Kahvihifistely

[jooh]

Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan

 

[iznogod]

Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan

Ei noilla valinnoillasi pahemmin pieleen voi mennä - ainakaan, jos lompakko kestää Marzoccon hinnan. Laatulaitteitahan nuo Marzoccot ovat, ei siitä pitäisi olla epäilystäkään. Siinä on myös saatu puristettua aika paljon tekniikkaa yllättävän pieneen (kilpailijoihin verrattuna) tilaan. PID ja tuplaboileri, siinähän ne olennaiset speksit ovatkin silloin, kun espresson tekemisen helppoudesta puhutaan. Itse olen toki pärjännyt oikein hyvin, jo pitkälti toistakymmentä vuotta perinteisellä hx-keittimellä (jossa uuttovesi tulee höyryboilerissa olevan lämmönvaihtimen läpi), eikä senkään kanssa oppimiskäyrä ollut edes puolta tuntia. Toki takana oli jo vajaat kymmenen vuotta pidaamattoman yksiboilerikeittimen kanssa puuhailua - eikä sekään nyt oikeastaan vaikeata ollut. Mutta kuten olen usein tutuille sanonut, niin espressolaitteissa rahalla saa nimenomaan helppoutta siihen tekemiseen.

Ainoa, mikä voisi (hinnan lisäksi) puhua tuota Marzoccoa vastaan on se, että siitä puuttuu virtauksensäädön manuaalinen kytkin, joka löytyy esim. vähän reilun tonnin halvemmasta Lelit Biancasta. Se on toki ihan eri juttunsa, että kuka sellaista tarvitsee, etenkin jos haluaa vain mahdollisimman helppokäyttöisen ja yksinkertaisen espressokoneen. Eli ei se suoranainen vika tai edes puute ole, kunhan vain huomio, joka tuli mieleen. Uuttoboileri Micrassa taitaa olla sen verran pieni, että tuskin sillä kovin montaa espressoa suoraan putkeen tekee - ellei siinä ole sitten jotain teknistä innovaatiota, joka lämmittää boilerin veden hetkessä. Toki eipä siinä pienen boilerin vesimäärän lämmittämisessäkään kauan mene, joten jos joutuu odottelemaan, niin tuskin kovinkaan kauan. Kotikäytössä se tuskin muodostunee ongelmaksi, mutta on ehkä hyvä testata etukäteen, jos joskus suunnittelee hoitelevansa sillä näppärästi sukujuhlien kahvitarjoilut.

Itselläni on sähköisenä espressomyllynä kuutisen vuotta ollut juurikin Niche Zero ja olen ollut siihen pahuksen tyytyväinen. Vanhemmalle 50-luvun käsin pumpattavalle espressokoneelle tykkään jauhaa käsimyllyllä ihan fiiliksen vuoksi, mutta silloin kun haluaa nopeasti pyöräyttää esson tai pari, niin Nisse on lyömätön peli. Toki siitäkin on inasen kalliimpi Duo versio, jossa on isot lattaterät, joilla saa vähän toisenlaisen makuprofiilin kuin kartioterillä. Toisinaan tulee mieleen, että pitäisikö sellainenkin joskus hankkia, mutta sitten kun jauhaa ja valuttelee taas yhden espresson, niin siinä se mieliteko uuden myylyn hankkimisesta yleensä sitten katoaakin. Zero on kuitenkin isoteräinen kartiomylly ja niiden ominaisuutena on se mukava piirre, että niitä ei yleensä tarvitse olla koko ajan säätämässä. Ovat siis niin anteeksiantavia kuin se yleensä on mahdollista (saattaa toki olla Duokin. Itselläni ei ole omakätistä kokemusta 85-millisistä lattateristä). Täytyy sitä myllyä siis tottakai välillä säätää (esim. aika usein pavuista toiseen vaihtaessa), muttei suinkaan joka päivä, kuten toisilla myllyillä on tapana vaatia. Workflow Nichen catch-kupin kanssa on silkkaa iloa (kun on käytössä 58mm filtterikoppa, kuten esim. tuossa valitsemassasi Marzoccossa).

Vaaka on tosiaan (0.1g tarkkuudella ja mielellään myös sekuntikellolla) ehdoton hankinta, samoin kuin metallinen tampperikin, jos Marzoccon mukana ei kunnollista tampperia tule. Muita tilpehöörejä voi tarpeen mukaan hankkia sitten matkan varrella. Joku puhdistusharja ja -aine tietysti kannattaa napata samalla mukaan, mutta ne eivät maltaita maksa.

Ihailtavaa, että joku lähtee heti kunnon laitteilla liikkeille (vaikka ainahan se vähän kirpaisee). Useimmat kun tuppaavat hankkimaan ensin ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot ja joko luovuttavat, tai sitten ostavat lopulta ne vähän kalliimmat laitteet ja sitten taas kalliimmat. Toki on heitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisinä toistakymmentä vuotta tehneet espressonsa esim. Rancilion Silvioilla tai La Pavonin pumppukeittimillä, eivätkä edes kaipaa mitään kalliimpaa ja helpompaa. Eiväthän ne espressokeittimetkään oikeasti mitään rakettitiedettä ole.

 

[jooh]

Ei noilla valinnoillasi pahemmin pieleen voi mennä - ainakaan, jos lompakko kestää Marzoccon hinnan. Laatulaitteitahan nuo Marzoccot ovat, ei siitä pitäisi olla epäilystäkään. Siinä on myös saatu puristettua aika paljon tekniikkaa yllättävän pieneen (kilpailijoihin verrattuna) tilaan. PID ja tuplaboileri, siinähän ne olennaiset speksit ovatkin silloin, kun espresson tekemisen helppoudesta puhutaan. Itse olen toki pärjännyt oikein hyvin, jo pitkälti toistakymmentä vuotta perinteisellä hx-keittimellä (jossa uuttovesi tulee höyryboilerissa olevan lämmönvaihtimen läpi), eikä senkään kanssa oppimiskäyrä ollut edes puolta tuntia. Toki takana oli jo vajaat kymmenen vuotta pidaamattoman yksiboilerikeittimen kanssa puuhailua - eikä sekään nyt oikeastaan vaikeata ollut. Mutta kuten olen usein tutuille sanonut, niin espressolaitteissa rahalla saa nimenomaan helppoutta siihen tekemiseen.

Ainoa, mikä voisi (hinnan lisäksi) puhua tuota Marzoccoa vastaan on se, että siitä puuttuu virtauksensäädön manuaalinen kytkin, joka löytyy esim. vähän reilun tonnin halvemmasta Lelit Biancasta. Se on toki ihan eri juttunsa, että kuka sellaista tarvitsee, etenkin jos haluaa vain mahdollisimman helppokäyttöisen ja yksinkertaisen espressokoneen. Eli ei se suoranainen vika tai edes puute ole, kunhan vain huomio, joka tuli mieleen. Uuttoboileri Micrassa taitaa olla sen verran pieni, että tuskin sillä kovin montaa espressoa suoraan putkeen tekee - ellei siinä ole sitten jotain teknistä innovaatiota, joka lämmittää boilerin veden hetkessä. Toki eipä siinä pienen boilerin vesimäärän lämmittämisessäkään kauan mene, joten jos joutuu odottelemaan, niin tuskin kovinkaan kauan. Kotikäytössä se tuskin muodostunee ongelmaksi, mutta on ehkä hyvä testata etukäteen, jos joskus suunnittelee hoitelevansa sillä näppärästi sukujuhlien kahvitarjoilut.

Itselläni on sähköisenä espressomyllynä kuutisen vuotta ollut juurikin Niche Zero ja olen ollut siihen pahuksen tyytyväinen. Vanhemmalle 50-luvun käsin pumpattavalle espressokoneelle tykkään jauhaa käsimyllyllä ihan fiiliksen vuoksi, mutta silloin kun haluaa nopeasti pyöräyttää esson tai pari, niin Nisse on lyömätön peli. Toki siitäkin on inasen kalliimpi Duo versio, jossa on isot lattaterät, joilla saa vähän toisenlaisen makuprofiilin kuin kartioterillä. Toisinaan tulee mieleen, että pitäisikö sellainenkin joskus hankkia, mutta sitten kun jauhaa ja valuttelee taas yhden espresson, niin siinä se mieliteko uuden myylyn hankkimisesta yleensä sitten katoaakin. Zero on kuitenkin isoteräinen kartiomylly ja niiden ominaisuutena on se mukava piirre, että niitä ei yleensä tarvitse olla koko ajan säätämässä. Ovat siis niin anteeksiantavia kuin se yleensä on mahdollista (saattaa toki olla Duokin. Itselläni ei ole omakätistä kokemusta 85-millisistä lattateristä). Täytyy sitä myllyä siis tottakai välillä säätää (esim. aika usein pavuista toiseen vaihtaessa), muttei suinkaan joka päivä, kuten toisilla myllyillä on tapana vaatia. Workflow Nichen catch-kupin kanssa on silkkaa iloa (kun on käytössä 58mm filtterikoppa, kuten esim. tuossa valitsemassasi Marzoccossa).

Vaaka on tosiaan (0.1g tarkkuudella ja mielellään myös sekuntikellolla) ehdoton hankinta, samoin kuin metallinen tampperikin, jos Marzoccon mukana ei kunnollista tampperia tule. Muita tilpehöörejä voi tarpeen mukaan hankkia sitten matkan varrella. Joku puhdistusharja ja -aine tietysti kannattaa napata samalla mukaan, mutta ne eivät maltaita maksa.

Ihailtavaa, että joku lähtee heti kunnon laitteilla liikkeille (vaikka ainahan se vähän kirpaisee). Useimmat kun tuppaavat hankkimaan ensin ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot ja joko luovuttavat, tai sitten ostavat lopulta ne vähän kalliimmat laitteet ja sitten taas kalliimmat. Toki on heitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisinä toistakymmentä vuotta tehneet espressonsa esim. Rancilion Silvioilla tai La Pavonin pumppukeittimillä, eivätkä edes kaipaa mitään kalliimpaa ja helpompaa. Eiväthän ne espressokeittimetkään oikeasti mitään rakettitiedettä ole.

Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä vastauksesta. Vahvistaa vain omia ajatuksia(/harhoja) tässä espressolaitteiden suossa

Laitteiden pienet dimensiot ja erityisesti pieni jalanjälki pöydällä ovat iso plussa, kun kantakaupungin asunnon keittiössä ei ylimääräistä tilaa oikeastaan ole.

Bianca v3:sta mietin eniten vaihtoehtona, mutta rehellisesti en osaa sanoa tai antaa arvoa flowcontrol- tai pre-infusion-säädöille. Micran kanssa on vähemmän säädettävää ja siten katoaa ainakin pari muuttajaa, joista tarvitsisi murehtia. Ymmärsin, että olisi muutenkin enemmän vaaleapaahtoisten hössötyksiä. Lisäksi Micra on snadisti matalampi ja enemmän emännän silmää miellyttävä. Pääasiassa espressot tai espresso-johdonnaiset tehdään siis vain itselleni ja emännälle, joten pienen uuttoboilerin kanssa tullaan toimeen.

Kokemuksesi myllystä vastaavat paljolti muita interwebsistä luettuja. Mukava kuulla! Niche-myllyjen eroista ja silti samankaltaisuuksista. Niche Zero on hieman pienempi kuin Duo, ja toisaalta Hoffmannin testeissä Zero ja Duo tuottivat aika identtistä jauhatusta eri tyyppisistä teristä huolimatta. Duo'on tietty voisi vaihdella eri teriä, mutta enpä tiedä kiinnostaako, kun mylläävät jo paketista tullessaan riittävän hyvää purua ulos.

Micran mukana tulee metallinen tampperi, jolla tarkoitus yrittää pärjätä alkuun. WDT ei ole iso investointi, lienee hifistelyä, mutta varmaan hankintalistalla. Samoin Airscape tai Atmos säilytyspurkki pavuille (single dose -annoksia en ala pakkasesta kaivamaan vaan pakkasesta purkkiin ja purkista myllyyn). Hoffalta tulikin juuri video vaakoihin liittyen (en ole ehtinyt katsomaan). Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta Meidän nykyinen leivontavaaka ainakin reagoi niin pirun hitaasti punnittavan massan muutoksiin, ettei tuollaisella tee mitään (ei siis tarkkuuskaan riitä). Vaa'an kanssa korkeustila voi olla pieni haasta uuttopään ja tippa-alustan välillä (Micran kirous).

Osaan arvostaa henkilöitä, jotka vääntävät espressonsa esimerkiksi manuaalikahvoilla tai itsemodatuilla entry-level laitteilla. Arvostan etenkin sitä paneutumista, mitä se onnistuminen vaatii. Jos olisin kymmenen vuotta aiemmin päättänyt lähteä tälle tielle, olisi valintani erilaiset (kuten Gaggia Classic ja "edullinen" laatumerkin mylly). Mutta nyt haluaisin hieman madaltaa kynnystä ja silti saada laitteet, joilla erinomainen espresso on mahdollista.

Loppukaneettina, vaikea näin noviisina sanoa, mitä laitteiltaan kaipaa vaikka 5 vuoden päästä. Toivottavasti edes nyt tietää suurinpiirtein... Enemmän huolettaa, jos espresson tekeminen on jäänyt kokonaan ja tonnien koneet pölyttyvät nurkassa

 

[Enhancer]

Kiitos perusteellisesta ja hyvin jäsennellystä vastauksesta. Vahvistaa vain omia ajatuksia(/harhoja) tässä espressolaitteiden suossa

Laitteiden pienet dimensiot ja erityisesti pieni jalanjälki pöydällä ovat iso plussa, kun kantakaupungin asunnon keittiössä ei ylimääräistä tilaa oikeastaan ole.

Bianca v3:sta mietin eniten vaihtoehtona, mutta rehellisesti en osaa sanoa tai antaa arvoa flowcontrol- tai pre-infusion-säädöille. Micran kanssa on vähemmän säädettävää ja siten katoaa ainakin pari muuttajaa, joista tarvitsisi murehtia. Ymmärsin, että olisi muutenkin enemmän vaaleapaahtoisten hössötyksiä. Lisäksi Micra on snadisti matalampi ja enemmän emännän silmää miellyttävä. Pääasiassa espressot tai espresso-johdonnaiset tehdään siis vain itselleni ja emännälle, joten pienen uuttoboilerin kanssa tullaan toimeen.

Kokemuksesi myllystä vastaavat paljolti muita interwebsistä luettuja. Mukava kuulla! Niche-myllyjen eroista ja silti samankaltaisuuksista. Niche Zero on hieman pienempi kuin Duo, ja toisaalta Hoffmannin testeissä Zero ja Duo tuottivat aika identtistä jauhatusta eri tyyppisistä teristä huolimatta. Duo'on tietty voisi vaihdella eri teriä, mutta enpä tiedä kiinnostaako, kun mylläävät jo paketista tullessaan riittävän hyvää purua ulos.

Micran mukana tulee metallinen tampperi, jolla tarkoitus yrittää pärjätä alkuun. WDT ei ole iso investointi, lienee hifistelyä, mutta varmaan hankintalistalla. Samoin Airscape tai Atmos säilytyspurkki pavuille (single dose -annoksia en ala pakkasesta kaivamaan vaan pakkasesta purkkiin ja purkista myllyyn). Hoffalta tulikin juuri video vaakoihin liittyen (en ole ehtinyt katsomaan). Tarkkuuden ja ajanoton lisäksi mietin, että onhan kaikissa kahvintekoon tarkoitetuissa vaa'oissa riittävä reagointinopeus? Jotkut Acaian 400e vaa'at saavat jäädä ostamatta Meidän nykyinen leivontavaaka ainakin reagoi niin pirun hitaasti punnittavan massan muutoksiin, ettei tuollaisella tee mitään (ei siis tarkkuuskaan riitä). Vaa'an kanssa korkeustila voi olla pieni haasta uuttopään ja tippa-alustan välillä (Micran kirous).

Osaan arvostaa henkilöitä, jotka vääntävät espressonsa esimerkiksi manuaalikahvoilla tai itsemodatuilla entry-level laitteilla. Arvostan etenkin sitä paneutumista, mitä se onnistuminen vaatii. Jos olisin kymmenen vuotta aiemmin päättänyt lähteä tälle tielle, olisi valintani erilaiset (kuten Gaggia Classic ja "edullinen" laatumerkin mylly). Mutta nyt haluaisin hieman madaltaa kynnystä ja silti saada laitteet, joilla erinomainen espresso on mahdollista.

Loppukaneettina, vaikea näin noviisina sanoa, mitä laitteiltaan kaipaa vaikka 5 vuoden päästä. Toivottavasti edes nyt tietää suurinpiirtein... Enemmän huolettaa, jos espresson tekeminen on jäänyt kokonaan ja tonnien koneet pölyttyvät nurkassa

Jätä nuo koneet silti kauppaan, jos olet oikeasti sitä mieltä että Espressoa ei valmisteta vaaleapaahtoisesta / keskivaaleasta kahvista. Se jos joku on se missä tarvitse kunnollisen myllyn ja keitinrautaa.