On kyllä hienoja suunnitelmia sulla. Ootko miettinyt kuinka suuri kaupallinen arvo tuolla olisi, jos 10kg sähköpyörän tekniikkaa saa siirrettyä 2kg reisiä vasten olevaa tekniikkaa? Onko se ihmisen reisi se juttu tässä välissä, joka viisinkertaistaa hyötysuhteen vai millä lähdetään patenttia hakemaan?
Odottelen yhä tämän keskustelun laajentumista realistisiin käyttökohteisiin ja kokemuksiin, niin kauan, ei tällä juuri sisältöarvoa taida olla.
Pointti ei ollut suoraan kevennys, eli 2 kg vs. 10 kg. Tuo ero tulee enimmäkseen siitä, että akkukapasiteetissa on suuri ero, 72 Wh vs. ~0,5 kWh. Mitään viisinkertaista hyötysuhdetta ei ole tiedossa. Jonkun verran kuitenkin tulee parannusta, koska sähköpyörän moottori voi olla lähemmäs 5 kg vs. exoskeleton moottoreineen akkuineen vain 2 kg. Jos vertaisi samoja akkukapasiteetteja, niin voisi olla 6-7 kg vs. 10 kg, eli viisinkertaisen sijaan noin 1,5x. Se ei kuitenkaan ollut pointti.
Jos haluaisi ajaa exoskeletonilla yhtä pitkiä ja yhtä paljon avustettuja maastolenkkejä kuin sähköpyörällä, pitäisi akkuja lisätä esimerkiksi akkurepun muodossa. Tuolla 2 kg:lla avustus pitäisi pidemmillä lenkeillä säästellä järkevästi rankimpiin nousuihin ja kaatuneen puun/ojan yli hyppäämiseen, eikä tuhlata tavallista nopeampaan tasamaan polkujen paahtamiseen.
Massaan liittyvä pointti oli enemmän massan sijainnin vaikutus ajotuntumaan. Oletetaan, että sähköpyörän 10 kg jakautuu 5 kg akku ja 5 kg moottori. Maastopyörä on huono ajaa, jos kiekkoihin lisää 5 kg jousittamatonta massaa (napamoottori). Keskiömoottorilla moottorin 5 kg on jousitettua, kuten myös akun 5 kg, mutta silti ketteryys, ajotuntuma ja hypäytettävyys häviävät luomutäysjoustolle. Jos fillari on 10 kg kevyempi ja kuskille tulee 2 kg lantiolle tukevasti kiinni, niin onhan se melkoinen parannus massan sijaintiin silmällä pitäen ajettavuutta. Tuo lantion 2 kg ei edes ole niin paha kuin 2 kg passiivista massaa lantiolla olisi, sillä moottorit lisäävät lantiota kannattelevien reisien voimaa.
Ajotuntuma, ylimääräistä massaa:
(5 kg jousittamatonta + 5 kg jousitettua, napamoott.) < (10 kg jousitettua, keskiömoott.) < (2 kg jousitettua passiivista lantiolla) < (2 kg jousitettua lantiolla, exoskeleton lisäämässä reisivoimaa)
Ennen sähköavustusta ihmiset maksoivat kymmeniä tuhansia markkoja/tuhansia euroja, jotta fillarista saisi jokusen kilon kevyemmän. Kevennyksen hyöty ei ollut pelkästään vähäisempi energiantarve nousuissa tai parempi kiihtyvyys, vaan myös herkempi ohjattavuus, ketteryys väistöissä/teknisellä polulla, tasaisempi kyyti röykyissä ja helpompi keulan kevennys tai koko fillarin hypäytys esteen yli. Ohjattavuus, ketteryys, keulan kevennys ja koko fillarin hypäytys ovat noissa 10 kg ylipainoisissa sähköpyörissä suuri takapakki keveään luomutäysjoustoon.
Sähköpyöräilijät ajavat tuolla maastossa hiukan rumasti sanottuna "jousitetulla Helkama Oivalla", joka moottorin ansiosta etenee erittäin kevyesti, mutta on muuten yhtä jähmeä ja haluton malmikasa teknisillä poluilla/esteen yli hypyttäessä. Olisi aika mullistavaa, jos voisi edetä erittäin kevyesti ja säilyttää luomutäysjouston ketteryyden sekä saada bonuksena nopeamman talutuksen/kantamisen ja lisäkorkeutta puun yli hyppäämiseen. Jos exoskeleton tuon tekee, niin kyllähän siitä voisi hintojen laskiessa tulla yksi merkittävä kehitysaskel maastopyöräilyyn, kuten lukkopolkimet/jousitus/hydrauliset levyjarrut/hissitolppa jne.
Muistan kun DH3 (75 mm keula) julkaistiin, niin yleinen mielipide oli, että kukaan ei tule Suomessa ikinä tarvitsemaan niin paljon (siis edes DH:ssa). Porukalla oli siihen aikaan ~50 mm. Itse ajoin 1994 Marzocchi XC500:lla, jossa oli 51 mm, ja todellakin houkutteli pidempi joustomatka jo silloin. Noh, nyt noin 30 vuotta myöhemmin porukka ajaa XC:tä jopa kaksinkertaisilla joustomatkoilla kuin tuo Suomi-DH:seen mukamas ylimitoitettu 75 mm DH3.
). Jään itse odottelemaan vielä mallia joka saadaan kirurgisesti integroitua iän myötä väistämättä rappeutuvaan kroppaani. 
kyllähän tommosille heti keksii käyttöä ihan normi ihmisille.
