Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[vetten äärelle istutettu]

Dishonored 2 (PC - Gamepass)

Tykkäsin ensimmäisestä Dishonoredista todella paljon ja jostain syystä tämä toinen jäi itseltä pelaamatta tyystin. Gamepassin kautta sitten loikkasin tämän kimppuun ja pakko myöntää, että tykkäsin todella paljon jälleen kerran. Pidän todella paljon pelimaailmasta ja varsinkin muutamassa ensimmäisessä kentässä oli todella mielenkiintoista löytää uusia tutkittavia rakennuksia ja paikkoja rajallisten kykyjen puitteissa. Loppua kohten oppi suoraan nopeasti lukemaan, mistä kannattaa etsiä ja millaisiin rakennuksiin pääsee sisälle, mikä osaltaan vähän latisti jälkimmäisiä kenttiä. Pelin draivi laski muutenkin loppua kohden ja sitä myöten vähän lässähti.

Nätti peli ja todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka hätäinen pelaaja missaa aivan tyystin. Musiikista ei sen enempiä, mutta äänimaailma ja hahmojen keskustelujen kuuntelu oli toteutettu mainistoi ja auttoivat todella paljon hiiviskelyssä. Pelityylini näissä on hiiviskelevä ja tavoitteena olikin läpäistä peli tehden mahdollisimman vähän ruumiita. Mielestäni en yhtään tappanut, mutta tehtävänjälkeisessä tilastoruudussa pari ruumista näkyi, eli jotain taisin kädettää. Noh, sattuuhan näitä.

Ymmärsin, että pelisarja olisi "lepäämässä" tällä hetkellä, joten hengitystä ei kannattane pidätellä kolmatta osaa odotellessa. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan, jos joltain on jäänyt pelisarja kokematta.

"Kolmas", tai oikeastaan 2.5 osa on Death of the Outsider. Sekin iham hyvä.

Suosittelen pelaamaan uudelleen esim easyllä kaikki tappaen eri hahmolla vielä perään. Täysin eri peli ja aivan uskomattoman hauskaa pyyhkiä kaikki se hiippailusta ja rauhallisuudesta kertynyt hikoilu pois raiskaamalla kaikki. Teleporttia viereen ja miekka naamasta sisään... aijaij 5/5

 

[perato]

"Kolmas", tai oikeastaan 2.5 osa on Death of the Outsider. Sekin iham hyvä.

Suosittelen pelaamaan uudelleen esim easyllä kaikki tappaen eri hahmolla vielä perään. Täysin eri peli ja aivan uskomattoman hauskaa pyyhkiä kaikki se hiippailusta ja rauhallisuudesta kertynyt hikoilu pois raiskaamalla kaikki. Teleporttia viereen ja miekka naamasta sisään... aijaij 5/5

Pakko jossain määrin kompata tätä, että ykkösestä en tykännyt pelattuani sen ensin hiippailemalla ja tainnuttamalla. Sit annoin uuden tsänssin myöhemmin murhaajana ja olihan se paljon hauskempaa. Kakkosessa lähdin kuitenkin hiippailemaan ja se oli kuitenkin nautittava niinkin. Tykkäsin kyl ite kakkosessa just kenttäsuunnittelusta, se muuttuva talo ja sit se ajassa takaisin paluu olivat mielenkiintoisia kokemuksia. Molemmat mennyt "puhtain käsin", seuraavaksi edessä DotO samoin menetelmin.

 

[xarot]

Noissa Dishonoredeissa vähän sitä vikaa, että peli epäsuorasti moittii pelaajaa jos lähtee tappojen tielle. Vaikka arsenaalia ja kepposia on takataskut pullollaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Noissa Dishonoredeissa vähän sitä vikaa, että peli epäsuorasti moittii pelaajaa jos lähtee tappojen tielle. Vaikka arsenaalia ja kepposia on takataskut pullollaan.

Niin koska tarkoitushan nämä on hiippailla, tuo massacre-meininki on kyllä väärä kokemus jos se on ainoa tapa miten nuo pelaa, mutta lisänä pelin läpäisyn jälkeen superhauskaa mättöä.

 

[dekkegitru]

Paljon kehuja saanut Kenshi.

Takana on vasta noin 10 tuntia, joten aika heppoisin kokemuksin tulee mielipiteen naputeltua.

Hyvinä puolina voisin mainita pelin tunnelman ja jotkin pelimekaniikat, jotka tekevät pelistä mielenkiintoisen; taistelun tiimellyksessä voi menettää esim. jalan, joka vaikuttaa suuresti kaikeen toimintaan.

Yksi suurista ongelmista on tekoäly ja pelimaailman staattisuus. NPC-hahmot tuntuvat liikkuvan satunnaisesti ilman päämäärää, ne eivät noudata minkäänlaista päivittäistä rutiinia, liikkuessaan törmäilevät pitkin seiniä, jne. Eli hyvin tyypillistä pelimaailmoissa tapahtuvaa toimintaa. Olisin toivonut jälleen kerran, että NPC-hahmoilla olisi ollut tarkoitus ja olleet osana muuttuvaa pelimaailmaa, nyt näin ei kuitenkaan ole.

 

[itarumaa]

Star Wars Battlefront II. Oli hauskaa pelata tuo yksinpelikampanja läpi ja sen lisäosa myös, helpoimmalla tasolla pelasin ja lentelyä lukuunottamatta oli aika helppoa pelata ja myös oikein hauskaa. Muuten peli ei jaksa innostaa, kun on jotain crateja ja onlinea, joka ei kiinnosta minua ainakaan tämän pelin tiimoilta yhtään. Mutta kampanja oli oikein hyvä ja hienosti tehty, plus pelinä hinta-laatu suhde oli hyvä.

 

[arcane]

Blazing Beaks (PC)

Meni jo toistamiseen läpi. Roguelike, niin peli jatkuu vielä loppuvastuksen jälkeenkin. Ensimmäisellä kerralla pelasin läpi lopputekstit nähdäkseni, toisella kerralla uusintakierros ja katsoi kuinka pitkälle pääsee...

Samantapaista twin-stick räiskintää kuin Nuclear Throne, Binding of Isaac ja Enter the Gungeon. Yhden ruudun kokoiset tasot, jotka tyhjennetään vihollisista ja jatketaan seuraavaan. Välillä käydään kaupassa, josta ostetaan parempi ase ja vaihdetaan roinat paremmaksi - kaksinpelissä voi myös partnerin elvyttää. Tämän pelin oma asia on artifaktit, jotka antavat negatiivisia efektejä. Vie rahat, pelikentälle jätetyt sydämet räjähtävät, vihollisista tulee parempia, itse menettää ammuskelukyvyn jos ottaa osumaa, jne. Näitä kun keräilee, ja toimittaa kaupassa olevalle korpille, saa vastalahjaksi passiivisia bonuksia antavia asioita. Mitä enemmän negatiivista roinaa kerää, sen enemmän saa bonuksia jatkoa varten.

Keksin monta asiaa, millä tästä saisi paremman tai miten peliä pitäisi laajentaa. Ensinnäkin tasapainotus on vähän kehno. Toisen alueen bossi on ärsyttävän vaikea verrattuna myöhempiin. Kolmannen alueen kohdalla taas saa valita, ottaako vaihtoehto Red forest tai Dry Lakes. Dry Lakes on huomattavasti helpompi, joten sen valitsee aina. Palkintoja kaiken kuonan rahtaamisesta kauppaan taas ei voi valita, vaan se tulee satunnaisesti. Mielestäni tässä pitäisi olla enemmän valinnanvaraa, tai siihen pitäisi voida vaikuttaa. Lisäksi palkinnot ovat pääosin melko yksinkertaisia (lisää hp, nopeampi hahmo, lisää damagea), vaikka voisi tarjota paljon jännempiäkin efektejä. Ja peliähän on melko vähän, vain 5 aluetta ja jokaisessa aina sama loppupomo.

Tästä huolimatta meni 15h tämän parissa ja varmaan vielä pelailen yrittäen loppuja haasteita. Minusta tämä on jotenkin mukava "vielä kerran" -peli, ja menee maininnoista Nuclear Thronen jälkeen toiseksi. Räiskintä tuntuu hyvältä, musiikki toimii, push your luck -mekaniikka toimii. Kaikin puolin hyvä peli, ainakin vitosella alennuksista. Mutta ottaisin hyvin mieluusti lisäsisältöä. Tai jos pelin lähdekoodi olisi laajennettavissa, niin tässä olisi juuri sellainen aihio, jota olisin hyvin kiinnostunut modaamaan... tällä hetkellä ainoa modituki on oman hahmon luominen, mutta sen säätövarat ovat melko pienet grafiikoita ja ääntä lukuunottamatta.

 

[Hesemonni]

Carrion (PC - Gamepass)



Huomasin odottavani tätä lonkeroilua yllättävänkin paljon ja Gamepassin kauttahan tämäkin tuli sitten pelattua. Aikaa läpipeluuseen meni ehkä n. 6h, mutta aika verkkaisesti hiimailin. Peli alkaa toistamaan itseään aika voimakkaasti lopussa ja itseäni jurppi kovastikin pelin sisäisen kartan puute. Jos olisivat saaneet ympättyä vähän tarinantynkääkin, niin olisi ollut mahtavata, mutta menee tämä näinkin.

7/10 ja ei harmita yhtään.

 

[Mietaa]

Man of Medan
Until Dawnin, Heavy Rainin ja Detroitin fanina päätin tätä kokeilla ja kertaheitolla vierähti 3,5h. "Jumpscaret" olivat ehkä hieman tiuhassa. Jos kauhu kiinnostaa ja aiemmin mainitut pelit, niin tämä ei ainakaan vielä tuottanut pettymystä. Suosittelen käyttämään kuulokkeita.

 

[andelsssi]

Horizon: Zero Dawn (PC)


Kyseistä peliä olen halunnut kokeilla jo sen PS4 julkaisusta lähtien, mutta en raaski ostaa konsolia/konsoleita vain muutaman titlen tähden. Kumminkin tämän pelin PC julkaisusta sain tietää kun ostin itselleni Ryzenin prossun Jimm'sistä, jonka mukana tuli latauskoodi pelille osana AMD Ryzen Game Bundle -kampanjaa. Heti kun pelin PC-versio oli ulkona niin ei muuta kuin tuote lataukseen ja pelailemaan.

Peliä ei ole itselläni vyön alla kuin vaivaiset 11h mutta pakko todeta että kyseessä on todella hyvä title. Itse tykkään pelin sijoittumisesta jälki-apokalyptiseen maailmaan 31 vuosisadella, jossa ihmiset ovat palanneet elämään eri heimoissa metsästäen jousilla ja nuolilla "koneita" yms. elukoita, sekä heillä on rajallinen tieto "vanhan maailman teknologiasta ja ihmisistä". Myös pelattavuus on mielestäni tässä pelissä hyvä ainakin käyttämällä ohjainta, itse en ole testannut tätä hiiri+näppäimistö yhdistelmällä. Peli on myös graafikoiltaan hyvää silmäruokaa ainakin ultra-asetuksilla.

 

[perato]

Divinity 2: Original Sin (Definitive edition)

Ykkönen jäi aikanaan vajaaseen kahteen tuntiin ja lähti refundiin. Tätä tullut paukutettua jo vajaa 100 tuntia ja vielä joku 10h ehkä jälellä. Kyllähän tämä innosti paljon enemmän kuin vaikka Pillars of Eternity, mutta toisaalta ehkä jo jostain 30h kohdalta olen vaan miettinyt BG2 uudelleen aloitusta. Tämä peli on pelimekaanisesti aivan hemmetin hauska ja jopa kannustaa kokeilemaan kaikennäköistä. Toisaalta kun geari on aivan satunnaista ei niitä buildeja sitten kuitenkaan noin vaan vaihdeta ihan muuhun kun merkittävä osa dmgesta tulee itemeistä. Taisteluita välillä hioo paremman lopputuloksen toivossa vaikka sillä ei merkittävää vaikutusta oliskaan. Kuitenkin jonkinlainen "taisteluväsymys" tässä iskenyt 50-60h jälkeen, joka toisaalta kohdistuu nimenomaan keskusteluihin ja sinne tänne haahuiluun. Enemmänkin odottelee aina, että no alkais nyt seuraava taistelu eikä todellakaan tule pelattua sillä pasifistityylillä millä yleensä ropeja pelaa. Enemmän sitä haastaa riitaa ihan vaan päästäkseen tappelemaan.

Pieniä valituksen aiheita tässä kuitenkin on noussut, mitkä osaltaan vaikuttaa siihen kuitenkaan nouse edes sinne top 20 pelien listalle eikä edes vuoden 2018 parhaaksi. Suurin ongelma on juurikin tuo, että tämä on itselle enemmän XCOM kuin Baldur's Gate, mutta silti tuota tarinaa joutuu pläräilemään eteenpäin, ettei jatkuvasti ole wikissä kiinni selvittääkseen ihan vain miten asiat etenee. Tarina ei ole oikeastaan ollenkaan iskenyt, ihan muutama speksi kokonaisuudesta on ollut mielenkiintoinen, mutta muuten jotenkin haukottelua aiheuttavaa fantsuilua. Voidwokenit on kyl ollut kaiken kaikkiaan niin geneerinen vastustaja kuin vain voi olla, jee ötököitä.

Kenttäsuunnittelu tässä on omasta mielestä vähän onnetonta. Esim. kakkos actissa on hirveesti erilaisia ympäristöjä ympätty pikkusaarelle WoW tyyliin, että ylität joen ja yhtäkkiä sataa vettä ja on laavaa tms. joka paikassa. Koska varsinkin alkuvaiheessa taistelut on vähän hakemista, että mistä löytyy vihollinen jonka voin päihittää, tulee sit paljon sellaista vaeltelua eikä niinkään sellaista seikkailun tuntua. Pelimekaanisesti koin tuon pyöriteltävän kartan myös vähän hankalaksi lopulta, koska suuntavaisto oli koko ajan hukassa ja olin oikeasti pihalla, että missä jokin asia oli missä vasta kävin. Toinen pelimekaanisesti ärsyttävä asia oli tuon ryhmän hallinta. Yksittäistä äijää ei voi valita kuin irrottamalla sen ryhmästä ja silloin se irtoaa myös muodostelmasta. Muodostelmat taas löytyy Menun takaa, joten pelissä saisi jatkuvasti olla käymässä menussa muokkaamassa ryhmän asetelmaa sen sijaan, että voisi laittaa jonkin defaultasetuksen mihin ne aina menisi. Myös lopussa tuo actionbarin hallinta käy välillä ihan työstä kun skillejä vaihtelee taistelusta toiseen.

Pieniä toimintaongelmia tässä välillä on ollut, muutama kaatuilu, bugaava questi(lataamalla mennyt ohi) sekä aivan onneton quest log, jonka takia wikiä on selattu aika ahkerastikkin.

 

[Puurokulho]

RAGE 2

Tuli joulun alla hommattua Rage 2 Steamin joulualesta ja pelailin sen tuossa viikko sitten loppuun. Peli sai julkasun alla hieman vaihtelevia arvosteluja ja ehkä tuo itelläkin enemmän tippuu sarjaan "ihan jees". Ei huono mutta taistelumekaniikoita lukuunottamatta ei jättäny sen erikoisempaa jälkimakua.
Open world pelinä "ihan jees", kartta oli sopivan kokonen mutta toisaalta tekemistä kuitenkin löyty. Tän kanssa ei tullu ihan samanlaista ähkyä kuin esim. Far Cry'n kanssa, jossa kartta on aivan jäätävän iso ja kohteita kartalle on tungettu ehkä liiankin kanssa. Mutta toisin kun esim. Far Cryn kanssa, tästä ei varsinaisesti löydy ns sidequesteja oikeestaan ollenkaan, ellei sitten vihujen täyttämien alueiden tyhjennystä sellaseks voida laskee.
Tarina oli tasoo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei todellakaan mitään Fallout: New Vegas-tason tarinankerrontaa mut ajo asiansa siinä mielessä, että anto pelaajalle tekosyyn siirtyä paikasta toiseen lahtaan vihollisia. Olkoonkin että tuota kyllä tuli tehtyä ihan muutenkin.
Mutta sitten se missä tää peli suoraan sanottuna loistaa, on taistelumekaniikat. Ammuskelu toimii aivan jäätävän hyvin ja eri taidot mitä pelin aikana saa käyttöönsä toimii erittäin vihujen teurastuksessa. Huolimatta siitä että vihujen lahtaaminen eittämättä olikin varsin hauskaa touhua, ei peli kokonaisuudessaan oikeen jaksanu kantaa loppuun asti. Tämänkaltasia mekaniikoita käyttäsin erittäin mielelläni kokonaisuudessaan paremmassa pelissä, ei tääkään varsinaisesti huono ollu mut ei todellakaan mikään mestariteoskaan.

 

[KoneenKokoaja]

The Outer Worlds on Steam

The Outer Worlds is an award-winning single-player RPG from Obsidian Entertainment and Private Division. As you explore a space colony, the character you decide to become will determine how this player-driven story unfolds. In the colony's corporate equation, you are the unplanned variable.

store.steampowered.com

Elikkä tämä Obsidianin tekemä avaruus roolipeli The Outer World tuli tahkottua läpi. Peli on avoimen maailman roolipeli, jossa voi suhteellisen vapaasti alkua ja loppua lukuun ottamatta mennä minne haluaa ja suorittaa questeja siinä järjestyksessä kuin haluaa. Hamon voi vapaasti kehittää sellaiseksi kuin haluaa ja myös re-spec onnistuu. Pelin voi tallentaa milloin haluaa, joten pelaamista on helppo pelata juuri sellaisissa pätkissä kuin itse haluaa ainoastaan dialogien aikana ei voi tallentaa. Quest markerit ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta helppoja seurata joten pelaamista on helppo jatkaa vaikka olisi viikkojen tauko edellisestä pelisessiosta. Joten tämä peli sopii sellaisellekin kenellä on paljon muutakin elämässä tai pelailu on pätkittäistä silloin tällöin tapahtuvaa.

The Outer World voisi verrata Falloutteihin tai muihin avoimen maailman roolipeleihin. Pelissä on paljon huumoria, ääninäyttely erittäin hyvää ja hahmot, sekä tarina kirjoitettu mielenkiintoisiksi. Tarinassa joutuu monessa kohtaa oikeasti miettimään kuka hahmoista kusettaa ja kuka ei, koska monessa kohtaa ei ole täysin selvää milloin ollaan hyvällä ja milloin pahalla puolella, joka ainakin itselleni teki tarinan mielenkiintoiseksi. Heikoin kohta on ehkä taistelu alkaa tietyn pisteen jälkeen toistaa itseään, mutta tämän kestää koska tämä peli ei ole mielettömän pitkä itselläni meni pelin läpäisyyn noin 40 tuntia ja tutkin kaikki paikat suurinpiirtein kaikkialta, tein kaikki questit. Kuulemma tämän pelin juoksee läpi yhdessä illassa jos tekee vain pääquestin ja siihen vaadittavat questit. Itse halusin nauttia pelistä pitempään joten tein kaiken sisällön. Kun peli loppui itselleni jäi pelistä positiivinen mukava olo tylsähköstä taistelusta huolimatta. The Outer World loppu oli myös mielestäni todella hyvä ja jättää häpeään esim. Mass Effect 3 sekavan lopun. En laita tänne mitään spoilereita kuitenkaan, joten en avaa tätä enempää, jokainen joka on pelannut molemmat läpi, ymmärtää kyllä mitä tarkoitan.

Jos tälle pelille pitäisi antaa arvosana 1-5 antaisin 4. Eli hyvä peli jos taistelu olisi mielenkiintoisempi antaisin vitosen.

 

[TSIGA]

CryoFall - PC

Joku sanoi, että peli on kuin RUST kohtaisi RimWorldin 2D-maailmassa, eikä hän nyt ihan väärässä ollut. Peli on 2D survival crafting -peli, joka alkaa RUSTimaisissa ympäristöissä, mutta aika äkkiä "muuttuu" todella hi-tech alueeksi, saat mm. hoverboardin jolla liikkua, jäätäviä varusteita ja ties minkälaista pyssyä. Mutta mikään noista ei tapahdu nopeasti, ja monella into kaatuukin koska peli on aika grindiä. Esimerkiksi jos kasvatat pelloilla jotakin, se ei tietääkseni kasva, ellet ole pelissä. Ja vaikka oletkin pelaamassa, kestää kasvaminen 2-3 tuntia. Ja vastaavasti johonkin X juttuun saatat joutua juosta/kulkea ympäri mappia ja silti voi kestää monta IRL-päivää edetä. Mutta, tämä palkitaan - lopulta. Kun taas olet offline, keräät "lepoaikaa" ja jos olet esim. 24h pelaamatta, sinulla on rutkasti plussaa esim. XP-saannissa jonkun aikaa. Eli, näkisin itse, että tätä on fiksuin pelata isoissa ryppäissä, ja sitten pitää aina X määrä (esim. 24h) taukoa.

 

[Raxama]

Deus Ex Human Revolution Director's Cut (PC)

Tulipahan laitettua vuoden 2011 Deus Exin "reboot" uudelle kierrokselle yli 7v jälkeen. Pääasiassa vaan sen takia, että pääsee kokemaan todella laadukkaan cyberpunk-teemasen tekeleen, ennenkuin se loppuvuodesta ilmestyvä toinen peli ilmestyy ja aiheuttaa väistämättä pettymyksen pelimekaniikkoihin liittyen (disclaimer: ennakkovaraus edelleen sisässä ja maksettuna)

Juonellisesti peli on aika perinteistä salaliittoteoriahömppää, mutta kuitenkin hyvin nautittavaa sellaista. Täytyy kyllä myöntää, että omalla kohdalla se päätarina ei tässä pelissä oo oikeastaan missään vaiheessa ollut se pääruoka, vaan itse pelaaminen. Valtavirrasta poiketen HR tekee sivutehtävät ja avoimen maailman oikein. Sivutehtävät ovat käytännössä omia pieniä tarinoita oikeasti merkityksellisellä tekemisellä, sen sijasta et ne olis jotain jäätävää fetchquestia paikasta toiseen. Avoin maailma on pieni, mutta jos pitäisi valita suuren ja pienen väliltä, joka ikinen kerta valitsisin sen pienen. Pienempään karttaan saadaan mahdutettua huomattavasti enemmän yksityiskohtia sekä tutkittavaa, kun jäätävän kokoiseen autiomaahan verrattavissa olevaan karttaan. Ja tää on oikeastaan HR:n yks vahvuuksista, pelin ei tarvitse erikseen ohjastaa pelaajaa tutkimaan aluetta, sillä sen tekee ihan mielellään ihan ilmankin. Tutkimisesta palkitaan XP:llä, sekä 99% ajasta jokaisesta huoneesta tai viemäristä löytyy jotain hyödyllistä. Sivutehtävät toki myös pelaa tän pienemmän alueen kanssa yhteen, sillä sivutehtävissä mennään alueille missä ei päätarinan osalta tarvitsisi vierailla ollenkaan.

Kenttäsuunnittelu on muutenkin sitä parasta A-luokkaa, sillä moniin alueisiin on useampi reitti. Voit toki aseet laulaen mennä etuovesta sisään ja pistää kaikki lihoiksi, mutta tän tyylisissä peleissä mulle ainakin tulee tolla tyylillä pelatessa sellanen fiilis etten saa kokemuksesta kaikkea irti ja useampi siisti yksityiskohta jää väistämättä näkemättä. Sen lisäksi itse objektiivienkin suorittamiseen on usein pari vaihtoehtoa. Esimerkkinä vaikkapa alkupelin puoliskolla oleva poliisiasema. Tiskillä tuttu jantteri töissä, joka on kuitenkin katkera menneistä tapahtumista. Poliisiasemalle pitäisi kuitenkin päästä, sillä kellarissa olevalle ruumishuoneelle on asiaa. Keskustelemalla voit yrittää suostutella kaverin päästämään läpi, mutta jos epäonnistut taivuttelemisessa, on oikeastaan ainoana vaihtoehtona hiippailla asemalle vaihtoehtoista reittiä (joita tässäkin tapauksessa omien laskujen mukaan on ainakin 3). Kirsikkana kakun päälle, lähestymistavasta riippuen tälläkin voi olla seurauksia myöhemmin pelin aikana. Ihan käsittämättömän siistiä että valinnoilla on pitkäaikaisempia seurauksia kun pelkästään se hetki.

Pelistä löytyy toki myös muutama kevyt RPG-elementti, pääasiassa inventoryn ja skill pointien muodossa. Aiemmin mainitulla XP:llä tienataan Praxis Kittejä, joilla voi avata uusia kykyjä. Praxiseja saa myös ostettua rajallisen määrän, sekä löydettyä ripoteltuna pitkin peliä. Nää ei kovinkaan usein tosin oo ihan suoraan reitin varrella, vaan vaatii just sitä nouhoomista. Skillejä voi sitten valita omaan pelityyliin sopivalla tavalla. Jotkut tekee ampumisesta helpompaa ja nostaa damagen määrää mitä voit ottaa ennen kuoleman korjaamista, kun taas jotkut helpottaa hakkeroimista tai hiippailua. Muutamat vaihtoehtoiset reitit vaatii sen, että on investoinut oikeisiin skilleihin, mutta oman kokemuksien mukaan on muutenkin suht järjetöntä olla investoimatta hakkerointiin. Peli kuitenkin tarjoaa vaihtoehtoja useempaankin pelityyliin, ja vaikka itse oonkin sitä mieltä ettei näitä pumpumeina pelata, niin ei sekään toki kiellettyä ole. Peli tosin rankasee siitä, sillä tietääkseni XP:tä saa huomattavasti vähemmän tappamalla kuin non-lethalina.

Valitettavasti tää ei kuitenkaan ihan niin jumalteos ole mitä alkupuoliskolla vaikuttaa. Detroitin ja Hengshan jälkeen peli ainakin itellä jokasen pelikerran aikana on tuntunut lässähtävän hieman kasaan, sillä ton jälkeen sivutehtävien määrä harvenee ja päätarinan ulkopuolella uusissa paikoissa ei enään käydä. Detroitissa ja Hengshassa pyörähdetään toki toistamiseenkin, mutta peli ois varmasti hyötynyt siitä kolmannesta isosta alueesta aika paljonkin, vaikka oltaiskin vaan uudelleenvisiiteillä tarjolla olevat sivutehtävät siirretty sinne ja osa päätarinan tehtävistä. Sinänsä kyse ei ole toistosta ja sinänsä taas on. Sivutehtävät ja päätehtävät pysyy viihdyttävinä ihan loppumetreille saakka, mutta jo kertaalleen nouhotut paikat ei kauheasti enää kannusta tutkimaan uusiksi. Lisäksi lopun putkijuoksumeininki tuntuu laskevan kokonaisuutta entisestään.

Kuitenkin kokonaisuutta miettiessä, Human Revolution sijoittuu jollekkin sijalle omassa top 10 listassa. Vaikka aiemmin mainitut puutteet ehkä vähän vesittääkin kokemuksen jälkipuoliskoa, niin kyse ei kuitenkaan niin suurista vioista ole että peliä ei huvittais pelata loppuun ollenkaan. Varsinkin kun eka puolisko on omissa kirjoissa yks parhaimmista pelikokemuksista ikinä. Deus Ex kuitenkin edustaa itelle rakasta pelityyppiä, eikä tän tyyppisistä peleistä oikeastaan koskaan oo ollu ylitarjontaa. Harvoin kuitenkin tähän malliin pääsee herkuttelemaan kun pelissä on pelattavuus, tarina, hahmot, maailma, tunnelma sekä musiikit (varsinkin ambientit) näinkin kohdallaan. Jos ei ole tullut vielä pelattua, niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.

PS. Se kultainen värifiltteri kuuluu tähän peliin. Jostain käsittämättömästä syystä se on tästä Director's Cut-versiosta poistettu, mutta sen saa onneksi takaisin asentamalla tämän modin.

 

[WanhaPatu]

Gunfire Reborn (early access)

Oli tarvetta uudelle co-op -pelille ja tämä tuli sattumalta eteen Steamissa. Yhdeksän euroa? Ei muuta kuin peli ostoskoriin ja kokeilemaan. Aluksi graafinen tyyli ja kontrollitkin hieman ihmetyttivät, mutta peliin pääsi nopeasti sisään ja 2-3 pelaajan kesken hupia riitti. En ole koskaan pelannut tämän genren (mitä genreä tämä edes on?) pelejä, enkä todellakaan ole mikään grindaajatyyppi, mutta jostain syystä tähän jäin koukkuun. 37 pelituntia kahdessa viikossa on itselleni melkoinen määrä. Peli on joka pelikerralla erilainen, kun aseet ja hahmon kyvyt vaihtelevat sekä omien valintojen että satunnaisuuden perusteella.

Eilen tullut pätsi toi peliin 3. pelattavan hahmon, uusia aseita ja uuden vaikeustason, joten tahkottavaa tässä varmaan vielä riittää. Suosittelen.

Miksei tästä pelistä ole täällä vielä threadia?!

 

[KoneenKokoaja]

Deus Ex Human Revolution Director's Cut (PC)

Jep taitaa tämä olla uusi Deus Ex peli mihin ei viitsi koskea enää sen jälkeen kun Cyberpunk 2077 tulee. Jotenkin vain sellainen kutina, että CP 2077 mekaniikat, hahmonkehitys vapaampaa graffat paremmat ja CP 2077 autenttisempi alkuperäiselle cyberpunkille kuin Deus Ex . Noiden jälkeen voi tulla kutina kun tottuu CP 2077 ei enää halua pelata Deus Ex peliä. Vähän sama ilmiö tulee tuon Divinity Original Sin 1 kanssa sitä ei enää voi pelata jos on mennyt ensin pelaamaan Divinity Original Sin 2 läpi. Se ykkönen pitää pelata ensin, jotta ei pääse ensin tottumaan parempaan. Muuten koko pelikokemus on vittuuntumista kaikkeen mikä on siinä DoS 1 tehty kakkosta huonommin.

 

[Raxama]

Jep taitaa tämä olla uusi Deus Ex peli mihin ei viitsi koskea enää sen jälkeen kun Cyberpunk 2077 tulee. Jotenkin vain sellainen kutina, että CP 2077 mekaniikat, hahmonkehitys vapaampaa graffat paremmat ja CP 2077 autenttisempi alkuperäiselle cyberpunkille kuin Deus Ex . Noiden jälkeen voi tulla kutina kun tottuu CP 2077 ei enää halua pelata Deus Ex peliä. Vähän sama ilmiö tulee tuon Divinity Original Sin 1 kanssa sitä ei enää voi pelata jos on mennyt ensin pelaamaan Divinity Original Sin 2 läpi. Se ykkönen pitää pelata ensin, jotta ei pääse ensin tottumaan parempaan. Muuten koko pelikokemus on vittuuntumista kaikkeen mikä on siinä DoS 1 tehty kakkosta huonommin.

Ehhhh... Kaikki materiaali mitä CP2077 on tullu nähtyä tähän mennessä on vaan laskenut odotuksia, sillä lopullinen peli ei kyllä näytä yhtään siltä, millaisen kuvan se 2013 teaseri aikoinaan anto. Trailerit on lähestulkoon poikkeuksetta perustunut räiskintään tai ihan saatanan torsoon ja typerän näköiseen "höhö oon kovis ja vittuilen kaikille"-dialogiin. Omissa unelmissa CP2077 olis ollut immersive sim RPG-elementeillä, CDPR:n kirjoituksella kyyditettynä. Siinä ois itelle ollu se täydellinen lopputulos tolle pelille, ja mitä noihin pelimekaniikkoihin tulee, niin jos CP2077 on tosiaan yhtä tönkön näköistä Borderlands-tyylin räiskintää ja kankeeta autolla ajelua, niin Human Revolution menee pelattavuudessa edelle ihan minä päivänä tahansa.

Eihän tuosta toki ole missään vaiheessa tehty kummosempia lupauksia ite pelimekaniikoista, mutta tällä hetkellä se vaan näyttää trailereiden ja gameplaypätkien perusteella siltä, että CP2077 on ottanut suunnan mitä en sille oikeastaan olisi toivonut. Toivottavasti pelistä kuitenkin löytyy vaihtoehtoisia pelitapoja, ja varmastikkin itse lopputuote on vähintään keskivertoa parempi, oli se pelattavuuden suunta sitten mikä tahansa. Toistaiseksi kuitenkin näyttää siltä, ettei Deus Exiä ja Cyberpunkia voi verrata toisiinsa kun vain korkeintaan teeman puolesta, sillä aiemmin mainitut trailerit ja gameplayt ei ole antanut ymmärtää että näiden kahden välillä olisi pelattavuudessa juurikaan yhteistä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Deus Ex HR on stealth action game ja cp2077 on rpg joten ei niitä tietenkään voi verrata toisiinsa kun aivan eri genren pelit kyseessä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Burnout Dominator (PS2)

Takedown eli Burnout 3 on jumalpeli, ja Revenge (viides osa) ei tuntunut sen jälkeen enää kivalta joten Dominatorin(kuudes osa) suhteen odotukset oli luokkaa "käydään kokeilemassa ja jatketaan elämää eteenpäin".

No, tässä monta tuntia myöhemmin edelleen ajelen ja tää on ikää kuin Burnout 3.5. Paljon lähempänä Takdownia eli sitä, mistä Burnoutissa tykkään kuin esim Revenge, joka sekin hyvä on mutta ei kuulu samaan sarjaan näiden kahden kanssa koska pelin romurallimaisempi ote tekee siitä luonteeltssn erilaisen. Älkää ymmärtäkö väärin, se on myös hyvä ja hauska peli, ainoastaan eri tavalla kuin rakkain kolmoseni, johon tulen aina vertaamaan muita autopelejä.

Peli näyttää todella hyvältä, pyörii hyvin, selkemäpi world tour, jykevämmät joskin silti vähintään yhtä hauskat fysiikat ja aivan mahtava soundtrack mm.. Alice In Chains ja Jane's Addiction kantanee nämä eväät seuraavat 10-15 nautinnollista tuntia kohti lopputekstejä.

Takedown ajeltu läpi, revenge ajeltu läpi ja dominator menossa kovaa vauhtia, joten mitä teen elämälläni kun nämä on ajeltu? Muut burnikset ei ole saman arvoisia, vaikka Legends(viides) mekaanisesti onkin erinomainen niin se ei vaan toimi taskukoossa jostain syystä. Vaatii kunnon ohjaimen pelaamiseen.

Dominator on Burnout 3 fanille ihan 5/5. Kolmosen perintönä täydellisen responsiivinen pelattavuus ja vauhdikkaampi ote kisailuun. Suosittelen jos on jäänyt väliin.

 

[vetten äärelle istutettu]

Tony Hawk's Pro Skater 3 (PS2)

Joskus kesäkuussa alottelin ja jäi n. puoleen väliin. Nyt jatkoin ja vedin loppuun. Upea peli edelleen, ikäänkuin nerokas aikarajoitettu tasoloikka muutamilla puzzleilla joka on naamioitu skeittipeliksi. Maistui hyvältä, myös nostalgian vuoksi.

Pelattavuus ja sound track 5/5, muutapa ei mulle maistuvaan peliin perustasolla vaadita. Hauskaa oli ja kyllähähän tää oli kunnon sormiakrobatiaa kun noi vaikeimmat kisat piti pärjätä. Kunnon gamingia missä pelaaja on kuski.

HIM-paitaisellla Bam Margeralla pelasin

 

[vetten äärelle istutettu]

Trine 4 (PS4)

Kolme aiempaa pelattu muikkelin kanssa. 1-2 ihan ok ja kolmonen oli tosi buginen läjä ripulia.

Tämä neljäs osa korjaa kyllä paljon asioita, tämä on ihan eri tavalla nautittava tapaus kuin aiemmat. Oikeastaan kaikki paremmalla tasolla. Kolmos actin alkuun pelattiin ja ei mitään valittamista.

Pelattavuus erittäin sujuvaa, visuaalit kauniit ja värikkäät sekä viholliset paljon mielikuvituksellisempia kuin aiemmissa osissa. Bossitaistelutkin hauskoja.

Suosittelen sarjan aiemmat osat kokeneille ja uusille pelaajille jos tämmöset yhtään kiinnostaa. Selkeästi sarjan paras osa.

 

[perato]

Epicin ilmaistarjontaa osat XII (Minit PC) ja XIII (Hob)

Minit
Ihan kiva 1,5h pikkupeli, luulin että olisi ollut pidempi. Hauska idea, mutta ei niin hauska, että olisin pääpelin jälkeen etsinyt puuttuvia juttuja.

Ite en kyl tykännyt oikeastaan yhtään. Pelasinkohan ehkä korkeintaan tunnin tuota ja tuntui loppujen lopuksi, että tässä on lyhyt peli jossa on päälle liimattu aikarajoitin, jotta erottuisi massasta. No ei erotu.

Hob
Luulin vielä jonkin aikaa sitten pitäväni sanattomasta tarinankerronnasta. Sittemmin Rime ja Hob todistivat mielipiteeni vääräksi.

Ja itse peli? Klassinen kombo tasohyppelyä, tappelua ja pulmanratkontaa. Kaikki toimii, mutta mitään uutta tai kovin mielenkiintoista ei ole. (Luulin muuten tätä alkuun lastenpeliksi, mutta päähenkilö räjähtää gibleteiksi kuin Team Fortressissa ottaessaan vastaan vähänkään kovemman tällin.)

Plussaa kivan näköisestä maailmasta, joka näyttää avaruusolioiden rakentamalta rauniokaupungilta täynnä steampunk-teknologiaa. Maailma muuttuu pelin edetessä, kun pelaajan aktivoimat laitteet muokkaavat maastoa isolla kädellä. Myllerrys on näyttävää ja sitä on hauska katsella.

Omasta mielestä Rime oli paljon mielenkiintoisempi ja tunnelmallisempi kuin tämä. Tämä on jotenkin täysin tasapaksu. Tuo juonenkuljetus ei tosiaan onnistu yhtään tässä; paljon huonommin kuin muissa sanattomissa peleissä. Pelattavuus on minusta jopa yllättävän huonoa. 3D:nä peli ei oikeastaan toimi kovin hyvin, välillä hahmo tarttuu asioihin ja välillä jopa juoksee seinän koristeita pitkin ylöspäin.

En ymmärrä koko taistelun ideaa, tylsää pätkimistä ilman mitään merkitystä pelille. Päälleliimattu jotain XP:n keräämistä ja skillien keräilyä kun suurinosa ajasta menee kuitenkin sit puzzlejen tekemiseen ja viholliset on lähinnä hidasteena. Kontrollit eivät ole intuitiivisia, X:llä lyödään, mutta myös painetaan nappeja joissa on "kämmenen kuva", mutta sitten itse mekaanista kämmentä taas käytetään Y-napilla.

Pelimaailma on minusta aika tylsä lopulta ja kaikki puzzlet tuntuu olevan olemassa vain hidastaakseen pelaajaa. Mitään sisäistä logiikkaa noissa laitteissa ei ole vaan ne on erikoisia ollakseen erikoisia ja vaikeasti edettäviä.

Itseasiassa lastenpeli kävi itselläkin mielessä. Nimenomaan jonain alakouluikäisen lapsen ensimmäisenä kokeiluna vähän synkempiin juttuihin. Vähän semmonen testi jollekki 7v, että jos on liian roisia nii sit ei oo aika siirtyä mihinkää yhtää raaempiin vielä vähään aikaan.

Parempi olis jos etenisi paljon lineaarisemmin ilman turhaa keräilyä ja hahmon päivittelyä.

 

[maaco]

Far Cry 3: Pelisarjan helposti paras peli, mitä tarinaan ja päätehtävien monipuolisuuteen tulee, lisäksi hard-vaikeustasolla tässä oli sopiva haaste, kun piti oikeasti keskittyäkin. Esim. Far Cry 5 ei samaa haastetta tarjoa edes infamous-tasolla. Pelasin 100% läpi, niin aika turhauttavan kauan vei kyllä kerätä nuo 120 reliciä. Muuten ihan 5/5 peli.

 

[Refloni]

Painscreek Killings

Ensimmäisen persoonan dekkariseikkailu. Toimittaja saapuu autioituneeseen tuppukylään selvittämään vuosia sitten tapahtunutta murhaa. Kaikki asukkaat ovat lähteneet lätkimään ja jättäneet paikat pullolleen päiväkirjoja, muistiinpanoja ja muita ympäristöpohjaisen tarinankerronnan perusjuttuja.

Pelillisesti tarjolla on vain ja ainoastaan tutkimusmatkailua, mutta se on hyvää. Kylän paikat ovat mielenkiintoisia, täynnä tarinaa ja vihjeitä muiden lukittujen paikkojen avaamisesta. Löysit avaimen A, joka käy taloon B, josta löytyy toinen avain kartanossa C olevaan lipastonlaatikkoon D, josta saat ehkä työkalun E, jolla tiirikoit auton F ja löydät paperit G, joista löytyvä numeroyhdistelmä avaa kassakaapin H ja niin edelleen. Tällaisia ketjuja on pelissä paljon ja ne risteävät keskenään. Aarteenetsintä menee välillä pikselinmetsästykseksi, mutta yllättävän pitkälle pääsee ilman läpäisyohjeita. Grafiikka on Unityn perustasoa ja peli on selvästi jonkun autotallikoodarin unelmaprojekti.

Kuten lautapeliklassikko Cluedossa, pelaajan on selvitettävä murhaaja, murha-ase ja murhapaikka. Heti pelin alussa voi kääntyä kannoillaan, häipyä kylästä, lotota syyllisen ja katsella lopputekstit. Hienona ratkaisuna peli antaa vain vihjeet ja jättää itse murhan päättelemisen pelaajan harteille.

...paitsi että ei jätä. Pelin loppupäässä pääsee huoneeseen, josta löytyy verinen kirves ja nauhuriin saneltu tunnustus. Hieman jurppi, varsinkin kun osasin siinä vaiheessa päätellä murhan itsekin ihan ilman rautalankaa. Sitten peli ampuu toisen luodin jalkaansa pitkällä toimintakohtauksella, joka ei sovi yhtään muuhun peliin, näyttää alkeellisen grafiikan vuoksi todella aneemiselta ja sisältää yliluonnollisia elementtejä. Vaikka Painscreek lentää maaliviivalla rähmälleen, tykkäsin todella paljon sen tarjoamasta hidastempoisesta dekkarimeiningistä.


Singularity

Erittäin paljon Bioshockia muistuttava räiskintäpeli. Tunnelmallinen 60-luvun estetiikka, simppeli tarina näppärällä käänteellä, samanlaiset mekaniikat, pieniä valintoja ja niin edelleen. Peli jopa alkaa tismalleen samalla tavalla, kun päähahmoa kuljettava lentokone (noh, helikopteri tässä tapauksessa) tärähtää pelialueena toimivan syrjäisen saaren rantavesiin. Neuvostoliitto löysi aikoinaan saarelta E99-alkuainetta, jossa on ytyä enemmän kuin Viisasten kivessä. Loputonta energiaa, ydinpommit ylittäviä tuhoaseita ja aikamatkailua. Ihmeaine tekee kaiken mitä juoni vaatii, ja se on muuttanut koko saaren kummalliseksi paikaksi, jossa ajan ja fysiikan lait eivät enää toimi normaalisti.

Ensivaikutelma ei vakuuta, koska pelaajaa aliarvioidaan koko ajan. Pelin ensimmäinen neljännes on tusinaräiskintää, tutoriaalilaatikkoja tulee naamaan jatkuvalla syötöllä ja keskimmäinen vaikeustaso - jota ei tietenkään voi vaihtaa kesken kaiken - on aivan liian helppo. Hiparit, medipakit ja ammukset on täynnä koko pelin ajan. Toisaalta tämä vihjaa siitä, että kovin vaikeusaste on luotu tekemällä vihollisista hirveitä panossieniä, joten ehkä oli hyvä ratkaisu mennä keskimmäisellä.

Jossain vaiheessa käyttöön tulee bioshockmaisia supervoimia, jotka perustuvat tietenkin ajalla leikkimiseen. Esineitä ja vihollisia voi nuorentaa ja vanhentaa, ja kykyä käytetään niin pulmanratkonnassa kuin taistelussa. Aseet ja vihollisetkin monipuolistuvat. Kentät on melko ahtaita rännejä, mutta niissä on hauskoja ideoita. Tarina on Hollywood-tasoa, mutta vauhdikas ja ihan tarpeeksi hyvin kirjoitettu, jotta sitä seuraa mielellään. (Minä muuten rakastan aikamatkatarinoita.)

Pelissä ei ole tekstityksiä, vaikka suurin osa ääninäyttelijöistä mokeltaa venäläisellä feikkiaksentilla - kohisevilla ääninauhoilla - ja puhuu toistensa päälle. Tämä on pelin ylivoimaisesti suurin miinus ja ansaitsee erityismaininnan, koska se tekee tarinasta vaikeaa seurata ja olisi ollut todella helppo korjattava. Luonnollisesti mukana ei ole myöskään minkään sortin dialogihistoriaa.

Singularity on ihan oikeasti neukkuversio Bioshockista. Jos vedenalainen klassikko maistui vähänkään, kannattaa katsastaa myös tämä.

 

[arcane]

Dark Messiah of Might And Magic (PC)

Bongasin tämän Aliarvostetut pelit / hidden gems topicista, ja sittemin youtubesta poistunut videon antoi mahtavan kuvan pelistä. Potkitaan porukkaa portaista, leikitään taioilla, tiputellaan kynttelikköjä päälle, aiheutetaan kaikenlaista tuhoa ympäristöllä.

...ja silloin kun peli toimii, niin se on ihan miellyttävä pelata. Mutta videosta antoi harvinaisen ruusuisen kuvan, jota todellisuus ei oikein vastannut. Eräässä arvostelussa kuvattiin äksöniä mahtavaksi ja miekkailua toimivaksi, mutta tämäkään ei oikein täsmännyt. Minun pelikokemukseni oli ihan uskomattoman buginen, erityisesti taistelun osalta. Puolet aikaa miekkailustani vain sivalsi vihollisien läpi tai ohi, tekemättä mitään. Jos koetin tapattaa ansoihin tai vaikkapa sillä heiluvalla kyntteliköllä, niin fysiikkamoottori heitti häränpyllyä ja ei tehnyt mitään. Olisi vissiin pitänyt ottaa screenshotti, kun tiputan monen huoneen korkuisen patsaan ja sen alle jää kolme zombia, jotka.... jatkoivat kävelemistä ja kannattelivat sitä patsasta päällään.

Dedikoitu potkunappi ei juuri vihollisia hidastanut, tai he ottivat ehkä askeleen taaksepäin. Paitsi jos takana oli rotko, portaikko tai piikkejä, niin kuin maagisesta iskusta viholliset vaihtuivat ragdolleiksi ja lensivät suoraan kuolemaansa tai kompuroivat portaita alas. Peli ei tuntunut lainkaan dynaamiselta, vaan kuolemanloukut ikään kuin magneettina vetivät potkun uhreja puoleensa. Ja miksipä sitä areenalla sitten juosta ympyrää ja yrittää hienoa taistelupiruettia, jos kaikki 10 vihollista voi vaan vuorotellen potkia samaan piikkiseinään yksi toisensa jälkeen?

Puolivälissä tasosuunnittelu oli myös sitä parasta mitä pelit tarjoavat, eli pimeää viemäriä joka on täynnä hämähäkkejä ja muita pieniä vihollisia, joihin tuo jo valmiiksi todella kehno osumanrekisteröinti toimi vielä vähän kehnommin. Meinasin jättää kesken jo tuossa vaiheessa, mutta jotenkin oli fiilis, että pitää tämä pelata loppuun, kun ajoittain oli kuitenkin ihan hauskaa. Sikäli huvittavaa, että minulta parhaiten onnistui sneakkailu, jota eräs youtube-arvostelija pohti rikkinäiseksi. Ilmeisesti hän vain teki saman virheen kuin minä, eli yritti sitä CTRL-napilla (kyykky), kun peli pyytää hiiviskelemään ALT-napilla (kävely)...

Kaatuilua sai kestää suurinpiirtein jokaisessa latausruudussa ja joskus tallennuksia ladatessa. Erityisesti viimeinen chapteri oli jatkuvaa hyppimistä työpöydälle, valehtelematta varmaan 15 kertaa kaatui pelkästään vikassa chapterissa. Kaikkia muitakin bugeja oli, mm. pääsin käyttämään pelin vahvinta miekkaa melko kauan vaikka se ei olisi pitänyt onnistua. Laatutuote. Enhän vain missannut jotain kaikkea korjaavaa fanipatchia?

Melko vaaleanpunaisten lasien läpi tätä pitää katsoa, tai sitten tein jotain todella väärin. Onneksi en juuri euroa enempää maksanut. Ainakin vahvisti näkemystäni siitä, että FPS meleetaistelu ei toimi tai tunnu hyvältä, vaan on aina tunnotonta sinnetänne huiskimista.

 

[perato]

Into the Breach (PC, Switch)

15€ pikku peli Faster Than Lightin tekijöiltä. FTL:ää on tullut pelattua 82h ja se oli ihan hyvä, mutta luotti liikaa nopan heittoon ja pelin läpäisy oli liikaa kiinni tuurista eikä omista valinnoista. Steamin Overhelmingly positive käyttäjäarvosteluiden takia luin pelistä enemmän ja kävi ilmi ettei satunnaisuutta ole tässä pelissä samaan tapaan.

Pelaaminen on vuoropohjaista taktikointia 8x8 ruudukolla ilman kiirettä, juuri sellaista mukavaa jalat-pöydällä-yhdellä-kädellä rentoilua. Ensin liikkuvat ötökät ja näyttävät mihin hyökkäävät, sen jälkeen pelaaja yrittää torjua tai tuhota ne ja varautuu seuraavaan vuoroon. Kaikissa toiminnoissa on esikatselu ja käyttöliittymä on hyvä, mutta vihollisten hyökkäyslinjat voisivat olla selkeämmin esitetty. Taistelut kestävät 5-10 minuuttia ja silloin tällöin niiden välissä päivitetään omia mechoja, erilaisia mecha-tiimejä löytyy 8 (vastaavat FTL:n aluksia). Aivan loppuun asti en ole vielä päässyt mutta kaksi kertaa on ollut erittäin lähellä.

Hyvä peli ja toimisi loistavasti myös puhelimella, ostaisin sen kännykälle heti samaan hintaan. Ilmainen Hoplite löytyy onneksi mutta se on pelattu jo puhki.

Pelannut tätä ite vaivaiset 6h pienissä palasissa, mutta juuri siihen tämä on hyvä. Tuskimpa tätä tarvii edes koneelta poistella, niin rento ottaa pari tasoa eteenpäin silloin tällöin. Varsinkin kun pikkusen oppii noita siirtelyjä niin alkaa tasotkin etenemään. Ja "easy" vaikeustasolla paljon armollisempi omasta mielestä kuin FTL. Ja juuri siinä mielessä mukavampi kuin FTL että tämä ei vaadi keskittymistä sillä tavalla vaan voi jäädä koko ajan kesken ja asiaan voi aina palata myöhemmin, niinkuin muissakin vuoropohjaisissa peleissä.

Ens viikolla tosiaan Epicissä ilmaisena taas tarjolla. Löytyy myös mm. Originista(myös siinä KK-maksullisessa mukana) ja Steamista. Olispa vaan tosiaan puhelimelle tämä niin ai että, tulis varmaan peräpukamat.

 

[Refloni]

Pelannut tätä ite vaivaiset 6h pienissä palasissa, mutta juuri siihen tämä on hyvä. Tuskimpa tätä tarvii edes koneelta poistella, niin rento ottaa pari tasoa eteenpäin silloin tällöin. Varsinkin kun pikkusen oppii noita siirtelyjä niin alkaa tasotkin etenemään. Ja "easy" vaikeustasolla paljon armollisempi omasta mielestä kuin FTL. Ja juuri siinä mielessä mukavampi kuin FTL että tämä ei vaadi keskittymistä sillä tavalla vaan voi jäädä koko ajan kesken ja asiaan voi aina palata myöhemmin, niinkuin muissakin vuoropohjaisissa peleissä.

Pistetään nyt muistutus kaikille, että tämän saa Epicistä nyt. Kyseessä siis Into the Breach, helkkarin hyvä vuoropohjainen strategiapeli.

Minulla on tähän peliin jonkunasteinen addiktio. Pelitunteja on 315 ja edelleen maistuu. Nappasin viimeisenkin saavutuksen kaksi vuotta sitten, mutta nykyään tavoitteena on pelata täydellinen peli (eli saada täydet 30 000 pistettä, jota varten pitää pelata ylimmällä vaikeustasolla, läpäistä kaikki saaret, ja pelastaa joka ikinen siviili) jokaisella robottiryhmällä erikseen. 7 ryhmää takana, kaksi jäljellä. Sitä en tiedä mitä teen elämälläni sitten kun tuo onnistuu.

 

[arcane]

Syyskuun ja syksyn saapuessa aloitin Syksyn säve... Syksyn säikyt! Eli jännän äärellä ollaan, tarkoituksena pelailla kaikenlaista kauhua. FPS kauhut skippailen, ne eivät ole oikein minun makuuni, mutta tarkoitus olisi pelata kaikenlaista survival horroria.

Ensimmäisenä oli.... Cold Fear (PC)

Jonka tiesinkin budjettipeliksi, ja sisältö ei erityisesti yllättänyt. Eikä tekniset haasteet. Vähän piti epämääräisiä widescreen fixejä asennella, ja lisäksi pelissä oli jumiutuvia aseita ja äärettömän pieni hiiren herkkyys ennen kuin laski hiiren softasta polling rate 1000hz -> 125hz.

Alkupuoli pelistä menee ruosteisella kalastusaluksella. Tämä miljöö on se pelin paras anti. Hassua että ainoat kerrat kuin Resident Evil on ollut laivoilla, se on tehnyt niistä (kartanotyyliin sisustettuja) luksusristeilijöitä, vaikka tällainen rautainen, koliseva, haiseva valaanpyyntipurkki olisi paljon pelottavampi. Hyviä ideoita on myös, kun alus huojuu myrskyssä: kannella pitää varoa laidan yli lyöviä tyrskyjä, huojuvia tavaroita ja vihollisiinkin saa vähän tähdätä kun tähtäin heiluu jatkuvasti. Sisällä on käynnissä pientä tulipaloa, vedenvaltaamia alueita ja muuta vastaavaa.

Lupaava alun jännitys hävisi kyllä heti parin huoneen jälkeen kun kouraan työnnettiin AK-47 ja 150 panosta.... Tämän jälkeen pelin ainoat säikytyskeinot ovat kaapeista ja lattialta herääviä aseita käyttäviä zombeja, jotka tippuvat ennen kuin ehtivät mitään sanoa. Yksi musiikki vähän värisytti, kunnes tajusin että jännä syytyy siitä että taustalla käytetään samaa ääntä kuin RE0 soundtrackissa. Myös pelin toinen alue on paska sokkelo (ilman karttaa), ja alun pienet hyvät ideat katosivat harmaisiin varastomaisiin huoneisiin.

Hyvä miljöö hukattu painotuksella keskinkertaiseen toimintaan ja olemattomaan juoneen. Puzzleja ei ole, päätöntä edestakaisin juoksua on, ja ne möröt ovat kliseistä roskaa toisin kuin meriteemasta odottaisi. Räiskintä sentään toimii, ainakin jos kädessä on AK tai haulikko. 5h kesto olikin aikalailla maksimi, mitä tätä jaksoi.

Giffiin tiivistyy pelin tarjoama (hukattu) potentiaali:

 

[vetten äärelle istutettu]

Tony Hawk's Pro Skater 4 (PS2)

Kolmosen läpäisyn jälkeen sisälleni jäi pieni tyhjyys. Ratkaisuksi löytyi hyllystä löytyvä THPS4, osa mitä en ole koskaan pelannut enkä sen jälkeisiäkään. Kolme ekaa oli nuoruudessa ne jutut ja 4 jäi kokonaan jo välistä.

Nyt pelannut tuosta 4 ekaa kenttää täydellisesti ja ihan heittämällä paras tonihaukka. Aivan uskomattoman hauskoja tehtäviä peli täynnä ja vaikeustaso luokkaa aivan sairasta sormiakrobatiaa ja kikkailua. Mutta se ei haittaa kun uuden yrityksen aloittaminen vie n. sekunnin niin tempo pysyy hyvin yllä eikä turhaa odottelua pääse syntymään ja epäonnistumosen sattuessa kohdalle vika on 100% aina itsessä.

En olisi vuosi sitten voinut edes kuvitella että jaksaisin koskaan näitäkään enää pelata, mutta niin sitä vain avoimin mielin touhutessa joutuu yllättymään. Tämän jälkeen löytyy vielä thps2, ug1, ug2 remix joista en ole kahta jälkimmäistä koskaan pelannut. Pelejä vaan kertyy milloin mistäkin.

THPS4 10/10 thps-standardeilla. Upea, kaunis ja niin uskomattoman hyvä pelattava. Soundtrack tässäKIN todella hyvä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Dragon Quest VIII (PS2)

Saikkuviikot menossa ja aikaa pelata l kun kotoa ei pääse mihinkään niin n. 10 tuntia tätäkon pelattu ja mietteet:

Hidas, kankea ja aivan raivostuttavan vaikea. Pelaaminen tuntuu täydeltä työltä niin pistin määrittelemättömäksi ajaksi(ikuiseksi) hyllyyn. Pelin parhaita puolia oli taktiset taistelut, mutta kun ylilevutettuna parhailla saatavilla kamppeillakin joutuu perusmobeja vääntämään niinku olis keskimääräisen pelin pahin superbossi niin ei tuo rentouttavaa ainakaan ole, hiki päällä kokoajan. Ei jatkoon, mielekkäämpiä rpg-pelejä miljoonittain olemassa.

Lisäksi heti pelin alussa sai aivan täysin pataan vihuilta kun ei ollut mitään millä parantaa ja omat jampat kaatuu 1-2 iskusta suoraan. Tuossa vaiheessa vaikeus vielä kiehtoi, että jos se siitä helpottuisi grindaamalla mutta luulo oli väärä, uusi alue, tilanne on täysin sama. 3:n hahmon party ylilevutettuna ja parhailla kamppeilla kaatuu huonolla tuurilla niin äkkiä, ettet saa ainuttakaan vuoroa pelata. Ei mielekästä, pelaajalla pitäisi ainakin olla aina mahdollisuus pärjäämiseen jos tarinan mukana etenee eikä seikkaile ns. väärissä paikoissa.

En voi arvosanaa antaa mutta äärihidastempoisten ja supervaikeiden pelien ystäville suosittelu, muut varokaa.

Kuten kokemuksista yleensäkin, fiilis jäi kuitenkin plussalle.


Jokeriarvostelu:

PUBG (PS4)
Ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta oli veloituksetta PS+ peleissä. Käynnistin matsin, laskeuduin varjolla kartalle, juoksin ehkä 3 askelta ja tuli haulikosta naamaan. Sitten pitäs taas ettiä uus matsi ja ootella valmiateluvaiheenkin ohi että pääsee pelaamaan uudelleen. Odottelusimulaattorit eivät ole mieleeni vaan haluan pelata, joten quit&uninstall. Ensimmäinen ja viimeinen kosketukseni battle royal-peleihin.

Kokemusta rikkaampi tästäkim, joten koin saavani rahoille (0€) vastinetta

 

[vetten äärelle istutettu]

Headhunter (PS2)

Kirjotellaas tästäkin aikanikuluksi..ku muutaman tunnin tätäkin pelasin.

Tämä on yksi niistä "harvoista" peleistä mitä vielä PS2:lla tuli aikanaan pelattua ennen kuin siirryin PC-pelaajaksi vuonna 2003. Tämä tuli sittemmin jostain huutonetistä tjms vastaan 2015-2018 välisenä aikana ja piti ostaa samantien.

Nyt vuosia myöhemmin peli-innostus korkealla, joten tämäkin tuli alotettua ja maistuu kyllä hyvältä kuten vajaa 20v sittenkin. Lore on täysin kaistapäistä huumoricyberpunkkia ja toiminta vauhdikasta joskin kankeaa. Ehkä jokseenkin RE-tyylistä tuo toiminta ja pulmanratkonta mutta paljon kevyempää sellaista.

Kiva ja mukava peli edelleen, huokuu oikealla tavalla menneisyydeltä, toisinkuin em. dq8/thps voisivat vielä tänäkin päivänä mennä kaupaksi sellaisenaan resoluution kohotuksilla mutta veikkaisin että tämä ei kelpaa kuin aikakauden lapsille.

Nautin ja tulen pienissä annoksissa näpyttelemään läpi.

_------_------------
Jotain muitakin pelejä tullut testailtua enempi tai vähempi, mutta ei niistä ole oikein kerrottavaa. Simpsons hit&run oli ihan hauska, mutta tommoseksi peliksi aivan armottoman hankala sen kevyen alun jälkeen. Simpsons-faneille voi helposti suositella testiin jos vastaan tulee.

 

[perato]

GRIS (PC)
Bundlesta napattuna, joskin oli ostoslistallakin kaikkien kehujen jälkeen mitä tämäkin on kerännyt. Ja olihan se hienoinen pettymys. Peliä on kehuttu mm. kauneudesta ja musiikista, mutta omasta mielestä nämä oli lähinnä "ihan ok" tasoa. Musiikki oli välillä siellä paremman puolella, mutta ei se nyt mitenkään mieleen jäänyt, ja jotenkin sit kuitenkin päätyi omasta mielestä enemmän sinne "geneerinen eeppinen" kategoriaan. Ei tullut missään semmonen olo, että no hei tätäpä jään tähän kuuntelemaan, tai avaampa youtuben ja etsin tämän kappaleen. Ulkonäöllisesti peli oli välilä ihan hieno, mutta koska pääasiassa tasot koostui todella todella tylsistä rakennuksista jossa oli lähinnä pylväitä ja ruukkuja, niin en kyl mitenkäänpäin tätä kehuisi todella kauniiksi peliksi. Värimaailma oli ihan jees, mutta muuten kyl rankasti petti tuo ulkoasu.

Pelillisesti tämä oli jopa positiivinen. Odotukset tällaiselle pelille ei ole kovin korkealla, mutta varsinkin loppua kohden pelissä oli jopa jotain ihan oikeasti pelattavaa joskin tämä sitten loppui lyhyeen. 3h kestosta ehkä viimeinen 1½h oli sellaista, että varsinaisen pelimekaniikan parissa jopa viihtyi. Tosin lopussa mukaan tullut "laulu" ärsytti aivan kohtuuttomasti. Sääli, että tasot oli mitä oli ja varsinkin alun kävelyn vuoksi peliä ei kokonaisuutena kyllä voi suositella. Muutenkin tällaisessa pelissä ylimääräinen "voit mennä ylös, alas, oikealle ja vasemmalle" tyyppinen kenttäsuunnittelu ei oikein palvellut kokonaisuutta. Välillä 3h aikana nimittäin ehdin koluta paikkoja uudestaankin, kun en ollut varma mikä oli jokin ylimääräisen palleron hakupaikka ja mikä oli pelin etenemisen kannalta oleellista. Hieman oli sellaista 2D-metroidvania henkeä, kun ei oikein tiennyt, että mitä piti tehdä. Pelissähän ei oikeastaan ole minkäänlaista tekstiä tms. että peliä jotenkin vietäisi eteenpäin.

Juonihan tässä jää täysin tulkitsijan varaan. Ei siis mikään ihme, että toiset kokee tämän todella tylsänä ja toiset huikeana. Itselle tämä oli aika pliisu kokemus senkin osalta.

Spoileri: Koko juoni spoilattuna.

Tyttöä vähän itketti ja sit tuli musta lintu ja kala ja sit vähän laulua ennen mustan mönjän voittoa ja ah ehjääntyminen.

Se miten ruukusta tulevat punaiset linnut tai ylipäätän nuo pylväsrakennelmat yms. liittyy mitenkään mihinkään jäänee tulkinnan varaan.

Peliä voinen suositella niille, joille jotku joikaavat herkistelevät tuulessa heiluvat animetytöt on joku kulttuurin pinaakkeli. Muuten kyl ei nyt itellä riittänyt tälle sympatioita vaikka monest tän tyyppiset pelit iskeekin.

 

[Sadness]

Resident Evil on ollut laivoilla, se on tehnyt niistä (kartanotyyliin sisustettuja)

Itse tuli pelattua aikoinaan tuo Cold fear ekalla boxilla läpi ja alku oli lupaava mutta aikamoiseksi väkisin pelaamiseksi se loppu meni jos oikein muistan.

Tuon aikaiseista videopeleistä haluaisin ehdottomasti remaken The Thing pelistä, siinä oli jotain omalaisensa kauhua/tunnelmaa kun siinä pelattiin juuri sillä elokuvan syteemillä että keneen voit luottaa ja kehen et.

 

[vetten äärelle istutettu]

Tuon aikaiseista videopeleistä haluaisin ehdottomasti remaken The Thing pelistä, siinä oli jotain omalaisensa kauhua/tunnelmaa kun siinä pelattiin juuri sillä elokuvan syteemillä että keneen voit luottaa ja kehen et.

Kiitos muistutuksesta, tuo pitääkin laittaa ostoslistan terävimpään kärkeen, missä aika hiljaista onkin

Remasterit ja maket pyllyyn tuon aikaisista, ei ne sitä kaipaa. PS1 aikaset ehkä voi kaivatakkin.

 

[perato]

A Short Hike (Epicin ilmaistarjontaa osa XIV)
Heh miten hyvän maun voi jättää suuhun näinkin lyhyt peli. Tämä kyl menee ehottomasti talteen muistin sopukoihin hyvänä pelinä jollekki alaikäiselle. Sopivasti tutkittavaa ja etsittävää, mutta kokenut pelaaja pääsee tän hyvin nopeaa läpi. Voisi kuvitella tästä jollekki 6-vuotiaalle irtoavan useammanki tunnin edestä tekemistä. Kuitenki semmonen "tutustu kontrolleihin" peli perheystävällisellä teemalla. Vähän kuin joku lastenohjelma. 65min tässä vierähti eikä tuntunut yhtään liian pitkältä tai lyhyeltä. Tunti meni ja jotain jäi näkemättäkin mitä pikavilkasin jälkikäteen walkthroughta. Enemmän tämän loppu tunteita herätti ku edellä pelaamani GRIS.


Edit:
Catastronauts (PC)
Vedettiin vielä yks peli tälle päivää loppuun. Catastronauts tuli vedettyä kaksinpelinä läpi. Vähän kuullut tästä, että vaatis enemmänkin pelaajia, mutta ainakin näin kahdestaan tämä oli ihan pelattava ilman suurempia ongelmia. Ainoa mikä vaati useamman useamman yrityksen oli loppuvastustaja, muuten meni yleensä yhdellä tai kahdella yrityksellä. Jotenkin tuntuu, että 3-4 pelinä osa vois vaan seistä nappien päällä ja tehdä asioista todella helppoja. Tähtiä ei lähdetty hakemaan, kun ei ollut oikeen selkeä että mitä niissä pitää saavuttaa, niihin ne useammat pelaajat voiskin olla jo sit tarpeen jos ne on aikaan liittyviä. Pitää kokeilla jossain vaiheessa kolminpelinä, siihen löytyy kyllä pelaaja jonka kanssa Overcookedkin vedettiin läpi.

Hyvin vahva Space Alert fiilishän tästä tuli, joskaan ihan niin paljon törmäilyä tässä ei kaksinpelinä ollut, turhan moni kenttä oli jaettu kahteen osaan ja sit oli niitä hetkiä kun satunnaisgeneraattorivihollinen ampuu vaan toiselle puolelle ja toinen pyörittelee peukaloita. Ei ihan yhtä paljon riemunkiljahduksia herättänyt kuin Overcooked, mutta samaan nälkään aivan passeli peli.

Pelikelloon tuli 5,3h Steamin mukaan, jossa ei juurikaan idleä tms. ole, joten aika tarkka aika. 3-4h istuttiin yhteen putkeen paukuttamassa tasot 2-6.

EDIT2:
Ape Out (Epicin ilmaistarjontaa OSA XV)
Tälle päivää tuli sitten tämä vedettyä läpi. Huikeat 1,5h tämän parissa sujahti. 31 tasoa ja alun kangistelun jälkeen alko tasot meneen melkeen järjestään 1-2 yrittämällä läpi. Ihan muutama aiheutti vähän ongelmia. Peli on siis Tapan kaikki / Hotline Miami henkinen mättö, jossa ohjataan Gorillaa. Gorilla voi joko heittää vihollisen tai kaapata sen hetkeksi jolloin vihollinen ampuu yleensä kerran. Vihollisia on useita erilaisia konetuliaseista raketinheittimillä varustettuihin. Pääasiassa vihuja tapetan joko paiskomalla seinään tai sitten käyttämällä jotakin heidän aseista heitä vastaan. Viholliset myös ampuu omia. Apina kestää ehkä 3-4 osumaa kun taas vihut kuolee lähes kaikki yhdestä osumasta tai ainakin yhdestä seinään heitosta. Kentät satunnaisgeneroidaan ja niissä pyritään pääsemään sokkelossa pisteestä A pisteeseen B. Peliä värittää kirkkaat värit sekä rummut, jotka soivat pelin tapahtumiin reagoiden.

Aika nopeasti tähän kuitenkin sit kyllästyy. Ekstra-taso jäi pelaamatta koska... no tulihan tämä jo nähtyä. Nämä on näitä, että ilmaiseksi/bundlessa saatuna saattaa olla positiivinen yllätys, muuten kyl jättäis vähän valjun maun lopulta. Kannattaa katsoa youtubesta pätkä, arvelen, että joillekkin tuo kamerajuttu voi aiheuttaa pahoinvointia ja värien vilkunta päänsärkyä.

 

[arcane]

Syksyn säikyt! Eli jännän äärellä ollaan, tarkoituksena pelailla kaikenlaista kauhua.

Ensimmäisenä oli.... Cold Fear (PC)

Part II: Alone in the Dark (PC)

Klassikko ja esikuva, joka jäänyt pelaamatta.

Huomaa kyllä, että kyseessä on ensimmäisiä survival horroreita ja esikuvana ovat toimineet 80-90 -luvun point'n click -pelit. Esineitä pystyy käyttämään moneen tapaan (käytä, heitä, jätä) ja muutama melko vaikeaselkoinen puzzle, jota sai ohjeista tulkata. Mukana on kasa iki-ihania äkkikuolemia (tipuit rotkoon, koskit väärään asiaan, luit vahingossa Chtulhu fthagn -kirjan ja tulit hulluksi), joista ei varoiteta ennalta mitenkään. Useampi harhaanjohtava esine, jota ei mihinkään tarvitse... ja mikä ihaninta, mahdollisuus softlockata itsensä kolmella tavalla, minkä sitten huomaa joko ennen loppuhuonetta, loppuhuoneessa tai loppuhuoneen jälkeen, josta sitten onkin kaiveltava ohjeista että mitä puuttui. Itse onnistuin softlockaamaan itseni ennen loppuhuonetta, ja koska tallentelin äkkikuolemien varalta usein, olin juuri ehtinyt ylikirjoittamaan sen tallennuksen johon olisi vielä voinut palata. Ei kun alusta! Tosin juoksin samaan paikkaan varmaan alle tunnissa, joten sikäli aika pieni vaiva. Puzzlet sentään niitä paria hämyä lukuunottamatta melko jees.

Ohjaus on äärimmäisen kankea, ja jokainen ominaisuus ja tavarata pitää käydä läpi inventaarion kautta. Että joko valitset taistelun, tai etsit asiaa, tai työnnät. Kuitenkin näppäimistössä on se ~100 näppäintä, niin on melko kumma että pitää pärjätä nuolinäppäimillä ja kahdella (yksi menun avaamiseen, yksi valitun toiminnon käyttöön). Ja juoksussakin pitää näpäyttää ylöspäin nuolta kahdesti, mikä ei edes tunnu toimivan joka kerta. Argh.

Toisaalta hirveästi taitoa ei vaaditakaan, kun pelissä on laskujeni mukaan ehkä tusina vihollista. Muutamat örveltävät zombit jotka komeasti vaan potkitaan ja alakoukulla moukutetaan, ja pari muuta. Enemmän on noita hassunhauskoja yhdestä tappavia loukkuja ja kuolemattomia vihollisia, joita pitää vähän vältellä.

Kovin yllättäen tämänaikainen grafiikka ei enää aiheuttanut minkäänlaisia jännitystä. Yksi vähän jännempi musiikkikappale on ja ympärillä kyllä kuluu kaikenlaista epämääräisiä ääniä, joiden merkityksestä ei aina voinut olla ihan varma.

Noh, hauska kuriositeetti, mutta ei ehkä tarvitse pelata toiste.

 

[Joukahaine]

Division 1 PC,
Nappasin ubisoftin ilmaisjakelusta ja vinkkasin kaverille myös. Yllättävän hyvin tuon parissa viihdytty, 20h näyttää jo pelikello. Myöskin pelissä on aika hyvin elämää ja liikettä johtuen varmaankin tuosta ilmaisuudesta.
Kaverin kanssa menee ja melko varmasti tulee ainakin päätarina vedettyä läpi. Pienenä miinuksena nyt jo ruvennut huomaamaan side questien toiston ja sen, että vihut alkavat kestämään perhanasti lyijyä vaikka on samantasoiset aseet. Dark Zonealla kävästiin vain nopeasti ja turpiin tuli kovaa, täytyy katsoa myöhemmin. Viihdyttävä tekele nyt ainakin hintaisekseen

 

[vetten äärelle istutettu]

Colin McRae Rally 3 (PS2)

Sitä kuvitteli, että rallipelitkin ovat minulle kuolleet nykyisen realismin tai perseilyn perässä menevien pelien myötä. Helpotus tähänkin löytyi menneisyydestä, sillä cmr3 on aivan huikean hyvä ja hauska peli.

Australian ja Espanjan rallit takana ja suomi edessä. Asfalttifysiikat on tässä kyllä aika poskettomat, mutta se tästä tekeekin hauskan. Aikakausi kun pelit olivat huikeita tulkintoja tiukkojen kompromissien säestämä. Erittäin hauskaa puuhaa ajella tätäkin ohjaimella.

Ikäisekseen myös erittäin näyttävä peli etenkin auton yksityiskohtien osalta.


Siinä ollaan lähdössä Espanjan rallin päättävälle yleisö ek:lle


Siinä juhlitaan rallin voittoa erittäin vaikeasta avauspäivästä huolimatta.

Ainoa huono puoli oudot esteet, esim 20cm tikku maassa mihin jysäyttäessään auto pysähtyy kuin betoniseinään

4/5 hauskaa. Ehkä tämä tulee läpi pelattua. Seuraava McRae onkin jo hyllyssä pc:lle, kunhan saa uuden retroprojektin kasaan niin

 

[arcane]

Syksyn säikyt Part III: Clock Tower: The First Fear (SNES)

..uff miten uuvuttava kokemus. Vaikka pidän hidastempoisista point'n clickeistä, niin tämä oli jo liikaa - varsinkin kun sitä point'n clickiä oli melkoisen vähän. Laahaavan hidasta kävelyä huoneesta toiseen parilla slasher-tyylisellä säikytyksellä.

Varmasti osin edelläkävijä ilmestyessään, koska tämähän on jopa aika lähellä viimevuosina ilmestyneitä Until Dawnia ja vastaavia elokuvamaisempia juttuja, jossa valinnat ja muut vaikuttaa siihen kuka kuolee, miten ja missä. Mutta ikäisekseenkin todella kankea. Lyhyt kestokaan ei houkuttele pelaamaan useampaa Endingiä tai juttua nähdäkseen, kun pelaaminen on niin turhauttavan hidastempoista ja epäselvää.

Seuraavaksi voisin harkita vaikka Eternal Darkness, niin tietää saavansa jotain sujuvaa.

 

[perato]

HITMAN (Epicin ilmaistarjontaa osa XVI)
Pääsin piiiitkän odotuksen jälkeen tätä nyt sit pelaamaan ja on kyl positiivisesti yllättänyt. Oikeastaan paljoa tutorialia pitemmälle en oo pelannut, mutta on kyl kaikin puolin ollut toistaiseksi yllätys. Muistaakseni Hitmaneista olen pelannut lähinnä ensimmäistä kahta, joista vain kakkosen läpi, eikä kumpikaan koskaan vakuutanut ja siten tämä sarja on jäänyt pelaamatta. Nyt nämä "uudet" ovat kiinnostaneet etäisesti, mutta en ole jaksanut edes perehtyä, olisiko nämä ostamisen arvoisia. Kakkonen kuitenki oli tarjolla sopivasti HumbleChoicessa ja ykkönen Epicissä niin nyt lähtee molempien läpipeluu.

Ykkösestä tulee heti sellainen olo, että tämä jotenkin on uusien Deus Exien hengenheimolainen, ei siis miljööltään vaan jotenkin siitä "realistiselta" tunnelmaltaan. Tehtävät ja niiden "challenget" yms. vaikuttaa alustavasti todella kivoilta ja se, että tehtävät etenee jatkuvasti tuo tietynlaista "ei voi hioa loputtomiin" asetelmaa. Periaatteessa tehtävät on pelattavissa hyvinkin nopeasti, mutta toisaalta nautintoa tuo kun tekee jollain tietyllä tyylillä ja kukaan ei huomaa mitään.


Cuphead(PC)
Tämä ei näytä koskaan tulevan kovin isoihin aleihin, niin tuskin tulee ilmaisena tai bundleissakaan. Tuli ostettua kesäalennuksista 13€ hintaan. Lähinnähän tuossa tuo graafinen tyyli kiinnosti. Sepäs ei ole sitten myöskään pettänyt. En hirveesti perehtynyt kuitenkaan, etten spoilaantunut, joten tuli vähän yllätyksenä, ettei tämä ole oikeastaan ollenkaan tasoloikka vaan enemmän shmuppi tai jopa lievähkö bullethell. Varsinaista tasoloikkailua tässä ei juurikaan ole, vaan vastassa on pomoja joita ammuskellaan lähes paikallaan pyörien. Osa tasoista on sivuttain eteneviä, mutta harvempi taso on tällainen ja nekin ovat raiteilla eteneviä. Hahmoilla ammutaan siis jatkuvasti ja yritetään pudottaa pomojen HP:t nolliin. Se miksi tätä jaksaa toistaiseksi pelata on juurikin nämä pomojen erilaiset "vaiheet" jossa pomo muuttuu erilaiseksi ja taas väistellään ja jatketaan ampumista. Yllätten peli ei ole ollut ihan niin vaikea kuin oletin, kohtuullisessa ajassa nuo yksittäiset pomot on menneet läpi normalilla, toki jokainen vaatii aikansa, että tutustuu eri vaiheiden mekaniikkaan enkä yhtään tasoa ole päässyt "vahingossa" ensi yrittämällä läpi. Toisaalta joku voinee kyseenalaistaa kuinka mielekäs tuo on, että tasoja käytännössä tavispelaajat joutuu opettelemaan kun vaiheet on niin erilaisia. Vähän samaa henkeä kuin Dark Soulsin pomoissa.

Sinällään ristiriitaiset fiilikset, että tuskin olis kiinnostanut yhtään jos olis joku pikseligrafiikka tai edes "perusgrafiikka". Tämän pelin kantava elementti on itselle tuo graafinen piirrostyyli ja toisaalta kohtalaisen nopeat yritykset, jotka mahollistaa sen, että peliä on mahdollisuus ottaa pienissä erissä.

 

[xarot]

Dark Seed II tuli pelattua läpi. Tästä oli joskus 486:lla jokin Amerikan serkun versio, josta puuttui puheet, videot ja muistaakseni musiikkikin. Kyseessä on siis jatkumo Dark Seed pelille, jota en ole pelannut, mutta lukenut että se oli todella vaikea aikarajoituksineen, äkkikuolemineen ja umpikujineen. Tässä ei onneksi niitä käytännössä ole. Tämä kakkonen on siis Point & Click -peli, jossa päähenkilön mielenterveys on koetuksella ja vaeltaa ns. pimeän maailman ja normimaailman välillä ja pimeällä puolella Muinaiset ovat kaapanneet vallan ja yrittävät päästä pimeältä puolelta läpi valloittamaan maapallo. Tai jotain sinnepäin. Lukioaikojen tyttöystäväkin on murhattu ja tästä alkaa murhamysteerin selvittely. Osallisena pelissä on ollut kuuluisa H.R. Giger, jonka taidetta näkyy läpi koko pelin pimeällä puolella. Alienit, facehuggerit ja Alien nelosenkin supermörkö näyttivät tässä esiintyvän. Alien-fanille taide oli todella hienoa.

Nyt pääsin DosBoxin avulla pelaamaan ehtana Windows 3.11 natiivina tätä, ja kaikki toimi lähes ongelmitta. Windows 3.11 pelien karmivat perufontit ja tekstit näkyivät sellaisenaan pelissä. Muistan että teininä en päässyt tässä käytännössä lainkaan eteenpäin. Nyt 25 vuotta myöhemmin on Point&Click peleistä tuhansia tunteja kokemusta. Olihan se vieläkin todella hankala. Pelissä ei kovin tarkasti esitetä hotspotteja, ja vaikken peliin tarvinnut läpipeluuohjeita, jossain vaiheessa olin pari iltaa täysin jumissa enkä keksinyt mistä kiikastaa. Pelissä itsessään oli ensimmäisen muutaman minuutin walkthrough help-valikoissa, ja tajusin missanneeni yhden esineen joka olisi pitänyt ottaa mukaan heti kättelyssä, mutta surkea käyttöliittymä ei varmaan ihan oikeaan kohtaan ollut osunut vaikka luulin käyneeni jokaisen pikselin läpi. No en tuotakaan luntannut vaan osui vain silmiin esineen nimi ja tiesin heti mistä se pitäisi käydä hakemassa. Toinen ongelma oli ihan perus navigaatio pelin sirkusalueella, kun ei vain tahtonut löytyä oikea kohtaa mistä pääsi siirtymään nurkan taakse.

Pelissä on kohtalaisen rasittava mutta peliin kuitenkin sopiva midi-pimputus taustalla. Peli itsessään on aikamoista edestakaisin sahaamista ja yrittämistä keksiä mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä. Pimeän puolen versio on todella omituinen verrattuna normaaliin ja siellä ei oikein aina keksi mitä pitäisi tehdä ja miten. Osa inventaarioon tavaroista on sellaisia joita joutuu vaan kokeilemaan milloin mihinkin ja välillä yllättyy jos jokin juttu toimii, vaikka peli muuten onkin kohtalaisen looginen. Taustat ovat todella staattisia ja juuri mitään ylimääräistä ei voi tehdä. Animaatiot ovat todella nykiviä ja karmivia ihan päähenkilöstä lähtien, mutten antanut sen juurikaan haitata. Ysärin FMV:tä pahimmillaan.

Vaikka peli ei kovin kummoiselta kuulosta niin juoni piti otteessaan eikä tätä voinut millään lopettaa ennen lopputekstien näkymistä ruudulla. Tunnelma on ajoitain todella painostava ja odottavainen, että jotain karmivaa kohta kuitenkin tapahtuu. Mikäli pelin taide kiinnostaa, kannattaa vilkaista YouTubesta jokin läpipeluu, koska H.R. Giger ei taida olla kovin moneen peliin vaikuttanut.

Näin 286-aikakaudella pelaamisen aloittaneena itseä ei kyllä haittaa pätkääkään vaikka peli pyörisi vaikka tuossa viime vuosituhannen Windowsissa jos se on riittävän hyvä ja kiinnostava. Näin siis kuriositeettina uusimpia näytönohjainkeskusteluita lukiessa.

That Time H.R. Giger Teamed Up For A Series of ‘90s Horror Games

We cross over to the world of ‘Dark Seed,’ a creative, if not problematic, point-and-click horror game that used the art of H.R. Giger for inspiration. “These nightmares are giving me a mean headache.” Game development can be grueling for tiny independent companies, especially when they’re just...

bloody-disgusting.com

 

[Sgt.barnes]

Days Gone vei pitkään kun teki kaikki sivutehtävätkin. Vähän alko toistamaan itteesä ja mielenkiinnoton loottaus. Silti Far Cry pelisarjan ystävänä viihdyin oikein mukavasti. Hardilla pelasin ja silti kuolemia ei alun jälkeen kovin usein tullut.

Vielä olisi 15 hordea jäljellä jos ne jaksaisi vielä koluta

 

[Agro-Jack]

Mad Max tuli viimein pelattua juoneltaan liki läpi, viimeinen tehtävä tekemättä sekä jotain sivutehtäviä että muuta grindaamista. Ehkä viitisen vuotta on yhteinen matka kestänyt tämän kanssa. Madmax on ollut se peli, minkä valitsin kun jotain tekisi mieli pelata muttei tee mieli perehtyä jälleen jonkun pelin kontrolleihin.
Tappelut on sitä perus WB-peliä, lyö, turju, väistä. Tehtävät noudattaa samoja peruskaavoja, periaatteessa liian simppeli peli, että siitä saisi tykätä. Pelin yksinkertaisuus on sekä kantava että kampittava voima. Ohjaintoiminnot tulee selkärangasta ja iltasella voi käydä vähän aavikolla kolhimassa muiden autoja ja myllyttämässä klanipäitä. Pitemmän päälle alkaa pelin hiekka maistua hampaissa ja kaipaa jo jotain muuta.
Vähän kalpeaksi veti loppu, leffoihin nähden ei tosin mitään odottamatonta. Vielä tämän pariin tullee palattua, auton virittely on sen verran mukavaa tässä pelissä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Rallipelejä

PS4:llä kävin testailemassa pariakin haltuuni päätynyttä rallipeliä PS2:n Colin McRae Rally 3:n jälkimainingrissa ja kuten nykypelit muutenkin, vakavaa ja jäykkää paskaa enkä nauttinut hetkeäkään, toisinkuin cmr3 jonka pelasin läpi hymyssä suin.

Pelit olivat WRC7, joka oli niin paska ainakin pädillä, että ihmettelen miten tuollaista roskaa on koskaan saatu edes myydä. Kamera ja auto heiluu kuin huvipuistolaitteissa eikä tiehen saanut yhtään mitään tuntumaa.

Toinen oli Dirt Rally 2. Ratilla ja polkimilla olis varmaan ihan jees, mutta pädillä totaalisen pelikelvoton kasa höyryävää. Tiehen sentään sai jonkun kontaktin tässä. Eli ei ollenkaan hauskaa puuhaa tämäkään.

Näiden "pettymysten" jälkeen lähdin testaamaan vielä PS2:lla yhtä peliä, WRC World Rally Championship vuodelta 2001 ja tämä on huomattavasti lähempänä moderneja sukulaisiaan. Pelaaminen ei ole hauskuudessa edes samalla planeetalla cmr3 kanssa, mutta tämä on sentään pädillä ajeltavissa.

 

[DädiFinn]

Dark Messiah of Might And Magic (PC)

Bongasin tämän Aliarvostetut pelit / hidden gems topicista, ja sittemin youtubesta poistunut videon antoi mahtavan kuvan pelistä. Potkitaan porukkaa portaista, leikitään taioilla, tiputellaan kynttelikköjä päälle, aiheutetaan kaikenlaista tuhoa ympäristöllä.

...ja silloin kun peli toimii, niin se on ihan miellyttävä pelata. Mutta videosta antoi harvinaisen ruusuisen kuvan, jota todellisuus ei oikein vastannut. Eräässä arvostelussa kuvattiin äksöniä mahtavaksi ja miekkailua toimivaksi, mutta tämäkään ei oikein täsmännyt. Minun pelikokemukseni oli ihan uskomattoman buginen, erityisesti taistelun osalta. Puolet aikaa miekkailustani vain sivalsi vihollisien läpi tai ohi, tekemättä mitään. Jos koetin tapattaa ansoihin tai vaikkapa sillä heiluvalla kyntteliköllä, niin fysiikkamoottori heitti häränpyllyä ja ei tehnyt mitään. Olisi vissiin pitänyt ottaa screenshotti, kun tiputan monen huoneen korkuisen patsaan ja sen alle jää kolme zombia, jotka.... jatkoivat kävelemistä ja kannattelivat sitä patsasta päällään.

Dedikoitu potkunappi ei juuri vihollisia hidastanut, tai he ottivat ehkä askeleen taaksepäin. Paitsi jos takana oli rotko, portaikko tai piikkejä, niin kuin maagisesta iskusta viholliset vaihtuivat ragdolleiksi ja lensivät suoraan kuolemaansa tai kompuroivat portaita alas. Peli ei tuntunut lainkaan dynaamiselta, vaan kuolemanloukut ikään kuin magneettina vetivät potkun uhreja puoleensa. Ja miksipä sitä areenalla sitten juosta ympyrää ja yrittää hienoa taistelupiruettia, jos kaikki 10 vihollista voi vaan vuorotellen potkia samaan piikkiseinään yksi toisensa jälkeen?

Puolivälissä tasosuunnittelu oli myös sitä parasta mitä pelit tarjoavat, eli pimeää viemäriä joka on täynnä hämähäkkejä ja muita pieniä vihollisia, joihin tuo jo valmiiksi todella kehno osumanrekisteröinti toimi vielä vähän kehnommin. Meinasin jättää kesken jo tuossa vaiheessa, mutta jotenkin oli fiilis, että pitää tämä pelata loppuun, kun ajoittain oli kuitenkin ihan hauskaa. Sikäli huvittavaa, että minulta parhaiten onnistui sneakkailu, jota eräs youtube-arvostelija pohti rikkinäiseksi. Ilmeisesti hän vain teki saman virheen kuin minä, eli yritti sitä CTRL-napilla (kyykky), kun peli pyytää hiiviskelemään ALT-napilla (kävely)...

Kaatuilua sai kestää suurinpiirtein jokaisessa latausruudussa ja joskus tallennuksia ladatessa. Erityisesti viimeinen chapteri oli jatkuvaa hyppimistä työpöydälle, valehtelematta varmaan 15 kertaa kaatui pelkästään vikassa chapterissa. Kaikkia muitakin bugeja oli, mm. pääsin käyttämään pelin vahvinta miekkaa melko kauan vaikka se ei olisi pitänyt onnistua. Laatutuote. Enhän vain missannut jotain kaikkea korjaavaa fanipatchia?

Melko vaaleanpunaisten lasien läpi tätä pitää katsoa, tai sitten tein jotain todella väärin. Onneksi en juuri euroa enempää maksanut. Ainakin vahvisti näkemystäni siitä, että FPS meleetaistelu ei toimi tai tunnu hyvältä, vaan on aina tunnotonta sinnetänne huiskimista.

Kuulostaapa oudolta nuo viat. Voisko johtua yhteensopivuusongelmista? Pelasin itse julkaisun aikaan useamman kerran läpi ja ei mitään tuollaisia ongelmia ollut silloin. Mahtava peli, harmi kun ei ole jatkoa saanut.

 

[vetten äärelle istutettu]

Max Payne (PC/Steam)

Kauan aikaa ollut "pitää pelata" listalla. Edellisen kerran pelannut julkaisun tienoilla olikohan se syksyä 2001, eli siitä on joka tapauksessa aikaa.

Pari tuntia vierähtänyt ja aivan uskomattoman hieno peli. Onneksi alotin, kyllä maistuu. Ei tästä ole vielä oikeastaan mitään huonoa sanottavaa.

Win10 x64:llä vaati fanifixin että äänet toimii, mutta muuten ei ongelmia.

10/10


E:

Saisivat kaikki pelintekijät pelata tämän muistinvirkistykseksi. Ei ole tämän pelin lisäksi edes aseiden tasapaino samalla tasolla kuin tässä. Normaalisti on aseet hyvä, parempi, paras ja tässä jokainen ase on hyvä ja jokaiselle on käyttötarkoituksensa ja pelaaminen on kauttaaltaan todella hauskaa. Tarina ja sen kuljetus peliviihteeseen aivan täydellinen kaikella tapaa.

Edes Remedyn tämän jälkeiset pelit eivät pääse missään mielessä tämän tasolle. Etenkin pelattavuus ollut tylsää ja monotonista puurtamista siinä missä tämä on äärettömän viihdyttävä pelattava ja toimis irrallisena pelinä ilman loistavia tarinallisia puitteitakin.

11/10

 

[Spotty]

Star Wars: Knights of The Old Republic I & II


Tuli pelattua ykkönen viime vuonna ja siitä nautittuani päätin pelata nyt kakkosenkin. Star Wars faneille pakkopelejä ja BioWaren kulta-aika kyllä paistaa molempien pelien käsikirjoituksesta läpi. Eli hyviä RPG pelejä myös muille. Hieman Dragon Age I vibat sai pelatessa, lähinnä tuosta oman partyn kasaamisesta pelin aikana. Pelin aikana eri hahmoja liittyy joukkoosi ja jokaiselle planeetalle valitset kaksi mukanasi.

Vaikka iän näissä kyllä huomaa, oli molempia oikein mukava pelata. Hahmon luonti on monipuolista ja harvassa pelissä yhtä hyvin toteutettua, erikseen hahmon "kykykategoriat" ovat;

• Attributes: Vain harvoin saatavia "luonnepisteitä" (mm. Strentgh, dexterity, intteligence, jne)
• Abilities: Joka levelillä saatavia skillpointseja (joita saa lisätä kategorioihin kuten computer skill, "lockpicking", persuade)
• Feats: Niitä varsinaisia kykyjä, laidasta laitaan, kuten aseenkäyttöön tai armoriin vaikuttavia. Lähes jokaisessa on kolme eri tasoa.
• (Force) Powers: Ja itse perinteisiä "jedivoimia". Lähes jokaisessa on kolme eri tasoa.

Taistelumekaniikka toimii D&D tyyppisellä d20 noppaperiaatteella. Jokaista hyökkäystä/puolustusta/toimintoa varten peli heittää d20 noppaa ja päättää onnistumisen. Näihin voi sitten vaikuttaa eri skilleillä ja itemeillä. Itemeitä pystyy parantelemaan craftayksellä ja pelin voi pausettaa taistelun aikana, jolloin voit vaihdella hahmoa ja käyttää kykyjä/voimia.


Näistä kahdesta ehdottomasti ykkönen oli parempi. Juoni oli erittäin hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Jatko-osa taitaakin olla "kuuluisa" siitä, kuinka kehitystiimiltä loppui sekä aika että rahat kesken kehityksen ja moni asia jouduttiin jättämään auki. Peliin onkin saatavilla modi, joka palauttaa paljon leikatusta sisällöstä takaisin peliin (ei tullut testattua).

About 30+ tunnin seikkailuja molemmat.
Star Wars fanille: I 9/10, II 8/10
Muille: I 8/10, II 5-6 7/10

 

[xarot]

Streets of Rage 4

Streets of Rage 2 varmaan yksi top-10 konsolipeleistä koskaan ja etenkin Mega Driven parhaimmistoa. Ykkönen säväytti aikoinaan kaksinpelinä niin että oksat pois, ja kakkonen vielä paransi siitä hurjasti. Nyt tuosta on kulunut noin 25 vuotta kun myin Mega Driven pois.

Iskeehän tämä uusi nelonen "edelleen" kuin miljoona volttia. Grafiikkatyyli sopii peliin mainiosti, musiikit ovat mahtavat, peliä on yksinkertaisesti todella hauska pelata ja siihen pääsee sisään per heti jopa näppiksellä. Ei oikein enää tämmöisessä pelissä kovin hyvin pärjää neljännesvuosisadan jälkeen, ja nyt on ehkä puolet vasta pelattu läpi ja kuoltu useasti. Axelilla pelaaminen tuntui kohtalaisen vaikealta joten piti vaihtaa Blazeen. Jokin pätsi tuohon oli tullut myös että Axel olisi vähän parempi hahmona. Aikoinaan taisi tulla kakkonen vedettyä vaikeimmalla läpikin tai ainakin todella pitkälle. Alun salilla viihtynyttä komisaariota vastaan tappelu oli todella hauskaa.

Pitää kaivella josko joku kaveri innostuisi tästä pelaamaan kimpassa. Harmi vaan, että vaimo ei siedä kuunnella näppiksen Keys of Ragea öisin.

 

[xarot]

Kuulostaapa oudolta nuo viat. Voisko johtua yhteensopivuusongelmista? Pelasin itse julkaisun aikaan useamman kerran läpi ja ei mitään tuollaisia ongelmia ollut silloin. Mahtava peli, harmi kun ei ole jatkoa saanut.

Itsekään en muista kyseisestä pelistä isompia ongelmia julkaisun ajalta, kuin että loppupomossa se taisi kaatua muutaman kerran. Muita ongelmia ei ainakaan enää muista.