Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

[Vertigo]

Auringon hiukkassätelyltä voi suojautua todennäköisesti parhaiten magneettikentällä kuten Maa tekee. Sen ei tarvitse olle edes kovin voimakas, mutta se pitää saada melko laajalle alueelle. Se vaatii paljon sähköä ja painavia käämejä jotka ovat ongelma toistaiseksi. Gamma- ja röngtensäteilyä vastaan avaruusasemilla toimii ainakin jotenkin polyeteeni ja vesi. ISS:llä kaiketi on muovinen vesitankki, jolla on vuorattu joku tila mihin henkilökunta pääsee hätätilassa. Varaukselliset hiukkaset on helpompi pysäyttää kuin läpitunkevat gamma- ja röngtensäteet. Aurinko tuottaa tasaiseen tahtiin ionisoivaa sätelyä, eikä siinä varmaan ole suuria heittoja. Pahemmat säteilytällit ovat harvinasempia, mutta jos osuu kohdalle niin kyllä siinä ehtii grillaantua hetkessä. Muutama kuukausi ennen Apollo 17 lentoa oli erityisen voimakas cme, joka olisi tehnyt pahaa jälkeä miehistölle. Siinä alumiinitölkissä ei ollut tietenkään mitään suojaa. Sama kuin olisi käyttänyt sateenvarjoa.

Planeetan tai kuun kokoiselle objektille magneettikenttä tosiaan on varmaan tehokkain suoja hiukkassäteilyä vastaan(ilmakehän lisäksi), mutta se ei välttämättä ole paras avaruusaseman suojaksi kun sellaisen järjestäminen saattaa olla aavistuksen hankalaa. Varautunut hiukkassäteily (mitä CMEt on) pysähtyy kyllä jo suht ohueenkin aineeseen, mikä lienee avaruusaluksen/aseman suojaamiseen aavistuksen helpompi järjestää.

Polyetyleeni ja vesi (ja muut paljon vetyä sisältävät aineet) toimii hyvin neutronisäteilyä vastaan, mutta röntgen- ja gammasäteilyä vastaan tarvitaan jotakin tiheää matskua(lyijy) ja/tai paksusti jotaki kevyempää ainetta(vesi, betoni).

Myös ionisoivan säteilyn käsite on vähän häilyvä, sähkömagneettinen säteily ultravioletista ylöspäin on sellaista, mutta sellaiseksi lasketaan myös alfa- ja beta-säteily, jotka ovat hiukkassäteilyä. Aurinko tuottaa elektromagneettista ionisoivaa säteilyä tasaiseen tahtiin, flareissa energiaa kai usein vapautuu myös röntgen aallonpituuksilla hetkittäin enemmän, mutta se ei varmaankaan maapallon etäisyydellä ole merkittävästi normitilannetta pahempi.

Alumiinifoliosta tehty "sateenvarjo" on kuitenkin huomattavan paljon tyhjää parempi. Tosin en tiedä mitä Apollon elektroniikat olisi tykännyt tommosesta voimakkaahkosta hiukkassäteilystä...

 

[Wasabrod]

Muistan joskus lukeneeni, että kuuperästä saataisiin melko hyvä suoja avaruuden säteilyä vastaan. Eli periaattessa asuintilat vois kaivaa monttuun ja metrin paksusti kuun pintamatskua päälle olisi hyvä ja halpa suoja

 

[Shred]

Olisi helkkarin hinenoa jos kuun laavatunneleita saataisiin joskus hyödynnettyä pysyvän tukikohdan luomiseen.
Vaatisi tietenkin paljon infraa ja aivan uutta rakennussuunnittelua tuollaisen projektin toteuttamiseen.

 

[finWeazel]

Tunnelointikone palasiksi, kohteeseen, robot kasaa ja eikun kovaa ajoa. Paikallisesta materiaalista pitäisi tosin kehitellä pinta tunneleihin etteivät romahda/ropise kuuta/marsia niskaan

 

[Puhelinkoppi]

Planeetan tai kuun kokoiselle objektille magneettikenttä tosiaan on varmaan tehokkain suoja hiukkassäteilyä vastaan(ilmakehän lisäksi), mutta se ei välttämättä ole paras avaruusaseman suojaksi kun sellaisen järjestäminen saattaa olla aavistuksen hankalaa. Varautunut hiukkassäteily (mitä CMEt on) pysähtyy kyllä jo suht ohueenkin aineeseen, mikä lienee avaruusaluksen/aseman suojaamiseen aavistuksen helpompi järjestää.

Polyetyleeni ja vesi (ja muut paljon vetyä sisältävät aineet) toimii hyvin neutronisäteilyä vastaan, mutta röntgen- ja gammasäteilyä vastaan tarvitaan jotakin tiheää matskua(lyijy) ja/tai paksusti jotaki kevyempää ainetta(vesi, betoni).

Myös ionisoivan säteilyn käsite on vähän häilyvä, sähkömagneettinen säteily ultravioletista ylöspäin on sellaista, mutta sellaiseksi lasketaan myös alfa- ja beta-säteily, jotka ovat hiukkassäteilyä. Aurinko tuottaa elektromagneettista ionisoivaa säteilyä tasaiseen tahtiin, flareissa energiaa kai usein vapautuu myös röntgen aallonpituuksilla hetkittäin enemmän, mutta se ei varmaankaan maapallon etäisyydellä ole merkittävästi normitilannetta pahempi.

Alumiinifoliosta tehty "sateenvarjo" on kuitenkin huomattavan paljon tyhjää parempi. Tosin en tiedä mitä Apollon elektroniikat olisi tykännyt tommosesta voimakkaahkosta hiukkassäteilystä...

Sen ajan elektroniikka oli niin karkeaa, että se kesti paljon kovempaa kuritusta kuin nykyinen. Esimerkiksi Voyager 2 toimii vieläkin 50 vuoden jälkeen. Myös Marsissa olevat Spirit ja Opportunity kestivät ällistyttävän kauan, eikä matka päättynyt elektroniikkaan vaan virran loppumiseen ja hiekkaan jumitumisen. Avaruuselektroniikka on muutenkin aivan eri kamaa kuin muuten. 4nm prosessorit eivät kauaa menesty säteilyssä.

 

[vindicator rapeto]

Sen ajan elektroniikka oli niin karkeaa, että se kesti paljon kovempaa kuritusta kuin nykyinen. Esimerkiksi Voyager 2 toimii vieläkin 50 vuoden jälkeen. Myös Marsissa olevat Spirit ja Opportunity kestivät ällistyttävän kauan, eikä matka päättynyt elektroniikkaan vaan virran loppumiseen ja hiekkaan jumitumisen. Avaruuselektroniikka on muutenkin aivan eri kamaa kuin muuten. 4nm prosessorit eivät kauaa menesty säteilyssä.

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

 

[Puhelinkoppi]

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

Systeemit suunnitellaan niin, että aivan kaikkea voi säätää ja ohjailla. Usein luotaimissa ja satelliiteissa on ainakin kriittiset järjestelmät kahdennettu. Mutta jos yhteys toimii, niin jotain voidaan tehdä kun osaa hommansa. Junon kuvat Jupiterista ovat kyllä omaa luokkaansa. Koomista kyllä, että Nasa ei alunperin aikonut edes laittaa kameraa Junoon. Pitivät sitä jotenkin turhana, se laitettiin mukaan että "saadaan kansalaisille kuvia nähtäväksi". Tutkijoita ei kuvat tietenkään kiinnostaneet...

Voyageria on myös jotenkin fiksailtu. Nasalla joutuivat kaivamaan vanhat speksit esiin, ja ihmiset jotka ovat aikoinaan kirjoittaneet ohjelmia siihen, ovat olleet eläkkeellä jo vuosikausia. Voyager 2 on niin mielenkiintoisella alueella, että Nasa koittaa saada siitä kaiken irti. Sitkeä härpäke. Signaalilla kestää 24h saavuttaa Maa.

 

[Tonnin Seteli]

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

Lähteen lähde kertoo, että viaksi oletettiin kenties säteilystä vioittunutta kameran tehonlähteen jänniteregulaattoria, ja se saatiin tekohengitettyä käyttämällä kameramoduulin lämmitintä. Sinänsä tämä on jännittävää, mutta kuulostaa annettujen tietojen varassa paljon vähemmän monimutkaiselta kuin @Puhelinkoppi mainitsemien Voyagerien etäfiksaukset. Sitähän en sitten tiedä, mitä kaikkia komplikaatioita helpommalta kuulostavassa operaatiossa voinut ja onko tarina vain kerrottu vähemmän dramaattisesti.

Jaan kyllä näkemyksesi siitä, että tarina on huikea. Yksi suuri hienous on nähdäkseni siinä, jos korjaus tai ongelman ohitus, vaikka vaikea onkin, onnistuu lopulta paikallisen fysikaalisella tasolla ajatellen vähän samalla neukkulaisella karkeudella kuin nykivän Ladan kojelautaan nyrkillä lyöminen, oikuttelevan näytönohjaimen pakastaminen/uunitus tai huonoksi rapistuneen lyijyakun kolhiminen vielä hetkeksi eloon.