Elämä valuu hukkaan

[dude86]

Elämä on aika monella suorittamista, aihe vain muuttuu välissä. Oma päämäärä on vaikea löytää, itse suoritin yhden koulutuksen ja juuri se on raskasta, kun opiskelee ilman mielenkiintoa. Töitä oli noin neljä vuotta erilaisissa pätkissä, sen jälkeen työttömänä miettinyt asioita ja se päämäärä puuttuu vieläkin.

Joskus se harrastus saa fiiliksen kattoon, itse aloitin kartingin yli 30 vuotiaana. Ne on parhaita hetkiä, kun ei ole aikaa ajatella radalla ajaessa, vauhtikin tuntuu erilaiselta sillä tuuman maavaralla. Auto painaa varmaan kuskia vähemmän, joten yli satasen vauhdissa äijä painuu mutkassa penkin reunaan aika reilusti. Rankkaa puuhaa, kun kroppaa saa liikutella joka mutkassa ja käy käsiin aika reilusti. Joka kierroksella tuntuu, että on ihan rajamailla, että nouseeko se auto osittain ilmaan yhden nyppylän kohdalla. Sitä miettii formulakuskien kuntoa ja miten helvetissä ne ajoi joskus ilman ohjaustehostinta ja paikotellen vielä yhdellä kädellä.

Onhan se elämän sisältö aika ohutta, kun suurimman osan vuodesta sitä aikaa on ihan liikaa.

 

[munse]

Kyllä lapsuuden ja nuoruuden huolettomuutta kaipaa. Silloin murheet olivat luokkaa "katsoin leffan ja petyin" tai "Suomi hävisi jääkiekossa".

Nykyään saa stressata talouden, työn, parisuhteen ja terveyden puolesta.

 

[mopnex]

Sen verran läheltä liippasi myös päivän HS:n artikkeli työuupumuksesta. Työ on kuitenkin nykymaailmassa aika määrittävä tekijä, jos siellä uupuu niin väistämättä se heijastuu muuhun elämään - ja toki päinvastoin.

Salmela-Aron mukaan työuupumuskeskustelussa unohtuu usein eräs tärkeä asia. Se asia on elämä, tai tarkemmin sanoen elämänkulku – siis se juttu, jonka ihmiset usein ajattelevat olevan työpaikan ulkopuolella.

lähde: Kaikki eivät motivoidu samoista asioista kuin nuori sinkkupomo – suomalainen työelämä sivuuttaa elämäntilanteet, ja se johtaa uupumiseen, sanoo asiantuntija

 

[Sivustakatsoja]

Niinhän sitä luulis. Huomaat kyllä sitten kun olet hommannut pelit ja vehkeet, että mikään ei oikeasti muuttunut ja olet vain tuhlannut sitä aikaa odottaessasi.

Pelit ja vehkeet on kyllä välillä kivoja ei siinä mitään, mutta ei niistä kyllä mitään elämänsisältöä saa pätkääkään enempää, mitä ei saisi vaikka pelaamalla vanhoja hyviä dos pelejä.

Se on vähän niinkuin, että kotiviinillä ja 100e viskillä päätyy kyllä lopulta ihan samaan känniin vaikka jälkimmäisessä maistuu vähän savun maku matkalla.

Tämä oli ihan hyvin sanottu. Aika moni täällä näyttää toivovan nimenomaan vain sitä rahaa ja lisää rahaa. Taidan itse olla siinä suhteessa onnellisessa asemassa että kun sitä rahaa ei ole koskaan perheellä ja minulla ollut niin paljoa että voisi herroiksi elellä niin sitä on oppinut ottamaan ne ilot irti sellaisista asioista mitkä ei kauheasti maksa. Perheen kanssa ajan vietto (omia kersoja ei ole, puhun siis omasta lähisuvusta) on mitä parhainta puuhaa. Välillä vuokrataan mökki ja pitkä viikonloppu siellä, ihan perus illanvietot vaikka lauantaisin ja näin pois päin. Niistä saa jo paljon virtaa. On hyvä ehkä toisille ihmisille pysähtyä miettimään mitkä asiat elämässä on ihan oikeasti niitä tärkeitä. Usein joku läheisen kuolema on tällaisia hetkiä millon aletaan sitten puimaan sitä että "voi vitsi, olisikin pitänyt viettää enemmän aikaa hänen kanssaan", mutta silloin se on jo myöhäistä. En toki nyt tällä sano että jokaisen pitäisi mennä sitä mummoa halaamaan ja silmät kosteana juoda pullakahvetta, vaan lähinnä kenties keskittyä sellaisiin ruohonjuuritason onnenlähteisiin. Toki jos se uusin Opel ja kuukauden kännäysloma Pattayalle on se juttu mistä saat ne kiksit joita sitten kuolinvuoteella muistelet kaiholla niin miksipä ei, itselle nuo tuntuvat vain kovin pintapuolisilta jutuilta.

 

[Stanley H. Tweedle]

Spoileri: Only Entropy Comes Easy

Entropia kannattaa pitää mielessä. Minusta se on vapauttava ajatus.

Entropioin, siis olen.. Kyllä Wallacen ajatuksesta saa enemmän potkua

 

[mopnex]

Tämä oli ihan hyvin sanottu. Aika moni täällä näyttää toivovan nimenomaan vain sitä rahaa ja lisää rahaa. Taidan itse olla siinä suhteessa onnellisessa asemassa että kun sitä rahaa ei ole koskaan perheellä ja minulla ollut niin paljoa että voisi herroiksi elellä niin sitä on oppinut ottamaan ne ilot irti sellaisista asioista mitkä ei kauheasti maksa. Perheen kanssa ajan vietto (omia kersoja ei ole, puhun siis omasta lähisuvusta) on mitä parhainta puuhaa. Välillä vuokrataan mökki ja pitkä viikonloppu siellä, ihan perus illanvietot vaikka lauantaisin ja näin pois päin. Niistä saa jo paljon virtaa. On hyvä ehkä toisille ihmisille pysähtyä miettimään mitkä asiat elämässä on ihan oikeasti niitä tärkeitä. Usein joku läheisen kuolema on tällaisia hetkiä millon aletaan sitten puimaan sitä että "voi vitsi, olisikin pitänyt viettää enemmän aikaa hänen kanssaan", mutta silloin se on jo myöhäistä. En toki nyt tällä sano että jokaisen pitäisi mennä sitä mummoa halaamaan ja silmät kosteana juoda pullakahvetta, vaan lähinnä kenties keskittyä sellaisiin ruohonjuuritason onnenlähteisiin. Toki jos se uusin Opel ja kuukauden kännäysloma Pattayalle on se juttu mistä saat ne kiksit joita sitten kuolinvuoteella muistelet kaiholla niin miksipä ei, itselle nuo tuntuvat vain kovin pintapuolisilta jutuilta.

Harvemmin tosiaan siellä kuolinvuoteella voivotellaan "voi että kun olisin tehnyt enemmän töitä" tai "voi sentään kun olisin tienannut enemmän". Täysin muut asiat pinnalla - ja ehkä siinä on jotain mihin on hyvä peilata. Hyvä kirjoitus

 

[Lager7]

Täällä on moni kirjoitus kuin olisin ne itse kirjoittanut pienillä muutoksilla vain. Ikää on 33, lapseton on ylipainoa ja vuokra itsemurhayksiö. Tonnin auto sekä lisäksi tällähetkellä työtön ja luottotiedotkin menneet ja ulosotto hengittää niskaan.. Varmaan työtön tulen olemaan jatkossakin mutta olen sen asian kanssa ihan sujut.
Suomalaiset on kateellista kansaa ja omalla kohdalla elämänlaatu parani kun lopetin kahdehtimasta muita ihmisiä joilla hienommat asunnot, autot, muijat, duunit ja tälläset. Vaikka mulla ei ole rahaa käytössä paljoa, niin ei ole monella keskitulosellakaan juuri sen enempää, ne palkkarahat uppoo siihen taloon, autoon, muijaan ja matkoihin ja monet hankinnat rahoitetaan luotolla joilla yritetään paikata sitä huonoa henkistä oloa joka tulee juuri siitä suorittamisen paineesta ja materian hankkimisesta joka on loputon suo se tie ei pääty koskaan. Kulissit pitää olla kunnossa vaikka tili on tyhjä jo paljon ennen sitä seuraavaa palkkaa mutta siitä elämäntavasta vaan ei uskalleta/pystytä luopua vaikka moni tietää että se on juuri se mikä hajottaa ihmistä.

 

[Pow_82]

Täällä on moni kirjoitus kuin olisin ne itse kirjoittanut pienillä muutoksilla vain. Ikää on 33, lapseton on ylipainoa ja vuokra itsemurhayksiö. Tonnin auto sekä lisäksi tällähetkellä työtön ja luottotiedotkin menneet ja ulosotto hengittää niskaan.. Varmaan työtön tulen olemaan jatkossakin mutta olen sen asian kanssa ihan sujut.
Suomalaiset on kateellista kansaa ja omalla kohdalla elämänlaatu parani kun lopetin kahdehtimasta muita ihmisiä joilla hienommat asunnot, autot, muijat, duunit ja tälläset. Vaikka mulla ei ole rahaa käytössä paljoa, niin ei ole monella keskitulosellakaan juuri sen enempää, ne palkkarahat uppoo siihen taloon, autoon, muijaan ja matkoihin ja monet hankinnat rahoitetaan luotolla joilla yritetään paikata sitä huonoa henkistä oloa joka tulee juuri siitä suorittamisen paineesta ja materian hankkimisesta joka on loputon suo se tie ei pääty koskaan. Kulissit pitää olla kunnossa vaikka tili on tyhjä jo paljon ennen sitä seuraavaa palkkaa mutta siitä elämäntavasta vaan ei uskalleta/pystytä luopua vaikka moni tietää että se on juuri se mikä hajottaa ihmistä.

Varmasti tätäkin esiintyy, mutta tässä ketjussa (ei ainakaan AP), ole kyse tästä. Ongelma ei liity rahan puutteeseen.

 

[Lager7]

Juu en suoranaisesti siteerannutkaan ap:tä vaan kerroin vain omasta tilanteesta miten itsellä se tuska helpottu kun ymmärsin että monella muullakin menee täällä aika huonosti ja epätoivo jyllää mielessä

 

[namlepo]

Sen verran sujuvasti osaat itseäsi ilmaista kirjallisesti, että hyvinkin vielä monta vuotta kerkeet töissä painaa.

Juu en suoranaisesti siteerannutkaan ap:tä vaan kerroin vain omasta tilanteesta miten itsellä se tuska helpottu kun ymmärsin että monella muullakin menee täällä aika huonosti ja epätoivo jyllää mielessä

 

[N1kkel]

Niinhän sitä luulis. Huomaat kyllä sitten kun olet hommannut pelit ja vehkeet, että mikään ei oikeasti muuttunut ja olet vain tuhlannut sitä aikaa odottaessasi.

Pelit ja vehkeet on kyllä välillä kivoja ei siinä mitään, mutta ei niistä kyllä mitään elämänsisältöä saa pätkääkään enempää, mitä ei saisi vaikka pelaamalla vanhoja hyviä dos pelejä.

Se on vähän niinkuin, että kotiviinillä ja 100e viskillä päätyy kyllä lopulta ihan samaan känniin vaikka jälkimmäisessä maistuu vähän savun maku matkalla.

Niin, eivät ne hienommat "lelut" loppupelissä paljoa lisäarvoa tuo elämään. Niillä saattaa olla elämänlaatua heikentävä ja passivoiva vaikutus, kun herkemmin vaan jumittuu koneelle pelaamaan tai sohvalle makaamaan.

 

[senefisti]

Kukapa ei tosiaan olisi joskus pysähtynyt miettimään tätä elämän tarkoitusta?

En tiedä miksi, mutta mulle se on ollut aina jotenkin selvää, että velvollisuuteni tässä yhteisössäni on elättää itseni ja luonnollisesti lapseni kunnes he ovat aikuisia. Tämän lisäksi populäärikulttuurimme on varmaan aiheuttanut sen, että koen myös velvollisuudekseni miehenä pitää huolta heikommistani. Kaipa se on kaikki ne lapsuuden sadut, tarinat, elokuvat jne. missä se pärjäävä ja osaava sankari pitää huolta myös niistä häntä heikommistaan, mikä johtaa mut ajattelemaan näin?

No mutta takaisin elämään. Kyllä mä muistan pysähtyä melkein joka päivä hymyilemään ja nauttimaan siitä mitä olen saanut aikaan ja miten hyvin on asiat. Mulla on asunto, ruokaa, juomaa, auto, motskari ja kaikkee. Ketjun aloittajallakin tuntuis olevan tämmöiset asiat hanskassa, kuten monella muullakin ketjuun kirjoittaneella?

Miksette pysähdy nauttimaan niistä?

Tuossa tuo nimimerkki Lager7:kin kirjoitteli, miten hän on näitä jamppoja mitä minä ja moni muu tänne kirjoittanut tuetaan, kun hän on tätä heikompaa sakkia joka ei saa edes itseään elätettyä omin avuin täällä jumalauta maailman parhaimmissa yhteiskunnissa!

Aloittajaa ja monia muitakin ei näin sanoen näytä työ palkitsevan. Aloittaja varsinkin kirjoitti kohtaansa 6.1 palkinnon puuttumisen.

Pysähtykää hetkeksi. Minä olen syntynyt vuonna 1981. Olen tehnyt ahtaustöitä satamassa 17-vuotta. Työni on ollut koko ajan samaa. Laiva tulee satamaan, niin se puretaan ja lastataan mahdollisimman tehokkaasti. Joka päivä sama homma. Vuodesta toiseen

Toki kävin parikybäsenä kaksikin opistoasteen tutkintoa elektroniikasta ja tietoliikennetekniikasta ja hetken olin insinöörikoulussakin, mutta pysähdyin itse jo tuolloin ja totesin miten helppoa on elämä, kun tekee palkkatyötä mitä voi tehdä ihan kuka vaan.

Takaisin aloittajan työelämän palkinnon puuttumiseen. Palkinto on itse se työ. Avaampa asiaa. Mun työhön voin perehdyttää jokaisen tähän ketjuun kirjoittaneen about. parissa viikossa. Tehokkuus ja turvallisuus eivät tule olemaan samalla tasolla kuin minulla, mutta varmasti saatte tehtyä työn. Ymmärrän tämän, olen korvattavissa.

Palkinto työelämässä?

Palkinto on yleensä lisää töitä. Esimiehenne katsoo, että homma hoituu joten kun hänelle jaetaan hänen yläpuoleltaan enemmän hommia, niin hän jakaa niitä sinulle, jos olet hänen mielestään hyvä työntekijä.

Huomaa ja ole ylpeä tästä asiasta siellä työssäsi, eli pysähdy hetkeksi sielläkin.

Tahdon loppujen lopuksi sanoa sen, että pysähtykää ihmiset hetkeksi ja ajatelkaa miten hienosti on asiat täällä. Jos on ongelmia tämän suhteen, niin kattokaa vaikka hetki tuubista brassimuksuja keräämässä kaatiksilta ruokaa.

Me tehdään kukin oma valitsemamme työmme, eläätteekseemme itsemme ja läheisemme ja se piisaa itse kullekin. Ihanteita ja haaveita on maailma täynnä, mutta ei pidä uppoutua niihin. Pitää vain olla tehdä oma osansa ja olla ylpeä itsestään. Se on miehuutta (sukupuoleen katsomatta toim.huom).

 

[namlepo]

Ai ahtaajan ammatti on sellainen että voi aukoa päätään miten tukee muita? Eiköhän se ole ylimaksettua paskaduunia. Lakkoilaan vaan puukko muiden kurkulla jos ei hommat mene niinkuin me sanotaan. Ja sitten oot olevinasi muita parempi ihminen? Eiköhän se mene kuitenkin niin että muut sutkin elettää.

 

[Tonnin Seteli]

Minua ei tylsyys itsessään ole juuri vaivannut. Luulen että tämä on yleinen introvertin nörtin piirre. Koen epämukavuutta ja ahdistusta ihan muista syistä kuin tylsyyden tai elämän itseään toistavuuden vuoksi.

Kärsin silti ihan samasta angstista. Aika ei tunnu riittävän mihinkään, ei edes jaksoina jolloin minulla on laittoman paljon vapaa-aikaa. Aika valuu tavallaan hukkaan ja väkisin vertaa itseään muihin itselle mahdollisimman epäsuotuisalla tavalla. Sitä varsinaista turhuuden ja merkityksettömyyden fiilistä en ole vielä tavoittanut, mutta ehkä se johtuu siitä että tämä on vielä kolmen- eikä neljänkympin ikäkriisiä ja olen vielä toistaiseksi lapsetonkin eli en ole mitenkään voinut ohittaa vaihetta joka on vasta ehkä tulossa. Työurakin on ollut aika erilainen kuin tyypillisellä vastaajalla, eli korkeakouluista en ole valmistunut enkä nauttinut hyvää palkkaa henkisesti ahdistavasta kevyestä oleskelusta.

 

[Mikkos]

Ne kenellä on rahaa ei ole aikaa ja ne kenellä ei ole rahaa on aikaa.

 

[Zerrod]

Onhan tuo valunu aika hyvin. Elokuussa 30 vuotta ja paskaakaan ole tehny. Ainoa mainittava "saavutus" on se että olen pysyny raittiina.
En oo päivääkää ollu oikeissa töissä mutta työkkärin diipadaapaa paskoja tehny ja kotona asunu niin jonku verran on rahaaki säästössä.
Seuraava askel ois omilleen muutto mutta ei nykysillä tuloilla paljoa innosta.

 

[suburban]

...

 

[Bertta]

Se tosiaan kannattaa huomioida, että alkoholi aiheuttaa masennusta.

 

[Lager7]

Luin kaikki viestit tähän asti ja yhteenvetoni on rivien välistä että 'korkki kiinni'. Jos juot, elämä harmaantuu

Tämä on aivan totta. Itse lopetin ryyppäämisen jo vuosia vuosia sitten. En voi ymmärtää miten jotkut kestää sitä krapulaa ja henkistä pahaa oloa mitä se juominen aiheuttaa. Minulle yhdenpäivän känni merkkas kahden kolmen päivän krapulaa joten laskin yks plus yks ja tulin lopputulekseen että on niin paljon helpompi vaan olla ottamatta ja siinä päätöksessä olen pysynyt. ikävuodet 17-25 tuli ryypiskeltyä viikonloput niinkuin monet sen ikäset ottaa. Tuolla Zerrod mainitsikin että hänen suurin saavutus on ollut se että on pysynyt raittiina, minä ainakin osaan arvostaa sitä alkoholi aiheuttaa niin paljon paskaa tässä maassa!

 

[Pow_82]

Tämä on aivan totta. Itse lopetin ryyppäämisen jo vuosia vuosia sitten. En voi ymmärtää miten jotkut kestää sitä krapulaa ja henkistä pahaa oloa mitä se juominen aiheuttaa. Minulle yhdenpäivän känni merkkas kahden kolmen päivän krapulaa joten laskin yks plus yks ja tulin lopputulekseen että on niin paljon helpompi vaan olla ottamatta ja siinä päätöksessä olen pysynyt. ikävuodet 17-25 tuli ryypiskeltyä viikonloput niinkuin monet sen ikäset ottaa. Tuolla Zerrod mainitsikin että hänen suurin saavutus on ollut se että on pysynyt raittiina, minä ainakin osaan arvostaa sitä alkoholi aiheuttaa niin paljon paskaa tässä maassa!

Valitettavasti se alkoholi ei vaan tee samoja oireita kaikille. Toisille tulee juomisesta masennusta ja ahdistusta ja fyysistä pahaa oloa, toisia saattaa janottaa rankasti seuraavanakin päivänä, kolmannelle ei tule mitään. Joillekin sopii kännit joka viikonloppu vielä nelikymppisenäkin ja joillekin pelkkä iltakalja on liikaa.

Vähän kyllä tämän ketjun aiheen takia itsekin olen jatkanut tipatonta tammikuuta vielä helmikuussakin. Olo vaan on saatanan paljon parempi ilman alkoholia. Taidan jatkaa tipatonta niin pitkään kun vaan maistuu (tai siis ei maistu).

 

[muronsyöjä]

Työpaikkaa voisi vaihtaa. Lisäksi jos alkoa menee, niin sen olisi varmaan hyvä lopettaa.

Vaikea kyllä keksiä mitään fiksua.

En usko, että ongelma on työpaikassa. Punainen lanka puuttuu elämästä. Älkää nyt saatana ottako jotain toisten ihmisten omistamaa korporaatiota ja sen strategiaa elämänne sisällöksi. Jollekkin se on mökki, jonka pihaan istuttelee kaiken näköistä ja korjaa vajassa jotain viime vuosisadan alun autoa tai traktoria. Toiselle se on reppureissailu lomalla nepalissa. Joku vetää balettia kaiket vapaa-aikansa.

Jos työ on se sisältö minkä otat, niin laita firma pystyyn työn ohelle. Tee jotain mitä itse haluat, vaikka tuottaisi vaan satasen kuussa. Mut tärkeämpää on, että se on se oma juttu.

 

[Monologi]

Kuuntelin erästä alkoholistia vaihteeksi. En kehdannut sanoa, mutta täällä sanon sen eli korkki kiinni. Keksikää parempia harrastuksia.

 

[Joukahaine]

Valitettavasti se alkoholi ei vaan tee samoja oireita kaikille. Toisille tulee juomisesta masennusta ja ahdistusta ja fyysistä pahaa oloa, toisia saattaa janottaa rankasti seuraavanakin päivänä, kolmannelle ei tule mitään. Joillekin sopii kännit joka viikonloppu vielä nelikymppisenäkin ja joillekin pelkkä iltakalja on liikaa.

Vähän kyllä tämän ketjun aiheen takia itsekin olen jatkanut tipatonta tammikuuta vielä helmikuussakin. Olo vaan on saatanan paljon parempi ilman alkoholia. Taidan jatkaa tipatonta niin pitkään kun vaan maistuu (tai siis ei maistu).

Juurikin näin. Itselle parin iltakaljan juonti vaikuttaa jo unenlaatuun. Heräilet yöllä ja sellaista levotonta unta, parempi olla ilman. Liikunta myös nostaa elämänlaatua kummasti. Oikeasti sellainen aktiviteetti missä tulee hiki. Nähnyt läheltä näitä "ei liikunta sovi mulle, oon koittanut" ihmisiä, jotka yrittivät viikon kaksi ja lopettivat siihen. Vähän enemmän pitkäjänteisyyttä ja sopiva liikuntamuoto niin varmasti maistuu.

Sitten vielä ravinto. Sitä kannattaa syödä hyvää perinteistä kotiruokaa ja parikin kertaa päivässä aamu ja iltapalan lisäksi ja jättää ns einespaskat, kebut, heset syömättä. Kroppa toimii paremmin, suonet eivät oo tukossa ylimääräisestä rasvasta ja jaksaakin paljon paremmin. Kun kroppa ja mieli on kunnossa niin muu elämä maistuu kummasti paremmalta. Tääkin on aika "nobrainer" mut yllättävän vaikea toteuttaa. Ei toki helppoa masentuneille ja muille sairauksia poteville, mutta jokaisen perusterveen tyypin kannattaisi ottaa vähän itseään niskasta kiinni jos tuntuu ettei jaksa ja liikunta sekä ravintoasiat huonosti.

 

[senefisti]

Ai ahtaajan ammatti on sellainen että voi aukoa päätään miten tukee muita? Eiköhän se ole ylimaksettua paskaduunia. Lakkoilaan vaan puukko muiden kurkulla jos ei hommat mene niinkuin me sanotaan. Ja sitten oot olevinasi muita parempi ihminen? Eiköhän se mene kuitenkin niin että muut sutkin elettää.

Kiitoksia

 

[Tapio_75]

Mielenkiintoinen ketju, pisteet siitä aloittajalle.

Itselläni on ikää hiukan päälle 40 vuotta ja tunnistan kyllä hyvin monia kohtia, mistä täällä on kirjoitettu. Ikävuodet 25 - 35 tuli painettua hommia töissä siihen malliin, että elämässä ei ollut juuri muuta sisältöä kuin työ ja viikonloppuisin baareissa bilettäminen. Raskas työ ja raskaat huvit, näin sitä yritti silloin itselleen perustella.

Siihen aikaan oli suurempi tarve miettiä enemmän palkkapussia, kuin omaa jaksamista ja elämän mielekkyyttä. Nyt yli 40 vuotiaana ei enää jaksa edes yrittää sitä ylisuorittamista, koska jossain vaiheessa huomasin, että hinta/laatusuhde ei kohtaa. Painat 150 prosenttia lasissa, mutta saat vain 110 prosentin tuoton. Ollaan monesti työkaverin kanssa mietitty, että on paljon järkevämpää olla mielummin niitä 70 prosentin miehiä ja saada silti 90 prosentin tuotto.

Enää en jaksa töissä stressata ns. pikkuasioista ja pyrkiä haalimaan paljon lisää töitä pientä palkakorotusta vastaan. Mielummin arvostan enemmän vapaa-aikaa, kuin sitä mahdollista muutaman satasen extraa, mitä olisi mahdollista saada.

Mulla tarjottiin mahdollisuuttaa vaihtaa paremmin palkattuun duunniin (lue: enemmän työtä ja vastuuta), mutta neuvottelin nykyisen työnantajan kanssa mielummin sopimuksen parista etäpäivästä viikossa nykyisellä palkalla. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo oli ainoa oikea ratkaisu.

Tällä hetkellä elän mielestäni ihan onnellista elämää. Työ ei nyt varsinaisesti enää tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta se ei myöskään vie ihan kaikkia mehuja, jolloin jaksaa käydä työpäivän jälkeen vielä uimassa, salilla pyöräilemässä, jne. Vastaavasti siitä kuitenkin saa sen muodollisen korvauksen menetetystä vapaa-ajasta, jolloin se mielestäni mahdollistaa kuinkin enemmän kuin ottaa.

3 päivää viikossa olisi kuitenkin minusta ihan riittävä määrä duunia, jolloin viikonloput eivät tuntuisi niin lyhyiltä, mutta ei kuinkaan olisi pelkoa, että ihan kokonaan tulisi jäätyä kotiin lipittämään kaljaa

Itselläni on sellainen suunitelma, että siinä kohtaa kun 50 vuotta tulee täyteen, niin pitää tehdä jotain radikaaleja ratkaisuja töissä käymisen suhteen. Olen tässä vuosien varrella määrätietoisesti pyrkinyt kasvattamaan passiivisia tuloja ja sekin osittain helpottaa tilannetta, että on selkeä päämäärä ja tieto siitä, että ei tarvitse jaksaa sinne eläkeikään asti duunissa.

 

[SampoTexaa]

Tämä oli ihan hyvin sanottu. Aika moni täällä näyttää toivovan nimenomaan vain sitä rahaa ja lisää rahaa. Taidan itse olla siinä suhteessa onnellisessa asemassa että kun sitä rahaa ei ole koskaan perheellä ja minulla ollut niin paljoa että voisi herroiksi elellä niin sitä on oppinut ottamaan ne ilot irti sellaisista asioista mitkä ei kauheasti maksa. Perheen kanssa ajan vietto (omia kersoja ei ole, puhun siis omasta lähisuvusta) on mitä parhainta puuhaa. Välillä vuokrataan mökki ja pitkä viikonloppu siellä, ihan perus illanvietot vaikka lauantaisin ja näin pois päin. Niistä saa jo paljon virtaa. On hyvä ehkä toisille ihmisille pysähtyä miettimään mitkä asiat elämässä on ihan oikeasti niitä tärkeitä. Usein joku läheisen kuolema on tällaisia hetkiä millon aletaan sitten puimaan sitä että "voi vitsi, olisikin pitänyt viettää enemmän aikaa hänen kanssaan", mutta silloin se on jo myöhäistä. En toki nyt tällä sano että jokaisen pitäisi mennä sitä mummoa halaamaan ja silmät kosteana juoda pullakahvetta, vaan lähinnä kenties keskittyä sellaisiin ruohonjuuritason onnenlähteisiin. Toki jos se uusin Opel ja kuukauden kännäysloma Pattayalle on se juttu mistä saat ne kiksit joita sitten kuolinvuoteella muistelet kaiholla niin miksipä ei, itselle nuo tuntuvat vain kovin pintapuolisilta jutuilta.

Nykyisen duunin työhaastattelussa rekrytoijan kanssa keskusteltiin palkasta. Lopuksi hän totesi hieman häpeillen että näyttäisi että ei pystytä nostamaan sinun palkkaa. Olisittepa nähneet ilmeen kun totesin että en ole rahan perässä vaan saan kiksit itse työstä ja jostain muualta.

Tiedän aivan liian paljon ihmisiä jotka toteavat "sitten kun pääsen eläkkeelle tai sitten kun lapset muuttaa kotoa niin...". COME ON! HERÄTKÄÄ, elämä on nyt! Ei eilen, ei huomenna, ei eläkkeellä vaan NYT JA TÄSSÄ!!!

 

[Vesiperä]

pahan uupumisen myötä, joka johtuu jostain ruumiillisesta mitä paraikaa tutkitaan, että minulla on aikaa ja oikeus levätä, sillä tarvitsen tällä hetkellä aika paljon lepoa.
....
On yksi elämä ja sen myötä yksi mahdollisuus olla onnellinen, ei ole aikaa muun tavoitteluun, sillä on kiire löytää se mikä merkitsee ennen kuin aika loppuu. Ei ole aikaa velloa ajatuksissaan, on parempi nousta ylös ja ymmärtää, tehdä sen mitä voi. Jokaisen on löydettävä tämä onni ja luulen että se painostava elämävaihe on juuri se kynnys minkä takana on jotain parempaa mikä pysyy.

En ole ammattilainen, mutta taisin juuri löytää syyn uupumuksellesi, joka samalla myös kuvaa koko maailman nykymenoa varsin hyvin.

Tunnistat kuitenkin että tarvit paljon lepoa, mutta kuitenkaan:
Ei ole aikaa.
Kiire on.
Etsitään jotain parempaa tuntematonta, ja näin ne loputkin voimat sitten loppuivat.

Nykyihmismieli on yleisesti jo niin saastutettu ja pilattu, koneistettu. Ei mene enää kovinkaan kauan kun loputkin inhimillisyyden rippeet on ihmiskunnasta revitty, tätäkai sitä joltain taholta halutaankin. Tunteettomia robotteja, jotka ei vielä ole niin ne on saatava vähintään jonkin lääkityksen alle hinnalla millä hyvänsä.

Näistä juurisyistä ne jää nykyään vanhuksetkin oman onnensa nojaan, kuolemaan omiin karsinoihin, kunhan vain hoitolaitos saa omansa niin se riittää. Aika raju yleistys tämä ja saattaapi osa suuttua varsinkin alalla toimivista kun onhan näitä toimiviakin tapauksia, mutta yhtälailla se kiire ja väsymys sielläkin vaivaa. Negatiivisimmista asioista vain on kivempi uutisoida ja flamettaa otsikoita, klikkejä klikkejä, tuloja tuloja, skandaalia, draamaa. Jos tehdään uutinen "Margareetta 98v voi hyvin hoitolaitoksessaan" -veikkaan että klikkien määrä on murto-osa negatiivisesta skandaaliuutisesta, tai no en tiedä, eikai tuo ole edes uutinen vaan mainos.

Vaaditaanko sitä kolmatta maailmansotaa ennenkuin asiat ehkä "normalisoituisivat", pienempi ihmismäärä, välttämätön hengissäselviämisen tarve jäljelle jääneillä jos niitä ydinpommien jälkeen enää juurikaan on, yhteisöllisyys palaa, puhalletaan siihen yhteiseen hiileen.

 

[Baldrick]

Luin kaikki viestit tähän asti ja yhteenvetoni on rivien välistä että 'korkki kiinni'. Jos juot, elämä harmaantuu. Ne jotka eivät juo, nauttivat niin töistä kuin vapaa-ajasta. Pitäisi jo tietää että yli 20-vuotiaskin kärsii jo paljon pahemmin alkoholin haittavaikutuksista mitä alle täysi-ikäinen, kun noita ryyppäämisiä tulee monen kokeiltua juuri tuossa kouluiässä. Varsinkin jos on jo yli 30 tai 40 niin yksi känni riittää varmastikin parin viikon tai jopa kuukauden mittaiseen alakuloiseen vaiheeseen. Pullot siis kokonaan pois, ei tippaakaan viinaa, niin katsotaan kuukauden päästä miltä tämä ketju näyttää. Mitään muitakaan päihteitä ei tule käyttää ja lääkkeitä mahdollisimman vähän.

Aivan turha valistaa, kuningasalkoholi se on tässäkin taas taustalla, mutta hienoja pohdintoja täällä pari kappaletta oli, mitä oli mukava lukea. Itsekin joskus lasillisen punaviiniä juon, mutta sekin lähinnä vain ruoansulatuksen tähden.

PS. Ei tarvitse olla rapajuoppo mennäkseen vertaistukiryhmään. Kerran viikonlopussa tai vaikka kerran kahdessa kännääminenkin riittää syyksi. Oleellisinta on että alkoholi aiheuttaa pahoinvointia ja siitä pitää päästä eroon. Myös terveyskeskus on hyvä vaihtoehto; varaa ajan ja kertoo lyhyesti että päihteiden käyttö riivaa. Hoitajan kanssa voi keskustella erilaisista lähestymistavoista lopettamiseen. Kaveriporukan vaihto voi olla myös paikallaan, uusia selväpäisiä ystäviä kyllä löytyy pian.

Vielä muistutuksena että päihteilyn lopettaminen on aina hyvä ratkaisu ja tuo aina hyvinvointia. Poikkeusta ei ole.

Tai sitten ne kenellä elämä on kunnossa ei koe tarpeelliseksi juoda. Menee kaksi toisistaan riippumatonta asiaa samaan nippuun. Toki se on ihan fakta ettei masentuneen kannattaisi juoda, mutta ainakin omalla kohdalla on vähän epäselvä raja sen suhteen, että kuka on masentunut ja kuka näkee maailman sellaisena kuin se on. Rationalismiin auttaa joko vertaistuki tai järjen korvaaminen uskonnolla, masennukseen päihteiden lopettaminen ja hoito.

 

[varadruidi]

Vaikuttaa siltä, että moni tähän säikeeseen kirjoittaneista kärsii siitä, että työ ei motivoi heitä riittävällä tavalla. Tiedän monia, jotka ovat päätyneet alan vaihtoon, eli ovat hakeutuneet mm. tehtäviin, joissa palkka voi tippuakin, mutta työ voi olla monella tapaa palkitsevampaa (esim. työskentely vanhusten parissa).

 

[tuoppi´]

Elämän hukkaan menemisen tunnetta voi korjata sillä että keksii jotain tekemistä jolla on merkitystä ja alkaa tekemään sitä. Jos ei keksi itse mitään niin kannattaa yrittää auttaa muita saavuttamaan merkityksellisiä asioita heille, ehkä sitten jossain vaiheessa keksit itsellesikin sen asia josta saat merkitystä ja siihen asti saat hyvän mielen toisten auttamisesta.

Jos on lapsia niin ei tarvitse kauaa miettiä millä sitä merkitystä saisi elämään. Niiden lasten kasvattaminen on jo itsessään tosi tärkeä homma. Toisekseen omat lapset on yksi tälläinen kohde, joita voit auttaa saavuttamaan heille merkityksellisen elämän. Pyrit mahdollistamaan, että lapsi voi harrastaa sellaisia asioita kun hän haluaa harrastaa ja sen että lapsella on mahdollisuus elää sellaista elämää kuin hän isona haluaa.

 

[Karhukainen]

Ensin alkoholi kokonaan pois, täysin kokonaan. Viikonloput muuttuvat pitkiksi, rauhallisiksi ja rentouttaviksi. Sen jälkeen arki-illat muuttuvat ikään kuin mini-viikonlopuiksi. Vaikutus on järisyttävä. Alkoholi turruttaa mielen ja kehon lähes totaalisesti eikä sitä itse huomaa.

Sitten juoksemaan. Yleiskunnon kohoaminen saa jaksamaan, ja iltaisin tulee uni helposti. Tuo virkeyttä ja piristää.

Sitten salille. Näkyvät muutokset kropassa motivoivat ja parantunut lihaskunto tuo huiman määrän energiaa. Samalla ruokailutottumukset korjaantuvat kuin itsestään.

Rahalla ja uusilla leluilla ei todellista hyvinvointia saa. Kun mieli ja keho on kunnossa, koko elämä avautuu uudella tavalla.

 

[Mikkos]

Ensin alkoholi kokonaan pois, täysin kokonaan. Viikonloput muuttuvat pitkiksi, rauhallisiksi ja rentouttaviksi. Sen jälkeen arki-illat muuttuvat ikään kuin mini-viikonlopuiksi. Vaikutus on järisyttävä. Alkoholi turruttaa mielen ja kehon lähes totaalisesti eikä sitä itse huomaa.

Sitten juoksemaan. Yleiskunnon kohoaminen saa jaksamaan, ja iltaisin tulee uni helposti. Tuo virkeyttä ja piristää.

Sitten salille. Näkyvät muutokset kropassa motivoivat ja parantunut lihaskunto tuo huiman määrän energiaa. Samalla ruokailutottumukset korjaantuvat kuin itsestään.

Rahalla ja uusilla leluilla ei todellista hyvinvointia saa. Kun mieli ja keho on kunnossa, koko elämä avautuu uudella tavalla.

Jos haluu elämään lisää vitutusta niin sitten.
Itse sanoisin että muuttakaa sieltä itsemurhakuutioistanne maaseudun rauhaan. Siis kokonaan pois kaupungista. Siellä omakotitalossa sielu lepää ja eihän sitä parempaa olekkaan kun kirpeässä syksysäässä haravoittee lehtiä ja poimii marjoja omasta puskasta. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä muita pihahommia. Siinä mieli ja sielu lepää. Eikä tartte lähtee mihinkään helvetin lenkille tai kuntosalille. Ei niistä saa muuta ku armottoman vitutuksen.

 

[Pepo]

Eikä tartte lähtee mihinkään helvetin lenkille tai kuntosalille. Ei niistä saa muuta ku armottoman vitutuksen.

Ei saa optimaalisella treenillä. Ei siis mahdollisimman kovalla, jolla saa ylikunnon ja alipalautumistilan.
ps. En väitä että minä osaisin.

 

[Toiota]

Jos haluu elämään lisää vitutusta niin sitten.
Itse sanoisin että muuttakaa sieltä itsemurhakuutioistanne maaseudun rauhaan. Siis kokonaan pois kaupungista. Siellä omakotitalossa sielu lepää ja eihän sitä parempaa olekkaan kun kirpeässä syksysäässä haravoittee lehtiä ja poimii marjoja omasta puskasta. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä muita pihahommia. Siinä mieli ja sielu lepää. Eikä tartte lähtee mihinkään helvetin lenkille tai kuntosalille. Ei niistä saa muuta ku armottoman vitutuksen.

Ääni tälle. Ei ihmistä ole luotu asumaan betonihelvettiin pieneen koppiin, vaan sitä omaa tilaa tarvitaan ja kyllähän jo löytyy järkevää arkitekemistä pihalla, puutarhassa ja autotallissa, kuten edellä jo mainittiinkin.

Hyötyliikunta on tärkeintä. Nuorempana kävin kuntosalilla ja se vitutus alkoi pian muuttua käsin kosketeltavaksi, ei kenenkään tervejärkisen pää kestä nostaa rautaa ylös alas, niin tyhmää toimintaa.

 

[tuskis]

Kuulostaa kyllä viimeistään menolipulta roikkumaan narunjatkeeksi kattohirrestä jos elämän riittämättömyydestä ja yksinäisyydestä kärsivä ihminen muuttaisi johonkin ränsistyvään landemökkiin johonkin kuolevaan kuntaan istumaan vaan kotona sohvalla ja välillä haravoiden lehtiä ärsyttävien ja kaikesta juoruavien naapureiden seuratessa vierestä.

 

[Mikkos]

Ei saa optimaalisella treenillä. Ei siis mahdollisimman kovalla, jolla saa ylikunnon ja alipalautumistilan.
ps. En väitä että minä osaisin.

Mä luulen että niitä ihmisiä joita ei liikunta ja kuntoilu kiinnosta kiinnostaa joku "optimaalinen treeni" vielä vähemmän. Paras tapa saada ihmisen liikkumaan ja kohentamaan kuntoa on juurikin hyötyliikunta. Siinä näkee konkreettisesti saaneensa aikaan jotain, toisin kun jossain salilla raudan kimpussa.

 

[Mikkos]

Kuulostaa kyllä viimeistään menolipulta roikkumaan narunjatkeeksi kattohirrestä jos elämän riittämättömyydestä ja yksinäisyydestä kärsivä ihminen muuttaisi johonkin ränsistyvään landemökkiin johonkin kuolevaan kuntaan istumaan vaan kotona sohvalla ja välillä haravoiden lehtiä ärsyttävien ja kaikesta juoruavien naapureiden seuratessa vierestä.

Mun mielestä juuri päinvastoin. Yksin betonikuutiossa ku naapurissa haukkuu koira ja yläkerrassa on kantapääkävelijä. Siinä sitten istut kuutiossa ja jos raitista ilmaa haluaa ni menee nauttimaan naapurin tupakankäryistä puolentoista neliön parvekkeelle. Aamulla töihin ja iltapäivästä taas istumaan betonikuutioon. Leffojakin voit kattoa kymmeneen asti koska sen jälkeen tuleekin sitten hiljaisuus.

Ei vittu, mä olisin hajonnu tossa lopullisesti jos en olis päässy muuttamaan.

 

[Karhukainen]

Jos haluu elämään lisää vitutusta niin sitten.
Itse sanoisin että muuttakaa sieltä itsemurhakuutioistanne maaseudun rauhaan. Siis kokonaan pois kaupungista. Siellä omakotitalossa sielu lepää ja eihän sitä parempaa olekkaan kun kirpeässä syksysäässä haravoittee lehtiä ja poimii marjoja omasta puskasta. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä muita pihahommia. Siinä mieli ja sielu lepää. Eikä tartte lähtee mihinkään helvetin lenkille tai kuntosalille. Ei niistä saa muuta ku armottoman vitutuksen.

Toki asun mukavan matkan päässä kaupunkien hälinästä. Mutta mitä tuohon vitutukseen tulee, niin sehän on aina merkki jostain ongelmasta. Liikunnasta varmasti tulee ongelma, jos rasitustaso, lepo ja ravinto ei ole balanssissa. Jos nuo on kunnossa niin sali- ja juoksutreenin jälkeen on aina hyvä olo.

 

[Mikkos]

Toki asun mukavan matkan päässä kaupunkien hälinästä. Mutta mitä tuohon vitutukseen tulee, niin sehän on aina merkki jostain ongelmasta. Liikunnasta varmasti tulee ongelma, jos rasitustaso, lepo ja ravinto ei ole balanssissa. Jos nuo on kunnossa niin sali- ja juoksutreenin jälkeen on aina hyvä olo.

Juu ei. Ei parane yleistää asioita.

 

[Monologi]

Tarjoiluehdotus: Itsemurhakuutioilu, koska naapurit kyttää sekä haravoinnit/kolailut ehkä ulkoistettu tai maaseudulle tervehtymään kolaillen ja haravoiden.

 

[Straiffi]

Jonkin verran näkee nykyään ratkaisuja, missä vankasti työelämässä ja urassa kiinni oleva henkilö päättää näennäisesti hypätä oranvanpyörästä täysin, jättää nykyisen, mahdollisesti jopa hyväpalkkaisen työn ja lähtee nollasta opiskelemaan jotain aivan toista, itselleen merkityksellisemmäksi kokemaansa alaa. Tässähän ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää ja moni varmasti voi merkityksen ja onnen tuota kautta löytääkin, eikä siinä mitään. Vaatii rohkeutta tehdä tuollainen päätös ja joku muutoshan elämään on tehtävä, jos siihen ei ole tyytyväinen.

Itse lähtisin kuitenkin tarkastelemaan tätä ensimmäisenä siltä kantilta, että mikäli kokee, ettei nykyinen työ ole mielekästä tai itselle sopivaa, eikä pysty muuttamaan sitä paremmin itselleen sopivaksi, niin pystyisikö mahdollisesti suhtautumistaan siihen muuttamaan. Tai suhtautumista työhön ylipäätään. Ei kuitenkaan työn takia, vaan ihan itsensä takia. Onhan se nyt aika raskasta paiskia töitä, jos jatkuvasti kyseenalaistaa päässään, että miksi sitä tekee tai mitä järkeä siinä on. Tulisiko tehtävällä työllä kuitenkaan olla mitään sen suurempaa, maailmaa syleilevää merkitystä? Vaatiiko se sen, jotta on mahdollista olla tyytyväinen?

Jos nyt verrataan nykyhetkeä vaikka 1920-40-lukuun ja pula-ajan Suomeen, niin silloin tällaisia asioita ei oikeastaan edes tarvinnut miettiä. Leipä raavittiin väkisin pöytään sieltä mistä sen sai. Ei tarvinnut pohtia erikseen työn merkityksellisyyttä. Sen merkitys oli yksinkertaisesti se, että saatoit kuolla nälkään tai viluun, ellet kyennyt elättämään iseäsi. Entäs sitten vapaa-aika? Moni asui köyhissä oloissa maaseudulla, eikä ollut suurta valikoimaa vapaa-ajan virikkeistä tai kummoisia harrastusmahdollisuuksia. Pirtissä oli uuni, sänky ja pöytä. Viihdykkeinä siellä olivat lähinnä viina, korttipelit ja kirjat.

En nyt hae tällä sitä, että väkisin pitäisi jatkaa polulla, joka ei tyydytä, koska joskus ennenvanhaan on niin jouduttu tekemään. Lähinnä tarkoitus oli herättää tervettä epäilystä siitä, että löytyisikö se ongelman juurisyy ja tyytymättömyys nykytilanteeseen kenties jostain muualtakin, kuin pelkästään olosuhteista, missä elää ja työskentelee. Nimittäin, jos löytyy, niin ennen pitkää sama ongelma tulee todennäköisesti uudestaan vastaan, vaikka niitä akuutteja olosuhteita nyt onnistuisikin muuttamaan. Ilman niiden täydellistä muuttamistakin saattaa maailmasta löytyä mahdollisuuksia ja uusia merkityksellisiä asioita ja monesti se on pienestä kiinni, kun huomaa, miten negatiivisena sitä näkikin kaiken sen, mikä oikeasti olikin ihan kohdillaan.

 

[Arrows]

Juu ei. Ei parane yleistää asioita.

Treenasit väärin, jos tuli aina paha olo tai vitutus.

 

[Mikkos]

Treenasit väärin, jos kerta tuli aina paha olo.

Joopa joo. Ja ne ketkä ei tykkää lumitöistä ja pihahommista on tehny ne väärin jos ei niiden tekeminen nappaa.

 

[Arrows]

Joopa joo. Ja ne ketkä ei tykkää lumitöistä ja pihahommista on tehny ne väärin jos ei niiden tekeminen nappaa.

Jos nyt muutaman kerran viikossa tekee lumityöt, ei se riitä pitämään ihmistä oikeasti kunnossa, vaikka hyötyä siitä saakin. Toki jos alue on iso ja tekee ne lapiolla, voi olla enemmänkin hyötyä.

 

[Mikkos]

Jos nyt muutaman kerran viikossa tekee lumityöt, ei se riitä pitämään ihmistä oikeasti kunnossa, vaikka hyötyä siitä saakin. Toki jos alue on iso ja tekee ne lapiolla, voi olla enemmänkin hyötyä.

Hyvin riittää. Siihen vielä muut omakotitaloaskareet ni ihan hyvin riittää. Ei sitä ennenkään ihmiset salilla juossu. Kuntosalit sun muut on vaan betonikuutiossa asuvien korvike sille että ei ole oikeita hommia tehtävänä.

 

[Karhukainen]

Juu ei. Ei parane yleistää asioita.

Toki puhun vain omista kokemuksistani. Ei se hauskaa ole, jos liian kovaa treenaa tai on joku vamma päällä.

 

[tuoppi´]

Itse lähtisin kuitenkin tarkastelemaan tätä ensimmäisenä siltä kantilta, että mikäli kokee, ettei nykyinen työ ole mielekästä tai itselle sopivaa, eikä pysty muuttamaan sitä paremmin itselleen sopivaksi, niin pystyisikö mahdollisesti suhtautumistaan siihen muuttamaan. Tai suhtautumista työhön ylipäätään. Ei kuitenkaan työn takia, vaan ihan itsensä takia. Onhan se nyt aika raskasta paiskia töitä, jos jatkuvasti kyseenalaistaa päässään, että miksi sitä tekee tai mitä järkeä siinä on. Tulisiko tehtävällä työllä kuitenkaan olla mitään sen suurempaa, maailmaa syleilevää merkitystä? Vaatiiko se sen, jotta on mahdollista olla tyytyväinen?

Jep, eihän se huono idea ole miettiä löytäisikö siitä nykyisestä työstäkin jonkin merkityksen. Riippuen työstä se oma tulos ei välttämättä näy itselle vaikka sellainen ihan oikeasti olisikin. Mutta nykymaailmassa on kuitenkin tosi paljon sellaisia töitä, joilla ei ole oikeasti oikein mitään merkitystä kenellekkään. Sellaisia missä ensin kaivetaan kuoppa ja sitten täytetään se takaisin ja sama toistuu seuraavana päivänä tai vielä pahempana sellaiset duunit jossa ei oikeasti tehdä mitään. Tuollaiset duunit murskaa kenen tahansa sielun ennen pitkään ja noista olisi syytä päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Sekin täytyy muistaa että työ vie sun arkipäivistä neljäsosan tai kolmasosan valveillaoloajasta. Noin ison osuuden kun käyttää johonkin niin siitä olisi pidemmän päällä hyvä saada irti jotain muutakin kuin muutaman euron.

 

[Arrows]

Hyvin riittää. Siihen vielä muut omakotitaloaskareet ni ihan hyvin riittää. Ei sitä ennenkään ihmiset salilla juossu. Kuntosalit sun muut on vaan betonikuutiossa asuvien korvike sille että ei ole oikeita hommia tehtävänä.

Vähän epäilen, mutta riippuu tietenkin mitä pitää hyvänä kuntona.

 

[Pow_82]

Sekin täytyy muistaa että työ vie sun arkipäivistä neljäsosan tai kolmasosan valveillaoloajasta. Noin ison osuuden kun käyttää johonkin niin siitä olisi pidemmän päällä hyvä saada irti jotain muutakin kuin muutaman euron.

Vai veisikö yleensä hiukan enemmän.. 8h on kolmasosa vuorokaudesta. Siihen työmatkat päälle. Puolet valveillaoloajasta?

Eniwei, tältä pohjalta on aika selvää, että perinteinen "töissä käydään sen takia, että vapaa-ajalla on varaa tehdä mitä haluaa" ei oikein toimi. Työ vie niin suuren osan elämästä, että sen on pakko olla edes siedettävää ja mieluummin jopa mukavaa. Eli samaa mieltä.

 

[tuoppi´]

Vai veisikö yleensä hiukan enemmän.. 8h on kolmasosa vuorokaudesta. Siihen työmatkat päälle. Puolet valveillaoloajasta?

Aivan. En osaa enää laskeakkaan