CLAIR OBSCUR EXPEDITION 33 * RPG vuoropohjaisella taistelulla * PS5, Xbox Series X/S & GP, PC * GOTY?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JouBqa
  • Aloitettu Aloitettu
Mutta myös, olen jo vanha ja raihnainen, kun yli kun ikää jo 2x nuorempien pelaajien verran.. Ei ole refleksit enää samat, kuin oli 18v.. Katsoin yhden youtube-videon jostain Verso buildilla levelauksesta, ja sitten päätin, että tähän en ryhdy ja menin vaan Lumiere. Se maailma, joka on saatavilla Act III:ssa on yllättävän laaja ja ihmeellinen, mutta ei ole tarpeellinen juonen kannalta 😐

Siinä muuttuu koko pelin luonne kun saa damage cap:n pois. Ei se ole niinkään levelausta, vaan sitä että mätetään luminoilla ja buffeilla kertoimia. Sitten saa 4 miljoonan damaget ja suunnilleen jokainen isompikin bossi on iskettävissä kanveesiin yhdellä iskulla.
 
Edellinen jrpg oli FF8 orggis pleikkarilla. Genre kiinnostaa hyvin vähän, anime aestetiikka ei ollenkaan. Otin game passin uuden Doomin takia ja kun oli pari päivää aikaa julkkariin, ajattelin testata tätä jonkun tunnin ja sitten antaa olla. Varmaan sen alun jälkeen taistelusysteemi olisi voinut olla kivi paperi sakset ja silti peli todennäköisesti tullut pelattua läpi. Ei oo vielä kerenny Doomia asentamaan.

Simo voitti ja luovutin, liian raskas tappelu ilman jotain rikkinäistä buildia omille taidoille. Tietysti joku korealainen on kaatanut jo pelkillä parryilla tuonkin...

 
Nonnih, läpi meni tuossa hetki sitten, aika tasan 29h pelikellossa. Loppua kohden en juuri jaksanut enää noita sivuhommia hirveästi tehdä, koska tuli todettua että ne on 90% tappelua ja 10% minimaalista loredroppailua tms. Toki kumppaniquestit tuli tehtyä kun niissä oli sentään jotain stooriakin. Pistin tosiaan vaikeustason hyvin pian alun jälkeen stoorille ja kun totesin, että silläkin tuo idioottimainen QTE-paska pilaa koko kokemuksen, asensin vielä Disgustingly Easy Dodge And Parry - modin (onneksi nykyään gamepass-pelejäkin voi modata!). Tämän avulla pelin maailman tutkiskelusta ja tunnelmoinnista pystyi taas nauttimaan, tosin sitten jossain vaiheessa kun tuli gradient parryt ja hyppyväistöt mukaan (joihin tuo modi ei tee mitään) ja meinasi alkaa taas vituttamaan, mutta sitten löysin onneksi niillekin modin.

Monesti varmaan ajatuksena on, että yhdistämällä kaksi asiaa, saadaan molempien parhaat puolet, mutta yleensä lopputuloksena on kuitenkin se, että yhdistetään lähinnä kahden asian huonot puolet, eikä mitään hyviä. Niin kävi tässäkin. Taistelun vuoropohjaisen osan elementit oli äärimmäisen köykäisiä ja on kyllä vaikea nähdä, miten pelistä saisi edes teoriassa poistettua tuon idioottimaisen nappien painelun, koska sen jälkeen taistelusysteemiin ei ihan hirveästi sitten mitään jäisikään, koska varsinkin loppua kohden homma nojaa täysin siihen, että painat oikean väristä nappia oikeaan aikaan. Noh, turhapa tuosta on enempää, jotkut ilmeisesti tuostakin on tykännyt ja onneksi tuon sain modattua pääosin pois.

Yleisesti

Plussat
+ Kiehtova maailma (varauksin, spoilerissa lisää)
+ Hyvät musikit
+ Hienon näköinen

Miinukset
- Taistelusysteemi oli veristä visvaripulia
- Kohtuullisen raskas peli, siihen nähden että graafisesti ei kuitenkaan mitään erityisen ihmeellistä tapahtunut
- Varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla alkoi kaatuilemaan kohtuullisen säännöllisesti

Sitten tuosta tarinasta. Edessä massiivisia spoilereita, jotka lukemalla luultavasti pilaat koko pelin itseltäsi, joten ei kannata lukea jos aiot pelata tai et ole vielä pelannut peliä läpi asti:

Osasin arvata, että Gustave luultavasti kuolee varsin pian pelin alussa, koska Charlie Cox on kuitenkin kohtuullisen iso Hollywood-starba ja häntä ei näkynyt oikein missään pelin promovideoissa tai muissa. Harmi sinänsä, koska hän oli pelin ylivoimaisesti pidettävin hahmo, enkä hänen korvaajaansa Versoon koskaan oikein mieltynyt samalla tavalla. Hieman häiritsevästi molemmilla hahmoilla käytettiin samaa MoCap näyttelijää / animaatioita, joka näkyi varsinkin muutamista maneereista todella selvästi, mutta tämä saattoi toki olla tarkoituksellistakin, kun huomioidaan että Gustave oli enemmän tai vähemmän vara-Verso pelin pilipalimetametanarratiivissa.

Eli tosiaan, tökkäsi kyllä tuo Act II:n lopun "se olikin vain unta!" - switcharoo kyllä ihan totaalisesti ja vähän vei kyllä maun koko peliltä, vaikka jotain sen suuntaista osasikin alkaa jo odottaa. Jatkoin Act III:n pelaamista siinä toivossa, että tulisi vielä joku tupla-switcharoo, koska en voinut uskoa, että varsinkin näin paljon suitsutusta ja ylistystä kerännyt peli voisi oikeasti typistyä pelkkään "lol se oli vaan unta" - meemiin, mutta niin se vaan meni.

Se vaan nyt on jokseenkin aina aika paska tarinankerrollinen keino, vaikka sen kuinka kuorruttaisi vertauskuvilla tai kerronnan tasoilla. Tässäkin se johti siihen, että ensin käytetiin hirveästi aikaa Lumieren maailman, hahmojen, historian ja tapahtumien pohjustamiseen ja sitten vedettiin matto koko homman alta. Vittuiluna päälle vielä "hyvä loppu" on se, jossa Verso tuhoaa koko paskan, eli nyt koko pelin kaikki tapahtumat oli vain sama lopputulos, kuin että kaikki Lumieressä olisivat vaan kaivelleet napojaan kunnes mittari monoliitilla menee nollaan.

Joo, tajusin kyllä, että pelin pointti oli menetyksen, surun, luopumisen ym. käsittely, mutta loppuviimein peli ei sanonut mistään näistä mitään erityisen omaperäistä, saati edes mielenkiintoista, siinä missä tuo alun peruskonsepti koko ajan nuorenevasta väestöstä ja tutkimusretkistä magian paskomalla mantereelle oli se kiehtovin juttu, josta olisi riittänyt vaikka kuinka helkkaristi ammennettavaa. Loppupeleissä premissi oli kuitenkin täysin yhdentekevä kokonaisuuden kannalta.
 
Viimeksi muokattu:
Joku oli pelannut läpi käyttämättä yhtään parrya/dodgea mutta se vaatii toki build mestaruutta
Mielestäni en ole spoilannut mitään. Välttelen tageja ja spoilaamista.

Nyt olen juuri päässyt Sirenestä. Siellä opin, että dodge/parry ei ole päälleliimattu ominaisuus, se on niinkuin koko taistelumekaniikan ydin, sitä pidemmälle mennään. Parryn epäonnistuttua tuolla pomolla alkaa dominot kaatua ja koko homma kaatuu kasaan. Ei ole mahdollista päästä läpi tuota pomoa, jos ei osaa parryä. Sitten taas parry/dodge automatisointi tappaa täysin vaikeustason, kun ei ne tee viholliset damagea, jos se onnistuu joka kerta. Lisäksi saa countereita koko ajan sisään ja edes Story-vaikeustason haaste puuttuu...

--

Tämä ei ole vuoropohjainen peli ja dodge/parry on pakko osata. Sanoo menut ja tutoriaalit mitä vaan.
En ole mikään parry-mestari mutta aika perusjuttu on että liikkeessä on wind up ja sillä hetkellä kun se lähtee pelaajaa kohtaa painaa parryä. Useissa hyökkäyksissä kuuluu myös jonkin sortin viuhkaus-ääni sillä hetkellä jota voi yrittää kuunnella
 
Joku oli pelannut läpi käyttämättä yhtään parrya/dodgea mutta se vaatii toki build mestaruutta

Mitä hittoa se tekee Sirenellä, kun porukka on kokonaan hurmattu? Onko siihen mennessä edes mahdollista saada Anti Charm Pictoa?
 
Jos on ongelmia Mask Keeperissä niin
varmista että olet käynyt ensin tappamassa kaikki mask-bossit siltä alueelta. Olikohan niitä kolme tai neljä.
Jaahas, nyt tuntuu siltä että ainakin normaalilla vaikeustasolla tuli seinä vastaan. Levelin 35 tyypeillä en pääse millään Mask Keeper nimisestä pomosta. Toisaalta alkaa motivaatiokin olla poissa, kun en yhtään pääse sisälle pelin taistelusysteemiin. Tässä tuntuu yhdistyvän kaikki vuoropohjaisen ja reaaliaikaisen taistelun huonoimmat puolet. Juoni on kyllä ollut ihan hyvä tähän mennessä, joten ehkä voisi harkita jotain modia parryn ja dodgen ajoitusten helpottamiseksi. Ei vaan jaksa alkaa opettelemaan ulkoa jokaisen vihollisen liikkeitä. Kaikilla on liikkeissä erilaisia hämäyksiä, joiden takia ajoitukset on ihan arpapeliä.
 
Anti Charm Pictoksesta:
Kyllä, se löytyy jostain sieltä kentästä missä Serene on.

Aivan, sori, en huomannut, että se on mahdollista saada tappamatta loppupomoa. Sillähän tuosta pääsee. Sitä varten pitää kuitenkin tappaa haastava vihollinen. Itse tapoin tuon vasta Sirenen jälkeen. Itse asiassa, olin joku 5 leveliä vielä tuolla mestoilla grindaamassa, kun ei tuntunut rahkeet riittävän Visages.

Sitten menin Visages , lukematta/katsomatta ohjeita - ja tapoin yhden maskin ja sitten pomon. Niitä maskeja ei saa tappaa jälkikäteen, niin jäi sitten pari maskia tappamatta :(
 
Myynnit nousevat:



Kyllä tämä on todella vahvasti minun tutkassani kun/jos loppuvuodesta alkaisi tuo backlog helpottamaan pelien suhteen!
 
Hassua kuinka paljon tuota parrya ja dodgea täällä kritisoidaan. Tarinan lisäksi juuri tuo taistelusysteemi oli se mikä koukutti itseni heti peliin. Mielestäni tuossa nyt ei mitään timanttisia refleksejä vaadita, vaan pitää osata lukea sitä vastustajaa ja sen mukaan ajoittaa ne parryt. Jos taistelu olisi ollut vain vuoropohjaista ilman parryja, niin olisin kyllä kyllästynyt todella nopeasti taisteluihin.
 
Hassua kuinka paljon tuota parrya ja dodgea täällä kritisoidaan. Tarinan lisäksi juuri tuo taistelusysteemi oli se mikä koukutti itseni heti peliin. Mielestäni tuossa nyt ei mitään timanttisia refleksejä vaadita, vaan pitää osata lukea sitä vastustajaa ja sen mukaan ajoittaa ne parryt. Jos taistelu olisi ollut vain vuoropohjaista ilman parryja, niin olisin kyllä kyllästynyt todella nopeasti taisteluihin.
Tästä täysin samaa mieltä. Toi juurikin mukavan lisämausteen ja osallistamisen taisteluihin. Eikä mitenkään mahdottomia superkykyjä vaatinut..
 
Hassua kuinka paljon tuota parrya ja dodgea täällä kritisoidaan. Tarinan lisäksi juuri tuo taistelusysteemi oli se mikä koukutti itseni heti peliin. Mielestäni tuossa nyt ei mitään timanttisia refleksejä vaadita, vaan pitää osata lukea sitä vastustajaa ja sen mukaan ajoittaa ne parryt. Jos taistelu olisi ollut vain vuoropohjaista ilman parryja, niin olisin kyllä kyllästynyt todella nopeasti taisteluihin.

Pääkritiikki minulla on se, että tätä myydään vuoropohjaisena JRPG:nä, tms.. Ei se ole, kun tuo pitää hallita.

Lisäksi aloitin pelaamisen viikonloppuna, niin oli muutama olut alla , ennenkuin vaihdoin vaikeustason Storylle, josta en sitä koskaan nostanut takaisin - kun kuolin sekin päällä. Ja kun tulin kirjoittelemaan tänne, kaksi käyttäjää kertoi käyttävänsä modia, joka takaa täydelliset parryt koko ajan. Se tuntuu nyt jo huijaukselta.

En minä sitä pelistä poistaisi, nyt pelin läpäistyäni. Sanoisin vaan selkeämmin, että se on taistelujärjestelmän ydin. Ehkä sen verran tekisin, että meille vanhoille pelaajille olisi mahdollisuus ottaa vähän helpompi parry/dodge ajastus, mutta pitää muu vaikeustaso ennallaan.

--

..ja juu, minulla on viimeisimmät kuolemat sitä, että en vielä osannut lukea vastustajaa - ja ensimmäinen yritys oli vähän sen tuntemaan oppimista. En nyt muista, mikä vihollinen, mutta vieläkin on TUM-TUM-AMPUU selkärangassa, kun se ensin kaksi kertaa latasi - ja sitten rysäytti , niin piti siinä toisen latauksen jälkeen painaa ja itse äänen perusteella tein..

Parry/dodge onnistuu paljon paremmin, kun töiden jälkeen täysissä sielun ja ruumiin voimissa pelaa, ja sitähän harjoitellaan koko peli. Valitukset vähenee loppua kohti, kun on treenannut :)

Ehkä nyt suurempi valitus on siinä, että vikat kentät on niin pitkiä, että ei niitä läpäise töiden jälkeen yhdessä illassa.
 
Pääkritiikki minulla on se, että tätä myydään vuoropohjaisena JRPG:nä, tms.. Ei se ole, kun tuo pitää hallita.

Lisäksi aloitin pelaamisen viikonloppuna, niin oli muutama olut alla , ennenkuin vaihdoin vaikeustason Storylle, josta en sitä koskaan nostanut takaisin - kun kuolin sekin päällä. Ja kun tulin kirjoittelemaan tänne, kaksi käyttäjää kertoi käyttävänsä modia, joka takaa täydelliset parryt koko ajan. Se tuntuu nyt jo huijaukselta.

En minä sitä pelistä poistaisi, nyt pelin läpäistyäni. Sanoisin vaan selkeämmin, että se on taistelujärjestelmän ydin. Ehkä sen verran tekisin, että meille vanhoille pelaajille olisi mahdollisuus ottaa vähän helpompi parry/dodge ajastus, mutta pitää muu vaikeustaso ennallaan.

--

..ja juu, minulla on viimeisimmät kuolemat sitä, että en vielä osannut lukea vastustajaa - ja ensimmäinen yritys oli vähän sen tuntemaan oppimista. En nyt muista, mikä vihollinen, mutta vieläkin on TUM-TUM-AMPUU selkärangassa, kun se ensin kaksi kertaa latasi - ja sitten rysäytti , niin piti siinä toisen latauksen jälkeen painaa ja itse äänen perusteella tein..

Parry/dodge onnistuu paljon paremmin, kun töiden jälkeen täysissä sielun ja ruumiin voimissa pelaa, ja sitähän harjoitellaan koko peli. Valitukset vähenee loppua kohti, kun on treenannut :)

Ehkä nyt suurempi valitus on siinä, että vikat kentät on niin pitkiä, että ei niitä läpäise töiden jälkeen yhdessä illassa.
Siis onhan se vuropohjainen, vaikka parrya/dodgea yms onkin. Selkeät vuorot siinä on? Vihollisten vuoroihin on vain sisällytetty reaktioita vaativaa toimintaa pelaajalta.
 
Siis onhan se vuropohjainen, vaikka parrya/dodgea yms onkin. Selkeät vuorot siinä on? Vihollisten vuoroihin on vain sisällytetty reaktioita vaativaa toimintaa pelaajalta.
Vuoropohjaista pitäisi pystyä pelaamaan kaljaa juoden ja sipsejä syöden. Tuossa vielä kun yrittää olla ovela ja syödä sipsejä vain oikealla kädellä vasemmalla parryten, niin eikö perkule varmasti laita vihu hyppäämistä vaativaa iskua, eikä sipsikäsi ehdi hiiren napille.
 
Vuoropohjaista pitäisi pystyä pelaamaan kaljaa juoden ja sipsejä syöden. Tuossa vielä kun yrittää olla ovela ja syödä sipsejä vain oikealla kädellä vasemmalla parryten, niin eikö perkule varmasti laita vihu hyppäämistä vaativaa iskua, eikä sipsikäsi ehdi hiiren napille.
Kyllä nyt on niin älytöntä hakemista. :D Omalla vuorollasi voit vetää vaikka 7l kaljaa ja syödä pussin sipsejä. Ei ole kiire suorittaa eikä timerit rullaa. Jos ei jaksa odottaa vastustajan vuoroja, niin ehkä parempi pelata vaikka shakkia ilman aikarajoja.
 
Hassua kuinka paljon tuota parrya ja dodgea täällä kritisoidaan. Tarinan lisäksi juuri tuo taistelusysteemi oli se mikä koukutti itseni heti peliin. Mielestäni tuossa nyt ei mitään timanttisia refleksejä vaadita, vaan pitää osata lukea sitä vastustajaa ja sen mukaan ajoittaa ne parryt. Jos taistelu olisi ollut vain vuoropohjaista ilman parryja, niin olisin kyllä kyllästynyt todella nopeasti taisteluihin.

Niin, enitenhän pelin taistelusysteemiä hehkuttavat juurikin ihmiset, jotka eivät vuoropohjaisesta taistelusta pidä ylipäätään. Ei siinä, saa tykätä, mutta paljon hassumpaa mielestäni on ihmetellä, että miksi vuoropohjaisuudesta tykkäävät ihmiset ei lämpene sille, että päälle on liimattu elementtejä, jotka eivät perinteisesti vuoropohjaisuuteen kuulu.

Siis onhan se vuropohjainen, vaikka parrya/dodgea yms onkin. Selkeät vuorot siinä on? Vihollisten vuoroihin on vain sisällytetty reaktioita vaativaa toimintaa pelaajalta.

Kyseessä on vuoropohjainen systeemi, johon on pultattu päälle rytmipeli, eli puhtaasta vuoropohjaisuudesta ei voida kyllä puhua, ainakaan millään tolkullisella vuoropohjaisuuden määritelmällä.
 
Kyllä nyt on niin älytöntä hakemista. :D Omalla vuorollasi voit vetää vaikka 7l kaljaa ja syödä pussin sipsejä. Ei ole kiire suorittaa eikä timerit rullaa. Jos ei jaksa odottaa vastustajan vuoroja, niin ehkä parempi pelata vaikka shakkia ilman aikarajoja.
Mitään hakemista, vaan tapahtunut jo ainakin kymmenen kertaa.
 
Niin, enitenhän pelin taistelusysteemiä hehkuttavat juurikin ihmiset, jotka eivät vuoropohjaisesta taistelusta pidä ylipäätään. Ei siinä, saa tykätä, mutta paljon hassumpaa mielestäni on ihmetellä, että miksi vuoropohjaisuudesta tykkäävät ihmiset ei lämpene sille, että päälle on liimattu elementtejä, jotka eivät perinteisesti vuoropohjaisuuteen kuulu.



Kyseessä on vuoropohjainen systeemi, johon on pultattu päälle rytmipeli, eli puhtaasta vuoropohjaisuudesta ei voida kyllä puhua, ainakaan millään tolkullisella vuoropohjaisuuden määritelmällä.

Ymmärrän kyllä täysin pointtisi, mutta kuten tuossa sanoitkin, että yleensä vuoropohjaisiin peleihin ei tuommoiset parryt yms. kuulu, niin on vain hyvä asia että on yritetty tehdä vähän massasta poikkeavaa ja erilaista, joka myös selkeesti toimii kun on niin paljon ylistystä saanut. Noita täysin vuoropohjaisia pelejä on jo niin paljon, että kiva kun tuli vähän erilaista ja maistuu myös sellaisille jotka eivät yleensä vuoropohjaisia pelejä kauheasti pelaile.
 
Tulipa ostettua kun löytyy jos puoliksi alelaarista 36e veroineen.

Heti ensimmäinen reaktio ei ollut positiivinen, cutscenet pätkii ja varjot hahmojen iholla on shakkiruudukkoa.

Siitähän se vanha kunnon säätäminen lähti käyntiin. Ilmeisesti soft shadows pitäisi poistaa käytöstä puukottamalla, välivideoihin löytyi jo pätsi, samoin ylitetävöityksen poistoon. Peruskikat varjo-ongelmaan tietenkin käytettiin ajureista asetusten säätöön. Mielenkiintoisesti low tai medium asetukset toimii paremmin.

Hiuksetkin tosin väreilee oudosti mutta ei häiritse kovin paljoa. Näyttiksenä 4070ti. Aika paljon samoja ongelmia löytyy muiltakin kun googlettelee. Vaikuttaa vähän raakileelta vai onko nämä sitten perus Unreal Engine 5 ongelmia...

edit: lisäongelma; grafiikka-asetukset resetoituu aina pelin käynnistyessä...
 
Viimeksi muokattu:
En ole peliä vielä hankkinut - tilipäivänä sitten - mutta juuripa siksi en käsitä miten nuo parry/dodge hommat voi tulla kenellekään yllätyksenä kun ne mainitaan Steam sivulla ja näkyvät selkeästi jo siellä olevissa .gif animaatioissakin.

Lisäksi jos on selkeästi oma vuoro + vihollisen vuoro niin vuoropohjainenhan peli silloin on, tapahtui vuorojen aikana mitä tahansa.

Pitääkö kummastakaan on jokaisen oma asia, mutta taitaa nyt olla enemmän kyse omista ennakkokäsityksistä kuin mistään muusta
 
Nyt tuli 100% achievementitkin kairattua tästä. Tarinan läpäisyn ja kevyen sivusisällön koluamisen jälkeen tuli pidettyä parin viikon tauko, kunnes jokin veti takaisin pelin pariin ja tekemään loputkin sivusisällöstä. Hieno peli, ja juonikin vain parani vanhetessaan, kunhan ehti vähän pureskella asioita.

Ja voi sitä riemua, kun vaikein pomo lopulta kaatuu parin illan treenin, tiimin hienosäädön, lisätreenin ja lisähienosäädön jälkeen. Tiukille veti, mutta kuoli sentään:cigar:
 
En ole peliä vielä hankkinut - tilipäivänä sitten - mutta juuripa siksi en käsitä miten nuo parry/dodge hommat voi tulla kenellekään yllätyksenä kun ne mainitaan Steam sivulla ja näkyvät selkeästi jo siellä olevissa .gif animaatioissakin.

Eipä se mitenkään erityisen hyvin kuvauksesta käy ilmi, että rytmipelielementit ovat täysin pakollinen osa taistelusysteemiä, itseasiassa paljon tärkeämpi kuin se vuoropohjainen osa, kun huomioi, että voit teoriassa voittaa pelin jokaisen taistelun käyttämättä yhtäkään toimintoa omalla vuorollasi tai käyttämällä ikinä yhtäkään hahmonkehityspistettä.

Lisäksi jos on selkeästi oma vuoro + vihollisen vuoro niin vuoropohjainenhan peli silloin on, tapahtui vuorojen aikana mitä tahansa.

Jos vuorojen aikana tapahtuu myös reaaliaikaisia ja reaktionopeutta vaativia elementtejä, niin se edelleenkään puhtaasti vuoropohjainen peli silloin ole, vaan jonkinlainen hybridi. E33:n tapauksessa kyseessä on vuoropohjaisen ja rytmipelin sekoitus.

llei sitten lähdetä halkomaan hiuksia, että acxshually kaikki videopelit on vuoropohjaisia, koska prosessorit voi suorittaa vain yhden käskyn kerrallaan, eli Doomkin on vuoropohjainen peli, ne vuorot vaan vaihtuu kymmeniä-satoja kertoja sekunnissa. :geek:
 
Eipä se mitenkään erityisen hyvin kuvauksesta käy ilmi, että rytmipelielementit ovat täysin pakollinen osa taistelusysteemiä, itseasiassa paljon tärkeämpi kuin se vuoropohjainen osa, kun huomioi, että voit teoriassa voittaa pelin jokaisen taistelun käyttämättä yhtäkään toimintoa omalla vuorollasi tai käyttämällä ikinä yhtäkään hahmonkehityspistettä.



Jos vuorojen aikana tapahtuu myös reaaliaikaisia ja reaktionopeutta vaativia elementtejä, niin se edelleenkään puhtaasti vuoropohjainen peli silloin ole, vaan jonkinlainen hybridi. E33:n tapauksessa kyseessä on vuoropohjaisen ja rytmipelin sekoitus.

llei sitten lähdetä halkomaan hiuksia, että acxshually kaikki videopelit on vuoropohjaisia, koska prosessorit voi suorittaa vain yhden käskyn kerrallaan, eli Doomkin on vuoropohjainen peli, ne vuorot vaan vaihtuu kymmeniä-satoja kertoja sekunnissa. :geek:
Näin. Eikä se, että pelissä on rytmipelit, tee sitä että peli olisi kaikin puolin kelvoton, vaan että se vaan asia, jonka olisi voinut toteuttaa toisin ja joista toiset tykkää ja toiset niin ei. Edelleen 9/10, rytmipeleistä huolimatta. Jos ei sitä kestä, että kaikki ei kaikin puolin pidä peliä minään jumalallisena ilmestyksenä, niin please stop coping.
 
Tuo rytmipeli-termi antaa ehkä vähän väärän mielikuvan tuosta taistelusta. Jos on vaikka paper mariojaa tai mario & luigi pelejä pelannut niin puolustus toimii vähän samaan malliin.
 
Tuo rytmipeli-termi antaa ehkä vähän väärän mielikuvan tuosta taistelusta. Jos on vaikka paper mariojaa tai mario & luigi pelejä pelannut niin puolustus toimii vähän samaan malliin.
Mun mielestä rytmipeli on just oikea. Ei ainakaan itse pysty vaikeimpia bosseja peitota sillä tyylillä, että katsoisi koska iskee. Auttamattomasti myöhässä aina silloin. Sen sijaan kun oppii rytmin, niin paljon helpompaa. Danceuset hyvä esimerkki siitä, ei pysy refleksit mukana liikkeissä, mutta kun oppii rytmin, niin ihan älyttömän helppoja.
 
Nyt kun aikaa taas löytyi, niin tuli aloitettua peli ihan alusta(ei siis ng+), jonka jälkeen vielä kaikki optionaaliset sisällöt. Edelleen pelkästään expertillä tuli pelattua ja uusintakerta oli huomattavasti helpompi kun mekaniikat oli jo hallusssa. Lisäksi kun optionaalista contenttia teki varsinaisen tarinan ohessa enemmän kuin edellisellä kerralla, niin tämä teki lopulta pelin loppua kohden jo ihan liian helpoksi. Sitten itse optionaalisen contentin haastavuus riippui aika pitkälti siitä missä järjestyksessä sitä teki. Jotkin antoi hyvää haastetta, mutta loppua kohden haaste alkoi katoamaan poislukien tuota yhtä super bossia. Hahmot ylivoimaisine pictoineen skaalasi liian nopeasti yli kaikesta muusta contentista. (Enkä edes käyttänyt Maellea tällä pelikertaa tai muutenkaan mitään oneshot buildeja)
Vihdoin tosiaan kun pääsi tuohon super bossiin, alkoi tuntumaan että nyt voisi olla haastetta. Aika nopeasti kuitenkin viimeinen phase oli saavutettu ja siinä kohtaa hieman leuka loksahti että eisss.... Melkoisen kepuli temppu deveiltä tuo twisti tuossa. Mutta lopulta hieman tuunaten homma oli taputeltu ihan parilla yrityksellä kuitenkin. Eikä tässä taistelussa tosiaan tarvinut paljoa dodgea/parrya osata, kun buildeista vaan saa niin ylivoimaisia.
Annoin itse pelille ihan täydet pongot ennen optional contenttia ja edelleen siitä pidän kiinni. Olihan tämä parasta mitä olen pitkään aikaan pelannut. Itse optional content oli ehkä vähän heikompaa sisällöltään koska hyvin paljon kierrätystä, mutta tämä onkin minusta hyvä tapa että laitetaan se pelin loppuun optionaaliksi jos ei laatu ole ihan samaa tasoa kuin pääjuonen sisältö. Ainakin yksi paikka tuntui vähän siltä että olisi jopa saattanut olla suunnitelma pitää se pääjuonessa, mutta oli tuupattu optionaaliksi.
 
Itse aloitin kanssa uutta kierrosta, lähinnä kun katsoi vähän netistä jälkeenpäin ohjeita, niin jäi ensimmäisellä kerralla aluekaupalla paikkoja näkemättä ja varmaan puolet lootista löytymättä. Sitten kun osaa mekaniikat, ja laittaa oikeita pictoseja ja luminoita, niin on jo alusta asti täysin op ja peli on aivan törkeän helppo. Koko homma nojaa vain bossien kanssa parryihin ja niidenkin ajoitukset muistissa, muuten suurimman osan vihuista kohdalla eivät saa kunnolla edes vuoroa, niin ei tässä kyllä uusintakierrokselle ole paljon muuta kuin maisemien katselua.
 
Tässä vaiheessa yleensä suosittelisin muita saman genren pelejä, jotka ovat hyviä. Mutta tämän pelin tapauksessa, ei mikään oikein pääse samalle tasolle.

Harvemmin olen New Game+ käyttänyt missään pelissä.
 
Oho kova peli tää on, en tiennyt mitään ennen julkaisua. Parasta että peli pysyy hyvin tiiviisti aiheessa eikä veny sadan tunnin marssiksi, etäisesti samankaltaisen Final Fantasy Rebirthin kanssa meinasi taju lähteä höysteen ja fillerin päältä.

Viimeisellä kolmanneksella taistelu alkoi heittämään häränpyllyä, vihollispäkit räjähtivät vuorossa ja välillä omat ukot räjähti jos vihollinen saikin vuoron ja dodge epäonnistui.

Pääpahis sai jonkinlaisen röhötyksen aikaan kun posahti ensimmäisestä lyönnistä phase 2 kun sattui kaikki boonukset tuurittamaan kohdalle, hahmo joka iskun löi ei edes omannut parasta mahdollista asetta, anyways iso suosittelu!
 
Tänään pelasin kolmannen näytöksen loppuun ja kyllä tämä on oman neljättä vuosikymmentä hipovan peliurani top 3:ssa enkä ole edes ikinä jrpg:itä harrastanut. Haikealta tuntuu luopua maailmastamutta en osaa enää varmasti peliin palatakaan. Toivottavasti saa jossain muodossa vielä jatkoa.
 
Olen tässä nyt hiukan yli viikon tahkonnut tätä aika intensiivisesti. Peli on enimmälti ihan hyvä. Peli myös yllättävän CPU raskas, 5800x jaksaa juuri ja juuri syöttää 5080 normaaleilla asetuksilla, mutta resoluutiota tai asetuksia tiputtamalla, ei FPS juuri nouse.

Olen alusta saakka pelannut story vaikeustasolla. Silti, välillä tuo parry mekaniikka on puuduttavaa. Välillä tulee näitä superpomoja jotka joutuu jättämään koska ei mitään saumaa päihittää niitä. Sirene tällä hetkellä kesken. Yritin muutaman kerran, lähdin muualle seikkailemaan jotta saisin kasvatettua tasoa.

Pelin maailman mystisyys on mielestäni mielenkiintoisin asia pelissä. Siis se mitä (lähinnä) ympäristö maailmasta kertoo. Pelin tarina ja sanallinen taustoitus ei ole niin kattava. Oletan että loppua kohden tapahtuu jokin käänne, mutta peli ei kovin selvästi viestitä moisesta.

En ihan täysin ole samaa mieltä alun hypetyksestä. Peli on kyllä selvästi hyvä ja kohtalaisen hyvin mietitty ja toteutettu kokonaisuus. Mutta ei se mitään sen ihmeempää ole. Taistelusysteemistä selvästi kaipaisin vielä pykälää helpompaa moodia.
 
Olen pitänyt pidempää taukoa tämän pelaamisesta. Onkohan sitä näppäimistöbugia korjattu? Eli näppiksellä taisteluissa peli ei aina rekisteröi oikein painalluksia.
 
Oli hyvä peli, yksi parhaista RPG peleistä mitä tullut pelattua.
Ne jotka parjaavat taistelu systeemiä eivät todennäköisesti ole koskaan pelanneet Final Fantasy kasia vuodelta 1999, tai tuoreempaa Sea of stars peliä. Etenkin hyökkäysten "QTE" on kuin suoraan Squallin gunbladesta ja Renzokukenista, ja niin se varmaan onkin kun pelin ohjaajan ensimmäinen pelaama RPG penskana oli kyseinen peli.

Ei kaiken tarvitse olla aivotonta hack and slash töhnää. Oma peli historian suurin pettymys onkin kun Dragon Age 2 muutti taistelu mekaniikan aivan karseaksi arcade-roskaksi ykköseen verrattuna. Eikä sitä seuraavissakaan osissa suostuttu palaamaan juurille taistelumekaniikkojen osalta...

Itse en myöskään ole tarinavetoisissa roolipeleissä ymmärtänyt helpoimman lässynlässyn vaikeusasteen käyttöä. Se on sama kuin joisi kokista/pepsiä ilman hiilihappoa, nyt ollaan menossa eeppiselle reissulle pelastamaan maailma eikä ostoksille tuttuun ja turvalliseen lähi Saleen.
 
Viimeksi muokattu:
Ei kaiken tarvitse olla aivotonta hack and slash töhnää. Oma peli historian suurin pettymys onkin kun Dragon Age 2 muutti taistelu mekaniikan aivan karseaksi arcade-roskaksi ykköseen verrattuna. Eikä sitä seuraavissakaan osissa suostuttu palaamaan juurille taistelumekaniikkojen osalta...

Itse en myöskään ole tarinavetoisissa roolipeleissä ymmärtänyt helpoimman lässynlässyn vaikeusasteen käyttöä. Se on sama kuin joisi kokista/pepsiä ilman hiilihappoa, nyt ollaan menossa eeppiselle reissulle pelastamaan maailma eikä ostoksille tuttuun ja turvalliseen lähi Saleen.

Mielestäni tässä pelissä taistelu nimenomaan on verrattavissa siihen pahimpaan hack and slash kuraan, kun koko taistelusysteemi perustuu lähes 100% vain parry ja dodge ajoituksiin. Paljon muulla ei ole merkitystä kunhan onnistuu noissa.
 
Mielestäni tässä pelissä taistelu nimenomaan on verrattavissa siihen pahimpaan hack and slash kuraan, kun koko taistelusysteemi perustuu lähes 100% vain parry ja dodge ajoituksiin. Paljon muulla ei ole merkitystä kunhan onnistuu noissa.
Itse en voi olla enempää toista mieltä. Buildin voi tehdä sellaiseksi ettei vaadita parrya tai dodgea.
Tuo on vähän sama kuin sanoisi että Skyrim on vain aivotonta stealth archer hiippailua.
 
Oli hyvä peli, yksi parhaista RPG peleistä mitä tullut pelattua.
Parempi kuin Baldur's Gatet? Parempi kuin Falloutit 1-2 (+FNV)? Disco Elysium? Mass Effectit? Witcher 3? Cyberpunk? FF7? Parempi kuin Morrowind? KOTOR? VMTS: Bloodlines? Planescape Torment? Divinty Original Sin? Chrono Trigger?

Itsellä ainakin menee nuo kaikki ihan heittämällä ohitse, eikä tämä kyllä hätyyttele edes top kymppiä. Nätti, hyvillä musiikeilla ja hyvin mielenkiintoisella premissillä varustettu peli, jossa on kyllä varmaan yksi kaikkein aikojen parhaista aloituksista tarinallisesti, mutta siitä eteenpäin mennäänkin lähinnä alamäkeä. Premissistä ei sitten kuitenkaan saada oikein mitään irti ja rytmipelitaistelu on lähinnä tympeää hinkkaamista.

Makuasioista toki on turha kiistellä.

Ne jotka parjaavat taistelu systeemiä eivät todennäköisesti ole koskaan pelanneet Final Fantasy kasia vuodelta 1999, tai tuoreempaa Sea of stars peliä. Etenkin hyökkäysten "QTE" on kuin suoraan Squallin gunbladesta ja Renzokukenista, ja niin se varmaan onkin kun pelin ohjaajan ensimmäinen pelaama RPG penskana oli kyseinen peli.

Ei kaiken tarvitse olla aivotonta hack and slash töhnää. Oma peli historian suurin pettymys onkin kun Dragon Age 2 muutti taistelu mekaniikan aivan karseaksi arcade-roskaksi ykköseen verrattuna. Eikä sitä seuraavissakaan osissa suostuttu palaamaan juurille taistelumekaniikkojen osalta...

Kuten @kahlekuningas tuossa totesi, on vaikea keksi kirjaimellisesti aivottomampaa taistelusysteemiä kuin E33:n, koska voit ihan oikeasti voittaa koko pelin painamalla yhtä kahdesta nappulasta aina kun kuuluu pim, ja tämä ei ole tippaakaan liioittelua. Ajattelua vaaditaan tasan sen verran, että rekisteröit onko kyseessä normaali vai gradient parry, mutta muuten riittää ihan pelkkä reagointi ilman ajatuksen tynkääkään. Koko vuoropohjainen systeemi on siihen päälle pelkkää yhdentekevää fluffia.

Itse en myöskään ole tarinavetoisissa roolipeleissä ymmärtänyt helpoimman lässynlässyn vaikeusasteen käyttöä. Se on sama kuin joisi kokista/pepsiä ilman hiilihappoa, nyt ollaan menossa eeppiselle reissulle pelastamaan maailma eikä ostoksille tuttuun ja turvalliseen lähi Saleen.

Taas varsin mielenkiintoinen "kuuma otos". Et ymmärrä miksi kukaan pelaisi TARINAVETOISTA peliä helpolla vaikeusasteella? No oisko vaikka sen takia, että on kuitenkin kiinnostunut siitä TARINASTA, vaikkei taistelumekaniikat nappaakaan?

Hassua, että mainitsit Dragon Age 2:n, koska se oli itsellä silloin viitisentoista vuotta sitten ensimmäinen peli, jonka heitin kaikista helpoimmalle vaikeusasteelle juurikin sen takia, että tarina, hahmot ja maailma kiinnosti, mutta taistelu oli uskomattoman puuduttavaa pakkopullaa, josta halusin vaan nopeasti päästä ohi. Sen jälkeen en olekaan sitten enää hetkeäkään epäröinyt heittää vaikka huijauskoodit päälle jos haluan pelata jotain peliä tarinan ja/tai maailman takia, vaikka pelimekaniikat tökkisikin.

Ihan tarpeeksi on sitten tullut PvP moninpelejä, Sielupelejä, ultramonimutkaisia simuja sun muita hinkattua, silloin kun on jotain mekaanisesti haastavampaa kaivannut.
 
Parempi kuin Baldur's Gatet? Parempi kuin Falloutit 1-2 (+FNV)? Disco Elysium? Mass Effectit? Witcher 3? Cyberpunk? FF7? Parempi kuin Morrowind? KOTOR? VMTS: Bloodlines? Planescape Torment? Divinty Original Sin? Chrono Trigger?

Itsellä ainakin menee nuo kaikki ihan heittämällä ohitse, eikä tämä kyllä hätyyttele edes top kymppiä. Nätti, hyvillä musiikeilla ja hyvin mielenkiintoisella premissillä varustettu peli, jossa on kyllä varmaan yksi kaikkein aikojen parhaista aloituksista tarinallisesti, mutta siitä eteenpäin mennäänkin lähinnä alamäkeä. Premissistä ei sitten kuitenkaan saada oikein mitään irti ja rytmipelitaistelu on lähinnä tympeää hinkkaamista.

Makuasioista toki on turha kiistellä.



Kuten @kahlekuningas tuossa totesi, on vaikea keksi kirjaimellisesti aivottomampaa taistelusysteemiä kuin E33:n, koska voit ihan oikeasti voittaa koko pelin painamalla yhtä kahdesta nappulasta aina kun kuuluu pim, ja tämä ei ole tippaakaan liioittelua. Ajattelua vaaditaan tasan sen verran, että rekisteröit onko kyseessä normaali vai gradient parry, mutta muuten riittää ihan pelkkä reagointi ilman ajatuksen tynkääkään. Koko vuoropohjainen systeemi on siihen päälle pelkkää yhdentekevää fluffia.



Taas varsin mielenkiintoinen "kuuma otos". Et ymmärrä miksi kukaan pelaisi TARINAVETOISTA peliä helpolla vaikeusasteella? No oisko vaikka sen takia, että on kuitenkin kiinnostunut siitä TARINASTA, vaikkei taistelumekaniikat nappaakaan?
Sinä olet minun ignore listalla näköjään ihan syystäkin. Huhhuh mitä tuubaa taas sinulta tulee tänne foorumille.

Kyllä, paljon parempi kuin Cyberpunk ja kova kilpailija Witcher kolmosen rinnalla.
Olen siis pelannut kaikki listaamasi pelit läpi.
Skyrimissä on myös stealth archer buildi mikä tekee pelistä yhden napin pelin, se ei tarkoita että sinun on pakko pelata sillä buildilla.

Jos tarinassa on esimerkiksi tarkoitus olla todella vaikea taistelu missä hahmot valittavat miten vaikea taistelu on, menee tarinavetoisuus siinä vaiheessa vessanpöntöstä alas jos taistelussa ei ole mitään haastetta vaan vastus tipahti alas ensimmäisellä iskulla.
Roolipeleissä on tarkoitus samaistua pelin hahmoihin ja olla aktiivisesti pelin sisällä "mukana", eikä katsoa elokuvaa sivusilmällä samalla kun selaa tiktokkia.
 
Viimeksi muokattu:
Sinä olet minun ignore listalla näköjään ihan syystäkin. Huhhuh mitä tuubaa taas sinulta tulee tänne foorumille.
Ymmärrän kyllä. Monia ahdistaa argumentit joihin ei pysty muodostamaan minkäänlaista järkevää vasta-argumenttia. :cool:

Kyllä, paljon parempi kuin Cyberpunk ja kova kilpailija Witcher kolmosen rinnalla.
Olen siis pelannut kaikki listaamasi pelit läpi.
Skyrimissä on myös stealth archer buildi mikä tekee pelistä yhden napin pelin, se ei tarkoita että sinun on pakko pelata sillä buildilla.

Kuten sanottua, makuasioista on turha kiistellä, mutta siinä on ihan syynsä minkä takia Skyrim ei ollut listallani.

Pointti oli kuitenkin lähinnä se, että nuo rytmipelimekaniikat ovat tässä E33:ssa paljon merkittävämmässä osassa kuin se vuoropohjainen taistelu, eli se "aivoton" nappien painelu äänimerkkien tahtiin on paljon oleellisempi, kuin se minkäänlaista ajattelua vaativa vuoropohjainen osa.

Jos tarinassa on esimerkiksi tarkoitus olla todella vaikea taistelu missä hahmot valittavat miten vaikea taistelu on, menee tarinavetoisuus siinä vaiheessa vessanpöntöstä alas jos taistelussa ei ole mitään haastetta vaan vastus tipahti alas ensimmäisellä iskulla.

Roolipeleissä on tarkoitus samaistua pelin hahmoihin ja olla aktiivisesti pelin sisällä "mukana", eikä katsoa elokuvaa sivusilmällä samalla kun selaa tiktokkia.

Kukas sinä olet määräämään, miten kukin haluaa videopelinsä pelata? Entä jos joku kokee ne isoimmat samaistumisen ja immersion tunteet dialogien aikana, tai maailmaa rauhakseen tutkiessaan? Aika usein kun roolipeleissä se taistelu on vielä sellainen muusta maailmasta lähes irrallinen abstraktio, joka lähinnä vie sitä immersiota.

Muutenkin kohtuullisen koominen argumentti tällaisen pelin yhteydessä, jossa on pilvin pimein 1-shot buildeja. :D
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
281 700
Viestejä
4 838 332
Jäsenet
78 295
Uusin jäsen
Aapo2

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom