Kahvihifistely

[epsillion]

Kuvista päätellen kyseessä on 11.5 x 9.5 kokoinen dripper (mitat Kanadan Mujin sivuilta), siellä sanottiin että se on 2-3 kupin kokoinen, joten oisko Hario V60 suodatinpaperi koko 02 oikea? Sekin on japanilainen merkki, jos se sattuisi jotain tässä vaikuttamaan.


Jos se on jotain Japanialaista standardia, niin kokeile lähteä sillä tiedolla etsimään, mut perus marketista tuollaisia ei oletettavasti löydy.
Oletko harkinnut kestosuodatinta? Crema ja muut vastaavat myyvät vaikka millaisia tuotteita. Mut kannattaa mitata tarkkaan tai mennä paikanpäälle juttelemaan henksun kanssa.

Laite on tosiaan Mujin sivujen mukaan juuri tuo 11.5 x 9.5, mutta noiden filtterien sivuilla ei mittoja mainita.

Ebayssä on kuva tuosta suodatinpaketista ja siinä on maininta "for 3 to 4 servings", joka tosin philippiinien sivujen mukaan tarkoittaakin, että "One Coffee filter is good for 3-4 uses.", eikä sitä, mitä itse luulin, että 3-4 annosta
Tämä sama paketti minulla on käytössä ja viimeisiä viedään... kuva tuossa alla.

Creman ja muiden tarjontaa kyllä selailtu kovasti, kestosuodatin voisi kyllä olla vaihtoehto, jos sopiva mitoiltaan löytyy.
Hario V60 suodattimet näyttää olevan tuollaisia teräväkärkisiä ja tämä Mujin laitos syö tuollaisia tasapohjaisia papereita... eli ei taida aivan sopia.
Moccamasterin yhden kupin laitteen suodattimet, eli "Cup-One suodatinpaperi No. 1" voisi olla varteenotettava kandidaatti kyllä... täytyy sellainen testiksi tilata, kun vaan nelisen euroa maksaa.

Ehkä täytyy jostain noista, missä suodattimia tarjolla on, tehdä tilaus isommasta satsista ja toivoa, että toimitetaan...

Tässä laite: Beige Porcelain Coffee Dripper
Tässä suodattimet: Coffee Filter 60pcs

Tässä kaivellessa löytyi uk amazonista tällänen kokotaulukko ja sen perusteella kyseessä olisi Melittan koko 2 kun taas tuo normaali no. 2 suodatin menisi tuon taulukon koko 3 mittoihin.
Täytyy kaivella, jos noita Melittan 1x2 paketteja jostain löytyy...

 

[dropadrop]

Pavut pitäisi olla tuoreita. Suomalainen pienpaahtimo. Paketin mukaan 8 päivää paahdosta, kun sain pavut käsiini. Kuinka vaikeaksi espresso menee 1kk-2kk vanhoilla pavuilla? Eikö esim Osku kuitenkin pelaile noilla italialaisilla pavuilla, joita on vaikeaa ihan tuoreina käsiinsä saada? Passalacqua:sta voi päätellä puolen vuoden tarkkuudella paahtoajankohdan, monista muista merkeistä ehkä noin kuukauden tarkkuudella. (Tarkoitus ei ole aloittaa sotaa vaaleanpaahdon ja tummanpaahdon välillä, italialaiset pavut nyt vain esimerkkinä)

No ei toi musta ole ollenkaan noin suoraviivaista. Jotkut pavut on tarkempia ajasta, jotkut ei toimi edes uusina (olen heittänyt pari pussia Lidlin papuja roskiin kun ei niistä koskaan saanut hyvää uuttoa)...
Mut pääosin kahvia voi mielestäni käyttää paljon pidempään kuin pari kk paahdosta (ratkaisevampaa saattaa olla kuinka kauan on avauksesta). Olen joskus jopa kuullut että ihan just paahdettuja papuja ei edes kannattaisi heti käyttää.

 

[OskuK]

Vaikea italailaisia on oikein tuoreena saada millään jipolla, edes paikan päältä paahtimosta.
Senpä takia sekoitan niitä tuorepaahtoihin, saan italailaistyyppistä juomaa muttei tuskaisena uutettavaksi. Vanha papu kun ei tosiaankaan toimi, vesi liruu teenä tai sitten keitin on kylmästi junttutrassa ja läpi tulee vain öljyistä lientä. Eli minkään säädön sweet-spottia ei ole olemassa. On kuin koittaisi valokatkaisijasta saada himmeän valon ;-)

 

[iznogod]

Kyllä kahvipapuja voi käyttää vaikka parin vuoden päästä paahdosta. Ne vain ovat menettäneet arominsa ja espressokoneesta ne lurahtavat heittämällä läpi. Kyllä kuukauden vanhoista pavuista saa vielä espressot valutettua, mutta toisaalta, miksi niin tekisi, jos tuoreempaakin olisi saatavilla. Jos taas ei ole, niin sitten se on eri tilanne. Ja kyllähän pari kuukautta vanhoistakin vielä espressokahvin saa valmistettua, mutta onko se sitten enää hyvää espressoa...? No, en jaksa alkaa väitellä makuasioista, mutta mielestäni ei. Ja kai se riippuu jonkin verran sen raaka-aineen lähtökohtaisesta laadustakin. Joka tapauksessa espressoharrastuksen alkutaipaleella en mielelläni suosittele niiden käyttöä, ellei sitten ole jatkossa jostain syystä aina tarkoitus käyttää samanlaisia papuja.
Suodatinkahveissa taas yli kuukauden ikäinen kahvi toimii vielä ihan hyvin. Ja miksei vähän vanhempikin, jos se ei ole niin tarkkaa sen maun huippuhetken kanssa.

Vastapaahdettuja papujakaan ei ole viisasta käyttää, koska paahtamisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi vaatii aina oman aikansa poistuakseen pavuista ja se hiilidioksidi taas heikentää uuttumista. Se hiilidioksidin poistuminen on siis syy siihen lepuutukseen. Niitä vastapaahdettujakin papuja toki siis voi käyttää, mutta parempaa kahvia kuitenkin saa, jos malttaa odotella muutamasta päivästä jonnekin viikkoon, tai vähän ylikin. On toki tähänkin sääntöön poikkeus. Nimittäin Etiopiassa, jota monet pitävät arabica-kahvikasvien alkuperänä, on kahviseremonia, jossa ensin paahdetaan papuja, jonka perään niistä vastapaahdetuista pavuista keitellään sumpit. Eipä ole itse tullut Etiopiassa käytyä, joten ei ole tullut sellaista kokeiltua. Joskus olen toki joitain omia paahtojani maistellut (cuppailemalla) jo paahtopäivänä. Kyllä niistäkin aina kahvia tulee, mutta selvästi paremmilta ne kuitenkin aina maistuvat kohtuullisen lepoajan jälkeen.

Tummien papujen lepuutusaika on yleensä ottaen vähän lyhyempi kuin vaaleiden paahtojen. Karkeasti arvioituna tummilla paahdoilla se lepoaika on ehkä jotain parin-muutaman päivän luokkaa ja vaaleilla jotain viikon verran, ehkä pidempäänkin, se vähän riippuu pavuista ja omasta makumieltymyksestä. Keskipaahdot ovat sitten jossain siellä keskellä, muutamasta päivästä viikkoon. Joku kuuluisa uuden-seelanninkorealainen paahtaja joskus mittaili refraktometrillä eri papujen uuttoja ja hän totesi mittauksiensa perusteella, että ainakin niiden papujen (mitä kaikkia ne sitten olivatkaan?) parhaat uutot osuivat 3-11 vuorokauden lepuutuksen väliselle ajalle. Sitä ennen ja sen jälkeen uuttojen TDS-arvo oli heikompi - eli käytännössä se tarkoitti sitä, kuinka paljon (toivottavia) ainesosia kahvista kulloinkin oli mahdollista saada uutettua. Joskus joissain paahtimoissa baristat ovat ylpeinä kertoneet, kuinka heidän kahvinsa ovat parhaimmillaan kuukauden päästä paahdosta ja he aina antavat (tummapaahtoistenkin) papujensa levätä niin kauan. Kerran, joskus toistakymmentä vuotta sitten, ostin pikkupussin papuja jostain sellaisesta paahtimosta. Toista kertaa en ole ostanut.

Jotkut italialaiset isot paahtimot ovat ottaneet käyttöön kikan, jossa kahvin sekaan pumpataan typpeä (tjms. kaasua), joka syrjäyttää hapen umpinaisista säilytysastioista/pusseista (ei siis myöskään sitä yhdensuuntaista venttiiliä) ja sillä konstilla he saavat pavut säilymään pitkään käyttökelpoisina (siis myös espressokäytössä). Kikan varjopuolena on se, että kun se pussi/astia on kerran avattu, niin se kahvi väljähtää tosi pian. Esim. Illy on ollut tässä edelläkävijänä. Joskus tuli ihan uteiliaisuudesta kokeiltua heidän papujaan ja saihan sitä kahvia olla koko ajan säätämässä tiukemmalle ja taas tiukemmalle. Yhteen kertaan jäi sekin kokeilu.

Se on myös hyvä muistaa/tietää, että kaikki espressokeittiminä myytävät laitteet eivät tee aitoa espressoa, vaan monet laitteet, joita etenkin kodinkoneliikkeissä kutsutaan espressokeittimiksi, perustuvat pieneen huijaukseen. Se pieni huijaus on se sellainen pieni reikä filtterikopan/kahvan pohjassa sen sijaan, että ne käyttäisivät samanlaisia vähän siivilän näköisiä filttereitä kuin oikeat espressokeittimet. Sellaisiin feikkikeittimiin voi laittaa käytännössä lähes mitä tahansa kahvia, koska se ns. painekahva tuottaa sen feikkipaineen, eikä suinkaan itse filtterissä oleva kahvikakku, kuten aidon espressokahvin keittämiseen kuuluu. Niihin voi ostaa vaikka vuosi sitten paahdettua ja valmiiksi jauhettua espressokahvia marketista ja samanlaista "espressoa" sieltä aina tulee kuin vähän tuoreemmillakin paahdoilla.

 

[Enhancer]

Kyllä kahvipapuja voi käyttää vaikka parin vuoden päästä paahdosta. Ne vain ovat menettäneet arominsa ja espressokoneesta ne lurahtavat heittämällä läpi. Kyllä kuukauden vanhoista pavuista saa vielä espressot valutettua, mutta toisaalta, miksi niin tekisi, jos tuoreempaakin olisi saatavilla. Jos taas ei ole, niin sitten se on eri tilanne. Ja kyllähän pari kuukautta vanhoistakin vielä espressokahvin saa valmistettua, mutta onko se sitten enää hyvää espressoa...? No, en jaksa alkaa väitellä makuasioista, mutta mielestäni ei. Ja kai se riippuu jonkin verran sen raaka-aineen lähtökohtaisesta laadustakin. Joka tapauksessa espressoharrastuksen alkutaipaleella en mielelläni suosittele niiden käyttöä, ellei sitten ole jatkossa jostain syystä aina tarkoitus käyttää samanlaisia papuja.
Suodatinkahveissa taas yli kuukauden ikäinen kahvi toimii vielä ihan hyvin. Ja miksei vähän vanhempikin, jos se ei ole niin tarkkaa sen maun huippuhetken kanssa.

Vastapaahdettuja papujakaan ei ole viisasta käyttää, koska paahtamisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi vaatii aina oman aikansa poistuakseen pavuista ja se hiilidioksidi taas heikentää uuttumista. Se hiilidioksidin poistuminen on siis syy siihen lepuutukseen. Niitä vastapaahdettujakin papuja toki siis voi käyttää, mutta parempaa kahvia kuitenkin saa, jos malttaa odotella muutamasta päivästä jonnekin viikkoon, tai vähän ylikin. On toki tähänkin sääntöön poikkeus. Nimittäin Etiopiassa, jota monet pitävät arabica-kahvikasvien alkuperänä, on kahviseremonia, jossa ensin paahdetaan papuja, jonka perään niistä vastapaahdetuista pavuista keitellään sumpit. Eipä ole itse tullut Etiopiassa käytyä, joten ei ole tullut sellaista kokeiltua. Joskus olen toki joitain omia paahtojani maistellut (cuppailemalla) jo paahtopäivänä. Kyllä niistäkin aina kahvia tulee, mutta selvästi paremmilta ne kuitenkin aina maistuvat kohtuullisen lepoajan jälkeen.

Tummien papujen lepuutusaika on yleensä ottaen vähän lyhyempi kuin vaaleiden paahtojen. Karkeasti arvioituna tummilla paahdoilla se lepoaika on ehkä jotain parin-muutaman päivän luokkaa ja vaaleilla jotain viikon verran, ehkä pidempäänkin, se vähän riippuu pavuista ja omasta makumieltymyksestä. Keskipaahdot ovat sitten jossain siellä keskellä, muutamasta päivästä viikkoon. Joku kuuluisa uuden-seelanninkorealainen paahtaja joskus mittaili refraktometrillä eri papujen uuttoja ja hän totesi mittauksiensa perusteella, että ainakin niiden papujen (mitä kaikkia ne sitten olivatkaan?) parhaat uutot osuivat 3-11 vuorokauden lepuutuksen väliselle ajalle. Sitä ennen ja sen jälkeen uuttojen TDS-arvo oli heikompi - eli käytännössä se tarkoitti sitä, kuinka paljon (toivottavia) ainesosia kahvista kulloinkin oli mahdollista saada uutettua. Joskus joissain paahtimoissa baristat ovat ylpeinä kertoneet, kuinka heidän kahvinsa ovat parhaimmillaan kuukauden päästä paahdosta ja he aina antavat (tummapaahtoistenkin) papujensa levätä niin kauan. Kerran, joskus toistakymmentä vuotta sitten, ostin pikkupussin papuja jostain sellaisesta paahtimosta. Toista kertaa en ole ostanut.

Jotkut italialaiset isot paahtimot ovat ottaneet käyttöön kikan, jossa kahvin sekaan pumpataan typpeä (tjms. kaasua), joka syrjäyttää hapen umpinaisista säilytysastioista/pusseista (ei siis myöskään sitä yhdensuuntaista venttiiliä) ja sillä konstilla he saavat pavut säilymään pitkään käyttökelpoisina (siis myös espressokäytössä). Kikan varjopuolena on se, että kun se pussi/astia on kerran avattu, niin se kahvi väljähtää tosi pian. Esim. Illy on ollut tässä edelläkävijänä. Joskus tuli ihan uteiliaisuudesta kokeiltua heidän papujaan ja saihan sitä kahvia olla koko ajan säätämässä tiukemmalle ja taas tiukemmalle. Yhteen kertaan jäi sekin kokeilu.

Se on myös hyvä muistaa/tietää, että kaikki espressokeittiminä myytävät laitteet eivät tee aitoa espressoa, vaan monet laitteet, joita etenkin kodinkoneliikkeissä kutsutaan espressokeittimiksi, perustuvat pieneen huijaukseen. Se pieni huijaus on se sellainen pieni reikä filtterikopan/kahvan pohjassa sen sijaan, että ne käyttäisivät samanlaisia vähän siivilän näköisiä filttereitä kuin oikeat espressokeittimet. Sellaisiin feikkikeittimiin voi laittaa käytännössä lähes mitä tahansa kahvia, koska se ns. painekahva tuottaa sen feikkipaineen, eikä suinkaan itse filtterissä oleva kahvikakku, kuten aidon espressokahvin keittämiseen kuuluu. Niihin voi ostaa vaikka vuosi sitten paahdettua ja valmiiksi jauhettua espressokahvia marketista ja samanlaista "espressoa" sieltä aina tulee kuin vähän tuoreemmillakin paahdoilla.

Tyhjiöpurkki papujen säilömiseen ei paljoa maksa. Akkuversio pitää sen tyhjiön myös automaattisesti, sitä mukaa kun pavuista vapautuu tavaraa ulos.

 

[OskuK]

Astiasta toiseen siirtely ja ilmaaminen ei myöskään papua paranna, mutta pakastaminen hidastaa vanhentumista.

Mitä noihin nakukahvoihin tulee, omani olen muistaakseni tilannut Bluestarista

https://www.bluestarcoffee.eu/en/Bottomless-Portafilters/c-81.aspx?BrandIDs=618

kuin myös vts:ää halvempia ims kiuluja:

https://www.bluestarcoffee.eu/en/IMS-competition/cpl-59.aspx

Ja mitä tuorepaahtoihin tulee, Suomessakin on huomannut että porukka paahtaa varastoon. Eli varminta olisi tilata paahtimosta kamaa jota heillä ei ole, joten joutuvat paahtamaan ;-)

Ja kuten torista voi huomata, espressonvalmistus ei ole kaikien juttu, ja aloittelijalle suosittelen minäkin ilman muuta tuorepaahtoa, koska se on ainoa tapa onnistua. Kallista, mutta elämä on.

Lohdouttavaa toisaalta että kunnon vehkeet menetää arvoaan aika vähän, eli kahviin se raha menee, mikä onkin just eikä melken oikein!

 

[OskuK]

Vaikea italailaisia on oikein tuoreena saada millään jipolla, edes paikan päältä paahtimosta.

Tähän voinee lisätä että minulla oli Roomassa suunnitelma pyytää että nurkkakahvilan äijä ottaisi "seuraavaan toimitukseen" tuplapänikät, ja möisi minulle toisen, niin olisin saanut tuoretta roomalaista kahvia mukaan Suomeen ;-) -mutta sinä oli kaikkea muuta, kuten kuvitella saattaa.
Liki kämppää oli myös kahvila (ei kummaa, liki oli ehkä 15 ;-) jossa oli aivan pirunhyvää kahvia, ja kysyin olisikos heillä Haitia myydä, mutta ne ei osanneet sanaakaan englantia, ja minun italiani on scusi, no parla italiano. Syksyksi tarvitsee ehkä kehittää uusi rategia...

Coffee | Caffè Haiti Roma

www.caffehaitiroma.it

 

[Paskisti]

Se on myös hyvä muistaa/tietää, että kaikki espressokeittiminä myytävät laitteet eivät tee aitoa espressoa, vaan monet laitteet, joita etenkin kodinkoneliikkeissä kutsutaan espressokeittimiksi, perustuvat pieneen huijaukseen. Se pieni huijaus on se sellainen pieni reikä filtterikopan/kahvan pohjassa sen sijaan, että ne käyttäisivät samanlaisia vähän siivilän näköisiä filttereitä kuin oikeat espressokeittimet. Sellaisiin feikkikeittimiin voi laittaa käytännössä lähes mitä tahansa kahvia, koska se ns. painekahva tuottaa sen feikkipaineen, eikä suinkaan itse filtterissä oleva kahvikakku, kuten aidon espressokahvin keittämiseen kuuluu. Niihin voi ostaa vaikka vuosi sitten paahdettua ja valmiiksi jauhettua espressokahvia marketista ja samanlaista "espressoa" sieltä aina tulee kuin vähän tuoreemmillakin paahdoilla.

Viimeisten sivujen pohdintojen jälkeen tänne ei kehtaa enää mitään mokkapannu- ja muita mökkikahvivirityksiä kirjoitella kun nyt on ihan otsikon mukaista hifistelyä.

Kerro lisää tästä painekahvavirityksestä kun olen aina ihmetellyt mitä eroa on markettiespressokeittimellä ja oikeilla keittimillä. Ymmärrän miten tuo teknisesti eroaa, ja käykö tässä niin ettei painetta tuoteta kahvikakkua vasten vaan sitä pohjaa vasten jolloin ihan sama onko kahvi miten aseteltu, paljonko sitä on ja millainen on koostumus? Tällöin ikään kuin koskaan ei voi lörähtää höyry läpi liian löysästä kakusta tai vanhasta kahvista?

 

[Ezzy]

Kahveihin hieman liittyen, niin Lehmuksella oli hyvä aprillipila, että olivat ostaneet Pauligin ja "Jatkossa Lehmus Roastery työllistää siis 2735 henkeä, kun Pauligin 2715 työntekijää liittyy lappeenrantalaispaahtimon vahvuuteen."...ja synergiahyödyt on kovat "Voimme neuvoa Pauligia myös verkkokaupan avaamisessa, heillä kun vielä tuo atk-puoli on kehitteillä"

 

[Romuvarasto]

Viimeisten sivujen pohdintojen jälkeen tänne ei kehtaa enää mitään mokkapannu- ja muita mökkikahvivirityksiä kirjoitella kun nyt on ihan otsikon mukaista hifistelyä.

Kerro lisää tästä painekahvavirityksestä kun olen aina ihmetellyt mitä eroa on markettiespressokeittimellä ja oikeilla keittimillä. Ymmärrän miten tuo teknisesti eroaa, ja käykö tässä niin ettei painetta tuoteta kahvikakkua vasten vaan sitä pohjaa vasten jolloin ihan sama onko kahvi miten aseteltu, paljonko sitä on ja millainen on koostumus? Tällöin ikään kuin koskaan ei voi lörähtää höyry läpi liian löysästä kakusta tai vanhasta kahvista?

Painekahva on ihan pätevä patentti jos haluat ostaa vaikka valmiiksi jauhettua espressoa. Näin kahvilaitekustannukset jää siihen edulliseen keittimeen. Sillä voi tiristää espresson vaikka Kulta-Katriinasta.

Jos on "oikea" keitin niin kahvin uutossa on muuttujia - juuri sopiva määrä kahvia pitää jauhaa juuri sopivaksi ja kakku painaa juuri sopivalla paineella. Kahvi kuivahtaa hiukan -> kaikki säädöt uusiksi.

Olen itse mennyt vähän sormituntumalla - kourallinen papuja, suht tiivis jauhatus ja rento tampperin painallus. Vipukeittimessä voi hiukan varioida uuttopainetta mutta aiks tarkkaan saa säätää jauhatusasteen.

 

[Paskisti]

Painekahva on ihan pätevä patentti jos haluat ostaa vaikka valmiiksi jauhettua espressoa. Näin kahvilaitekustannukset jää siihen edulliseen keittimeen. Sillä voi tiristää espresson vaikka Kulta-Katriinasta.

Jos on "oikea" keitin niin kahvin uutossa on muuttujia - juuri sopiva määrä kahvia pitää jauhaa juuri sopivaksi ja kakku painaa juuri sopivalla paineella. Kahvi kuivahtaa hiukan -> kaikki säädöt uusiksi.

Olen itse mennyt vähän sormituntumalla - kourallinen papuja, suht tiivis jauhatus ja rento tampperin painallus. Vipukeittimessä voi hiukan varioida uuttopainetta mutta aiks tarkkaan saa säätää jauhatusasteen.

Kiitos. Onko noi yleisesti kahviloissa nähtävät keittimet näitä painekahvakeittimiä? Siis sellaiset kahvilat joissa saa muutakin kuin suodatinkahvia mutta eivät ole varsinaisia hifistelymestoja.

Ja onko tuollaisen vipukeittimen käyttö ns. tavallisen espresson, latten tai capuccinon valmistukseen jotenkin parempi vai vain vaikeampi muttei tuossa käytössä eroa maultaan? Ymmärrän että hifistelyssä tarvii päästä säätämään kaikkea jotta se ultimate-huippu voidaan saavuttaa, mutta kysyn enemmän tavallisen kahvilan lähtökohdasta jossa ns. parempi kahvi riittää ilman hifistelyä.

 

[Romuvarasto]

Kiitos. Onko noi yleisesti kahviloissa nähtävät keittimet näitä painekahvakeittimiä? Siis sellaiset kahvilat joissa saa muutakin kuin suodatinkahvia mutta eivät ole varsinaisia hifistelymestoja.

Ja onko tuollaisen vipukeittimen käyttö ns. tavallisen espresson, latten tai capuccinon valmistukseen jotenkin parempi vai vain vaikeampi muttei tuossa käytössä eroa maultaan? Ymmärrän että hifistelyssä tarvii päästä säätämään kaikkea jotta se ultimate-huippu voidaan saavuttaa, mutta kysyn enemmän tavallisen kahvilan lähtökohdasta jossa ns. parempi kahvi riittää ilman hifistelyä.

Luulen että enimmäkseen "oikeita" espressokeittimiä mutta pikkukiskoilla näkee "kotikeittimen" näköisiä laitteita joissa ehkä onkin painekahva. jopa kapselikeittimiä on monen kokoista ja näköistä.

En oikeasti tiedä kun olen käytellyt tuota laPavonin Europiccolaa enkä mitään muuta koskaan

 

[iznogod]

Painekahva on ihan pätevä patentti jos haluat ostaa vaikka valmiiksi jauhettua espressoa. Näin kahvilaitekustannukset jää siihen edulliseen keittimeen. Sillä voi tiristää espresson vaikka Kulta-Katriinasta.

Jos on "oikea" keitin niin kahvin uutossa on muuttujia - juuri sopiva määrä kahvia pitää jauhaa juuri sopivaksi ja kakku painaa juuri sopivalla paineella. Kahvi kuivahtaa hiukan -> kaikki säädöt uusiksi.

Olen itse mennyt vähän sormituntumalla - kourallinen papuja, suht tiivis jauhatus ja rento tampperin painallus. Vipukeittimessä voi hiukan varioida uuttopainetta mutta aiks tarkkaan saa säätää jauhatusasteen.

Painekahvan ongelma on siinä, että jos mieli tekee espressoa, niin sillä ei kuitenkaan saa valmistettua espressoa. Jotain espresson kaltaista juomaa toki, mutta ei se samaa tavaraa ole kuin oikea espresso. Mutta siihen se on toki kelpo vekotin, jos haluaa valmistaa helposti ja sen enempää säätelemättä/jauhelematta sellaista jotain espresson kaltaista juomaa, eikä huvita maksaa kapselikahvien hintoja.

Pelkkiä lelujahan ne toki oikeiden espressokeittimen rinnalla ovat.

 

[dropadrop]

Kiitos. Onko noi yleisesti kahviloissa nähtävät keittimet näitä painekahvakeittimiä? Siis sellaiset kahvilat joissa saa muutakin kuin suodatinkahvia mutta eivät ole varsinaisia hifistelymestoja.

Yleensä ehkä enemmän jotain automaattikeittimiä? Ahdistaa kun jopa Helsingin lentokentällä on ”kahvila” jossa kahvi tehdään samanlaisella automaatilla kuin meidän toimistolla.

Toki meidän toimistolla on ainakin yritetty vähän panostaa, on useampi eri automaatti ja eri keittimissä on eri pienpaahtimoiden papuja (pääosin Lehmus ja Kaffa).

 

[Romuvarasto]

Painekahvan ongelma on siinä, että jos mieli tekee espressoa, niin sillä ei kuitenkaan saa valmistettua espressoa. Jotain espresson kaltaista juomaa toki, mutta ei se samaa tavaraa ole kuin oikea espresso. Mutta siihen se on toki kelpo vekotin, jos haluaa valmistaa helposti ja sen enempää säätelemättä/jauhelematta sellaista jotain espresson kaltaista juomaa, eikä huvita maksaa kapselikahvien hintoja.

Pelkkiä lelujahan ne toki oikeiden espressokeittimen rinnalla ovat.

Niin kivaa kuin hifistely onkin, ei makuaistini ei noita varmaan erottaisi jos kahvassa olisi samaa sorttia. Määritelmäölisesti se ei tosiaan ole espressoa.

 

[iznogod]

Viimeisten sivujen pohdintojen jälkeen tänne ei kehtaa enää mitään mokkapannu- ja muita mökkikahvivirityksiä kirjoitella kun nyt on ihan otsikon mukaista hifistelyä.

Kerro lisää tästä painekahvavirityksestä kun olen aina ihmetellyt mitä eroa on markettiespressokeittimellä ja oikeilla keittimillä. Ymmärrän miten tuo teknisesti eroaa, ja käykö tässä niin ettei painetta tuoteta kahvikakkua vasten vaan sitä pohjaa vasten jolloin ihan sama onko kahvi miten aseteltu, paljonko sitä on ja millainen on koostumus? Tällöin ikään kuin koskaan ei voi lörähtää höyry läpi liian löysästä kakusta tai vanhasta kahvista?

Ihan oikein olet sen käsittänyt. Espressossa kahvikakun vastus tuottaa sen paineen, jolla sopivan kuuma vesi uuttaa kahvista haluttavat makukomponentit. Painekahvassa se itse kahvan pohjassa oleva pieni reikä aiheuttaa vastuksen, joten paine on seurausta siitä reiästä. Painekahvakeittimeen voi laittaa melkein mitä tahansa ja kyllä sieltä jotain espressoa muistuttavaa lientä tulee. Sellaisissa keittimissä toki veden lämpötilakontrollikin pääsääntöisesti yleensä on vähän mitä sattuu, joten tasalaatuista juomaa niillä on vaikea saada aikaiseksi. Toisaalta se ei välttämättä haittaa, kun harvemmin kai niiden kanssa mitään ensiluokkaista kahvia käytetäänkään

Lähinnä se on helppo leikki, jos haluaa espresson näköistä kahvia valmiiksi jauhetuista markettipavuista, joiden iästäkään ei ole täyttä varmuutta - jos edes väliäkään.

Kiitos. Onko noi yleisesti kahviloissa nähtävät keittimet näitä painekahvakeittimiä? Siis sellaiset kahvilat joissa saa muutakin kuin suodatinkahvia mutta eivät ole varsinaisia hifistelymestoja.

Sen näkee usein keittimen valmistajasta. Jos se valmistaja on esim. La Marzocco, Nuovo SImonelli, tai joku muu vastaava tunnettu espressokeittimien valmistaja, niin silloin keitinkin on kunnon espressokeitin. Kahviloissa voi kuitenkin olla ihan millaisia tahansa keittimiä, mitä niihin nyt on päätetty hankkia ja kutsua niitä espressokeittimiksi. Toisinaan niissä näkee myös automaattikeittimiä. Silloin kannattaakin juoda jotain muuta kuin espressoa, jos ei enää kehtaa lähteä suosiolla pois.

Ainakin joskus myös joidenkin ihan aitojen espressokeittimien mukana on tullut kunnollisten espressofilttereiden lisäksi myös painefilttereitä, tai sellaisia pienellä reiällä varustettuja kumilätkiä, jotka laitetaan kunnon filsun pohjalle, jolloin silläkin saadaan feikkiespressoa. Muistaakseni mm. Ascaso ainakin aikoinaan toimitti feikkifilsut vanhojen boilerikeittimiensä mukana. Nykyisin ainakin Sage/Breville toimittaa myös painefilsut keittimien mukana (tai ainakin niitä saa varaosina). Päältä päin nopeasti katsottuna ne painefilsutkin näyttävät hämäävästi ihan normaaleilta filsuilta, mutta pohjasta näkee heti, että ei sillä oikeaa espressoa kuitenkaan tehdä. Yksi espressokahvin keskeisimpiä määritelmiä ja edellytyksiä kuitenkin on se, että kahvikakku muodostaa sen paineen, jolla kahvi uutetaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Ja onko tuollaisen vipukeittimen käyttö ns. tavallisen espresson, latten tai capuccinon valmistukseen jotenkin parempi vai vain vaikeampi muttei tuossa käytössä eroa maultaan? Ymmärrän että hifistelyssä tarvii päästä säätämään kaikkea jotta se ultimate-huippu voidaan saavuttaa, mutta kysyn enemmän tavallisen kahvilan lähtökohdasta jossa ns. parempi kahvi riittää ilman hifistelyä.

Vipukeittimet ovat puhtaasti makuasia ja ne ovat hyvin erilaisia keskenään. Monet vipukeittimet tuottavat vähemmän kuin sen yleisimmän 9barin paineen, josta espresso useimmiten tunnetaan. Pienempi paine tuottaa vähän erimakuista juomaa ja se on yleensä melko anteeksiantava korkeampaan paineeseen verrattuna. Tavallaan ne ovat siis helpompia, mutta käyttöliittymältään kuitenkaan usein eivät. Jos nyt omakohtaisia kokemuksia miettii, niin oma kakkoskeittimeni täysin käsikäyttöinen (kahvassa ei ole jousta) Caravel on nerokkaan yksinkertainen ja sikäli myös helppokäyttöinen keitin. Kahvilaan se ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, koska käsityö vie kallista työaikaa, eikä pikkukeittimillä valuteta espressoja kovin nopeaan tahtiin.

Kahvilan näkökulmasta joku feikkikeitin on toki helppo ratkaisu, vaikka laadullisesti se olisikin heikko. Kahvia ei tarvitse edes jauhaa, vaan voi valuttaa "espressoja" vaikka valmiiksi jauhetuista pavuista, jos ei ole kunnianhimoa kunnon espressoon. Ja monet eivät kuitenkaan edes huomaa eroa, jos eivät ole tottuneet siihen, millainen oikea laatuespresson tulisi olla. Joillekin se voi siltä olla jonkinlainen ihan kiva muistonkaltainen tuulahdus joltain vuosien takaiselta ihanalta Italian matkalta, vaikka itse juoma olisikin vain jonnekin sinnepäin hutaistu kahvinpyrskähdys.

Eihän se kunnon laitteillakaan välttämättä kovin haastavaa olisi, jos kahvilassa on vain joku, joka osaa aamulla säätää myllyn oikeaan jauhatukseen päivän kahvia varten. Tamppaamista vartenkin voi olla automaattitampperit, jos se tuntuu liian haastavalta (ei oikeasti kuitenkaan ole) ja ammattikeittimet ovat ajastettavia, tai jopa painon mukaan säädettäviä ja puoliautomatisoituja. Todellinen syy onkin hinta. Feikkikeitin ei maksa juuri mitään oikeiden espressolaitteiden rinnalla. Joku esim. Juran ns. parempi ihan oikeista pavuista jauhava automaattikin maksaa suurin piirtein saman verran kuin kunnollinen ammattilaismylly. Ja halvempiakin vaihtoehtoja tottakai on. Jos asiakaskunta ei kauheasti kuluta espressoa/espressopohjaisia kahveja, niin eipä niihin ehkä jotain kymppitonnia, tai jopa sen enempää kannata kahvilanpitäjän sijoittaakaan. Käytettynä niitä aina toisinaan näkee hyvinkin edullisesti, mutta sitten niitä pitäisi opetella vielä käyttämäänkin. Jos kahvilan päätuote ei ole se kahvi (vaan esim. pullat, leivonnaiset ja jotkut lounassalaatit), niin silloin helpompi ja halvempi tie on usein se helpompi ja halvempi tie.

Niin kivaa kuin hifistely onkin, ei makuaistini ei noita varmaan erottaisi jos kahvassa olisi samaa sorttia. Määritelmäölisesti se ei tosiaan ole espressoa.

Ei määritelmällisesti, eikä tietysti maultaankaan, mutta siihenhän se koko vippaskonsti perustuu, että riittävän monet eivät hiffaa eroa.

Pari vuotta sitten käytiin Porvoossa jossain somassa perinteikkäässä pikkukahvilassa, jossa espressopohjaiset maitokahvit tehtiin automaatilla. Eräs seurueeseen kuulunut rouva kysyi ihastellen, että eikös olekin tosi hyvää cappuccinoa. En mitenkään pystynyt olemaan hiljaa, vaan kerroin suoraan, että eipä ole vuosikausiin tullut juotua yhtä huonoa cappua. Puhuttiin jatkossa sitten sen cappun sijaan säästä ja lomasuunnitelmista.

 

[Paskisti]

Ihan oikein olet sen käsittänyt. Espressossa kahvikakun vastus tuottaa sen paineen, jolla sopivan kuuma vesi uuttaa kahvista haluttavat makukomponentit. Painekahvassa se itse kahvan pohjassa oleva pieni reikä aiheuttaa vastuksen, joten paine on seurausta siitä reiästä. Painekahvakeittimeen voi laittaa melkein mitä tahansa ja kyllä sieltä jotain espressoa muistuttavaa lientä tulee. Sellaisissa keittimissä toki veden lämpötilakontrollikin pääsääntöisesti yleensä on vähän mitä sattuu, joten tasalaatuista juomaa niillä on vaikea saada aikaiseksi. Toisaalta se ei välttämättä haittaa, kun harvemmin kai niiden kanssa mitään ensiluokkaista kahvia käytetäänkään

Lähinnä se on helppo leikki, jos haluaa espresson näköistä kahvia valmiiksi jauhetuista markettipavuista, joiden iästäkään ei ole täyttä varmuutta - jos edes väliäkään.



Sen näkee usein keittimen valmistajasta. Jos se valmistaja on esim. La Marzocco, Nuovo SImonelli, tai joku muu vastaava tunnettu espressokeittimien valmistaja, niin silloin keitinkin on kunnon espressokeitin. Kahviloissa voi kuitenkin olla ihan millaisia tahansa keittimiä, mitä niihin nyt on päätetty hankkia ja kutsua niitä espressokeittimiksi. Toisinaan niissä näkee myös automaattikeittimiä. Silloin kannattaakin juoda jotain muuta kuin espressoa, jos ei enää kehtaa lähteä suosiolla pois.

Ainakin joskus myös joidenkin ihan aitojen espressokeittimien mukana on tullut kunnollisten espressofilttereiden lisäksi myös painefilttereitä, tai sellaisia pienellä reiällä varustettuja kumilätkiä, jotka laitetaan kunnon filsun pohjalle, jolloin silläkin saadaan feikkiespressoa. Muistaakseni mm. Ascaso ainakin aikoinaan toimitti feikkifilsut vanhojen boilerikeittimiensä mukana. Nykyisin ainakin Sage/Breville toimittaa myös painefilsut keittimien mukana (tai ainakin niitä saa varaosina). Päältä päin nopeasti katsottuna ne painefilsutkin näyttävät hämäävästi ihan normaaleilta filsuilta, mutta pohjasta näkee heti, että ei sillä oikeaa espressoa kuitenkaan tehdä. Yksi espressokahvin keskeisimpiä määritelmiä ja edellytyksiä kuitenkin on se, että kahvikakku muodostaa sen paineen, jolla kahvi uutetaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Vipukeittimet ovat puhtaasti makuasia ja ne ovat hyvin erilaisia keskenään. Monet vipukeittimet tuottavat vähemmän kuin sen yleisimmän 9barin paineen, josta espresso useimmiten tunnetaan. Pienempi paine tuottaa vähän erimakuista juomaa ja se on yleensä melko anteeksiantava korkeampaan paineeseen verrattuna. Tavallaan ne ovat siis helpompia, mutta käyttöliittymältään kuitenkaan usein eivät. Jos nyt omakohtaisia kokemuksia miettii, niin oma kakkoskeittimeni täysin käsikäyttöinen (kahvassa ei ole jousta) Caravel on nerokkaan yksinkertainen ja sikäli myös helppokäyttöinen keitin. Kahvilaan se ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, koska käsityö vie kallista työaikaa, eikä pikkukeittimillä valuteta espressoja kovin nopeaan tahtiin.

Kahvilan näkökulmasta joku feikkikeitin on toki helppo ratkaisu, vaikka laadullisesti se olisikin heikko. Kahvia ei tarvitse edes jauhaa, vaan voi valuttaa "espressoja" vaikka valmiiksi jauhetuista pavuista, jos ei ole kunnianhimoa kunnon espressoon. Ja monet eivät kuitenkaan edes huomaa eroa, jos eivät ole tottuneet siihen, millainen oikea laatuespresson tulisi olla. Joillekin se voi siltä olla jonkinlainen ihan kiva muistonkaltainen tuulahdus joltain vuosien takaiselta ihanalta Italian matkalta, vaikka itse juoma olisikin vain jonnekin sinnepäin hutaistu kahvinpyrskähdys.

Eihän se kunnon laitteillakaan välttämättä kovin haastavaa olisi, jos kahvilassa on vain joku, joka osaa aamulla säätää myllyn oikeaan jauhatukseen päivän kahvia varten. Tamppaamista vartenkin voi olla automaattitampperit, jos se tuntuu liian haastavalta (ei oikeasti kuitenkaan ole) ja ammattikeittimet ovat ajastettavia, tai jopa painon mukaan säädettäviä ja puoliautomatisoituja. Todellinen syy onkin hinta. Feikkikeitin ei maksa juuri mitään oikeiden espressolaitteiden rinnalla. Joku esim. Juran ns. parempi ihan oikeista pavuista jauhava automaattikin maksaa suurin piirtein saman verran kuin kunnollinen ammattilaismylly. Ja halvempiakin vaihtoehtoja tottakai on. Jos asiakaskunta ei kauheasti kuluta espressoa/espressopohjaisia kahveja, niin eipä niihin ehkä jotain kymppitonnia, tai jopa sen enempää kannata kahvilanpitäjän sijoittaakaan. Käytettynä niitä aina toisinaan näkee hyvinkin edullisesti, mutta sitten niitä pitäisi opetella vielä käyttämäänkin. Jos kahvilan päätuote ei ole se kahvi (vaan esim. pullat, leivonnaiset ja jotkut lounassalaatit), niin silloin helpompi ja halvempi tie on usein se helpompi ja halvempi tie.



Ei määritelmällisesti, eikä tietysti maultaankaan, mutta siihenhän se koko vippaskonsti perustuu, että riittävän monet eivät hiffaa eroa.

Pari vuotta sitten käytiin Porvoossa jossain somassa perinteikkäässä pikkukahvilassa, jossa espressopohjaiset maitokahvit tehtiin automaatilla. Eräs seurueeseen kuulunut rouva kysyi ihastellen, että eikös olekin tosi hyvää cappuccinoa. En mitenkään pystynyt olemaan hiljaa, vaan kerroin suoraan, että eipä ole vuosikausiin tullut juotua yhtä huonoa cappua. Puhuttiin jatkossa sitten sen cappun sijaan säästä ja lomasuunnitelmista.

Erittäin kattava vastaus. Ei tartte meikäläisen mokkapannusta pidemmälle mennä koska sitten nousee panokset niin korkealle ettei enää jaksa laittaa rahaa ja keskittyä parantamaan. Toisaalta ei kiinnosta myöskään mitkään puolivillaiset automaatit ja painekahvat (mitkä nyt ovatkaan). Hyvä että joku perehtyy ja kehittää niin on osaamista jos tarvetta tulee neuvoille.

Edit: Ehkä olisi kannattanut jättää mainitsematta tuo heikohko cappuccino kerta toinen siitä tykkäsi Hifistit eivät useinkaan mahdu muiden keskusteluun rakentavasti kommentoimaan, koska katsonta on liian kaukana taviksista.

 

[OskuK]

Ja onko tuollaisen vipukeittimen käyttö ns. tavallisen espresson, latten tai capuccinon valmistukseen jotenkin parempi vai vain vaikeampi muttei tuossa käytössä eroa maultaan? Ymmärrän että hifistelyssä tarvii päästä säätämään kaikkea jotta se ultimate-huippu voidaan saavuttaa, mutta kysyn enemmän tavallisen kahvilan lähtökohdasta jossa ns. parempi kahvi riittää ilman hifistelyä.

Voisi sanoa että wanhempi. Aikoinaan tehtiin kahvit ensin vesihöyrypaineella, joka tuotti kuumaa painetta, tällä päästiin nopeampaan kahvinvalmistukseen, mutta kuumuus kitkeröitti kahvin. Tämän jälkeen kehitetyssä kahvakonessa jousi tuotti männnän avulla vedenpaineen jota tungettiin kahvin läpi. Huonona puolena taas se vauhti, kahvakone tuottaa kahvia hitaasti, ja sitten markkinoile tuli pumpukoneet, pumppu hoiti sen paineen. Mainostetusti aina saman tasaisesti.
Vipukoneet ovat siis jäänne menneisyydestä. Mutta: nyttemmin moni pumpukone erilaisin paineprofilein voidaan saada imitoimaan vipukoneen laskevaa painekäyrää, ja imitoimkaan myös kahvintekijän manuaalisesti hoitamaa esiuuttoa, jossa sylinteriin pääsevän veden paine annetaan vaikuttaa ensin kakkuun.
Miksi itse tykkään vipukoneesta on hiljaisuus, ei pärise ulka koneen sisällä kuin peltirumpu.
Eikä haittaa koneen yksinkertaisuus muutenkaan, tämä kone ei itse asiasa tarvitse sähköä ollenkaan -tätä voi käyttää kaasulla -kuten Italiassa suht tavallista on ollutkin, sähkö kun siellä on ollut kalliimpaa kuin kaasu.

 

[Paskisti]

Piti oikein kattoa noiden koneiden luokittelua ja niitähän on melkoisen monta toisistaan poikkeavaa. Ainakin on vipukone jossa paine tehdään kahvasta kääntämällä ja sitten oli näitä boilerikoneita (1 tai 2 boileria) joissa paine tuotetaan vettä kiehuttamalla. Lisäksi oli puoliautomaattia ja automaattia.

Mitkäs näistä on niitä kahvilakoneita joihin kahvaan laitetaan jauhettua ja tampattua kahvia ja siitä tulee ihan hyvää, veikkaan boilerikonetta. Ja onkos toi paineistettu vs paineistamaton kahva sitten boilerikoneen kaksi eri versiota?

Automaatti nyt ainakin varmaan jauhaa ja annostelee kahvin sekä uuttaa sen nappia painamalla ja tämä ei ole oikeaa espressoa.

 

[OskuK]

Ei missään tehdä kahvipainetta kiehuttamalla, sillä "kiehuttamalla" tehdään esiuuttopaine, jolla vesi saapuu kahville, tosin ei se vesi kiehu, kun boilerissa on painetta. Kahvalla vetämällä, lihasvoimalla voidaan tehdä se kahvipaine, tai sitten jousella, joka kahvan palautuessa painaa mäntää alas. Pumppukonessa esiuutto on ohjelmoitu, tai sen voi tehdä ohjausnapista, tai -vivusta tms joka lyö pumpun päälle, ja pois, jos haluaa varrota sen esiuuton, ennenkuin jatkaa pumpulla kahvit kuppiin saakka. Jos ajatelaan että kahvi tehdään sillä n 10 barin paineella, usein alemmalla, niin se kahvakoneen boilerin paine joka tuo sen veden sylinteriin, se on, katsotaan...0,9-1,2bar. Tosin luotan nyt mittarin "vihreään" , en ole mitannut sitä. Sitä voi säätää, mutta jos haluaa uuttopainetta alas, se laskee koko boilerin painetta, ja se voi heikentää maidonvaadotusta, kun kyseessä on yksiboilerikone, tällä kertaa termillä "dipperi" (ja miksi haluaisi laskea painetta? No kun se laskee veden lämpötilaa -on saman asian kaksi puolta puhua boilerin paineesta tai veden lämpötilasta) Mutta koneiden tekniikoita on tosiaan aika tavalla.

 

[OskuK]

Mitkäs näistä on niitä kahvilakoneita joihin kahvaan laitetaan jauhettua ja tampattua kahvia ja siitä tulee ihan hyvää, veikkaan boilerikonetta.

Joo, jos valkataan sattumanvarainen keskustan "erikoiskahvila" siellä saataa majailla wanha uskollinen Marsu. Tällöin kyseessä on moniboilerikone, jossa joka yksiköllä on oma säädettävä boilerinsa. Tuollainen, tehtaan halvemman pään laite: Linea Classic - La Marzocco

Kolmigruppoisena tuolla n.13 000e. Hinnathan noissa rippuu pirusti halutusta varusteistoista: La Marzocco Linea Classic S 3 Groups Espresso Coffee Machine - Commercial | Coffee Friend

 

[OskuK]

Spämmätään nyt toinen kuuluisan tehtaan tuote, joillaisia myös usein näkee kahviloissa; Nuova Simonelli.
Nämä ovat taasen olleet perinteisesti lämmönvaihdinkoneita:
Nuova Simonelli Aurelia Wave T3 2GR-kahvi

Ja taas ja aina pätee se ettei, vaikka kone maksaisi miljoonan, sillä ei tule huonosta tai vanhasta pavusta hyvää, ja tekijän pitää osata. Kone ei tee kenenkään puolesta mitään.
-ja sama pätee siihen myllyyn: sillä mokattua ei korjata mitenkään millään.
Hyvä esimerkki on jos lampsii aikaisin aamusta sisään tyhjään kahvilaan, ja pyytää espresson, jos myllätään kahvaan...ollaan jo mokattu. Ensimylläys tai kaksi pitää myllätä roskikseen, muuten kahvia yritetään taikoa osin eilisestä purusta. Ja sama jos menee kahvilaan jossa kaikki juo mukista, eli olisit ehkäpä päivän, tai viikon ensimmäinen joka espressoa tilaa...eli älä tilaa ;-)

 

[iznogod]

Edit: Ehkä olisi kannattanut jättää mainitsematta tuo heikohko cappuccino kerta toinen siitä tykkäsi Hifistit eivät useinkaan mahdu muiden keskusteluun rakentavasti kommentoimaan, koska katsonta on liian kaukana taviksista.

Tottakai olisi kannattanut pitää suu kiinni ja hymyillä nätisti. Mutta kun kyseinen rouva kuitenkin erinomaisen hyvin tietää ja tuntee oman kohtuullisen (tai kohtuuttoman, riippuu tulokulmasta) intohimoisen suhtautumiseni kahviin ja etenkin espressoon, niin en vain malttanut olla kiltisti hiljaa. Onneksi vaimo sentään silloin edes melkein ymmärsi minua.

 

[Romuvarasto]

Joo, jos valkataan sattumanvarainen keskustan "erikoiskahvila" siellä saataa majailla wanha uskollinen Marsu. Tällöin kyseessä on moniboilerikone, jossa joka yksiköllä on oma säädettävä boilerinsa. Tuollainen, tehtaan halvemman pään laite: Linea Classic - La Marzocco

Kolmigruppoisena tuolla n.13 000e. Hinnathan noissa rippuu pirusti halutusta varusteistoista: La Marzocco Linea Classic S 3 Groups Espresso Coffee Machine - Commercial | Coffee Friend

Joo opetin aikoinaan vaimolle että jos kopassa lukee la Marzocco niin sumppiin on satsattu

Kyllä tuollainen simppeli vipukeitinkin muuten vaatii tiiviin kakun. Siinä ei siis ole painekahvaa ja lopputulos muistuttaa kyllä kovasti espressoa jos jauhatus, tamppaus ja paine on sopivat olinnitse ostamassa satasen markettikeitintå mutta r:va tykkäsi että se oli liian leveä. Sitten hän näki La Pavonin kaverinsa kotona ja sellainen kuulemma mahtui. Olin täysin tyytyväinen ja ostin Europiccolan sekö Gaggia MDF-myllyn. Keitin vaatii remonttia koska se falskaa joka puolelta ja on odotellut remppaa varmaan 2 vuotta. Sovin kuitenkin kaupat kåytetystä Niche Zero-myllystä joten eiköhän koneremppa nyt käynnisty. Tämän kalliimpia vehekeitä en tarvitsekaan

 

[OskuK]

Sovin kuitenkin kaupat kåytetystä Niche Zero-myllystä joten eiköhän koneremppa nyt käynnisty. Tämän kalliimpia vehekeitä en tarvitsekaan

Et toki, noilla ja tuoreilla pavuilla alkaa olla peili seurtaava kohde upreidiin ;-)

 

[Romuvarasto]

Mistä tulikin mieleeni että entinen myllyni Gaggia MDF menee myyntiin ja kuulemma tässä mallissa olis modauspotentiaalia. Lähinnä kai jotkut näppärät ovat siististi modanneet annostelijan irti. En tiedä onko se hyvä mylly mutta jos kiinnostaa niin paan myyntiin.

 

[dropadrop]

Pienempi paine tuottaa vähän erimakuista juomaa ja se on yleensä melko anteeksiantava korkeampaan paineeseen verrattuna. Tavallaan ne ovat siis helpompia, mutta käyttöliittymältään kuitenkaan usein eivät.

Mun kokemuksen mukaan ovat ennemminkin ”aina yhtä huonoja”. Eli tosiaan huolimaton valmistelu ei tee siitä pahemman makuista, mutta myöskään huolellinen ei tee parempaa…

 

[OskuK]

Näinpä, samaa mieltä, kokemukseni mukaan erittäin huolellinen ja monimutkainen valmistelu voi tuottaa oikein pahaa kahvia, oli mikä menetelmä tai tekniikka tahansa konessa.

 

[Romuvarasto]

Mun kokemuksen mukaan ovat ennemminkin ”aina yhtä huonoja”. Eli tosiaan huolimaton valmistelu ei tee siitä pahemman makuista, mutta myöskään huolellinen ei tee miääeri

Jos tällä tarkoitetaan vipukeittimellä tehtyä kahvia niin kyllä se poikkeaa hieman ravintolakoneen tekemästä. Samaa voi kyllä sanoa myös monen muun kotikoneen tekemästä kahvista.

 

[maverikki]

Tyhjiöpurkki papujen säilömiseen ei paljoa maksa. Akkuversio pitää sen tyhjiön myös automaattisesti, sitä mukaa kun pavuista vapautuu tavaraa ulos.

Tätä paremmin toimii papujen pakastaminen. Testejä on tehty paljon. Itse ostan 1-2 kg vastapaahdettuja papuja kerralla ja heitän ne sentrifugiputkiin annosteltuna pakastimeen. Sieltä vaan sitten suoraan myllyyn. Jauhaminen lämmittää pavut huoneenlämpöön.

 

[iznogod]

Mun kokemuksen mukaan ovat ennemminkin ”aina yhtä huonoja”. Eli tosiaan huolimaton valmistelu ei tee siitä pahemman makuista, mutta myöskään huolellinen ei tee parempaa…

Sinulla lienee sitten todella erikoisia kokemuksia vipukeittimistä.

Mutta kuten jokin aika sitten tuolla aiemmissa viesteissä kerroin, niin ainakin oman Caravelini tuottamasta espressosta eräs ammattipaahtaja ihmetteli silmät pyöreänä, että miten ihmeessä noin pienestä ja yksinkertaisesta keittimestä (itse hän käyttää tietysti La Marzoccoa) voi tulla niin erinomaista espressoa. Siinä yhdessä kun kahvien äärellä sitä pohdittiin, niin tulimme siihen väistämättömään lopputulokseen, että se johtuu nimenomaan siitä matalammasta paineprofiilista ja omin käsin tehtävästä esiuutosta. Kyllä minä olen tässä vuosikymmenien varrella saanut myös todella mainioita espressoja useammallakin erilaisella vipukeittimellä, sekä ammatti- että kotikeittimillä, valmistettuina. Yleensä, jos jossain kahvilassa näkee ikkunasta vipukeittimen, niin se on jo syy mennä sisälle hörppäämään yhdet espressot.

Se on sitten toinen asia, jos joku ei osaa käyttää vipukeittimiä. Sama se on monessa muussakin asiassa. Jos ei ole yhtään kartalla esim. siitä, miten autoa ajetaan, niin ei siinä pelkkä huolellisuus välttämättä paljon auta perille pääsemisessä.

Eräs kaverini kun joskus aikoinaan osti käytettynä vanhan pre-millenium Europiccolan, niin eivät ne hänen ensimmäiset essonsa mitään makujen juhlaa olleet, vaan lähinnä viemäritavaraa. Myöhemmin Europiccola kyllä hänenkin kynsissään näytti potentiaalinsa ja on siitäkin todella monet erinomaisen herkulliset espressot nautittu. Toki siinä eht jossain vaiheessa myllykin vaihtua jostain Ascason entry-level myllystä minun vanhaan Mazzeriini. Niiden viime vuosituhannen Europiccoloiden etuna on se, että niihin ei vielä tungettu joka puolelle muoviosia, vaan ne oli oikeasti tehty kestämään aikaa, mutta kolikon kääntöpuolena niiden oppimiskäyrä lienee alkuun vähäsen jyrkempi kuin myöhäisemmillä versioilla.

Näinpä, samaa mieltä, kokemukseni mukaan erittäin huolellinen ja monimutkainen valmistelu voi tuottaa oikein pahaa kahvia, oli mikä menetelmä tai tekniikka tahansa konessa.

Näinhän se on. Etenkin jos ei käytä tuoreita ja laadukkaita papuja ja jauha niitä juuri ennen valmistusta.

Joskus kyllä vähän huvittaa kaiken maailman tubevidoita katsellessa se, miten paljon erilaisia apuvimpaimia jotkut käyttävät espressoja valmistaessaan. Esim. tuossa ylempänä linkkaamassani videossa paineistetun ja paineistamattoman filsun eroista, kaveri tamppaa jokseenkin huolellisesti ja sitten käyttää kaikelaisia apuvälineitä kakun lopulliseen preparoimiseen uuttoa varten (myös sillä painefilsulla). Sanoisin, että aika turhaa hommaa se on. Etenkin siinä kohtaa, kun hän on ensin punninnut oikean määrän kahvia ja sitten kipannut sen filtteriin sekä weissannut ja tampannut sen ja lopuksi sheivaa siitä "ylimääräiset" pois. Miksi hän sitten punnitsee sen kahvimäärän tarkasti, jos kuitenkin heittää myöhemmin osan pois, jolloin ei enää tiedä paljonko sitä kahvia noin tarkalleen ottaen jää??? Mutta huolellisesti hän sen kuitenkin tekee. Toki sama kaveri käytti myös Illyn papuja ja kehui jotenkin siihen malliin, että ne ovat maailman parhaita. Enpä minä sitä miksikään espresson valmistamisen oppikirjamateriaaliksi ajatellutkaan. Siinä nyt vain näkee, mitä eroa niillä eri filsuilla on.

Itse olen vuosien varrella pyrkinyt siihen, etten tee mitään turhaa ja ylimääräistä (ml. sen etten punnitse kahvaan turhaa kahvia, jonka heitän sitten pois), joka ei oikeasti vaikuta mihinkään. Huolellisuus on tietysti kaiken a ja o, mutta turha on aina turhaa. Kyllä se espresson tekeminen tässä parinkymmenen vuoden jälkeen alkaa aika rutiinilla jo mennä. Mutta harrastuksen alkuvaiheessa kannattaa kiinnittää ehkä vähän liiallistakin huomiota usemapaankin eri asiaan ainakin siihen asti, kunnes se homma alkaa onnistua tasaisen varmalla tahdilla. Sen jälkeen voi sitten miettiä ja kokeilla, mikä on oikeasti olennaista onnistuneen espresson valmistamisen kannalta ja pikkuhiljaa karsia niitä ehkä vähän ilmeisempiä turhia kommervenkkejä pois.

Joissain italialaisissa kahviloissa sitten näkee sen huolellisuuden toisen ääripään, kun baristat kaikkea muuta höpötellen vääntävät samaan aikaan vauhdilla epressoja ikään kuin mikään huolellisuus ei voisi heitä sen vähempää kiinnostaa. Mazzerilla pavuista purskautetaan jauhetut kahvit jonnekin kahvan suuntaan sillä aikaa, kun puuhastellaan jotain muuta, sitten nopea hipaisu tampperilla, jonka perään kahva oikein kunnolla täräyttäen ja kolahtaen kiinni gruppoon. Ja aika tasalaatuista espressoa silti päivästä toiseen pukkaa. Toki italiaanot käyttävät yleensä melko tummia paahtoja, jotka pääsääntöisesti ovat espresson valmistuksessa huomattavasti anteeksiantavampia kuin vaaleamman spektrumin paahdot. Mutta silti, aika huolettoman näköistä touhuahan se todella usein on.

 

[iznogod]

Jos tällä tarkoitetaan vipukeittimellä tehtyä kahvia niin kyllä se poikkeaa hieman ravintolakoneen tekemästä. Samaa voi kyllä sanoa myös monen muun kotikoneen tekemästä kahvista.

Tähän täytyy todeta, että kyllä kotona paljon parempaa kahvia saa kuin ravintoloissa (ainakin omassa kodissani).

Ravintoloissa en oikeastaan edes uskalla juoda hyvän illallisen päätteeksi kahvia, ettei se pilaa muuten hyvää kokemusta. Valitettavan harvassa ravintolassa satsataan kahviin millään tasolla, saati sitten espressoon. Köpiksen Nomassa sai kuulemma hyvää kahvia, mutta siellä ei tullut koskaan käytyä. Nomakin ensiksi konsultoi kahvin suhteen varsin tunnettua norjalaista kahvigurua Tim Wendelboeta, joka kertoi heille heti kättelyssä, että unohtakaa espresso. On se sen verran vaikeaa, että ette te tule sitä kuitenkaan kunnolla tekemään. Nomassa sitten päätettinkin satsata pelkästään pour-overiin.

Samoin useimmissa kahviloissakin espresso on turhan usein vähän mitä sattuu, eikä siinä yleensä ole pahemmin hurraamista. Helsingistä sentään löytyy muutama kahvila, joissa espresson uskaltaa tilata. Uusimpana tulokkaana Jätkäsaaren vallan erinomainen 18grams, joka omalta kannaltani on harmillisesti vähän kaukana, mutta aina siellä suunnalla kulkiessa siellä on lähes pakko piipahtaa (kuten eilenkin), vaikka tulisikin pieni mutka matkaan. Muista kahviin ihan oikeasti ja kunnolla satsaavista (eikä pelkkiin leivonnaisiin, kakkuihin ja korvapuusteihin tms.) helsinkiläisistä kahviloista tulee mieleen ainakin Sävy, Andante, Kaffa, El Fant ja mitä näitä muita on. Kovasti kaipaamaan jäin jo hyvän aikaa sitten lopettaneita One Day Coffeeta ja Kalle Freesen kahvilaa Freesenkadulla.

 

[OskuK]

Lisäksi Italiassa voi olla samalla tiskillä nuori neiti, kuusikymppinen nainen, keski-ikäinen mies jne, kuka nyt perheestä milloinkin on vuorossa, ja niin sujuu maidonvaahdotukset ja aamuruuhkan 12 ihmistä rupatellessa samalla mukavia. Ei ole baristapartoja eikä tatuoineja, ei vaakoja eikä sekuntikelloja. Melko kivaa. Toki mainittu autoilukin voi vaatia kompassin, kaasujalan painemittarin, lämpömittarin ja horoskoopin, muutenhan EI perille päästä ;-)

-mutta: jos olisi kahvakone, sen pitäisi ola nelikruppoinen kun muuten kerkiää kaksikruppoisella pumppukoneella n. samassa ajassa. Roomassa viimeiset 15 vuotta on kahvakoneet olleet vähenevä laji, mutta nyt parin viime vuoden aikana niitä on alkanut esiintyä uudestaan, jopa ruuhkaisen Rooman Terminin uusi yläkerta, sielläkin kahvilassa kahvavehje, mikä oli yllätys.

Tämä tosin pikkukahvilasta, hieno Izzo:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://youtu.be/hUuSg8F08_o

 

[OskuK]

Tähän täytyy todeta, että kyllä kotona paljon parempaa kahvia saa kuin ravintoloissa (ainakin omassa kodissani).

Nimenomaan! MInulla ei olisi kotona mitään espressoonviittaavaakaan, jos liki olisi kahvila josta saisi ok espresson. Ja: samasta syystä Italiassakaan ihmisillä ei juuri ole mitään espressoonvivahtavaa kotona. -niillä kun on pari kahvilaa joka korttelissa.

(ja valitettavasti ruuassa on muuten hiukan samaa: aika harvoin on enää kovin tyytyväinen kaupallisiin ruokiin, kun kotona saa parempaa halvemmalla.)

 

[Romuvarasto]

On kyllä helppo ymmärtää että nörttipalstalla on kahvinautiskelijoita joille on luonnollista käyttää vaakaa ja sekuntikelloa ja pid-termostaattia huippuunsa vietyä teknologiaa täydellisen ja toistettavan shotin valmistamiseen.
Minulle on toistaiseksi riittänyt se, että pavut otetaan mittalusikalla ja prässäys ja uutto tapahtuu sormituntumalla. Tulos on siis italialaistakin epätarkempi.
Italiasta tuli mieleeni, kun tulin joskus junalla Sveitsistä Milanoon niin Sveitsissä, josa paljon harrastettiin täysautomaatteja, myös vaunutarjoilijalla oli pieni pörisevä espressokeitin jolla teki aivan hyvän pahvimukiespresson. Jatkoyhteydellä Iltaiassa tarjottiin vain nescaféta.

 

[Paskisti]

On kyllä helppo ymmärtää että nörttipalstalla on kahvinautiskelijoita joille on luonnollista käyttää vaakaa ja sekuntikelloa ja pid-termostaattia huippuunsa vietyä teknologiaa täydellisen ja toistettavan shotin valmistamiseen.
Minulle on toistaiseksi riittänyt se, että pavut otetaan mittalusikalla ja prässäys ja uutto tapahtuu sormituntumalla. Tulos on siis italialaistakin epätarkempi.
Italiasta tuli mieleeni, kun tulin joskus junalla Sveitsistä Milanoon niin Sveitsissä, josa paljon harrastettiin täysautomaatteja, myös vaunutarjoilijalla oli pieni pörisevä espressokeitin jolla teki aivan hyvän pahvimukiespresson. Jatkoyhteydellä Iltaiassa tarjottiin vain nescaféta.

Oma kokemus italialaisista noin yleensä on että jutuissa hommat on tarkkaa mutta ei sitten enää käytännönelämässä. On niissä vähän hifistelijän vikaa ja tykkäävät kehitellä kaikkea hienoa ja uutta, mutta yleensä muut menee ohi jos oikein kunnolla hifistelemään aletaan ja heidän toiminta alkaakin näyttäytymään suurpiirteiseltä.

 

[Paskisti]

Jos tuollaisen vipukoneen kotiinsa hankkisi, niin kuinka paljon pitää upottaa rahaa välineisiin että espresso ylipäänsä onnistuu? Kone, mylly ja vaaka varmaan ainakin mutta tarvitaanko tampperia sun muuta kilkettä kaveriksi? Onko tuo kuinka vaikeaa onnistua kun vähän harjoittelee eli vaatiiko sydänkirurgin tarkkuutta vai riittääkö piirilevyn kolvausta vastaava tarkkuus karrikoidusti?

Kahveista jotain ymmärrän ja tuorepaahtojakin testannut eli sen puolen uskon saavani vakioitua niin että säädöt ja arvot kohdalleen saatuani pystyn pavut ja jauhatuksen pitämään vakiona. Tuossa olikin hyviä ideoita jakaa osiin pavut ja pakastaa jolloin ne pysyy tasalaatuisina jauhatukseen ja uuttoon.

 

[iznogod]

On kyllä helppo ymmärtää että nörttipalstalla on kahvinautiskelijoita joille on luonnollista käyttää vaakaa ja sekuntikelloa ja pid-termostaattia huippuunsa vietyä teknologiaa täydellisen ja toistettavan shotin valmistamiseen.
Minulle on toistaiseksi riittänyt se, että pavut otetaan mittalusikalla ja prässäys ja uutto tapahtuu sormituntumalla. Tulos on siis italialaistakin epätarkempi.

Joskus kaaaauan kauan sitten, kun itsekin vielä harrastelin sellaisia italialaistyyppisiä tummapaahtoisempia espressoja, niin eihän se niin nökönuukaa niiden vaakojen ja sekuntikellojen kanssa ollut. Niistä nyt on aika helppo saada valutettua kelvollinen espresso. Sitten, kun aloin siirtyä vaaleampiin paahtoihin, niin vaaka ja sekuntikello osoittivat etunsa vähintäänkin diagnostiikkatyökaluina. Aika tarkkaa hommaahan se on, jos haluaa että jokaikinen espresso on erinomaisen hyvä ja niin lähellä täydellisyyttä kuin se on inhimillisesti mahdollista.

PID-keitintä minulla ei koskaan ole ollutkaan, vaikka eihän sellaisesta mitään haittaa olisi. HX-keitin sopii minulle mainiosti - etenkin kun tykkään HX-keittimien vähän omansa kaltaisesta lämpötilaprofiilista (ns. HX hump). Ja etenkin kun siinä on tuplaboilereita vähemmän hajoavia/kuluvia osia.

 

[iznogod]

Jos tuollaisen vipukoneen kotiinsa hankkisi, niin kuinka paljon pitää upottaa rahaa välineisiin että espresso ylipäänsä onnistuu? Kone, mylly ja vaaka varmaan ainakin mutta tarvitaanko tampperia sun muuta kilkettä kaveriksi? Onko tuo kuinka vaikeaa onnistua kun vähän harjoittelee eli vaatiiko sydänkirurgin tarkkuutta vai riittääkö piirilevyn kolvausta vastaava tarkkuus karrikoidusti?

Kahveista jotain ymmärrän ja tuorepaahtojakin testannut eli sen puolen uskon saavani vakioitua niin että säädöt ja arvot kohdalleen saatuani pystyn pavut ja jauhatuksen pitämään vakiona. Tuossa olikin hyviä ideoita jakaa osiin pavut ja pakastaa jolloin ne pysyy tasalaatuisina jauhatukseen ja uuttoon.

Mylly on tietysti ehdoton hankinta ja siihen voi upottaa rahaa melkein niin paljon kuin sielu sietää. Tykkään suositella Niche Zeroa (tai miksei Duoakin), koska siinä saa sillä sijoitetulla rahalla aika paljon (noin 500€ + postit ja mahdolliset verot). Halvemmallakin toki pääsee, jos haluaa säästää. Mutta hyvä mylly on kuitenkin tärkeä osa erinomaisen espresson valmistuksessa, joten mitään ihan pilipalivekotinta ei kannata ostaa alkuun - ja todeta sitten myöhemmin, että miksi en ostanut heti sitä vähän parempaa. Kyllä siihen ainakin pari-kolme sataa euroa kannattaa varata, ellei sitten joku käsimylly ole sopiva ratkaisu. Toki joku hyväksi todettu Comandantekin taitaa nykyisin lähennellä kolmea sataa euroa (?). Timemoren käsimyllyjä en ole itse kokeillut, mutta ne kuulemma toimivat myös espressoon ja hinta lienee jossain 100-150€:n kieppeillä. Käsimyllyhän ideatasolla toimii kivasti vipukeittimen kanssa, jos vain viitsii itse jauhaa kahvinsa. Itse suosittelisin, että ainakin harkitsee yksittäisannosteltavaa myllyä (vs isolla papusäiliöllä ,eli hopperilla varustettua), ellei sitten vartavasten halua säilyttää papuja siellä hopperissa. Minulla on tapana napata pavut suoraan pakkasesta myllyyn, jolloin ne eivät turhaan ikäänny huoneenlämmössä ja hapelle sekä kosteudelle alttiina. Yksittäisannosteltavissa myllyissä on myös se kotikäytössä ylivertainen ominaisuus, että niiden sisälle ei juurikaan jää vanhaa kahvia, joka pitäisi aina heittää pois, jos myllyllä ei vähään aikaan ole jauhanut (viimeistään seuraavana päivänä). Tekniikaltaan vanhat, kaupalliseen käyttöön suunnitellut myllyt jättävät sisälleen jopa yllättävän monta grammaa kahvia, joka ei sitten tuntien päästä ole enää tuoretta.

Vaaka ja sekuntikello (ne saa tietysti myös samassa laitteessa) ovat viisaita hankintoja, kuten myös tampperi ja kuminen tamppausmatto - tai joku muu tamppausalusta, jossa ei haittaa että siihen väistämättä tulee tamppausjälkiä. Kunnollinen maidonvaahdotuskannu helpottaa elämää kummasti siinä vaiheessa, jos alkaa tehdä mieli valmistaa cappuccinoja, flat whiteja, tai muita vaahdotettuja maitokahveja.

Nuo kun on hankittu, niin pakkohankintana onkin enää vain se itse kahvikone. Niihin voi myös upottaa niin paljon rahaa kuin se jo myllyn hankkimisen kolhima sielu (ja lompakko) yhä kestää. Jos haluaa isomman ja modernimman (koti)keittimen, niin esim. Bezzeran Strega liikkkuu jossain parin tuhannen euron molemmin puolin, vähän mallista riippuen. La Pavonin Europiccola (uutena) jossain 500€:n hujakoilla. Elektran Micro Casa Leva maksanee vajaat puolisentoista tonttua. Nämä siis uusien keitinten hintoja.

Jos haluaa liikkua pienemmällä budjetilla, niin käytetty keitin on hyvä vaihtoehto. Kunnon keittimet on kuitenkin tehty kestämään ja korjattavaksi (joko itse, tai huollossa), joten hyväkuntoisen käytetyn keittimen (ja miksei myllynkin, kunhan testaa että se tekee kunnon espressojauhatusta) ostamalla voi säästää pitkän pennin.

Linkkaan tähän yhden loistavan ja luotettavaksi todetun italialaisen miekkosen nettisivut. Hän kunnostaa vanhoja italialaisia espressolaitteita ja myy niitä eteenpäin ympäri maailmaa. Contacts Sieltä kun klikkaa kohdasta on sale, niin näkee mitä kulloinkin olisi tarjolla. Halvimmat vintagekeittimet lähtevät jollain parilla sadalla ja harvinaisemmat maksavat sitten enemmän. Nyt siellä näyttäisi olevan esim. vuoden 1967 Olympia Cremina 1500€:lla tai vuoden 1974 Europiccola 360€. Arrarex Caraveleja ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta niitä Francesco kauppa yleensä jollain 200-350€:lla kunnosta ja vuosimallista riippuen (Caraveleissa kannattaa suosia vanhempia malleja. 1.0-1.2 sekä alkuperäistä VAM-mallia pidetään laaduiltaan parhaimpina). Samoin vanhat viime vuosituhannen Europiccolat ovat laadultaan parempia kuin uudet, mutta kuten tuolla aiemminkin jo totesin, niin niissä on kuulemma vähän jyrkempi oppimiskäyrä - joskaan ei se mitenkään mahdoton ole. Ja netistä löytyy kyllä hyvää oppimateriaalia ja vinkkejä - myös tubevidoita.

Muuta tilpehööriä ja vekotinta voi sitten halutessaan ostaa jälkikäteen, mutta kyllä helposti alle tonnilla niin halutessaan alkuun pääsee. Jos budjetoi myllyyn minimissään 300€, vaaka/sekuntikelloon 50€, tampperiin ja muuhun sellaiseen 50€ ja (käytettyyn) keittimeen vaikka 350€, niin kokonaispotti on 750€. Siitäkin voi viilata satasen, miksei parikin pois vähän edullisemmilla valinnoilla. Jos löytää edullisen käyetyn myllyn, niin se on helppo paikka säästää vähän budjetissa.
Toisaalta, jos päätyy esim. Stregaan ja Niche Zeroon, niin budjetti pompsahtaa lähelle kolmea tonnia. Siinä välissä on toki monta erilaista hintavaihtoehtoa ja yhdistelmää.

Huom. Jotkut vintage-vipukeittimet (ja parit vähän uudemmatkin) ovat nk. avoboilerikeittimiä, joten niillä ei vaahdoteta maitoa, kun eivät ne tietenkään avoimen rakenteensa tuota siihen vaadittavaa painetta. Esim. mainitsemani Arrarex Caravel on avoboilerilla. Muut mainitut ovat umpiboilerilla.

Ohessa vielä taannoin linkkaamani nettisivu, joka perkaa erilaisten vipukeitinten viidakkoa: Welcome to the jungle

 

[Paskisti]

Mylly on tietysti ehdoton hankinta ja siihen voi upottaa rahaa melkein niin paljon kuin sielu sietää. Tykkään suositella Niche Zeroa (tai miksei Duoakin), koska siinä saa sillä sijoitetulla rahalla aika paljon (noin 500€ + postit ja mahdolliset verot). Halvemmallakin toki pääsee, jos haluaa säästää. Mutta hyvä mylly on kuitenkin tärkeä osa erinomaisen espresson valmistuksessa, joten mitään ihan pilipalivekotinta ei kannata ostaa alkuun - ja todeta sitten myöhemmin, että miksi en ostanut heti sitä vähän parempaa. Kyllä siihen ainakin pari-kolme sataa euroa kannattaa varata, ellei sitten joku käsimylly ole sopiva ratkaisu. Toki joku hyväksi todettu Comandantekin taitaa nykyisin lähennellä kolmea sataa euroa (?). Timemoren käsimyllyjä en ole itse kokeillut, mutta ne kuulemma toimivat myös espressoon ja hinta lienee jossain 100-150€:n kieppeillä. Käsimyllyhän ideatasolla toimii kivasti vipukeittimen kanssa, jos vain viitsii itse jauhaa kahvinsa. Itse suosittelisin, että ainakin harkitsee yksittäisannosteltavaa myllyä (vs isolla papusäiliöllä ,eli hopperilla varustettua), ellei sitten vartavasten halua säilyttää papuja siellä hopperissa. Minulla on tapana napata pavut suoraan pakkasesta myllyyn, jolloin ne eivät turhaan ikäänny huoneenlämmössä ja hapelle sekä kosteudelle alttiina. Yksittäisannosteltavissa myllyissä on myös se kotikäytössä ylivertainen ominaisuus, että niiden sisälle ei juurikaan jää vanhaa kahvia, joka pitäisi aina heittää pois, jos myllyllä ei vähään aikaan ole jauhanut (viimeistään seuraavana päivänä). Tekniikaltaan vanhat, kaupalliseen käyttöön suunnitellut myllyt jättävät sisälleen jopa yllättävän monta grammaa kahvia, joka ei sitten tuntien päästä ole enää tuoretta.

Vaaka ja sekuntikello (ne saa tietysti myös samassa laitteessa) ovat viisaita hankintoja, kuten myös tampperi ja kuminen tamppausmatto - tai joku muu tamppausalusta, jossa ei haittaa että siihen väistämättä tulee tamppausjälkiä. Kunnollinen maidonvaahdotuskannu helpottaa elämää kummasti siinä vaiheessa, jos alkaa tehdä mieli valmistaa cappuccinoja, flat whiteja, tai muita vaahdotettuja maitokahveja.

Nuo kun on hankittu, niin pakkohankintana onkin enää vain se itse kahvikone. Niihin voi myös upottaa niin paljon rahaa kuin se jo myllyn hankkimisen kolhima sielu (ja lompakko) yhä kestää. Jos haluaa isomman ja modernimman (koti)keittimen, niin esim. Bezzeran Strega liikkkuu jossain parin tuhannen euron molemmin puolin, vähän mallista riippuen. La Pavonin Europiccola (uutena) jossain 500€:n hujakoilla. Elektran Micro Casa Leva maksanee vajaat puolisentoista tonttua. Nämä siis uusien keitinten hintoja.

Jos haluaa liikkua pienemmällä budjetilla, niin käytetty keitin on hyvä vaihtoehto. Kunnon keittimet on kuitenkin tehty kestämään ja korjattavaksi (joko itse, tai huollossa), joten hyväkuntoisen käytetyn keittimen (ja miksei myllynkin, kunhan testaa että se tekee kunnon espressojauhatusta) ostamalla voi säästää pitkän pennin.

Linkkaan tähän yhden loistavan ja luotettavaksi todetun italialaisen miekkosen nettisivut. Hän kunnostaa vanhoja italialaisia espressolaitteita ja myy niitä eteenpäin ympäri maailmaa. Contacts Sieltä kun klikkaa kohdasta on sale, niin näkee mitä kulloinkin olisi tarjolla. Halvimmat vintagekeittimet lähtevät jollain parilla sadalla ja harvinaisemmat maksavat sitten enemmän. Nyt siellä näyttäisi olevan esim. vuoden 1967 Olympia Cremina 1500€:lla tai vuoden 1974 Europiccola 360€. Arrarex Caraveleja ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta niitä Francesco kauppa yleensä jollain 200-350€:lla kunnosta ja vuosimallista riippuen (Caraveleissa kannattaa suosia vanhempia malleja. 1.0-1.2 sekä alkuperäistä VAM-mallia pidetään laaduiltaan parhaimpina). Samoin vanhat viime vuosituhannen Europiccolat ovat laadultaan parempia kuin uudet, mutta kuten tuolla aiemminkin jo totesin, niin niissä on kuulemma vähän jyrkempi oppimiskäyrä - joskaan ei se mitenkään mahdoton ole. Ja netistä löytyy kyllä hyvää oppimateriaalia ja vinkkejä - myös tubevidoita.

Muuta tilpehööriä ja vekotinta voi sitten halutessaan ostaa jälkikäteen, mutta kyllä helposti alle tonnilla niin halutessaan alkuun pääsee. Jos budjetoi myllyyn minimissään 300€, vaaka/sekuntikelloon 50€, tampperiin ja muuhun sellaiseen 50€ ja (käytettyyn) keittimeen vaikka 350€, niin kokonaispotti on 750€. Siitäkin voi viilata satasen, miksei parikin pois vähän edullisemmilla valinnoilla. Jos löytää edullisen käyetyn myllyn, niin se on helppo paikka säästää vähän budjetissa.
Toisaalta, jos päätyy esim. Stregaan ja Niche Zeroon, niin budjetti pompsahtaa lähelle kolmea tonnia. Siinä välissä on toki monta erilaista hintavaihtoehtoa ja yhdistelmää.

Huom. Jotkut vintage-vipukeittimet (ja parit vähän uudemmatkin) ovat nk. avoboilerikeittimiä, joten niillä ei vaahdoteta maitoa, kun eivät ne tietenkään avoimen rakenteensa tuota siihen vaadittavaa painetta. Esim. mainitsemani Arrarex Caravel on avoboilerilla. Muut mainitut ovat umpiboilerilla.

Ohessa vielä taannoin linkkaamani nettisivu, joka perkaa erilaisten vipukeitinten viidakkoa: Welcome to the jungle

Hyvää settiä ja tuolla pääsee alkuun jos tarvetta. Oliko tuo avoboileri sellainen Flair Pro3 tyyppinen keitin jossa vesi keitetään erikseen ja boileri vaan esilämmitetään ja vesi sitten kaadetaan sinne? Vai niin että se kyllä kuumentaa veden muttei tuota painetta ollenkaan vaan on kuten kattila (ei painekattila).

 

[Romuvarasto]

Mylly on tietysti ehdoton hankinta ja siihen voi upottaa rahaa melkein niin paljon kuin sielu sietää. Tykkään suositella Niche Zeroa (tai miksei Duoakin), koska siinä saa sillä sijoitetulla rahalla aika paljon (noin 500€ + postit ja mahdolliset verot). Halvemmallakin toki pääsee, jos haluaa säästää. Mutta hyvä mylly on kuitenkin tärkeä osa erinomaisen espresson valmistuksessa, joten mitään ihan pilipalivekotinta ei kannata ostaa alkuun - ja todeta sitten myöhemmin, että miksi en ostanut heti sitä vähän parempaa. Kyllä siihen ainakin pari-kolme sataa euroa kannattaa varata, ellei sitten joku käsimylly ole sopiva ratkaisu. Toki joku hyväksi todettu Comandantekin taitaa nykyisin lähennellä kolmea sataa euroa (?). Timemoren käsimyllyjä en ole itse kokeillut, mutta ne kuulemma toimivat myös espressoon ja hinta lienee jossain 100-150€:n kieppeillä. Käsimyllyhän ideatasolla toimii kivasti vipukeittimen kanssa, jos vain viitsii itse jauhaa kahvinsa. Itse suosittelisin, että ainakin harkitsee yksittäisannosteltavaa myllyä (vs isolla papusäiliöllä ,eli hopperilla varustettua), ellei sitten vartavasten halua säilyttää papuja siellä hopperissa. Minulla on tapana napata pavut suoraan pakkasesta myllyyn, jolloin ne eivät turhaan ikäänny huoneenlämmössä ja hapelle sekä kosteudelle alttiina. Yksittäisannosteltavissa myllyissä on myös se kotikäytössä ylivertainen ominaisuus, että niiden sisälle ei juurikaan jää vanhaa kahvia, joka pitäisi aina heittää pois, jos myllyllä ei vähään aikaan ole jauhanut (viimeistään seuraavana päivänä). Tekniikaltaan vanhat, kaupalliseen käyttöön suunnitellut myllyt jättävät sisälleen jopa yllättävän monta grammaa kahvia, joka ei sitten tuntien päästä ole enää tuoretta.

Vaaka ja sekuntikello (ne saa tietysti myös samassa laitteessa) ovat viisaita hankintoja, kuten myös tampperi ja kuminen tamppausmatto - tai joku muu tamppausalusta, jossa ei haittaa että siihen väistämättä tulee tamppausjälkiä. Kunnollinen maidonvaahdotuskannu helpottaa elämää kummasti siinä vaiheessa, jos alkaa tehdä mieli valmistaa cappuccinoja, flat whiteja, tai muita vaahdotettuja maitokahveja.

Nuo kun on hankittu, niin pakkohankintana onkin enää vain se itse kahvikone. Niihin voi myös upottaa niin paljon rahaa kuin se jo myllyn hankkimisen kolhima sielu (ja lompakko) yhä kestää. Jos haluaa isomman ja modernimman (koti)keittimen, niin esim. Bezzeran Strega liikkkuu jossain parin tuhannen euron molemmin puolin, vähän mallista riippuen. La Pavonin Europiccola (uutena) jossain 500€:n hujakoilla. Elektran Micro Casa Leva maksanee vajaat puolisentoista tonttua. Nämä siis uusien keitinten hintoja.

Jos haluaa liikkua pienemmällä budjetilla, niin käytetty keitin on hyvä vaihtoehto. Kunnon keittimet on kuitenkin tehty kestämään ja korjattavaksi (joko itse, tai huollossa), joten hyväkuntoisen käytetyn keittimen (ja miksei myllynkin, kunhan testaa että se tekee kunnon espressojauhatusta) ostamalla voi säästää pitkän pennin.

Linkkaan tähän yhden loistavan ja luotettavaksi todetun italialaisen miekkosen nettisivut. Hän kunnostaa vanhoja italialaisia espressolaitteita ja myy niitä eteenpäin ympäri maailmaa. Contacts Sieltä kun klikkaa kohdasta on sale, niin näkee mitä kulloinkin olisi tarjolla. Halvimmat vintagekeittimet lähtevät jollain parilla sadalla ja harvinaisemmat maksavat sitten enemmän. Nyt siellä näyttäisi olevan esim. vuoden 1967 Olympia Cremina 1500€:lla tai vuoden 1974 Europiccola 360€. Arrarex Caraveleja ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta niitä Francesco kauppa yleensä jollain 200-350€:lla kunnosta ja vuosimallista riippuen (Caraveleissa kannattaa suosia vanhempia malleja. 1.0-1.2 sekä alkuperäistä VAM-mallia pidetään laaduiltaan parhaimpina). Samoin vanhat viime vuosituhannen Europiccolat ovat laadultaan parempia kuin uudet, mutta kuten tuolla aiemminkin jo totesin, niin niissä on kuulemma vähän jyrkempi oppimiskäyrä - joskaan ei se mitenkään mahdoton ole. Ja netistä löytyy kyllä hyvää oppimateriaalia ja vinkkejä - myös tubevidoita.

Muuta tilpehööriä ja vekotinta voi sitten halutessaan ostaa jälkikäteen, mutta kyllä helposti alle tonnilla niin halutessaan alkuun pääsee. Jos budjetoi myllyyn minimissään 300€, vaaka/sekuntikelloon 50€, tampperiin ja muuhun sellaiseen 50€ ja (käytettyyn) keittimeen vaikka 350€, niin kokonaispotti on 750€. Siitäkin voi viilata satasen, miksei parikin pois vähän edullisemmilla valinnoilla. Jos löytää edullisen käyetyn myllyn, niin se on helppo paikka säästää vähän budjetissa.
Toisaalta, jos päätyy esim. Stregaan ja Niche Zeroon, niin budjetti pompsahtaa lähelle kolmea tonnia. Siinä välissä on toki monta erilaista hintavaihtoehtoa ja yhdistelmää.

Huom. Jotkut vintage-vipukeittimet (ja parit vähän uudemmatkin) ovat nk. avoboilerikeittimiä, joten niillä ei vaahdoteta maitoa, kun eivät ne tietenkään avoimen rakenteensa tuota siihen vaadittavaa painetta. Esim. mainitsemani Arrarex Caravel on avoboilerilla. Muut mainitut ovat umpiboilerilla.

Ohessa vielä taannoin linkkaamani nettisivu, joka perkaa erilaisten vipukeitinten viidakkoa: Welcome to the jungle

Saatoin aikoinaan ostaa oman Europiccolani juuri tuolta. Kyllä se sitten aluksi vähän falskasi gruppon ja rungon välistä kun aluksi tuli vähän tiukkoja shotteja ja piti painaa hampaat irvessä. Sittemmin olen käyttänyt sitä huollossa eri syistä ja aina lasku on ollut korkea ja ongelma jäänyt selvittämättä, ja lopulta olen opetellut avaamaan koko venhkeen itse. Osia saa netistä - jopa boilerin tai vastuksen vaihtaminen tulee halvemmaksi kuin uuden ostaminen, niin että laite on ikuinen. Tiivisteeet menee noin vuodessa.
Ostin itse Gaggia MDF-myllyn kuten totesin mutta se kerää älyttömästi tauhkaa sisäänsä ja huomenna tulee se käytetty Niche Zero. Sille usein mainittu kilpailija on DF64 joka maksaa vain jotain 500 euroa. Hyvä käsimylly on toki tyylikäs vaihtoehto, jos yhtä kupillista juot kerralla. Kaikki myllyt - sähkö- tai käsi - ei espressokarkeudesta selviä.Voin myydä tuon Gaggia MDF:n ihan kympeillä ja se ei ole edes huono mutta perusteellisen käytetty se on ja vaikea puhdistettava.

Muok: korjattu df64:n hinta

 

[iznogod]

Hyvää settiä ja tuolla pääsee alkuun jos tarvetta. Oliko tuo avoboileri sellainen Flair Pro3 tyyppinen keitin jossa vesi keitetään erikseen ja boileri vaan esilämmitetään ja vesi sitten kaadetaan sinne? Vai niin että se kyllä kuumentaa veden muttei tuota painetta ollenkaan vaan on kuten kattila (ei painekattila).

Avoboilerissa on, joo kyllä se boileri, jossa vesi kuumenee, mutta sana (keitto)kattila kuvaa sitä aika hyvin. Kansi siihenkin toki on, mutta höyry tulee ulos, eikä paineita ole. Mainiota espressoa sillä kyllä saa, mutta maitokahvit kannattaa unohtaa - ellei sitten ole ranskalaistyyppisen vaahdottamattoman maitokahvin ystävä.

Itse tosin nykyisin keitän vedet Caraveliin jossain muualla kuin boilerissa ja kaadan sitten kiehuvan veden sinne boileriin. Se on huomattavasti nopeampi tapa.

Edit: Francescolla muuten olisi myynnissä myös FE-AR Peppina vuodelta 1963. Sitä pidetään yleisesti aivan erinomaisen hyvänä espressokeittimenä. Hintakin on vain 350€. Peppina on käsittääkseni myös avoboileri. Ostaisin heti sen pois kuljeksimasta, jos minulla ei jo olisi sitä Caravelia.

 

[Paskisti]

Avoboilerissa on, joo kyllä se boileri, jossa vesi kuumenee, mutta kattila kuvaa sitä aika hyvin. Kansi siihenkin toki on, mutta höyry tulee ulos, eikä paineita ole. Mainiota espressoa sillä kyllä saa, mutta maitokahvit kannattaa unohtaa - ellei sitten ole ranskalaistyyppisen vaahdottamattoman maitokahvin ystävä.

Itse tosin nykyisin keitän vedet Caraveliin jossain muualla kuin boilerissa ja kaadan sitten kiehuvan veden sinne boileriin. Se on huomattavasti nopeampi tapa.

Eikös tuollainen Flair Pro3 ole sitten ihan edullinen tapa lähteä liikkeelle jos uutta halajaa ja veden voi kuumentaa muualla?

 

[iznogod]

Eikös tuollainen Flair Pro3 ole sitten ihan edullinen tapa lähteä liikkeelle jos uutta halajaa ja veden voi kuumentaa muualla?

Miksei joo, JOS Flair on saanut aikaisempien mallien lämmönhallintaongelmat nujerrettua. Onhan tuo jo kolmosversio, joten ainakin se on ihan mahdollista.

Vielä edullisempi olisi tietysti Cafflano Kompresso, joka tuottaa yllättävän onnistunuttta espressoa.
Se nyt tietysti on lähinnä retki-/matkakäyttöön tarkoitettu, mutta kukapa estää sitä kotonakin käyttämästä. Ostin sellaisen joskus hetken mielijohteesta Kickstarter-kampanjasta vähän skeptisin tunnelmin, mutta sehän pääsi ihan yllättämään. Kahvikaverilla tarjouksessa 39€. Melko edullinen siis.

 

[Romuvarasto]

Miksei joo, JOS Flair on saanut aikaisempien mallien lämmönhallintaongelmat nujerrettua. Onhan tuo jo kolmosversio, joten ainakin se on ihan mahdollista.

Vielä edullisempi olisi tietysti Cafflano Kompresso, joka tuottaa yllättävän onnistunuttta espressoa.
Se nyt tietysti on lähinnä retki-/matkakäyttöön tarkoitettu, mutta kukapa estää sitä kotonakin käyttämästä. Ostin sellaisen joskus hetken mielijohteesta Kickstarter-kampanjasta vähän skeptisin tunnelmin, mutta sehän pääsi ihan yllättämään. Kahvikaverilla tarjouksessa 39€. Melko edullinen siis.

Näyttäis kyllä aika lailla aeropressin kopiolta - onko niissä mitään eroa?

Ja tarkistin - on. Paine.

 

[dropadrop]

Jos tällä tarkoitetaan vipukeittimellä tehtyä kahvia niin kyllä se poikkeaa hieman ravintolakoneen tekemästä. Samaa voi kyllä sanoa myös monen muun kotikoneen tekemästä kahvista.

Luulin kommentoivani yleisesti noita painekahvoja, pahoittelut jos johdin harhaan. Mun käsitys on, että vipukeittimellä voi tehdä aikalailla yhtä hyvää kahvia kuin tavallisella espressokeittimellä, vaatii vain enemmän taitoa.