Oravat osaa välttää, jos vaan eivät ole jotain täysin kesytettyjä cityoravia. Niillä kun ei ole mitään tarvetta hakeutua itselleen hankaliin paikkoihin paljoa edes ruoan perässä. Antti Tuisku on hyvä. Oravatkaan ei tykkää.
Joskus kattomekkalaa aiheuttanut orava hiljeni yllättäen, syykin selvisi pian. Oli hukkunut kasteluveden keräysastiaan. Samaan tapaan viime syksynä kohtasi loppunsa useampi hiiri, ne puolestaan ilmalämpöpumpun alusastiaan. Avoimet vesiastiat ovat pienille eläimille vaaran paikka etenkin silloin kun eivät ole aivan täysiä tai aivan tyhjiä. Varsinkin muovi on liukasta kiivetä, erityisesti märkänä. Orava pystyy juoksemaan suoraa seinää pitkin sivuttain mutta ei nähtävästi päässyt muovitynnyristä pois. Laitoin sinne toki laudan pystyyn tapauksen jälkeen, jottei tynnyristä löydy esim. karanneita kissoja.
Lakritsi on toiminut täällä hyvin ja se tahmeena jumittuu sinne. Yksi lakritsin pala kestää monen monta hiirtä kun laittaa kunnolla.
"Rainbow 100g Dark 80% tumma suklaa" on juuri oikean paksuinen siihen haarukkaan. Viime syksynä etsiskelin keittiöstä sopivaa syöttiä omaan giljottiin ja tuo on toiminut hyvin. Säilyy myös todella pitkään ilman että menee pilalle.
Joitakin vuosia takaperin n. viikon jälkeen syöttien asettamisesta useita kuolleita hiirulaisia sokkelin lähettyviltä eri puolilta taloa, eli tuntuisi toimivan.
Myrkyn kanssa ne kuivuu äkkiä ja lakkaa nopeasti maisemasta.Tuossa kesällä supercat laukesi. Päällisin puolin ei näkynyt mitään ulokkeita kuten häntää tai raajoja, joten annoin olla katsomatta. Nyt syksymmällä taas rapisee joten loukku auki... siellä oli täysin tomuksi lahonnut pienen hiiren raato. Pölyt pois ja uutta suklaata sisään.
Rapinat kuuluu mutta ei mene loukkuun. Yks ilta kun olin terassilla niin olikin vähän isompi rotta vastassa. Pimeässä taskulampun kanssa sen pakoyrityksiä seurailin - ja päätin siirtyä vähän syrjempää varmuudeksi. Menis nyt sinne kuolemaan prkl.
Tai sitten on oravat asialla taas. Tekis mieli jo ostaa halpa valvonta kamera ja virittää se välikatolle että tietäis mitä siellä tapahtuu.
Väliseinästä ne ei välttämättä pääse kiipeämään ylös vaan kuolee sinne ja muumioituu. Yhden rempan yhteydessä noita oli varmaaan kymmeniä yhden seinän sisällä.
Pari vuotta sitten joku rapistin jäi jumiin ulkoseinän väliin. Tietenkin sinne mihin aurinko paistaa. Ei muumioitunut mutta mätäni sinne ja sitä hajua sai sitten sietää jonkun aikaa
Myrkyn kanssa ne kuivuu äkkiä ja lakkaa nopeasti haisemasta.Tuossa kesällä supercat laukesi. Päällisin puolin ei näkynyt mitään ulokkeita kuten häntää tai raajoja, joten annoin olla katsomatta. Nyt syksymmällä taas rapisee joten loukku auki... siellä oli täysin tomuksi lahonnut pienen hiiren raato. Pölyt pois ja uutta suklaata sisään.
Rapinat kuuluu mutta ei mene loukkuun. Yks ilta kun olin terassilla niin olikin vähän isompi rotta vastassa. Pimeässä taskulampun kanssa sen pakoyrityksiä seurailin - ja päätin siirtyä vähän syrjempää varmuudeksi. Menis nyt sinne kuolemaan prkl.
Tai sitten on oravat asialla taas. Tekis mieli jo ostaa halpa valvonta kamera ja virittää se välikatolle että tietäis mitä siellä tapahtuu.
Väliseinästä ne ei välttämättä pääse kiipeämään ylös vaan kuolee sinne ja muumioituu. Yhden rempan yhteydessä noita oli varmaaan kymmeniä yhden seinän sisällä.
Pari vuotta sitten joku rapistin jäi jumiin ulkoseinän väliin. Tietenkin sinne mihin aurinko paistaa. Ei muumioitunut mutta mätäni sinne ja sitä hajua sai sitten sietää jonkun aikaa
tietty koirataloudessa pitää olla tarkkana ettei koira pistä poskeensa tuollaisa myrkytettyä hiirtäJuttelin just viime viikolla eläköityneen tuholaistorjuntafirman omistajan kanssa. Hän ei ollut kertaakaan törmännyt tapaukseen jossa kissa tai koira olisi kuollut rotanmyrkkyyn.Ja käsittääkseni tuokin myrkky mitä itse käytän, on sellainen mikä tekee hiirelle janon ennen viimeisiä hetkiä -> se pyrkii ulos samalla kun sisäelimet on sulamassa mössöksi
No. Laita jotain linkkiä tms. Todisteeksi... Itselläkin kissa, ja elän maaseudulla, joten rotanmyrkkyä on joka talossa ympärillä. Jotenkin vaan ne maatalojenkin kissat on hengissä.
Voi pitää paikkansa. Eläin harvemmin syö mitään myrkyllistä, haistaa sen ettei ole kelvollista. Meillä yksi hiirikissa aikoinaan söi tulipaikalta sammuneita hiiliä aina välillä. Ihmettelin sitä, kunnes katselin kerran lauantaiaamun luonto-ohjelmaa apinoista. Ne joutuivat ruoan vähyyden takia välillä syömään myrkyllisiä hedelmiä yhdestä puusta, kun muuta ei ollut. Kävivät lisäksi syömässä hiiliä ihmisten nuotiopaikoilta ja savea ojasta, jotta myrkyn vaikutus neutralisoitui.
yle.fi
Kyllä niitä kissoja kuoli. Meidän kissa oli muistaakseni kolmas, joka todettiin alfakloraloosimyrkytykseksi. Eläinlääkäri ei osannut ensin aavistaakaan, että voisi olla joku hiirenmyrkky kyseessä, mutta sitten konsultoi muita eläinlääkäreitä, niin jollain toisella oli ollut aivan vastaava tapaus, niin kissanraato lähti valtion laskuun eviralle tutkittavaksi ja oli yksi niistä ratkaisevista tapauksista, joista vyyhti ja yhteys alfakloraloosiin lähti selviämään. Sen takia oli kanssa vähän hankala ensin aavistaa mitään kun itsellä ei ollut myrkkyjä käytössä, vaan naapurilla.
