, että mikä ajaa pelaamaan samaa peliä vuosi toisensa jälkeen läpi aina vaan uudelleen ja uudelleen? Kyseessä kun ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään speedrunausta tai muuta? Olen elämäni aikana läpäissyt kahdesti vain kourallisen pelejä enkä usko, että kolmesti olisin läpäissyt ainuttakaan. 40 kertaa kuulostaa omaan korvaan absurdilta.